Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa?

Helsingin Sanomat julkaisi marraskuun lopulla, ruotsalaisen Dagens Nyheterin katsaukseen pohjautuvan uutisen ruotsalaisten ja venäläisten uusnatsien tiiviistä yhteyksistä, joihin en tässä kirjoituksessa syvällisesti palaa, koska olen kirjoittanut aiheesta tai sivunnut aihetta kirjoituksissani viime vuosina useamman kerran. Helsingin Sanomien uutisessa huomioni kiinnittyi Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattori Tommi Kotosen arvioon suomalaisten ja venäläisten uusnatsien välisiin siteisiin, tai ennemminkin niiden olemattomuuteen.

”Äärioikeistoa tutkineen Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattorin Tommi Kotosen mukaan suomalaisilla uusnatseilla tuskin on yhtä voimakkaita siteitä Venäjälle kuin ruotsalaisilla.

”Rimin edustaja kävi Ruotsin vastarintaliikkeen vieraana muutama vuosi sitten ja ilmeisesti tuki heitä myös rahallisesti. Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on ollut historiallisista syistä varauksellisempaa suhtautumista Venäjään erityisesti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen.”

Kotosen mukaan ruotsalaisilla uusnatseilla on ylipäänsä voimakkaampia yhteyksiä puolisotilaallisiin joukkoihin.” (1)

Aivan kuten Kotonen, en usko itsekään, että suomalaisilla uusnatseilla olisi (vielä) suoria ja tiiviitä yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin joukkoihin, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö suhteiden tiivistyminen tälle asteelle tulevaisuudessa ole mahdollista – itse asiassa jopa todennäköistä, jos huomioimme sen kuinka venäläiset ääriryhmät ovat rakentaneet ja syventäneet verkostojaan kautta Euroopan, ja hyvin monessa tapauksessa, jossain vaiheessa mukaan on astunut aseellinen koulutus tai vastaava sotilaallinen tai terroristinen harjoittelu. Ruotsalaiset eivät siis ole ainoita laatujaan, vastaavia esimerkkejä löytyy Tšekistä, Slovakiasta, Serbiasta aivan kuten Ranskasta ja monesta muusta eurooppalaisesta valtiosta, joten on enemmän kuin todennäköistä, että jossain vaiheessa suomalaisille esitetään vastaavia yhteistyömuotoja venäläisten tai heidän operaattoriensa taholta.

Vastarintaliikkeen ruotsalaiset Thulin ja Melin (kaksikko vasemmalla) Partizan-leirillä Venäjällä.

Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on kenties oltu varauksellisempia Venäjän ja sen tarkoitusperien suhteen, mutta epäilen, että tänään tämä varautuneisuuden taso on laskenut melkoisesti – jos venäläisiä imperialistisia ja nationalistisia ääriryhmiä ei vielä nähdä liittolaisena, niin todennäköisesti ne nähdään kumppaneina taistelussa rappeutuvaa länttä ja sen valtarakenteita vastaan. Edellinen arvioni perustuu sosiaalisessa mediassa tekemiini havaintoihin, joista seuraavaksi esimerkkien kautta lihaa luiden ympärille. Tähdennän kuitenkin, että mitään savuavaa asetta minulla ei ole esittää, joten aihetodisteissa on pitäydyttävä ja niiden perusteella tehdyissä päätelmissä.

