Ukrainan sota alkoi reilut kuusi vuotta sitten huhtikuussa
2014, tuolloin – huhtikuun 12. päivä – venäläisen (entisen) tiedustelu-upseeri Igor
”Strelkov” Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä”
ilmaantui Donetskin alueella sijaitsevan Slovjanskin keskustaan, aloittaen
operaation, joka kevään ja kesän 2014 myötä johti käynnissä olevaan sotaan.
Girkinin johtaman ryhmän ydin oli operoinut yhdessä jo
Krimillä Venäjän miehittäessä niemimaan muutamaa viikkoa aiemmin, ja nyt se
iski ensimmäisenä Slovjanskin keskustassa sijainneeseen poliisiasemaan, jossa
sijaitsi myös alueellinen sisäministeriön päämaja – rakennuksessa tuolloin
olleet poliisit ja sisäministeriön henkilökunta eivät juurikaan vastustaneet
hyökkääjiä. Tuntia myöhemmin keskusta-alueella sijainnut Ukrainan
turvallisuuspalvelu SBU:n toimisto vallattiin, samana aamupäivänä ryhmä
miehitti myös Slovjanskin kaupungintalon.
Vielä samana päivänä (huhtikuun 12. päivä) Igor Girkinin
johtaman ”Ryhmä Krimin” tukena ollut – Venäjän asevoimissa palvelleilla
miehillä vahvistettu – Donbass People’s Militia miehitti Slovjanskista
etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman.
Kramatorskissa varsinainen operaatio alkoi vasta illalla, kun operaatio
Slovjanskissa oli alkanut jo aamupäivän varhaisina tunteina.
Ensimmäisen kesän koitettua Ukrainan asevoimat
vapaaehtoispataljoonien voimakkaalla tuella etenivät hitaasti mutta varmasti
Venäjän proxy-joukkojen miehittämille alueille. Huhtikuussa miehitetyt
Slovjansk ja Kramatorsk vapautettiin heinäkuun alkupuolella 2014; mutta jo
niitä ennen oli vapautettu Mariupol, joka oli ollut proxy-joukkojen hallussa
muutaman viikon ajan touko-kesäkuussa 2014.
Slovjanskin ja Kramatorskin vapauttamisen jälkeen
heinäkuussa ukrainalaisjoukot etenivät useilla suunnilla vapauttaen kyliä ja
kaupunkeja, ottaen takaisin hallintaansa Venäjän vastaista rajaa, edeten
Ilovaiskiin ja aina Donetskin porteille. Tuolloin näytti jo siltä, että sota
Ukrainassa päättyy viikkojen kuluessa, että rauha laskeutuu lyhyen sodan jälkeen
Ukrainaan, mutta näin onnekkaita ukrainalaiset eivät olleet.
Moskovassa oltiin toista mieltä, elokuun koittaessa Venäjä
toimitti entistä enemmän varustusta ja vapaaehtoisia hallussaan olevien
rajaosuuksien kautta Ukrainaan, pitääkseen hallussa miehittämänsä alueet.
Elokuussa 2014 Venäjä lähetti ”humanitaarisen” rekkakolonnan Troijan
hevosena Itä-Ukrainaan, miehitettyyn Luhanskiin.
Maailman lehdistön katseen kohdistuessa näihin valkoisiin
rekkoihin, joiden Venäjä markkinoi toimittavan humanitaarista apua
sotatoimialueen siviileille, maa valmistautui myös lähettämään joukkonsa rajan
yli Ukrainaan.
Elokuun 25. päivä venäläistykistö aloitti Asovanmeren
pohjoisrannikolla sijainneen Novoazovskin alueen moukaroinnin – sen myötä
avautui uusi rintama sotatoimialueelle; edellisenä päivänä, 24. elokuuta
ukrainalaisjoukot havaitsivat ensimmäistä kertaa Venäjän asevoimien joukkoja
Ilovaiskissa. Elokuun lopun ja syyskuun alun välillä Venäjän asevoimien osastot
hyökkäsivät Ukrainaan, miehittäen laajoja alueita – venäläiset panssariosastot
ilmaantuivat Luhanskin porteille ja lopulta itse kaupunkiin. Toive sodan
pikaisesta päätöksestä oli haudattava mekanisoitujen kolonnien edetessä entistä
syvemmälle Ukrainaan auringon paahtamalla tasangolla.
