Tšuhnaa vedetään nenästä

 

OSA ---

Olen viimeisimmät vuodet kirjoittanut pääasiassa pitkiä ja vielä pidempiä blogeja, epäilemättä monien mielestä liiankin pitkiä yhdellä istumalla luettaviksi. Minun olisi syytä opetella tiivistämisen taidon ohella kirjoittamaan myös yksittäisistä havainnosta ja huomioista lyhyitä (ja toivottavasti myös kiinnostavia) blogeja, mitä harrastinkin vuosia sitten. Tämän kirjoituksen myötä yritän nyt palata vanhaan, toki uutisen takia minun on taustoitettava tapahtumia hiukan, mutta yritän tässäkin kohdin pysytellä olennaisessa.

Helsingin Sanomat (jatkossa Hesari) uutisoi pari päivää sitten, 10. syyskuuta: Helsinki aikoo sittenkin antaa 10  000 euron avustuksen yhdistykselle, jolla oli yhteys Krimille – lainaan uutisesta ensimmäiset kappaleet:

”Helsingin kaupunki ei aio periä takaisin avustusrahoja yhdistyksellä, joka on lähettänyt lapsen Krimillä sijaitsevaan leirikeskukseen.

Yhdistykselle aiotaan myös myöntää 10 000 euron vuosiavustus, jonka valmistelu pysäytettiin sen jälkeen, kun HS uutisoi huhtikuussa yhdistyksen Venäjä-kytköksistä.

Pelikan-yhdistys on saanut vuosittain tuhansien eurojen avustusta Helsingin kaupungilta. Yhdistys on saanut tukea myös Taide- ja kulttuurivirastolta. - - -”. (1)

Kyseinen Pelikan-yhdistys on saanut vuosittain tuhansien eurojen avustusta Helsingin kaupungilta. Helsingin kaupunki tilasi konsulttiyhtiö KPMG Oy:lta selvityksen yhdistyksen Venäjä-kytköksistä asian noustua julkisuuteen aiemmin tänä vuonna. (2) Yhdistykseltä pyydettiin selvitystä avustusten käytöstä sekä mahdollisesta pakoterikkomuksesta. Konsulttiyhtiö KPMG:n selvityksen mukaan Pelikan-yhdistys ei ole rikkonut pakotevelvoitteita eikä avustuksiin liittyviä ohjeistuksia. (3)

”Živaja klassika -säätiön toiminta on hyvin patrioottista. Tällä hetkellä sillä on käynnissä hanke, jossa lapset lukevat toisen maailmansodan eli venäläisittäin suuren isänmaallisen sodan aikana kirjoitettuja lasten päiväkirjoja” Outi Salovaara, HS 16.4.2026.

Helsingin kaupungin myöntämistä avustuksista nousi keväällä kohu, Hesarin uutisoidessa kaupungin myöntäneen avustuksia kahdelle Suomessa toimivalle yhdistykselle, jotka järjestivät Suomessa asuvia lapsia ja nuoria leirikeskukseen Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle.

Outi Salovaaran huhtikuun 16. julkaistussa artikkelissa kuvattiin edellä mainitun Pelikan-yhdistyksen toimintaa. (4) Joitakin päiviä aiemmin Hesari julkaisi Artem Vorobjovin ja Jarno Liskin kokoaman artikkelin, jossa paljastettiin Helsingin kaupungin rahoittaneen yli 45 000 eurolla Sun Ray -yhdistystä, joka lähetti lapsia Venäjän propagandaleirille miehitetyllä Krimin niemimaalla. (5) Helsingin kaupunki maksoi palkkatukia sittemmin konkurssin tehneelle Sun Ray ry:lle 45 000 euroa vuosina 2024–2026. (6) Kyseinen yhdistys teki yhteistyötä EU:n pakotelistalla olevan Artek-leirikeskuksen kanssa.

Entäpä tämä Pelikan-yhdistys, jolle Helsingin kaupunki aikoo konsulttiyhtiön selvityksen jälkeen antaa 10 000 euroa?

Lasten ja nuorten kulttuuriyhdistys Pelikan ry on saanut tukea Helsingin kaupungin ohella myös Taide- ja kulttuurivirastolta eli entiseltä Taiteen ja kulttuurin edistämiskeskus – Taikelta. Lisäksi yhdistys on saanut rahoitusta yksityisiltä säätiöiltä ainakin ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. (7) Pelikan ry on perustettu vuonna 2004 ja toiminta käynnistyi seuraavan vuonna. Yhdistyksen perustaja Tamara Sushina muutti Suomeen vuonna 2001 inkeriläisenä paluumuuttajana. Hän on ollut mukana muissakin venäläisten perustamissa järjestöissä ja on aktiivinen Kremlin maanmiestoiminnassa Suomessa.

Pelikan ry on lähettänyt järjestämiensä lausuntakilpailuiden voittajan Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle ainakin vuonna 2024 eli pari vuotta Venäjän helmikuussa 2022 käynnistämän suurhyökkäyksen jälkeen ja vuosikymmen Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen jälkeen (Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014). Voimme kiistatta todeta yhdistyksen toiminnallaan tukeneen Venäjän miehitystoimia Krimin niemimaalla kuin myös tukeneen valtiollista propagandakoneistoa suurhyökkäyksen alun jälkeenkin. Edellä kuvattu toiminta on ilmeisesti sallittua tai hyväksyttyä toimintaa, koska konsulttiyhtiö KPMG:n selvityksen mukaan yhdistys ei ole rikkonut avustuksiin liittyviä (Helsingin kaupungin) ohjeistuksia. Jos näin on, voimme myös kohdistaa syyttävän sormen Helsingin kaupungin suuntaan – sen avustuksiin liittyvät ohjeet näyttävät olevan niin sallivat, että ne hyväksyvät jopa ”miehitysvallan toiminnan tukemisen”. Jos näin ei kuitenkaan ole, Helsingin kaupungin on syytä harkita uudelleen sitä, aikooko se periä rahojaan takaisin Pelikan ry:ltä, kuin myös sitä, että myöntääkö se jatkossa yhdistykselle mitään avustuksia.

Lukijoiden on myös syytä huomioida se, että lähettäessään lausuntakilpailuiden voittajan miehitetylle Krimin niemimaalle, se samalla lähetti voittajan aktiiviselle sotatoimialueelle. (8) Lähettäessään voittajan (lapsen tai nuoren) miehitetylle alueelle, yhdistys jätti huomiotta sen, että Krimin niemimaa on de jure osa Ukrainaa – alueelle luvatta saapunut henkilö rikkoi vähäisimmilläänkin Ukrainan suvereniteettia syyllistyen laittomaan rajanylitykseen. Ilmeisesti yhdistyksen hallituksessa on ollut – on mahdollisesti edelleen – henkilöitä, joiden mielestä alue ei ole osa Ukrainaa. Venäjän imperialististen pyrkimysten tukemisen pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, ettei yhdistys ole kelvollinen saamaan avustuksia julkisilta tahoilta tai julkisista varoista. Ei voi olla niin, että julkisin varoin tuemme yhdistyksiä, jotka toiminnallaan tukevat Venäjän valtiota esim. osallistumalla sen propagandatoimintaan miehitetyillä alueilla. Se, että yhdistys lähettää lapsen tai nuoren aktiiviselle sotatoimialueelle, kertoo omaa kieltään yhdistyksen toimintaperiaatteista. Katson asian siten, että yhdistyksen toiminta on tietoista, ja että se on tietoisesti päättänyt olla osa Venäjän vaikuttamis- ja propagandakoneistoa.

Muistuttaisin myös, että Ukraina kohdisti viime vuosikymmenen lopulla useaan suomalaiseen henkilökohtaisia sanktioita heidän aktiivisen Venäjää tukevan toimintansa takia. Sanktioitujen joukossa oli myös silloin otsikoissa olleen RuFi ry:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov, johon kohdistettujen sanktioiden taustalla oli muun muassa hänen aktiivinen Venäjän valtion toimien tukeminen miehitetyllä Krimin niemimaalla. Huhtikuussa 2019 julkaisemassani kirjoituksessa kävin läpi lyhyelti sanktioituja suomalaisia ja heidän toimintaansa. Sanktioiduista Skippari-Smirnovin ohella Johan Bäckman, Janus Putkonen ja Jarmo Ekman sekä Jon Hellevig (kuollut Moskovassa toukokuussa 2020) olivat tukeneet toiminnallaan aktiivisesti Venäjän miehitystoimia ja miehitysvaltaa Itä-Ukrainassa sekä Krimin niemimaalla. Samalla tapaa Pelikan ry ja Sun Ray ry ja muut Suomessa toimivat Venäjämieliset tai Venäjää tukevat yhdistykset edistävät Venäjän toimia miehitetyillä alueilla propagandan, vaikuttamisen, näennäisen vallan legitimoinnin jne. keinoin.

* * *

Kysynkin uudestaan, että eikö kaiken tämän perusteella ole aiheellista tarkastella uudelleen sitä, pitäisikö myönnettyjä tukirahoja periä Pelikan ry:ltä takaisin? Ja eivätkö yhdistyksen näytöt myös ole sitä luokkaa, ettei sille pitäisi myöntää näillä näytöillä mitään tukea?

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012265685.html

2. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011945247.html

3. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012265685.html  

4. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011945247.html

5. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011891556.html

6. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011971610.html 

7. ”20180153 Lasten ja nuorten yhdistys Pelikan ry, Vår stödverksamhet för ryska invandrarbarn i form av logopedmottagning och småbarnsfostran i grupp, 2 500,00 €”. https://www.sjundemars.fi/wp-content/uploads/2018/11/Beviljade-2018.pdf

8. Ukraina on vaikuttanut aktiivisesti erilaisin pitkän kantaman asejärjestelmin miehitetyn Krimin niemimaan sotilasinfrastruktuuriin sekä sodankäyntiä tukevaan infrastruktuuriin kesästä 2022 lähtien, esim. Sakin lentotukikohtaan iskettiin ohjuksin 9. elokuuta 2022. Lisäksi Venäjällä ja Venäjän miehittämillä alueilla toimivat vastarintaverkostot ovat iskeneet kohteisiin Krimin niemimaalla suurhyökkäyksen alun jälkeen.

Ukrainan droonisodankäynti panee Venäjän huollon koville

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on tämän kevään ja alkukesän kuluessa saavutettu asetelma, jossa Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän joukkojen sekä laajemmin miehitettyjen alueiden huoltoon niin voimakkaasti, että tällä vaikuttamisella on mahdollista saavuttaa merkittäviä tuloksia tulevina kuukausina. Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen ensimmäisenä syksynä Venäjän mahdolliset logistiset haasteet nousivat ensimmäistä kertaa merkittävämmin esille – kiinnitin niihin itsekin huomiota kahden kirjoituksen verran.*

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisenä kesänä ja syksynä Ukrainan ei onnistunut merkittävästi vaikuttaa venäläisten huoltoon muualla, kuin Dneprin oikealla eli pohjoisella rannalla, jota miehittävien venäläisjoukkojen huoltoon ukrainalaiset vaikuttivat vaurioittamalla Hersonin (kaupunki) itäpuolelta Dneprin ylittäviä Antonivkan maantiesiltaa sekä Antonivkan rautatiesiltaa, sekä vaikuttamalla epäsuoralla tulella Kah’ovkan vesivoimalan maantie- ja rautatiesiltaan (noin 100 kilometriä ylävirtaan Dneprin suulta). Ukrainan onnistui vaurioittaa kyseisiä siltoja tykistö- ja raketinheitintulella niin paljon, ettei raskas kalusto voinut käyttää joen ylittämiseen Antonivkan maatiesiltaa lainkaan. Venäläiset yrittivät rakentaa elokuussa 2022 Dneprin yli ponttonisillan korvatakseen pahoin vaurioituneen Antonivkan maantiesilla. Ukraina kohdisti elo-syyskuussa 2022 epäsuoraa tulta myös Antonivkan rautatiesiltaan sekä Kah’ovkan vesivoiman ylittäviin siltoihin. Näillä viikkoja kestäneillä tykistö- ja raketinheitin kampanjoilla oli lopulta se vaikutus, että venäläisten oli vetäydyttävä Dneprin oikealta rannalta ja samalla myös Hersonin kaupungista, jonka Ukraina vapautti marraskuussa 2022.

