sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Venäläispropagandan keskiössä kemialliset aseet ja ISIS


Venäjällä valtiolliset mediat, joilla niilläkin on propagandistisia tehtäviä, erilaisten propagandamedioiden ohella ovat toistaneet – rummuttaneet – viime aikoina sanomaa siitä, kuinka Ukraina suunnittelee provokaatiota kemiallisilla aseilla Itä-Ukrainassa. (1)

Ukrainassa on sodittu jo pian viisi vuotta, käytännössä sodan ensitahdit lyötiin Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, niemimaan miehitystä seurasi Venäjän masinoima kaoottinen mielenosoitusten ja hallintorakennusten kaappausten sarja itäisessä Ukrainassa keväällä 2014, tämä eskaloitui ensin aseelliseksi yhteenotoksi Venäjän sotilastiedustelu GRU:n (GU:n) upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin hyökättyä miehineen huhtikuun 12. päivän tienoilla Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkeihin Ukrainan itäosissa. Kevään ja kesän kuluessa tämä aseellinen yhteenotto eskaloitui sodaksi, johon ottaa osaa joukkoja myös Venäjän asevoimista ja maan muista turvallisuuselimistä. Strelkovin mukaan ilman heitä, mitään sotaa ei olisi tullut. Olisi nähty Odessan verilöylyn toisinto. (2)

Sodasta ja sodan luonteesta huolimatta, sodan aikana siviileiden ohella myös sotilaat ovat joutuneet sotarikosten kohteeksi, ei kuitenkaan voida varmuudella sanoa, että sodassa olisi käytetty kemiallisia aseita. Tammikuussa 2015 Donetskin Sergei Prokofjevin kansainvälisellä lentokentällä käydyissä taisteluissa ukrainalaissotilaat saivat oireita, joiden taustalla saattoi olla CS-kaasu, varmuutta minkään kaasuaseen käytölle ei saatu. (3)  Itä-Ukrainan sotatoimialueella on todennäköisesti käytetty valkoista fosforia sisältäviä ammuksia. YK:n sopimus vuodelta 1980 kielsi napalmin ja polttavien aseiden käytön siviileitä vastaan. Eräät maat, kuten Venäjä, on ratifioinut sopimuksen vain osittain pitäen itsellään oikeuden käyttää polttavia aseita. Eräät kriitikot pitävät valkoista fosforia sisältäviä ammuksia/pommeja kemiallisina aseina.

Ukrainan ohella Venäjä sotii myös Syyriassa, jossa sen liittolainen Syyrian hallinto – Venäjän suostumuksella (ja todennäköisesti hyväksynnällä) – on turvautunut kemiallisiin aseisiin useamman kerran. Venäjä on myös turvautunut omalla maaperällään arveluttaviin keinoihin, Tšetšeniassa ja terrorismin vastaisissa operaatioissa se on käyttänyt kemiallisiksi aseiksi luokiteltavia aseita ja kaasuja, näiden lisäksi Venäjän erikoisjoukot ovat ulkomailla iskeneet kemiallisin asein, tällainen hyökkäys suoritettiin entistä sotilastiedustelu-upseeria, kaksoisagentti, Sergei Skripalia vastaan, samassa iskussa hermomyrkky novitšokista vammautui myös Sergei Skripalin tytär Julia Skripal. Myöhemmin novitšokille altistui aviopari, naisen kuollessa hermomyrkkyyn miehen oltua koomassa parin viikon ajan kärsien koomasta heräämisen jälkeen myrkytyksen synnyttämistä eriasteisista oireista. (4)

Venäjän tausta huomioiden, ei olisi ollut poissuljettua sekään, etteikö Ukrainassa oltaisi syyllistytty kemiallisten aseiden käyttöön. Toistaiseksi uutiset niiden käytöstä ovat jääneet vahvistamatta ETYJ:n tarkkailijoiden tai muiden tahojen toimesta. Loppuvuoden aikana venäläismediat valtiojohtoon saakka ovat toistaneet ”tarinaa” Ukrainan provokatiivisesta hyökkäyksestä, vaikka, jos tarkkoja olemme, sodan viimeisimpien viikkojen provokaatioista vastaa jälleen kerran Venäjä, kuten näimme tapahtuvan Kertšin salmessa ja Mustalla merellä kansainvälisellä merialueella, jossa kuukausien jännitteen kasvu kääntyi Venäjän taholta suoraksi sotatoimeksi Ukrainan laivaston aluksia vastaan.

Huolestuttavaa Venäjän ”tarinassa” on se, että Ukrainaan kohdistettua kovaa (ja paikoin karkeaa) kieltä käyttää entistä useammin Venäjän valtion johtoon, ja eliittiin, kuuluvat henkilöt. Joulukuun 17. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov:

Additional information that we have and tend to trust says that Poroshenko is planning an armed provocation on the Russian border, on the border of Crimea, for the end of December.” (5)

Voidaan melkeinpä nähdä, kuinka propagandamedioista disinformaatio on suodattunut ensin merkittäviin, mutta usein propagandistisiin, julkaisuihin, kuten Sputnik ja RT, josta viesti on hitaasti suodattunut valtiojohdon puheenparteen. Tällä hetkellä keskiössä ovat kemialliset aseet, ulkomaalaiset erikoisjoukot, kuten Iso-Britannian Special Air Service eli SAS sekä muslimiterroristit, esim. ISIS:iin kuuluneet tshetsheenit, jokaisella näistä tarinanosasista on kuitenkin pidempi historia – eivät ne tyhjästä ilmestyneet tämän vuoden lopulla. Poikkeavaa on kuitenkin se, että ”rumpu” soi aiempaa olennaisesti kovaäänisemmin.

Kuvakaappaus DONi-News, 8.4.2018.























