Havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta –

 

läsnä nälkä, pelko ja psykologinen terrori

Edellisestä, syvällisemmästä, havaintopaketista Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta on vierähtänyt aikaa jo melkoinen tovi. Hiljaisuuteni ei suinkaan johdu siitä, että mitään ei ole tapahtunut tai etten ole kuullut kummempia uutisia, asiantila on ennemminkin päinvastainen. Sensitiivisten ja sellaisten havaintojen tähden, jotka voivat vaarantaa sivulliset, olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta mitään. Tässä lyhyehkössä kirjoituksessa joitain havaintoja ja kommentteja Venäjän miehittämiltä alueilta – eräissä tapauksissa jätän paikkakuntatiedot mainitsematta tyytyessäni kuvaamaan tapahtuma-aluetta ”piiri” tai ”alue” tasolla. Havainnot ovat pääasiassa kahdelta Venäjän miehittämältä alueelta, Ukrainan itäosista Donetskin ja Makiivkan alueelta sekä miehitetyltä Hersonin alueelta. Aloittakaamme miehitetyn Hersonin alueelta, Henitšeskin piiristä.

Ukrainan asevoimien suoritettua pian puolen yön jälkeen tammikuun 1. päivä, onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä Makiivkassa, ja tuhoamalla venäläisten tukikohtanaan käyttämän rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19). (1) Iskun jälkeen Venäjällä käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. Tapahtunut johti seurauksiin ainakin osaan miehitettyä Hersonin aluetta, Henitšeskin ja Kah’ovkan piireissä – tiedossani ei ole, onko vastaaviin toimiin ryhdytty miehittäjän taholta miehitetyn Donbasin alueella. Seuraavaksi tarkemmin näihin seurauksiin, jotka koskettavat varsin suurta joukkoa miehitetyillä alueilla asuvia siviilejä.

Huomionarvoisinta havainnossa on se, että Venäjän miehitysjoukot ovat pakolla siirtäneet useiden kylien sekä kaupunkityyppisten paikkakuntien alueilta asukkaita pois kodeistaan ja majoittaneet näitä siviilejä ainakin lomakeskuksiin Henitšeskin kaupungin eteläpuolella, Arabatinkynnäksen alueella. Näihin tyhjennettyihin koteihin on muuttanut runsaasti venäläissotilaita sekä turvallisuusjoukkojen henkilöstöä.

Alueella on myös tiettyjä paikkakuntia, joissa väestön laajamittaisempiin pakkosiirtoihin ei ole ryhdytty. Yhteistä näille paikkakunnille näyttää olevan se, että moni niistä sijaitsee Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Melitopoliin vievän junaradan varrella.

Tämä tuntuu minusta alleviivaavalta, mutta painotan, että tietooni tulleissa tapauksissa asukkaat on siirretty pakolla kodeistaan. Heiltä ei kysytä suostumusta siirtoon, kuten ei kysytä suostumusta siihenkään saavatko venäläissotilaat muuttaa heidän koteihinsa. Kaikessa on kyse pakosta, jota tehostetaan uhkauksin.

Väestöön kohdistuvien pakkosiirtojen ohella Henitšeskin alueella venäläiset ovat aloittaneet painostus- ja uhkailutoimet saadakseen paikalliset asukkaat luopumaan ukrainalaisista henkilötodistuksista sekä passeista. Eräs käytössä oleva keino on tarkastusasemien ja -pisteiden perustaminen teiden varsille, näillä asemilla ja pisteillä venäläissotilaat ja muut ns. turvallisuusviranomaiset tarkastavat autoilijoiden ja muiden ohikulkijoiden henkilötodistukset, jos (tai kun) heillä on Ukrainan passi tai ukrainalainen henkilötodistus, alkaa siviileiden uhkailu ja painostaminen paikan päällä.

Tuttavamme joutuivat pysähtymään tällaiselle tarkastuspisteelle, joka oli hätäisesti pystytetyn oloinen ja todennäköisesti niillä sijoillaan vain muutaman päivän ajan. Tarkastuspisteiden paikkaa vaihtamalla miehittäjä varmistaa sen, etteivät paikalliset voi koskaan olla varmoja siitä, että käyttämänsä reitti on turvallinen.

Tuttavien kuvailun mukaan tarkastuspisteellä ollut venäläissotilas vaati heitä näyttämään henkilötodistuksen, ja kun he antoivat Ukrainan passit, sotilas hermostuen rupesi uhkailemaan heitä. Ankarampi uhkailu kohdistui aviomieheen, uhkailua sotilas terästi osoittamalla tuttaviamme rynnäkkökiväärillään. Sotilas vaati heitä luovuttamaan passinsa väliaikaista todistusta vastaan, ja anomaan Venäjän passia. Tuttavamme eivät suostuneet tähän, hätävaleen turvin he selvisivät sillä kertaa tilanteesta – mutta seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen. Venäläiset ottivat myös tiedot ylös heidän passeista. 