Teoriassa Ukrainalla oli jo tuolloin välineet, joilla vaikuttaa merkittävästi Venäjän huoltoon ainakin miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä jossakin määrin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Ukraina oli saanut läntisiltä liittolaisiltaan M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheitinjärjestelmät, joilla oli mahdollista vaikuttaa venäläisten selustaan logistiikan keskeisiin kohteisiin. Ukrainan ongelmaksi nousi se, ettei sillä ollut käytössään riittävästi pitkän kantaman raketteja, joilla vaikuttaa pitempiaikaisesti Venäjän huoltoon ja näin heikentää joukkojen taistelukykyä merkittävästi. Ukrainan läntiset tukijat toimittivat sille hyvin kitsaasti pitkän kantaman raketteja sekä muita pitkän kantaman asejärjestelmiä, edellisen lisäksi ne tosiasiassa rajoittivat Ukrainan operointikykyä asettamalla keinotekoisia rajoituksia asejärjestelmien käytölle esim. kohteisiin Venäjän maaperällä.

 

Kehityskulkuja Venäjän hyökkäyssodan aikana

Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa 24. helmikuuta 2022 Ukrainan asevoimien iskukykyisin lennokki oli turkkilaisvalmisteinen Bayraktar TB2-lennokki, joita Ukrainalla oli käytössä toistakymmentä vuoden 2022 alkupuolella. Ukraina oli käyttänyt TB2-lennokkia ensimmäisen kerran lokakuussa 2021 Itä-Ukrainan sotatoimialueella. (1) Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisinä kuukausina ukrainalaisten onnistui käyttää TB2-lennokkia tehokkaasti hyökkääjää vastaan. Sodan pitkittyessä ja venäläisten oppiessa operoimaan TB2 vastaan, sen rooli muuttui ilmasta-maahan operoinnista tiedusteluun. Samaan aikaan rintamalla tehtiin ensimmäiset havainnot muutoksesta sodankäynnissä Ukrainan ja Venäjän ryhtyessä käyttämään entistä enemmän erilaisia nelikoptereita ja muita lennokkeja vastustajan jalkaväkeen ja kalustoon suunnatussa vaikuttamisessa. Nelikoptereiden käytöstä sodan osapuolille oli kertynyt kokemusta jo keväällä 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa, jossa Venäjä ja sen varustamat proxy-joukot käyttivät nelikoptereita tiedustelun ja tulenosoituksen lisäksi myös ”aselavetteina”. (2) Venäjän proxy-joukot muokkasivat siviilikäyttöön tarkoitettuja nelikoptereita siten, että ne pystyivät kantamaan ja pudottamaan kranaatteja ukrainalaisten asemiin tai siviilikohteisiin. Tavallisesti muokattu nelikopteri varustettiin yhdellä tai useammalla 30 mm automaattikranaatinheittimen VOG-17 kranaatista modifioidulla pudotettavalla kranaatilla tai käsikranaatilla. (3)

Hyvin pian Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen ukrainalaiset ottivat käyttöönsä vastaavan asejärjestelmän. Alkuvaiheessa ukrainalaiset olivat riippuvaisia siviilimarkkinoilta ostetuista nelikoptereista, mutta käyttötarpeen kasvaessa Ukrainassa ryhdyttiin itsenäisesti valmistamaan tarvittavia komponentteja 3d-tulostamalla ja kokoamalla käyttötarpeen mukaisia nelikoptereita. Suursodan ensimmäisen vuoden kuluessa toiminta tuli mukaan Wild Hornetsin kaltaisia yrityksiä, jotka tuotannon ohella tekevät tarvittavaa kehitystyötä yhdessä loppukäyttäjän eli Ukrainan asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukkojen kanssa. (4)

Laajamittaisen sodan alkuvaiheessa nelikoptereiden ja muiden vastaavien järjestelmien toimintaa rajoitti selkeimmin kantaman ohella elektroninen sodankäynti. Voidaan kuitenkin todeta, että nelikoptereiden ja muiden FPV-lennokkien lisääntynyt käyttö käynnisti kehityskulun, joka on osaltaan johtanut siihen, että tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa hyvin syvällä selustassa.

Tässä on syytä täsmentää mitä FPV eli First Person View (suomeksi “ensimmäisen persoonan näkymä”) tarkoittaa eli kyseessä on tapa ohjata droonia/ lennokkia reaaliaikaisen videokuvan avulla. (5) Tavallisesti kaltaiselleni maallikolle tulee mieleen FPV-lentämisestä lyhyen kantaman nelikopteri (jollaisia oli käytössä jo Itä-Ukrainan sodan aikana, kuten edellä mainitsin) mutta käytännössä kaikki miehittämättömät lentolaitteet, joita lennätetään reaaliaikaisen videokuvan avulla ovat FPV-lennokkeja. Ukrainassa tällaisia ovat muun muassa Wild Hornets’in kehittämät Queen Hornet -mallinen nelikopteri tai STING-anti-drooni-drooni tai jopa 150 kilometrin kantaman RAM-2X-mallinen X-siipinen drooni. (6) Eräissä pidemmän kantaman FPV-drooneissa Ukraina hyödyntää tekoälyä sijainnin määrittelyssä tai kohteiden tunnistamisessa mutta päätöksen operaation loppuunsaattamisesta tekee aina (ihmis)operaattori. (7)

Meidän on myös muistettava se, ettei kyse ole suoraviivaisesta kehityksestä, joka on edennyt viivaa myöten alkuhetkestä nykyiseen ”sijaintiin”. En käytä piste-sanaa, koska sen käyttö voisi synnyttää mielikuvan siitä, että nyt on saavutettu kehityksen päätepiste. Eikä kehitys ole ollut lineaarista, järjestelmien kehittämisen rinnalla myös niiden käyttöä (taktiikka ja strategia) kehitettiin. Järjestelmien kehittämisen ohella oli myös huomioitava tuotantomäärän kasvattaminen tarpeen mukaisesti. Ukrainassa valmistettiin vuonna 2022 muutama tuhatta nelikopteria ja muuta FPV-droonia, vuonna 2023 valmistusmäärä oli noussut jo satoihin tuhansiin (noin 300 000) ja seuraavana vuonna (2024) puhuttiin jo miljoonista valmistetuista FPV-drooneista. (8)

Kuten edellä mainitsin, tämä kehityskulku mahdollistaa sen, että nyt Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa syvällä selustassa. Meidän on kuitenkin muistettava se, että erilaiset FPV-droonit ovat väline – keino – jolla vaikuttaminen on mahdollista. Pelkkä välineen olemassa olo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tavoite saavutetaan. Luonnollisesti ensin on asetettava tavoite ja laadittava strategia sen saavuttamiseksi. Mielestäni Ukrainalla oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavoitteena pyrkiä vaikuttamaan Venäjän sodankäyntikykyyn, enkä tarkoita tällä pelkästään vaikuttamista rintamaan ja selustan huoltovarikoihin, vaan pyrkimystä vaikuttaa strategisella tasolla Venäjän kykyyn käydä pitkäkestoista sotaa.

Alkuvaiheessa tämä näkyi yksittäisinä iskuina, kuten iskuna Engels-2 lentotukikohtaan joulukuussa 2022, (9) joiden sotilaallinen merkitys oli vaatimattomampi, mutta jotka välittivät viestin myös Ukrainan tukijoille – lyhykäisyydessään viestin voi pukea seuraavaan muotoon: iskemme syvälle Venäjällä, eikä siitä seuraa punaisen viivan ylitystä, joten eskalaatiopelko on turhaa. Sodan ulottaminen Venäjän maaperälle oli osa viestintää, valitettavasti tuolloin ja osin edelleen, Ukrainan läntisiltä tukijoilta ei löydy riittävästi rohkeutta, jotta ne antaisivat Ukrainan käydä sotaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Länsi astui Venäjän luomaan eskalaatiopelko-ansaan, eikä se henkisesti kykene irrottautumaan sodan eskalaation synnyttämästä mielikuvasta ja siihen liittyvästä pelosta. Edes kesäkuussa 2025 Venäjän strategiseen pidätysvoimaan eli Venäjän kaukotoimintailmavoimiin, 37. ilma-armeija kohdistettu operaatio Hämähäkinverkko ei kumonnut täysin tätä Venäjän synnyttämään mielikuvaa Ukrainan tukijoissa. (10) Taitavasti toteutetun operaation toteutuksessa FPV-droonit olivat avainasemassa.

Ukrainan ensimmäisiä iskuja selustaan seurasi ensin entistä monimutkaisempia iskuja, joista kehittyi kampanjankaltaisia kokonaisuuksia, esim. Ukrainan pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuurin kohteisiin, joiden rinnalla Ukraina vaikutti säännöllisesti Venäjän keskuksiin – Moskovan ja Pietarin alueille, kuin muistuttaakseen Venäjän johtoa kyvykkyyksistään. Putinin hallinto joutui tekemään valintoja ja kuten niin usein diktaattoreiden ja itsevaltiaiden kohdalla, vainoharhainen Putin asetti oman edun hyvin korkealle priorisointiasteikolla. Moskovan suojeluun panostettiin, Putinin henkilökohtaisia omaisuuksia ryhdyttiin suojelemaan, mikä lopulta tarkoitti sitä, että ilmatorjuntaa, tutkajärjestelmiä, elektronisen sodankäynnin järjestelmiä jne. keskitettiin suojelemaan näitä kohteita.

Samalla Ukrainan pitkänkantaman vaikuttamisen kyvykkyys lisääntyi. Kyse ei ollut pelkästään uusista järjestelmistä vaan myös kohteiden paikantamisesta ja tunnistamisesta miehitetyillä alueilla sekä Venäjällä, ja niihin vaikuttamisesta. Nähdäkseni nykyisen tilanteen alustaminen alkoi jo viime vuoden puolella Ukrainan aloittaessa kampanjan etelän miehitetyillä alueilla eli miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla Venäjän ilmatorjunta-, tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä vastaan. Iskuja kohteisiin suoritettiin toistuvasti. Venäjän saatua korjattua vaurioituneen yksikön, siihen vaikutettiin uudestaan; Venäjän tuotua tuhoutuneen järjestelmän tilalle uuden, se tuhottiin. Kampanja kesti kuukausia, jonka aikana Ukraina jatkoi myös syvälle Venäjälle kohdistamiaan iskuja. Tämä kokonaisuus kulutti Venäjän resursseja nopeammin, kuin se ehti korvata niitä. Ja samalla Moskovan sekä Putinin henkilökohtaisten ”lomapaikkojen” suojelu vaati entistä enemmän resursseja, vainoharhaisen johtajan kuvitellessa Ukrainan iskevän niihin.

