Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa?

Helsingin Sanomat julkaisi marraskuun lopulla, ruotsalaisen Dagens Nyheterin katsaukseen pohjautuvan uutisen ruotsalaisten ja venäläisten uusnatsien tiiviistä yhteyksistä, joihin en tässä kirjoituksessa syvällisesti palaa, koska olen kirjoittanut aiheesta tai sivunnut aihetta kirjoituksissani viime vuosina useamman kerran. Helsingin Sanomien uutisessa huomioni kiinnittyi Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattori Tommi Kotosen arvioon suomalaisten ja venäläisten uusnatsien välisiin siteisiin, tai ennemminkin niiden olemattomuuteen.

”Äärioikeistoa tutkineen Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattorin Tommi Kotosen mukaan suomalaisilla uusnatseilla tuskin on yhtä voimakkaita siteitä Venäjälle kuin ruotsalaisilla.

”Rimin edustaja kävi Ruotsin vastarintaliikkeen vieraana muutama vuosi sitten ja ilmeisesti tuki heitä myös rahallisesti. Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on ollut historiallisista syistä varauksellisempaa suhtautumista Venäjään erityisesti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen.”

Kotosen mukaan ruotsalaisilla uusnatseilla on ylipäänsä voimakkaampia yhteyksiä puolisotilaallisiin joukkoihin.” (1)

Aivan kuten Kotonen, en usko itsekään, että suomalaisilla uusnatseilla olisi (vielä) suoria ja tiiviitä yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin joukkoihin, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö suhteiden tiivistyminen tälle asteelle tulevaisuudessa ole mahdollista – itse asiassa jopa todennäköistä, jos huomioimme sen kuinka venäläiset ääriryhmät ovat rakentaneet ja syventäneet verkostojaan kautta Euroopan, ja hyvin monessa tapauksessa, jossain vaiheessa mukaan on astunut aseellinen koulutus tai vastaava sotilaallinen tai terroristinen harjoittelu. Ruotsalaiset eivät siis ole ainoita laatujaan, vastaavia esimerkkejä löytyy Tšekistä, Slovakiasta, Serbiasta aivan kuten Ranskasta ja monesta muusta eurooppalaisesta valtiosta, joten on enemmän kuin todennäköistä, että jossain vaiheessa suomalaisille esitetään vastaavia yhteistyömuotoja venäläisten tai heidän operaattoriensa taholta.

Vastarintaliikkeen ruotsalaiset Thulin ja Melin (kaksikko vasemmalla) Partizan-leirillä Venäjällä.

Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on kenties oltu varauksellisempia Venäjän ja sen tarkoitusperien suhteen, mutta epäilen, että tänään tämä varautuneisuuden taso on laskenut melkoisesti – jos venäläisiä imperialistisia ja nationalistisia ääriryhmiä ei vielä nähdä liittolaisena, niin todennäköisesti ne nähdään kumppaneina taistelussa rappeutuvaa länttä ja sen valtarakenteita vastaan. Edellinen arvioni perustuu sosiaalisessa mediassa tekemiini havaintoihin, joista seuraavaksi esimerkkien kautta lihaa luiden ympärille. Tähdennän kuitenkin, että mitään savuavaa asetta minulla ei ole esittää, joten aihetodisteissa on pitäydyttävä ja niiden perusteella tehdyissä päätelmissä.

Mutta ennen uppoutumista aihetodisteisiin, totean sen, että Suomessa Vastarintaliikkeen parissa on havaittavissa, vähintäänkin, rivien hajoamista mitä tulee suhtautumisessa Ukrainaan ja ukrainalaisiin kansallismielisiin ryhmiin, kuten Pravyi Sektor – osa suomalaisista uusnatseista leimaa ukrainalaiset hyvin selkeästi juutalaisten kätyreiksi, mitä venäläiset eivät heidän mielestä ole. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko leimaaminen seurausta venäläispropagandan syytöksistä, vai löytyykö taustalta muita – olennaisempia – syitä, mutta kun eräs Johan Bäckman on verkostoitunut myös sellaisiin sosiaalisen median ryhmiin, joissa suomalaiset ”kansallismieliset” sekä Vastarintaliikkeen kuin myös Soldiers of Odinin jäsenet ovat, niin enpä sulkisi pois propagandan voimistavaa vaikutusta. Esim. venäläisen Facebook-kopion VK:n eli VKontakten Kansallinen Turvallisuus -ryhmässä on jäseninä kokojoukko kotoisen ”kansallismielisen” siiven höyrypäitä, jossa Soldiers of Odinin perustajan Mika Rannan seurassa on myös MV-lehteenkin sisältöä tuottanut Juha Korhonen, että dosentti Johan Bäckman, unohtamatta Brysselissä vaikuttavaa Sakari Lindeniä.

Sosiaalisessa mediassa verkostot ovat toki laajemmat kuin yksi yksittäinen ryhmä, mahdollisia yhteydenpitoalustoja on lukuisia samoin sosiaalisen median alustoja, mutta näyttää siltä, että ainakin osa ”kansallismielisistä” ja laita- sekä äärioikeistoon kuuluvista henkilöitä ja ryhmistä turvautuu tätä nykyä venäläiseen VK:hon Facebookin sijaan, mihin on nähdäkseni hyvin selkeä syy, VK:ssa heillä on vapaammat kädet jakaa propagandistista ja ekstremististä materiaalia verrattuna Facebookiin, jossa ääriryhmien toimintaa edes jossain määrin yritetään suitsia kieltojen ja rajoitusten toimesta. Toki näiltä suomalaisilta ääriryhmiltä (niiden edustajilta) ja ääriajattelijoilta unohtuu se, että venäläisellä alustallakin he ovat ”turvassa” tasan niin kauan kuin pysyttelevät ”turvallisissa aiheissa” eli toimivat Venäjälle edullisella tavalla. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, mutta se, että ”kansallismielisinä” itseään pitävät loikkaavat kritiikittä Kremlin riveihin kertoo paljon heidän tarkoitusperistä – eivät he Suomen asia ole. Yksinkertaisesti ilmaistuna, aivan kuten Venäjä, hekin taistelevat liberaaleja läntisiä demokratioita vastaan tavoitellen jopa vallankumousta (Vastarintaliike).

Johan Bäckmanin ohella tässä yhteydessä nousee esiin henkilönä varsin usein miehitetystä Itä-Ukrainasta, Luhanskista, käsin operoiva Janus Putkonen. Hän päätoimittelee tällä hetkellä vale-, viha- ja propaganda- sekä disinformaatiojulkaisu MV-lehteä, jonka kautta venäläispropagandan ohella myös erilaiset ”kansallismieliset” ryhmittymät saavat näkyvyyttä tai äänensä kuuluviin – tässä joukossa on varsin usein edustettuna myös perussuomalaisia toimijoita (puolueaktiiveja ja jopa kansanedustajia).

Nähdäkseni Putkosella, kuten Bäckmanillakin, on kokonaisuudessa laajempi rooli kuin toimia vain ja ainoastaan disinformatiivisen ja propagandistisen viestin välittäjänä sekä mielipiteen muokkaajana. Heidän rooleissa ja toimintatavoissa on eroja, Putkonen työskentelee Venäjän hyväksi miehitetyssä Itä-Ukrainassa, hän tapaa usein eurooppalaisia ääri- ja laitaoikeiston edustajia, mutta näiden yhteyksien lisäksi hänellä näyttää olevan tiiviit yhteydet sikäläiseen, Luhanskissa toimivaan, Yön susien organisaatioon, jonka jäseniä on myös osallistunut sotaan Venäjän proxy-joukoissa. Putkonen tuntuu myös auliisti esittelevän Yön susien sikäläistä (Luhansk) ”kerhoa” suomalaisvierailleen. En kuitenkaan ryhdy tässä spekuloimaan sillä, mitä kaikkea nämä vierailut pitävät sisällään tai toimivatko ne pohjustuksena tuleville projekteille.

Janus Putkonen kavereineen Yön susien ”kerhotalolla” miehitetyssä Luhanskissa.

Tarkasteltaessa kokonaisuutta Yön susillakin voi olla tässä asiayhteydessä oma roolinsa. Janus Putkonen kuin myös Johan Bäckman markkinoivat Yön susia suomalaisille patrioottisena moottoripyöräkerhona omissa kanavissaan, kuten MV-lehdessä – totuuden ollessa aivan muuta. Kyseessä on yksi Venäjän hallinnon hyödyntämistä hybridityökaluista, jolla (tarvittaessa) synnyttää ja luoda yhteenottoja ja jännitteitä matalan intensiteetin konflikteissa. Tai toimia venäläispropagandan ja imperialismin levittäjänä. Blogissa Yön susien roolista venäläisen imperialismin levittäjänä.

Yön susiin on liittynyt joukko suomalaisia, osa ollessa Suomeen perustetun kerhon jäseniä ja osan, kuten Jouni Takki, ollessa vastaavasti Petroskoissa – Venäjällä toimivan kerhon jäseniä. Sosiaalisen median verkostojen perusteella näyttää siltä, että ainakin osalla Yön susien jäsenistä on suoria tai ryhmien kautta yhteyksiä suomalaiseen äärioikeistoon, sekä kansallissosialisteihin. Suomalaisia Yön susien jäseniä on vasta reilut kymmenen, kuitenkin alle kaksikymmentä, joten on kuitenkin ennenaikaista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ennemminkin nämä yhteydet ovat sellaisia, jotka on hyvä huomioida ja joita on viisasta seurata, koska ne omalta osaltaan mahdollistavat laajemmat kontaktit Venäjällä henkilöihin ja ryhmiin, joilla on käytössä aseistusta sekä kykyä käyttää niitä. On myös hyvä huomioida se, että Euroopassa Yön susien paikallisorganisaatiot ovat tai ovat olleet mukana puolisotilaallisten joukkojen kouluttamisessa – osan yhteistyökumppaneista kuuluessa kansallismielisiin ynnä äärioikeistoon kuuluviin ryhmiin, ja vieraillen (organisaatiotasolla) Venäjällä Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsenten tapaan.

On todennäköistä, että Bäckman ja Putkonen toimivat myös linkkeinä suomalaisten ”kansallismielisten” ja toisaalta Venäjän proxyissa Itä-Ukrainassa taistelleiden venäläisten ja eurooppalaisten välillä, koska muuten on varsin vaikea selittää sitä, että miten esim. ranskalaistaustainen – Ranskan keltaliivien mielenosoituksissakin mukana ollut – Sergei Munier on hakeutunut suomalaisten ”kansallismielisten” ynnä kansallissosialistien kaveripiiriin sosiaalisessa mediassa (mukaan lukien ryhmät). (2) Eikä Munier ole ainoa Venäjän proxyissa sotinut, jolla on jonkinasteisia yhteyksiä suomalaisiin ”kansallismielisiin” tahoihin.