Luonnollisesti tulevaisuus pelottaa heitä vielä enemmän, koska alueen kaupungeissa pitäisi käydä säännöllisesti ostamassa ruokaa, öljyä jne. Kesän koittaessa tilanne helpottuu hiukan, mutta edessä on vielä monta tuskallisen vaarallista viikkoa. He myös pohtivat, että onko riskiä mahdollista pienentää käymällä asioilla vain ”naisporukalla”, mutta sekin pitää sisällään omat riskinsä. Miehittäjä on tälläkin alueella kaapannut mukaansa naisia, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai raiskattu. Osa kaapatuista on kadonnut. Seksuaalisen väkivallan riski yhdistettynä epätietoisuuteen tapauksessa, jossa omainen vain katoaa, on kammottava yhdistelmä kenelle tahansa.

 

Havaintoja ja kuulumisia Donetskin ja Makiivkan alueelta  

Päättyvä talvi on ollut miehitetyssä Donetskissa asuville ystäville ja tuttavillemme ankarin miehitysvuosien talvista. Vesihuolto ei ole toiminut kunnolla koko talven aikana, syynä tähän on sota vain välillisesti – suurin syy on miehityshallinnon omien toimien. Viime vuoden alkupuolella sekä Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina Donetskin ja Makiivkankin alueella suoritettiin useita liikekannallepanoja sekä pakkovärväyksiä, joista kirjoitin kevättalvella ja keväällä 2022 useita blogeja. * Pakkovärväysten ensimmäinen heijaste oli pelko, mikä sai monet kaupunkien asukkaat (lähinnä miehet) pysyttelemään kotonaan, piilossa värvääjiltä ja kaduilla sekä työpaikoilla suoritettavilta pakko-otoilta.

Pakko-ottoja tehtiin myös työpaikoilla, metodin ollessa yksinkertaisen – värvääjät yhdessä turvallisuusjoukkojen kanssa ”miehittivät” tuotantolaitoksen portin ja ottivat mukaansa kaikki töihin tulevat miehet tai töistä kotiin lähtevät miehet. Suurin osa näistä miehistä päätyi kevättalven ja kevään 2022 ”lihamyllyihin” Donbasin ja Harkovan alueille, ja moni on jäänyt sille tielle.

Pakko-ottojen seurauksena miehet suurin joukoin piiloutuivat ensin koteihinsa, kesän koitettua moni pakeni kaupungista maaseudulle – eräiden tiedetään jopa yrittäneen päästä Venäjälle ja sieltä turvaan kolmansiin maihin. Ei siis ihme, että hiljalleen kaupunkien vesihuolto rapautui entisestään, rapautumista nopeutti myös se, että ennen Venäjän suurhyökkäystä ukrainalainen henkilökunta kykeni huoltamaan ja korjaamaan osaa Donetskin alueen vesihuollosta, helmikuun 24. päivän jälkeen tämä kävi mahdottomaksi. Heistä tuli kriittisen infrastruktuurin kunnossapitäjinä venäläisille kohde.

Tällaisten tapahtumien seurauksena Donetskin ja Makiivkan alueen kunnallistekniikka rapautui ja monin paikoin romahti, mikä ei samalla tapaa näy eliittisen nukkehallinnon asuinalueilla, mutta tavallinen kansa ei pääse suihkuun viikkoihin, vessassa käyntikin alkaa olla mahdotonta viemäriverkon romahtamisen seurauksena jne. Kevättä ja kesää odotetaan, jotta pääsee ulos ja aikaa voi viettää ulkona ahdistaviksi käyvistä kodeista.

Tämän vuoden puolella Donetskin alueelle on tullut Venäjältä ns. siviilityöntekijöitä. He työskentelevät esim. kuorma-autojen kuljettajina, toimittaen vettä tankkiautoilla kaupunginosien ”vesihuoltopisteille” – jotka nekin toimivat satunnaisesti. Nämä työntekijät on siirretty Donetskin alueelle aksentin perusteella kauempaa Venäjältä. He eivät puhu venäjää samalla aksentilla, mitä Venäjän miehittämällä rajaseudulla asuvat venäläiset puhuvat, huom. tarkoitan Rostovin oblastin aluetta.

On enemmän kuin todennäköistä, että pula kuorma-auton kuljettajista on seurausta rekrytoinneista ja pakkovärväyksestä. Viime vuoden tammikuussa (v. 2022) miehitetyn Donetskin alueelle sijoitettu, 1. armeijakunnan aluepuolustusprikaateihin kuuluva Oplot prikaati eli 5. mekanisoitu kivääriprikaati rekrytoi henkilökuntaa. Tuolloin prikaati etsii autonkuljettajia (vaatimuksena vähintään BC-kortti), viestimiehiä sekä erilaisia tietotekniikanoperaattoreita, leirien ja tukikohtien vartijoita – rekrytointi ulottuu myös naisiin. Palkkaa luvattiin tuolloin ruhtinaalliset 24 000 ruplaa kuukaudessa. (2)