Mutta ennen uppoutumista aihetodisteisiin, totean sen, että Suomessa Vastarintaliikkeen parissa on havaittavissa, vähintäänkin, rivien hajoamista mitä tulee suhtautumisessa Ukrainaan ja ukrainalaisiin kansallismielisiin ryhmiin, kuten Pravyi Sektor – osa suomalaisista uusnatseista leimaa ukrainalaiset hyvin selkeästi juutalaisten kätyreiksi, mitä venäläiset eivät heidän mielestä ole. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko leimaaminen seurausta venäläispropagandan syytöksistä, vai löytyykö taustalta muita – olennaisempia – syitä, mutta kun eräs Johan Bäckman on verkostoitunut myös sellaisiin sosiaalisen median ryhmiin, joissa suomalaiset ”kansallismieliset” sekä Vastarintaliikkeen kuin myös Soldiers of Odinin jäsenet ovat, niin enpä sulkisi pois propagandan voimistavaa vaikutusta. Esim. venäläisen Facebook-kopion VK:n eli VKontakten Kansallinen Turvallisuus -ryhmässä on jäseninä kokojoukko kotoisen ”kansallismielisen” siiven höyrypäitä, jossa Soldiers of Odinin perustajan Mika Rannan seurassa on myös MV-lehteenkin sisältöä tuottanut Juha Korhonen, että dosentti Johan Bäckman, unohtamatta Brysselissä vaikuttavaa Sakari Lindeniä.

Sosiaalisessa mediassa verkostot ovat toki laajemmat kuin yksi yksittäinen ryhmä, mahdollisia yhteydenpitoalustoja on lukuisia samoin sosiaalisen median alustoja, mutta näyttää siltä, että ainakin osa ”kansallismielisistä” ja laita- sekä äärioikeistoon kuuluvista henkilöitä ja ryhmistä turvautuu tätä nykyä venäläiseen VK:hon Facebookin sijaan, mihin on nähdäkseni hyvin selkeä syy, VK:ssa heillä on vapaammat kädet jakaa propagandistista ja ekstremististä materiaalia verrattuna Facebookiin, jossa ääriryhmien toimintaa edes jossain määrin yritetään suitsia kieltojen ja rajoitusten toimesta. Toki näiltä suomalaisilta ääriryhmiltä (niiden edustajilta) ja ääriajattelijoilta unohtuu se, että venäläisellä alustallakin he ovat ”turvassa” tasan niin kauan kuin pysyttelevät ”turvallisissa aiheissa” eli toimivat Venäjälle edullisella tavalla. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, mutta se, että ”kansallismielisinä” itseään pitävät loikkaavat kritiikittä Kremlin riveihin kertoo paljon heidän tarkoitusperistä – eivät he Suomen asia ole. Yksinkertaisesti ilmaistuna, aivan kuten Venäjä, hekin taistelevat liberaaleja läntisiä demokratioita vastaan tavoitellen jopa vallankumousta (Vastarintaliike).

Johan Bäckmanin ohella tässä yhteydessä nousee esiin henkilönä varsin usein miehitetystä Itä-Ukrainasta, Luhanskista, käsin operoiva Janus Putkonen. Hän päätoimittelee tällä hetkellä vale-, viha- ja propaganda- sekä disinformaatiojulkaisu MV-lehteä, jonka kautta venäläispropagandan ohella myös erilaiset ”kansallismieliset” ryhmittymät saavat näkyvyyttä tai äänensä kuuluviin – tässä joukossa on varsin usein edustettuna myös perussuomalaisia toimijoita (puolueaktiiveja ja jopa kansanedustajia).

Nähdäkseni Putkosella, kuten Bäckmanillakin, on kokonaisuudessa laajempi rooli kuin toimia vain ja ainoastaan disinformatiivisen ja propagandistisen viestin välittäjänä sekä mielipiteen muokkaajana. Heidän rooleissa ja toimintatavoissa on eroja, Putkonen työskentelee Venäjän hyväksi miehitetyssä Itä-Ukrainassa, hän tapaa usein eurooppalaisia ääri- ja laitaoikeiston edustajia, mutta näiden yhteyksien lisäksi hänellä näyttää olevan tiiviit yhteydet sikäläiseen, Luhanskissa toimivaan, Yön susien organisaatioon, jonka jäseniä on myös osallistunut sotaan Venäjän proxy-joukoissa. Putkonen tuntuu myös auliisti esittelevän Yön susien sikäläistä (Luhansk) ”kerhoa” suomalaisvierailleen. En kuitenkaan ryhdy tässä spekuloimaan sillä, mitä kaikkea nämä vierailut pitävät sisällään tai toimivatko ne pohjustuksena tuleville projekteille.

