Viime aikoina Rauhanpuolustajat, etenkin
organisaatiossa työskentelevä Oksana Tšelyševa
(sukunimestä käytetty myös muotoa Chelysheva) ovat nousseet esille
toimittajakunnan viestinnässä, huhtikuussa Journalistiliitto julkaisi
kannanoton ”Ukrainan äärioikeisto maalittaa Oksana Chelyshevaa”:
”Suomen Journalistiliiton jäsen, palkittu
ihmisoikeusjournalisti Oksana Chelysheva on liitetty ukrainalaiselle
Mirotvorets-verkkosivulle, jossa ilmiannetaan ja maalitetaan ”Venäjämielisiä
terroristeja”, ”sotarikollisia ja murhaajia”. - -
Ukrainan kriisin puhjettua Chelysheva on omistanut paljon aikaansa sodan
siviiliuhrien puolustamiseen ja kummankin osapuolen sopimusrikkomusten ja
julmuuksien paljastamiseen. Siinä puolueettoman journalistin työssä hän on
saanut molempien osapuolten vihat niskoilleen.” (1)
Palaan ukrainalaisten Oksana Tšelyševa-kritiikkiin, tai
kuten Journalistiliitto kutsuu ”maalittamiseen”, myöhemmin, mutta jo
tässä vaiheessa uskallan sanoa, että ei savua ilman tulta. Omassa
kommentoinnissaan Journalistiliitolta tuntuu unohtuvan se, että käytännössä
Ukraina on sodassa Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan, samoja
joukkoja, joiden propagandaa jakaville medioille Oksana Tšelyševa itse on
antanut haastatteluita ja joiden aineistoa hän jakaa, joten tältä kantilta
katsoen hän ei ole ukrainalaisten mielestä ”puolueeton journalisti” vaan
tietyn ryhmän viestiä levittävä resenaattori. Mutta tässä kirjoituksessa etenen
Tšelyševaan käymällä ensin lyhyelti läpi
Rauhanpuolustajien toimintaa, koska Tšelyševan ollessa työsuhteessa
yhdistykseen, on syytä kerrata Rauhanpuolustajien taustoja.
Rauhanpuolustajien mukaan järjestön tarkoituksena on
toimia ”rauhan, aseistariisunnan, suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja
maailmanlaajuisen tasa-arvon puolesta”. Toiminnan aatteellisina
lähtökohtina pidetään humanismia, sodan- ja rasisminvastaisuutta sekä
kansainvälistä yhteisvastuuta, organisaatiosta on kuitenkin hyvä muistaa sen
punainen historia – toukokuussa 1949 perustettu Suomen Rauhanpuolustajat
– Fredskämparna i Finland ry on kuulunut Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman
rauhanneuvostoon, jonka päämaja sijaitsi Helsingissä. SKDL (Suomen
Kansan Demokraattinen Liitto) oli puolestaan Rauhanpuolustajien
jäsenjärjestö ennen äärivasemmistolaisen puolueen lakkauttamista. 1960-luvulla
Rauhanpuolustajat tuki sissiliikkeiden aseellista itsenäisyystaistelua monissa
maissa katsoen näiden toiminnan olevan leniniläisen imperialismiteorian
oikeuttamaa. On myös hyvä muistaa, että Suomen kommunistisen puolueen
oppositiolla, jota 1970-luvun alussa alettiin kutsua taistolaisiksi, oli
vankka asema Rauhanpuolustajissa.
 |
| Suomalainen rauhanliike ennen ja nyt - mikään ei ole muuttunut. |
Liikkeen historia huomioiden ei ole lainkaan ihme, että
Rauhanpuolustajat oli kutsunut Rovaniemellä järjestetyn Bold Quest
-sotaharjoituksen vastaiseen mielenosoitukseen esiintymään muun muassa
Yhdysvaltalaisen Veteraanit rauhan puolesta -järjestön edustajan Will
Griffin, joka twiittaili toukokuun 4. 2019 vuotta Venäjän miehittämältä
Krimin niemimaalta seuraavaa:
”Is
Crimea occupied by Russia?
I’m in
Crimea and everyone we’ve encountered has said they want to be part of Russia.
There is no occupation here, only nice people & beautiful landscapes.
Haven’t seen a single soldier. We’re here as part of the Global Network
delegation for peace”.
