Venäjän tappioista Ukrainassa – maa on menettänyt alle puolessa vuodessa satatuhatta miestä vahvuudestaan

 

Alle sadantuhannen asukkaan itäukrainalainen Bakhmut on pysytellyt otsikoissa viime vuoden syksystä lähtien, taistelut kaupungin valtaamiseksi alkoivat kuitenkin jo tätä ennen, viime kesänä.  Ensihetkistä lähtien ukrainalaiset ovat puolustaneet jokaista nyppylää ja risteystä ensin Bakhmutin ympäristössä ja lopulta jokaista taloa ja korttelia itse kaupungissa. Tällä hetkellä taisteluita tunnutaan käytävän jokaisesta kerroksesta ja huoneistosta, mutta vieläkään Venäjän ei ole onnistunut saarrostaa ja eristää kaupunkia ja tukahduttaa viimeisimpiä kaupunkiin ja sieltä pois johtavia ”elämänteitä” – hetkittäin kyse on ollut yhdestä vaivaisesta paikallisesta tiestä, jota myöten kaupungin puolustajille on virrannut tarvittavaa materiaalia ja jota myöten haavoittuneita on evakuoitu tästä maanpäällisestä helvetistä. Hetkittäin taistelua Bakhmutista on verrattu taisteluun Stalingradista, tiettyjä yhtymäkohtia löytyykin, mutta on parempi, ettemme ryhdy tällaisten vertausten perusteella spekuloimaan taistelun lopputuloksella, puhumattakaan, että ryhtyisimme tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Ukrainalaisten päätöstä puolustaa kaupunkia loppuun saakka on kritisoitu, ihmishenkien uhraamista ei ole pidetty järkevänä. Toisaalta Venäjä on joutunut maksamaan jokaisesta etenemästään metristä kovan hinnan kaatuneina, kadonneina ja taistelukykynsä menettäneinä.

Yhdysvaltalaisen viranomaisarvion mukaan Jevgeni Prigožinin omistama PMC Wagner oli menettänyt helmikuun alkuun mennessä taistelusta Bakhmutista kaatuneina noin 4000 palkkasotilasta, haavoittuneiden lukumäärän noustessa jopa yli 10 000 palkkasotilaaseen. (1) Tuolloin alkoi näkyä jo viitteitä siitä, että PMC Wagnerin taisteluosastoiden tappiot ovat nousseet niin suuriksi, ettei niitä enää voitu korvata esim. värvättävillä vangeilla. Siitä tappiot ovat vain jatkaneet kasvuaan niin PMC Wagnerilla kuin myös muilla palkkasotilasorganisaatioilla sekä niillä Venäjän asevoimien osastoilla, jotka ovat osallistuneet Bakhmutin valtaukseen viimeisimpien kuukausin kuluessa. Huhtikuun viimeisenä päivänä Yhdysvalloista käsin esitettiin seuraava arvio:

”The United States estimates Russia has suffered 100,000 casualties since December, including more than 20,000 killed in action, the National Security Council said Monday. Roughly half of those killed, NSC spokesman John Kirby said, were working with the Wagner mercenary group, often ex-convicts who had been recruited from prison.” (2)

Eli Venäjä olisi menettänyt kaatuneina joulukuusta lähtien enemmän kuin 20 000 sotilasta/ taistelijaa ja suunnilleen puolet kaatuneista olisi kuulunut PMC Wagneriin, ollen usein vankiloista värvättyjä. Venäjän kokonaistatappiot nousevat samassa ajassa noin 100 000 sotilaaseen/ taistelijaan kaatuneina, haavoittuneina sekä kadonneina. Niinpä Venäjä on menettänyt alle puolessa vuodessa kaatuneina enemmän sotilaita mitä Neuvostoliitto menetti Afganistanin sodassa. Neuvostoliiton virallisen ilmoituksen mukaan se menetti Afganistanin sodassa 14453 sotilasta kuolleina, sisältäen taisteluissa kaatuneet (joulukuu 1979 – helmikuu 1989). (3)

