Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä

Olen vuosien mittaan tehnyt havaintoja ja kirjoittanut niitä ylös blogien muotoon suomalaisista sotimassa Venäjän proxyjoukoissa tai Venäjälle alisteisissa joukoissa Itä-Ukrainassa; yhtä lailla olen havainnoinut suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten osallistumisesta Ukrainan vastaiseen kampanjointiin ja informaatiosotaan Suomessa sekä muissa maissa. Osaa tällaisesta kampanjoinnista voi pitää Suomeen kohdistettuna hybridivaikuttamisena – hybridisotana, koska Venäjälle kyse on sodankäynnistä. Me suomalaiset vain kainostelemme nimitystä hybridisota, johtuen ehkäpä siitä, että meidän mielissä sodankäynnillä on konkreettisempi ”verta ja suolenpätkiä” merkitsevä tarkoitus.

Suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten ja Venäjä-mielisten Venäjää tukevaa toimintaa Suomessa sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Helsingin Sanomat julkaisi taannoin (27. kesäkuuta) taustoitetun artikkelin ”Venäjän puolella”, jossa Helsingin Sanomat selvitti Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä sotineiden vierastaistelijoiden vaiettua verkostoa, joista Saksan parlamentin puolustuskomitean puheenjohtaja Marie-Agnes Strack-Zimmermann sanoi seuraavaa:

”Tällaiset todellista sotakokemusta omaavat ihmiset – jotka mahdollisesti tappoivat muita ilman katumusta – ovat vaarallisia yhteiskunnallemme”. (1)

Jonka myötä päätin koota kirjalliseen muotoon omia havaintojani Suomessa asuvista venäläisistä (tai venäjää puhuvista), jotka ovat tavalla tai toisella osallistuneet sodankäyntiin Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa. Tähän ryhmään kuuluu myös Suomessa asuneita venäläisiä, jotka ovat palanneet takaisin Venäjälle 24. helmikuuta 2022 jälkeen osallistuakseen Venäjän laajaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan. Ennen kirjoitukseni tätä osiota lyhyt kertaus Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten osallisuudesta Venäjää tukevaan toimintaan ja vaikuttamiseen Suomessa Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen (helmi-maaliskuu 2014) ja Itä-Ukrainassa huhtikuussa 2014 aloittaman sodan jälkeen. Toiminta on ollut sen verran pitkäjänteistä ja siihen on liittynyt eritasoista aktivismia sen verran paljon, että tämä kertaukseni käsittää vain eräitä ydinkohtia sekä huomioitavia tapahtumia (lähteineen ja taustoittavine tekstilinkkeineen).

Tämän toiminnan, vaikuttamisen ja kohdennettua häirintää sisältävän aktivismin eräs merkittävimmistä haaroista on seurausta Yleisradion toimittaja Jessikka Aron tutkivan journalismin artikkelia Venäjän trollitehtaasta. (2) Laaja-alaiseen häirintään (kyse oli käytännössä psyykkisestä väkivallasta) osallistui pääasiassa suomalaisia mutta jossa esim. Johan Bäckman hyödynsi kontaktejaan Venäjälle, valjastaen myös sikäläisen median eri alustoja Aron vastaiseen mustamaalauskampanjointiin. Suosittelenkin jokaista lukemaan Jessikka Aron kirjoittaman ja hyvin taustoitetun tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, jossa Venäjän kohdennetun vaikuttamisen ja informaatiosodan tätä puolta avataan erittäin ansiokkaasti.

Suomessa kiinnitettiin hyvin pitkään huomiota ainoastaan Venäjän ja maassamme asuvien venäläisten harjoittamaan informaatiovaikuttamiseen ja propagandistiseen viestintään, osallisuus muuhun aktivismiin ja mahdollisten hybridisodankäynnin operaatioihin nousi esille laajemmin erityislaatuisten kiinteistökauppojen ja rakennusprojekteihin liittyvien tutkimusten yhteydessä. Mutta tällöinkin Suomessa varottiin puhumasta Venäjän mahdollisista hybridioperaatioista tai valmistautumisesta johonkin harmaan alueen toimintaan. Tuula Malin kirjassaan ”Putinin pihapiirissä” nostaa esiin lukuisten hämäräperäisten kiinteistökauppojen ohella epämääräisiä liiketuttavuuksia. Tästä huolimatta esim. Airiston helmen kohdalla Suomessa viranomaisviestinnässä puhuttiin talousrikollisuudesta, kun sitä vastoin Latviassa kyseisen oligarkin – Pavel Melnikov – kohdalla viitattiin olennaisesti suorempaan mahdollisiin turvallisuusuhkiin, joita henkilön omistukset maassa synnyttävät. (3)

Venäjän hallinnon harjoittaman politiikan ja imperialististen valloitussotien tukeminen näkyi parhaiten juuri informaatiovaikuttamisen ja propagandasodan saralla. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja toiminnan organisoiduttua laajemmin Suomessa, Venäjän hallintoa tukevien (Suomessa asuvien) venäläisten ja heidän maassamme asuvien tukijoiden näkyvä toiminta suuntautui medianäkyvyyttäkin saaneisiin tapahtumiin (alkuvaiheessa suomalaismedian suhtautuminen tapahtumiin oli lapsellisen naiivia) sekä entistä räikeämmän propagandistisen luonteen sisältämiin tapahtumiin, joihin suomalaismedia osasi jo suhtautua olennaisesti kriittisemmin.

Erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämisen ohella näkyvämmässä roolissa oli yhdistystoiminta, johon osallistui aktiivisesti suomalaisia sekä Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä – tai henkilöitä, jotka asevoimat itsensä venäläisiksi. Näkyvistä yhdistyksistä esim. DNR-edustamiskeskus ry esiintyi ns. Donetskin kansantasavallan virallisena edustustona Suomessa, jota roolia sillä ei oikeasti ollut, vaikka toiminnan taustalla olevat henkilöt niin uskottelivatkin. Myös ulkoministeriömme joutui korjaamaan yhdistyksen välittämää disinformaatiota. (4) DNR-edustamiskeskus sekä Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa järjesti muutaman kerran pikkujouluja, joihin osallistui suomalaisten ohella myös venäläistaustaisia Venäjän hallinnon tukijoita. Viimeisimpinä aktiivisen (näkyvän) toiminnan vuosina yhteistyökumppaneiden joukossa oli myös Venäjän hallinnon imperialistista politiikkaa tukenut RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, jonka johdossa oli tuolloin Daria Skippari-Smirnov.

Skippari-Smirnovin johdolla Suomessa järjestettiin ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin marssi toukokuussa 2017. (5) Tämän jälkeen Skippari-Smirnov on järjestänyt RUFI:n nimissä vielä kahdesti kuolemattoman rykmentin marssin sekä koronaepidemian jälkeen, toukokuussa 2022, autokulkueen, joka päättyi Helsinkiin. Aktiivivuosina yhdistyksen sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla jaettiin runsaasti disinformaatiota sekä Venäjää tukevaa propagandaa. Skippari-Smirnovin johdolla yhdistys oli myös näkyvässä roolissa Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle suuntautuneella matkalla keväällä 2018.