Yllä propagandistisessa, nyt jo alas ajetussa, DONi Newsissä julkaistu disinformatiivinen ”uutinen” ”islamistipataljoonan saapumisesta Mariupoliin…”. Tässä ns. uutisessa Ukraina yhdistetty islamistien ja laittoman asekaupan myötä myös kemiallisiin aseisiin. Samainen ”uutinen” jaettiin sellaisenaan myös tvzvezda.ru-verkkosivulla.


Kuvakaappaus tvzvezda.ru.


























Tällä viikolla venäläinen RT uutisoi ”islamistitaistelijoiden” saapumisesta Mariupoliin, aiemmin venäläismedioissa laajalle levisivät uutiset Ukrainan ”kemiallisista aseista”. (6 ja 7) Kemiallisia aseita käsittelevässä uutisessa muun muassa venäläinen Tass jakoi eteenpäin Itä-Ukrainan miehitetyllä alueella toimivan Donetsk News Agencyn ”uutisen”. Aivan kuten suomalaissyntyisen Janus Putkosen ”toimittelema” DONi News, on Donetsk News Agency luonteeltaan propagandistinen ja sen Donetskin osoite on samalla keskustan alueella, jossa myös DONi Newsin toimitus sijaitsi. Kyseisellä alueella on runsaasti Donetskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” haltuunsa ottamia kiinteistöjä.

Ukrainan puolustusministeriö julkaisi verkkosivullaan 29. joulukuuta artikkelin, jossa mainittiin seuraavaa:

The Defence Intelligence of Ukraine established that a group of the Russian specialists in the field of chemical warfare and poisonous substances arrived in the occupied territory of Donbas in the middle of December.”

Tiedote on sikäli poikkeuksellinen, että kyseessä on Ukrainan sotilastiedustelun virallinen tiedonanto, mutta vahvistusta tiedonannolle ei vielä ole saatu. Sosiaalisessa mediassa on julkaistu kuvia joulukuun puolenvälin tietämissä venäläisjoukoista tai Venäjän proxy-joukoista miehitetyssä Donetskissa pukeutuneena OZK:n suojapukuun – yhden kuvan perusteella on mahdoton päätellä mihin joukko-osastoon sotilaat kuuluvat tai ovatko he Venäjän asevoimien palveluksessa olevia sotilaita, vai kuuluvatko esim. johonkin palkkasotilaista koottuun ryhmään, kuten PMC Wagner. Tähän mennessä kukaan ei ole kiistänyt sitä, etteikö kuva olisi otettu Donetskissa.


Kuva via @GirkinGirkin. (9)

























Kiinnostavaa on kuitenkin se, että kuva on todennäköisesti julkaistu ensimmäisen kerran 13. joulukuuta, mikä taas ajallisesti käy yksiin venäläispropagandan kanssa, jonka mukaan ukrainalaiset valmistelivat provokaatiota kemiallisin asein Itä-Ukrainassa joulukuun puolivälin aikoihin. Herää kysymys, oliko Venäjällä itsellään suunnitteilla provokatiivinen operaatio, jota ei kuitenkaan pantu tuolloin täytäntöön. Ja jos oli, mutta sitä ei pantu täytäntöön, odottaako suunnitelma edelleen täytäntöönpanoa?

Marko




tiistai 25. joulukuuta 2018

Mitä tapahtui, kun kauhun kuningas vaati Oleg Sentsovin vapautettavaksi


Tänään, joulupäivänä, on oivallinen hetki hiljentyä ja pohdiskella millaisia puolia ihmismieleen kätkeytyy, onko meistä kaikilla hyvää tahtoa ja halua taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Tätä tarkastellessamme voimme palata joulukuun 14. päivään ja hetkeen, jolloin kauhun kuningas Stephen King vaati twiitissään Venäjän vangitseman ja näytösoikeudenkäynnissä tuomitseman elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin välitöntä vapauttamista.

On 12/12, Oleg Sentsov was awarded the Sakharov Prize for his uncompromising defense of human rights, marking his 145-day hunger strike for the release of all Ukrainian political prisoners in Russia. Together with @PENamerican, I call for his immediate release. #FreeSentsov@StephenKing.

Tähän päivään mennessä twiitti on kerännyt 1352 uudelleentwiittausta ja 4612 tykkäystä ynnä suuren joukon trollausta, mutkuttelua, vähättelyä ja pilkkaa – mikäli mieleni olisi täynnä hyvää mieltä ja hyvää tahtoa tyytyisin edelleenkin nauttimaan kannustuksesta ja positiivisesta palautteesta, jota Stephen King sai osakseen, mutta lukiessani sitä negatiivista palautetta mieleni mustuu ja synkät ajatukset täyttävät pääkoppani. En voi olla tuntematta vastenmielisyyttä näitä trolleja ja desantteja sun muita kohtaan.

Kuvakaappaus @StephenKing.





















Seuraavaksi muutama kuvakaappaus sattumanvaraisesti noukittuna ”joulumieltä” pilaaman, niiden jälkeen kokojoukko oksennuksia luettavaksenne. Oksennuksista tulee mieleeni Kingin erinomaisen Stand by Me’n loistelias oksennuskohtaus, mutta enpä nyt harhaudu sivupolulle vaan jatkan tämän kirjoituksen viemistä kohti loppuaan.



















Whataboutismia (mutkuttelua) nähtiin perinteisessä muodossa, mikä ei näissä tilanteissa ole yllätys, ennemminkin sääntö poikkeuksen sijaan.























Twiittien perusteella ”pietarilainen” ”Valeri” on sisäistänyt turhankin hyvin valtiollisen propagandan, mikäli edes on oikea henkilö trollitehtaan asukin sijaan. Mutta eipä hän jäänyt ainoaksi, joka nosti Yhdysvalloissa vangitut venäläiset tässä asiayhteydessä esille. Niin ikään ”pietarilainen” ”Лада” muistuttaa heidän olemassa olosta.





