Venäläisen vankien oikeuksia valvovan ihmisoikeusjärjestön johtajan, Olga Romanovan, mukaan Ukrainan sotaan värvätyt vangit ovat kärsineet häkellyttäviä tappioita rintamalla. Hän kertoi Berliinissä järjestetyssä ihmisoikeuskonferenssissa, että PMC Wagneriin oli värvätty tämän vuoden helmikuun ensimmäiseen päivään mennessä noin 49 000 vankia. (4) Heistä 77 prosenttia oli Romanovan mukaan tuolloin kirjattu joko kaatuneiksi, vangituiksi tai karkureiksi – mikä tarkoittaa yhteensä lähes 38 000 hengen miehistötappioita kaatuneina, sotavankeina tai karkureina.

Bakhmut, kevät 2023.

Voiko kuitenkin olla niin, että ukrainalaisilta kaupungin puolustaminen on ollut huonoista käsillä olevista vaihtoehdoista se paras? Bakhmutista luopuminen olisi johtanut venäläisten etenemiseen Kostjantynivkaan lounaassa sekä kohti Slovjanskia luoteessa. Sen sijaan, kun havaittiin Bakhmutista muotoutuneen eräänlaisen kunniakysymyksen venäläisille, sen pitämisen, kohtuullisen kovaan hintaan, laskettiin kuluttavan Venäjän voimia ennen talvea ja talvella niin paljon, ettei sillä kevään koittaessa ole enää riittävästi voimia, eikä kykyä muuttaa strategiaansa Ukrainassa. Voiko olla niin, että käytettiin Vladimir Putinin ja mahdollisesti muidenkin venäläisjohtajien henkilökohtaisia heikkouksia hyväksi taisteltaessa Bakhmutista? Tulevaisuuden historiankirjoitus kertonee meille sen, kuinka onnistunut Ukrainan strategia pitää Bakhmut nähtyyn hintaan on, mutta sekään ei pysty vastaamaan siihen, millaiseen lopputulokseen vaihtoehtoiset skenaariot olisivat johtaneet.

Oli kyse taktiikasta tahi jostain muusta, Venäjä on kuluttanut huomattavia määriä miehiä ja kalustoa saavuttamatta käytännössä mitään, mikä on luettavissa myös eräiden venäläisten lausunnoista. PMC Wagnerin omistaja ja rahoittaja Jevgeni Prigožinin on esiintynyt viime aikoina hyvin ailahtelevaisesti, milloin hän on ollut uhmakas ja milloin tappiomielialan vallassa. Kiinnostava oli hänen Venäjän puolustusministerille antamansa uhkaus muutama päivä sitten – mikäli PMC Wagner ei saa lisää aseita ja ammuksia, se vetäytyy Bakhmutista. (5) On kyseenalaista saiko PMC Wagner puolustusministeriöltä mitään, toistaiseksi se ei kuitenkaan ole vetäytynyt Bakhmutista.

Jevgeni Prigožinin ohella Igor Girkin on esittänyt viime aikoina hyvinkin kärkkäitä lausuntoja Venäjän asevoimien suorituskyvystä ja mahdollisuuksista, ja varoittanut venäläisiä olemasta turhan toiveikkaita esim. Kiinan tukeen ja liittolaisuuteen. (6) Tässä yhteydessä on toki huomioitava mahdollinen maskirovka henkilöiden taholta tai yritys puhdistaa omaa pesää tai pyrkiä horjuttamaan kolmannen osapuolen asemaa (mahdollisessa) tulevassa valtataistelussa, mutta samalla ne myös kertovat sisäisestä hajaannuksesta ja eripurasta sekä voimakkaistakin näkemyseroista Venäjällä. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä se, ettei meidän tule olla liian toiveikkaita ja asettaa toivomme johonkin sisäiseen konfliktiin Venäjällä, joka edesauttaisi Ukrainaa saavuttamaan tavoitteensa ja nopeuttaisi sodan ratkaisua.

Avoimien lähteiden perusteella voidaan myös tehdä päätelmiä siitä, että Venäjän tappiot ja menetykset ovat mittavat.

Venäjä on menettänyt 24. helmikuuta 2022 – 27. huhtikuuta 2023 välillä hyökkäyssodassa Ukrainaan vähintään 2111 upseeria. Laskelma perustuu Tšekin tasavallassa toimivan monikansallisen ryhmän @KilledInUkraine – Russian Officers killed in Ukraine laskelmiin. Ryhmän julkaisemat tiedot perustuvat Venäjältä julkisista lähteistä, kuten hautajaisilmoituksista, muistokirjoituksista ja uutissivustoilta koottuihin tietoihin Venäjän upseeritappioista. On syytä painottaa, että kyse on minimimenetyksistä ts. ryhmä hyväksyy tilastoihin vain sellaiset tappiot, joista löytyy tietoa avoimista lähteistä. Tilasto pitää sisällään neljä kenraalimajuria, 54 everstiä, 139 everstiluutnanttia, 269 majuria ja 392 kapteenia sekä yli tuhat yliluutnanttia ja luutnanttia. Edellisten lisäksi tilasto pitää sisällään 245 muuta upseeria. Heidän julkaisemaan tilastoon on mahdollista tutustua verkkosivulla: KIU public full data sheet.

Kattavaa tilastointia Venäjän kalustotappioista hyökkäyssodassa Ukrainaan ylläpitää oryxspioenkop-ryhmä. Aivan kuten @KilledInUkraine-ryhmä, oryxspioenkop-ryhmä hyväksyy tilastoihinsa vain sellaiset Venäjän menetykset, joista on kuva- tai videomateriaalia todisteena. Seurattuani heidän työskentelyä 24. helmikuuta 2022 eteenpäin, olen huomannut ryhmän pyrkivän niin suureen täsmällisyyteen kuin mahdollista. Heidän tilastoinnin perusteella uskaltaa sanoa, että Venäjä on menettänyt hyökkäyssodassa Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 jälkeen minimissään yli 10 000 kappaletta erilaisia asejärjestelmiä, ajoneuvoja, kalustoa jne. Tämä lukema pitää sisällään muun muassa 1925 taistelupanssarivaunua/ panssarivaunua, joista 1175 on tuhoutunut, 102 on vaurioitunut, 103 on hylätty ja 388 ukrainalaiset ovat kaapanneet.

Täydellinen tilasto on luettavissa verkkosivulla: Attack On Europe: Documenting Russian Equipment Losses During The 2022 Russian Invasion Of Ukraine.

Erilaisten ryhmien ylläpitämien tilastoiden perusteellakin on mahdollista luoda kattava kokonaiskuva Venäjän kärsimistä tappioista siitäkin huolimatta, että kyse on todellakin vain minimitappioista. Miehistötappioiden osalta todellisuus voi olla jopa merkittävästi erilaisten ryhmien tai kolmansien maiden edustajien ilmoittamia arvioita suurempia. Tähän mennessä eri tahojen julkaisemat arviot Venäjän miehistötappioista ovat korkeintaan suuntaa antavia, luonnollisesti merkittävin syy löytyy Venäjästä itsestään, joka salailee ja vääristelee julkaisemaansa aineistoa. Toisaalta Olga Romanovan mukaan Jevgeni Prigožinin pelkää tilastoja antautuneista, jonka seurauksena ukrainalaisille antautuneita on kirjattu kaatuneiksi (tai kadonneiksi). (7)

Oma lukunsa on sitten se, että Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta pakkovärvätyistä henkilöistä koottujen joukko-osastojen kärsimät tappiot ovat tilastoinnin osalta hyvin puutteellisia. Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta saamiemme tietojen mukaan vielä viime vuoden lopulla omaiset etsivät sellaisia pakkovärvättyjä, jotka olivat osallistuneet 24. helmikuuta 2022 alkaneeseen hyökkäykseen ja olivat kadonneet ennen maaliskuun (v. 2022) loppua. ”Pitkiltä listoilta” saattoi löytyä pakkovärvätyn nimi ja vain rintamalohko, jonne hänet oli siirretty – tämän jälkeen henkilöstä ei enää löydy mitään tietoa. Alueiden luonteen vuoksi (vuosia jatkunut miehitystila yhdistettynä totalitaariseen hallintoon) omaisten on hyvin hankala saada tietoa kadonneista pakkovärvätyistä, kadonneista tiedonhankitakin voi johtaa ongelmiin. Todennäköisesti vasta alueiden vapautus miehityksestä tuo jotain vastauksia näihin kysymyksiin, epäilen kuitenkin, että tuhannet kadonneet jäävät kadonneiksi omaisiltaan. Ruumiita ei löydetä koskaan, ei ole merkittyjä hautoja, lukuisissa tapauksissa ruumiita on todennäköisesti poltettu tuhkaksi liikkuvissa krematorioissa tai tilapäisissä polttouuneissa. Luonnollisesti se, kuinka Venäjä kohtelee Ukrainalta miehittämiensä alueiden väestöä, on rikollista, pakkovärväämisessä kuin myös väestön pakkosiirroissa on kyse sotarikoksista.