Oma lukunsa Suomessa tapahtuneessa toiminnassa oli Johan Bäckmanin harjoittama taistelijoiden värväys Venäjän proxyjoukkoihin Itä-Ukrainaan, ja jo ennen tätä tapahtunut erilaisen materiaalin toimittaminen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle Venäjän kautta. Tähän toimintaan on liittynyt myös Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä sekä heidän omistamia yrityksiä. (6) Olen aiemmin kirjoittanut useita blogeja aiheesta, viimeisimmän . Viime vuosina suomalaismediat ovat myös aktiivisemmin tarkastelleet tätä toimintaa sekä suoranaista sotatoimiin osallistumista Venäjän riveissä – tällainen oli myös Helsingin Sanomissa julkaistu laaja artikkeli sekä Yleisradiossa syystalvella 2021 julkaistut artikkelit. (7 ja 8) Blogeissani olen keskittynyt pääasiassa suomalaistaustaisten taistelijoiden värväykseen, tällä kertaa kohdistan katseeni Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumiseen sotaan Itä-Ukrainassa ja nimenomaa Venäjän riveissä. Helsingin Sanomien artikkeli Venäjän puolella tarjoaa erinomaisen perustan, jolta lähteä etenemään.

Onko tšuhna nenästä vedettävä

Tämän parin sivun alustuksen jälkeen voimmekin siirtyä sitten itse asiaan eli lisäämään oma rikka rokkaan tarkasteltaessa Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumisesta Venäjän riveissä sotaan Ukrainassa. Kirjoituksessani jätän kuitenkin huomiotta Suomessakin viime aikoina paljon kohua herättäneen Gennadi Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan tarkastelun. (9) Syy aiheen sivuttamiselle on yksinkertainen. Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan eli Redutin lähempi tarkastelu pidentäisi tätä kirjoitusta aivan liikaa. Mutta se, ettei Suomessa olla ennen tätä vuotta kiinnitetty huomiota  Timtšenkon omistussuhteisiin Redutiin nähtyä enempää kertoo omaa kieltään siitä salamyhkäisyydestä, joka Gennadi Timtšenkon ympärillä on laajemminkin vallinnut.

Suomessa on hellitelty hyvin pitkään ajatuksella, että Venäjällä Vladimir Putinin poliittiset vastustajat vastustaisivat automaattisesti myös sotaa (tai ns. erikoisoperaatiota). Tällainen luulo on kuitenkin aivan väärä. Tämän vuoden toukokuussa Suomessa yli vuosikymmenen asunut Toinen Venäjä -puolueen aktivisti Sergei Porohovoi palasi takaisin Venäjälle omasta tahdostaan vieläpä ilmoittaen olevansa valmis liittymään vapaaehtoisena Venäjän miehittämän Donbasin alueella toimivan Interbrigady-liikkeen joukkoihin. Interbrigady -joukot ovat taistelleet osana Venäjän joukkoja Itä-Ukrainassa Ukrainaa vastaan jo vuodesta 2014. Kyseisten joukkojen epäillään syyllistyneen sotarikoksiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Porohovin tunteman aktivistilähteen mukaan tämä päätti palata takaisin Venäjälle, elämän käytyä Suomessa henkisesti mahdottomaksi Ukraina-vimman ja russofobian tähden. (10)

Eduard Limonovin perustamassa Toinen Venäjä -puolueessa äärivasemmistolaisuus ja fasismi yhdistyivät kansallisbolševistiseksi ideologiaksi. Kansallisbolševismissa on kyse poliittisesta liikkeestä, jossa nationalismi ja bolševismi yhdistyvät. Merkittävää liikkeelle on myös ideologinen Amerikka-vastaisuus. Toinen Venäjä -puolueen alkuperäisenä tavoitteena on ollut muun muassa kansanäänestykset venäläisenemmistöisillä alueilla rajanaapureissa Venäjään liittymisestä. Tänään Venäjä on radikalisoitunut siinä määrin, ettei kansallisbolševismi juurikaan eroa Venäjällä vallalla olevasta ”ideologiasta”, jossa putinismi ja fasismi ovat yhdistyneet russismiksi. Nyt tulee kysyneeksi itseltään, että olemmekohan olleet hiukan liian naiiveja sen suhteen, mitä tulee Putinin poliittisiin vastustajiin ja suhtautumiseemme heihin.

Porohovoi on yksi Putinin ideologisista vastustajista, joka on kuitenkin palasi Venäjälle ja on valmis osallistumaan Venäjän rikolliseen hyökkäyssotaan Ukrainassa mutta kuinka monta porohovoita olemme kasvattaneet polvellamme?

Helsingin Sanomien artikkelissa Venäjän puolella kysytään kommentteja Suomessa asuvalta venäläiseltä, Pavelilta eli Pavel N:ltä, hänen osallisuudesta sotaan Venäjän riveissä Ukrainaa vastaan. Pavel, kuten kovin moni muukin, kuittaa olleensa humanitaarisessa tehtävässä eikä osallistuneensa taisteluihin. Samaa väitti Iso-Britannian kansalainen Benjamin Stimson, joka tuomittiin vuosia sitten Iso-Britanniassa useamman vuoden vankeusrangaistukseen osallistuessaan sotaan Venäjän proxyjoukoissa Ukrainan hallintoa vastaan. (11) Stimson, kuten Suomessa asuva venäläistaustainen Pavelkin, on esiintynyt kuvissa rynnäkkökivääri kädessä sotatoimialueella, mikä riitti Stimsonin kohdalla tuomioon.

HS:n artikkeliin on poimittu kuva Pavelista rynnäkkökivääriltä näyttävä ase kädessä, Pavelin mukaan kyseessä on airsoftissa käytetty ase. Parikin reserviläisaktiivia esitti minulle perustellun eriävän mielipiteen, joten kyse voi olla airsoft aseesta tai sitten ei. Pavelin kavereiden sosiaalisesta mediasta löytyy runsaammin kiinnostavia kuvia, joissa esiintyy myös Pavel N. – osassa kuvista aseistautuneena. Osa kuvista, joissa Pavel N. kavereineen esiintyy on todennäköisesti otettu airsoftin yhteydessä mutta eräissä kuvissa havaittavasta toiminnasta ja harjoittelusta tulee mieleen ihan jotain muuta kuin airsoft. Kuvissa näkyvän ränsistyneen rakennuskannan perusteella ne on otettu jossain muualla kuin Suomessa, kuvissa esiintyvien henkilöiden sometilien perusteella päättelisin ne otetun joko Pietarin ympäristössä Venäjällä tai mahdollisesti Viron itäosissa.*

Pavel N., osakuva alkuperäisestä kuvasta.

Kuva alueesta, jolla Suomessakin asuvat venäläiset käyvät harjoittelemassa "airsoft'ia". 

Kuvista tulee väistämättä mieleen vuosientakaiset kuvat, jotka julkaistiin Russian Imperial Movementin organisoimilta Partizan-leireiltä tai Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM:n leireiltä, joille osallistui nuoria ja vähän vanhempiakin Ukrainan itäosista vuosia ennen Venäjän 2014 aloittamaa sotaa. (12 ja 13) ESM:n ideologiset ”nuortenleirit” olivat tapahtumia, joissa synnytettyjen verkostojen kautta eurasianismia (tai neo-eurasianismia) levitettiin Venäjän naapurimaihin. Evraziyskiy soyuz molodezhi’n ohella vastaavaa toimintaa harjoitettiin myös Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n kautta, kummankin pohjautuessa Aleksandr Duginin ajatuksiin.