Alussa viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen liittyen, on hyvä tiedostaa seuraava twitter-keskustelussa esille tuotu asia:

artikkelissa olisi voinut myös mainita, että PVL:n aktiivit matkustivat Pietariin Helsingin kautta, jossa he tapasivat natsististen paramilitäärien yhteyshenkilön "Vladimirin" (ei välttämättä oikea nimi), (3)

jossa ”PVL:n aktiiveilla” viitataan Venäjälle koulutusleirille matkustaneisiin Anton Thuliniin ja Viktor Meliniin, ja se, että tapaaminen on tapahtunut Helsingissä ei välttämättä johdu siitä, että Helsinki sattuu sopivasti matkareitille, vaan tällainen tiedonjyvä voi olla yksi merkki siitä, että suomalaisillakin on suorempia kontakteja venäläisiin ääriryhmiin ja järjestöihin, puhumattakaan organisaatioista, jotka osallistuvat hyvin suoraan Venäjän proxy-joukkojen ynnä maan hallinnon hyödyntämien ekstremistien koulutukseen ja varustamiseen. Tietojeni mukaan venäläisiä uusnatseja on myös osallistunut marsseille Suomessa.

Vastaavasti tämä paramilitaarien yhteyshenkilö ”Vladimir” kuuluu RIM:in puolisotilaalliseen sisarorganisaatioon – Partizaniin, jota nimeä organisaatiosta käytettiin Expressenin kesäkuussa 2017 julkaisemassa uutisessa ”Här krigstränar nazisterna i Ryssland före bombdåden”:

”Före dåden uppges Viktor Melin och Anton Thulin ha genomgått en militär utbildning på rysk mark.

Bland annat förekommer de båda på bilder som den ryska paramilitära organisationen Partizan lagt upp på deltagare på den ryska motsvarigheten till Facebook.” (4)

Uskallan väittää, että Expressenin uutisessa mainittu “paramilitära organisationen Partizan” on venäläisen – Itä-Ukrainassakin sotineen – Denis Vasiljevin yritys Partizan Center (Центр Партизан), jolle aiheelle suon hiukan enemmän tilaa blogissani ”Venäjällä koulutetaan eurooppalaisia ekstremistejä”.

Alun uutisessa mainittu RIM (Russian Imperial Movement) on venäläinen äärikansallismielinen ja imperialistinen liike, joka on tehnyt pidempään yhteistyötä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa tukien myös taloudellisesti heitä. RIM on myös lähettänyt vapaaehtoisia (Imperial Legion) sekä varusteapua Itä-Ukrainaan. Heidän yhteistyökumppaneista löytyy myös entisiä ja todennäköisesti myös nykyisiä Venäjän asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden upseereja, kuten – venäläisen imperialismin nimeen vannova – Donetskin ”kansantasavallan” sotilaskomentajanakin toiminut Igor ”Strelkov” Girkin. RIM:istä puhuttaessa on hyvä muistaa se, että joukko heidän jäseniä matkusti Nikolai Trushchalovin johdolla maaliskuussa 2014 Donetskiin tapaamaan sikäläisiä yhteystyöhenkilöitä. Vierailu suoritettiin vain muutamaa viikkoa ennen Venäjän organisoiman Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua.

RIM:istä käytetään myös lyhennettä RID:n eli Russkoe Imperskoe Dvizhenien.

RIM nousi myös tällä viikolla esille Anton Shekhovtsovin Facebook-päivityksessä, jossa hän kertoo Wienissä toimivan monarkistisen ”Black-Yellow Alliance’n” järjestäneen kokouksen 9. marraskuuta, ja paikalla olleen myös RIM:in johtajan Stanislav Vorobyovin.

Stanislav Vorobyov (vas) Wienissä, kuva A. Shekhovtsovin Facebook sivulta.

Sitä savuavaa asetta on toistaiseksi vaikea esittää, mutta sosiaalisen median verkostojen ja ryhmien sekä henkilökohtaisten kontaktien, jollaisesta vieraskynätekstissä kirjoitettiin Rysky Riiheläisen uusimaanpuolustus-blogissa jo lokakuussa 2017, (5) ja tapaamisten perusteella voidaan sanoa, että ainakin osa suomalaisesta äärioikeistosta (myös uusnatseista) ja ”kansallismielisestä” liikehdinnästä suhtautuu enemmän kuin myötämielisesti Venäjään ja sen operaattoreihin ollen valmis – mahdollisesti hyvinkin pitkälle menevään – yhteistyöhön heidän kanssa.

Marko

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006321419.html?share=e57e3e2c34f50f0eb2178552dd99b248&fbclid=IwAR0MTVw-AO-hJkYF9AM8N_mKFcuw2zkq-c0dA0sZiXGjteq3wYfWAGrOmxg 

2. https://medium.com/dfrlab/the-small-world-of-french-foreign-fighters-f53799ee3673 

3. https://twitter.com/VarisVerkosto/status/1199432934178131968?s=20 

4. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

5. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/10/vieraskyna-pohjoismaisen.html 

”Kansallismielisten” puolueprojektit haiskahtavat…

(jokainen saa kuvitella otsikon jatkon)

Kesäkuun 13. alkoi oikeudenkäynti Johan Bäckmania ja Ilja Janitskinia sekä toista MV-lehden toiminnassa mukana ollutta henkilöä vastaan Helsingin oikeustalolla. Samaisena päivänä pienehkö joukko ”kansallismielisinä” itseään pitäviä kokoontui Janitskinin tukimielenosoitukseen Helsingin oikeustalon ulkopuolelle – paikalla puheita pidettiin ja iskulauseita huudettiin. Iljakin piti vapauttaa!

Seurasin tuolloista mielenilmausta jonkin aikaa, kuuntelin muutaman lyhyen puheen iskulauseineen, puheissa etenkin Panu Huuhtanen kehotti kansalaisia äänestämään ”kansallismielisiä” puolueita, nähtävästi oikeamielisten ihmisten puolueita – erikseen mainittiin kolme puolueprojektia, jotka näyttävät saaneen hyväksynnän tältä porukalta perussuomalaisten ohella, joka on tämänhetkisistä merkittävistä puolueita ainoa, jolle nämä ”kansallismieliset” antavat hyväksyntänsä. Ennen kuin käyn lyhyelti läpi tämän arveluttavan kolmikon – Reformin, Suomen Kansa Ensin ry:n ja Kansan yhtenäisyys ry:n – muutama sana siitä, miksi asetan nämä kansallismieliset lainausmerkkien sisään.

Kansan yhtenäisyys ry:n taustalla on Vastarintaliikkeen jäseniä.

Itseään nämä ”kansallismieliset” pitävät Suomen suurimpina ystävinä, epäilemättä joukossa on paljonkin sellaisia, jotka kuvittelevat toimivansa Suomen etujen mukaisella tavalla, mutta heitä voinemme tässä tapauksessa pitää hyödyllisinä idiootteina, joita ja joiden ideologista sokeutta jotkut muut tahot käyttävät häikäilemättä hyväksi.

Tämän liikehdinnän konkreettisena alkuna voidaan pitää vuotta 2015, jolloin Eurooppaan ja lopulta Suomeen saapui huomattavan paljon turvapaikanhakijoita, Suomeenkin kymmeniätuhansia. Rehellisyyden nimissä on todettava, että pakolaiskriisiksi kutsutun tapahtumasarjan hoito oli puutteellista monella tasolla, minkä johdosta yhteiskuntiin oli mahdollista kohdentaa informaatiovaikuttamista ja kylvää disinformaatiota ja sen myötä lisätä epävarmuutta ja epäluottamusta kansalaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä. Tätä tehtävää helpotti omalta osaltaan etenkin loppukesän ja syksyn 2015 kuluessa perinteisen median naiivi uutisointi asian tiimoilta, kriittisiä äänenpainoja alkoi kuulua vasta talven koittaessa ja tuolloin uutisointi alkoi hiljalleen asettua uomiinsa, mutta tänä aikana etenkin MV-media ja siihen linkittyvät verkostot olivat ehtineet kylvää runsaasti disinformaatiota sekä räikeitä valheita, joihin liittyi MV-lehden foorumeilla maalittamista sekä kehottamista väkivaltaan.

Tuolloin MV-lehden (ja sen foorumeiden) toimintaa saattoi pitää ”totuuden ivaamisena ja tuhoamisena ” (Destroy and ridicule the idea of truth; Nine Lessons of Russian Propaganda – Roman Skaskiw), mukaan alkoi kuitenkin entistä enemmän tulla elementtejä muista Roman Skaskiwn esille nostamista elementeistä, kuten ”myrkytä informaatioavaruus” (Pollute the information space) sekä ”Putin on vahva, Venäjä on vahva” -retoriikka ("Putin is strong.  Russia is strong") – jota myös ”kansallismielisinä” itseään pitävät ryhtyivät toistamaan, jolloin toki jokainen fiksu ja ajatteleva herää kysymään itseltään, että miksi ”kansallismieliset” toistavat Venäjän propagandassaan usein toistamaan teemaa Putinin ja Venäjän vahvuudesta? Sehän nyt on niin kaukana kansallismielisyydestä kuin olla ja voi! Aivan kuten on Venäjän erilaisten vaikutuskanavien sekä disinformaatiokanavien toiminnasta kirjoittavien henkilöiden vainoaminen ja häiritseminen. Jokainen fiksu kysyy tuolloin itseltään: Miksi kansallismieliset jahtaavat henkilöitä, jotka tarkastelevat Venäjän vaikutuskanavia ja Venäjän harjoittamaa informaatiosotaa? Niinpä…

Tämäpä se vasta onkin kansallismielistä puhetta!

Ymmärrän eräitä osia kansallismielisyydestä, enkä itsekään välttämättä kaikessa ole mikään ”riemumielisin” globalisti, mutta jos jätämme huomiotta naiivin ajattelun paluusta impivaaralaisuuteen, niin kansallismielisessäkin ajattelussa on syytä ymmärtää ainakin tiettyjä yhteiskunnallisia realiteetteja politiikan saralta, on ymmärrettävä turvallisuuspolitiikkaan liittyviä teemoja – Suomi ei ole enää puolueeton maa, Suomi on osa EU:ta ja länttä, Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, samalla Suomella on kahdenkeskisiä sopimuksia eri maiden välillä. Kansallismielisenkin suomalaisen on hyväksyttävä tiettyjä turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, enää ei ole paluuta tähän kuviteltuun ”puolueettomuuden” tilaan, Suomi ei voi jättäytyä yksin nyky-Venäjän naapuriin. Venäjä ei ole ystävä! Samalla tapaa kansallismielisen on hyvä ymmärtää tiettyjä kauppaan ja vapaaseen liikkumiseen liittyviä tekijöitä, enkä nyt tällä vapaalla liikkumisella tarkoita hallitsematonta liikkumista vaan sääntöihin ja sopimuksiin perustuvaa toimintaa.