Useampaa mutkuttelijaa yhdistää ainakin yksi tekijä profiilitiedoissa – sijainniksi on merkitty Pietari (Sankt-Peterburg), mikä ei tietenkään todista yhtään minkään puolesta, mutta pienenä detaljina rupesi hymyilyttämään.

Näiden mutkuttelijoiden joukosta löytyy aina naiiveja näytteleviä kansalaisia, jotka omilla viesteillään koettavat valkopestä Venäjän rikollisia toimia. Meillä lännessä poliisin tehtävänä on suorittaa pidätys ja tutkinta, ei tuomitseminen toisin kuin twiittaajan mielestä. Toisaalta Venäjällä oikeuteen syytettynä joutuminen tietää lähes aina tuomiota, joten ehkäpä tämä harhauttaa kirjoittajaa kuvittelemaan, että se on poliisi, joka pidättää-tutkii-syyttää-tuomitsee.




















Kaikki Kingille päätään aukoneet eivät kuitenkaan kestäneet saamaansa huomiota, näin kävi @slavbarille.


























Stephen Kingin twiittiä seuranneessa ”kommentoinnissa” näyttäytyi venäläisten harjoittaman ja venäläisjohtoisen trollauksen koko kirjo häirinnän, propagandan, disinformaation ja mutkuttelun ynnä uhriutumisen muodossa. Se on pienoiskuva viime vuosien ”keskustelusta”, josta on muotoutunut ”uusi normaali” sosiaaliseen mediaan ja joka näyttää muuttuneen sallituksi syystä tahi toisesta johtuen. Itse kohdistaisin katseeni ja syyttävän sormeni yhtiöihin somen taustalla, niiden löysään ja löperöön suhtautumiseen, jonka myötä epänormaalista on tullut normaalia.


Kaikessa ei myöskään voida vedota ihmisiin ja heidän hyvään tahtoon sekä vierittää vastuuta heidän harteille, koska joukossa on myös heitä, jotka korvausta vastaan toimivat nähdyllä tapaa. (Huom. en nyt väitä, että kukaan ylläolevista esimerkeistä näin toimisi, mutta heitäkin sosiaalisesta mediasta löytyy, kuten tiedettyä). Niissä tapauksissa, joissa toiminta on valtiojohtoista, on sosiaalisen median yhtiöillä se suurin vastuu trollauksen ja häirinnän estämiseksi ja poistamiseksi.






















Joulupäivänä 2018,


Marko



keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata


Syksyllä kävin läpi Venäjän miehitettyyn Itä-Ukrainaan, näiden ns. kansantasavaltojen alueelle sijoittamia joukkoja sekä merkittävimpiä tukikohtia Venäjän hallinnoiman rajan kummallakin puolella. Tässä kirjoituksessa luon katsauksen Venäjän kevättalvella 2014 miehittämälle Krimin niemimaalle sijoittamiin joukkoihin ja niiden varustukseen, siihen kuinka Venäjä militarisoi niemimaata ja – kuten eräillä tahoilla asiaa on kuvattu – rakentaa niemimaasta ”uppoamatonta tukialusta”.

Aloitan satelliittikuvalla, johon on merkitty eräitä merkittäviä tukikohtia sekä joukko-osastot, joita alueille on sijoitettu. Tiedot joukko-osastoista sekä joukko-osastojen esikuntien sijoitusalueista on koottu tämän vuoden aikana julkaistuista viranomaisten tiedonannoista sekä laadituista raporteista, myös sosiaalisessa mediassa julkaistuilla tiedoilla on merkittävä rooli.



Upotuskuvana satelliittikuva Dzhankoin lentotukikohdasta



















Venäjän ilmavoimat ja Mustanmeren laivasto operoivat seuraavista lentotukikohdista/ lentokentiltä miehittämällään niemimaalla:

Belbek, Saky, Donuzlav, Gvardeyskii ja Khersones sekä Kacha, jossa toimii myös helikopteritukikohta. Helikopteritukikohtana toimii Kachan ohella myös Dzhankoi. Dzhankoista operoi muun muassa Kamov Ka-52 taisteluhelikoptereilla varustettu Venäjän maavoimien 39. helikopterirykmentin 3. laivue. (1)

Tämän vuoden marraskuussa Venäjä käytti Dzhankoin lentotukikohtaa ensimmäistä kertaa merkittävämpään joukkojensiirtoon, kentälle laskeutui muun muassa Iljushin Il-76 kuljetuskoneita. Lentotukikohdan kiitorata on noin 2,5 km pitkä ja päällystetty, tukikohtaa on myös uudistettu viimeisen vuoden kuluessa.

Krimin niemimaalla on myös varalaskupaikkoja ja mahdollisesti käyttöön otettavia tukikohtia, sellaisina voidaan pitää ainakin Oktyabrs’kea, Veseloea, Kirovskojea ja Sovjets’kiita sekä Begerovoa.

Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Venäjä on siirtänyt Krimin niemimaalle yli sata ilmaherruushävittää ja monitoimihävittäjää mallia Sukhoi Su-27 ja Su-30 aiemmin siellä olleiden rinnalle ja tilalle. Niemimaalle ollaan sijoittamassa ensi vuoden puolella Venäjän toimesta Sukhoi Su-34 taktisia pommikoneita.