Pavel N:n ja hänen ystäviensä someverkostoa penkoessa löytyy myös muita Suomen kotipaikakseen ilmoittavia venäläistaustaisia henkilöitä, jotka ovat toimittaneet vähintäänkin materiaaliapua v. 2014 jälkeen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, tarkemmin ilmaistuna, Venäjän miehittämille alueille. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin suurella todennäköisyydellä he ovat ajaneet alueelle Venäjän kautta (syyllistyen vähimmilläänkin Ukrainan valtiorajarikokseen, enimmillään paljon muuhunkin). Turun kotipaikakseen ilmoittava ”Cure Morozov” on julkaissut somessa avustuskuvien ohella todennäköisesti rintamaolosuhteissa otetun kuvan.

Kansainvälisestä tuomiosta ja Venäjän laajoista sotarikoksista huolimatta 24. helmikuuta 2022 ei ole muodostanut rajaa Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten kremliinien Venäjä-tuelle. Kuten Helsingin Sanomien artikkelista selviää, Pavel N on tämän päivän jälkeenkin jakanut sosiaalisessa mediassa PMC Wagnerin värväysmainoksia mutta vielä pidemmällekin on menty. Tiedossani on ainakin yksi tapaus, jossa Suomeen joitain vuosia sitten (ennen koronapandemiaa) muuttanut venäläistaustainen mies – Jevgeni K – on palannut Venäjälle osallistuakseen Venäjän hyökkäyssotaan. Kyseisen henkilön tausta on sikäli kiinnostava, että sen luulisi herättävän viranomaisemmekin. Luotettavien tietojen mukaan hän on ennen Suomeen muuttoa työskennellyt Venäjällä Sisäministeriön alaisissa erikoisjoukoissa Pietarissa ja/ tai Leningradin alueella kohoten upseeriksi ja muuttaneen Suomeen palvelusopimuksensa päätyttyä. Hänet tuntevat epäilevät (perustellusti) Jevgeni K:n salanneen oikean työhistoriansa ja taustansa saapuessaan maahan.

Se voidaan ainakin todeta, että tähän mennessä viranomaistemme toiminta sen suhteen mitä tulee Venäjän riveissä taistelleiden tekojen tutkintaan, on varsin lepsua. Sattumalta juuri tänään Ilta-Sanomat julkaisi laajan artikkelin, jossa kerrottiin Hämeen poliisin ja Keskusrikospoliisin pitkään jatkuneesta tutkinnasta, jonka kohteena on Suomessa asuva venäläismies, joka on ukrainalaislähteiden mukaan taistellut Jevgeni Prigožinin omistamassa PMC Wagner’issa. (14) Huomioitavaa on se, että miestä kohdeltiin mahdollisena todistajana Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvässä tapahtumaketjussa.

Kiinnostavaa on se, ettei Suojelupoliisi (Supo) ole julkisesti kiinnittänyt Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä taistelleisiin suomalaisiin vierastaistelijoihin. Sen sijaan tänä keväänä julkaistussa kansallisen terrorismin uhka-arviossaan Supo sen varoittaa yksittäisistä äärioikeistolaisista, jotka ovat matkustaneet sotimaan toiselle puolelle eli Ukrainan joukkoihin. Helsingin Sanomien toimittaja tiedusteli Supolta kantaa niihin suomalaisiin, jotka ovat osallistuneet sotaan Donbasissa Venäjän puolella – ”Pitääkö Supo heitä turvallisuusuhkana? Millaisen turvallisuusriskin he voivat aiheuttaa palatessaan Suomeen?” (15) Supon vastaus oli, ettei heillä ole mitään kommentoitavaa. Sen sijaan Ukrainassa sotineisiin ulkomaalaistaistelijoihin erikoistuneen tutkija Kacper Rekawekin mukaan kotimaihinsa palanneet, Venäjän riveissä taistelleet vierastaistelijat ovat etenkin nyt turvallisuusuhka – ”Käytännössä he ovat Venäjän agentteja.” (16)

Samaa välttelyä viranomaistemme taholta oli havaittavissa jo vuosia sitten, jolloin tein tutkintapyynnön Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen toiminnasta. Tapausta käsittelin laajemmin blogissani 4. joulukuuta 2021. Niille, jotka eivät jaksa lukea blogia, totean, että valtakunnansyyttäjävirastossa tehtiin päätös, ettei esitutkintaan ole aihetta. Toivoin, että noista ajoista tšuhna on napakoitunut, mutta pelkäänpä olevani väärässä. Että venäläiset edelleen tšuhnille naureskelevat.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (artikkeli maksumuurin takana).

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

*: Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden verkostoja peratessa paljastuu myös se, että ainakin osalla heistä on yhteyksiä venäläiseen, Pietarissa päämajaa pitävään, imperialistiseen Russian Imperial Movementiin eli RIM:iin sekä RIM:in jäseniinn, jotka ovat sotineet Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa.

RIM järjestää Pietarissa ja Leningradin alueella sotilaskoulutusta erilaisille ryhmille. Sen organisoimille kursseille on osallistunut myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä. En pitäisi mahdottomana sitä, etteivätkö Suomessa asuvat venäläiset kävisi RIM:in leireillä harjoittelemassa. Niin, ehkäpä näillä leireillä harjoitellaan sitä ”airsoftia”.

Hiljaisuuden aika päättyy – Johan Bäckmaniin ja Janus Putkoseen kohdistetusta tutkintapyynnöstä

Yleisradio julkaisi toimittajiensa Jessikka Aro ja Antti Kuronen kirjoittaman artikkelin suomalaisista, Venäjän riveissä Ukrainassa taistelleista, vierastaistelijoista 23. marraskuuta ja muutamia päiviä myöhemmin täydentävänä artikkelina Antti Kurosen erinomaisen artikkelin, jossa tarkasteltiin näiden vierastaistelijoiden toiminnan oikeudellista puolta ja sitä, kuinka tällä hetkellä näyttää siltä, että maamme lainsäädännössä on aukko, mikä mahdollistaa hyvin vapaan siirtymisen taistelemaan ei-terroristisiin organisaatioihin ilman pelkoa oikeudellisista toimista. Edelliseen huomautan, että oikeudelliset toimet ovat mahdollisia tapauksessa, jossa suomalainen syyllistyy esim. sotarikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan (joka voi samalla olla sotarikos).

Sen ohella, että Jessikka Aro haastatteli minua hänen ja Kurosen kirjoittaessa ensimmäistä artikkelia, artikkelissa viitattiin myös elokuussa 2015 vireille laittamaani tutkintapyyntöön, jonka eräänlainen päätepiste nähtiin seuraavan vuoden helmikuussa (v. 2016), jolloin valtakunnansyyttäjänvirastossa tehtiin päätös, ettei tutkintapyynnössä esitutkintakynnys ylittynyt ja näin asia näytti saaneen päätöksensä, kunnes nyt tapaus nousi pintaan kuin… (No, enpä taida tällä kertaa turvautua mihinkään julkeaan kielikuvaan).

Johan Bäckman ja Petri Viljakainen jossain päin miehitettyä Itä-Ukrainaa. (1) 

Nyt kun tapaus on jälleen noussut esille, lienee soveliasta avata tutkintapyynnön taustoja – miksi sen tein, mitkä olivat vaikuttimeni. Edellisen vuoden (syksy 2014) puolella Suomessa esillä oli oikeudenkäynti, jossa syytettynä oli neljä henkilöä, joita syytettiin terrorismin rahoittamisesta. (2) Tuolloin esitettyjen syytteiden mukaan syytetyt olivat keränneet ja toimittaneet rahavaroja Afrikan itäosissa toimivalle al-Shabaab-järjestölle tietäen, että rahoja tullaan käyttämään terroristiseen toimintaan.