Yllä esille nostamieni ja sivuamieni seikkojen tähden, minun on vaikea pitää näitä ”kansallismielisten” puolueprojekteja sellaisia, jotka aidosti ajavat Suomen asiaa, ja tästä teemasta voimme jatkaa käsittelemällä lyhyelti näitä puolueprojekteja, aloittakaamme Reformista, jonka kansanedustajaehdokkaiden joukosta löytyvät muun muassa seuraavat henkilöt: Ilja Janitskin, James Hirvisaari, Mika Ranta ja Johan Bäckman. (1)

Reformin ehdokkaat. (1)

Reformin ehdokaslistalta löytyy Helsingin oikeudenkäynnissä oleva kolmikko – Janitskin, Bäckman, Tuominen. Yllä mainituista Mika Ranta tunnetaan entisenä Vastarintaliike aktiivina – hän on myös henkilö katupartiointia suorittavan Soldiers of Odinin taustalla. Juha Korhonen on MV-median tämänhetkinen omistaja, Panu Huuhtanen on näitä tunnetumpia ”kansallismielisen”-skenen aktiiveja.

Reformin – edelleen täydentyvää – ehdokaslistaa ei ole tarkoituksenmukaista käydä kokonaan läpi, mutta kun listalta löytyy muun muassa entistä uusnatsia sekä Venäjän presidentinhallinnon alaiselle ajatushautomolle – RISI:lle – työskentelevä dosentti, niin tällaista joukkoa on varsin hankala pitää sellaisena, joka ihan aidosti ajaa Suomen asiaa.

Suomen Kansa Ensin ry:n puheenjohtajana toimii tällä hetkellä kahtia hajonneen Suomi Ensin liikkeen aktivisti – Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016 laittomasti vieraillut propagandisti Janus Putkosta haastatellut – Marco de Wit. (2)

Marco de Wit haastattelemassa Janus Putkosta jossain päin Donetskia heinäkuussa 2016.*

Marco de Wit oli hyvin näkyvästi mukana Suomi Ensin -liikkeessä, joka hajosi sisäisten ristiriitojen seurauksena kahtia. Suomi Ensin -liikkeen toiminta muistutti eräiltä osin, kuten järjestetyt mielenilmaukset kautta Suomen ja Suomi Ensin Maidan Rautatientorilla, ns. Putinin turistien toimintaa Itä-Ukrainassa kevättalvella 2014 ennen käynnissä olevaksi sodaksi laajentunutta ”separatismia”. Liikkeen toiminnassa oli muitakin sellaisia piirteitä, jotka antoivat ymmärtää, että joku on opastanut ja ohjeistanut kuinka toimia, kuinka lyödä kiilaa suomalaisen yhteiskunnan eri osasten välille. En ota kantaa tässä siihen kuka tämä henkilö tahi taho on ollut, en kuitenkaan ole voinut olla huomioimatta sitä, kuinka Marco de Wit on veljeillyt Bäckmanin ja Putkosen kanssa, ja kuinka hänen johdolla Suomi Ensin -liike oli mukana mielenilmauksissa, joissa yhtenä osapuolena on pro-Putin-porukkaa, kuten Daria Skippari-Smirnovin kipparoima RuFi ry.

Suomessa tämän ”kansallismielisten” pienryhmien liikehdinnän näkyvimpänä toimijana on ollut jo jonkin aikaa kansallissosialistinen Vastarintaliike, joka samalla on lakkautusuhan alla. Viime syksyn oikeudenkäynnissä Pirkanmaan käräjäoikeus kielsi Vastarintaliikkeen toiminnan, se miksi Vastarintaliike edelleen näkyvästi toimii, johtunee siitä, että Turun hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikaiseen toimintakieltoon määräämisestä. (3)

Vastarintaliikkeen aktiiveista Petri Nordman ja Janne Moilanen ovat uuden Kansan yhtenäisyys ry:n taustalla. (4) Ilja Janitskinin tukimielenosoituksessa 13. kesäkuuta aktivistit keräsivät nimiä yhdistyksen kannattajakortteihin, tarkoituksena on saavuttaa riittävä määrä nimiä puolueeksi rekisteröimistä varten. Mikäli Kansan yhtenäisyys ry:n ja Vastarintaliikkeen väliset linkit onnistutaan häivyttämään, on toki mahdollista, että kannattajamäärä nousee kymmenistä satoihin – ehkäpä tuhanteenkin, mutta tällä hetkellä on vaikea nähdä tällekään projektille kovinkaan pitkää ikää, kuten Homma Forumilla ”Hämeenlinnan Oraakkeli” tuumasi:

”keräävätten muutama sata korttia ja kyllästyvät. Itse en laittaisi tällaisen taustan omaavien puoluehankkeeseen nimeä.

100% varmuudella epäonnistuva hanke.”

Luottamus onnistumiseen ei taida suuren suurta olla!

Koska hankkeen taustalla on Vastarintaliikkeen aktiiveja – kansallissosialisteja – on tämä hyvä mainita tässä yhteydessä. Kuinka moni sitten pitää kansallissosialistista ideologiaa kovinkaan kansallismielisenä? Minun on hyvin vaikea nähdä mitään kansallismielistä tahi isänmaallista kansallissosialistisessa liikehdinnässä – kyse on epädemokraattisesta voimasta, vaikka se demokratian keinoin valta-asemaan, jälleen, pyrkisikin. Vastarintaliikkeen kohdalla on hyvä muistaa se, että Suomen Vastarintaliike on osa Pohjoismaista Vastarintaliikettä (Nordic Resistance Movement):

”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen.” (5)

Heidän lopullisena tavoitteena on:

”Kaikki toimintamme tähtää lopulta pohjoismaiseen vallankumoukseen sekä oikeudenmukaisen, turvallisen ja voimakkaan yhteiskunnan rakentamiseen.” (5)

Mihinkä se mainostettu kansallismielisyys ja isänmaallisuus katosi Vastarintaliikkeestä? No, eihän sitä ole ollutkaan, ei muuta kuin ”juhlapuheissa”. Näin he todellisissa tavoitteissaan julistavat:

”7. Pohjoismaisen valtakunnan julkistaminen” (6)

Vastarintaliikkeen kohdalla on hyvä pitää mielessä tämä pohjoismainen aspekti ja mitä kaikkia kytkentöjä siihen lopulta kuuluukaan. Tässä kohdin on hyvä muistuttaa, että Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (Nordic Resistance Movement) jäseniä otti vast’ikää osaa Venäjällä Vladimir Žirinovskin Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen järjestämään “World Congress of Peace-loving Forces” -tapaamiseen:

”The SUR also stated that, during the conference, they “had established friendly relations with representatives of the National-Democratic Party of Germany [Nationaldemokratische Partei Deutschlands, NPD] and [the Danish chapter of the] Nordic Resistance Movement”. The NPD is a fascist party party, while the Nordic Resistance is a pan-Scandinavian neo-Nazi movement.”

Tapaamisesta enemmän Anton Shekhovtsovin kirjoituksessa ”Russian active measures, European neo-Nazis and the Kremlin’s French connection”. (7) Samalla on syytä palautella mieliin Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Ruotsin osaston ja venäläisen, imperialistisen, Russkoe Imperskoe Dvizhenien (eli RID:n) yhteistyöstä syksyllä 2015, jolloin RID:n taholta lahjoitettiin tuntematon summa rahaa puolueen perustamista varten. (8) En väitä, että Suomeen olisi näitä rahoja kulkeutunut. Suomessa Vastarintaliikkeen merkittävin rahoittaja lienee ääriajattelusta sekä uusnatsikytköksistä tunnettu Juha Kärkkäinen.

Vuosi sitten Ruotsissa julkaistiin uutinen, jonka mukaan kaksi kolmesta ruotsalaisesta Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenestä, jotka olivat Göteborgin iskujen taustalla, oli saanut puolisotilaallista koulutusta Venäjällä. Koulutus piti sisällään aseenkäsittelyä sekä pommien rakentamista etc. (9 ja 10) Venäjällä Pietarin alueella Partizan-organisaatiossa koulutusta saaneet jäsenet olivat Anton Thulin ja Viktor Melin. Väistämättä mieleen nousee kysymys siitä, että onko suomalaisia uusnatseja – tai ketään muita – ollut vastaavassa organisaatiossa saamassa koulutusta esim. terrorisodankäyntiin, jota kohdistettaisi Suomea tahi EU:ta vastaan?

Todennäköisesti uutisessa mainittu pietarilainen Partizan-organisaatio on sama, joka vast’ikää nousi esille EuroMaidan Pressin artikkelissa ”Three largest Russian militant training facilities identified”:

”…the Partisan Center in St. Petersburg. In contrast to the heads of the other centers, Obozrevatel says, Denis Vasilyev, the head of the Partisan Center, “does not conceal the fact that he is preparing militants for war in the eastern part of Ukraine…”. (11)

Tämän lyhyehkön katsauksen jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että näiden ”kansallismielisinä” itseään pitävien puolueprojektit haiskahtavat hyvin vahvasti – kaalisopalta. Niistä on kansallismielisyys, isänmaallisuus ja Suomen edun ajaminen hyvin kaukana.

Marko

1. https://reformime.wordpress.com/ehdokkaat/ 

2. https://suomenkansaensin.fi/puoluehallitus/ 

3. https://yle.fi/uutiset/3-10079602 

4. http://kansanyhtenäisyys.fi/ 

5. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/ 

6. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/tavoitteistamme-lyhyesti/ 

7. http://www.tango-noir.com/2018/06/20/russian-active-measures-european-neo-nazis-and-the-kremlins-french-connection/ 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

9. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

10. https://www.thelocal.se/20170609/gothenburg-sweden-two-men-charged-over-refugee-home-bomb-attack-received-military-training-in-russia 

11. http://euromaidanpress.com/2018/06/16/three-largest-russian-militant-training-facilities-identified/ 

*: kuvankaappaus videolta, joka on jo poistettu youtubesta. 

Kansallissosialistit marssivat näkyvästi Helsingissä

Lauantaina toukokuun 12. 2018 Vastarintaliikkeen lippujen ”alla” marssi Helsingissä, pitkin Mannerheimintietä, kokojoukko kansallissosialisteja tukijoukkoineen MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa. Todennäköisesti enemmistö marssille osallistujista ei jaa kansallissosialistista aatetta, heitä on innoittanut MV-lehden markkinoima ”sananvapaus” -teema, mutta siitä huolimatta he antoivat ”kasvonsa” tälle mielenilmaukselle. Tänään ei voi sanoa ”En tiennyt keitä he ovat”, koska Vastarintaliike kuin myös Ilja Janitskin, jonka sananvapaudesta MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa erityisesti tunnuttiin olevan huolissaan, ovat olleet aivan riittämiin otsikoissa viimeisimpien vuosien kuluessa. Saadakseen tiedon mielenilmauksesta, heidän täytyy seurata MV-lehteä sekä muita laitaoikeiston sekä maahanmuuttovastaisten suosimia vaihtoehto- ja valemedioita sekä sosiaalisen median alustoja.