Venäjä on sijoittanut Krimin niemimaalle laivaston ilmavoimilta seuraavia laivueita ja rykmenttejä (osa yksiköistä operoi niemimaalta Ukrainan ja Venäjän väliseen sopimukseen nojautuen jo ennen Venäjän suorittamaa niemimaan miehitystä helmi-maaliskuussa 2014):

- 43. itsenäinen rynnäkkökonelaivue, varustettu Sukhoi Su-24M ja Su-24MR taktisia pommikoneita ja tiedustelukoneita (Su-24MR).
- 917. itsenäinen yhdistetty ilmarykmentti, varustettu muun muassa kuljetuskoneilla ja Beriev Be-12 ASW-lentoveneillä sekä Mil Mi-8 kuljetushelikoptereita.
- 25. ASW-helikopterirykmentti sijoitettuna Kachaan, on varustettu Kamov Ka-27 merivalvonta ja ASW-helikoptereilla sekä Mil Mi-14 ASW-helikoptereilla.
- 318. itsenäinen ilmarykmentti sijoitettuna Kachaan.

Venäjän laivaston ilmavoimien ja maavoimien helikopterirykmenttien kaluston lisäksi maan ilmavoimien hävittäjiä ja rynnäkkökoneita on sijoitettuna pysyvästi miehitetylle Krimin niemimaalle. Niemimaalle sijoitettujen joukkojen lentotoiminta on ollut viime aikoina hyvin aktiivista, ja aggressiivista.


22. armeijakunta Krimillä

Venäjän maavoimien joukko-osastot Krimillä muodostavat 22. armeijakunnan, jonka esikunta on sijoitettu Simferopoliin. Tällä hetkellä 22. armeijakunnan vahvuus on noin 7400 miestä, armeijakuntaa vahvistetaan par’ aikaa, vuoden 2020 kuluessa sen vahvuuden arvioidaan nousevan yli 10 000 mieheen.

Krimin niemimaalle sijoitetun 22. armeijakunnan kalusto v. 2018.


määrä
taistelupanssarivaunut
30+
rynnäkkövaunut
165
tykistöjärjestelmät
90

22. armeijakunta koostuu seuraavista joukko-osastoista 126. erillinen rannikkopuolustus prikaati (esikunta Perevalne), 127. erillinen tiedusteluprikaati (esikunta Sevastopol), 8. tykistörykmentti (esikunta Simferopol), 1096. ilmatorjuntarykmentti (esikunta Sevastopol), 68. erillinen pioneerirykmentti (esikunta Jevpatoria) sekä 4. NBC rykmentti (esikunta Sevastopol).

Krimin ”aluepuolustusjoukot” ovat miehittäneet uudelleen Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohdan Honcharnen lounaispuolella v. 2016 alkaen. Järjestelmä on varustettu pintamaaliohjuksilla. Huhtikuussa 2017 4K44 ”Utes” -rannikkopuolustusjärjestelmän laukaisualustalta ammuttiin P-35 Pityorka (SS-N-3 Shaddock) risteilyohjus merimaaliin. (2)


Venäjän Mustanmeren laivasto Krimillä

Venäjän Mustanmeren laivaston komentajana toimii tällä hetkellä Kaliningradin alueella Borin kylässä syntynyt vara-amiraali Aleksandr A. Moiseev, hän aloitti tehtävässä 26.6.2018 jälkeen. Häntä ennen laivaston komentajana toimi Vitebskissä syntynyt amiraali Aleksandr Vitko. Vitkon toiminta Krimin miehityksen aikana oli aktiivista, hän toimitti ukrainalaisjoukoille vaatimuksen antautua 4. maaliskuuta kello 05:00 mennessä, mikäli vaatimukseen ei suostuttaisi ukrainalaisjoukkojen asemiin hyökättäisi voimalla.

Vara-amiraali Aleksandr A. Moiseev. (3)






















Mustanmeren laivaston esikunta ja merkittävin laivastotukikohta sijaitsee miehitetyllä Krimillä Sevastopolissa, laivasto operoi niemimaalla myös Feodosijan satamasta käsin. Mustanmeren laivasto operoi myös Venäjän alueella olevista satamista käsin, näitä ovat Taganrog, Novorossiysk ja Tuapse sekä Temryuk. Mustanmeren ja Asovanmeren ohella Venäjän Mustanmeren laivaston operointialueeseen kuuluu osia Välimerestä – sillä on tukikohta Syyrian rannikolla Tartusissa. Skismaa ovat aiheuttaneet laivaston pinta-alusten provokatiiviset vierailut Georgialta miehitetyn Abhasian alueella. Mustameren laivaston kokonaisvahvuus on noin 25 000 miestä, sisältäen merijalkaväenyksiköt.

Venäjän Mustanmeren laivaston kalusto v. 2018 (huomattava osa sijoitettu miehitetylle Krimin niemimaalle).

alusluokka
kappalemäärä
risteilijät (Moskva)
1
hävittäjät (Smetlivyy)
1
fregatit
13
ohjuskorvetit
6
ASW-alukset
6
ohjusveneet
6
miinanraivaajat
13
maihinnousualukset (isot)
7
maihinnousualukset (pienet)
9
terrorismin- ja sabotaasitorjunnan erikoisalus
6
ELINT-alukset
4
sukellusveneet
7

Kuten aiemmin kirjoitin, pinta-alusten ja sukellusveneiden lisäksi laivaston lentokoneita ja helikoptereita on sijoitettu Ukrainalta miehitetylle Krimin niemimaalle.


Sevastopolissa sijaitsee myös 810. merijalkaväkiprikaatin esikunta, valtaosa prikaatista on sijoitettu miehitetylle Krimin niemimaalle mutta osia prikaatista on sijoitettu Temryukiin Krasnodar Kraihin Venäjälle. 810. merijalkaväenprikaatin komentajana toimii eversti Dmitri Uskov. Merijalkaväenprikaatiin kuuluvia joukkoja otti osaa Donetskin kansainvälisellä lentokentällä käytyihin taisteluihin tammikuussa 2015, jolloin venäläisjoukot valtasivat kentän, sekä myöhemmin Mariupolin itäpuolella. (4) En saanut käsiini prikaatin kalustoluetteloa, mutta todennäköisesti se on verrannollinen muihin Venäjän laivaston merijalkaväenprikaateihin, joiden varustukseen kuuluu reilut 250 miehistönkuljetusajoneuvoa, 18 kpl 2S1 ”Gvozdika" 122 mm panssarihaupitsia, 24 kpl 2S9 ”Nona” 120 mm tela-alustalle sijoitettua kranaatinheitinjärjestelmää, 18 kpl BM-21 Grad 122 mm raketinheitinjärjestelmää ja jopa 80 taistelupanssarivaunua.