Suomalaismedioiden uutisoidessa heinäkuussa 2015 Petri Viljakaisen saapumisesta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ainakin Helsingin Sanomat kertoi Viljakaisen todenneen dosentti Johan Bäckmanin maksaneen viisuminsa ohella osan lennoista Venäjälle. (3) Tämä toteamus jäi vaivaamaan minua, muistelin al-Shabaab-järjestöön liittyvää oikeudenkäyntiä ja syytteitä – kyse oli terrorismin rahoittamisesta. Oliko Johan Bäckmanin toiminta verrattavissa tähän? Olivatko nämä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivat ryhmittymät verrattavissa terroristisiin organisaatioihin?

Tuolloin tunnuin monella tapaa haparoivani pimeydessä, on hyvä muistaa, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivia aseellisia ryhmittymiä ei ollut tuolloin määritelty kansainvälisellä tasolla terroristiorganisaatioiksi. Ukrainan hallinto oli kyllä aloittanut oikeudenkäyntejä yksittäisiä, tällaisissa ryhmittymissä taistelleita militantteja vastaan, vangittuja vastaan oli nostettu syytteitä myös terroritekojen tekemisestä sekä Ukrainaan kohdistuvasta terrorismista.

Vuosien 2015 ja 2016 jälkeen useammassa eurooppalaisessa valtiossa on tuomittu Itä-Ukrainassa Venäjän joukoissa taistelleita vankeuteen, osalla syytelistaan on kuulunut myös syytteet terrorismista. Iso-Britanniassa Benjamin Stimson sai vuonna 2017 viiden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistuksen osallisuudestaan sotaan Ukrainassa Venäjän varustamien joukkojen riveissä, tuomio annettiin Iso-Britannian terrorismilainsäädännön perusteella. (4) Stimsonin tapaukseen viitattiin myös Ylen laajassa artikkelissa.

Näin kirjoitti Helsingin Sanomat 31. heinäkuuta 2015: ”Viljakaisen mukaan hänen viisuminsa Venäjälle ja osan lennoista maksoi dosentti Johan Bäckman.” (5)

Tutkintapyynnössäni toivoin selvitettävän onko tällainen toiminta Rikoslain 34 a luvun (24.1.2003/17) Terrorismirikoksista tarkoittamaa terrorismin rahoittamista? (6) Oma asiansa on sitten se, että jäikö Viljakainen yksittäistapaukseksi vai onko Bäckman (tai jokin muu taho) maksanut myös muiden suomalaismilitanttien matkakuluja tai muita kuluja värvättyjen suomalaisten siirtyessä Suomesta Venäjälle ja Venäjällä Rostovin alueen kautta Itä-Ukrainan sotatoimialueelle.

Tästä päästään sitten seuraavaan mieltäni askarruttaneeseen asiaan – onko Bäckmanin tuolloin harjoittama toiminta värväystä terrorismirikoksen tekemiseen?

Johan Bäckman kirjoitti blogiinsa ”Jos haluat vapaaehtoiseksi Donbassiin, lähetä tiedustelu Donetskin kansantasavallan edustustolle osoitteessa http://novorossiyaembassy.com/send-msg. Huom! Suomen laki ei kiellä värväämistä eikä värväytymistä Donetskin kansantasavallan joukkoihin”. (7)

Kirjoituksessaan Bäckman esitti väitteen, ettei Suomen laki kiellä värväämistä eikä värväytymistä… – nähdyn perusteella väite näyttää pitävän paikkansa! Tuolloin laatiessani tutkintapyyntöä pidin kuitenkin mahdollisena, että tässä kohdin Bäckman taiteilee ”kaltevalla pinnalla”.

Kiinnostavaa on se, että tuolloin yksi lenkki ketjussa oli tämän ns. Novorossijan suurlähetystön verkkosivu, jota sivustoa käytettiin tuolloin aktiivisesti disinformaation levittämiseen (mukaan luettuna matkustusohjeet Ukrainalta miehitetyille alueille matkustamiseen sekä suomalaisviranomaisiin kohdistettuja syytöksiä).

Koskapa tutkintapyyntö ei koskaan edennyt valtakunnansyyttäjävirastoa pidemmälle, moni kysymys jäi vaille vastausta. Emme tiedä toimiko Johan Bäckman omilla rahoillaan vai oliko toiminnassa (jossain ominaisuudessa) myös kolmansia osapuolia.

Kokonaiskuvaa tarkasteltaessa on ehkäpä hyvä myös huomioida Johan Bäckmanin ja hänen lähipiirinsä muu, Venäjän sotatoimia tukeva, toiminta, kuten ns. edustuston nimissä harjoitettu aktivismi – olipa tämä sitten kuinka vähäistä tahansa.

Kuvakaappaus kohudosentti-blogi.

Näin jälkikäteen ajatellen, lainsäädäntömme mahdollisia aukkoja huomioimatta, tein tutkintapyyntöni ehkäpä hiukan liian varhaisessa vaiheessa. Johan Bäckmanin toiminta oli tuolloin näkyvää mutta suomalaisten, miehitetyiltä alueilta levittämä sotapropaganda yhdistettynä muihin toimiin, oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan. Heidän toiminta ei ollut saavuttanut sitä tasoa, jolle se seuraavien parin vuoden kuluessa kohosi – hiipuen tämän jälkeen eräiden aktivismitoimien osalta (kuten näkyvä värväystoiminta) melkoisesti. Viljakaisen jälkiä seuraten yksin Bäckmaniin linkittyvien verkostojen myötä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimiviin taistelujoukkoihin ja propagandasodan yksiköihin värväytyi kymmenkunta suomalaista miestä ja naista. Tietojeni mukaan Suomesta on suunnannut Venäjän miehittämillä alueilla operoiviin joukkoihin ja muihin yksiköihin yhteensä parikymmentä henkilöä, joista osa on sittemmin palannut takaisin Suomeen.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin, kuvakaappaus Informnapalm-verkkosivulta.

Janus Putkosen rooli propagandistina ja disinformaationlevittäjänä sekä (tuolloin) tärkeähkönä operaattorina kävi ilmi Egorova Leaksin myötä loppukesästä 2016. (8) Putkosen noustua otsikoihin, paljastui myös eräitä operaatioita, joissa oli mukana Putkosen päätoimitteleman, venäläisrahoitteisen DONi Newsin propagandisteja (ei, en edes kutsu heitä toimittajiksi koska sellaisia he eivät ole). France24:n toimittajat sattuivat kuvaamaan episodin venäläisjoukkojen ja militanttien suunnittelemasta ”tulitaukorikkomuksesta”, josta syytettäisi Ukrainaa, jolloin paikalla oli DONi Newsin ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä taajaan Putkosen ja Bäckmanin kanssa yhteistyötä tehnyt, viime kesänä kuollut, News Frontin propagandisti Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Vastaavan havainnon ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä oli tehnyt jo aiemmin samana syksynä VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan.

Jokainen ymmärtää, että tällainen toiminta ns. toimittajilta (France24 julkaisemalla videolla niin Néantilla kuin Vasilenkollakin oli selvät ”Press”-merkit vaatteissaan) on moraalisesti väärin. Toiminnallaan he välillisesti vaarantavat muidenkin toimittajien hengen ollessaan mukana propagandanäytöksissä. Sen ohella, että toiminta on moraalisesti arveluttavaa, ollaan samalla siirtymässä tilanteeseen, jossa ns. toimittaja, ottaessaan aktiivisen roolin, muuttuu joksikin muuksi kuin toimittajaksi.