Venäjän maavoimien T-72B3, Ilovaiskin taistelun jälkeen syyskuussa 2014. (1) |
Venäläisiä maastokuorma-autoja palaamassa Ukrainasta Ilovaiskin taistelun jälkeen, kuvattu Krasnodarovskyin pohjoispuolella Venäjällä. * |
Ottaen huomioon, että tätä sotaa käydään Euroopassa, saa se
nykyään yllättävän vähän huomiota medioissa, ja silloin kun se huomioidaan,
sitä harvoin nimitetään sodaksi – mediassa tavataan nimittää sitä kriisiksi tai
vielä lievemmin median tahi valtiovallan edustajat saattavat puhua ”Ukrainan
tilanteesta”, jolloin tietämätön ymmärtää hyvin helposti asetelman täysin
väärin. Kyse on sodasta, jossa on menehtynyt YK:n arvion mukaan jopa 13200 sotilasta
ja siviiliä (6. huhtikuuta 2014–15. helmikuuta 2020 välillä).
Tässä yhteydessä meidän on muistettava se, että Venäjän,
Ukrainan sotaan lähettämien kuolleiden ”vapaaehtoisten” lukumäärä ei ole
selvillä, kuten ei Venäjän asevoimien ja valtiollisten
turvallisuusorganisaatioiden menetykset kaatuneina ja haavoittuneina.
Yhdysvaltojen ulkoministeriön arvion mukaan sodan alun ja maaliskuun 2015
välillä Venäjän asevoimat menetti Ukrainan sodassa jopa 500 sotilasta. Ukrainan
sotaan osallistuneiden venäläisvapaaehtoisten mukaan, eräiden osastojen tappiot
nousivat jopa yli 30 prosenttiin jokaisessa hyökkäyksessä.
YK:n keväällä julkaiseman arvion mukaan Ukrainan sodassa on
kuollut (31. maaliskuuta 2020 mennessä) 3353 siviiliä, joista 312 on
ulkomaalaisia. Ulkomaalaisista siviiliuhreista 298 on seurausta Malaysia
Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta 17. heinäkuuta 2014. Kyseinen
lento pudotettiin venäläisjoukkojen toimesta, 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin
varustukseen kuuluneelta 9K37M Buk-M1
TELARilta nro. 332 laukaistulla ohjuksella. (2)
ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan tämän vuoden
puolella, 1. tammikuuta – 12. heinäkuuta välillä, kahdeksan siviiliä on kuollut
sotatoimien seurauksena. (3) Viimeisin kuolonuhri tuli heinäkuun 3. päivä
Zaitsevessa, jossa 80-vuotias eläkeläisnainen menehtyi sirpalehaavoihin Venäjän
proxy-joukkojen tulittaessa 82 millin kranaatinheittimillä siviilikohteita
kylän alueella.
ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat myös
raportoineet lukusista miinoista sotatoimialueella, osassa kyse on uusista
miinoitteista, joita sodan osapuolet ovat asentaneet. Eräissä tapauksissa
kyseeseen tulee siviilikohteiden lähelle viritetyt tai laukaistut
henkilömiinat. Viime viikolla Ukrainan ja Venäjän välisen yhteistyöelimen JCCC:n
(Joint Centre for Control and Coordination) tarkkailijat raportoivat
proxy-joukkojen ampuneen Novoluhansken alueelle RPG-7 kevyellä singolla POM-2
henkilömiinan sisältäviä erikoisammuksia. (4) Toisin kuin Venäjä, Ukraina on
ratifioinut Ottawan sopimuksen, eikä sillä ole enää käytössä henkilömiinoja.
Ukrainan sodan kohdalla jäätynyt konflikti, jollaiseksi sitä
usein nimitetään, on sikälikin väärä termi kuvaamaan tilannetta, koska
rintamalla tilanne on kuuma kaiken aikaa. Ukrainan hallitsemia alueita
tulitetaan käytännössä päivittäin kranaatinheittimillä (82 mm ja 120 mm)
venäläisjoukkojen toimesta, venäläisjoukkojen tykistöaseen (122 mm ja 152 mm)
käytön ollessa niin ikää säännöllistä ts. viikoittaista.
Kesän kuluessa Venäjä ja sen tukemat proxy-joukot ovat
käyttäneet panssarintorjuntaohjuksia olennaisesti talvea enemmän. Venäjän proxy-joukot
ovat myös ottaneet käyttöönsä 80 mm S-8 raketteja, joita on ammuttu
siviilikohteita kohti useita kappaleita kevään ja kesän aikana. S-8 raketti on
alun perin suunniteltu ilmasta maahan aseeksi käytettäväksi helikoptereissa ja
lentokoneissa, raketista on myös kehitetty maasta-maahan-versio, jonka kantama
on 3–5 kilometriä.