Vastarintaliikkeen ”lippulinna” Mannerheimintiellä toukokuussa 2018, © Marko Enqvist.

Vastarintaliikkeen taholta pyritään luomaan kuvaa, jonka mukaan he olisivat patriootteja ajaen Suomen asiaa, tällaisilla puheilla ei kuitenkaan sen suurempaa katetta ole – ei ainakaan minun mielestä, koska heidän agendalta löytyy muun muassa seuraavaa:

-Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen. (1)

-Vaihtoehto edustukselliselle demokratialle. Vastarintaliike ei kannata mielivaltaista diktatuuria. Valtaa jaettaisiin yhteispohjoismaalaiselle parlamentille ja senaatille, minkä lisäksi erityisen tärkeistä laeista päätettäessä sovellettaisiin kansanäänestyksiä. Vastustamme vallan periytymistä suvussa, ja kannatamme meritokratiaa eli sitä, että vastuu ja valta jaetaan kykyjen perusteella. (2)

Länsimaiseen demokratiaan, jollainen Suomi on, on mahdotonta sovittaa ajatusta ”kansallissosialistisesta valtiosta” – sellainen valtio, heidän virallisesta poliittisesta manifestista huolimatta, on kaikissa tapauksissa jotain sellaista, joka on mahdotonta sovittaa tälle vuosituhannelle.

Vastarintaliikkeen poliittisen manifestin mukaan valta jaettaisi yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille, unohtamatta sitten näitä erityisen tärkeitä lakeja, joista päätettäessä sovellettaisi kansanäänestyksiä. Tänään muun muassa Vastarintaliikkeen jäsenien mielestä valta on annettu pois Suomesta Brysseliin, kuinka tämä eroaa siitä, että valta annetaan yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille? Toki tässä kuvitteellisessa ”Pohjoisessa valtiossa” asuu olennaisesti vähemmän ihmisiä kuin EU:n alueella, mutta kaikesta huolimatta suomalaiset ovat vähemmistönä, unohtamatta sitä, että tänään meillä on oma eduskunta ja kansalliset lait, joista ei taida löytyä sen kummempaa mainintaa Vastarintaliikkeen poliittisesta manifestista. Mutta kun luomme katseemme menneisyyteen, näemme, kuinka kansallissosialistinen Saksa ratkaisi ongelmansa, herää suuren suuri epäilys sille, että tämä kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen utopia on lähinnäkin dystopia kaikille muille paitsi liikkeen jäsenille ja tukijoille. Dystopiaksi sellainen toki heillekin jossain vaiheessa muuttuisi!

* * *

Mutta palatkaamme lauantaiseen marssiin.

Olipa outoa nähdä keskellä Helsinkiä marssimassa joukko kansallissosialisteja – uusnatseja. Viivähtäessäni marssin reitillä, kuulin muutamia sananvaihtoja katsojien joukosta. Osa ihmetteli, keitä he olivat, osa tuntui jakavan heidän ajatuksen, olipa joukossa jokunen turisti, joka englanniksi tiedusteli, kenen ”lippulinna” muodostelman kärjessä oli. Epäilen, että hämmennys olisi ollut paljon suurempi, mikäli olisi ollut aikaa jäädä keskustelemaan heidän kanssa, kertoa heille kenen ”lippulinna” oli mielenilmauksen kärjessä ja mikä tämä Vastarintaliike todellisuudessa on. Että Mannerheimintietä marssi parhaaseen aikaan iltapäivästä joukko uusnatseja tukijoineen. Marssille osallistujien määrä oli itse asiassa yllättävänkin suuri, mutta todennäköisesti moni osallistui marssille teeman – sananvapaus – tähden, ei osoittaakseen tukea suoraan Vastarintaliikkeelle. Kuitenkin kuten alkupuolella viittasin, jokaisen on syytä kantaa vastuu teoistaan – ei ole ilmaisia lounaita, ja tämäkin joukko päätyy osaksi ”suurempaa peliä”.

Vastarintaliikkeen marsseilla ja toiminnassa on aiemminkin ollut mukana tukijoukkoja Suomen rajojen ulkopuolelta. Tällä kertaa paikalla oli ainakin Magnus Wardmo, entinen uusnatsitaustaisen Svenskarnas Partin jäsen, nykyään hän on Nordic Resistance Movement (Pohjoismainen Vastarintaliike) Smålandin johtaja. Tietojeni mukaan hänellä on useita vankeustuomioita.

Magnus Wardmo, Helsinki 2018. Kuva via @Dimmu141.

Vastarintaliikkeen näkyvä osallistuminen näyttää johtaneen siihen, että marssin järjestäjätaho (MV-median vastaava Juha Korhonen) on saanut varsin paljon kritiikkiä osakseen, niin paljon, että MV-lehti on ainakin toistaiseksi suljettu, vaikka Korhonen esittää vakavampiakin uhkauksia VKontakte-sivullaan.

Kuvakaappaus Juha Korhonen VKontakte.

"Palvelu ei ole käytettävissä", kuvakaappaus mvlehti.net.

Suomessa maahanmuuttovastainen liikehdintä, kuin myös laitaoikeisto, on aiemminkin repeillyt sisäisiin ristiriitoihin, joten ei ole lainkaan ihme, että tämän isohkon mielenilmauksen seurauksena sukset menevät jälleen kerran ristiin. Tällä menolla heidän ”vallankumouksesta” tulee pamauksen sijaan vaatimaton tussahdus, jos sitäkään.

Ja lopuksi vielä Vastarintaliikkeeseen. 

Liikkeen jäsenet korostavat usein isänmaallisuuttaan, mutta tämä isänmaallisuus tulee kyseenalaistettua Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Venäjä-kytkentöjen tähden. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Anton Shekhovtsov blogitekstissään ”Russian fascist militants give money to Swedish counterparts” seuraavaa:

“Most importantly, however, the Swedish report on the meeting states that, during its visit to Sweden, the Russian delegation has donated money to the Swedish fascists as a contribution to the building of a political party on the basis of the "Nordic Resistance’”. (3)

Tässä kirjoituksessa minun ei kuitenkaan ole syytä lähteä avaamaan tätä kytköstä tämän tarkemmin. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta aiemmin blogitekstissäni ”Hekin ovat vierastaistelijoita”, (4) jossa viittaan Vastarintaliikkeen jäsenten harjoittamaan Venäjä-yhteistyöhön, mikä piti tuolloin sisällään myös aseellista koulutusta Venäjällä.

Sen perusteella mitä olen liikkeen suomalaisten ”hang around” -jäsenten keskusteluja seuraillut, heille tällaiset kytkennät eivät näyttäisi tutuilta – mikäli ovat, kiinnostaisi todella paljon tietää, pitävätkö he toimintaa ”isänmaallisena” ja toivottavana? Toisaalta, kun edes henkisesti tukee kansallissosialistista liikettä, siinä vaiheessa liene luontevaa etsiä sitä tukea ja hyväksyntää eurooppalaisen – globaalin – laitaoikeiston ehkäpä merkittävimmältä tukijalta – Venäjältä. Ja kun seuraa näiden rasististen ja voimakkaan maahanmuuttovastaisten ryhmien vetäjien ja ideologien ulostuloja, erilainen Venäjä-yhteistyö tuntuu varsin luontevalta heille, samoin viittaukset Venäjän voimaan ja kykyyn ratkaista erilaiset ongelmat. ”Putin is strong – Russia is strong!” -mantra toistuu näissä puheissa tavattoman usein. (5) 

Omissa silmissäni Venäjällä on lähinnä kykyä synnyttää niitä ongelmia, ei ratkaista.

Kuvakaappaus James Hirvisaaren Twitter-tili.

Marko

1. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/
2. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/vastarintaliikkeen-poliittinen-manifesti/
3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html
4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/06/hekin-ovat-vierastaistelijoita.html
5. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda

Huom. Olen huomannut ihmeteltävän sitä, miksi Vastarintaliike sai marssia lauantaina, vaikka käräjäoikeus kielsi järjestön toiminnan viime vuonna. Syynä on todennäköisesti se, että Turun hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikaiseen toimintakieltoon määräämisestä. Näin ollen Pohjoismainen Vastarintaliike voi toistaiseksi jatkaa toimintaansa. 

Aiheesta yle.fi: https://yle.fi/uutiset/3-10079602 

Palvelevatko he Putinia

Kirjoituksenion päivitetty katsaus aiemmin maanpuolustus.net blogissa julkaistusta kirjoituksesta ”Huijareita, onko heitä?” – tässä kirjoituksessa luon katsauksen Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, Venäjän voimakkaalla tuella perustettujen ns. kansantasavaltojen, merkittävimpiin suomalaisedustajiin ja eräisiin heidän tukijoihin Suomessa.

Aiheen laajuuden tähden katsauksesta on mahdotonta luoda syvällistä analyysiä kyseisistä henkilöistä, sellainen vaatisi kokonaisen kirjan, mikäli tarkoituksena olisi pyrkiä suureen tarkkuuteen ja tarkoitus olisi huomioida heidän aiemmat tekemisensä täydessä laajuudessa. Keskityn siis muutamiin eniten otsikoissa pysytelleisiin henkilöihin ja muutamiin merkittäviin Suomi-kontakteihin. Tällä hetkellä suurelle yleisölle tunnetuimpia suoraan ”kansantasavaltoihin” liitettäviä henkilöitä ovat Johan Bäckman, Janus Putkonen, ensimmäinen tai ensimmäisiä Suomesta ”kansantasavaltoihin” Johan Bäckmanin avustuksella siirtyneitä taistelijoita – Petri Viljakainen. Aiemmin merkittävämmässä roolissa ollut Jaana-Marika Kurtti on jo palannut takaisin Suomeen – hän tuli tunnetuksi työskentelystään propagandakanava DONi-Newsissä Putkosen alaisuudessa. Heidän lisäksi ”kansantasavalloissa” palvelee tai on palvellut joukko muita Bäckmaniin liitettyjä suomalaisia, kuten taistelijanimellä ”Igor” tunnettu suomalaismilitantti sekä Ari L. ja Harri. Viimeisimpänä alueelle on siirtynyt Jarmo Ekman, hän on toiminut muun muassa ”vaalitarkkailijana” vajaat vuosi sitten miehitetyillä alueilla järjestetyissä ”paikallisvaaleissa”.

Bäckmanin mukaan osa alueelle vapaaehtoisina tulleista on lähetetty ”maitojunalla” takaisin. Tähän on tietenkin syytä suhtautua varauksella, poistuminen on voinut johtua muista kuin Bäckmanin mainitsemasta syytä. Ei pidä poissulkea sitä vaihtoehtoa, että joidenkin silmät ovat avautuneet ja he ovat nähneet, että ”kansantasavallat” ei ole sellainen ”demokratian ja sananvapauden” kehto, joina niitä Bäckmanin ja Putkosen toimesta markkinoidaan.