Venäläisten propagandamedioiden, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla harjoittaman toiminnan perusteella, voidaan päätellä, että tällaisia lavastuksia järjestettiin enemmänkin kuin nämä kaksi. Näiden medioiden ”toimittajat”, aivan kuten ”päätoimittajatkin” ovat varmasti jollain tasolla tietoisia toiminnan luonteesta – he ymmärtävät missä mennään. Kysymys kuuluukin, että mikä on heidän vastuu?

Ukrainassakin on jo tuomittu eräitä ulkomaalaisia militantteja eripituisiin vankeusrangaistuksiin, samalla maa on ryhtynyt muihinkin toimenpiteisiin näkyviä ulkomaalaisia – Venäjän hyväksi toimineita – henkilöitä ja operaattoreita vastaan. Keväällä 2019 Ukraina kohdisti sanktioita myös suomalaisiin sekä Suomessa asuvaan Venäjän kansalaiseen. Sanktioitujen henkilöiden joukkoon kuuluivat Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman, edesmennyt Jon Hellevig ja Kai Paananen sekä tuolloin näkyvästi esillä ollut Daria Skippari-Smirnov. Heidän lisäksi sanktioita kohdistettiin venäläiseen Oleg Usatšoviin, jonka sukunimestä käytetään eri dokumenteissa myös muotoa Usachov. Langetetuista sanktioissa tarkemmin blogissani (julk. 4/2019).

Aiemmin tänä vuonna Ukrainan valtakunnansyyttäjä Irina Venediktova kertoi BuzzFeed Newsille (toimittaja Christopher Miller) syyttäjätoimiston tutkivan tällä hetkellä 32 eri maasta tulevan 250 vierastaistelijan osallisuutta sotarikoksiin. Nämä taistelijat ovat sotineet Ukrainaa vastaan Venäjän johtamissa joukoissa. Julkitulleiden tietojen mukaan listalla on neljä Suomen kansalaista. (9 ja 10)

En ryhdy spekuloimaan keitä nämä neljä suomalaista ovat. Mikäli tutkinnat Ukrainassa etenevät syytteiden noston taholle, Suomessakin päädyttäneen tilanteeseen, johon Valtakunnansyyttäjänviraston tutkintapyyntöäni koskevassa päätöksessä viitattiin eli Ukrainassa tehdyksi väitettyjen rikosten tutkinnasta vastuu kuuluu Ukrainan viranomaisille, joille maamme viranomaiset voivat pyydettäessä antaa oikeusapua – lähestymmekö tilannetta, jossa tällainen pyyntö esitetään? Sitä, että epäillyt rikokset tapahtuivat Ukrainassa, tapausta käsitellyt valtiosyyttäjä käytti eräänä perusteena sille, ettei hän määrännyt keskusrikospoliisia toimittamaan esitutkintaa tutkintapyyntöni johdosta. Päätöksen myötä tarina jättämäni tutkintapyynnön ympärillä näytti saavan päätöksensä kevättalvella 2016, kunnes se nousi pintaan marraskuun hyisenä päivänä vuosia valtiosyyttäjän päätöksen jälkeen. 

Ehkäpä parasta mitä Jessikka Aron ja Antti Kurosen toimittamien juttujen ja Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion lausuntojen (Kurosen laatima toinen artikkeli) myötä voi tapahtua, on se, että aiheesta ryhdytään myös keskustelemaan avoimesti ja lainsäädännön mahdollisia aukkoja tarpeen mukaan paikataan. Mikäli näitä aukkoja ei tukita, asian voi tulkita myös siten, että suomalaisilla on oikeus osallistua sotaan Venäjällä, mikäli maahan syntyy hallinnon vastaisia – aitoja – separatistisia liikkeitä.

 

Marko Enqvist 

 

Lähteet:

1. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/05/me-vapautamme-uus-venajan-me-olemme.html 

2. https://yle.fi/uutiset/3-7512278 

3. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842109.html 

4. https://khpg.org/en/1500064559 

5. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

6. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L34a 

7. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/07/suomalaiset-vapaaehtoiset-saapuneet.html 

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

9. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

10. Kuvassa Ukrainassa tutkinnan alla olevat vierastaistelijat kansallisuuksittain, kuva via Christopher Miller.

Suomessa ei käydä kriittistä keskustelua Venäjän proxyihin värväytyneistä kansalaisistamme

Oikeus on jälleen Euroopassa puhunut ja syytetty on tuomittu vankeuteen terrorismista sekä kuulumisestaan terroristiseen organisaatioon. Tällä kertaa näin kävi Tšekin tasavallassa, jossa oikeus on tuominnut 32-vuotiaan miehen 20 vuodeksi vankeuteen hänen osallistuttuansa Ukrainan sotaan Venäjän johtamissa, organisoimissa ja varustamissa joukoissa. Syytetyn – Martin Kantor – katsottiin  syyllistyneen terrorismiin ja olleen terroristisen organisaation jäsen:

“32-year-old Czech national Martin Kantor has been sentenced to 20 years’ imprisonment for fighting on the side of the Russian and pro-Russian Donbas militants.  The trial before the Prague Municipal Court was in absentia, but is important both as a clear deterrent to others, and because Kantor was found guilty on 1 June 2021 of terrorism and involvement in a terrorist organization.” (1)

Kantorin oikeudenkäynti ei ole Tšekeissä ensimmäinen laatuaan, tuskin on viimeinenkään.

Vastaavia oikeudenkäyntejä on järjestetty Euroopan alueella viime aikoina useampia, tai vaihtoehtoisesti ollaan järjestämässä.

Latviassa oikeus tuomitsi 40-vuotiaan Beness Aijon 2½ vuodeksi vankeuteen osallistuttuaan Ukrainan sotaan Venäjän proxy-joukoissa. Beness Aijo todettiin syylliseksi Latvian rikoslain artikloiden 81 ja 82 sekä 83 mukaisiin rikoksiin, eli osallisuudesta hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen, valtion itsenäisyyden lakkauttamisyritykseen sekä Latvian alueellisen koskemattomuuden heikentämiseen. (2)

Italiassa on edessä todennäköisesti merkittävämpi oikeudenkäynti maan viranomaisten onnistuttua osana ”Yksinäinen susi” -operaatiota jäljittämään ja pidättämään 50-vuotiaan, entisen poliisin Cagliarista, joka osallistui sotaan Ukrainassa Venäjän proxy-joukoissa.

Toukokuun alkupuolella pidätetty, entinen poliisi, pidätettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2015, epäiltynä osallistumisesta palkkasotilaana sotaan Ukrainan hallintoa vastaan. Tuolloin pidätetty vapautettiin, koska ei löytynyt riittäviä todisteita siitä, että hän oli osallistunut varsinaisiin taistelutehtäviin. Pidätetty kertoi tuolloin kuulusteluissa, ettei ollut ”ampunut ukrainalaissotilaita”.

Italiassa viranomaistahot olivat seuranneet pidätetyn pankkitilejä ja havainneet lukuisia tilisiirtoja ”Donetskin kansantasavaltoihin” liitetyltä pankkitililtä epäillyn tilille. Pidätyksen yhteydessä takavarikoitiin valokuvia, videotallenteita ja asiakirjoja, joita käytetään todisteena pidätettyä vastaan.