Nähdäkseni Ukrainan etu ainakin vielä on se, ettei se suoraan iske tällaisiin kohteisiin (Moskovaa lukuun ottamatta) vaan antaa Venäjän kuluttaa hupenevia resurssejaan niiden suojeluun. Moskovan suojelu vaatii entistä enemmän resursseja eli ilmatorjuntajärjestelmiä ja tutkia sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä mutta silti Ukraina puhkoo tämän monikerroksisen suojamuurin kyllästyttämällä sitä alue kerrallaan (oma päätelmäni), jolloin osa OWA-lennokeista sekä OWA-lennokki-ohjuksista pääsee läpi. (11) Ja näin olemme päätyneet laajenevilla alueilla etelässä siihen, ettei Venäjällä ole enää riittävästi kalustoa suojelemaan pitkiä huoltoreittejä Rostov-na-Donun ympäristöstä rintamalle. Ukrainan FPV-lennokkien kantaman kasvu on saanut aikaan sen, että Ukraina voi vaikuttaa jatkuvasti huoltoliikenteeseen Novoazovskista länteen ja entistä useammin vaikuttaminen on mahdollista ulottaa jo Taganrogista länteen tielle R280 eli ”Novorossija”-pikatielle  – ja pian ehkäpä idässä Moskovan ja Rostov-na-Donun väliseen pikatiehen (M4) Millerovosta etelään (rintamalta on alueelle matkaa noin 200 km).

Venäjän huolto Ukrainan kohteena.

Etelän ”kuolemantiet”

Raflaavuudestaan huolimatta väliotsikko kuvaa tämänhetkistä tilannetta Asovanmeren pohjoisrannikolla ja miehitetylle Krimin niemimaalle johtavilla teillä: tiet ovat muuttuneet kuolemanteiksi viimeisten viikkojen kuluessa Ukrainan kyetessä vaikuttamaan päivittäin venäläisten huoltokuljetuksiin alueella. Fyysisten tuhojen rinnalla Ukrainan toiminnalla on myös psykologinen ulottuvuus, jonka tuhoutuneet ja karrelle palaneet ajoneuvot synnyttävät liikkeellä olevien ajoneuvojen kuljettajissa: matka voi olla viimeinen, ja entistä useammin se on sitä kuljettajalle.

Novoazovskista länteen suuntaavien teiden ohella Ukrainan vaikuttaminen on lisääntynyt entisestään Mariupolin ja Donetskin välisellä H20-valtatiellä sekä Donetskin ohitusteillä, ja venäläisille tärkeällä Donetskin ja Luhanskin välisellä E50-tiellä: Donetsk-Jenakijeve-Debaltseve-Altševsk-Luhansk. (12) Jo varhain keväällä Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azov operoi FPV-drooneilla hyvin vapaasti miehitetyn Donetskin (kaupunki) ilmatilassa ja tämän jälkeen se on entisestään laajentanut operointia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän huoltokuljetuksia vastaan. (13) Samaa kertovat miehitetyn Donetskin alueelta alkukesästä saamani viestit, niiden mukaan ukrainalaisia lennokkeja kuulee ja näkee lentävän myös päiväsaikaan aiempaa enemmän alueen ilmatilassa. Tällaiset viestit kertovat myös Venäjän ilmatorjunnan kasvavista ongelmista.

Ranskalainen analyytikko Clément Molin sekä vapaaehtoisvoimin toimiva OSINT-ryhmä Geoconfirmed ovat julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella paikantaneet ja analysoineet 150 Ukrainan miehitetyillä alueilla toteuttamaa iskua venäläisiä polttoainetta kuljettavia säiliöajoneuvoja ja muuta raskasta kuljetuskalustoa vastaan. (14) Valtaosa iskuista on toteutettu loppukevään ja alkukesän aikana. Analysointi käsittää ainoastaan maantiekuljetuksiin kohdistuneet iskut, viimeisimpinä viikkoina Ukraina on lisännyt vaikuttamista Venäjän rautatieverkkoon miehitetyillä alueilla sekä miehitettyihin alueisiin rajoittuvissa osissa Venäjää. (15 ja 16)

Sen ohella, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Mariupolista länteen suuntautuvaan huoltoliikenteeseen, on se viimeisimpinä viikkoina lisännyt merkittävästi vaikuttamista Krimin niemimaalle johtaviin teihin ja liikenteen kannalta tärkeisiin siltoihin, ja viimeisimpänä siirtona vaikuttaminen on lisääntynyt miehitetyllä niemimaalla sijaitseviin rautasiltoihin ja siltoihin. (17)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ukrainalaisilla on ainakin kaksi selkeää tavoitetta:

-Pyrkiä eristämään miehitetty Krimin niemimaa Venäjän logistiikasta: maantiet, rautatiet sekä lauttaliikenne. Vaikuttaminen on voimakasta niemimaalle, Ukrainan eteläosista johtaviin teihin ja rautateihin. Aiemman vaikuttamisen seurauksena liikenne Kertšin salmen ylittävää maantie- ja rautatiesiltaa myöten on rajoitettua.

-Eristää miehitetyn Hersonin ja Zaporižžjan alueet sekä Mariupolin ympäristö Venäjästä sekä miehitetystä Itä-Ukrainasta. Paikoin miehitetyn Hersonin alueella venäläisten huolto on jo siinä määrin romahtanut, että he ovat joutuneet hylkäämään asemiaan. (18)

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta johti ennen suurhyökkäyksen alkua pois kolme rautatielinjaa. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta oli ainoa reiteistä, joka johti suoraan Venäjälle. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on niemimaan huollon kannalta merkittävin huoltoreitti, Ukrainan vaikuttaminen siltoihin suurhyökkäyksen alun jälkeen on rajoittanut merkittävästi kummankin sillan käyttöä. Venäjän miehitettyä osana suurhyökkäystä Asovanmeren pohjoisrannikon Ukrainalta, se sai haltuunsa rautatien Džankoista Melitopoliin. Melitopolista on olemassa oleva rautatie Tokmakin kautta Berdjanskiin ja Volnovakhaan, josta on rautatie tuhottuun Mariupoliin sekä Donetskiin ja Ilovaiskiin, josta on rautatie Venäjälle.

Venäjän suunnitelmissa oli rakentaa Krimin niemimaan huollon kannalta merkittävä reitti Asovanmeren pohjoisrannikolle Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta länteen. Tämä kokonaisuus sisälsi R280 eli ”Novorossija”-pikatien sekä suunnitelman yhdistää Mariupol ja Taganrog rautatiellä, ja jatkaa raidelinjausta Berdjanskin kautta Melitopoliin, josta oli jo olemassa oleva rautatie Džankoihin, Krimin niemimaan pohjoisosassa.

Kolmas rautatie niemimaalta kulki Perekopinkannakaan kautta Hersoniin. Tämä osa raideverkkoa ei ole ollut enää käytössä Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan v. 2014. Dneprin ylittävät Antonivkan maantiesilta ja rautatiesilta tuhoutuivat sotatoimien yhteydessä kesällä 2022. Rataverkko alueella ei myöskään ollut liikennöitävässä kunnossa osassa (nykyään) miehitettyä Hersonin aluetta.

Ukrainan vaikuttamisen seurauksena R280-pikatiestä on tullut todellinen ”kuolemantie” venäläisille rekkakuskeille Taganrogista länteen. Venäjä on viime aikoina ryhtynyt saattamaan polttoainekuljetuksia aseistetuin saattuein Asovanmeren pohjoisrannikon sekä Krimin niemimaan pikateillä, (19) joskin kehnoin tuloksin: Ukraina on kyennyt jatkamaan iskuja saattamisesta huolimatta.

Venäläiset ovat yrittäneet etsiä vaihtoehtoisia reittejä pikatien sijaan. Pienemmille teille siirtyminen ei sekään tuo pelastusta. Ukrainalaisilla FPV-lennokeilla ja muilla lennokeilla on lähes täydellinen ilmaherruus alueella, joten pölyävistä pikkuteistä tulee huoltokuljetuksille R280 kaltainen ”kuolemanloukku”.

Polttoainekuljetusten ja muiden huoltokuljetusten naamiointi sekin helpottaa tilannetta vain hetkellisesti ja yksittäisillä rintamalohkoilla. Huoltokuljetusten naamiointi siviiliajoneuvoiksi saa myös aikaan sen, että Ukraina on pakotettu iskemään kaikkiin huoltokuljetuksilta näyttäviin ajoneuvoihin.

Venäjän asevoimien huolto pohjautui pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjän tavoitteena oli ennen suurhyökkäyksen alkua, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai jopa lähemmäs rintamaa. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se ongelmia Venäjän huollolle. Suurhyökkäyksen seurauksena Venäjä on joutunut peräytymään näistä tavoitteista, mutta edelleenkin sen huolto kulkee kiskoilla niin paljon ja pitkälle, kuin mahdollista. Ukrainan käytössä olevien FPV-lennokkien ja OWA-lennokkien määrän kasvu ja ensin mainittujen kantaman kasvu ovat mahdollistaneet Ukrainalle aiempaa systemaattisemman vaikuttamisen myös Venäjän raideverkon logistisiin keskuksiin ja näin pakottamaan sitä siirtämään materiaali raiteilta pyörille entistä kauempana rintamasta, mikä sekin lisää Venäjän logistisia ongelmia.

Džankoista Krimin niemimaan pohjoisosassa on kasvanut sotavuosina Venäjälle merkittävä logistinen keskus.** Ukrainan vaikuttaminen miehitetylle niemimaalle johtaviin rautateihin ja maanteihin muokkaavat tilannetta alueella ukrainalaisille edulliseen suuntaan. Ukrainan operaatiot rautatiesiltoihin Džankoin ja Kertšin välillä, Rozdol’nen ja Vladyslavivkan lähellä ja iskut kolmeen Kertšinsalmessa liikennöivään autolauttaan 21.–22. kesäkuuta 2026 eristävät miehitettyä niemimaata entisestään. (20 ja 21)

Vaikutukset eivät pysy pelkästään niemimaalla, Džankoin kautta kulkee paljon tavaraa myös Melitopoliin sekä länteen Armjanskiin, ja sieltä miehitetyn Hersonin alueen läntiseen osaan. Tällä hetkellä ukrainalaiset lennokit hallitsevat Asovanmeren pohjoisrannikon yläpuolista ilmatilaa Kinburnin niemimaalta lännestä Mariupoliin idässä. Mikäli ukrainalaiset onnistuvat vaikuttamaan venäläisten huoltoon pitkäkestoisesti (viikkoja tai kuukausia), syksy voi tuoda tullessaan ikäviä yllätyksiä miehittäjälle. Mutta ensitalvi voi olla venäläisten kannalta vieläkin kohtalokkaampi, siitä huolimatta, että sää voi hankaloittaa lennokkien operointia alueella. Onko vuosi 2027 kohtalon vuosi Venäjälle? Laajojen miehitettyjen maa-alueiden menetys etelässä vähintäänkin sysäisi Venäjän kuilunpartaalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://en.defence-ua.com/news/ukraines_bayraktart_tb2_drone_has_seen_its_first_combat_mission_on_the_donbas_battlefield-1995.html