Talven tapaan proxy-joukot ovat toteuttaneet kevään ja kesän
aikana kustomoiduilla nelikoptereilla useamman ”ilmaiskun” Ukrainan
kontrolloimille alueille. Aiempien iskujen tapaan tavanomaisin käytetty
nelikopteri näissä ”ilmaiskuissa” on kiinalaisvalmisteinen DJI Phantom 4,
jollainen voidaan varustaa yhdellä tai useammalla kranaattikonekiväärin 30 mm VOG-17
kranaatilla, käsikranaatilla tai muulla räjähteellä. Tällaisia ilmaiskuja on
tehty sotilaskohteiden rinnalla siviilikohteisiin sekä ukrainalaisia lääkintäjoukkoja
vastaan.
Kuten alla oleva tilasto osoittaa, Ukrainan asevoimat ja
sitä tukevat yksiköt ovat menettäneet kaatuneina sotilaita lähes jokainen
viikko tänä kesänä, haavoittuneiden määrän noustessa 77 (1.6.–20. 7.)
Vihollisen tappioiden ollessa moninkertaiset, kuolleina ja haavoittuneina.
Ukrainan asevoimien tappiot 1. kesäkuuta – 20. heinäkuuta
2020.
|
kuolleet
|
haavoittuneet
|
1.–7. kesäkuuta
|
0
|
10
|
8.–14. kesäkuuta
|
1
|
11
|
15.–21. kesäkuuta
|
2
|
9
|
22.–28. kesäkuuta
|
1
|
6
|
29. kesäkuuta – 6. heinäkuuta
|
0
|
8
|
7.–12. heinäkuuta
|
2
|
19
|
13.–20. heinäkuuta
|
3
|
14
|
|
9
|
77
|
lähde: @uacrisis.
Jännitys kasvaa miehitetyllä Krimin niemimaalla
Venäjä on miehityksensä ajan vainonnut Krimin tataareja, vainossa
on selkeästi kollektiivisia piirteitä, jossa vaino ja kaltoinkohtelu on
ulotettu kaikkiin niihin Krimin tataareihin ja heidän läheisiin, jotka eivät
hyväksy miehitystä ja jotka – rauhanomaisesti – ovat sanoin ja teoin
vastustaneet Venäjän toimia niemimaalla. Venäjän turvallisuuselinten ja niitä
tukevien joukkojen suorittamien ratsioiden perusteeksi riittää epäilys
kuulumisesta Krimin tataareiden solidaarisuusliikkeeseen, jonka merkittävimpiä
tehtäviä on tukea vangittujen perheitä ja läheisiä ja toimia yhtenä Krimin
tataareiden äänitorvista.
Häirintä ja vaino eivät pelkästään kohdistu ihmisiin, Venäjä
on miehityksen kuluessa vaikeuttanut uskonnon harjoittamista niemimaalla,
tarkoituksellisesti tuhonnut uskonnollisten kohteiden ohella myös
kulttuurikohteita – nykyään uskonnollinen vaino kohdistuu myös muiden
uskontokuntien edustajiin, kuten Jehovan todistajiin.
Heinäkuun 7. päivä Venäjän turvallisuusjoukot suorittivat
ratsioiden sarjan miehitetyllä niemimaalla. Ratsioissa pidätettiin kuusi
henkilöä, jotka kaikki siirrettiin Venäjän federaation turvallisuuspalvelu
FSB:n tiloihin Simferopoliin. (5) Venäläisviranomaisten mukaan pidätettyjä voi
odottaa jopa viiden vuoden vankeustuomiot.
Crimean Solidarityn julkaisema kuva venäläisratsiasta 7. heinäkuuta 2020. ** |
Jännitystä niemimaalla lisää entisestään se, että
ensimmäistä kertaa miehityksen aikana kaksi merkittävää vesivarastona toimivaa
tekojärveä voi kuivua kokonaisuudessaan. Bilohirsken tekojärven keskiosa on jo
täysin kuivunut, sen vieressä sijaitsevan Taihinsken tekojärven odotetaan
kuivuvan kokonaisuudessaan syksyyn mennessä. (6) Aktivistilähteiden mukaan
Venäjän turvallisuusjoukot vetävät Taihinsken tekojärveltä putken
Simferopoliin, helpottamaan kaupungin akuuttia vesipulaa. (7) Pitkään jatkuneen
kuivuuden seurauksena Bilohirsken alueen Tanasu- ja Biyuk-Krasu-joet ovat
kuivuneet kapeiksi puroiksi.
Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan, Ukraina sulki
Dnepriltä niemimaalle kaivetun Krimin kanavan, jonka rooli niemimaan
vesihuollon kannalta on merkittävä. Ukraina on ilmoittanut avaavansa kanavan
padot Venäjän vetäydyttyä niemimaalta ja palautettua niemimaan hallinnan
jälleen Ukrainalle.