Pidätettyä syytetään terroristisesta toiminnasta. (3)

Euroopassa ensimmäisten tuomiot osallisuudesta Ukrainan sotaan Venäjän proxy-joukoissa, tai värväytyneenä palkkasotilaaksi venäläiseen palkkasotilaspalveluita tarjoavaan yritykseen luettiin jo sodan alkupuolella. Iso-Britanniassa Benjamin Stimson tuomittiin terrorismilain perusteella 5½ vuoden vankeusrangaistukseen osallisuudesta sotaan Ukrainan hallintoa vastaan. (4)

Ehkäpä hiukan yllättäen Serbiassa oikeuslaitos on ollut ahkera tuomitessaan Ukrainassa, Venäjän joukoissa taistelleita palkkasotilaita – militantteja. Toimittaja Maja Zivanovic artikkelissaan “Donbass Brothers: How Serbian Fighters Were Deployed in Ukraine” huomioi myös maan oikeuslaitoksen toiminnan. (5) Artikkelin kirjoitus- ja julkaisuajankohtana tammikuussa 2019, kaksikymmentäyhdeksän serbiä oli tuomittu osallistumisesta Ukrainan sotaan Venäjän proxy-joukoissa palkkasotilaina kuudentoista odottaessa tuomiota.

Verrattuna Baltian maihin tai moniin eurooppalaisiin valtioihin, Suomessa keskustelu – puhumattakaan aktiivisista toimista – Venäjän joukoissa Ukrainassa taistelleiden kohtelemisesta vierastaistelijoina ja tuomitseminen osallistumisesta sotaan Ukrainassa loistaa poissaolollaan siitä huolimatta, että maassamme on kyllä käyty keskustelua vierastaistelijoista. Viimeksi keskustelu pulpahti pintaan kiivaampana vuosi sitten, jolloin Suomeen palasi Al-Holin leiriltä kolme naista lapsineen, naiset olivat värväytyneet ISIS:iin tai muulla tavoin liittyneet terroristijärjestöön mutta tämänkin jälkeen ISIS:iin värväytyneiden synnyttämästä uhasta on käyty keskustelua.

Toki ISIS:iin on värväytynyt merkittävästi enemmän suomalaisia tai Suomessa asuvia, mitä Venäjän varustamiin joukkoihin on värväytynyt Ukrainan sodan kuluessa, mutta jos käymme keskustelua Suomeen palanneiden vierastaistelijoiden (tai terroristien) synnyttämästä uhasta, on oudoksuttavaa, että yksi ryhmä unohdetaan tyystin. Mielestäni emme kuitenkaan voi ohittaa heidän synnyttämää turvallisuusuhkaa olkia kohautellen, osa heistä on osallistunut taisteluihin, joukossa voi olla henkilöitä, jotka ovat saaneet koulutusta terroristisiin toimiin, hiukan samalla tapaa kuin ruotsalaiset Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenet Anton Thulin ja Viktor Melin saivat venäläisen Russian Imperial Movementin eli RIM:in Partizan kurssilla muutama vuosi sitten. Heidän saama oppi oli kuitenkin niin pätevää, että leirin jälkeen, palattuaan Ruotsiin, he tekivät yhdessä kolmannen äärioikeistolaisen ekstremistin, Jimmy Jonassonin, kanssa pari onnistunutta terrori-iskua kolmannen epäonnistuessa.

Johan Bäckman ja Petri Viljakainen miehitetyssä Itä-Ukrainassa, kuva J. Bäckman.

ISIS:iin värväytyneiden kohdalla on myös käyty keskustelua myös muiden kuin taisteluihin osallistuvien vastuista, kuten huoltoon ja propagandasodankäyntiin osallistuneiden toiminnasta, jota toimintaa ei myöskään pidä aliarvioida. He toiminnallaan omalta osaltaan mahdollistavat taistelut ja terroriteot; propagandan voimaa meidän ei pidä ryhtyä aliarvioimaan, sen voimasta on viimeisen vuosisadan osalta näyttöä, vaikka kuinka. Samalla vakavuudella en ole nähnyt käytävän keskustelua Venäjän riveihin värväytyneiden propagandistien toiminnasta, itse asiassa esim. Janus Putkosen kohdalla ensimmäisistä uutisista hänen värväytymisensä jälkeen paistoi läpi hämmästys ja jopa lievä ihailu – ryhtyisimmekö me ihailemaan suomalaista, joka värväytyisi Daeshin kaltaiseen terroriorganisaatioon? Eikä Länsi-Savossa elokuussa 2019 julkaistu haastattelu Petri Viljakaisesta kovinkaan kriittinen ollut, ennemminkin hänestä maalailtiin kuvaa ohjailulle alttiina reppanana. (Huom. Viljakainen kuului ns. rintamajoukkoihin, mutta näen hänen roolin olleen muutakin kuin laiton taistelija rintamalla. Häntä hyödynnettiin runsaasti myös propagandassa).

Länsi-Savo 6. elokuuta 2019.

Sama vaikenemisen kulttuuri vallitsee tarkasteltaessa muutakin toimintaa, johon suomalaiset, Venäjän joukkoihin värväytyneet ovat syyllistyneet, tai Venäjän laskuun työskentelevät syyllistyvät. En ole havainnut käydyn keskustelua värväystoiminnasta, jonka avainhenkilöitä Suomessa oli Johan Bäckman, tai toiminnan rahoittamisesta – miehitetyn Itä-Ukrainan alueella kadonneen Petri Viljakaisen mukaan juuri Bäckman maksoi hänen kulujaan, tämän matkatessa Pietarin kautta Rostov-na-Donun alueelle ja sieltä sotatoimialueelle Ukrainaan.

Oma lukunsa on sitten paluu Suomeen, ja se kuinka heihin suhtaudutaan Suomessa. Ainakin osa heistä näyttää solahtaneen yhteiskuntaamme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä on syytä huomioida se, että he eivät kuitenkaan ole tehneet tiliä menneisyytensä kanssa, ennemminkin tuntuvat pitävän tekojaan oikeutettuina. Eräät, kuten Jarmo Ekman, kristallipuolueen kuntavaaliehdokkaana Sastamalassa, rakentavat (poliittisen) vaikuttajan uraa Suomessa taustaansa juurikaan kätkemättä. Kiinnostavaa tässä puolessa on se, että hänkin näyttää olleen haluttu useampaankin puolueeseen kuntavaalien alla, valitsi kuitenkin kristallipuolueen ilmeisen henkilökohtaisista syistä. Toisaalta jotain se kertoo ainakin perussuomalaiset paikallisosastosta, kun ovat tiedustelleet Ekmania riveihinsä taustasta piittaamatta. Hänenkin taustalta löytyy miehitetyssä Itä-Ukrainassa propagandistisen työskentelyn ohella Ukrainan häneen kohdistamia sanktioita, seikka joka tuotiin myös Tyrvään Sanomien haastattelussa esille (viittaan alla olevaan kuvaan, joka on osakuva haastattelusta), kuin myös disinformatiivisen Toimittajaliiton sihteerinä toimiminen muun koheesiota rikkovan vaikuttamisen rinnalla, seikat, jotka eivät näytä painavan ”kansallismielisenä” esiintyvän puolueen vaakakupissa lainkaan.

Sota Ukrainan itäisissä osissa alkoi huhtikuussa 2014, Suomessa venäläispropagandan levittäminen alkoi hyvin pian tämän jälkeen, ensimmäiset (julkisesti) värväytyneet saapuivat Venäjän kautta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille seuraavan vuoden puolella – julkisuudelta piilossa heitä saapui mahdollisesti jo ennen tätä. Nyt elämme kesää 2021, sota Ukrainassa jatkuu edelleen, aivan kuten hiljaisuus Suomessakin.

