Suomalaiset Venäjän proxy-joukoissa – hekin ovat vierastaistelijoita

Suomessa on käyty runsaasti keskustelua vierastaistelijoista, viimeksi keskustelu pulpahti pintaan toukokuun lopulla, jolloin Suomeen palasi Al-Holin leiriltä kolme naista lapsineen, naiset olivat värväytyneet ISIS:iin tai muulla tavoin liittyneet terroristijärjestöön. (1) Kirjoituksessani en sen tarkemmin ryhdy ruotimaan kyseistä tapausta, mielestäni kuitenkaan liian naiivi ei pidä olla, ainakin osa terroristijärjestöön liittyneistä suomalaisnaisista on liittynyt organisaatioon vapaaehtoisesti ja siinä vaiheessa, jolloin järjestön toiminnasta oli riittävästi tietoa, joten tietämättömyyden viitan taa ei myöskään voi verhoutua vastuuta pakoillessaan.

Sen sijaan, että ryhtyisin kommentoimaan ISIS:iin värväytyneitä tahi ruotimaan heidän motiiveja, tämäkin kohu palautti mieleeni jälleen sen, että suomalainen media kuin myös erilaiset poliittiset ryhmittymät tarkastelevat kokonaisuutta lopulta kovin yksipuolisesti – huomio kyllä kiinnitetään ISIS:iin liittyneisiin henkilöihin mutta samalla unholaan tuntuu jäävän se, että suomalaisia on värväytynyt muihinkin sotiin ja että heitä on värväytynyt rikollisluonteisiin sotiin Euroopassa – tarkoitan tällä nyt Venäjän sotaa Ukrainassa ja heidän proxy-joukkoihin värväytyneitä suomalaisia.

Tämä värväytyminen nousi viimeksi esille kesän alkupuolella, suomalaisten medioiden uutisoidessa – saksalaislähteisiin viitaten – suomalaisten uusnatsien käyneen harjoittelemassa venäläisen RIM:in järjestämällä leirillä ja joidenkin uusnatsien värväytyneen tämän jälkeen Venäjän proxy-joukkoihin ja lähteneen sotimaan Donbasin alueella, Ukrainaan. (Huom. konkreettiset todisteet suomalaisten uusnatsien värväytymisestä Venäjän proxy-joukkoihin puuttuvat, näiltä osin uutisointi on perustunut saksalaislähteissä mainittuihin tietoihin, joissa vain viitataan suomalaisiin yksilöimättä heitä).

Tuolloin kesän korvilla todella vähäiselle huomiolle jäi se, että suomalaisia on värväytynyt aiemmin Venäjän proxy-joukkoihin ja lähtenyt myös sotimaan Ukrainan alueelle. Tämän ryhmän värväyksen taustalla on eräs Johan Bäckman, jonka rekrytointitoiminnan – julkisuudessa aktiivinen vaihe – ajoittui sodan ensimmäisille vuosille ja osa Bäckmanin värväämistä sotaan osallistuneista on jo palannut vähin äänin takaisin Suomeen. Niinpä kiinnostavaa on se, että siinä missä suomalaiset ”kansallismieliset” ja osa perussuomalaisista on kovin huolissaan ISIS:iin värväytyneistä ja Suomeen palanneista, eivät he tunnu osoittavan samaa huolta Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneitä ja Suomeen palanneita kohtaan – kovin on hiljaista ollut.

Itse asiassa osa näistä ns. kansallismielisistä (heitä voidaan myös pitää haittaisänmaallisina) hengailee hyvinkin mielellään näiden henkilöiden kanssa, jotka ovat aktiivisesti olleet mukana Suomen yhtenäisyyttä horjuttaneessa toiminnassa useiden vuosien ajan, ja jotka levittivät tai levittävät edelleen Venäjän propagandaa suomalaiselle yleisölle ja yhteisölle. Heitä, kuten ei eräitä perussuomalaisiakaan, tunnu haittaavan se, että tässä liikehdinnässä on myös mukana Johan Bäckman, joka aktiivisesti värväsi suomalaisia Venäjän proxy-joukkoihin sotimaan Ukrainan hallintoa vastaan. Kirjoitin menneessä aikamuodossa ”värväsi”, koska en tiedä kuinka aktiivisesti Bäckman tällä hetkellä tällaisessa toiminnassa on. Tietojeni mukaan viime vuosina yksittäisiä suomalaisia on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin, tiedossani ei kuitenkaan ole se, onko Bäckman toiminnan takana.