2. https://www.coffeeordie.com/article/drone-war-ukraine

3. https://informnapalm.org/en/militants-drops-vog-grenades-from-drones/

4. https://wildhornets.com/en/who-we-are

5. https://vallilanlennokkikerho.fi/aloittelijan-opas/mit%C3%A4-on-fpv/

6. https://texty.org.ua/fragments/115957/ukrayinskyj-bezpilotnyk-ram-2x-znyshyv-rosijskyj-pancyr-s1-na-rekordnij-vidstani/

7. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2026/06/12/8038963/

8. https://dignitas.fund/blog/fpv-drone-ukraine/#elementor-toc__heading-anchor-3

9. https://www.twz.com/ukraine-modified-soviet-era-jet-drones-to-hit-bomber-bases-russia-claims

10. https://www.csis.org/analysis/how-ukraines-spider-web-operation-redefines-asymmetric-warfare

11. https://unn.ua/en/news/the-capital-of-the-russian-federation-is-likely-surrounded-by-a-multi-layered-air-defense-system-a-map-was-shown-online

12. https://militarnyi.com/en/news/paskuda-drones-rus-logistics-luhansk-region/

13. https://azov.army/en/news/1st-corps-azov-maintains-control-over-enemy-logistics-near-donetsk/

14. https://edition.cnn.com/2026/06/20/europe/ukraine-mid-range-drones-russia-logistics-intl-cmd

15. https://militarnyi.com/en/news/sof-destroy-railroad-bridge-train-crimea/

16. https://bsky.app/profile/maks23.bsky.social/post/3movnd746vs2k

17. https://kyivindependent.com/ukraine-destroys-key-logistics-bridge-in-crimea-hits-over-60-russian-military-targets-overnight/

18. https://united24media.com/war-in-ukraine/russian-troops-forced-to-withdraw-from-strategic-black-sea-peninsula-20074

19. https://bsky.app/profile/wartranslated.bsky.social/post/3moncil7s3c2j

20. https://newsukraine.rbc.ua/news/what-is-north-crimean-canal-and-why-bridge-1782220902.html

21. https://bsky.app/profile/specialkhersoncat.bsky.social/post/3mosdwqae2k2n

*: Kirjoitukset ovat Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla, julk. 9/2022 ja Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina, julk. 10/2022.

**: Venäjä alkoi laajentaa Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitsevaan Džankoin lentotukikohtaa jo viime vuosikymmenen puolella. Kentälle sijoitettiin muun muassa 39.helikopterirykmentti, jonka kalustoon kuului Kamov Ka-52, Mil Mi-28N ja Mi-35 taisteluhelikoptereita sekä Mil Mi-8AMTSh kuljetus- ja tulitukihelikoptereita. Ennen vuosikymmenen loppua tukikohdan alueelle sijoitettiin pitkän kantaman S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä ja niiden suojaksi Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmiä, ensimmäiset järjestelmät olivat havaittavissa satelliittikuvissa talvella 2019. 

Ukrainan sota: Ukraina ja Donetsk vuonna nolla – sodan alla keväällä 2014

 

OSA II

Kirjoitukseni myötä palaamme reilun vuosikymmenen takaiseen aikaan Ukrainassa, kevättalveen ja kevääseen 2014 ja silloisiin havaintoihini. Ensimmäisen osan keskiössä olivat tapahtumat Slovjanskissa ja Kramatorskissa 12. huhtikuuta 2014 eteenpäin muutaman päivän ajan.* Tämän toisen osan ytimen muodostavat kevättalvella ja keväällä 2014 tekemäni havainnot, kirjoitukset ja käymäni viestienvaihdot. Ajatus tämän teeman käsittelystä nousi mieleeni lukiessani jälleen kerran kahdentoistavuoden takaisia kirjoituksiani ja havaintojani. Lopullisena kimmokkeena teeman käsittelylle toimivat sosiaalisen median alustoille sekä eräille keskustelupalstoille tuolloin kirjoitetut kommentit, joissa kommentoijat ilmeisen aidosti uskoivat tuolloin Ukrainan ja Venäjän välisen – sotaa kohti etenevän – konfliktin ratkeavan myöntymällä Venäjän tahtoon. Lainaan erästä helmikuussa 2014 kirjoitettua kommenttia, jotta lukijoille syntyy ymmärrys siitä, millaista ehdotuksista oli kyse:   

”En ymmärrä miksei maata panna keskeltä halki, ukrainalaiset länsipuolelle ja venäläiset itäpuolelle. Ei tuosta muuten mitään tule”.

Seurailin ja kommentoin tuolloin käytyjä keskusteluja. Omien havaintojeni mukaan suurinta osaa yllä olevan viestin kaltaisia kommentteja kirjoittaneista henkilöistä ei tuolloin voinut nimittään Venäjä-mielisiksi tai putinisteiksi. Ei ainakaan siten, kuten me termit tänään miellämme. Valtaosa kommentoijista oli todennäköisesti sisäistänyt Venäjän hallinnon ja venäläismedioiden hellimän ajatuksen venäläisten suojelun tarpeesta eivätkä he myöskään nähneet eroa kielen puhumisen ja kansallisuuden välillä. Kun mediat Suomessakin antoivat tilaa Venäjän narratiiville, jossa venäjää puhuvat rinnastettiin maan kansalaisiin, niin ei ihme, etteivät tavalliset ihmisetkään nähneet eroa niiden välillä. Etenkin kun medioissa usein korostettiin Ukrainan itäosissa asuvan venäjän kielisiä (ja venäläisiä), ilman, että asiaa taustoitettiin millään tavalla. Olisi taustoitettu alueen historiaa ja kerrattu Venäjän rooli sukupolvia kestäneessä ukrainan kielisiin ja ukrainalaisiin kohdistuneessa sorrossa ja vainossa. Meille jäi myös kertomatta se, että neuvostoaikana miljoonia ukrainalaisia tuhottiin tai siirrettiin tuhansien kilometrien päähän kotiseudulta ja että Ukrainan alueelle siirrettiin suurin joukoin venäläisiä ja muita kansallisuuksia.

Vastasin tuolloin joihinkin tällaisiin kommentteihin seikkaperäisemmin ja näin jälkikäteen ajateltuna yllättävänkin kärsivällisesti. Seuraavaksi otteita eräästä tällaisesta vastauksesta:

”Ensinnä on tietty se, että tällainen maan jakaminen kahtia tarkoittaisi sitä, että etenkin idästä miljoonat Ukrainan ukrainalaiset joutuisivat muuttamaan länteen, koska ajatus siitä, että jäädä asumaan itään ja mahdollisesti jossain vaiheessa Venäjän vallan alle tuntuu monista hyvin mahdottomalta ajatukselta. Käytännössä tämä ihmisjoukko joutuisi jättämään kaiken omaisuuden taakseen ja aloittamaan elämän lännessä täysin tyhjästä, koska sikäläisen toimintatavan tuntien kukaan heistä ei koskaan tulisi saamaan hryvnaakaan asunnoistaan tai muusta omaisuudestaan – siis sellaisesta, jota he eivät voi viedä mukanaan. - - -

Mutta toinen ja kenties suurempi syy sille miksi maata ei haluta jakaa on geopoliittinen syy. Etenkään Ukrainan ukrainalaiset ja länsimieliset eivät luota siihen, että Venäjä pysyisi toimettomana, mikäli maa jaettaisi kahtia. Voisin melkeinpä veikata, ettei tällaisen tapahtuman jälkeen kuluisi montaakaan kuukautta, kunnes Ukrainan itäosan hallinto tekisi Moskovan kanssa sopimuksen ja hyvin pian alueelle sijoitettaisi pysyvästi venäläisiä joukkoja, ja eihän tämä skenaario kenties meistä pahalta tunnu, saahan jokainen itsenäinen valtio pyytää alueelleen vieraan vallan joukkoja, jos niin haluavat.

- - - ongelma onkin se, että ukrainalaiset eivät luota siihen, että Moskova tyytyisi maan itäosiin, koska Moskovasta katsoen koko Ukraina on heidän etupiiriään. Mitä tapahtuisi tulevaisuudessa, jos idästä alettaisi esittämään uusia vaatimuksia ja ne kohdistettaisi läntiseen osaan Ukrainaa? Juuri kukaan Ukrainan ukrainalainen ja länsimielinen ei luota siihen, että Putin tyytyisi Itä-Ukrainaan ja loppujen lopuksi tässä kriisissä on paljolti kyse siitä, kuinka paljon Putin on valmis tukemaan Janukovitšia. Ja toisaalta siitä, kuinka paljon Janukovitš on valmis ’myymään’ maataan venäläisille ja Putinille. Veikkaan ettei Janukovitš selviydy voittajana tästä kriisistä, jos Putin vetää tukensa pois – mitä hän taasen ei omista/ Venäjän poliittistaloudellisten intresseitten takia tule tekemään. - - -” (helmikuu 2014).

Maalasin jo tolloin hyvin synkän kuvan siitä, millainen tulevaisuus tulisi olemaan, mikäli Vladimir Putinin ja Venäjän vaatimusten edessä taivuttaisi liikaa. Näin jälkikäteen on todettava Ukrainan läntisten tukijoiden merkittävimpiin virheisiin kuuluneen Ukrainan painostaminen voimakeinojen välttämiseen Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014. Emme saa koskaan tietää, mitä olisi seurannut, mikäli Ukrainaa ei olisi painostettu pidättäytymään asevoimien käytöstä tuolloin.

Toisaalta en kuitenkaan usko, että pelkkä ukrainalaisten aseellinen vastarinta helmi-maaliskuussa 2014 olisi hillinnyt Venäjän johtoa ryhtymästä jatkossa valloitussotiin. Myös länsimaiden olisi pitänyt olla toimissaan määrätietoisempia, iskeä Venäjän talouteen pakottein nähtyä voimakkaammin. Niin voimakkaasti, että sanktioihin valmistautumattoman valtion kuin myös kansan selkäranka olisi napsahtanut poikki. Luonnollisesti myös Ukraina olisi tarvinnut vuoden 2014 puolella merkittävästi enemmän aseellista tukea ja kansainvälisen yhteisön rinnalleen taistelussa Venäjää ja sen proxy-joukkoja vastaan. Venäjä tulkitsi tuolloin, aivan kuten tulkitsee nykyäänkin varovaisuuden heikkoudeksi.

Donetskin alueen hallintorakennus 10. huhtikuuta 2014, kuva @ukrpravda_news.

Sain kevättalvella ja keväällä 2014 päivittäin informaatiota Donetskista – näkökulmia ja havaintoja kaupungista: kuinka kaupungilla liikkui venäjää, ei-paikallisella murteella, puhuvia ”tunnustelijoita”; tai kuinka hallintorakennuksen ulkopuolelle kasatuille barrikadeille ilmestyneistä ”tunnuksettomista vartijoista” monet puhuivat venäjää moskovalaisittain jne. Ukrainan vt. hallitus ryhtyi maaliskuussa rajoittamaan rajaliikennettä Venäjältä Ukrainaan Donetskin ja Luhanskin alueisiin rajoittuvan rajan osuudella. Maaliskuun viimeisen viikon aikana satoja Ukrainaan pyrkineitä venäläisiä käännytettiin takaisin Venäjälle. Kevättalven ja kevään 2014 kuluessa näitä Venäjältä saapuneita turisteja ryhdyttiin kutsumaan Donetskin alueella ”Putinin turisteiksi”.