Näin lyhyen alustuksen jälkeen on syytä siirtyä eteenpäin ja aloittaa tämän lyhyen ”henkilögallerian” perkaaminen. Voinemme aloittaa tehtävän itseoikeutetusti itse itsensä Suomen Novorossijan ”lähettilääksi” nimenneestä Johan Bäckmanista.

Kohudosentti Johan Bäckman (nimen kirjoitusasu Venäjällä Johan Bekman/ Йохан БЕКМАН)

Johan Bäckman Saur-Mogilan vuorella, Ukrainalta miehitetyllä alueella.

Bäckmanin mukaan Donetskin ”kansantasavallan” ”diplomaattiedustusto” perustettiin Suomeen Donetskin ”kansantasavallan” korkeimman neuvoston 16.7.2014 antamalla valtakirjalla. Tämän ”diplomaattiedustuston” viralliseksi edustajaksi on nimetty Johan Bäckman. Tuolloin ”diplomaattiedustuston” lehdistösihteeriksi nimettiin Evgenija Hilden-Järvenperä. Tässä kohdin on kuitenkin syytä tähdentää se, että virallisesti kyseistä edustustoa ei ole tunnustettu Suomen taholta, kuten ei ole tunnustettu näitä ns. kansantasavaltojakaan. Edustusto kuin myös ns. kansantasavallat ovat yhtä totta kuin satujen ”mikä-mikä-maa”, vaikka niihin liitetyt tahot Suomessakin pyrkivät luomaan kuvaa, jonka mukaan kyseessä on virallinen edustusto lähettiläineen ynnä virallisilta näyttävine verkkosivuineen (joissa piilee olemassa oleva tietoturvariski). De jure nämä ”kansantasavallat” ovat edelleen osa Ukrainaa. Puheet ”diplomaattiedustustosta”, edustuston verkkosivut ja kaikki muu on vain häikäilemätöntä propagandaa ynnä keino levittää disinformaatiota, joita virallinen Suomi on joutunut korjaamaan, kuten Suomen suurlähetystö Moskovassa 5. elokuuta 2015 tiedotuksellaan ”’Donetskin kansantasavallan” edustautuminen Suomessa on vailla pohjaa”.

Johan Bäckmanin Suomeen kohdistama eriasteinen viestintä ja informaatiovaikuttaminen ei kuitenkaan alkanut keväällä 2014, jolloin sodaksi sittemmin kääntynyt separatismi Venäjän voimakkaalla tuella alkoi Itä-Ukrainassa. Tänään Venäjä osallituu aktiivisesti Ukrainan maaperällä käynnissä olevaan sotaan, miehittäen osaa Itä-Ukrainasta Krimin ohella. Jo tätä ennen Bäckman oli pyrkinyt vaikuttamaan Suomeen eri keinoin, hän esiintyi hyvin aktiivisesti lapsikaappausasioissa – Anton-pojan tapaus on sellainen, jossa hänen nimensä nousi ensimmäisen kerran suuremman yleisön tietoisuuteen, tätä ennen hän oli monella tapaa marginaalissa oleva hahmo, jonne – marginaaliin – hänet yritettiin työntää takaisin, hetkittäin onnistuenkin siinä.

Johan Bäckmanin kiistanalainen historia ulottuu aina hänen väitöskirjaansa saakka, tai oikeastaan jo aikaan ennen tätä. Hänen vuonna 2006 ilmestyneen väitöksensä aihe on Itämafia: uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset – väitös herätti aikanaan runsaasti kysymyksiä, Bäckmanin väitöksessä esittämät johtopäätökset ja esille tuomat tiedot on sittemmin kiistetty useammalla taholla, väitöskirjassa käytettyyn lähdeaineistoon on kohdistettu suuria epäilyjä. Bäckmanin vastaväittäjänä toiminut Aleksanteri-instituutin Markku Kivinen hyväksyi väitöksen. Myöhemmin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto arvioi Bäckmanin hänelle toimittaman aineiston, arvionsa oli, ettei aineistoa ole syytä epäillä. Tästä huolimatta väitöksen yllä leijuu edelleen kysymysmerkki.

Aiemmasta kohusta huolimatta voidaan kuitenkin sanoa, että laajempaan tietoisuuteen tämä pyylevä hahmo nousi keväällä 2014, hänen antaessa tiukkoja lausuntoja Itä-Ukrainasta tai Venäjältä, lausunnoissaan hän tuomitsi ”fasistisen Ukrainan ja lännen”. Kyseisen vuoden kuluessa hän myös ryhtyi tituleeraamaan itseään Donetskin ”kansantasavallan” lähetystön edustajaksi blogissaan ja etenkin venäläisessä mediassa, jossa hän sai entistä enemmän tilaa. Tämä kaikki oli kuitenkin vasta alkua ryöpytykselle, jonka kohteeksi Suomessa joutui useampikin henkilö – erityisen silmänpidon ja ryöpytyksen kohteena ovat henkilöt, jotka suhtautuvat Venäjän toimiin kriittisesti tai tarkastelivat Venäjään liitettyjä – todellisia – ilmiöitä, kuten Venäjän trollitehtaita ja trolleja sekä Venäjän informaatiovaikuttamista ja infosotaa tai Venäjän lisääntynyttä aggressiivisuutta lähialueillamme. Ensimmäisestä ryhmästä voidaan nostaa esille palkittu toimittaja Jessikka Aro, toisesta tarkkanäköisen Infosota-teoksen kirjoittanut Saara Jantunen. Etenkin Jessikka Aro on joutunut lukuisien avoimien hyökkäysten kohteeksi, näihin hyökkäyksiin on masinoitu myös muita ihmisiä erilaisin tarkoitusperin. Merkittävässä roolissa on ollut valemedia MV-lehti ja sen perustaja Ilja Janitskin tukijoineen. Hyökkäysten tarkoitus on ilmeinen, ensinnä saattaa Jessikka Aro huonoon valoon, toiseksi vaikuttaa toiminnalla Jessikka Aron työskentelyyn ja vaientaa hänet – tässä tapauksessa painostus voidaan ulottaa myös työnantajaan. Nähdäkseni kummassakaan ei ole onnistuttu rajuista mustamaalauskampanjoista huolimatta, ennemminkin ne ovat omalta osaltaan todistaneet oikeaksi Aron esittämät johtopäätökset. Tähän mustamaalaus ja parjauskampanjaan on myös osallistunut Eduskunnan Suuren valiokunnan sihteeri valiokuntaneuvos Peter Saramo, hän on järjestelmällisesti pyrkinyt kiistämään Aron tutkimuksen tulokset.

Edellä mainittujen keinojen ohella Bäckman on pyrkinyt vaikuttamaan myös Suomeen ja suomalaisiin voimakkaalla disinformaatiolla, jota hän venäläiseen mediaan on viimeisimpien vuosien kuluessa levittänyt. Tässä vaikuttamisessa huomioisin kuitenkin sen, että Bäckmanin levittämä disinformaatio on kohdennettu myös venäläisille, tarkoituksenaan on muovata venäläisten Suomi-kuvaa. Novorossija-idean ohella hänelle henkilökohtaisesti tärkeä aihe on lapsiasiat, tätä teemaa hän on nostanut esille vuosien ajan. Ennen nykyistä Venäjän lapsiasiavaltuutettua Anna Kuznetsovaa lapsiasiavaltuutettuna toimi – nyt jo tehtävästään eroamaan joutunut – Pavel Astahov. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyinenkin lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, syystä tai toisesta, nostaa esille Suomen venäläislapsiin kohdistamaa ”vainoa”. Johan Bäckmanin roolia ei voi väheksyä lapsikaappaus-kysymyksessä, kuten Echo Moskvassa («Эхо Москвы») julkaisemassa uutisessa on mainittu, Venäjän mediassa Suomea koskettavissa lapsikaappausuutisissa lähteenä on lähes aina Johan Bäckman. Echo Moskvan uutisessa tähdennettiin sitä, että todellisuudessa nämä lasten huostaanotot, joita Bäckman nimittää ”lapsikaappauksiksi”, ovat harvinaisia, uutisessa viitattiin myös kulttuurieroihin syynä lasten huostaanotoille. (1)

Voidaan sanoa, että aiemmin marginaaliin työnnetty Johan Bäckman on saa nykyään entistä enemmän huomiota Suomessa ja näyttää siltä, että meillä ymmärretään paremmin hänen rooli – häntä ei välttämättä enää pidetä ”harmittomana pellenä”, jollaiseksi moni hänet aiemmin yritti leimata. Edellä mainitun lapsikaappaustapauksen lisäksi Bäckman on päässyt julkisuuteen häneen kohdistetun esitutkinnan myötä. Hänen apulaisensa Ylellä on välittänyt Bäckmanille tietoja toimittaja Jessikka Aron liikkeistä, saattaen näin Aron vaaraan tämän työskennellessään toimittajana. Tässä kohdin on kuitenkin liian varhaista ryhtyä spekuloimaan syytä sille miksi Ylen kuvaushenkilökuntaan kuulunut henkilö on ryhtynyt yhteistyöhön Bäckmanin kanssa. Aika paljastanee tämän.

Bäckmanin kohdalla on myös syytä huomioida hänen aktiivinen värväyskampanja, jonka avulla hän etsii vapaaehtoisia liittymään ”kansantasavaltojen” joukkoihin taistelemaan Ukrainan asevoimia, kansalliskaartia ja niitä tukevia vapaaehtoisjoukkoja vastaan. Bäckmanin värväämistä militanteista ensimmäinen on pieksämäkeläislähtöinen, poliisillekin tuttu, Petri Viljakainen. Viljakaisen omien sanojen mukaan Johan Bäckman maksoi osan hänen matkoista sekä viisumin, hänen liittyessä vapaaehtoisena Donetskin ”kansantasavallan” joukkoihin heinäkuussa 2015. Tämän jälkeen samaa reittiä on seurannut jokunen muu Bäckmanin värväämä vapaaehtoinen Suomesta. Auki on se, että kuinka monen kohdalla Bäckman on toiminut värväyksen ohella matkojen ja viisumeiden rahoittajana ja mistä Bäckman on rahoituksen toiminnalleen saanut.

Todennäköinen vaihtoehto rahoittajana on joko Bäckmanin työnantaja Venäjällä, presidentinhallinnon alaisuuteen kuuluva ”think tank” RISI (2), ei kuitenkaan pidä unohtaa rahoituslähteenä suoraan ”kansantasavaltoihin” liitettävää rahoittajaa tai World Without Nazism -organisaatiota, jonka johtopaikoilla Bäckman on ja jonka presidenttinä toimivaa Boris Špigelin on sanottu olleen Johan Bäckmanin ”sponsori”. Bäckman on omin sanoin kuvannut suhdettaan Špigeliin seuraavalla tapaa: ” Špiegel on henkilökohtaisesti minulle erittäin tärkeä yhteistyökumppani ja tapaamme säännöllisesti.”