Vertailun vuoksi loppuun Ukrainan asevoimien julkaisuihin perustuva tilasto Venäjän miehistö-, kalusto- ja materiaalitappioista käynnissä olevan hyökkäyssodan aikana, 24. helmikuuta 2022 – 3. toukokuuta 2023. 

Marko 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2023/jan/06/putin-ally-fighting-to-control-salt-and-gypsum-mines-near-ukraine-city-of-bakhmut-says-us 

2. https://www.washingtonpost.com/world/2023/04/30/russia-ukraine-war-news-2/ 

3. ”Official Soviet casualties total 14,453 dead: 9,511 killed in action; 2,386 died of wounds; and 2,556 lost from disease and accidents.”

https://web.archive.org/web/20060718225045/http://www.vfw.org/resources/levelxmagazine/0203_Soviet-Afghan War.pdf

4. https://www.verkkouutiset.fi/a/wagnerin-jarkyttavat-tappiot-vankisotilaista-jaljella-enaa-viidennes/?ref=rns_tw#194c9420 

5. https://twitter.com/Gerashchenko_en/status/1652410760499216389 

6. https://twitter.com/Tendar/status/1653294293187010560 

7. https://www.verkkouutiset.fi/a/wagnerin-jarkyttavat-tappiot-vankisotilaista-jaljella-enaa-viidennes/?ref=rns_tw#194c9420 

Kuvien lähteet @Tendar sekä @PaulJawin.

#StandWithUkraine 

”Ammuimme 24 lasta Prigožinin käskystä” – PMC Wagneriin värväytynyt, käskyn ollessa ”Kukaan ei saaja jäädä henkiin”

 

Olen viime viikkoina lukenut ja kuullut entistä useammin suomalaisten kommentteja, joissa he kuvailevat vähentäneensä tai jopa lopettaneensa brutaaleimpien Venäjän hyökkäyssotaa koskevien uutisten seuraamisen. Etteivät kommentoijat enää pysty lukemaan tai seuraamaan viikkoja jatkuvia brutaaleja uutisia siviileiden murhaamisesta ja toistuvista sotarikoksista. Tavallaan ymmärrän tämän, halutaan suojella omaa itseä jatkuvilta uutisilta julmuuksista ja pöyristyttävistä raakuuksista. Ymmärryksestäni huolimatta toivon, etteivät ihmiset kuitenkaan lopeta tyystin näiden uutisten seuraamista, toivon myös heidän pitävän ääntä ja kommentoivan julmuudet tuomiten, sillä hiljaisuus on juuri sitä, mitä Venäjä haluaa ja toivoo. Hiljaisuus antaa mahdollisuuden jatkaa rikoksia ja jatkaa murhaamista, mikä pahinta, hiljaisuus antaa mahdollisuuden häivyttää tapahtuneet rikokset.

Viime viikolla rintamalta julkaistiin lukuisia hyvin brutaaleja kuvia ja videoita. Suomalaisten viettäessä kristikunnan merkittävintä juhlaa – pääsiäistä, julkaistiin ensin telegram-kanavalla Ukrainan sotatoimialueen itäosissa kuvattu video, jolla näkyi runneltu ukrainalaissotilaan ruumis. Sotilaalta oli katkottu pää sekä kumpikin kämmen ranteesta irti – hänen kenkänsä oli viety jaloista. (1) Videon perusteella oli mahdoton sanoa, oliko pään ja raajojen katkaisut tehty sotilaan ollessa elossa vaiko kuollut.