”Donetskin aluehallintorakennuksen ympärillä oli tunnuksettomia taistelijoita, osa oli maastopuvussa, osa pukeutuneena siviiliksi – miehet olivat aseistautuneita rynnäkkökiväärein. He eivät olleet paikallisia”. Л. kirjoitti minulle tuolloin, kuvaillen samalla, kuinka kieli paljasti monen taustan paikallisille.

Nämä ”tunnustelijat” ja ”tunnuksettomat vartijat” eivät osanneet tai ymmärtäneet lainkaan paikallista ”sekaleipää”, alueella puhuttua ukrainan ja venäjän sekoitusta. Puhumattakaan, että he olisivat ymmärtäneet ukrainan. Ei, heidät tunnisti Venäjältä tulleiksi kielestä, ja aksentista saattoi jopa päätellä alueen, jolta he olivat kotoisin. Mietin tuolloin, kuten olen pohtinut lukuisia kertoja jälkeenpäin, heidän roolia median hämmentämisessä ja Venäjän narratiivin syöttämisessä läntisten medioiden toimittajille tai kirjeenvaihtajille. Paikalliset tunnistivat heidät vieraiksi, mutta tunnistivatko (usein vain venäjää osaavat) toimittajat? Toimittajista moni oli vieläpä ehdollistunut ajatukselle venäläisten ja ukrainalaisten samankaltaisuudesta, että ukrainalaiset olivat kieltä myöten venäläisten ”pikkuveljiä”, mikä teki vaikuttamisen entistä helpommaksi.

Näiden ”Putinin turistien” rooli oli ilmeinen. Ensimmäiset heistä saapuivat kohdealueelle jo Euromaidanin aikaan tammi-helmikuussa 2014. Donetskiin saapui imperialistisen, valkoista ylivaltaa ajavan Russian Imperial Movementin eli RIM:in delegaatio Nikolai Truštšalovin johdolla maaliskuussa 2014 tapaamaan sikäläisiä yhteistyökumppaneitaan. (1) RIM kuului tuolloin Venäjällä niihin organisaatioihin, jotka järjestivät sotilas- ja terrorikoulutusta vapaaehtoisille, ja joiden riveistä Venäjä värväsi runsaasti vapaaehtoisia sotaan Itä-Ukrainaan keväästä 2014 eteenpäin. RIM järjesti sotilas- ja terrorikoulutusta Partizan kurssin (leirin) nimellä Pietarissa sekä Leningradin alueella. Leningradin alueella koulutuskeskuksia on ainakin Pietarin lounaispuolella sekä Karjalan kannaksella – myös Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä on osallistunut RIM:in järjestämille kursseille. (2)

Ei lainkaan ihme, että Venäjän oli lähetettävä tunnustelijoita ja operaattoreita alueelle jo viikkoja aiemmin pohjustamaan tulevaa, koska todellisuus oli kuitenkin aivan jotain muuta, mitä Venäjän propaganda kertoi – ja mitä suodattui läntisiin medioihin tuolloin. Havaintojeni mukaan läntisiin medioihin päätyi yllättävänkin usein venäläispropagandaa sellaisenaan tai lähes sellaisenaan. Toisaalta etenkin keväällä 2014 tämä oli ymmärrettävää, koska Venäjän propagandan määrä ja se kuinka sitä levittivät hyvinkin erilaiset mediat epämääräisistä propagandasivustoista valtionmedioihin saakka, todennäköisesti hämmensi läntisten medioiden toimittajakuntaa. Tämän seurauksena osa toimittajista, naiivin luottavaisena välitti kuulemaansa viestiä eteenpäin sellaisenaan mahdollistaen näin narratiivin vapaamman leviämisen – luonnollisesti joukossa oli myös heitä, jotka levittivät tarinaa tietoisesti ja tarkoituksella. Monille oli myös täysin uutta se, että venäläiset mediat haastattelivat uhreina esiintyviä näyttelijöitä tai tehtävään palkattuja henkilöitä, jotta maailmalle saataisi levitettyä ”haluttua tarinaa”, kuten venäläiset ja niille työskennelleet propagandamediat tuolloin tekivät. (3)

Todellisuus oli kuitenkin aivan jotain muuta, mitä propagandistit ja venäläismediat meille uskottelivat. Huhtikuussa 2014, vain paria päivää ennen sodan varsinaista alkua Donetskissa julkaistiin, satunnaisotannalla tehty, kysely, jonka mukaan 66 prosenttia kaupungin asukkaista ei halunnut liittyä Venäjään ja vastaavasti 18 prosenttia asukkaista ilmaisi halunsa liittyä Venäjään – loput eivät joko ottaneet asiaan kantaa, tai muun syyn takia jätti vastaamatta. Suurin osa Donetskin asukkaista tuomitsi Venäjän lippujen nostamisen salkoihin ja muut vastaavat provokatiiviset toimet. Tämä kysely julkaistiin hetkenä, jolloin Venäjän operaattoreita oli Donetskissakin jo satoja, ja eräät alueen hallinnon kannalta merkittävät rakennukset olivat joko näiden operaattoreiden ja heidän tukijoidensa hallussa tai piirittämät.  

Sota alkaa: Slovjanskin ja Kramatorskin miehitys

Itä-Ukrainassa käynnistyneen sodan alkuhetkenä voidaan pitää  huhtikuun 12. päivää 2014, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama Krimin ryhmä tukijoukkoineen aloitti valtausoperaatiot Ukrainan itäosissa Slovjanskissa ja Kramatorskissa, (4) joita tarkastelin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa.* Samaa aikaikkunaa hyödynsivät Donbass People’s Militiaan kuuluneet kollaboraattorit, militantit ja venäläisvapaaehtoiset alueen muissa kaupungeissa ja taajamissa, kuten Družkivkassa ja Kostjantynivkassa pyrkiessään ottamaan haltuun hallintorakennuksia sekä poliisiasemia. Horlivkassa asemiehet tukijoineen ryhtyivät piirittämään poliisiasemaa 12. huhtikuuta 2014. Koko kaupunki siirtyi militanttien ja venäläisten operaattoreiden hallintaan muutamaa päivää myöhemmin.

”Slovjanskin valtaus tuntui unelta, minun oli mahdotonta uskoa mitä tapahtui – toivoin kaiken aikaa herääväni painajaisesta. Ensihetkillä oli vaikea hahmottaa kokonaisuuksia, tapahtumat kehittyivät nopeasti – myöhemmin ymmärsin Venäjän roolin paljon paremmin, ymmärsin ’Масштаб’ (skaalan). Ymmärsin, että tämä kaikki oli vaatinut paljon valmistelua.” Л. kohti anarkiaa vajoavassa Donetskissa huhtikuussa 2014.

Sodan ensimmäisten kuukausien aikana rintamalinja liikkui Donbasin alueella varsin paljon. Kesän kääntyessä loppuaan kohden, Ukrainan asevoimien oli onnistunut niitä tukevien vapaaehtoispataljoonien kanssa kääntää taistelun suunta ja saada koko Venäjän vastainen rajaseutu haltuunsa muutamia yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta – Slovjansk ja Kramatorsk oli vapautettu miehityksestä heinäkuun alkupuolella. Loppukesästä 2014 Donetskin alueella Ukrainan asevoimat eteni tukijoukkoineen Jasynuvatan kaupunkiin miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, ja samanaikaisesti miljoonakaupungin etelä- ja kaakkoispuolella oli käynnissä operaatio koko kaupungin saarrostamiseksi. Tuolloin moni uskoi sodan kääntyvän Ukrainalle ja jopa päättyvän ennen vuoden loppua. Kuvitelmat murskaantuivat elokuussa Venäjän puuttuessa sodan kulkuun asevoimillaan – raskaimmat taistelut käytiin Ilovaiskissa, Donetskin kaakkoispuolella ja kauempana idässä, Luhanskin alueella.

Syksyn koittaessa solmittiin näennäinen tulitauko (Minsk I sopimus) Venäjän miehittäessä edelle Krimiä ja osia Donbasissa. Tästä piittaamatta läntinen yhteisö ei kohdellut sitä sodan osapuolena, vaikka tiedossa olikin sen asevoimien osallistuneen sotatoimiin ja kääntäneen taisteluiden kulun painopistealueilla Donbasissa. Venäjä soti Ukrainassa ja miehitti Ukrainaa, ja samaan aikaan läntiset johtajat sekä mediat toistivat narratiivia Itä-Ukrainan ”separatismista”.

Raskaiden taisteluiden aika ei vielä ollut ohi Ilovaiskista elokuussa 2014 käydyn taistelun jälkeen. Talven koitettua sota eskaloitui ensin miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, jossa käytiin raskas taistelu Donetskin kansainvälisen lentokentän hallinnasta, joka päättyi 21. tammikuuta 2015. Donetskin kansainvälisen lentokentän taistelua seurasi merkittävämpi Debaltseven kattilan taistelu, joka päättyi helmikuun 2015 loppupuolella. Kyseiseen taisteluun osallistui joukkoja lukuisia Venäjän asevoimien yksiköistä, kuten osia 232. raketinheitinprikaatista, 5. erillisestä panssariprikaatista, 18. kaartin motorisoidusta prikaatista ja 25. Spetsnaz rykmentistä. (5, 6)

Debaltseven taistelun jälkeen sota Donbasissa muuttui hitaasti asemasodaksi, jossa muutokset rintamalinjoissa olivat vähäisiä ennen 24. helmikuuta 2022 alkanutta Venäjän suurhyökkäystä. Venäjän varustamat joukot pyrkivät yksittäisiin läpimurtoihin vuosien 2015 ja 2017 aikana Donetskin ympäristössä, Mar’inkassa (kesäkuu 2015) ja Avdijivkassa (tammi-helmikuu 2017). Asetelma alkoi muuttua merkittävällä tapaa tämän vuosikymmenen puolella. Keväällä 2021 Venäjän varustamat joukot venäläisyksiköiden ja venäläisten palkkasotilasjoukkojen tuella alkoivat lisäämään painetta rintamavyöhykkeellä ja suorittamaan entistä röyhkeämpiä tuli-iskuja Ukrainan kontrolloimille alueille. Nämä toimet, joihin kansainvälinen yhteisö ei tuolloin mielestäni reagoinut riittävän voimakkaasti, enteilivät myrskyn nousua. Venäjä valmistautui sodan eskalointiin.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Л. keväällä 2014.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html

2. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/

3. Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogissa esimerkkejä venäläismedioiden tavasta turvautua palkattuihin esiintyjiin rakentaessaan propagandistista tarinaansa.

4. https://militarnyi.com/en/articles/and-so-began-sloviansk/

5. https://informnapalm.org/en/5th-tank-brigade-russian-army-battle-debaltseve/

6. “The overall figure of Russian troops operating in eastern Ukraine reached approximately 9,000 by the last week of February 2015 and has increased by at least 1,500–2,000 personnel since then.” s. 4. Russian Forces in Ukraine, Igor Sutyagin.

Olen hyödyntänyt lähteenä myös Prometheus kustannuksen ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone”-teosta sekä Informnapalmin julkaisemia katsauksia, kuten ”Russian aggression in Ukraine: Overview, Evidence and Map”.

*: Ukrainan sota: kaksitoistavuotta sotaa Ukrainassa – Slovjansk ja Kramatorsk 12. huhtikuuta 2014.