 

Marko  

Lähteet:

1. http://khpg.org/en/1608809156 

2. https://www.unian.info/world/donbas-latvia-in-absentia-sentences-black-lenin-to-2-5-years-in-prison-11423254.html 

3. https://www.unian.info/war/donbas-war-italy-arrests-ex-police-officer-who-fought-as-mercenary-11408410.html

4. http://khpg.org/en/1500064559 

5. https://vsquare.org/donbass-brothers-how-serbian-fighters-were-deployed-in-ukraine/ 

Huom. kirjoituksessa keskityn luonnollisesti vain Venäjän riveissä sotiviin, koska Ukrainan hallintoa tukeviin joukkoihin värväytyneet suomalaiset edustavat kuitenkin laillista hallitusvaltaa, joten eivät samalla tavalla ole rinnastettavissa vierastaistelijoihin. Mikäli nämä suomalaiset syyllistyvät sotatoimissa sotarikoksiin tai muihin rikollisiin tekoihin, on heidän kannettava vastuu teoistaan.

Suomalaiset Venäjän proxy-joukoissa – hekin ovat vierastaistelijoita

Suomessa on käyty runsaasti keskustelua vierastaistelijoista, viimeksi keskustelu pulpahti pintaan toukokuun lopulla, jolloin Suomeen palasi Al-Holin leiriltä kolme naista lapsineen, naiset olivat värväytyneet ISIS:iin tai muulla tavoin liittyneet terroristijärjestöön. (1) Kirjoituksessani en sen tarkemmin ryhdy ruotimaan kyseistä tapausta, mielestäni kuitenkaan liian naiivi ei pidä olla, ainakin osa terroristijärjestöön liittyneistä suomalaisnaisista on liittynyt organisaatioon vapaaehtoisesti ja siinä vaiheessa, jolloin järjestön toiminnasta oli riittävästi tietoa, joten tietämättömyyden viitan taa ei myöskään voi verhoutua vastuuta pakoillessaan.

Sen sijaan, että ryhtyisin kommentoimaan ISIS:iin värväytyneitä tahi ruotimaan heidän motiiveja, tämäkin kohu palautti mieleeni jälleen sen, että suomalainen media kuin myös erilaiset poliittiset ryhmittymät tarkastelevat kokonaisuutta lopulta kovin yksipuolisesti – huomio kyllä kiinnitetään ISIS:iin liittyneisiin henkilöihin mutta samalla unholaan tuntuu jäävän se, että suomalaisia on värväytynyt muihinkin sotiin ja että heitä on värväytynyt rikollisluonteisiin sotiin Euroopassa – tarkoitan tällä nyt Venäjän sotaa Ukrainassa ja heidän proxy-joukkoihin värväytyneitä suomalaisia.

Tämä värväytyminen nousi viimeksi esille kesän alkupuolella, suomalaisten medioiden uutisoidessa – saksalaislähteisiin viitaten – suomalaisten uusnatsien käyneen harjoittelemassa venäläisen RIM:in järjestämällä leirillä ja joidenkin uusnatsien värväytyneen tämän jälkeen Venäjän proxy-joukkoihin ja lähteneen sotimaan Donbasin alueella, Ukrainaan. (Huom. konkreettiset todisteet suomalaisten uusnatsien värväytymisestä Venäjän proxy-joukkoihin puuttuvat, näiltä osin uutisointi on perustunut saksalaislähteissä mainittuihin tietoihin, joissa vain viitataan suomalaisiin yksilöimättä heitä).

Tuolloin kesän korvilla todella vähäiselle huomiolle jäi se, että suomalaisia on värväytynyt aiemmin Venäjän proxy-joukkoihin ja lähtenyt myös sotimaan Ukrainan alueelle. Tämän ryhmän värväyksen taustalla on eräs Johan Bäckman, jonka rekrytointitoiminnan – julkisuudessa aktiivinen vaihe – ajoittui sodan ensimmäisille vuosille ja osa Bäckmanin värväämistä sotaan osallistuneista on jo palannut vähin äänin takaisin Suomeen. Niinpä kiinnostavaa on se, että siinä missä suomalaiset ”kansallismieliset” ja osa perussuomalaisista on kovin huolissaan ISIS:iin värväytyneistä ja Suomeen palanneista, eivät he tunnu osoittavan samaa huolta Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneitä ja Suomeen palanneita kohtaan – kovin on hiljaista ollut.

Itse asiassa osa näistä ns. kansallismielisistä (heitä voidaan myös pitää haittaisänmaallisina) hengailee hyvinkin mielellään näiden henkilöiden kanssa, jotka ovat aktiivisesti olleet mukana Suomen yhtenäisyyttä horjuttaneessa toiminnassa useiden vuosien ajan, ja jotka levittivät tai levittävät edelleen Venäjän propagandaa suomalaiselle yleisölle ja yhteisölle. Heitä, kuten ei eräitä perussuomalaisiakaan, tunnu haittaavan se, että tässä liikehdinnässä on myös mukana Johan Bäckman, joka aktiivisesti värväsi suomalaisia Venäjän proxy-joukkoihin sotimaan Ukrainan hallintoa vastaan. Kirjoitin menneessä aikamuodossa ”värväsi”, koska en tiedä kuinka aktiivisesti Bäckman tällä hetkellä tällaisessa toiminnassa on. Tietojeni mukaan viime vuosina yksittäisiä suomalaisia on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin, tiedossani ei kuitenkaan ole se, onko Bäckman toiminnan takana.

Eikä heitä tunnu myöskään haittaavan se, että Ilja Janitskinin perustaman, disinformatiivisen ja laajamittaiseen häirintään käytetyn MV-lehden, nykyinen päätoimittelija Janus Putkonen asustaa Venäjän miehittämässä osassa Ukrainaa, julkaisten edelleen disinformaatiota ja propagandaa suomalaiselle yleisölle. Putkonen on myös työskennellyt hyvin näkyvässä roolissa venäläisille miehitysviranomaisille, mikä paljastui vuosia sitten Egorova Leaksin myötä. (2) Vaikka Putkosen rooli alueella muuttuikin DONi Newsin lopettamisen myötä keväällä 2018, on enemmän kuin todennäköistä, että hän työskentelee edelleen miehitysviranomaisen ohjailun ja valvonnan alla – tähän viittaavat hänen sosiaalisen median kontaktit, etenkin venäläistaustainen henkilö nimeltä Alexander Kazakov. (3)

Johan Bäckman miehitetyn Itä-Ukrainan alueella. (4) 

Janus Putkonen ja Eduard Basurin, helmikuussa 2016, kuva via RFE/RL.

Johan Bäckmanin värväämistä suomalaismilitanteista ensimmäisenä julkisuuteen tuli Petri Viljakainen, joka aikoinaan Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa kertoi Bäckmanin maksaneen hänen viisumin ja osan lennoista hänen matkatessa Pietarin ja Rostov-na-Donun kautta sotatoimialueelle. Viime vuoden elokuussa Viljakaista haastateltiin laajalti Länsi-Savo-lehteen, kyseinen haastattelu oli tavattoman yksipuolinen ja myötäsukainen – en tiedä onko tuntemukseni oikea, mutta tuntui, kuin haastattelun tehnyt toimittaja ei olisi perillä vallitsevasta tilanteesta Ukrainassa, muutoin niin yksipuolisen haastattelun julkaisua on vaikea ymmärtää. Haastattelussa on havaittavissa jopa sen luokan henki, että Viljakainen on valkopesemässä itseään luodessaan kuvaa entisestä taistelijasta, joka ei tappanut ketään, ja jonka kunnolliset taistelut kiersivät kaukaa –

”Mies toteaa, että sota ei ollut hänen aikanaan ’oikein kunnon sotaa’. Viljakainen kirjoittaa kirjassaan, että hän on aina jäänyt ’varsinaisten taisteluiden ulkopuolelle’.”