(2)
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin Rauhanpuolustajat
tekee yhteistyötä henkilöiden kanssa, jotka tavalla tai toisella tukevat
Venäjän miehitystoimia Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa. Rauhanpuolustajien
aktivisti Marjaliisa Siira osallistui suomalaisdelegaation
propagandistiselle matkalle Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018 – matkan
näkyvinä johtajina toimivat Venäjälle työskentelevä Johan Bäckman sekä
RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov. Matkalla Siira toimi
itsenäisenä ”vaalitarkkailijana” miehitetyn Krimin alueella laittomasti
järjestetyissä Venäjän ”presidentinvaaleissa”, matkan jälkeen hän jakoi
propaganda-aineistoa matkalta.
Ennen Siiran matkaa Venäjän miehittämälle Krimille,
Rauhanpuolustajien silloinen hallituksen jäsen, vaasalainen, Stig Lång,
vieraili pariin otteeseen suomalaisturistien propagandamatkalla Itä-Ukrainassa.
Matkan organisoinnista ja johtamisesta vastasivat Venäjälle työskentelevät
suomalaiset Johan Bäckman ja Janus Putkonen, joka tuolloin työskenteli
propagandistisessa, venäläisten rahoittamassa, DONi-Newsissä
miehitetyssä Donetskissa. Stig Lång kuuluu myös propagandistisiin ”Suomi-Novorossija-ystävyysseuraan”
ja ”Donetskin kansantasavallan ystäviin”, joiden eräänä toimintamuotona
on Ukrainan vastaisen propagandan jakaminen.
Rauhanpuolustajien on organisaationa ollut vaikea
irtisanoutua jäsentensä Venäjää tukevasta toiminnasta, organisaatio on
ennemminkin vajonnut syvemmälle Venäjän narratiivin levittämiseen, joka ilmenee
Suomessa järjestettyjen sotaharjoitusten aikaan järjestetyissä
vastamielenosoituksissa sekä yksipuolisena läntisen yhteisön syyllistämisenä
ynnä Venäjän aggression valkopesuna ja unohtamisena. Ei ihme, että
Rauhanpuolustajiin ja heidän jäseniin suhtaudutaan vältellen ja jopa
vihamielisesti – Kremlin agentteina. (3)
Kun huomioidaan Ukrainassa käynnissä oleva sota ja Venäjän
suorittama alueiden miehitys, sekä maan Ukrainaan kohdistama muu vaikuttaminen ynnä
laajamittainen propaganda, ei ole lainkaan ihme, että ukrainalaiset näkevät
tässä kilanteessa, osin samoihin manöövereihin sortuneen – kenties myös hyvää
tarkoittavan – Oksana Tšelyševan vihollisen resenaattorina. Onko hän sitä? Jos
vastausta oikein yksinkertaistetaan, niin kyllä on – hän on resenaattori, jonka
jakama aineisto eroaa toisinaan paljonkin todellisuudesta muokaten näin
mielikuvia Venäjän eduksi – ei siis ihme, että hän löytää yhteistyökumppaniksi
suomesta Rauhanpuolustajat länteen katsovan organisaation sijaan!
Oksana Tšelyševassa ja Andrei
Nekrasovissa on paljon samaa, jälkimmäinen on muuttunut Venäjän hallinnon
kriitikosta Venäjän propagandan tuottajaksi ja narratiivin toistajaksi. Tšelyševassa
on havaittavissa samoja piirteitä.
Oksana Tšelyševa tekee myös yhteistyötä Suomessa asuvan tai
asuneen entisen ukrainalaisen erikoisjoukkojen ryhmäjohtajan Aleksander
Medinskiin kanssa. Medinskii haki Suomesta taannoin turvapaikkaa, (4) tämän
jälkeen hän on kunnostautunut lähinnä venäläispropagandan resonaattorina,
päätyen lopulta propagandistiseen ja disinformatiiviseen Rossija-1
tv-kanavan 60 minuuttia ohjelmaan Venäjällä. (5) En ryhdy spekuloimaan
sillä, mikä Medinskiin on ajanut tähän jamaan, nyt häntä kuvaillaan Venäjän
työkaluksi – propaganda-aseeksi.
Tšelyševa on julkaissut Rauhanpuolustajien verkkosivulla
useita laajoja artikkeleja, joissa hän kirjoittaa ukrainalaisten kansallismielisten
ryhmien verkostoitumisesta – osa kritiikistä on ymmärrettävää ja asiallista
kohdistuessaan äärioikeistolaisiin ryhmiin ja niiden verkostoihin, mutta
samalla hän niputtaa samaan joukkoon ryhmiä ja yksilöitä, joille ainoa syy
liittyä kyseisiin organisaatioihin on ollut sodan alkaessa
maanpuolustuksellinen. Ryhmien vapaaehtoisjoukkojen toiminta on monelta osin
verrattavissa suomalaiseen Suojeluskuntaliikkeeseen. Se, että Tšelyševa
niputtaa kaikki nämä ryhmät (esim. Pravyi Sektor, Azov, C14) yhdeksi
kokonaisuudeksi osoittaa samalla sen, että hän ei hahmota ryhmien erilaisia
juuria ja identiteettiä sekä sitä, että Venäjän masinoiman sodan myötä ryhmien
identiteetti ja julkinen kuva on yksipuolinen – militaristinen. Pravyi
Sektorilla (Oikea Sektori) ja Azovilla eri haaroineen on paljonkin
eroja, etenkin alueellisesti, jolloin liikkeiden toiminnassa in havaittavissa
myös paikalliskulttuurin vaalimista.