Ukrainan sota: kaksitoista vuotta sotaa Ukrainassa – Slovjansk ja Kramatorsk 12. huhtikuuta 2014

 

OSA I

Tämä kirjoitus on päivitetty versio keväällä 2024 kirjoittamistani Donbas vuonna nolla – vuosikymmenen sotaa Ukrainassa: sota alkoi Slovjanskista ja Kramatorskista 12. huhtikuuta 2014-tekstistä. Toisin kuin alkuperäisessä tekstissä, tässä versiossa laajennan tarkastelua maantieteellisesti Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkien ulkopuolelle sekä ajallisesti tapahtumiin ennen kuin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin Krimin ryhmä aloitti operaationsa Donetskin alueen (oblast) pohjoisosissa.

 

Esinäytös

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin kaksitoista vuotta sitten kevättalvella ja keväällä 2014, Venäjän miehitettyä ensin Krimin niemimaan ja sitä seuranneina viikkoina ryhtyessä operaattoreidensa avulla miehittämään Ukrainan itäosissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, hallintorakennuksia sekä muita merkittäviä kohteita. Vastaavaa se yritti myös useammalla muulla paikkakunnalla Ukrainassa, kuten Harkovassa, onnistumatta aikeissaan.

Harkovassa ’antimaidanilaisten’ sekä Venäjältä saapuneiden operaattoreiden miehittämä kaupungintalo vapautettiin 8. huhtikuuta 2014 Vinnytsiasta Harkovaan saapuneen erikoisjoukkoyksikö ’Jaguarin’ toimesta laukauksitta ja alle puolessa tunnissa. (1) Operaatio alkoi varhain aamulla, vain paria tuntia yksikön Harkovaan saapumisen jälkeen. Vapauttamisoperaatioon osallistuneen Vjatšeslav Hyvtšukin mukaan operaation onnistumisen kannalta merkitsevää oli varhainen toteuttamisajankohta sekä yllätyksellisyys – vain harva kaupungintalossa majailleista miehittäjistä oli hereillä.

Ukrainalaisen erikoisjoukkoyksikkö ’Jaguarin’ sotilaita Harkovan aluehallintorakennuksen vapauttamisen jälkeen. Kuvakaappaus: Історична правда.

Edellisenä päivänä (7. huhtikuuta 2014) Donetskissa aluehallinto ilmoitti aloittavansa terrorisminvastaisen operaation tarkoituksenaan palauttaa tilanne kaupungissa (ja sen ympäristössä) aluehallinnon kontrolliin. Donetskissakin ’antimaidanilaiset’ sekä Venäjältä tulleet operaattorit ja vapaaehtoiset olivat miehittäneet osia aluehallintorakennuksesta sekä muutamasta muusta rakennuksesta. Mutta toisin kuin Harkovassa, Donetskissa yritys tilanteen vakauttamiseksi ei tuottanut kestävää tulosta, vaan huhti-toukokuun aikana kaupunki vajosi hitaasti anarkiaan väkivaltamonopolin siirryttyä Venäjän tukemille militanteille sekä Venäjältä saapuneille vapaaehtoisille.

Idempänä, Venäjän rajan tuntumassa, Luhanskissa tilanne oli, jos mahdollista, niin vieläkin kehnompi. Varhaisessa vaiheessa kevättä suuria määriä aseita päätyi militanttien ja erilaisten asemiesten käsiin. Ukrainan rajavartiosto koetti panna täytäntöön vt. hallituksen määräyksen itä- ja kaakkoisrajan sulusta ja rajaseudun ”haltuunotosta”, jotta venäläisten operaattoreiden olisi hankalampi päästä Ukrainaan.

Ukrainassa oli päädytty tällaiseen tilanteeseen reilussa kuukaudessa Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen ja sen operaattoreiden käynnistämien epävakauttamistoimien seurauksena. Krimin niemimaan miehityksen Venäjä käynnisti Sotšin olympialaisten jälkeen hetkenä,  jolloin Viktor Janukovitš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidenttinä. Hetkenä, jolloin ukrainalaisten veri virtasi Kiovan kaduilla Janukovitšin hallinnon koettaessa Venäjän voimakkaalla tuella kukistaa ukrainalaisten taistelun vapauden ja demokratian puolesta.

Meille on – valheellisesti – kerrottu Krimin niemimaan miehityksen olleen veretön sotilasoperaatio. Totta on se, etteivät osapuolet kärsineet ihmishengissä mitattuna merkittäviä sotilaallisia tappioita mutta tässä yhtälössä jätämme huomiotta miehitystä seuranneen sorron ja siviileiden kohtaamat kärsimykset, jotka jatkuvat edelleenkin. Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen sotilasoperaation aikana (20. helmikuuta – 26. maaliskuuta 2014) menehtyi kaksi Ukrainan asevoimien sotilasta ja yksi Krimin niemimaan Venäjää tukevien ”itsepuolustusjoukkojen” militantti. Mielenosoituksissa ja muissa yhteenotoissa menehtyi ainakin kolme siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa merkittävästi suuremmaksi. Varsinaisen sotilasoperaation rinnalla Venäjää tukeneiden asemiesten ja itsepuolustusjoukkojen toimesta kaapattiin lukuisia yhtenäistä Ukrainaa tukeneita paikallisia, osa heistä murhattiin brutaalisti kaappaajiensa tai venäläisten toimesta.

Lukijalle tiedoksi, näihin itsepuolustusjoukkoihin sekä Venäjän puolelle loikanneisiin Ukrainan sisäministeriön Berkut-joukkoihin värväytyi sotilaita sekä sisäministeriön erikoisjoukkojen jäseniä Venäjältä. (2) Ukrainan itäosassa Venäjä toisti samaa kaavaa, joskin värväytyneiden ”vapaaehtoisten” määrä oli merkittävästi suurempi. Venäjälle alisteisten Donetskin ja Luhanskin alueiden kansanmiliisiin ja aluepuolustusjoukkoihin värväytyi runsaasti sotilaskoulutuksen saaneita venäläisiä. Huomioitavaa on se, että värväytyneiden joukossa oli myös Venäjän asevoimien sopimussotilaita sekä asevoimiin palvelussuhteessa olevia upseereita. Merkittävä osa näiden joukkojen miehistöstä ja upseereista oli venäläistaustaisia.

Itä-Ukrainassa käynnistyneen sodan alkuhetkenä voidaan pitää  huhtikuun 12. päivää 2014, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama Krimin ryhmä tukijoukkoineen aloitti valtausoperaatiot Ukrainan itäosissa Slovjanskissa ja Kramatorskissa. (3) Seuraavana päivänä Ukraina aloitti terrorisminvastaisen operaation, Anti-Terrorist Operation’in eli ATO:n. Hyvin pian kävi selväksi se, että kyseessä oli olennaisesti merkittävämmästä operaatiosta kuin terrorisminvastaisesta operaatiosta. Tosiasiassa kyse oli kahden valtion välisestä sodasta, jossa Venäjä kieltäessään roolinsa aggressorina hyödynsi erilaisia proxy-joukkoja hyökätessään Ukrainan itäisiin osiin, ja miehittäen kesän loppuun mennessä merkittäviä osia Donbasista. Kirjoituksessani en kuitenkaan luo katsausta monivuotiseen sotaan, vaan huhtikuun 12. päivän ja sitä seuranneiden päivien tapahtumiin Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla Donbasissa sekä muutamiin merkittävimpiin seuraavien kevätviikkojen tapahtumiin Ukrainassa.

Girkinin ryhmä valmiina hyökkäämään poliisiasemalle Slovjanskin keskustassa. Kuvakaappaus YouTube-videolta.

Slovjansk 12.–13. huhtikuuta 2014

Huhtikuun 12. päivä valkeni Slovjanskissa, Ukrainan itäosissa Donetskin alueella, rauhallisena. Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt montaakaan tuntia, sillä aamukahdeksan jälkeen venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä” ilmaantui pakettiautojen kuljettamina kaupungin keskustaan. Girkinin johtaman ryhmän kokonaisvahvuus oli 52 taistelijaa, jotka olivat hyvin koulutettuja erikoistehtävään. Ryhmän miehistölle oli kertynyt kokemusta vastaavasta operaatiosta Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa. Ryhmän johto ja taistelijat eivät operaatiohetkenä kuuluneet Venäjän asevoimien tai maan turvallisuuselinten henkilöstöön. Ryhmän jäsenet olivat palvelleet Venäjän asevoimissa tai maan muissa turvallisuuselimissä ennen miehitysoperaatiota Krimillä ja sotilasoperaation alkua Itä-Ukrainassa. Girkinin ryhmää voitiin pitää ”vapaaehtoisista” koottuna erikoisosastona, jollaisia Venäjän hallinto tuolloin käytti erikoisoperaatioihin tilanteissa, joissa se ei halunnut (syystä tai toisesta johtuen) lähettää asevoimiaan maan rajojen ulkopuolelle, ja myöhemmin saman vuoden kuluessa PMC Wagner-nimellä tunnettu ryhmä ryhtyi operoimaan vastaavassa tehtävässä.

Voidaan myös perustellusti pohtia sitä, että oliko Igor Girkinin ja hänen ryhmäänsä kuuluneiden taistelijoiden eroaminen asevoimista tarkoituksellinen toimi, jolla Venäjä varasi itselleen mahdollisuuden ”pestä kätensä” operaatiosta, mikäli se ei sujuisi suunnitelmien mukaan.

Girkinin ryhmä osallistui Simferopolissa, Krimin niemimaalla 18. maaliskuuta 2014, toteutettuun operaatioon miehittää Ukrainan asevoimien 13. fotogrammetrinen keskus. Yhteenottoon johtaneessa operaatiossa menehtyi Ukrainan asevoimissa palvelut vääpeli Serhii Kokurin. (4) Slovjanskissa ryhmän ensimmäisenä kohteena oli kaupungin keskustassa sijainnut poliisiasema, jossa sijaitsi myös Ukrainan sisäministeriön alueellinen esikunta. Rakennuksessa operaation alkaessa olleet poliisit ja sisäministeriön henkilökunta ei juurikaan vastustanut hyökkääjiä. Tuntia myöhemmin ryhmä valtasi keskusta-alueella sijainneen Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n toimiston, rakennuksesta Girkinin ryhmä sai haltuunsa lisää aseita ja ammuksia. Ennen puoltapäivää Girkinin ryhmä sai haltuunsa myös Slovjanskin kaupungintalon. Kaupungin keskustassa sijainneet keskeiset kohteet päätyivät Krimin ryhmän hallintaan muutamassa tunnissa.