Liittyen yllä mainittuun värväys- ja rahoitustoimintaan, Johan Bäckmanista tehtiin elokuussa 2015 tutkintapyyntö. Talven 2016 kuluessa Valtakunnansyyttäjänvirasto teki päätöksen, ettei ole aihetta aloittaa esitutkintaa. Tällä hetkellä Johan Bäckmanista on käynnissä ainakin yksi esitutkinta.

Johan Bäckmanin tiedetään ylistäneen nykyvenäläisyyden ja euraasialaisuuden merkittävintä tulkkia Aleksanrd Duginia. Suomenkuvalehdessä Bäckmania on lutsuttu Duginin opetuslapseksi, Duginia taasen on kutsuttu putinismin pääideologiksi sekä Krimin miehityksen ”aivoiksi”. Hänen tiedetään ihannoineen fasistisia ajatuksia, nuoruudessaan hän oli natsimyönteisen ”SS:n Musta Järjestö” -salaseuran jäsen.

Kuten nähdään, Bäckman on linkittynyt hyvin voimakkaasti Venäjällä presidentinhallintoon, hän on säännönmukaisesti tekemissä ”kansantasavaltojen” johtohenkilöiden kanssa. Bäckman on toiminut useita kertoja ”vaalitarkkailijana” näissä ns. kansantasavalloissa, samaten hän toimi Krimillä ”vaalitarkkailijana” kevättalven 2014 ”kansanäänestyksessä” – jonka tulos on säännönmukaisesti tuomittu länsimaissa ja jonka tulos on asetettu hyvin kyseenalaiseen valoon myös Venäjällä eräiden analyytikkojen toimesta. Bäckmanin toimintaa varjostaa myös hänen aktiivinen Suomeen kohdistunut mustamaalauskampanja Venäjällä. Toiminta venäläisissä NGO:issa, kuten World Without Nazism ja Suomessa siihen linkittyvässä SAFKAssa (jota ei pidä sekoittaa SAFKA ry:hyn). Ei myöskään pidä unohtaa hänen edelleen jatkuvaa värväyskampanjaa sekä Suomeen kohdistuvaa disinformaation levittämistä, josta eräs esimerkki on ”kansantasavallan” verkkosivuilla esiintyvä varoitus, jossa lukijoita varoitetaan Ulkoministeriön levittämästä disinformaatiosta. Bäckman jatkaa suojattiensa kanssa edelleen hyvin aggressiivista mustamaalaustoimintaa ja häiriköintiä sosiaalisessa mediassa.

Bäckman-osuuden loppuun on hyvä nostaa esille tämän vuoden puolelta tapahtumia, joissa Johan Bäckman on ollut merkittävässä roolissa. Aiemmin hän otti maalikseen Suomeen perustettavan Hybridiuhkiin keskittyvä EU:n keskuksen, kyeten lopulta perustamaan – harhauttavan yhdistyksen nimeltä - Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry:n. Aiheesta kirjoitti talvella laajasti Helsingin Sanomiin toimittaja Laura Halminen katsauksessa ”Hybridiuhkiin keskittyvä EU:n keskus Helsingissä sai riesakseen yhdistyksen, jonka taustalla on Johan Bäckman – ”Sekoittumisen vaara on ilmeinen’” (3)

Johan Bäckman junaili keväällä Aleksander Duginin esitelmöimään Helsinkiin, esitelmän päivämäärä 11. huhtikuuta oli harkittu, tuolloin allekirjoitettiin EU:n hybridiosaamiskeskuksen (”the European Centre of Excellence for Countering Hybrid Threats”) perustamisasiakirja Helsingissä. Toiminnallaan ja blogikirjoittelullaan Bäckmanin onnistui suorittaa pienimuotoinen informaatio-operaatio Suomessa, blogissaan hän rinnasti Duginin esitelmän surutta EU:n hybridiosaamiskeskukseen: ”Maailmankuulun poliittisen ajattelijan Alexander Duginin esiintyminen Helsingissä 11.4.2017 Hybridiosaamiskeskuksen avajaistilaisuudessa täydelle salille oli menestys.” (4)

Lausunnoillaan ja toimillaan Bäckman on myös pyrkinyt vaikuttamaan poliittiseen ilmapiiriin Suomessa, hän on jakanut vähintäänkin sanallista tukea useammalle taholle, etenkin sellaisille ryhmille, jotka pyrkivät hajottamaan yhteiskuntaamme ja joiden tavoitteena on Suomen eristäminen Euroopan ytimestä, josta seuraisi väistämättä se, että Suomi olisi alttiimpi Venäjän vaikutusyrityksille.

Bäckman ukrainalaisella Myrotvorets -sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/bekman-erkki-joxan/   

Propagandasoturi Janus Putkonen

Janus Putkonen Donetskissa, maaliskuu 2015.

Tätä entistä Verkkomedian päätoimittajaa ja ”salaliittoteoreetikkoa”, nykyistä ”kansantasavaltalaisen” propagandakanava DONi-newsin päätoimittajaa ja Donetskin ”kansantasavallan” ”valtiollisen” yleisradioyhtiön toimitusjohtajaa voitaneen kutsua ehdaksi propagandistiksi Josef Goebbelsin hengessä. Janus Putkonen vannoo sananvapauden ja mielipidevapauden nimeen sosiaalisessa mediassa, mitä hän ei kuitenkaan itse toteuta työskennellessään Donetskin ”kansantasavallan” viranomaisten kanssa, jolloin hän on kuitenkin turvautunut keinoihin, joita voidaan pitää hyvin kyseenalaisina, etenkin sananvapautta ja lehdistönvapautta rajoittavina – tästä toiminnasta on joutunut kärsimään useampi suomalaistoimittaja satojen muiden toimittajien ohella.

Sen ohella, että Putkonen on toiminut alueelle akkreditointia hakevia toimittajia kohtaan hyvin kyseenalaisella tavalla, voidaan sanoa, että hänen toimintansa on vaarantanut toimittajien ja heidän avustajiensa hengen – eräästä tällaisesta tapauksesta antaa kuvauksen Nina Leinonen yhdessä Timo Hellenbergin kanssa kirjoittamassaan teoksessa ”Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta”. Putkonen on omin sanoin kuvannut heidän ts. ”kansantasavaltojen” käyvän informaatiosotaa ja täten vaativan akkreditointia hakevilta toimittajilta objektiivisuuden sijaan lojaaliutta ”kansantasavalloille”.

Putkonen siirtyi ”kansantasavaltojen” palvelukseen kesällä 2015, jo tätä ennen hän oli vieraillut ”kansantasavaltojen” alueella toimittajana laatimassa artikkeleita salaliittoteorioita vilisevään Verkkomediaan (verkkomedia.org). Donetskissa Putkonen toimi perustajana ja päätoimittajana ”kansainvälisessä” DONi-news ”uutistoimistossa”, joka käytännössä levittää uutisten sijaan verkossa ja sosiaalisessa mediassa ”kansantasavaltalaista propagandaa”. Kyseinen ”uutistoimisto” on välittänyt maailmalle lukuisia kertoja hyvin kyseenalaisia uutisia alueelta, uutisten sisältö on hyvin usein disinformatiivinen – viime syksynä DONi-news oli osallisena tulitaukorikkomus-lavastuksen järjestämisessä. DONi-newsin toimittaja Christelle Néantin mukana alueella kiersi France24 -kanavan toimittajia kuvaajineen. (5) Tällaisella esittelyretkellä videotallenteelle tallentui militanttien välinen keskustelu, jonka sisältö oli pääpiirteissään se, että suunniteltiin ”tulitaukorikkomuksen” järjestämistä jossa kansantasavaltalaismilitantit olisivat pukeutuneet ukrainalaisvarusteisiin suorittaen näin ”ukrainalaisina” tulitaukorikkomuksen, joka olisi päätynyt median kautta kansainväliseen levitykseen. Kyseinen tapaus on hyvin selkeä todiste siitä, kuinka tämä Putkosen ”kipparoima” uutistoimisto on osallisena ”kansantasavaltojen” propagandan luonnissa sekä sen levittämisessä maailmalle.

Esimerkki DONi-Newsin valeuutisista löytyy tammikuulta 2017, jolloin DONi-Newsissä julkaistiin uutinen, jonka mukaan USA lähettää 3600 panssarivaunua Venäjää vastaan – kyseinen uutinen levisi globaalisti hyvin laajalti, se sai juuri sitä näkyvyyttä, jota Putkonen haluaakin. Tätä disinformaatioksi osoittautunutta uutista ja sen globaalia leviämistä tarkasteltiin DFRLabin katsauksessa ”Three thousand fake tanks”. (6)

Putkosen ja DONi-newsin ”riippumattomuus” tuli kyseenalaistettua kesällä 2016 julkaistun Egorova Leaksin yhteydessä, tuolloin paljastui se, että Putkonen on kerännyt tietoja tuhansista toimittajista, pisteyttänyt heitä sen mukaan kuinka lojaaleita he ovat ”kansantasavalloille”. Tätä informaatiota on välitetty ”kansatasavallan” turvallisuusviranomaisille, eräänlaiselle Suojelupoliisin ja neuvostoaikaisen KGB:n risteytykselle. Tämän vuodon yhteydessä tuli myös paljastettua sähköpostivaihdon myötä se, että DONi:n rahoitus on riippuvainen sen venäläisen omistajan liikemies Andrei Stepanenkon ”anteliaisuudesta”. Kyseessä on sama mies, jonka perustaman Europa Objektiv -verkkosivun retkelle Donetskin kansantasavaltaan Putkonen osallistui ennen muuttoaan kaupunkiin ja ryhtymistään propagandasoturiksi salaliittoteoreetikon sijaan. Egorova Leaksin laajan vuodon myötä paljastui myös se, että Putkonen on laatinut arvioita ja analyysejä alueella toimivista henkilöistä, sekä on ollut yhteydessä esim. Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumiseen liittyvien salaliittoteoreetikkojen ja propagandistien kanssa, kuten hollantilaisen Max van der Werffin kanssa.