Suomessa äärioikeistoon kuuluva kansallissosialistinen Vastarintaliike
on aiheuttanut ongelmia viime vuosina – oikeusprosessi sen kieltämiseksi on
käynnissä, ja laajemmin Euroopassa äärioikeistoon kuuluvat ryhmät nostavat
päätään toimien entistä näkyvämmin, mikä tekee ymmärrettäväksi huolestumisen
Ukrainan laitaoikeistoon kuuluvien ryhmien verkostoitumisesta. Ongelmallisena
Tšelyševan toiminnassa pidän sitä, että korostaessaan ukrainalaisten toimintaa
hän ei ole kiinnittänyt vastaavalla tavalla huomiota Venäjän valtion tukeen
eurooppalaiselle äärioikeistolle, eikä hän tunnu huomioivan sitä, että Venäjän
miehitysjoukoissa sotii jopa tuhansia nationalisteja tahi laitaoikeistoon
laskettavia, joukossa myös uusnatseja. Näin ollen voidaan nähdä Tšelyševan toistavan Venäjän narratiivia ukrainalaisista
fasisteina, kun todellisuudessa näiden ukrainalaisten kansallismielisten
tai ääriryhmien kannatus on vaaleissa jäänyt reiluun pariin prosenttiin ja
heistäkin vain osa on fasisteja. Viime sunnuntaina Ukrainassa järjestetyissä
parlamenttivaaleissa kansallismielisten äärioikeistoon kuuluvien puolueiden
kannatus jäi 2,3 prosenttiin. (6)
Seuraavaksi lisää siitä, miksi näen Oksana Tšelyševan
toiminnassa paljonkin kritisoitavaa, samalla hämmästelen sitä, että hänen
”tarinat” uppoavat myös osaan suomalaistoimittajista ja aktivisteista.
Aloitetaan huikan lievemmästä Tšelyševan
kommentoinnista. Ulkopuolisesta seuraava voi tuntua ongelmattomalta, mutta kun
hänen viestintää tarkastelee suuremmassa kuvassa ja laajemmassa
historiallisessa asiayhteydessä, niin hänen viestintä näyttäytyy toisessa
valossa.
”А в Риге -
первомайское шествие. Учитывая реалии, основные лозунги интернациональны,
связаны с защитой прав русскоязычных граждан и неграждан Латвии. В этом году
мэрия не согласовала марш по проспекту Бривибас. Наблюдаю. Детей и молодёжи
много. Из лозунгов запомнился "Русский - родной, латышский - второй",
"Реформа - бред, реформе нет". Акция абсолютно мирная.” (Oksana
Tšelyševa, Facebook).
Tšelyševan korostaessa mielenosoituksen rauhanomaisuutta
jättäen samalla huomiotta sen, että Venäjän hallinto on käyttänyt hyväksi
vastaavia joukkoliikkeitä lukuisissa maissa perustellessaan omaa oikeutta
toimilleen, on hänen päivitys raivostuttavan yksinkertaistava (ja yksipuolinen). Kun tarkastellaan
laajemmassa historiallisessa kontekstissa, kyse on muustakin kuin
rauhanomaisesta liikehdinnästä. Venäjän kielisten vaatimusten hyväksyminen
tänään, Venäjän käyttäessä heitä omien tarkoitusperien hyödyntämiseen, on samalla
entisen miehittäjän edun ajamista, mikä Tšelyševankin tulisi tietää. Tšelyševan
kohdalla toiminta ei yksistään rajoitu Facebook-päivityksiin, hän myös
kommentoi Baltian tapahtumia hyvin aktiivisesti sellaisille radio ja
tv-kanaville, joiden toimintaa on voimakkaasti kritisoitu. Latvia esti tällä
viikolla Baltnews.lv:n toiminnan kanavan Venäjä-kytkösten tähden. (7)
Onhan kuviossa vielä sekin puoli, että kritisoidessaan esim.
ukrainalaisten nousevan kansallisen identiteetin muotoja ja Ukrainassa
vallinnutta tarvetta dekommunisaatio-lakien laatimiselle, hän toisaalla
avoimesti liputtaa ”Russkiy Mir’in” lukuisien ilmenemismuotojen
puolesta.