Slovjanskissa Girkinin joukot saivat tukea paikallisilta kollaboraattoreilta, joita varustettiin aseilla, jotka olivat päätyneet Krimin ryhmän haltuun vallatulta poliisiasemalta sekä SBU:n toimistolta. Ensimmäisen päivän kuluessa Girkinin johtaman osaston vahvuus oli noussut noin 150 taistelijaan, joista kolmasosa oli erikoisjoukoissa palvelleita sotilaita. Kollaboraattoreiden joukossa oli myös paikallisia poliiseja ja sisäministeriön erikoisjoukkojen jäseniä. Ukrainan vt. hallinto lakkautti sisäministeriön erikoisyksikkö Berkutin, joka tuli tunnetuksi Janukovitšin nyrkkinä tämän yrittäessä kukistaa Euromaidania Kiovassa ja muualla Ukrainassa. Lukuisia Berkutin jäseniä siirtyi Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa Venäjän riveihin. (5)

Ukrainan kansallinen turvallisuus ja puolustusneuvosto järjesti hätäkokouksen 12.–13. huhtikuuta välisenä yönä. Kokouksessa päätettiin Anti-Terrorist Operation’in eli ATO:n aloittamisesta kello 09:00 huhtikuun 13. päivänä 2014 – joukkojen kokoaminen alkoi välittömästi. Seuraavana päivänä (14. huhtikuuta) Ukrainan virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšynov allekirjoitti päätöksen ATO:n aloittamisesta. (6)

Slovjanskissa alkoi tapahtumaketju varhain aamulla 13. huhtikuuta (kello 04:53) Krimin ryhmään kuuluvien taistelijoiden pysäytettyä Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logan henkilöauton M03 moottoritiellä Slovjanskin tuntumassa, ottaen kiinni yrityksen kaksi vartijaa sekä ottaen haltuunsa yrityksen henkilöauton. Yrityksen valvomossa havaittiin ajoneuvon poistuneen ennalta suunnitellulta reitiltä (Harkovasta Slovjanskin kautta Venäjälle toimitettavan rautatiekuljetuksen varmistustiiminä), kun miehistöön ei saatu yhteyttä (kello 06:xx aikoihin, 13. huhtikuuta 2014) yritys lähetti valkoisella Volkswagen Transporterilla kaksi turvamiestä etsimään kadonnutta ajoneuvoa ja sen miehistöä.

Slovjanskin itäpuolella Semenivkan kohdilla moottoritiellä M03 viisi asemiestä yritti pysäyttää turvayrityksen VW Transporterin. Turvayrityksen ajoneuvo hidasti alueella pysähtymättä, jolloin asemiehet ampuivat ajoneuvoa rynnäkkökivääreillä. Tulituksessa haavoittui ajoneuvon kuljettaja, toisen turvamiehen onnistui kuitenkin ottaa ajoneuvo hallintaansa ja ajaa turvalliseen paikkaan, josta hän teki ilmoituksen sisäasianministeriön alueelliselle yhteyshenkilölle. Ilmoituksen jälkeen turvamies ajoi vammautuneen kuljettajan sairaalaan.

Girkinin ryhmä käytti kaapattua Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logania tulevissa operaatioissa. Vangitut turvayrityksen työntekijät vietiin Slovjanskin SBU:n toimiston kellariin, joka toimi vankilan ohella tulevina viikkoina kidutuskeskuksena.

Myöhemmin samana aamuna kello 09:00 aikaan, M03 pikatien tuntumassa, noin 800 metriä kaakkoon paikalta, jolla Yavir-2000 turvayrityksen VW Transporteria tulitettiin haavoittaen kuljettajaa, Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-ryhmän jäsenet ja heitä tukeneet 80. erillisen maahanlaskuprikaatin 1. pataljoonan 3. rykmentin sotilaat (komentajana Oleksandr Shvets) ottivat yhteen Girkinin ryhmään ja mahdollisesti toiseen ryhmään (Donbass People’s Militia) kuuluneiden taistelijoiden kanssa.

Sotilaista ja erikoisjoukkojen jäsenistä koostunut ryhmä kävi alueella neuvonpitoa Girkinin kanssa yhteistyötä tehneen Slovjanskin kaupunginjohtajan Nelja Štepan kanssa. Štepan poistuttua moottoritien tuntumassa olleelta aukiolta, paikalle saapui Poltavan SBU:n Alfa-ryhmään kuuluneita, tiedustelemassa olleita, erikoistoimintamiehiä everstiluutnantti Andri Dubovik’in johdolla. Alfa-ryhmän ja 3. rykmentin sotilaiden aloitettua neuvonpidon, heitä vastaan hyökättiin – valkoinen Yavir-2000 turvayhtiölle kuulunut Renault Logan pysähtyi tien pientareelle. Autosta nousi välittömästi ainakin neljä Krimin ryhmään kuulunutta asemiestä aloittaen tulituksen kohti ukrainalaisjoukkoja. Tulitukseen yhtyi läheisestä metsiköstä tunnistamattomaan ryhmään kuuluneita taistelijoita. Havaintojen mukaan alueelle saapui pikatietä myöten Renault Loganin lisäksi kaksi muuta autoa tuoden lisää hyökkääjiä.

Hyökkääjien johdossa oli Krimin niemimaalla v. 1980 syntynyt Sergei Žurikov, jolle oli myönnetty Venäjän kansalaisuus 20 vuoden iässä. Žurikovilla on tarkka-ampujan koulutus ja takanaan yli 1500 laskuvarjohyppyä. Hän ”työskenteli” ennen Venäjän Krimin niemimaalla aloittamaa miehitysoperaatiota avustajana Moskovan patriarkaatin alaisessa Kiovan luolaluostarissa eli Petšerskin lavrassa Kiovassa. (7) Ennen Krimin niemimaan miehitysoperaatiota Žurikov liittyi Girkinin joukkoihin, hänen sotansa Ukrainassa päättyi 2. toukokuuta 2014 kuolemaan sotatoimien yhteydessä. Žurikov on erinomainen esimerkki siitä, kuinka Venäjä hyödynsi Ukrainassa toiminutta Moskovan patriarkaatin alaista ortodoksista kirkkoa operaattoreidensa turvapaikkana. 

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU vastasi hyökkääjien tuleen, saamatta yhteenoton alussa tukea laskuvarjojoukoilta, joilla ei ollut lupaa vastata tuleen. Tilanne tasoittui 3. komppaniaan kuuluneen BTR-80 panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon komentajan, yliluutnantti Vadym Suh’arevskyin osallistuttuaan tulitaisteluun, ohjeiden vastaisesti, panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon 14,5 mm konekiväärillä. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen hyökkääjä vetäytyi alueelta.

Hyökkäyksessä Ukrainan ATO:on osallistuneet joukot kärsivät ensimmäiset tappionsa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n kapteenin Hennadi Bilitšenkon kaaduttua yhteenotossa. Toistaiseksi vain yksi hyökkäyksessä kuollut vihollinen on tunnistettu, donetskilainen Donbass People’s Militian jäsen Ruben Avanesjan.

Myöhemmin venäläinen propagandakanava LifeNews esitti päivän tapahtumista poikkeavan, hyvin disinformatiivisen, näkemyksen. Huhtikuussa 2014 LifeNewsin toimintaa propagandakanavana ei ymmärretty täysin, joten sen välittämä tarina sai paikoin huomattavaakin julkisuutta. Näkyvyyttä lisäsi se, että sitä toistettiin Venäjän valtiollisten medioiden toimesta. Tuolloin niiden todellista, propagandistista luonnetta ei tiedostettu riittävän hyvin, joten Venäjän narratiivi läpäisi useiden medioiden seulan. Aamupäivän tulitaistelu jäi ATO:on osallistuvien joukkojen ja Igor Girkinin johtamien joukkojen ainoaksi yhteenotoksi Slovjanskissa 13. huhtikuuta 2014.

 

Slovjansk ja Kramatorsk 12.-16.4.2014

Samana päivänä (12. huhtikuuta 2014) Girkinin johtaman Krimin ryhmän tukena ollut – sotilaskoulutuksen saaneilla miehillä vahvistettu – Donbass People’s Militia miehitti Slovjanskista etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman. Hyökkäys kaupungintaloon alkoi illalla kello 20:00 aikoihin ja poliisiasemalle myöhemmin illalla noin kello 22:00. Samana iltana ”Donetskin kansantasavallan” edustajiksi esittäytyneet henkilöt puhuivat yleisölle kaupungintalolla taivutellen sitä puolelleen – puhujat saivat yleisöltä kielteisen vastaanoton.

Joukko militantteja eteni illan ja yön aikana Kramatorskin lentokentän tuntumaan ja lentokentän alueelle. Girkin ei tuolloin, kuten ei tulevinakaan päivinä, lähettänyt ryhmänsä jäseniä lentokentälle, pelätessään kaoottisen tilanteen johtavan koko ryhmän menettämiseen, ja sen myötä mahdollisesti koko operaation epäonnistumiseen. Lentokentälle hyökkäämisestä vastasivat pääasiassa Donbass People’s Militian jäsenet, ja heitä tukeneet Venäjältä saapuneet vapaaehtoiset, joilla ei välttämättä ollut erikoiskoulutusta. Tässä vaiheessa Venäjältä saapuneiden vapaaehtoisten määrä oli vielä vähäinen. Heidän määränsä alkoi kasvaa kesän lähetessä.

Huomioitavaa on kuitenkin se, että huhtikuun 12. päivä Slovjansk-Kramatorsk alueelle saapui Donetskista ryhmä Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleja sisäministeriön erikoisyksikkö Berkutiin kuuluneita poliiseja. Heistä valtaosa liittyi Donbass People’s Militian riveihin. Saamieni tietojen mukaan Donetskin alueella merkittäviä määriä sisäministeriön ja muiden turvallisuuselinten upseereja ja sotilaita liittyi Venäjän proxy-joukkoihin keväällä ja alkukesästä 2014 tai poistui yksiköistään.

Kuvaan olen merkinnyt eräitä Slovjansk-Kramatorsk-alueen merkittävimpiä tapahtumia ja operaatioita 12.–16. huhtikuuta 2014.

Huhtikuun 16. päivänä Ukrainan asevoimat koki merkittäviä kalustomenetyksiä maan asevoimien 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonan kolonnan siirtyessä lännestä kohti Kramatorskin keskustaa. Kolonnan matkanteko pysähtyi vul. Rynkovalla satojen organisoidusti toimineiden siviileiden estäessä kolonnaan kuuluvien panssaroitujen ajoneuvojen ja rynnäkkövaunujen matkanteon. Tilanne oli haasteellinen, kolonna miehineen ja kalustoineen oli sumputettu kadulle, militantit sekä venäläiset operaattorit ohjailivat operaatiota väkijoukon keskeltä sekä läheisistä rakennuksista. Heillä oli myös merkittävä etu puolellaan, Ukrainan ATO:on osallistuvien joukkojen tuli välttää siviiliuhreja kaikin mahdollisin keinoin. Sitä vastoin Venäjälle siviiliuhrien runsas lukumäärä oli etu – ne olisivat propaganda-ase, jota hyödyntää taistelussa.

Jo tuolloin Ukrainan tuore hallinto kuin myös Ukrainan puolustus- ja turvallisuusneuvosto näki Igor Girkinin kokoamien joukkojen toimet provokatiivisina, joiden tarkoituksena oli synnyttää tilanne, jossa jopa kymmeniä siviilejä kuolisi Ukrainan asevoimien operaation seurauksena. Tällaisen joukkosurman seurauksena Venäjä voisi saada tekosyyn lähettää ”rauhanturvaajia” alueelle, joten Ukrainan ATO:n joukoilla oli operaation alkuvaiheissa hyvin korkea kynnys käyttää tappavaa voimaa siviilejä vastaan.

Operaation seurauksena Igor Girkinin komentamat joukot saivat haltuunsa kuusi panssaroitua ajoneuvoa (1x BMD-1; 1x BMD-2; 3x BTR-D sekä 1x 2S9 Nona 120 mm kranaatinheitinvaunu) sekä useita olkapäältä laukaistavia lähi-ilmatorjuntaohjuksia (MANPADS). Luhanskin alueella syntyneen, laskuvarjojoukkoihin kuuluneen upseerin Jaroslav Anikan lisäksi muutama muu 3. pataljoonan sotilas siirtyi Donbass People’s Militian riveihin, loppujen saadessa mahdollisuuden poistua kaupungista.

