OSA I
Jokainen aihealueeseen hiukan
tarkemmin perehtynyt arvannee jo otsikon perusteella, että näiden kirjoitusten
”keskushenkilö” on Janus Kostia Putkonen. Tuo miekkonen, joka oli
vuonna 1995 järjestetyn Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki (1) ja
joka päätyi monien mutkien kautta Venäjän propagandaääneksi miehitettyyn
Itä-Ukrainaan. Ryhtyessäni kirjoituspuuhaan, kuvittelin kykeneväni typistämään
tämän tosikertomuksen yksiosaiseksi koosteeksi, mutta raakaversion kasvaessa
pituutta päätin jakaa kirjoituksen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa
käymme läpi Putkosen henkilöhistoriaa vuosiin 2013 ja 2014, suurelliseen Kilvenmaa-kollektiivin
perustamiseen Alajärvelle ja eurovaaliehdokkuuteen Itsenäisyyspuolueen
riveissä.
![]() |
Enteilikö Porvoon
Kesäteatterin 2013 näytelmä ’mustalaisleirin taivaaseen muutosta’ Putkosen
elämän uutta suuntaa. Kuva Porvoon Teatterin kotisivulta. |
Putkosen kohdalla ei voi olla
mainitsematta hänen teatteritaustaa. Hän on toiminut Porvoon Teatterissa
ohjaajana ja käsikirjoittajana. Ohjaamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi Putkonen
on myös näytellyt ja tehnyt lavastus-, valaistus- ja äänisuunnitteluja.
Kiinnostus teatteria kohtaan ei ole mikään yllätys, onhan hänen isänsä Hortto
Kaalo-yhtyeen perustaja, oopperalaulaja Marko Putkonen ja äitinsä teatteriohjaaja
Tuovi Putkonen – myös yksi Putkosen sisaruksista näyttelee. Janus Putkosen
ohjauksessa Porvoon Kokonniemen talvinen miljöö toimi Talvisodan
tapahtumakenttänä vielä tammikuussa 2010, jolloin hänkin muisti kiitollisena
maamme veteraaneja:
”Kyllä nyt on se aika, jolloin
on tärkeätä muistuttaa mieleen meidän kansan historian merkityksellisimmät
haasteet ja niistä selviäminen - - - Ja kyllä kiitos on se ainoa järkevä sana
tähän tilanteeseen.” (2)
Tässä vaiheessa joku saattaa
miettiä, että mikä mahtoi ajaa reilussa vuosikymmenessä maanpuolustusaktiivin
ja erittäin isänmaalliseksi kuvaillun Putkosen raivoamaan Verkkostudio Live-lähetyksessä
1. maaliskuuta 2022 seuraajille: ”Koska jos Venäjälle luo uhan,
sotilaallisen uhan, niin silloin tulee tuhotuks. Tajuutteko!” (3)
Kysymykseen on käsillä olevilla
tiedoilla mahdotonta täydellä varmuudella vastata. Merkittävänä tekijänä
voidaan pitää Putkosen matkaa Venäjälle vuoden 2008 tietämillä. Matkan ajatuksena
oli etsiä Venäjältä panssarivaunu, joka oli tarkoitus tuoda Suomeen
vetonaulaksi Putkosen yhdessä ystävänsä Antti Rytivaaran kanssa
suunnittelemaan värikuulasotakeskukseen. Viikon parin mittaiseksi suunniteltu
matka venähti kuukauden oleskeluksi Venäjällä, Rytivaaran mukaan matkalta
palasi aivan eri ihminen. (4) Rytivaara muistelee Putkosen matkan suuntautuneen
Venäjän Karjalaan, mahdollisesti Petroskoihin. Hänellä ei kuitenkaan ole tietoa
siitä, keitä Putkonen matkalla tapasi.
Jessikka Aron kirjassa ’Putinin
maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi’ tuota aikaa
kuvaillut Rytivaara oli sitä mieltä, ettei ilman jonkin sortin vääntövipua
Putkosen värväys olisi venäläisiltä onnistunut. Putkonen ei olisi ollut
ensimmäinen, eikä viimeinen henkilö, jonka venäläiset olisivat onnistuneet
saamaan ansaan ja kompromoitua. Rytivaaran ja muuttuneen Putkosen tiet
erkanivat tuolloin: Rytivaara jatkoi vapaaehtoista maanpuolustustyötä
maakuntakomppaniassa, Putkonen sitä vastoin alkoi upota entistä syvemmälle
salaliittoteorioiden ja vaihtoehtomedioiden maailmaan.