Venäjän toimintaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla leimaa suunnittelun puute. Sen ohella, että miehittäjä rikkoo räikeästi Geneven sopimuksia pakko-otoillaan ja muilla siviiliväestöön kohdistuvilla toimillaan (väestön pakkosiirrot, lasten militarisointi jne.), se ei näytä huomioivan lainkaan tekojensa seurauksia. Yksistään Donetskin alueella asuu edelleen vähintäänkin satojatuhansia asukkaita, monet heistä ovat vanhuksia, huono-osaisia ja näin erityisen suojelun tarpeessa, mutta Venäjä ei välitä heistä käytännössä pätkääkään. Vesihuoltoa suoritetaan satunnaisesti tankkiautoilla, lääkkeistä on jatkuvaa pulaa – ollut jo vuosia mutta ennen koronaviruspandemiaa ja tarkastusasemien (lähes täydellistä) sulkua, alueen asukkaat saattoivat suorittaa ostoksensa Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Menneenä talvena vesipulan ohella myös ruokapula vaivaa tuhansia ja tuhansia kaupunkien asukkaita: kasvuiässä olevat lapset nälkiintyvät, ruoaksi voi olla viikkojen ajan kuivaa leipää ja lientä. Tuttavamme ja ystävämme ovat laihtuneet silminnähden, laihtumisen ohella he näyttävät vanhentuneen vuosia yhdessä talvessa – linkki ulkomaailmaan on heille yksi keinoista selvitä päivästä toiseen. Se tuo myös tietoa ulkomaailmasta, mikä on nyt vielä tärkeämpää, kun Googleen pääsy on alueelta estetty. Pääsy on vain Yandexin hakukoneeseen, joka ei tarjoa muuta kuin linkkejä venäläisten propagandaan. Ikääntyneiden on tyydyttävä tähän, kun juuri ja juuri osaavat käyttää tietokonetta ja kännykkää, on turha koettaa neuvoa keinoa rajoitusten kiertämiseen.

Propagandarummutuksen mukaan ”Ukraina kukistuu pian”; ”toukokuussa marssitaan Venäjän voitolle” jne. Propagandan rinnalla miehittäjä kohdistaa alueen asukkaisiin, etenkin lapsiin, entistä rajumpaa psykologista terroria – Venäjän kansallislaulun laulamista, Ukrainan ja ukrainalaisten de-humanisointia jne. Moni ei enää laita lapsiaan päiväkotiin tai kouluun, he ovat vanhempiensa lailla kotona suojassa vihamieliseltä maailmalta. Turvattomuutta lisää myös se, että miehittäjä on asuttanut Venäjältä tuotua miehityshallinnon henkilökuntaa paikallisten keskuuteen. Tässä joukossa on luonnollisesti turvallisuuselinten työntekijöitä, jotka yrittävät urkkia ja saada tietoa mahdollisesta vastarintatoiminnasta, jota sitäkin jo vähäisessä määrin alueella ilmenee. Kuten tuttavamme totesi vuosia sitten, silloisille hyödyllisille idiooteille ja yhteystoimintahenkilöille sekä mielenosoituksissa punalippuja heiluttaneille – Neuvostoliittoa te kaipasitte ja Neuvostoliiton te saitte, johon voisin lisätä, heidän saaneen Stalinin ajan vainoharhaisen neuvostovaltion.

”Жовта Стрічка” – ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat miehitetyssä Donetskissa miehityshallintoa vastaan. (3)

Kun sota aikanaan loppuu ja Ukraina on vapaa, moni asia ei enää palaa ennalleen. Osa ystävistämme ei enää halua palata kotiin Donetskin alueelle, he eivät vain voi – muistot ja menetykset ovat liian kipeitä. Osan kohdalla menetykset ovat konkreettisia – venäläisten tykkitulen tuhottua kodit perustuksia myöten. Kun uutta elämää on rakennettu jo vuosien ajan Ukrainan läntisiin osiin, paluu tuhoutuneen kodin perustuksille on kipeää ja muistot menetyksen lopullisuudesta tuskallisia. Toisaalta miehitetyssä Donetskissa, kaiken psykologisen terrorin ja propagandan keskellä, yksin omissa kuplissaan elävät ystävämme ja tuttumme haaveilevat tulevasta – he haaveilevat ajasta, jolloin Donetsk on jälleen vapaa ja Ukrainan lippu liehuu kaupungin ytimessä. Lähes jokaisen keskustelun päättyessä –

Слава Україні!

 

Marko

 

Kirjoituksen pääasialliset lähteet ovat henkilöitä, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla. Tunnemme heidät henkilökohtaisesti, eräitä heistä olen itsekin tavannut vuonna 2014 alkaneen sodan aikana. Muut lähteet:

1. https://www.euronews.com/2023/01/04/makiivka-russia-blames-its-own-soldiers-mobile-phone-use-for-deadly-ukraine-missile-strike 

2. Aihetta taustoitettu blogissani Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta, julk. 1/2022.

3. https://v-variant.com.ua/donetsk-tse-ukraina-v-okupovanomu-misti-aktyvisty-prodovzhuiut-proukrainski-aktsii-protestu/ 

*: Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettuja pakko-ottoja/ pakkovärväyksiä käsittelin muun muassa blogeissani 16. maaliskuuta 2022 ja 23. huhtikuuta 2022.

Venäläisten tuhoama Mar’inka, Donetskin lounaispuolella.

#StandWithUkraine 

Itärintamalta ei mitään uutta – lyhyelti sodasta ja tämänhetkisestä tilanteesta Donbasin alueella

 

Itä-Ukrainan sotatoimialue Mariupolia lukuun ottamatta on jäänyt tavattoman vähälle huomiolle Venäjän 24. helmikuuta alkaneen offensiivin aikana – vielä vähäisemmälle huomiolle on jäänyt tilanne niillä Donetskin ja Luhanskin alueilla, joita Venäjä varustamine ja rahoittamine joukkoineen on miehittänyt keväästä 2014 lähtien.