810. merijalkaväenprikaatin rakenne. (5)


























Niemimaalle on myös sijoitettu Mustanmeren laivaston alaisen 11. erillisen rannikkopuolustusprikaatin joukkoja, prikaatin esikunta sijaitsee Anapassa Krasnodar Kraissa Venäjällä. Prikaati on varustettu muun muassa Bal- ja K-300P Bastion-P pintamaalien torjuntaan tarkoitetuilla ohjusjärjestelmillä. Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Venäjä on sijoittanut Krimin niemimaalle yhteensä 16 kpl Bal ja K-300P Bastion-P -ohjusjärjestelmien laukaisualustoja.


Bal-ohjusjärjestelmän laukaisualustoja matkalla Sevastopolista Kertšin suuntaan 27.11.2018. (6)
















Venäjän Krimille sijoittamien joukkojen vahvuus

Venäjän asevoimien miehitetylle Krimin niemimaalle sijoittamien joukkojen vahvuus lokakuussa 2018 oli 31 500 sotilasta, viimeisimpien tietojen mukaan kokonaisvahvuus on yli 33 000 sotilasta. Näillä Venäjän merivoimista, maavoimista ja ilmavoimista koostuvilla joukoilla oli muun muassa seuraavaa kalustoa käytössään:

- taistelupanssarivaunut 40 + reservi ja varastot.
- rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot 583.
- tykistö ja raketinheittimet 162, joista raketinheittimiä 52.
- S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 16 laukaisualustaa. Satelliittikuvien perusteella voidaan päätellä, että Dzhankoihin sijoitettu S-400-patteri ei ollut Venäjän väitteiden mukainen vastaus Ukrainan provokaatioon. Dzhankoissa valmistelu- ja rakennustyöt alkoivat jo aiemmin tänä syksynä.
- Bal ja Bastion-P pintamaalien torjuntaan käytetyt ohjukset 16+ laukaisualustaa.

Niemimaalle on sijoitettu ainakin 122 erilaista lentokonetta ja 62 helikopteria, joukossa Kamov Ka-52 taisteluhelikoptereita.

Niemimaalle pysyvästi sijoitettujen joukkojen lisäksi alueella käy säännöllisesti harjoittelemassa Venäjän asevoimien yksiköitä. Joulukuun alkupuolella Kertšinsalmen ylittävän sillan kautta niemimaalle toimitettiin Venäjän maahanlaskujoukkojen kalustoa, miehistö siirrettiin niemimaalle kuljetuskoneilla. Tätä kirjoittaessa kyseinen yksikkö on edelleen niemimaalla.


FSB:n alaisen rannikkovartioston rooli alueella

Loppuun vielä lyhyelti Venäjän FSB:n alaisen rannikkovartioston roolista miehitetyllä niemimaalla. Venäjän rannikkovartiosto operoi Krimin niemimaalla Kertšin satamasta käsin, sen lisäksi rannikkovartiostolla on Venäjän alueella Asovanmeren alueella useampi laivastoasema käytössään.

Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja vuoden 2014 kuluessa laajenneen, Venäjän organisoiman, Itä-Ukrainassa käynnissä olevan sodan myötä se ryhtyi vahvistamaan etenkin Asovanmeren alueella operoivia rannikkovartioston voimiaan. Tämän vuoden huhtikuussa Venäjän rannikkovartiostolla oli käytössä 84 erilaista pinta-alusta ja partiovenettä Asovanmerellä sekä Kertšinsalmessa. Viime keväänä Kertšinsalmen ylittävän sillan käyttöönoton jälkeen Venäjä ryhtyi toimittamaan alueelle entistä enemmän erilaisia partioveneitä ja aluksia, myös Mustanmeren laivastoon ja Kaspian laivueeseen kuuluvia pinta-aluksia toimitettiin pienelle merialueelle. Joukossa myös pelastusalus, joka voidaan varustaa välineistöllä, jolla on mahdollista kartoittaa tarkasti merenpohjaa.

Jännityksen kasvu Kertšinsalmessa ja Asovanmerellä purkautui marraskuussa Venäjän rannikkovartioston hyökättyä maan merivoimien tukemana ukrainalaisen laivasto-osaston kimppuun Kertšinsalmessa ja Mustalla merellä kansainvälisillä merialueilla. (7)

Venäjän rannikkovartiosto ja laivasto Asovanmerellä ja Kertšinsalmessa.

organisaatio
aluksia 4/2018
aluksia 9/2018
rannikkovartiosto (FSB)
84
115
Mustanmeren laivasto
-
3
Kaspian laivue
-
4

Rannikkovartioston ohella miehitetylle niemimaalle on sijoitettu FSB:n erikoisjoukkoja ja rajavartijoita sekä muita sisäisen turvallisuuden joukkoja.


Marko



Syksyn kirjoitukseni venäläisjoukoista Itä-Ukrainassa sekä niiden merkittävimmistä tukikohdista:









perjantai 14. joulukuuta 2018

Mistä tietää vaalien lähestyvän?