Janus Putkonen kavereineen Yön susien ”kerhotalolla” miehitetyssä Luhanskissa.

Tarkasteltaessa kokonaisuutta Yön susillakin voi olla tässä asiayhteydessä oma roolinsa. Janus Putkonen kuin myös Johan Bäckman markkinoivat Yön susia suomalaisille patrioottisena moottoripyöräkerhona omissa kanavissaan, kuten MV-lehdessä – totuuden ollessa aivan muuta. Kyseessä on yksi Venäjän hallinnon hyödyntämistä hybridityökaluista, jolla (tarvittaessa) synnyttää ja luoda yhteenottoja ja jännitteitä matalan intensiteetin konflikteissa. Tai toimia venäläispropagandan ja imperialismin levittäjänä. Blogissa Yön susien roolista venäläisen imperialismin levittäjänä.

Yön susiin on liittynyt joukko suomalaisia, osa ollessa Suomeen perustetun kerhon jäseniä ja osan, kuten Jouni Takki, ollessa vastaavasti Petroskoissa – Venäjällä toimivan kerhon jäseniä. Sosiaalisen median verkostojen perusteella näyttää siltä, että ainakin osalla Yön susien jäsenistä on suoria tai ryhmien kautta yhteyksiä suomalaiseen äärioikeistoon, sekä kansallissosialisteihin. Suomalaisia Yön susien jäseniä on vasta reilut kymmenen, kuitenkin alle kaksikymmentä, joten on kuitenkin ennenaikaista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ennemminkin nämä yhteydet ovat sellaisia, jotka on hyvä huomioida ja joita on viisasta seurata, koska ne omalta osaltaan mahdollistavat laajemmat kontaktit Venäjällä henkilöihin ja ryhmiin, joilla on käytössä aseistusta sekä kykyä käyttää niitä. On myös hyvä huomioida se, että Euroopassa Yön susien paikallisorganisaatiot ovat tai ovat olleet mukana puolisotilaallisten joukkojen kouluttamisessa – osan yhteistyökumppaneista kuuluessa kansallismielisiin ynnä äärioikeistoon kuuluviin ryhmiin, ja vieraillen (organisaatiotasolla) Venäjällä Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsenten tapaan.

On todennäköistä, että Bäckman ja Putkonen toimivat myös linkkeinä suomalaisten ”kansallismielisten” ja toisaalta Venäjän proxyissa Itä-Ukrainassa taistelleiden venäläisten ja eurooppalaisten välillä, koska muuten on varsin vaikea selittää sitä, että miten esim. ranskalaistaustainen – Ranskan keltaliivien mielenosoituksissakin mukana ollut – Sergei Munier on hakeutunut suomalaisten ”kansallismielisten” ynnä kansallissosialistien kaveripiiriin sosiaalisessa mediassa (mukaan lukien ryhmät). (2) Eikä Munier ole ainoa Venäjän proxyissa sotinut, jolla on jonkinasteisia yhteyksiä suomalaisiin ”kansallismielisiin” tahoihin.

Alussa viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen liittyen, on hyvä tiedostaa seuraava twitter-keskustelussa esille tuotu asia:

artikkelissa olisi voinut myös mainita, että PVL:n aktiivit matkustivat Pietariin Helsingin kautta, jossa he tapasivat natsististen paramilitäärien yhteyshenkilön "Vladimirin" (ei välttämättä oikea nimi), (3)

jossa ”PVL:n aktiiveilla” viitataan Venäjälle koulutusleirille matkustaneisiin Anton Thuliniin ja Viktor Meliniin, ja se, että tapaaminen on tapahtunut Helsingissä ei välttämättä johdu siitä, että Helsinki sattuu sopivasti matkareitille, vaan tällainen tiedonjyvä voi olla yksi merkki siitä, että suomalaisillakin on suorempia kontakteja venäläisiin ääriryhmiin ja järjestöihin, puhumattakaan organisaatioista, jotka osallistuvat hyvin suoraan Venäjän proxy-joukkojen ynnä maan hallinnon hyödyntämien ekstremistien koulutukseen ja varustamiseen. Tietojeni mukaan venäläisiä uusnatseja on myös osallistunut marsseille Suomessa.