Kuten muistamme, ennen offensiivin alkua, Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta siirrettiin tuhansia siviilejä Venäjälle – monien kohdalla kyse oli käytännössä pakkosiirroista, henkilöllä itsellään ei ollut valta päättää lähteäkö vaiko ei.* Samaan aikaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla pantiin toimeen miehiä koskenut pakkovärväys, jossa 1. ja 2. armeijakuntiin kuuluvia ns. aluepuolustusprikaateja täydennettiin ja muodostettiin lisää. Alueelle tuli myös lisää joukkoja Venäjältä, osa joukoista kuului Venäjän maavoimien 8. armeijakunnan joukkoihin, osan ollessa venäläisistä vapaaehtoisista koottua osastoja.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on ollut hyvin hankalaa saada tietoa joukkojen siirroista sekä joukkojen taisteluissa kärsimistä tappioista, johtuen osin siitä, että tappioita on pyritty salaamaan kuin myös siitä, että joukot ovat kärsineet hyvin ankaria tappioita offensiivivaiheen kuluessa.

Miehitettyyn Luhanskiin tuotiin muutamien päivien taisteluiden jälkeen puoliperävaunulasteittain kuolleita, (1) alkuun en saanut vastaavia uutisia Donetskin alueelta, joten virheellinen olettamukseni oli se, että offensiivivaiheessa joukot eivät ole kärsineet yhtä kovia tappioita, vaikka Donetskista etelään, Volnovakhan suunnalla olikin käyty raskaita taisteluita ensimmäisten päivien aikana. Sittemmin venäläistykistö on tuhonnut osia Volnovakhasta täysin.

Viimeviikon loppupuolella sekä tämän viikon alussa olemme onnistuneet olemaan yhteydessä miehitetyn Donetskin alueelle useita kertoja (useisiin eri tahoihin) – korviimme on tarttunut tiedonmuruja, huhuja ja spekulaatioita.

Kahdesta tuntemastamme lähteestä on kuvailtu alueelle sijoitettujen venäläisjoukkojen ja pakkovärvättyjen kärsineet hyvin raskaita tappioita. Lähteiden mukaan taistelussa kuolleita sotilaita ja ”vapaaehtoisia” ei toimiteta Donetskissa ruumishuoneille vaan ne viedään suoraan Donetskin keskustan tuntumassa olevan DMZ Donetskin teräs- ja metallurgiankombinaatin alueelle, jossa ruumiit poltetaan. Niin brutaalilta kuin tämä kuulostaa, niin on syytä muistaa, että kevään ja kesän 2014 taisteluissa kaatuneiden militanttien ja venäläissotilaiden ruumiita poltettiin liikuteltavissa krematorioautoissa, joiden käytön mahdollisuudesta spekuloitiin Venäjän offensiivin ensimmäisinä päivinä.

Viime viikon aikana Donetskin alueelta on tulitettu entistä enemmän Ukrainan hallinnassa olevia alueita kaupungin ympäristössä – viikonvaihteen ja maanantain kuluessa Avdiivkaan kohdistettiin useita tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä. Silminnäkijähavaintojen (ensikäden lähde) mukaan Venäjä on siirtänyt tykistöä kaupunkialueelle, Donetskin luoteisosiin sekä kaupungin keskustan tuntumasta etelään suuntautuvalle kaistalle. Kertoessaan havainnoistaan lähteemme huomautti, että todennäköisesti ”Ne ampuvat kohta Bossea, kuten ampuivat talvella 2015”.

Bosse on kaupunginosa Donetskin eteläosissa. Tammikuussa 2015 Leninskin alueen ja Bossen rajalla sijaitsevan vul. Kuprinan ja vul. Ivana Tkatšenkan risteysalueella sijainnutta raitiovaunu- ja linja-autopysäkkiä tulitettiin 82 mm kranaatinheittimillä – tuolloin tapaus jäi virallisesti selvittämättä, koska miehityshallinto ei antanut ETYJ:n suorittaa laajoja tutkimuksia alueella. Alueelta löytyi tuolloin 82 mm kranaatinheittimen kranaattien kappaleita.

Miehitetyssä Donetskissa suuria ongelmia siviileille aiheuttaa hintojen nousu (tietenkään alueen ”viranomaiset” eivät tunnusta tämän ongelman laajuutta), mikä osaltaan johtuu ruplan kurssin romahduksesta. Paikallisille syötetyn propagandan seurauksena etenkin eläkeläiset vaihtavat paniikissa vähiä hryvnioitaan (Ukrainan valuutta) rupliksi. Pankeissa hryvnioita ei suinkaan suoraan vaihdeta käteiseksi, vaan ruplat ohjataan pankkitilille, jolta ne voi nostaa vain pankkiautomaatista (ei pankista). Merkittävä ongelma on tietenkin siinä, ettei pankkiautomaateissa ei ole juurikaan ruplia – eräskin tuttumme epäili, että käytännössä nämä eläkeläiset ovat menettäneet rahansa. (Viime viikon perjantaina donetskilaisessa pankissa sai 100 hryvnialla 270 ruplaa).