Suomessa ensi vuoden kevättä voi hyvällä syyllä kutsua vaalikevääksi, lyhyen ajan sisään järjestetään kahdet merkittävät vaalit – eduskuntavaalit ja europarlamenttivaalit. Eräänä mittarina vaalien lähestymisestä voitaneen pitää erilaisten vastamedia, valemedia ja propagandasivustojen aktivoitumista ja kiihtyvää ”tiedonvälitystä” jota muut jakelukanavat eriasteisesti tukevat. Samalla myös keskustelu Suomessa järjestettäviin vaaleihin kohdistuvasta vaikuttamisesta on kasvanut, Venäjän noustessa vaikuttajana ihmisten huulille. (1) Tässä kohdin on tietenkin hyvä todeta, että Suomeen kohdistuu eriasteista viestintää ja vaikuttamista muualtakin kuin Venäjältä, on kuitenkin ymmärrettävä se, että tavoissa ja keinoissa voi olla suurikin ero – samoin tavoitteissa. On hyvä uhrata ajatuksia sille, että ketä vaikuttaminen palvelee, mikä sen tarkoitus on ja kuka siitä eniten hyötyy. Venäjän ulkomaihin kohdistamaa vaikuttamista, hybridisotaa ja perinteistä sotaa tarkastellessa päätyy väistämättä siihen johtopäätökseen, että Venäjän harjoittamien toimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena on palvella maan omia tarpeita, samalla hajottaa läntistä yhteisöä sekä pyrkiä luomaan uudelleen Moskovan kontrollissa oleva etupiiri – tässä yhtälössä Suomella ei ole kuin hävittävää, mikäli Venäjän toimiin ei vastata päättäväisesti ja uhkatekijöistä keskustella avoimesti sekä rehellisesti. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani ei kuitenkaan ole paneutua syvällisesti Venäjän suoraan vaikuttamiseen vaan kohdistaa katsetta laitoihin – marginaaliin – jossa erilaiset ”mediat” pyrkivät valtaamaan ”sieluja”.

Vaalien lähestyessä propaganda ja disinformaatiosivustot ja kanavat aktivoituvat

Suomessa on kokojoukko vastamedioita ja propagandasivustoja, joille yhteistä on niiden, valtaosin länsivastaisen, materiaalin ohella kritiikitön suhtautuminen Venäjän valtion toimintaan. Venäjän valtiojohdon näkemys oikeudesta omaan etupiiriin tunnutaan tunnustettavan tässä joukossa, Venäjä nähdään jonkin asteisena vastavoimana lännelle – Yhdysvalloille. Venäjän teoille haetaan, vähintäänkin hyväksyntä, siitä mitä Yhdysvallat on tehnyt, mikä näkyy keskustelutaktiikkana ”whataboutismina” mutta sama on havaittavissa myös kirjoitetussa materiaalissa, jossa Venäjän toimia selitetään Yhdysvaltojen toimien kautta näkemättä merkittäviä eroja niiden välillä.












Kuvassa eräitä tällä hetkellä toimivia vasta- ja valemedioita, joita käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä alustoina erilaisten herjaus- ja vihakampanjoiden luontiin ja ylläpitoon.

Ilja Janitskinin perustama MV-lehti, nykyinen MV-media, tuli myös tunnetuksi viha- ja herjauskampanjoista, jollaisten kohteeksi joutui myös Ylen toimittaja Jessikka Aro. Samaista sivustoa käytettiin myös maalittamiseen, jolloin kohteeksi saattoi päätyä kuka tahansa, joka kirjoitti maahanmuutosta, Venäjästä tai jostain muusta aiheesta MV-lehden ”linjan” vastaisesti. Turvallisuuspolitiikasta kirjoittaessa maalittamisen kohteeksi saattoi päätyä, mikäli kirjoitti kriittisesti ja analysoiden Venäjän nykyjohdon toiminnasta tai Venäjältä käsin harjoitetusta laajasta propagandasta tai vaikuttamisesta – unohtamassa sotia Ukrainassa ja Syyriassa.

MV-lehden toiminnan seurauksena sen perustaja ja silloinen päätoimittaja Ilja Janitskin päätyi yhdessä MV-lehden toiminnassa mukana olleen Asta Tuomisen ja Venäjän presidentinhallinnon alaiselle RISI:lle (RISS) työskentelevän Johan Bäckmanin kanssa oikeuteen. Kolmikko tuomittiin ja sittemmin he valittivat tuomiosta. (2)

Laiton lehti? on entisen Suomi Ensin -liikkeen nykyisen Suomen Kansa Ensin -puolueen perustajan Marco de Wit’in julkaisu, joka on luonteelta hyvin pitkälti verrattavissa MV-mediaan. Taannoin käydessäni de Wit’in julkaisun kirjoituksia läpi, kohtalainen osa niistä oli kopioita, pienin lisäyksin, MV-mediasta tai ne pohjautuivat MV-median ja sen edeltäjän MV-lehden ”tuotoksiin”, kuten lokakuun 29. julkaistu kirjoituksentapainen oksennus Jessikka Arosta. (3) Kirjoitus on sekava kokoelma de Wit’in omaa tuotosta yhdistettynä MV-lehdessä julkaistuun aineistoon. Kyseistä kirjoitusta voidaan pitää tyyppiesimerkkinä häirinnästä ja loanheitosta. Kyse ei ole sananvapauden nimissä laaditusta kriittisestä kirjoituksesta vaan häirinnästä ja disinformaatiosta, jonka avulla kohteen maine pyritään mustaamaan ja hänet esittämään niin epäedullisessa asemassa kuin suinkin mahdollista.

Nettiuutiset on syystalvella perustettu julkaisu, sen taustalta löytyy tuttua porukkaa, muun muassa MV-lehden ja -median "toimittamisesta" Janitskinin jälkeen vastannut Juha Korhonen, jonka nimissä nettiuutiset.fi on. Sivuston ”uutisvirtaa” hallitsevat tutut aiheet, maahanmuutto ja EU-vastaisuus. On myös hyvä huomioida, että Venäjä saa varsin paljon palstatilaa ja siten, että Venäjä on uhri, Venäjä on hyökkäyksen kohde – ei siis ihme, että Johan Bäckman on jakanut ”uutissivuston” materiaalia omilla sosiaalisen median kanavillaan.