Tšelyševa tuntuu myös
kiinnittävän kovin yksipuolisesti huomiota sodan tapahtumiin, toukokuisin hän muistaa Odesan ammattiyhdistysten talon traagisen
tulipalon ja kymmenet kuolleet ja sen, ettei syyllinen ole saanut rangaistusta.
Oikeudenkäynnin suhteen on varmasti ongelmia, mutta samalla on hyvä muistaa se,
että moni tapahtumiin osallinen on paennut Odesan alueelta joko Venäjälle tai
naapuriin Transnistrian alueelle, joka tiedetysti on Venäjän tuella Moldovan
hallinnasta eriytynyt alue, muodostaen samalla nykyään turvapaikan erilaisille Venäjää
tukeville ekstremisteille. Siinä missä Odesan tragedian Tšelyševa muistaa, hän
tuntuu unohtavan Malaysia Airlinesin MH17 pudottamisen kuin myös
Mariupolin tulittamisen raketeilla venäläisjoukkojen toimesta tammikuussa 2015
– hän muistuttaa lukijoitaan säännöllisesti sotatoimialueella elävien
siviileiden kärsimyksestä, jättäen kuitenkin mainitsematta sen miksi ihmiset
kärsivät sodan jaloissa. Vastenmielistä etten sanoisi!
Tšelyševa jakaa myös paljon uutisia miehitetyiltä alueilta,
osa hänen jakamista uutisista on lähinnä ”uutisia” tai suoranaista
disinformaatiota ynnä propagandaa. Toisinaan tieto on vaillinaista, kuten seuraavassa päivityksessä:
”I am
now getting reports from various towns on the other side of separation line in
Ukraine where help was delivered by Elena Aristova and her contacts.
These
photoes are from Mayak village at the outskirts of Makeevka town. The area was
subjected to severe shelling. Now it is not under fire but people lost a lot. I
am told that miners who make the majority of people living there are getting
small percentage from their salaries from August and September last year. But
the most troubling situation are in families with disabled members like the
ones in the photoes.
- -“ (Tarkka lainaus Oksana Tšelyševan Facebook-sivulta).
Tšelyševa jättää paljon kertomatta ollakseen kokenut
kirjoittaja, nimittäin yllä olevassa lainauksessa kiinnostavaa on se, mitä hän
ei kerro, kuten sitä, että Makiivkan ulkopuolella sijaitseva Majak on
lähimmilläänkin noin 25 kilometrin päässä rintamalinjasta, josta voi jo
päätellä hyvin paljon, kuten sen, että jos joku on kylää viime aikoina
tulittanut, se ei ole Ukraina. ETYJ olisi kyllä raportoinut, jos kylää olisi
tulitettu Ukrainan asevoimien toimesta reilusti yli 25 km päästä, koska siihen
olisi tarvittu raskasta tykistöä. Joko tulituksesta on vuosia, tai tulittaja
tulee paljon lähempää – alueen miehittäjien joukosta, mikä ei suinkaan olisi
ensimmäinen kerta (esim. Donetskin alueella Venäjän proxy-joukot ovat sodan
aikana tulittaneet kaupunkia lukuisia kertoja, tarkoitusperät ovat
yksiselitteiset – provokaatio ja propaganda).
Kyseessä ei suikaan ole ensimmäinen kerta, jolloin Oksana Tšelyševa levittää disinformaatiota sotatoimialueelta.
Ensimmäisen kerran havaitsin hänen tekevän tätä jo vuosia sitten, Tšelyševan jakaessa ”DNR-lähteen” uutisen
Trudovskan linja-autoaseman tulittamisesta Donetskin lounaisosassa. Aluetta
kyllä tulitettiin tuolloin, mutta kaikkien havaintojen perusteella lähistöltä
ja 30 mm kranaattikonekiväärillä, alueelta löytyi tuolloin jäänteitä 30 mm
kranaattikonekiväärin kranaatista. Ukrainalaisjoukkojen lähimmät asemat olivat
tuolloin reilun 2000 metrin päässä Mar’inkan alueella.
Entäpä sitten Tšelyševan päivitys helmikuussa 2019:
”Еленовка. Сегодня около 14.00 (местное время) между
блок-постами подорвался гражданский автомобиль. Погиб мужчина, двое женщин ранены.
Кто ставит мины между блокпостами?