Venäjä on siirtänyt Itä-Ukrainan miehitetyille alueille myös ballistisia OTR-21 Totška-U-ohjuksia, osa niistä on sijoitettu Donetskin kaakkoispuolelle, josta niitä on ammuttu Kramatorsk-Slovjansk-suuntaan. Ukrainan ilmatorjunta pudotti viime viikonvaihteen (12. – 13. maaliskuuta 2022) aikana Itä-Ukrainassa ainakin kaksi OTR-21 Totška-U-ohjusta – toisen jäänteet putosivat miehitetyn Horlivkan lähelle.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin Venäjä ei ole onnistunut tekemään vielä merkittäviä läpimurtoja. Donetskin eteläpuolella sen joukot ovat edenneet Volnovakhaan ja sieltä kohti länttä, tavoitellen Velyka Novosilkaa sekä kohti etelää Mariupolia, jolla suunnalla pohjoisesta – Kalmiusin jokivartta – edenneet venäläiset eivät ole saavuttaneet mainittavaa menestystä.

Volnovakha tänään.

Luhanskin alueella joukot ovat kapeina teiden mukaisina urina edenneet luoteeseen ja länteen rintaman ollessa hyvin sekavan ja liikkuvan. Tähän mennessä Ukrainan asevoimien on onnistunut hidastaa hyökkääjän etenemistä alueella sekä tuottaa hyökkääjälle huomattavia tappioita. On kuitenkin mahdollista, että Ukrainan asevoimat joutuu oikaisemaan alueella rintamalinjaa, mikä tarkoittaisi sitä, että usea paikkakunta saattaisi päätyä Venäjän haltuun. Nähdäkseni vielä ei olla tilanteessa, jossa edellä kuvattu skenaario toteutuu, mutta mikäli Venäjä heittää taisteluihin lisää miehiä ja kalustoa, voi Ukrainalle olla edullista luopua (väliaikaisesti) joistain alueista.

Perinteinen telamiina on vielä käypä ase – venäläinen taistelupanssarivaunu ajanut miinaan Itä-Ukrainassa.

Venäjän helmikuun lopun laaja offensiivi ei ole päättänyt miehiin kohdistettuja pakkovärväyksiä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Donetskista offensiivia ennen ja offensiivin aikana pakkovärvättyjä miehiä on viety esim. Horlivkan alueelle, jossa heitä on pidetty suljettuina kunnallisissa laitoksissa (päiväkodit ja koulut) päiviä ilman ruokaa ennen kuin joukot on komennettu rintamalle. Pakkovärvätyille ei välttämättä ole annettu lainkaan sotilaallista koulutusta, kaikilla ei ole edes asettakaan. Miehitysjoukot ovat käyttäneet näitä pakkovärvättyjä etulinjassa raivaamassa esteitä ja kaivantoja hyökkäyksen edellä, pakkovärvättyjen lähettämien viestien mukaan näiden joukkojen tappiot ovat suuria, yksi plutoona voi lakata olemasta parissa kolmessa päivässä.

Donetsk-Makiivka-alueella (ja todennäköisesti muuallakin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla) turvallisuusjoukot metsästävät myös entisiä vankeja näihin pakkovärvätyistä koottuihin osastoihin.

Miehittäjän toteuttamalla pakkovärväyksellä on myös heijastevaikutuksia alueen siviili-infrastruktuurin sekä terveydenhuollon toimintaan. Useammalta paikkakunnalta saamamme tiedon mukaan pakkovärväys on johtanut siihen, että esim. sairaaloidenkaan henkilökuntaan kuuluvat miehet eivät tule töihin, koska pelkäävät joutuvansa rintamalle ”lihamyllyyn”. Jo ennen Venäjän laajaa offensiivia, miehitetyillä alueilla oli ongelmia veden- ja kaasun jakelussa, nyt näitä ongelmia on monin verroin enemmän pakkovärväyspelon myötä.

Toisaalta pakkovärväys on saanut aikaan myös verkostoitumista, vielä on turhan aikaista puhua ”vastarintaliikkeestä”, mutta sikäläisten käyttämissä sosiaalisen median verkostoissa on havaittu perustetun ryhmiä, jossa vastustetaan mielivaltaista pakkovärväystä (Donetskiin oli suunnitteilla maanantaina mielenosoitus pakkovärväystä vastaan). Sikäläinen turvallisuuspalvelu on pidättänyt joitain ryhmiin kuuluneita naisia ”terrorismilain” perusteella.

Severodonetskin kaupunkialueen tuntumassa on käyty raskaita taisteluita useana päivänä – tykkituli on useana päivänä moukaroinut Rubižnen ja Severodonetskin aluetta, samaan aikaan selustassa venäläiset ovat jo panneet täytäntöön puhdistuksia. Ukrainan kontrollissa olevan Luhanskin alueen viranomaiset ovat kertoneet venäläisten syyllistyneen ukrainalaisen kansalaisaktivisti Oleksandr Kononovin teloitustyyliseen murhaan. (2)

Viikonvaihteessa raketinheitintuli kohdistui useita kertoja Kramatorskin ja Slovjanskin alueille – myös Venäjän ilmavoimat pommitti Donbasin tätä kolkkaa, Karachunin laella sijaitseva tv-masto yritettiin tuhota pommituksin. (3) Venäjän ilmavoimat iski alueella myös Sviatohirskin luolaluostarin alueelle, josta oli suojaa hakenut tuhatkunta siviiliä. (4) Isku on kaikella tapaa järjetön, kyseessä on lähes 500 vuotta vanha luostarialue ja alueen merkittävimpiä uskonnollisia kohteita – paradoksaalisesta kyllä, luostari on vieläpä Moskovan patriarkaatin alainen eli kuuluu siihen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon, joka ei ole eronnut ns. Moskovan kirkosta.