Nettiuutiset-sivulla 13.12.2018 julkaistu ”uutinen” Sotilastiedustelu: Ukraina hyökkää pian, pohjautuu täysin venäläisiin propagandajulkaisuihin höystettynä Donetskin ”kansantasavallan” militanttijoukkojen tiedottajan Eduard Basurinin disinformatiivisella tiedonannolla. Ei liene yllättävää, että Johan Bäckman VK-tilillään jakaa kyseisen ”uutisen”. Tässä kohdin on syytä kuitenkin mainita se, että viimeisen puolenvuoden sisällä venäläispropaganda on uutisoinut lukuisia kertoja, eri variaatioin, ”uutisen” Ukrainan hyökkäyksestä. Tähän mennessä tällaista hyökkäystä ei olla nähty. Tällä hetkellä asetelma Itä-Ukrainassa on edelleen sellainen, jossa Venäjä provosoi ja toimii aggressiivisesti, ja jossa Venäjä tuo lisää sotilaallista voimaa alueelle.


nettiuutiset.fi on rekisteröity Juha Korhosen nimiin.



























Tästä nelikosta ehkäpä uskottavin on pitkähkön telakalla olon jälkeen syksyllä jälleen aktivoitunut Vastavalkea, joka on Vastavalkea ry:n julkaisema puoluepoliittisesti sitoutumaton verkkolehti. (5)

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin. (6) On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella on sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa maassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa.

Vastavalkea on ulkoasultaan uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut Mikko Elo, joista jälkimmäinen on myös ollut mukana katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä, viimeksi tämän vuoden elokuussa, jolloin hänen aktiivisuuden myötä alkoi useiden päivien mittainen häirintäkampanja Aroa vastaan. Toisaalta aktiivikirjoittajien joukossa on salaliittoteoreetikoita kuin myös venäläisrahoitteisen propagandajulkaisun, jollainen alas ajettu DONi News oli, palveluksessa olleita, jollainen Jarmo Ekman, Paavo Väyrysen aikaisen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen, on.

Vasta tarkempi sivuun tutustuminen paljastaa sivuston luonnetta tarkemmin, avautuu kuva, jossa maailmaa tarkastellaan – hyvin usein – oudoksuttavasta näkökulmasta, jossa eräänä merkitsevänä teemana on Venäjän näkeminen uhrina, jonka toimet ovat reaktioita lännen toimiin. Venäjän toimet voidaan siis nähdä puolustuksellisina ja sellaisina ne koetetaankin selittää, linja noudattaa täten virallisen Venäjän linjaa maasta (lännen) uhrina.

Tässä kirjoituksessa ei ole perusteltua tarkastella syvällisemmin Vastavalkean luonnetta disinformatiivisena vastamediana, turpokirjoittaja Rysky Riiheläinen on laajassa kirjoituksessaan ”Vastavalkea on disinformaation lähde” käsitellyt erinomaisesti Vastavalkean tätä puolta.

Tämänkin julkaisun toiminnassa aktiivisesti mukana olevat henkilöt ovat osallistuneet aktiivisesti ja aggressiivisesti erimieltä olevien häirintään, mikä tuntuu olevan perin tavanomaista näiden, vastamedioiden toiminnassa mukana olevien henkilöiden kohdalla. Usein asetelma on myös se, että näitä media-alustoja käytetään tähän tarkoitukseen, toisinaan ne näyttävät valjastetun tällaiseen toimintaan. Toimintaa perustellaan usein (lähes aina) sananvapaudella, julkaisijat eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän – tai halua ymmärtää – sitä, että sananvapauteen liittyy myös vastuita ja että sananvapaudellakin on rajansa. Ihan mitä tahansa ei ole sallittua julkaista sananvapauden nimissä, rajojen ylittämisestä koituu yleensä seuraamuksia, mikä tämän vuoden puolella nähtiin toteutuvan Janitskinin, Bäckmanin ynnä Tuomisen kohdalla.

Yllä nimeämieni julkaisuiden ohella samaan joukkoon sopii laskea myös kokojoukot youtube-tilejä sekä erilaisia blogeja, osin näiden youtube-tilien ja verkkojulkaisuiden taustalla on samoja henkilöitä. Marco de Wit tiedetään ahkeraksi tubettajaksi, jonka videoilla on kohtalainen seuraaja joukko, Juha Korhosen vetämänä MV-media keräsi ruudun ääreen parhaimmillaan samanaikaisesti tuhatkunta kuulijaa.

Oululaiset Tiina Wiik ja Junes Lokka, ovat ainakin paikallisesti saaneet huomattavankin paljon huomiota. Lokka äänestettiin Oulun kaupunginvaltuustoon Aito suomalainen yhteislista -yhteislistalta. Toisaalta heidän ja eräiden kansallismielisinä itseään pitävien välillä taitaa olla jonkin sortin ”konfliktitila”, mikä ei suinkaan ole poikkeuksellista näiden marginaaliin kuuluvien ryhmien ja henkilöiden kohdalla, josta esimerkkinä käy Suomi Ensin hajoaminen kahtia, jonka jälkeen Marco de Wit perusti Suomen Kansa Ensin liikkeen, joka tällä viikolla rekisteröitiin virallisesti puolueeksi.