Putkonen on DONi-Newsin ohella mukana myös sikäläisessä yhdistystoiminnassa, kuten Save Donbass Peoplessa – myös nämä yhdistykset osallistuvat ”kansantasavaltalaisen” disinformaation levittämiseen maailmalle – joskin hienovaraisemmin kuin DONi-News, propagandavälineenä voidaan pitää myös DONi - Donbass Defence Journalia. Putkonen oli myös mukana toiminnassa, jossa ”kansantasavaltoja” markkinoitiin ”turistikohteena” ulkomaalaisille. Nyttemmin ”turistimatkailu” on ymmärtääkseni hiipunut. Vuoden 2016 aikana Suomesta teki kaksi ryhmä vierailun alueelle, kyseiset ryhmät syyllistyivät tuolloin Ukrainan lakien rikkomiseen ylittäessään laittomasti Ukrainan ja Venäjän välisen rajan, alueelta, joka ei ole Ukrainan hallinnassa. Heinäkuussa alueella vierailleeseen ryhmään kuului myös Marco de Wit – sisäisesti riitaisan Suomi Ensin! -ryhmän johtohenkilöitä. Suomi Ensin! on kiertänyt useilla paikkakunnilla Suomessa vastustamassa maahanmuuttoa ja luomassa häiriöitä sekä konflikteja eri ryhmien välille, de Witin hallinnoiman ryhmäosan merkittävin ”julkisuustempaus” liene SuomiMaidan talvella 2017. Näiltä osin ryhmän toimintaperiaate muistuttaa hyvin paljon ”Putinin turistien” toimintaa Itä- ja Etelä-Ukrainassa kevättalvella 2014.

Lokakuussa 2016 Donbasissa vieraili toinen turistijoukko Suomesta, samaisen syksyn kuluessa alueella oli tarkoitus vierailla myös kaksi muuta ryhmää – Italiasta ja Ranskasta. Lokakuussa 2016 alueella vierailleen ryhmän jäsenistä osa kävi laskemassa kukkia pommiattentaatissa kuolleen, 15 ukrainalaista sotavankia teloittaneen, sotarikollinen Arseni Pavlovin eli Motorolan haudalle. Tällaista kukkien laskemista sotarikollisen haudalle voidaan pitää, jos ei muuta, niin mauttomana tekona.

Putkonen herätti viime vuoden puolella huomiota tarjoamalla ”poliittista turvapaikkaa” poliisia pakoilleelle MV-lehden perustaja Ilja Janitskinille.

Myös Janus Putkosen toiminnasta on jätetty tutkintapyyntö poliisille ja aivan kuten Johan Bäckmanin tapauksessa, tämäkään tutkintapyyntö ei johtanut toimenpiteisiin vaan talvella 2016 valtakunnansyyttäjänvirasto teki päätöksen, ettei ole syytä aloittaa esitutkintaa.

Janus Putkonen Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/putkonen-yanus-kostya/ 

Suomalaismilitantti Petri Viljakainen

Kuvakaappaus Petri Viljakaisen videohaastattelusta, 17.7.2016.

Petri Viljakaisella on kyseenalainen kunnia olla ensimmäinen Johan Bäckmanin Itä-Ukrainaan taistelijaksi värväämä suomalaisvapaaehtoinen – tai hän on ensimmäinen, joka tuli kasvolla ja nimellään julkisuuteen heinäkuussa 2015, jolloin Johan Bäckman kirjoitti hänestä blogissaan. Myöhemmin Viljakaista haastateltiin esim. Helsingin Sanomiin, kyseisessä haastattelussa Viljakainen tuli maininneeksi sen, että Johan Bäckman on rahoittanut osan hänen matkasta ja viisuminsa Venäjälle.

Ennen siirtymistään ”kansantasavaltoihin” Viljakainen oli joutunut Suomessa tekemisiin poliisin kanssa, hän on ollut kuultavana vähintään yhden – todennäköisesti useammankin kerran. Tiedossani oleva kerta ajoittuu aikaan viikkoa paria ennen häneen lähtöä Venäjän kautta Donbassin alueelle, Itä-Ukrainaan.

Itä-Ukrainaan Viljakainen siirtyi Venäjän hallinnassa olevan rajaosuuden yli, käyttäen todennäköisesti samaa reittiä johon muutkin ”vapaaehtoiset” ovat turvautuneet ennen häntä ja hänen jälkeensä. Viljakainen saapui Donbassiin Rostov-na-Donun (Venäjä) kautta. Alueella on runsaasti koulutusleirejä sekä varikkoalueita, joiden kautta huolletaan ja varustetaan Itä-Ukrainassa sotivia ”vapaaehtoisia” sekä Venäjän asevoimien ja turvallisuusjoukkojen sotilaita. Näistä koulutusleireistä ja huoltovarikoista löytyy paljon taustoittavaa materiaalia twitterin kautta käyttäjän @GlasnostGone kokoamana.

Koulutusvaiheen jälkeen Viljakainen on Johan Bäckmanin blogikirjoitusten mukaan ottanut osaa taisteluun, hänen väitetään haavoittuneen luodista tällaisessa taistelussa. Tässä kohdin huomioisin kuitenkin Azov pataljoonassa Ukrainan puolella aiemmin taistelleen ruotsalaisvapaaehtoisen arvion, hän suhtautuu hyvin epäillen Viljakaiseen taistelijana. Eri arvioiden mukaan Viljakainen toimii ennemminkin ”propagandasoturin” virassa kuin todellisena taistelijana, joka on pitkiä aikoja etulinjassa. Tämän vuoden helmikuussa DONi-Newsissä julkaistiin uutinen Viljakaisen haavoittuneen taistelutehtävässä, uutinen haavoittumisesta levisi myös Suomessa medioihin.

Kevättalvella 2016 Viljakainen siirtyi pääasiassa Luhanskin kansantasavallan puolelta operoivaan Prizrak-prikaatiin. Prizrak-prikaati on niittänyt kyseenalaista mainetta sodan ensimmäisen kesän ja syksyn aikana Itä-Ukrainassa miehitetyillä alueilla, tuolloin pataljoonan valvomilla alueilla pataljoonan toimesta suoritettiin laittomia oikeudenkäyntejä, joissa tuomittiin paikallisia kuolemaan. (7) Tiedossani ei ole, että nykyisen komentajan Juri Shevchenkon aikana tämä ”Haamu-prikaati/Ghost-prikaati” olisi syyllistynyt sotarikoksiin tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Useimmiten tällaisiin epäilyihin saadaan vastaukset vasta jälkikäteen, kun syystä tai toisesta paljastuu joukkioiden harjoittaneen säännönmukaista kidutusta, laittomia vangitsemisia tai muita rikollisluonteisia toimia. Näihin toimenpiteisiin alueen ”separatistijoukkiot” ovat syyllistyneet koko sodan ajan, jokin aika sitten paljastui, kuinka Luhanskin ”kansantasavallan” alueella toimii useita gulag-työleiriä. Todennäköisesti vastaavia leirejä, joissa vangit työskentelevät käytännössä orjina on myös Donetskin ”kansantasavallan” alueella. Näitä gulageja voidaan pitää Neuvostoliiton gulag-leirien olemassa olevina perillisinä. Aiheesta löytyy useita artikkeleja, kuten DFRLab:in ”The Donbass GULAG Archipelago”.

Viljakainen levittää sosiaalisessa mediassa myös terrorismiin yllyttäviä viestejä, kevättalven lausunnossaan hän kehotti tappamaan Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon. 

Kuvakaappaus Petri Viljakaisen Facebook-sivulta, päivitys huhtikuu 1. 2016 – kyseessä tuskin on aprillipila.

Viljakainen toimi myös ”vaalitarkkailijana” Luhanskin ”kansantasavallan” alueella järjestetyissä ”paikallisvaaleissa” syksyllä 2016. Hän toimi ”vaalitarkkailijana” siitä huolimatta, että hän soti samanaikaisesti ”kansantasavaltojen” riveissä Ukrainan hallintoa vastaan – tällainen ”kaksoisrooli” herättänee oikeutettuja kysymyksiä ja on yksi ”naula arkkuun” vaaleja vastaan.

Petri Viljakainen Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/vilyakajnen-petri-petri-viljakainen-petri/ 

Propagandaääni Jaana-Marika Kurtti

Jaana-Marika Kurtti, kuva via myrotvorets.center.

Nyt jo takaisin Suomeen palannut rovaniemeläislähtöinen Jaana-Marika Kurtti aka Jaana Koo/Яана Кто siirtyi Donetskin ”kansantasavallan” alueelle vuoden 2015 aikana. Hän on työskennellyt DONi-newsissä Janus Putkosen alaisuudessa. Työnsä ohella hän on saanut varsin paljon julkisuutta Johan Bäckmanin blogeissa, Kurtti on kiertänyt rintamantuntumassa, vieraillen eri ”vapaaehtoispataljoonien” luona – tavaten myös suomalaisia säännönmukaisesti.

Heinäkuun sekä syksyn 2016 ”turistimatkoille” Kurtti on osallistunut aktiivisesti, toimien syksyn 2016 ”ryhmämatkan” vetäjänä. Kyseisen matkan ohjelmaan kuului propagandasävytteinen vierailu sotarikollinen Arseni Pavlovin eli Motorolan haudalla. Samalla reissulla avattiin Luhanskin ”kansantasavaltoihin” Suomi-keskus, alueelta levitetyssä propagandassa välitettiin kuvaa, jonka mukaan kyseinen Suomi-keskus olisi virallinen ja paikalla vieraillut ”suomalaisvaltuuskunta” tehtäväänsä valtuutettu. Tällaisen disinformaation myötä osaltaan pyritään luomaan kuvaa, jonka mukaan nämä ”kansantasavallat” olisivat kansainvälisesti hyväksytyt ja tunnustetut – mitä ne eivät kuitenkaan ole.

Alla kuvakaappaus Jaana-Marika Kurtin eli Яана Кто:n Facebook-sivulta, kuten päivityksestä voidaan päätellä, myös ryhmään kuulumattomat suomalaiset osoittavat myötätuntoa vierailulle Arseni Pavlovin haudalla ja epäilemättä myös hänelle itselleen – toivoa sopii, etteivät tiedä millainen syntilista Motorolalla on.

Kuvakaappaus Jaana Kurtti eli Яана Кто Facebook-sivu.

Kurtti on myös toiminut ”luottamustehtävässä” Suomeen perustetussa Suomi-Novorossija-Seurassa toimien sen puheenjohtajana – seuran nimestä tulee mieleen eräs toinen, nyt jo kuollut ja kuopattu, SNS eli Suomi-Neuvostoliitto-Seura.