Погибло двое. Женщина умерла в больнице.
A car
drove some hour ago on a mine set between the checkpoints of Ukraine and the
DPR near Elenovka. A man killed, two women wounded. What devils plant mines on
a way for civilians?”
Tšelyševa seuraa ETYJ:n raportointia alueelta, joten hän pitäisi
tietää ETYJ:n raportoinen aiemminkin laittomista miinoitteista miehitettyjen
alueiden ”viranomaisille”, myös Olenivkassa. Se, että miinoitteita ei poistettu
kehotuksesta huolimatta, kertoo piittaamattomuuden ohella myös
vastuuttomuudesta. Olenivkan tragedian jälkeen kylän alueella, etenkin
ratapihalle sekä radan varrelle, sijoitettiin lisää miinoitteita
militanttijoukkojen toimesta – kenties Tšelyševa seuraavankin tragedian jälkeen
perää syyllisen perään… (Huom. Elenovka > Olenivka).
Tšelyševan omia päivityksiä ongelmallisempina pidän sitä,
että hän jakaa Itä-Ukrainasta selkeästi epäluotettavien lähteiden uutisia sekä
huhuja, antaen myös haastatteluja medioille, jotka ovat osa Venäjän
propagandakoneistoa, tai joita Venäjä hyvin aktiivisesti hyödyntää
disinformaatiokanavinaan. Kuinka uskottavana Suomessa pidettäisi toimittajaa,
joka kommentoisi MV-lehdessä?
 |
Tšelyševa propagandistisen
NewsFrontin haastattelussa. (kuvakaappaus)
|
Tšelyševan tulisi huomioida
kenelle hän antaa haastatteluja, tunnettuna ihmisoikeusaktivistina
hänellä on huomattavan suuri vastuu, kun tiedossa on se, että Venäjä hyödyntää
nimekkäitä haastateltavia oman propagandansa ohella kyseisten kanavien
statuksen nostoon. Onpa aihe kuinka tärkeä tahansa ja lähellä sydäntä, on myös
osattava sanoa jyrkkä EI kun sen paikka on.
Vastuuttomana pidän myös seuraavan kaltaisten ”uutisten”
jakamista lukijoilleen. Jotenkin se, että jaetaan lukijoille Venäjän
valtio-omisteisen median Donetskin entisen, pommi-iskussa menehtyneen,
militanttikomentajan Aleksandr Zahartšenkon lausuntoon perustuva uutinen
sellaisenaan kertoo muustakin kuin harkitsemattomuudesta. Kyseessä on kaikkea
muuta kuin puolueetonta viestintää, jota taasen Journalistiliitto korostaa Tšelyševan
harjoittavan.
Tässä tapauksessa en edes kiinnitä huomiota itse uutisen
(tammikuulta 2015) absurdiuteen, jo tällaisen jakaminen on vastuutonta
toimintaa.
Jos tarkastellaan laajemmin Rauhanpuolustajien ja Oksana Tšelyševan toimintaa – kyseinen aktivismi on kaikkea
muuta kuin puolueetonta. Eräiltä osin Tšelyševan toiminta on varmasti hyvää
tarkoittavaa, sodan uhrien avustamisessa ei ole mitään pahaa, mutta hänen
viestinnän laajempi tarkastelu kuitenkin osoittaa sen, että puolueettomuuteen
hän ei pyri – hän toistaa minkä tahansa resonaattorin tarinan. Motiiveja
toimintaan en ryhdy spekuloimaan, Tšelyševa yksin (?) tietää ne.
Sanotaan, että sodassa totuus kuolee ensinnä, mikä on
jälleen tullut toteen osoitetuksi – oma asiansa sitten on se, että onko
ukrainalaisilla oikeus suivaantua Tšelyševan toimintaan ja nähdä siinä
piirteitä, jotka ovat jonkin tason uhka, että heidän silmissä Tšelyševa ei ole
pelkästään viaton uhri, jollaisen kuvan hän itsestään antaa? Jos
ihmisoikeusaktivisti toistuvasti erehtyy jakamaan propagandistista materiaalia,
toimia on syytä kyseenalaistaa ja kritisoida (myös uhriviitta riisua
harteilta). Ikävä kyllä minä näen Tšelyševassa muutakin kuin uhrin, jos ei
muuta, niin hyvää tarkoittavan hyödyllisen idiootin,
Marko
Huom. Tšelyševan kohdalla esimerkkejä piittaamattomasta viestinnästä
löytyy koko sodan ajalta, kyse ei siis ole yksittäistapauksista.
Lähteinä käytetty myös seuraavia Facebook-tilejä:
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista