Miehittäjän sorto alkoi, vaikkei tykkien pauhu ole vielä päättynyt

 

Venäjän koko Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota ei ole ehtinyt vanheta kuin parin viikon verran ja jo nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana miehittämillä alueilla on otettu käyttöön perinteiset terrorisodan keinot. Etelässä niillä Hersonin ja Zaporižžjan kaupunkialueilla, joilla Venäjän on onnistunut vakiinnuttaa asemaansa, on se aloittanut väestön näkyviin henkilöihin kohdistuvia terrori- ja vainoamisoperaatioita.

Melitopolissa venäläiset kidnappasivat maaliskuun 11. päivä kaupungin johtajan Ivan Fedorovin, joka kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa. (1) Edellisenä päivänä asemiehet olivat kidnapanneet Melitopolissa sijaitsevan Ukrainan kulttuurimuseon johtajan, Krimin tataari, Leyla Ibragimovan, joka oli myös alueparlamentin jäsen. (2) Toistaiseksi pidätyksillä ei ole ollut toivottua vaikutusta, tänään Melitopolissa tuhannet ukrainalaiset ovat kokoontuneet osoittamaan mieltään miehittäjän mielipuolisia toimia vastaan – ja samalla kolmas näkyvä vaikuttaja, Melitopolin Venäjän vastaisten mielenosoitusten organisoija Olha Haisumova on kidnapattu. (3)

Kidnappaukset ja uhkailut näyttävät pääasiassa keskittyvän Ukrainan eteläosiin, mutta myös muualla Ukrainassa venäläiset ovat hyökänneet paikallisjohtajien tai avustusjärjestöjen edustajien kimppuun, käyttäen myös tappavaa voimaa. Näin kävi Kiovan luoteispuolella Hostomelissa, jossa paikallisen yhteisön johtaja Juri Prylypko tapettiin hänen ollessa toimittamassa apua hädänalaisille. (4)

Ivan Fedorovin kidnappaus Melitopolissa.

Nämä kidnappaukset eivät ole mitään uutta, keväällä ja kesällä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla militantit vangitsivat miehitystä näkyvästi vastustaneita henkilöitä – Horlivkassa militantteja vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak vangittiin, siirrettiin Slovjanskin alueelle, jossa häntä kidutettiin ja heitettiin lopulta vatsa auki leikattuna läheiseen jokeen. Rybakin ruumis löydettiin myöhemmin, ja mikäli oikein muistan, hänen kuolinsyy oli hukkuminen.

Rybak ei jäänyt ainoaksi siviiliuhriksi kevään ja kesän 2014 kuluessa, lukuisia ukrainalaisia vangittiin, kidutettiin ja murhattiin Igor Girkinin joukkojen ja muiden militanttien toimesta. Uhreiksi joutui miehiä, naisia ja jopa alaikäisiä. Nuorimpiin uhreihin kuului 16-vuotias kramatorskilainen aktivisti ja jalkapalloilija Stepan Tšubenko. (5) Hänet murhasi joukko Venäjän riveissä aluetta terrorisoineita militantteja, jotka piilottelevat tänään joko Itä-Ukrainan Venäjän miehittämillä alueilla tai Venäjällä – jolleivat ole jo päässeet hengestään.

Miehitetty Itä-Ukraina, kevät tai kesä 2014 - katoaminen.

Siltä mitä Itä-Ukrainassa keväällä ja kesällä 2014 tapahtui suljettiin joko silmät tai ne ohitettiin ”kurittomien joukkojen” tekoina, mutta tästä terrorista oli saatu esimakua jo Krimin niemimaalla Venäjän miehitettyä sen. Miehityksen ensimmäisiä siviiliuhreja oli Krimin tataari Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. Ametin runneltu ja kidutettu ruumis löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ikävä kyllä muistan myös kuinka tuolloin elämään jäivät disinformatiiviset tarinat ”rikollisten välienselvittelyistä” jne. Joko ei haluttu uskoa totuutta, tai siltä suljettiin silmät, jotta oli helpompaa uskotella läntiselle yleisölle miehityksen ”rauhanomaisuus”.

Vastenmielisintä laajassa kuviossa on se, että läntinen yhteisö on lähes täysin sulkenut silmänsä siltä, mitä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla on tapahtunut – Saksa on sallinut yritystensä jopa tehdä yhteistyötä sellaisten venäläisyritysten kanssa, joilla on miehittäjää tukevaa toimintaa Krimin niemimaalla. Tämä siis aikana, jolloin Venäjä on systemaattisesti sortanut Krimin tataareja ja vainonnut muita niemimaalla asuvia, miehitystä rauhanomaisesti vastustavia, henkilöitä ja yhteisöjä; ja aikana, jolloin Venäjä on tuhonnut miehittämällään niemimaalla sijainneita uskonnollisia kohteita sekä kulttuurikohteita. Sen tiedetään myös siirtäneen Venäjälle kulttuuriaarteita niemimaalta ja pyrkineen väärentämään niiden taustaa ja näin liittämään ne osaksi Venäjän historiaa.