Tuolloin (vuoden 2010 tietämillä)
termiä ”vaihtoehtomedia” saattoi vielä käyttää näistä pienistä verkossa
toimivista, harrastelijoiden ylläpitämistä medioista, ilman samanlaista leimaa,
joka termiin tänään liitetään. Niiden toimintaa ei vielä tuolloin leimannut pahansuopuus
tai tarkoitushakuinen mustamaalaus tai valheiden levittäminen, mikä
nykyään on leimaavaa useimmille niistä. Niinpä nykyään ”vastamedia” tai
”vihamedia” kuvaa paremmin Janus Putkosen toimitteleman UMV-lehden
kaltaisia toimijoita, ja niiden toiminnan tarkoitusta. Toisaalta Putkosen
itsensä perustamaa Verkkomedia-nimistä vastamediaa taidamme saada
kiittää siitä, millainen leima nykyään liitetään näihin verkon pieniin (ja
hiukan suurempiinkin) vaihtoehtomedioihin.
Salaliittoteoreetikosta
propagandistiksi
Ennen kuin Putkonen päätyi
Venäjän tiliin työskenteleväksi propagandistiksi, hänen elämässä ehti tapahtua
paljon. En käy tässä osassa seikkaperäisesti läpi kaikkea sitä, mitä vuoden
2010 jälkeen tapahtui. Pyrin kuitenkin poimimaan olennaisimpia kohtia sekä
huomioimaan tapahtumia, jota en ole havainnut merkittävässä määrin käsitellyn
Putkosesta kirjoitettaessa. Kaiken tapahtuneen jälkeen heinäkuussa 2015 oli jo päädytty
tilanteeseen, jolloin suomalaismediat uutisoivat Janus Putkosen uudesta
asemapaikasta Donetskissa – kuvaavaa oli myös se, että valtakunnan
ykkösmedioita myöten kirjoitettiin Putkosen johtavan ”kapinallisalueen
lehdistökeskusta”. (5) Ei tarvitse lainkaan ihmetellä sitä, miksi
suomalaiset mielsivät Ukrainassa olevan sisällissodankaltaisen tilan, kun
narratiivia kapinallisista puskettiin läpi valtakunnanmedioita myöten aikana,
jolloin Venäjän roolin Itä-Ukrainan sodan osapuolena olisi täytynyt olla selviö
ja tuoda uutisissa selkeästi esille. (6) Tämän kirjoitusparin karkeana raja-aitana
toimii aika ennen ja jälkeen Venäjän sotilasoperaatioiden Ukrainassa.
Putkosen vuonna 2011 perustama Verkkomedia-sivusto
oli Suomen ensimmäisiä perinteisiä medioita haastanut populistinen vastamedia
tai vaihtoehtomedia. Sen aihepiiri kuului perustamisesta lähtien globaalin eliitin
kritiikki, Venäjän näkökulman nostaminen kirjoituksissa esiin sekä erilaiset
salaliittoteoriat, kuten New World Order, Bilderberg-ryhmä
jne. Putkonen toimi perustamansa Verkkomedian ”päätoimittajana” vuosina 2011–2015.
Hänet oli myös kutsuttu puhujaksi Kosmisille Parapäiville 2013, jossa
hänen aiheenaan oli valtamedian vaikutus ihmiskuntaan ja arvomaailmaan”.
(7)
”Media on kansakunnan peili -
- - Suomen media on monopolisoitunut, kuten monet muutkin toimialat Suomessa on
globalismin aikakaudella päästetty monopolisoitumaan. - - - Elämme miehitetyssä
maassa.” Janus Putkonen Kosmisilla Parapäivillä meillekin tutuiksi
tulleista teemoista globalismista maamme ”miehitykseen”. (8)
Ennen muuttoaan tai pakoa karkuun
velkojiaan Thaimaahan, Putkonen perusti vuonna 2014 Kilvenmaa-nimisen
kollektiivin Itsenäisyyspuolueen silloisen puheenjohtajan Antti
Pesosen omistamalle tilalle Alajärvellä. Kilvenmaa-hankkeen koollekutsu
ainakin oli mahtipontinen, olihan ajatuksen ydin ”Suomen uusi
itsenäistyminen” – näen kronologian Parapäivien ”elämästä miehitetyssä
maassa” uuteen itsenäistymiseen:
”Tervehdys Suomen ystävät!
Verkkomedian, Kilvenmaan ja
perustettavan kansanliikkeen puolesta minulla on ilo ilmoittaa, että nyt ’se’
sitten alkaa: Suomen uusi itsenäistyminen. Muutos lähtee liikkeelle meistä ja
kokoon kutsu yli puoluerajojen on nyt liikkeellä sunnuntaiksi 24.11.2013.
Paikkana kansanliikkeen perustamistilaisuudelle on Kotakankaalla Alajärvellä
sijaitseva Kilvenmaa, joka tulee tarjoamaan pysyvän tukikohdan kansannousun
tarpeisiin: ’Jokainen aate tarvitsee kasvaakseen kodin!’ - - -”. (9)
Kollektiivilla piti elää
yhteisöllisesti kapitalismia vastustaen, ja jakaa verkossa luotettavaa tietoa
yhteiskunnan salatuista asioista. Kilvenmaa-hankkeesta tuli eräänlainen
Orwellin eläinten vallankumouksen toisinto, jossa farmilla toiset olivat
lopulta tasa-arvoisempia kuin toiset. Kilvenmaalla asunut Lassi kuvasi yhteisöä
seuraavasti: ”Avoimena ja demokraattisena mainostettu yhteisö olikin
oikeasti diktatuuri, jossa oli salaisuuksia”. (10)
Janus Putkosta on kuvailtu
manipuloivaksi ja hyväksi puhumaan, mikä on varmasti edesauttanut häntä viime
vuosikymmenen alkupuolella kansalaisvaikuttamisessa. Ja onhan se todettava,
että niiden lyhyiden, viime vuosikymmenen alkupuolella kuvattujen, tallenteiden
perusteella, joita olen kirjoitusprojektin aikana katsonut, Putkonen on
esiintyjänä varma ja uskottavan oloinen. En siis lainkaan ihmettele, että hän
on tuolloin kerännyt seuraajia ympärilleen. Ja kyllähän Putkosessa on jotain
täytynyt olla, koska hän sai Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana vuoden 2014
europarlamenttivaaleissa erinomaisen äänisaaliin: 962 ääntä. (11)
Putkosen kohdalla en myöskään
jättäisi huomiotta hänen aktivismiaan Palestiina ja Lähi-itä tiedottamisessaan.
Hänen käsialaa on tammikuussa 2009 laadittu Gazan ja Palestiinan Kansan
Puolesta!-adressi (231 allekirjoitusta julkaisusta lähtien). (12) Suomen
ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin yhteydessä (v. 2014) Verkkomedia
palkittiin Palestiinan kriisin tiedottamisesta.
”Palestiinan puolesta tehdystä
työstä kunniakirjat ja palkinnot saivat Bruno Jäntti, valtio-opin
opiskelija, ICAHD (The Israeli Committee Against House Demolitions) -järjestön
Suomen osaston perustaja ja puheenjohtaja sekä konfliktiaiheisiin erikoistunut
journalisti sekä Verkkomedian toimittaja Hossein Bahmanpour ja
päätoimittaja Janus Putkonen.” (13)
Quds-päivä on vuoden 1979 Iranin
vallankumouksen uskonnollisen ja poliittisen johtajan Ruhollah Khomeinin
määräyksestä aloitettu tapahtuma. Suomen ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin
järjestäneen Resalat Islamilainen Yhdyskunta – Suomen Ähl-äm Beit’in ylläpitämän
Mellunmäen moskeijan imaami on edellä palkitun Hossein Bahmanpourin veli
Abbas Bahmanpour. Moskeijassa järjestettiin vuonna 2020 muistotilaisuus
Iranin Quds-joukkojen komentajalle Qassem Suleimanille ja
sotilasjohtaja Abu Mahdi al-Muhandisille, jotka kuolivat Yhdysvaltojen
ilmaiskussa. Resalat-yhdyskunnan perustajiin kuuluva Madjid Bahmanpour,
Hossein ja Abbas Bahmanpourin isä, on kertonut moskeijan saaneen rahoitusta
Iranista ja Irakista. (14) Mellunmäen moskeijalla ja Resalatilla on ollut
yhteys Iranin korkeimman johtajan Ali Khamenein vuonna 1990 perustamaan
järjestöön Ahl al-Bayt World Assembly (eli Abwa) ainakin vuodesta
2011. (15)
Yhdessä Putkosen kanssa palkittu
Hossein Bahmanpour siirtyi myöhemmin toimittajaksi Tauno Mehtälän
perustamaan Vastavalkea-nimiseen vastamediaan. (Huom. Vastavalkea on jo
lopettanut toimintansa verkkojulkaisuna). Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan
ole perusteltua tarkastella Palestiina ja Iran-ulottuvuutta Putkosen toiminnassa
tämän tarkempaa. Ei siitäkään huolimatta, että viime vuosikymmenen lopulla Hussein
al-Taeen (SDP) kirjoituksista ja kommenteista noussut kohu nosti
esiin Janus Putkosen nimen ja Facebook-ryhmän Uutisryhmä: Gazan sota –
Lähi-idän tilanne – uutisseuranta, johon ryhmään al-Taee kommentoi ja jonka
ryhmän ylläpitäjiin Janus Putkonen kuului (v. 2019). (16)
Alla olevassa kuvassa Abbas
Bahmanpour (musta paita, jonka rinnassa keltainen tunnus – mahdollisesti Hezbollahin)
Janus Putkosen järjestämässä Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa
Eduskuntatalon portailla syyskuussa 2013. Saamieni tietojen mukaan mielenosoituksen
järjestämiseen osallistui myös Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen
liittyvä henkilö.
![]() |
Putkonen puhumassa Bašar
al-Assadin hallintoa tukevassa Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa. |
Ennen muuttoaan Donetskiin ja
näkyvää rooliaan venäläisten propagandaäänenä Putkosen tie vei
Kilvenmaa-kollektiiviin liittyvien tappioiden kaatuessa niskaan Thaimaahan,
josta hän jatkoi Verkkomedian toimittamista. Kirjoitussarjan toisessa osassa
siirrymme miehitettyyn Donetskiin Putkosen ryhtyessä palvelemaan miehittäjää ja
heidän nimittämäänsä, Moskovalle alisteista, paikallishallintoa.
Marko
Lähteet:
1. https://yle.fi/a/20-117238 (videolla ajassa 13:55-).
3. Alkuperäinen Verkkostudio Live-lähetys on poistettu YouTubesta, raivoaminen katsottavissa linkistä.
4. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 266.
6. Venäjän roolista sodan osapuolena oli olemassa havaintoja runsaasti Itä-Ukrainan sodan ensimmäiseltä keväältä ja kesältä kuten venäläisten komentajien ja palkkasotilaiden, kaluston ja lopulta Venäjän asevoimiin kuuluvien sotilaiden muodossa, joita ukrainalaiset ottivat sotavangeiksi Ilovaiskin taistelun yhteydessä elokuussa 2014. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen osalta todisteita Buk-TELARin venäläisestä alkuperästä oli jo kesän 2015 puolella riittämiin.
8. Icariusnatarius: Kävin joskus Kosmisilla parapäivillä 6:45 eteenpäin.
9. Lainaus Janus Putkosen kutsusta, alkuperäinen julkaisu ei ole enää luettavissa verkkomedia.org-sivulla.
10. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002919046.html
11. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2014/eurovaalit/ehdokkaat/ehdokas_78.html
12. https://www.adressit.com/gazan_puolesta
13. Salam 3–2014, s. 12.
14. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html
15. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html
16. https://yle.fi/a/3-10748400
Muuta tausta-aineistoa:
Kirjoituksessa on hyödynnetty Jessikka
Aron teosta ”Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen
tuhoamiseksi” taustoitukseen muiltakin osin, kuin lähdeluettelossa mainitun
sivun osalta, sekä Jiri Kerosen kirjoitusta Janus Putkosesta.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.