Ukrainan tuoreen hallinnon ongelmana oli tuolloin huomattava epävarmuus siitä, että kuinka uskollisia asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukot olivat Ukrainalle ja sen vt. hallitukselle. Asia toisin ilmaisten, heillä ei ollut tietoa siitä, kuinka moni pettäisi Ukrainan ja joukko-osastonsa siirtyen Girkinin johtamien joukkojen riveihin, joiden todellinen luonne tuskin oli monenkaan rivisotilaan tiedossa huhtikuussa 2014. On hyvinkin mahdollista, että moni sotilas uskoi Girkinin johtamien joukkojen olevan ”kansan” riveistä koottuja ja heidän edustavan kansan ”tahtoa”.

Samana päivänä (16. huhtikuuta 2014) yksi pataljoonan lukuisista kolonnista onnistui saavuttaa tavoitteensa, Kramatorskin lentokentän. Neljä 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonan panssaroitua ajoneuvoa ja rynnäkkövaunua pääsi miehistöineen Kramatorskin lentokentälle, varmistaen näin sotilaallisesti tärkeän lentokenttäalueen hallinnan. Edellisenä päivänä (15. huhtikuuta 2014) ATO:n joukkojen onnistui saada Kramatorskin lentokenttä uudelleen hallintaansa Donbass People’s Militialta. Kyseiseen operaatioon osallistui Ukrainan sisäministeriön Omega-ryhmä ja SBU:n Alfa-ryhmä.

Ukrainan Kramatorskiin kohdistuneen operaation heikon menestyksen taustalta löytyy yksi merkittävä syy - heikko valmistautuminen. Päivää aiemmin eli 15. huhtikuuta 2014 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoona sai käskyn siirtyä tukikohdastaan Dobropilljasta, Donetskin ja Harkovan alueiden rajalta, Dnipropetrovskin alueelle, jonne siirtyminen aloitettiin välittömästi samana päivänä. Matkalla operaation kohde muuttui siirtymisestä uudelle sijoitusalueelle, tehtävänä oli Kramatorskin lentokentän haltuun ottaminen. Aikataulu oli tiukka, joukkojen piti olla kentällä 16. huhtikuuta 2014 klo. 17:00 mennessä. Kohteen muutos, kiireinen aikataulu ja valmistautumattomuus (pataljoonan sotilailla ei ollut aikaa valmistautua kentän haltuunottoon; eikä heillä myöskään ollut aikaa huoltaa ja varustaa kalustoa ennen operaatiota, joka saattaisi kääntyä yhteenotoksi vihollistaistelijoiden kanssa) olivat alkusysäys sarjalle epäonnistumisia, jotka johtivat yllä kuvattuun tapahtumasarjaan: pataljoonan voimien hajoamiseen Kramatorskin kaupunkialueella ja kuuden panssaroidun ajoneuvon menettämiseen viholliselle.

Kaapatut kuusi panssaroitua ajoneuvoa siirrettiin vielä samana päivänä ajamalla Kramatorskista strategisesti tärkeämmän Slovjanskin puolustuksen tueksi. Niin ikää 16. huhtikuuta 2014 Itä-Ukrainassa tehtiin havaintoja Venäjän maahanlaskujoukkoihin (VDV) kuuluneen kaartin 45. maahanlaskuprikaatin erikoisjoukoista. Kyseinen kaartin 45. maahanlaskuprikaati on erikoistiedusteluun ja erikoistoimintaan tarkoitettu spetsnaz-prikaati, osia siitä osallistui myös Krimin niemimaan miehitysoperaatioon. (8)

On todennäköistä, että Slovjansk valikoitui Igor Girkinin ryhmän ensisijaiseksi kohteeksi sijaintinsa ja sopivan kokonsa tähden. Sen hallinnan myötä sai kontrolliinsa Harkovasta Slovjanskin ja Debaltseven kautta Venäjälle menevän M03 pikatien sekä merkittäviä raidelinjoja, jotka veivät Slovjanskin ja Kramatorskin kautta Horlivkaan sekä Itä-Ukrainan suurimpaan kaupunkiin, reilun miljoonan asukkaan, Donetskiin. Reilun sadantuhannen asukkaan, tiiviisti rakennettu, Slovjansk oli miehitettävissä ja hallittavissa vähäisemmin voimin verrattuna alueen suurkaupunkeihin.

Slovjanskin teki myös merkittäväksi kaupungin lounaispuolella sijainnut, ympäröivää tasankoa korkeammalle kohonnut, Karatšun vuori – oikeammin kukkula. Alue TV-aseman linkkitorneineen siirtyi Girkinin joukkojen haltuun 17. huhtikuuta 2014. He menettivät kukkulan aamulla 2. toukokuuta Ukrainan asevoimien 95. erillisen ilmakuljetteisen prikaatin 1. pataljoonan sotilaille.

Slovjanskin ja Kramatorskin ohella venäläiset erikoistoimintamiehet ja Donbass People’s Militiaan kuuluneet militantit miehittivät huhtikuun 12. ja 13. päivä lukuisia hallintorakennuksia ja muita avainkohteita alueen muissa kaupungeissa ja taajamissa, kuten Družkivkassa ja Kostjantynivkassa. Horlivkassa militantit aloittivat piirittämään poliisiasemaa 12. huhtikuuta 2014, poliisiaseman ja kaupungin siirryttyä militanttien ja venäläisten operaattoreiden hallintaan muutamaa päivää myöhemmin. Militantteja ja venäläisiä erikoistoimintamiehiä urhollisesti vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak vangittiin ja siirrettiin Slovjanskiin, jossa häntä kidutettiin SBU:n kellaritiloissa Girkinin joukkojen toimesta. Rybak heitettiin lopulta vatsa auki leikattuna läheiseen jokeen, josta hänen ruumiinsa löydettiin myöhemmin. Rybak oli todennäköisesti ensimmäinen sotarikoksen uhri. Syy hänen julmaan kiduttamiseensa oli isänmaan rakkaus, hän ei taipunut venäläisten ja militanttien painostuksen edessä.

Rybak ei jäänyt ainoaksi julmalla tavalla murhatuksi siviiliksi kevään ja kesän 2014 aikana. Lukuisia ukrainalaisia vangittiin, kidutettiin ja murhattiin Igor Girkinin joukkojen sekä militanttien toimesta. Uhreiksi joutui miehiä, naisia ja jopa alaikäisiä. Nuorimpiin uhreihin kuului 16-vuotias kramatorskilainen aktivisti ja jalkapalloilija Stepan Tšubenko. (9) Hänet murhasi kolme Venäjän proxy-joukkojen riveissä aluetta terrorisoinutta Kertšin pataljoonaan kuulunutta militanttia. Marraskuussa 2017 Dzeržynskin tuomioistuin tuomitsi kolmikon poissaolevana elinkautiseen vankeuteen. (10)

Huomioitavaa on se, että Venäjä-johtoisen operaation ensihetkistä lähtien venäläisten ja paikallisten kollaboraattoreiden kohteeksi päätyivät siviileistäkin lähes poikkeuksetta sellaiset henkilöt, jotka joko puolustivat Ukrainaa tai tukivat yhtenäistä Ukrainaa. Heitä vastaan käytiin asein mutta myös propagandan keinoin. Venäjän ukrainalaisiin kohdistamaa propagandaa kuvasi osuvasti Donetskissa elämänsä syksyyn 2014 asunut Л: ”Muutuimme [venäläisten silmissä] yhdessä yössä vihollisiksi – fasisteiksi”.

Ajanhenki Venäjän propagandassa oli jo tuolloin se, että ollessasi ukrainalainen olet automaattisesti fasisti. Valitettavaa on se, että tätä Venäjän narratiivia ukrainalaisfasisteista toistettiin hyvin kritiikittömästi myös läntisissä medioissa, mikä ei ainakaan auttanut ukrainalaisten asemaa. Samaa kritiikitöntä ja leimaavaa puhetta harjoitettiin myös läntisissä rauhanjärjestöissä ja muissa vastaavissa organisaatioissa sodan ensihetkistä lähtien. Itseasiassa tällaisen disinformaation levittäminen kävi kyseisiltä rauhanjärjestöiltä helposti, olivathan ne lähes poikkeuksetta leimanneet talven Euromaidan-kansanliikkeen ukrainalaisen äärioikeiston aikaansaannokseksi, mikä narratiivina oli venäläispropagandasta lähtöisin.

Timo Hellenberg kuvasi Euromaidanin tapahtumia Kiovassa erinomaisesti tarkasti teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta. Mikäli hänen silminnäkijähavaintonsa ja ajatuksensa pukisi lyhyeen muotoon, voisi todeta Euromaidanin olleen tavallisten kansalaisten vetoomus – hätähuuto – päättäjien suuntaan. Ei ulkomaiden interventio; ei etenkään äärioikeiston hyökkäys. Se oli tavallisen kansan protesti ja hätähuuto korruptoituneelle ja valtaa itselleen haalivalle valtiojohdolle. Venäjän ja Ukrainan silloisen valtiojohdon silmissä (Janukovytšin klikki) Euromaidanissa kyse oli uhasta, jota vastaan he kävivät myös retoriikalla, jolloin käyttöön otettiin perinteiset neuvostoaikaiset termit viholliskuvan luonnissa. Perinteisesti Neuvostoliitossa fasisti toimi synonyyminä ultimaattiselle viholliselle.

Ukrainan asevoimat ja sitä operaatiossa tukeneet vapaaehtoisjoukot vapauttivat Slovjanskin ja Kramatorskin miehityksestä 5. heinäkuuta 2014, eikä Venäjän ole onnistunut miehittää kaupunkeja vapauttamisen jälkeen uudestaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://suspilne.media/kharkiv/120417-dopomogla-raptovist-ak-zvilnali-harkivsku-oda-spogadi-vinnickogo-aguaru/

2. https://informnapalm.org/en/how-ukrainian-berkut-officer-from-russian-ulyanovsk-assaulted-crimean-parliament-back-in-2014/

3. https://mil.in.ua/en/articles/and-so-began-sloviansk/

4. https://crimea-platform.org/en/news/serhii-kokurin-the-first-ukrainian-soldier-killed-by-the-russian-occupiers/

5. https://vz.ru/world/2014/4/12/681771.html

6. Prometheus kustannus: “Donbas in Flames, guide to the conflict zone” s. 35.

7. https://www.religion.in.ua/news/ukrainian_news/25721-v-slavyanske-pogib-ponomar-kievo-pecherskoj-lavry-komandovavshij-otryadom-povstancev.html

8. Prometheus kustannus: “Crimea Behind the Curtain” s. 76-77.

9. https://khpg.org/en/1608809352

10. https://www.pravda.com.ua/news/2017/11/10/7161372/

Olen hyödyntänyt lähteenä myös ”And So Began Sloviansk” ja ”Things Are Heating Up in Sloviansk” artikkeleja Ukrainian Military Center-verkkosivulta sekä mainittua laajemmin Prometheus kustannuksen ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone” ja “Crimea Behind the Curtain” -teoksia.

Timo Hellenbergin (valtiotieteen tohtori) Euromaidan-havaintoa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta-teoksesta. Teoksen kirjoittivat yhdessä Timo Hellenberg sekä toimittaja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä). Leinonen kuvasi tapahtumia Itä-Ukrainassa teoksen jälkimmäisessä osassa.