Venäjän miehittämään Krimin niemimaahan verrattuna Itä-Ukrainan miehitetyt alueet olivat ”musta-aukko”, mitä tulee ihmisoikeusrikkomusten huomiointiin lännessä. Vasta vuosi pari sitten julkitulleet ensimmäiset tiedot Donetskin kidutuskeskus-Izoliatsiasta sekä kesällä 2021 julkaistu YK-raportti kidutuksen yleisyydestä herätti hetkeksi kiinnostuksen Venäjän toimiin näillä alueilla, (6) kunnes syksyn koitettua raportit ja Venäjän toimet miehittämillään Itä-Ukrainan alueilla painuivat unholaan.

Venäjän offensiivin alkaessa helmikuun 24. päivä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli vangittuna vähintäänkin satoja ukrainalaisia, miehitystä tavalla tai toisella vastustaneita siviilejä. Ukrainan ja ihmisoikeusjärjestöjen näkemyksen mukaan he kaikki ovat laittomasti vangittuja. Todellinen laittomasti vangittujen lukumäärä voi olla jopa merkittävästi suurempi kuin tiedossa oleva luku, mikä pohjautuu käytännössä ukrainalaisten omaisilta ja miehittäjiltä saamiin tietoihin. Tiedossani on kuitenkin tapauksia, joissa omaiset eivät pelon tähden uskalla kertoa pidättämisistä kenellekään, eivät edes nimettömästi, joten tällaiset kidnapatut henkilöt eivät näy missään tilastoissa.

Miehitetyillä alueilla yleistä oli myös omaisten kiristäminen kidnapatuilla, käytännössä kyse oli lunnaiden vaatimisesta, niin kidnapattu (näennäisesti vangittu ja ”tuomiota” odottava) pääsee vapauteen – jos pääsee. Lunnasvaatimus saattoi kohota tuhansista kymmeniin tuhansiin dollareihin.

* * *

Nyt olemme tilanteessa, jossa Venäjä miehittämillään alueilla panee täytäntöön juuri niitä samoja keinoja, joita se ja sen operaattorit ovat toimeenpanneet aiemmin Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainassa. Miehityksen näkyviä vastustajia katoaa, siviileihin tullaan kohdistamaan sortotoimia ja julmaa väkivallanuhkaa – sitä on myös pantu täytäntöön venäläisten ampuessa mielenosoittajia useilla paikkakunnilla; tulemme todennäköisesti myös näkemään, kuinka ukrainalaisia kulttuurikohteita tuhotaan (muutoinkin sotatoimien yhteydessä), kulttuuriaarteita varastetaan ja Venäjällä valtionvirkamiehet, museoiden henkilökunta jne. osallistuvat toimiin, joilla näiden varastettujen kulttuuriaarteiden historiaa yritetään väärentää.

Tuntuu, että suljemme silmämme tältä vaikka olemme kahdeksan vuoden ajan nähneet kuinka Venäjä ja sen varustamat joukot toimivat miehittämillään alueilla – millaiseen terroriin he turvautuvat hiljentääkseen vastarinnan. Tai meidän olisi pitänyt nähdä jos olisimme olleet silmät auki, mutta tuntuu siltä, että aivan liian moni päättävässä asemassa ollut poliitikko on ollut valmis sulkemaan silmänsä näiden yksilöiden inhimillisiltä kärsimyksiltä säilyttääkseen – edes jonkin asteiset – välit Moskovaan.

Meidän on myös mahdollista toimia silmien sulkemisen sijaan, iskeä Venäjään armotta takaisin sen jokaisen sortotoimen paljastuttu. Keinoja vaikuttaa on olemassa, kaikki riippuu vain tahdosta ulottaa vastatoimet riittävän laajalle. Mikäli valitsemme sulkea silmät – kuten olemme tähän asti tehneet, edessä on tulevaisuus, jolloin joudumme vastaamaan kysymykseen – Miksi emme tehneet mitään?

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/LonnqvistMarko/status/1502344768323522561 

2. https://bylinetimes.com/2022/03/11/ukrainian-museum-director-arrested-inattack-on-culture/ 

3. https://twitter.com/PaulaChertok/status/1502653535980167175 

4. https://twitter.com/OlenaHalushka/status/1500833015882256387 

5. https://khpg.org/en/1589334807 

6. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

Blogissani Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ihmisoikeustilanteesta, julkaistu 13.7.2021:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/07/ykn-raportin-mukaan-kidutus-on.html