Eikä heitä tunnu myöskään haittaavan se, että Ilja Janitskinin perustaman, disinformatiivisen ja laajamittaiseen häirintään käytetyn MV-lehden, nykyinen päätoimittelija Janus Putkonen asustaa Venäjän miehittämässä osassa Ukrainaa, julkaisten edelleen disinformaatiota ja propagandaa suomalaiselle yleisölle. Putkonen on myös työskennellyt hyvin näkyvässä roolissa venäläisille miehitysviranomaisille, mikä paljastui vuosia sitten Egorova Leaksin myötä. (2) Vaikka Putkosen rooli alueella muuttuikin DONi Newsin lopettamisen myötä keväällä 2018, on enemmän kuin todennäköistä, että hän työskentelee edelleen miehitysviranomaisen ohjailun ja valvonnan alla – tähän viittaavat hänen sosiaalisen median kontaktit, etenkin venäläistaustainen henkilö nimeltä Alexander Kazakov. (3)

Johan Bäckman miehitetyn Itä-Ukrainan alueella. (4) 

Janus Putkonen ja Eduard Basurin, helmikuussa 2016, kuva via RFE/RL.

Johan Bäckmanin värväämistä suomalaismilitanteista ensimmäisenä julkisuuteen tuli Petri Viljakainen, joka aikoinaan Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa kertoi Bäckmanin maksaneen hänen viisumin ja osan lennoista hänen matkatessa Pietarin ja Rostov-na-Donun kautta sotatoimialueelle. Viime vuoden elokuussa Viljakaista haastateltiin laajalti Länsi-Savo-lehteen, kyseinen haastattelu oli tavattoman yksipuolinen ja myötäsukainen – en tiedä onko tuntemukseni oikea, mutta tuntui, kuin haastattelun tehnyt toimittaja ei olisi perillä vallitsevasta tilanteesta Ukrainassa, muutoin niin yksipuolisen haastattelun julkaisua on vaikea ymmärtää. Haastattelussa on havaittavissa jopa sen luokan henki, että Viljakainen on valkopesemässä itseään luodessaan kuvaa entisestä taistelijasta, joka ei tappanut ketään, ja jonka kunnolliset taistelut kiersivät kaukaa –

”Mies toteaa, että sota ei ollut hänen aikanaan ’oikein kunnon sotaa’. Viljakainen kirjoittaa kirjassaan, että hän on aina jäänyt ’varsinaisten taisteluiden ulkopuolelle’.”

”Sanoin kerran, että on ollut hyvä sota, kun ei ole tarvinnut tappaa ketään”.

Lukijoiden on kuitenkin syytä muistaa, että Viljakainen on ollut sijoitettuna Prizrak-prikaatiin, joka on sodan kuluessa syyllistynyt sotarikoksiin miehitetyn Luhanskin alueella sekä esim. laittomiin oikeudenkäynteihin ja teloituksiin – nämä laittomat oikeudenkäynnit ja teloitukset tapahtuivat aikana ennen Viljakaisen värväytymistä kyseiseen prikaatiin eli hän on värväytyessään tiennyt millaiseen osastoon on liittymässä.

Länsi-Savo, tiistai 6. elokuuta 2019.

Viljakaisen lisäksi Suomesta Itä-Ukrainaan, Venäjän proxyjoukkoihin, on lähtenyt sotimaan Johan Bäckmanin värväämänä muutama ”antifasisti” tai sellaisenaan itseään pitävä militantti. Itse kuitenkin laajentaisin tässä kohdin vierastaistelija-käsitettä vastaamaan sodan luonnetta, huomioiden myös sen, kuinka ISIS:iin värväytyneiden kohdalla myös ei-taistelijoita/-terroristeja on kutsuttu vierastaistelijoiksi, mikäli heidän roolinsa kalifaatissa katsottiin tukevan ISIS:n käymää terrorisotaa. Venäjän Ukrainan sodankäynnissä merkittävässä roolissa ovat myös olleet propagandatoimintaan ja disinformaation jakamiseen osallistuneet henkilöt, joista osa toimii – Putkosen tapaan – miehitetyiltä alueilta käsin. Samalla tapaa rooliltaan huomioitavana voidaan pitää henkilöitä, jotka ovat osallistuneet operaatioihin ja tehtäviin, joiden avulla Venäjän toimille Ukrainassa, Krimillä ja Donbasissa, on haettu legimiteettiä – kuten toimiminen ”vaalitarkkailijoina”, ”asiantuntijoina” tai ”edustajina”.

Osa suomalaisista, Bäckmanin myötävaikutuksella Itä-Ukrainaan siirtyneistä, työskenteli lähinnä propagandan tuottajina ja disinformaation levittäjinä, kuten Jaana-Marika Kurtti (eli Jaana Koo) sekä Jarmo Ekman. Kumpikin heistä on palannut takaisin Suomeen, jälkimmäisen ollessa nykyään aktiivinen salaliittoteorioita levittävissä ryhmissä – kuten Suomen QAnon-ryhmässä, sen ohella, että on edelleen mukana Venäjää tukevassa propagandatoiminnassa. Kurtin lukiessa jokunen vuosi sitten miehitetystä Donetskista käsin myös Love FM -radiokanavan Kreml-myönteisiä Venäjä uutisia. 

Suomalaisten muodostama ”Osasto Karhu” vahvistettuna amerikkalaisella propagandatoimittaja Russell ”Texas” Bentleyllä – kasvonsa peittäneenä Bentleyn vierellä on todennäköisesti ”Igor” -taistelijanimeä käyttänyt suomalaismilitantti. Yllä oleva kuva on julkaistu Johan Bäckmanin blogissa syyskuussa 2015.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Bäckmanin suomalaisista ovat edelleen ainakin Putkonen ja Viljakainen, ”Ari” ja ”Harri” nimellä esiintyneet militantit ovat tietojeni mukaan palanneet takaisin Suomeen. Lukijoiden on kuitenkin hyvä muistaa, että Venäjän proxy-joukkoihin on liittynyt suomalaisia muitakin reittejä, kuin Bäckmanin värväämänä tai hänen avustuksella.

Kuten aiemmin viittasin, Suomessa näihin Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneisiin militantteihin – laittomiin taistelijoihin, jollaisia he käytännössä ovat – tunnutaan suhtauduttavan toisinaan jopa idealistisen ymmärtäväisesti. Kuvaava on Helsingin Sanomien otsikko vuosien takaa ”Pieksämäeltä sotilaaksi Itä-Ukrainaan – Petri Viljakainen odottaa rintamalle pääsyä Donetskin liepeillä” (5) – jossa täysin harkitsemattomasti Viljakaista nimitetään ”sotilaaksi” siitä huolimatta, ettei hän kuulunut lailliseen sotilasorganisaatioon vaan venäläisten varustamaan ja johtamaan militanttiosastoon, joka soti Ukrainaa vastaan. Kuinkahan moni kutsuisi Daeshin riveissä taistellutta terroristia sotilaaksi ja jos kutsuisi, termin käyttöä tuskin katsottaisi hyvällä.

En nyt ryhdy spekuloimaan tarkemmin sillä, miksi eräin paikoin suhtautuminen suomalaismilitantteihin Venäjän proxy-joukoissa on kovin idealistista ja ymmärtäväistä, väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että Viljakaisenkin tarina taistelusta ”fasisteja” vastaan on nielty kohoineen ja koukkuineen päivineen. Taistelua ultimaattisena pahana pidettyä ”fasismia” vastaan pidetään hyväksyttävänä kaikissa tilanteissa, mitä se toki onkin, jos kyse olisi todellisesta taistelusta fasismia vastaan. Mutta Ukrainan sodaksi eskaloituneen kriisin kohdalla venäläispropaganda on syöttämällä syöttänyt tarinaa ukrainalaisfasisteista tappamassa venäläisiä, mikä sitten on otettu toisinaan todesta, ymmärtämättä – tai haluamatta ymmärtää – sitä, että kyse on ennen kaikkea propagandasta, jolla on rakennettu kuvaa venäläisistä uhreina. Tässä yhteydessä palautan jälleen mieliin seuraavan seikan, jonka Timothy Snyder nosti esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (6)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” on sellainen,…

Eräitä vasemmalla olevia ryhmiä ohjaa sitten asemoituminen sen suhteen millainen suhtautuminen Yhdysvaltoihin on, voimakkaasti antiamerikkalaisten on helppoa luisua tukemaan Venäjän perustamien ”kansantasavaltojen” riveissä ”fasismia” vastaan taistelevia militantteja/ terroristeja.

* * *

Puheeksi varmaan nousevat myös Ukrainan riveihin värväytyneet suomalaiset motiiveineen. Mielestäni heitä voi kuitenkin verrata niihin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin, jotka riensivät auttamaan Suomea talvisodassa, joten en näe perustetta laajentaa tarkastelua käsittelemään kaikkia alueella sotivia suomalaisia. 

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-11378088 

2. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

3. http://khpg.org/en/index.php?id=1591202808 

4. https://www.stopfake.org/en/the-kremlin-s-voice-johan-backman-2/ 

5. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

6. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

Kirjoitustyössä hyödynnetty myös 10. kesäkuuta 2017 kirjoitettua blogia ”Hekin ovat vierastaistelijoita”.