Pitkään jatkunut kuivuus, kuivuvat vesivarastot ja Venäjän
kyvyttömyys ratkaista tätä ongelmaa luovat yhtälön, joka voi johtaa siihen,
että Venäjän syksyinen strateginen Kavkaz-2020-sotaharjoitus voi toimia
ponnahduslautana operaatiolle, jonka tarkoituksena on ottaa kokonaisuudessaan
haltuun Krimin kanava ympäröivine maa-alueineen Dneprille saakka ja näin
turvata niemimaan vesihuolto. Ukrainan asevoimat on korottanut joukkojensa
valmiutta miehitettyyn Krimin niemimaahan rajoittuvalla Hersonin alueella.
Kavkaz-2020-sotaharjoituksen aktiivinen vaihe ajoittuu
syyskuun 21.-26. päiville, mutta Krimin niemimaalla ja muilla, Ukrainaan
rajoittuvilla, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueilla, alueelle sijoitettujen
joukkojen valmiutta on korotettu. Viime viikonloppuna Vladimir Putin määräsi
yllättäen valmiusharjoitukset, joihin osallistuu noin 150 000 sotilasta ja
kalustoa maavoimista, ilmavoimista sekä merivoimista – mukaan lukien myös
Iskander-M ballistisilla ohjuksilla varustettuja joukkoja eteläisen
sotilaspiirin alueella. Krimin niemimaalla valmiusharjoitukseen osallistui
Mustanmeren laivaston pinta-alusten ja sukellusveneiden ohella 810.
merijalkaväen prikaati sekä muita joukkoja. Samaan aikaan valmiusharjoitusten
aikana Venäjä siirsi niemimaalle Kertšinsalmen
ylittävän rautatiesillan kautta joukkoja ja kalustoa sekä materiaalia.
Venäjän asevoimiin kuuluvien joukkojen vahvuus Krimin
niemimaalla nousee 32 500 sotilaaseen, kyseisten joukkojen lisäksi Venäjä
on sijoittanut niemimaalle Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n
joukkoja rajavalvontaan sekä vastaamaan miehityshallinnon toteutumisesta.
Venäjä on sijoittanut niemimaalle myös kaksi kansalliskaartin (Rosgvardiya)
prikaatia.
|
lukumäärä 1. tammikuuta 2020
|
miehistön kokonaisvahvuus
|
32 500 sotilasta
|
taistelupanssarivaunut
|
40 + reservi
|
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot
|
367 + reservi
|
tykistö ja kranaatinheittimet
|
128
|
raketinheittimet
|
52
|
panssarintorjunta-ajoneuvot
|
39
|
S-400 ilmatorjuntajärjestelmä
|
16
|
Bal- ja Bastion-P pintamaalientorjuntaohjusjärj.
|
16+
|
taistelulentokoneet
|
85
|
helikopterit
|
34
|
Venäjän Mustanmerenlaivasto tukeutuu Krimillä kolmeen
satamaan – Sevastopolin, jossa sijaitsee myös laivaston esikunta; Feodosijan
ja Kertšin satamiin.
Niemimaalle on myös perustettu ns. Krimin
aluepuolustusjoukot, jotka koostuvat venäläisistä vapaaehtoisista sekä
kasakoiden puolisotilaallisista joukoista kootuista yksiköistä. Krimin
aluepuolustusjoukkojen vastuulla on myös Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän
tukikohdan operointi Honcharnen lounaispuolella. Alueella suoritettiin
koelaukaisuja pintamaaliohjuksilla kyseisten joukkojen toimesta vuonna 2016.
Aluepuolustusjoukot ovat aktiivisesti mukana Krimin tataareiden ja muiden
miehitystä vastustavien tahojen vainoissa.
Miehityksen alkuvaiheessa näitä ja muita puolisotilaallisia
joukkoja käytettiin avoimesti siviiliväestön pelotteluun ja terrorisointiin, ne
toteuttivat myös väkivallantekoja ja murhia, joita ei ole tähän päivään
mennessä selvitetty. Itse asiassa niiden voidaan sanoa toteuttaneen Venäjän
suunnitelmaa, jossa miehityksen suorittaneiden joukkojen (venäläiset
erikoisjoukot) rinnalla operoineet puolisotilaalliset joukot kantoivat vastuun siviileiden
pelottelemisesta hiljaisiksi.
Marko
Lähteenä
hyödynnetty myös InformNapalmin julkaisemaa artikkelia ”Ukraine handed over intelligence to OSCE about Russia’s military build-up near its borders”.
*: Alun
perin Reutersin kuva, havaittu The Battle of Ilovaisk: Verifying Russian Military Presence in Eastern Ukraine -videolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.