Slovjanskin ja Kramatorskin alueella asuvista moni miettii kotinsa jättämistä, jälleen kerran. Halukkuutta lähtöön kuitenkin vähentää se, että venäläisjoukot tulittivat yksistään viikonvaihteen aikana useita kertoja siviilejä, jotka olivat poistumassa alueelta. Tulitusta kohdistettiin myös Kramatorskista länteen matkanneeseen evakuointijunaan, tulituksessa menehtyi yksi siviili ja haavoittui yksi. (5) Surullisempi kohtalo oli sillä perheellä, joka oli henkilöautollaan siirtymässä pois taisteluiden jaloista Slovjanskin ja Iziumin välillä – koko perhe menehtyi tykistökeskityksessä.

Alueelta saamiemme silminnäkijähavaintojen mukaan venäläisten toiminta on tarkoituksellista, tykkitulta kohdistetaan selkeisiin siviilikohteisiin. Kaupunkien korkeat kerrostalot ovat ensimmäisiä kohteita, joihin tykistö iskee. Vaikka venäläisten tykistö on vielä kymmenien kilometrien päässä kaupungeista, asukkaat varautuvat jo mahdollisiin (yllätyksellisiin) tykistökeskityksiin siirtymällä asumaan ylimmistä kerroksista kellareihin ja alimpiin kerroksiin.

Viikonvaihteessa Ukrainan asevoimien 24. prikaatin komentajana toiminut eversti Valeri Hudz kaatui Luhanskin alueella. (6)

* * *

Itä-Ukrainan sotatoimialueella sijaitsevan Mariupolin tilanne on kaikella tapaa epäinhimillinen, kaupunkia tulitetaan maalta ja ilmasta (Venäjän ilmavoimat suorittaa kaupunkiin useita ilmapommituksia päivittäin). Toistaiseksi Venäjän ei ole kuitenkaan onnistunut tunkeutua syvälle kaupunkiin, se on juuttunut korttelitaisteluihin kaupungin laidoille tai kapeille, kohti keskustaa eteneville, väylille – näyttää myös siltä, ettei kaupungin saarros ole täydellinen, mikä ei kuitenkaan auta siviilejä, koska reitti ulos on vain muutamien kilometrien levyinen ja kaikkialta venäläisjoukkojen valvonnan alla.

Mariupolissa on kaupungin saarron aikana kuollut sotatoimista ja saarrosta johtuvien syiden seurauksena virallisestikin yli 2100 siviiliä – epävirallisesti puhutaan jo moninkertaisesta luvusta. Tällä hetkellä siviileitä haudataan kaupunkialueella joukkohautoihin. Venäläisten julmuudella ja häpeilemättömyydellä ei myöskään näytä olevan rajoja, nyt sen joukot ovat miehittäneet sairaalan ja ottaneet panttivangeiksi satoja potilaita sekä sairaalan henkilökunnan. (7)

Mariupolista länteen sijaitsevassa, nyt miehitetyssä Berdjanskissa on järjestetty miehitystä vastustavia mielenosoituksia useina päivinä – tänäänkin kaupungin urheat asukkaat kokoontuivat vastustamaan miehitystä. (8) Viikonloppuna näimme useissa venäläisten miehittämissä, Hersonin ja Zaporižžjan alueen kaupungeissa, Venäjän vastaisia mielenosoituksia, joihin osallistui jopa tuhansia siviilejä. Samalla Venäjä on jatkanut näillä alueilla kansalaisaktivistien, toimittajien ja muiden merkittävien henkilöiden vainoamista sekä kidnappauksia. Ydinvoimalakaupunki Enerhodarissa venäläiset ovat ryhtyneet kidnappaamaan myös tavallisia kansalaisia kaduilta. Tietojen mukaan venäläisten kanssa yhteistyöstä kieltäytynyt, kidnapattu Melitopolin kaupungin pormestari Ivan Fedorov on viety miehitettyyn Luhanskiin, jossa häntä vastaan on nostettu syyte terrorismista. (9)

Pelätään, että venäläiset tulevat lisäämään Ukrainan miehitetyn eteläosan terroria tulevien päivien ja viikkojen kuluessa, koska se ei ole saanut alueita kunnolla hallintaansa eikä siviileiden rauhanomainen vastarinta ole pelottelulla ja tähänastisella uhkailulla loppunut. En lainkaan ihmettele sitä, jos venäläisten harjoittama terrori ja väkivalta muuttaa passiivisen (rauhanomaisen) vastarinnan väkivaltaiseksi sissisodaksi.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/ian_tanya/status/1498543050695618562 

2. https://twitter.com/ua_parliament/status/1503130002560372739 

3. https://twitter.com/whitebabydoll_/status/1502911805210906626 

4. https://twitter.com/AlexKokcharov/status/1502967898696044548 

5. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2022/03/13/7330911/ 

6. https://inforesist.org/v-boyu-s-okkupantami-pogib-legendarnyj-polkovnik-vsu-valerij-gudz/ 

7. https://www.thetimes.co.uk/article/war-in-ukraine-russian-troops-take-hundreds-hostage-in-mariupol-hospital-c00933dbh

8. https://twitter.com/PVB40/status/1504063683089117191 

9. https://twitter.com/Mariia_Zolkina/status/1503487266718638083 

Blogissa hyödynnetty myös liveuamap.com-verkkosivua sekä paikallisia kontakteja.