Suomessa Kurtti nousi hetkeksi tietoisuuteen paljastettuaan lukeneensa Love FM -radiokanavan Venäjä uutisia syyskesästä 2016. Tuolloin esille nousi myös kysymys siitä, että missä nämä Venäjä uutiset toimitetaan ja missä Kurtti on niitä lukenut. Spekulaatioissa eräänä mahdollisuutena nousi esille Donetsk ja DONi-news – kieltämättä Love FM:n ja DONi-Newsin uutisissa on hyvin paljon samaa ja terminologia on samansuuntaista. Toisaalta saamieni tietojen mukaan Venäjä uutiset muistuttivat hyvin paljon venäläisen äärikansallismielisen NOD:in (National Liberation Movement). Aivan yksi yhteen uutiset eivät kuitenkaan olleet, Love FM:n uutisissa on pieni suomalaisvivahde, yhteistä on kuitenkin niin paljon, että epäilykselle yhteisestä ”uutistoimituksesta” oli sijaa. Tässä kohdin on myös hyvä muistaa se, että Venäjällä nämä hallintoa tukevat pienet ”mediayhtiöt” harjoittavat hyvin harvoin irtiottoja, niiden linja on sovitettavissa vallitsevaan linjaan. Jos ne jollain tapaa siitä poikkeavat, kyse on varsin usein, virallista linjaa radikaalimpien ”koepallojen” heittämisestä. Tällaisina voitaneen pitää eräitä DONi-Newsin uutisia, kuten uutinen tuhansista amerikkalaistankeista tai huhtikuun 8. julkaistu uutinen ”DPR Command reports about Islamic battalion arriving at Kiev-controlled Mariupol”.

Myös Kurtin syntilistalla on ”vaalitarkkailijana” toimimista, tässä tehtävässä hän valvoi myös Transnistrian ”presidentinvaaleja”.

Jaana Kurtti Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/kurtti-yaana-marika/ 

Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen Jarmo Ekman

Jarmo Ekman ”vaalitarkkailijana” ”paikallisvaaleissa” – Luhanskin ”kansantasavalta”. 

Jarmo Ekman muutti viime vuonna Donetskiin, jossa asuessaan hän työskenteli DONi-Newsin International Press Centerissä lehdistösihteerinä. Syksyn 2017 ”paikallisvaaleissa” Ekman toimi ulkomaalaisena ”vaalitarkkailijana” Luhanskin ”kansantasavallan” alueella. Ulkomaalaisten vaalitarkkailijoiden käytön selkein tarkoitus on tuoda uskottavuutta alueen vaaleja kohtaan, sikäläiselle propagandalle tällainen uskottavuuden lisääminen on tärkeää. Työnsä ja muiden toimien myötä voidaan todeta, että Ekman on tietoisesti valinnut uransa miehitetyllä alueella, vaikka kyse olisikin idealismista, hän ei kuitenkaan voi vetäytyä vastuusta, hän on yhtä lailla osallisena alueen miehityksen turvaamisessa ja propagandan keinoin varmentamassa oikeutusta miehittäjän – Venäjän – toimille.

24.11.2016 Jarmo Ekman nimitettiin Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäseneksi. Nimitys herätti – aiheellista ihmetystä, perusteita nimitykselle tiedusteltiin myös Paavo Väyryseltä. Savon Sanomien toimittajan tiedustellessa Väyryseltä Ekmanin nimittämisestä, tämä vastasi: ”Mitäpä sanomista siihen voi olla? ...” (8)

Jarmo Ekman Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/ekman-yarmo-petteri/ 

Osasto Karhu

Parisen vuotta sitten aloitettiin ”kansantasavalloissa” palvelevan suomalaisen ”Osasto Karhun” blogi, nyttemmin blogi näyttää hiljenneen sen nykyisessä osoitteessa – kertooko tämä siitä, että osa aiemmin ”Osasto Karhuun” kuuluneista suomalaistaistelijoista on pakannut laukkunsa ja poistunut alueelta, kuten Bäckmankin on viitannut ”maitojunalla” kotiin palautetuista? Vai eikö into yksinkertaisesti riittänyt blogin päivittämiseen? Ei ollut sankaritekoja kerrottavaksi ”katajaiselle kansalle”?

Vuoden 2015 puolella yllä erikseen lueteltujen ohella ”kansantasavaltoihin” siirtyi Johan Bäckmanin värväämänä Harri ja Ari L. Ari L. on protestiksi luopunut sotilaspassistaan ja sotilasarvostaan Johan Bäckmanin välittämän tiedon mukaan. Heidän lisäksi alueelle on siirtynyt ”Igor” nimellä esiintyvä suomalaismilitantti. InformNapalm on käynyt läpi hakkeroituja tietoja, niiden perusteella voidaan päätellä, että Petri Viljakaisen ohella alueelle on saapunut SKP:n riveistä eduskuntaan v. 2003 pyrkinyt Ilari Olavi I. – toistaiseksi ei ole varmuutta siitä, että hän olisi taistelijanimeä ”Igor” käyttävä suomalaismilitantti. (9) Asiaa on tiedusteltu häneltä, mutta suoraa vastausta ei ole saatu. Syyskuussa 2015 julkaistiin Putkosen toimesta ”Osasto Karhun” haastattelu, tuolloin mukana Petri Viljakaisen ohella oli Ari L. sekä Igor (kasvonsa peittäneenä), ulkomaalaisvieraana oli Russell ”Texas” Bentley nimellä tunnettu jenkki – sen sijaan aiemmin julkaistuilla videoilla esiintynyt Harri ei ollut kyseisessä haastattelussa mukana. 

”Osasto karhu” vahvistettuna Russell ”Texas” Bentleyllä.

Dosentti Johan Bäckmanin blogiin kirjoitettama ”Alas Kiovan natsi-amerikkalainen fasistijuntta! KUOLEMA FASISMILLE!” on sikäli ironinen, että tätä nykyä tämä ”fasismia” vastaan taisteleva ”antifasisti” veljeilee hyvin avoimesti myös suomalaisten nationalistien kuin myös uusnatsien kanssa. Hän ja henkilöt jotka kuuluvat hänen lähipiiriin, kuten ex. pastori Juha Molari, kirjoittelevat säännöllisesti Ilja Janitskinin MV-lehteen eriasteisia aggressioita huokuvia kirjoituksia, joissa hyökätään säännönmukaisesti sellaisia henkilöitä vastaan, jotka ovat eri mieltä heidän kanssa tai rohkenevat asettua vastustamaan heidän levittämää disinformaatiota. Taistelussa läntistä demokraattista yhteiskuntaa vastaan Bäckman ja hänen lähimmät tukijansa Suomessa ovat paiskanneet siekailematta kättä Janitskinin kaltaisten extremistien kanssa. Bäckman ja Putkonen tekevät myös yhteistyötä Marco de Witin johtaman, puolueeksikin aikovan, Suomi Ensin! -ryhmän kanssa – yhteistyö on niin näkyvää, ettei de Wit arkaillut esiintyä kasvoillaan vieraillessaan kesällä Donetskissa turistiryhmän matkassa. Kyseisellä propagandaturneella hän haastatteli Putkosta, pyrkien luomaan Donetskista kaikella tapaa totuudenvastaista kuvaa. Se elämä, jota Putkonen ja hänen kaltaisensa Donetskissa elävät on etuoikeutettujen elämää, se meidän jokaisen on hyvä muistaa. Bäckmanin kumppanuutta Janitskinin sekä de Witin kanssa täydentää ”toverillinen kumppanuus” kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen kanssa.

Bäckman & co Suomeen synnyttämä ääriryhmien toimintakuvio muistuttaa monella tapaa sitä operointitapaa, jonka näimme kevättalvella 2014 synnytetyn ensin Krimille ja sittemmin osaan muuta Ukrainaa, kuten Itä-Ukrainaan, jossa provokaattorit ja kollaboraattorit loivat kaaosta laajalle alueelle. Paikkakunnalta toiselle bussein ja autoin matkaavia, pääosin etnisesti venäläisiä agitaattoreita, kutsuttiin ”Putinin turisteiksi”. He olivat invaasion ensimmäinen aalto, heitä seurasi Igor ”Strelkov” Girkinin koulutetummat taistelijat myöhemmin huhtikuussa 2014. Tähän Bäckmanin & co muovaamaan kuvioon on kiinnittänyt huomiota Suomessakin useampi kirjoittaja, Rysky Riiheläinen oivallisessa kolumnissaan Ylelle ”Suomi ei käy informaatiosotaa, Suomea vastaan käydään” avasi kuviota monipuolisesti. (10)

En nyt väitä, että Suomea uhkaa sama mitä Ukrainassa tapahtui, mutta tähän kuvioon on syytä kiinnittää huomiota, lähinnä siksi, koska vastaavaa tapahtuu useammassa eurooppalaisessa valtiossa ja käytännössä kaikessa jäljet johtavat itäiseen naapuriimme Venäjään. Venäjä toimii näin hyvin aktiivisesti pyrkien horjuttamaan yhteiskuntarauhaa useammassa EU-valtiossa, ja kuten muissakin maissa, myös Suomessa – todennäköisesti – juuri Bäckmanin johdolla kollaboraattoreiden verkostoa laajennetaan, ja uusia yhdistyksiä tulee ”peliin” mukaan vanhojen kuihtuessa olemattomiin tai vaihtaessa nimeä.

Tämän vuoden kuluessa hyvin aggressiivisesti julkisuutta on hakenut Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI, sen nimissä järjestettiin toukokuun 9. ensimmäistä kertaa Suomessa Kuolemattoman rykmentin marssi. Facebookissa yhdistyksen ”kasvoina” toimii Bäckmanin hengenheimolainen Daria Skippari-Smirnov, yhdistyksen rinnalla hänellä on myös oma propagandistinen viestintäkanava Darian Totuus, jossa hän näyttää jakavan pro-Venäjä-materiaalin rinnalla MV-lehdessä julkaistua materiaalia, näiden lisäksi joukossa on perinteisen median Venäjää koskevia uutisia ja uutisointeja.

Venäläisen NOD:in Suomen koordinaattorina toimii Olga Tshizhik-Kinnunen, joka on tehnyt yhteistyötä myös em. Daria Skippari-Smirnovin kanssa. Keväällä Tshizhik-Kinnunen etsi aktiivisesti materiaalia Suomessa esiintyvästä russofobiasta sosiaalisen median välityksellä, tässä toiminnassa hyödynnettiin myös RUFI:a ja Skippari-Smirnovin kontakteja.

Aineiston laajuuden vuoksi on parempi avata toisella kertaa tarkemmin Daria Skippari-Smirnovin kuin myös Olga Tshizhik-Kinnusen toimintaa Suomessa.

Marko

1. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html 

2. RISI eli RISS: http://en.riss.ru/ 

3. http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html?ref=rss 

4. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/04/alexander-dugin-helsingissa.html 

5. http://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

6. https://medium.com/@DFRLab/three-thousand-fake-tanks-575410c4f64d 

7. http://euromaidanpress.com/2014/11/07/the-laws-of-war-in-the-lnr-2/ 

8. http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/V%C3%A4yrynen-otti-asiantuntijakseen-Ukrainan-separatistien-tukijan-Mit%C3%A4p%C3%A4-sanomista-siihen-voi-olla/881561 

9. https://informnapalm.org/en/russia-opens-visas-terrorists-operating-ukraine/ 

10. http://yle.fi/uutiset/3-9259095 

”Osasto Karhu”: https://www.youtube.com/watch?v=PsbdC7UZM9w