Vastaavasti tämä paramilitaarien yhteyshenkilö ”Vladimir” kuuluu RIM:in puolisotilaalliseen sisarorganisaatioon – Partizaniin, jota nimeä organisaatiosta käytettiin Expressenin kesäkuussa 2017 julkaisemassa uutisessa ”Här krigstränar nazisterna i Ryssland före bombdåden”:

”Före dåden uppges Viktor Melin och Anton Thulin ha genomgått en militär utbildning på rysk mark.

Bland annat förekommer de båda på bilder som den ryska paramilitära organisationen Partizan lagt upp på deltagare på den ryska motsvarigheten till Facebook.” (4)

Uskallan väittää, että Expressenin uutisessa mainittu “paramilitära organisationen Partizan” on venäläisen – Itä-Ukrainassakin sotineen – Denis Vasiljevin yritys Partizan Center (Центр Партизан), jolle aiheelle suon hiukan enemmän tilaa blogissani ”Venäjällä koulutetaan eurooppalaisia ekstremistejä”.

Alun uutisessa mainittu RIM (Russian Imperial Movement) on venäläinen äärikansallismielinen ja imperialistinen liike, joka on tehnyt pidempään yhteistyötä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa tukien myös taloudellisesti heitä. RIM on myös lähettänyt vapaaehtoisia (Imperial Legion) sekä varusteapua Itä-Ukrainaan. Heidän yhteistyökumppaneista löytyy myös entisiä ja todennäköisesti myös nykyisiä Venäjän asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden upseereja, kuten – venäläisen imperialismin nimeen vannova – Donetskin ”kansantasavallan” sotilaskomentajanakin toiminut Igor ”Strelkov” Girkin. RIM:istä puhuttaessa on hyvä muistaa se, että joukko heidän jäseniä matkusti Nikolai Trushchalovin johdolla maaliskuussa 2014 Donetskiin tapaamaan sikäläisiä yhteystyöhenkilöitä. Vierailu suoritettiin vain muutamaa viikkoa ennen Venäjän organisoiman Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua.

RIM:istä käytetään myös lyhennettä RID:n eli Russkoe Imperskoe Dvizhenien.

RIM nousi myös tällä viikolla esille Anton Shekhovtsovin Facebook-päivityksessä, jossa hän kertoo Wienissä toimivan monarkistisen ”Black-Yellow Alliance’n” järjestäneen kokouksen 9. marraskuuta, ja paikalla olleen myös RIM:in johtajan Stanislav Vorobyovin.

Stanislav Vorobyov (vas) Wienissä, kuva A. Shekhovtsovin Facebook sivulta.

Sitä savuavaa asetta on toistaiseksi vaikea esittää, mutta sosiaalisen median verkostojen ja ryhmien sekä henkilökohtaisten kontaktien, jollaisesta vieraskynätekstissä kirjoitettiin Rysky Riiheläisen uusimaanpuolustus-blogissa jo lokakuussa 2017, (5) ja tapaamisten perusteella voidaan sanoa, että ainakin osa suomalaisesta äärioikeistosta (myös uusnatseista) ja ”kansallismielisestä” liikehdinnästä suhtautuu enemmän kuin myötämielisesti Venäjään ja sen operaattoreihin ollen valmis – mahdollisesti hyvinkin pitkälle menevään – yhteistyöhön heidän kanssa.

Marko

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006321419.html?share=e57e3e2c34f50f0eb2178552dd99b248&fbclid=IwAR0MTVw-AO-hJkYF9AM8N_mKFcuw2zkq-c0dA0sZiXGjteq3wYfWAGrOmxg 

2. https://medium.com/dfrlab/the-small-world-of-french-foreign-fighters-f53799ee3673 

3. https://twitter.com/VarisVerkosto/status/1199432934178131968?s=20 

4. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

5. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/10/vieraskyna-pohjoismaisen.html