*: Helmikuisessa blogissani ”Pimeys laskeutuu Donbasin ylle – miehittäjä pakottaa ihmiset kodeistaan” lyhyelti tilanteesta miehitetyssä Itä-Ukrainassa ennen Venäjän offensiivia.

Venäläisten murhaama Oleksandr Kononov.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine

Miehittäjän sorto alkoi, vaikkei tykkien pauhu ole vielä päättynyt

 

Venäjän koko Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota ei ole ehtinyt vanheta kuin parin viikon verran ja jo nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana miehittämillä alueilla on otettu käyttöön perinteiset terrorisodan keinot. Etelässä niillä Hersonin ja Zaporižžjan kaupunkialueilla, joilla Venäjän on onnistunut vakiinnuttaa asemaansa, on se aloittanut väestön näkyviin henkilöihin kohdistuvia terrori- ja vainoamisoperaatioita.

Melitopolissa venäläiset kidnappasivat maaliskuun 11. päivä kaupungin johtajan Ivan Fedorovin, joka kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa. (1) Edellisenä päivänä asemiehet olivat kidnapanneet Melitopolissa sijaitsevan Ukrainan kulttuurimuseon johtajan, Krimin tataari, Leyla Ibragimovan, joka oli myös alueparlamentin jäsen. (2) Toistaiseksi pidätyksillä ei ole ollut toivottua vaikutusta, tänään Melitopolissa tuhannet ukrainalaiset ovat kokoontuneet osoittamaan mieltään miehittäjän mielipuolisia toimia vastaan – ja samalla kolmas näkyvä vaikuttaja, Melitopolin Venäjän vastaisten mielenosoitusten organisoija Olha Haisumova on kidnapattu. (3)

Kidnappaukset ja uhkailut näyttävät pääasiassa keskittyvän Ukrainan eteläosiin, mutta myös muualla Ukrainassa venäläiset ovat hyökänneet paikallisjohtajien tai avustusjärjestöjen edustajien kimppuun, käyttäen myös tappavaa voimaa. Näin kävi Kiovan luoteispuolella Hostomelissa, jossa paikallisen yhteisön johtaja Juri Prylypko tapettiin hänen ollessa toimittamassa apua hädänalaisille. (4)

Ivan Fedorovin kidnappaus Melitopolissa.

Nämä kidnappaukset eivät ole mitään uutta, keväällä ja kesällä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla militantit vangitsivat miehitystä näkyvästi vastustaneita henkilöitä – Horlivkassa militantteja vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak vangittiin, siirrettiin Slovjanskin alueelle, jossa häntä kidutettiin ja heitettiin lopulta vatsa auki leikattuna läheiseen jokeen. Rybakin ruumis löydettiin myöhemmin, ja mikäli oikein muistan, hänen kuolinsyy oli hukkuminen.

Rybak ei jäänyt ainoaksi siviiliuhriksi kevään ja kesän 2014 kuluessa, lukuisia ukrainalaisia vangittiin, kidutettiin ja murhattiin Igor Girkinin joukkojen ja muiden militanttien toimesta. Uhreiksi joutui miehiä, naisia ja jopa alaikäisiä. Nuorimpiin uhreihin kuului 16-vuotias kramatorskilainen aktivisti ja jalkapalloilija Stepan Tšubenko. (5) Hänet murhasi joukko Venäjän riveissä aluetta terrorisoineita militantteja, jotka piilottelevat tänään joko Itä-Ukrainan Venäjän miehittämillä alueilla tai Venäjällä – jolleivat ole jo päässeet hengestään.

Miehitetty Itä-Ukraina, kevät tai kesä 2014 - katoaminen.

Siltä mitä Itä-Ukrainassa keväällä ja kesällä 2014 tapahtui suljettiin joko silmät tai ne ohitettiin ”kurittomien joukkojen” tekoina, mutta tästä terrorista oli saatu esimakua jo Krimin niemimaalla Venäjän miehitettyä sen. Miehityksen ensimmäisiä siviiliuhreja oli Krimin tataari Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. Ametin runneltu ja kidutettu ruumis löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ikävä kyllä muistan myös kuinka tuolloin elämään jäivät disinformatiiviset tarinat ”rikollisten välienselvittelyistä” jne. Joko ei haluttu uskoa totuutta, tai siltä suljettiin silmät, jotta oli helpompaa uskotella läntiselle yleisölle miehityksen ”rauhanomaisuus”.

Vastenmielisintä laajassa kuviossa on se, että läntinen yhteisö on lähes täysin sulkenut silmänsä siltä, mitä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla on tapahtunut – Saksa on sallinut yritystensä jopa tehdä yhteistyötä sellaisten venäläisyritysten kanssa, joilla on miehittäjää tukevaa toimintaa Krimin niemimaalla. Tämä siis aikana, jolloin Venäjä on systemaattisesti sortanut Krimin tataareja ja vainonnut muita niemimaalla asuvia, miehitystä rauhanomaisesti vastustavia, henkilöitä ja yhteisöjä; ja aikana, jolloin Venäjä on tuhonnut miehittämällään niemimaalla sijainneita uskonnollisia kohteita sekä kulttuurikohteita. Sen tiedetään myös siirtäneen Venäjälle kulttuuriaarteita niemimaalta ja pyrkineen väärentämään niiden taustaa ja näin liittämään ne osaksi Venäjän historiaa.

Venäjän miehittämään Krimin niemimaahan verrattuna Itä-Ukrainan miehitetyt alueet olivat ”musta-aukko”, mitä tulee ihmisoikeusrikkomusten huomiointiin lännessä. Vasta vuosi pari sitten julkitulleet ensimmäiset tiedot Donetskin kidutuskeskus-Izoliatsiasta sekä kesällä 2021 julkaistu YK-raportti kidutuksen yleisyydestä herätti hetkeksi kiinnostuksen Venäjän toimiin näillä alueilla, (6) kunnes syksyn koitettua raportit ja Venäjän toimet miehittämillään Itä-Ukrainan alueilla painuivat unholaan.

Venäjän offensiivin alkaessa helmikuun 24. päivä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli vangittuna vähintäänkin satoja ukrainalaisia, miehitystä tavalla tai toisella vastustaneita siviilejä. Ukrainan ja ihmisoikeusjärjestöjen näkemyksen mukaan he kaikki ovat laittomasti vangittuja. Todellinen laittomasti vangittujen lukumäärä voi olla jopa merkittävästi suurempi kuin tiedossa oleva luku, mikä pohjautuu käytännössä ukrainalaisten omaisilta ja miehittäjiltä saamiin tietoihin. Tiedossani on kuitenkin tapauksia, joissa omaiset eivät pelon tähden uskalla kertoa pidättämisistä kenellekään, eivät edes nimettömästi, joten tällaiset kidnapatut henkilöt eivät näy missään tilastoissa.

Miehitetyillä alueilla yleistä oli myös omaisten kiristäminen kidnapatuilla, käytännössä kyse oli lunnaiden vaatimisesta, niin kidnapattu (näennäisesti vangittu ja ”tuomiota” odottava) pääsee vapauteen – jos pääsee. Lunnasvaatimus saattoi kohota tuhansista kymmeniin tuhansiin dollareihin.

* * *

Nyt olemme tilanteessa, jossa Venäjä miehittämillään alueilla panee täytäntöön juuri niitä samoja keinoja, joita se ja sen operaattorit ovat toimeenpanneet aiemmin Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainassa. Miehityksen näkyviä vastustajia katoaa, siviileihin tullaan kohdistamaan sortotoimia ja julmaa väkivallanuhkaa – sitä on myös pantu täytäntöön venäläisten ampuessa mielenosoittajia useilla paikkakunnilla; tulemme todennäköisesti myös näkemään, kuinka ukrainalaisia kulttuurikohteita tuhotaan (muutoinkin sotatoimien yhteydessä), kulttuuriaarteita varastetaan ja Venäjällä valtionvirkamiehet, museoiden henkilökunta jne. osallistuvat toimiin, joilla näiden varastettujen kulttuuriaarteiden historiaa yritetään väärentää.

Tuntuu, että suljemme silmämme tältä vaikka olemme kahdeksan vuoden ajan nähneet kuinka Venäjä ja sen varustamat joukot toimivat miehittämillään alueilla – millaiseen terroriin he turvautuvat hiljentääkseen vastarinnan. Tai meidän olisi pitänyt nähdä jos olisimme olleet silmät auki, mutta tuntuu siltä, että aivan liian moni päättävässä asemassa ollut poliitikko on ollut valmis sulkemaan silmänsä näiden yksilöiden inhimillisiltä kärsimyksiltä säilyttääkseen – edes jonkin asteiset – välit Moskovaan.

Meidän on myös mahdollista toimia silmien sulkemisen sijaan, iskeä Venäjään armotta takaisin sen jokaisen sortotoimen paljastuttu. Keinoja vaikuttaa on olemassa, kaikki riippuu vain tahdosta ulottaa vastatoimet riittävän laajalle. Mikäli valitsemme sulkea silmät – kuten olemme tähän asti tehneet, edessä on tulevaisuus, jolloin joudumme vastaamaan kysymykseen – Miksi emme tehneet mitään?

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/LonnqvistMarko/status/1502344768323522561 

2. https://bylinetimes.com/2022/03/11/ukrainian-museum-director-arrested-inattack-on-culture/ 

3. https://twitter.com/PaulaChertok/status/1502653535980167175 

4. https://twitter.com/OlenaHalushka/status/1500833015882256387 

5. https://khpg.org/en/1589334807 

6. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

Blogissani Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ihmisoikeustilanteesta, julkaistu 13.7.2021:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/07/ykn-raportin-mukaan-kidutus-on.html