En myöskään sulkisi pois sitä, että eräät yhdistykset toimisivat yhteiskuntaa hajauttavasti ennen vaalikevättä ja sen aikana. Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI levittää hyvin näkyvästi Venäjän valtiohallinnon näkökulmaa tukevia ”uutisia” Facebook-sivullaan. (7) Yhdistys ja etenkin sen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov ovat osallistuneet toistuvasti Venäjän valtiohallintoa tukeviin propagandatempauksiin, jollaisina voidaan pitää useampana vuonna Helsingissä järjestettyä Kuolemattoman rykmentin marssia toukokuun 9., kuin myös Skippari-Smirnovin aktiivista osallistumista matkailuun Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja siellä osallistumista propagandatilaisuuksiin. Aiheeseen yksi näkökulma lyhyehkössä blogissani menneeltä syksyltä ”RUFI:Krimin matkoja ja venäläispropagandan levittämistä”.

Vaikuttamisessa ja epäsovun kylvämisessä huomioisin myös eräät maamme rajojen ulkopuolella toimivat operaattorit, jo aiemmin mainitun Johan Bäckmanin ohella huomioisin myös Janus Putkosen tässä yhteydessä, vaikka hänen merkityksensä on nähdäkseni pienentynyt huhtikuun 2018 jälkeen, jolloin propagandistinen DONi News, jonka päätoimittelijana Putkonen oli, käytännössä ajettiin alas. Kummankin taustalla toki kummittelee Venäjä, muodossa tahi toisessa kumpikin toimii Venäjän etujen mukaisella tavalla.

Suomessa tämä aktivoituminen on osaltaan selitettävissä sillä, että moni julkaisuiden taustalla olevista henkilöistä on mukana puolueissa, joiden tavoitteena on asettaa ehdokkaita tuleviin eduskuntavaaleihin ensi keväällä. Reformi on kerännyt suuren joukon henkilöitä ehdokaslistalle, joukosta löytyy niin Janitskin, Korhonen kuin Bäckmankin.


Suomen Kansa Ensin puolueeksi

Joulukuun 11. Suomen Kansa Ensin merkittiin puoluerekisteriin, puolueen puheenjohtajana toimii – blogissa jo mainittu – Marco de Wit. de Wit toimi aiemmin näkyvässä roolissa, sisäisten erimielisyyksien seurauksena kahtia hajonneessa, maahanmuuttovastaisessa Suomi Ensin liikkeessä. Sama kohtalo, hajoaminen, voi olla edessä Suomen Kansa Ensin puolueellakin, nimittäin puoluerekisteriin merkitsemisen jälkeen alkoi kantautua tietoja siitä, että uuden puolueen tulevaisuus ei välttämättä ole kovinkaan ruusuinen. Uudessa puolueessa eletään ensihetkistä lähtien sisäisen hajaannuksen aikaa, puolueen puheenjohtaja de Wit’in mukaan puolueessa oli rikollinen kaappausyritys. En kuitenkaan ryhdy spekuloimaan sillä kuinka todellinen tämä uhka oli, enkä silläkään, kuka on syyllistynyt ja mihin. Jotain tämäkin kertoo näistä marginaalissa olevista ryhmistä, ainakin osa niistä tuntuu hajoavan osiinsa ennen kuin ovat edes ehtineet vakiinnuttamaan toimintaansa – mikä on liene meidän muiden kannalta erinomaisen hyvä asia.

En pidä Suomen Kansa Ensin puoluetta poliittisena uhkatekijänä, sen sijaan yhdessä Reformin ja muiden laita- ja äärioikeistoon laskettavissa olevien ryhmien kanssa Suomen Kansa Ensin yrittänee ottaa aggressiivisella toiminnalla kokoaan suuremman tilan haltuun ja näin pyrkiä hallitsemaan keskustelua ja vaikuttamaan käynnissä olevaan keskusteluun – myrkyttämään keskusteluilmapiiriä venäläisoppien mukaisella tavalla. On enemmän kuin todennäköistä, että nämä ryhmät pyrkivät myös vaikuttamaan Perussuomalaisten radikaaliin siipeen saaden sieltä tukea omalle agendalleen ja toisaalta käyttäen perussuomalaisia välillisesti äänitorvenaan.

Suomi ei suinkaan ole ensimmäinen maa, jossa pienpuolueita ja pienryhmiä yritetään ulkoisen toimijan taholta käyttää hyödyksi, käyttää tällaisia puolueita laitavasemmalta äärioikealle oman agendan ja edun ajamiseen joko selkeän yhteistyökuvion pohjalta tai siten, että puolueiden edustajilla ei välttämättä ole oikeaa tilannekuvaa – ymmärrystä. On parempi, että käytössä olevan tiedon pohjalta en spekuloi sillä kuka tietää ja mitä, lukijoiden ja puolueen ympärillä olevien on kuitenkin hyvä tietää kenelle mahdollisesti ovat antamassa äänensä, jos puolue edes pysyy pystyssä tuleviin vaaleihin asti. Heinäkuussa 2016 maahanmuuttovastaisessa liikehdinnässä aktiivisesti mukana ollut Marco de Wit vieraili yhdessä suomalaisten propagandamatkalaisten kanssa miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Samalle matkalle otti osaa myös Mari Johanna Kosonen. Matkan kuluessa Marco de Wit haastatteli propagandisti Janus Putkosta laatien alueelta myös jonkin sortin ”matkaraportteja”.


Kaksikko de Wit ja Kosonen otti osaa muun ryhmän lailla matkanjärjestäjien propagandatilaisuuksiin, ja kun huomioidaan vielä se, että he kaikki saapuivat alueelle laittomasti Venäjän kautta rikkoen näin Ukrainan lakeja (ja ulkoministeriön matkustussuosituksia) kyse on muusta kuin harmittomasta toiminnasta.


Suomalaisia propagandaturisteja miehitetyssä Itä-Ukrainassa kesällä 2016.

















Suomi Ensin oli toimintansa puolesta lähinnä jonkin sortin ”Putinin turistien” haarajaosto. Suomen Kansa Ensin kohdalla sopii kysyä, että minkä kansan asialla puolue oikeasti on. Ei se ainakaan Suomen etua aja, joten nimenmuutosta odotellessa…

Marko