”Sanoin kerran, että on ollut hyvä sota, kun ei ole tarvinnut tappaa ketään”.

Lukijoiden on kuitenkin syytä muistaa, että Viljakainen on ollut sijoitettuna Prizrak-prikaatiin, joka on sodan kuluessa syyllistynyt sotarikoksiin miehitetyn Luhanskin alueella sekä esim. laittomiin oikeudenkäynteihin ja teloituksiin – nämä laittomat oikeudenkäynnit ja teloitukset tapahtuivat aikana ennen Viljakaisen värväytymistä kyseiseen prikaatiin eli hän on värväytyessään tiennyt millaiseen osastoon on liittymässä.

Länsi-Savo, tiistai 6. elokuuta 2019.

Viljakaisen lisäksi Suomesta Itä-Ukrainaan, Venäjän proxyjoukkoihin, on lähtenyt sotimaan Johan Bäckmanin värväämänä muutama ”antifasisti” tai sellaisenaan itseään pitävä militantti. Itse kuitenkin laajentaisin tässä kohdin vierastaistelija-käsitettä vastaamaan sodan luonnetta, huomioiden myös sen, kuinka ISIS:iin värväytyneiden kohdalla myös ei-taistelijoita/-terroristeja on kutsuttu vierastaistelijoiksi, mikäli heidän roolinsa kalifaatissa katsottiin tukevan ISIS:n käymää terrorisotaa. Venäjän Ukrainan sodankäynnissä merkittävässä roolissa ovat myös olleet propagandatoimintaan ja disinformaation jakamiseen osallistuneet henkilöt, joista osa toimii – Putkosen tapaan – miehitetyiltä alueilta käsin. Samalla tapaa rooliltaan huomioitavana voidaan pitää henkilöitä, jotka ovat osallistuneet operaatioihin ja tehtäviin, joiden avulla Venäjän toimille Ukrainassa, Krimillä ja Donbasissa, on haettu legimiteettiä – kuten toimiminen ”vaalitarkkailijoina”, ”asiantuntijoina” tai ”edustajina”.

Osa suomalaisista, Bäckmanin myötävaikutuksella Itä-Ukrainaan siirtyneistä, työskenteli lähinnä propagandan tuottajina ja disinformaation levittäjinä, kuten Jaana-Marika Kurtti (eli Jaana Koo) sekä Jarmo Ekman. Kumpikin heistä on palannut takaisin Suomeen, jälkimmäisen ollessa nykyään aktiivinen salaliittoteorioita levittävissä ryhmissä – kuten Suomen QAnon-ryhmässä, sen ohella, että on edelleen mukana Venäjää tukevassa propagandatoiminnassa. Kurtin lukiessa jokunen vuosi sitten miehitetystä Donetskista käsin myös Love FM -radiokanavan Kreml-myönteisiä Venäjä uutisia. 

Suomalaisten muodostama ”Osasto Karhu” vahvistettuna amerikkalaisella propagandatoimittaja Russell ”Texas” Bentleyllä – kasvonsa peittäneenä Bentleyn vierellä on todennäköisesti ”Igor” -taistelijanimeä käyttänyt suomalaismilitantti. Yllä oleva kuva on julkaistu Johan Bäckmanin blogissa syyskuussa 2015.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Bäckmanin suomalaisista ovat edelleen ainakin Putkonen ja Viljakainen, ”Ari” ja ”Harri” nimellä esiintyneet militantit ovat tietojeni mukaan palanneet takaisin Suomeen. Lukijoiden on kuitenkin hyvä muistaa, että Venäjän proxy-joukkoihin on liittynyt suomalaisia muitakin reittejä, kuin Bäckmanin värväämänä tai hänen avustuksella.

Kuten aiemmin viittasin, Suomessa näihin Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneisiin militantteihin – laittomiin taistelijoihin, jollaisia he käytännössä ovat – tunnutaan suhtauduttavan toisinaan jopa idealistisen ymmärtäväisesti. Kuvaava on Helsingin Sanomien otsikko vuosien takaa ”Pieksämäeltä sotilaaksi Itä-Ukrainaan – Petri Viljakainen odottaa rintamalle pääsyä Donetskin liepeillä” (5) – jossa täysin harkitsemattomasti Viljakaista nimitetään ”sotilaaksi” siitä huolimatta, ettei hän kuulunut lailliseen sotilasorganisaatioon vaan venäläisten varustamaan ja johtamaan militanttiosastoon, joka soti Ukrainaa vastaan. Kuinkahan moni kutsuisi Daeshin riveissä taistellutta terroristia sotilaaksi ja jos kutsuisi, termin käyttöä tuskin katsottaisi hyvällä.

En nyt ryhdy spekuloimaan tarkemmin sillä, miksi eräin paikoin suhtautuminen suomalaismilitantteihin Venäjän proxy-joukoissa on kovin idealistista ja ymmärtäväistä, väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että Viljakaisenkin tarina taistelusta ”fasisteja” vastaan on nielty kohoineen ja koukkuineen päivineen. Taistelua ultimaattisena pahana pidettyä ”fasismia” vastaan pidetään hyväksyttävänä kaikissa tilanteissa, mitä se toki onkin, jos kyse olisi todellisesta taistelusta fasismia vastaan. Mutta Ukrainan sodaksi eskaloituneen kriisin kohdalla venäläispropaganda on syöttämällä syöttänyt tarinaa ukrainalaisfasisteista tappamassa venäläisiä, mikä sitten on otettu toisinaan todesta, ymmärtämättä – tai haluamatta ymmärtää – sitä, että kyse on ennen kaikkea propagandasta, jolla on rakennettu kuvaa venäläisistä uhreina. Tässä yhteydessä palautan jälleen mieliin seuraavan seikan, jonka Timothy Snyder nosti esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (6)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” on sellainen,…

Eräitä vasemmalla olevia ryhmiä ohjaa sitten asemoituminen sen suhteen millainen suhtautuminen Yhdysvaltoihin on, voimakkaasti antiamerikkalaisten on helppoa luisua tukemaan Venäjän perustamien ”kansantasavaltojen” riveissä ”fasismia” vastaan taistelevia militantteja/ terroristeja.

* * *

Puheeksi varmaan nousevat myös Ukrainan riveihin värväytyneet suomalaiset motiiveineen. Mielestäni heitä voi kuitenkin verrata niihin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin, jotka riensivät auttamaan Suomea talvisodassa, joten en näe perustetta laajentaa tarkastelua käsittelemään kaikkia alueella sotivia suomalaisia. 

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-11378088 

2. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

3. http://khpg.org/en/index.php?id=1591202808 

4. https://www.stopfake.org/en/the-kremlin-s-voice-johan-backman-2/ 

5. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

6. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

Kirjoitustyössä hyödynnetty myös 10. kesäkuuta 2017 kirjoitettua blogia ”Hekin ovat vierastaistelijoita”.