Aivan kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi julmuutta ja ruumiiden häpäisyä, seurasi Bakhmutissa julman näytelmän seuraava osa, talon pihalta löydyttyä seipäännokkaan isketty pää. (2) Pää näytti siinä vaiheessa enää siltä kuin se olisi revitty tai nirhattu irti harteilta ja jätetty ”varisten nokittavaksi” seipäännokkaan. Näiden tällaisten kuvien ja videoiden vyöryminen silmille pääsiäispyhien aikaan tuntui tarkoitukselliselta ja harkitulta, mitä se tuskin kuitenkaan oli, mutta ennen kuin pyhät olivat ohi, kaikki tämä brutaali ihmisyyttä halventava julmuus toistui silmiemme edessä uudelleen ja uudelleen maailmalle levinneen videon myötä. Videon, jolla venäläinen sotilas tai palkkasotilas murhaa ukrainalaisen sotavangin katkaisemalla tämän pään puukolla leikkaamalla ja nirhaamalla. (3) Tapahtumaa kommentoi vierellä ”Varjag” taistelijanimeä käyttänyt taistelija – lienee parasta kutsua heitä taistelijoiksi, koska käyttäytymisensä ei ole sotilaan käyttäytymistä. Tai ehkäpä murhaaja kuvaisi heitä parhaiten.

Mikäli venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin telegram-tilille julkaisema viesti pitää paikkansa, vastaavia videoita on tulossa vielä lisää:

”You will be surprised how many of these videos will gradually pop up” – toteamuksen päättyessä nauraviin kasvoihin, aivan kuin päiden katkominen olisi arkista puuhaa näille palkkasotilaille, mitä se taitaa ollakin.

Nimittäin muistamme kuinka kyseisen joukko-osaston telegram-kanavalla julkaistiin viime vuonna ohjeistus siitä, kuinka kiduttaa ja tappaa (ukrainalainen) sotavanki. Rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin eli DShRG Rusitšin perustaja on sotarikoksiin Ukrainassa aiemmin (v. 2014 ja 2015) syyllistynyt venäläinen uusnatsi Aleksei Miltšakov, joka perusti joukko-osaston yhdessä Jan Petrovskyn kanssa vuonna 2014.  Aivan kuten Miltšakov myös Petrovsky on uusnatsi.

DShRG Rusitšin taustasta ja sen sotarikoksiin yllyttävistä oheista tarkemmin blogissani ”Venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin ohjeet ukrainalaisten sotavankien kiduttamiseen ja tappamiseen”.

Kuvakaappaus DShRG Rusitšin viralliselta telegram-kanavalta. Uhri peitetty allekirjoittaneen toimesta. 

Venäläinen Gulagu.net-projekti julkaisi eilen videon, jolla kaksi PMC Wagneriin värväytynyttä tunnusti osallisuutensa sotarikoksiin Ukrainassa kertoen samalla myös sen, että käsky siviileiden murhaamiseen tuli suoraan PMC Wagnerin omistajalta Jevgeni Prigožinilta.

Gulagu.net:in julkaisemassa tunnustuksessa 42-vuotias Azamat Uldarov, joka värvättiin PMC Wagneriin Saratovin alueella sijainneesta rangaistuslaitoksesta viime vuonna, kertoi tapahtumasta Bakhmutissa kuukausi sitten, jolloin yhdeksän kerroksisen kerrostalon kellarikerrokseen tapettiin saadun käskyn myötä satoja siviilejä. Kellarikerrokseen murhatut siviilit olivat miehiä, naisia ja tyttöjä sekä poikia iältään viidestä vuodesta ylöspäin. Uldarovin mukaan yksikön komentajana hän pani täytäntöön käskyn, jonka he olivat saaneet Jevgeni Prigožinilta videoitse. Käsky oli yksiselitteinen – tappakaa kaikki, vankeja ei oteta. (4) Murhattujen lastenkin määrä nousi Uldarovin mukaan kymmeniin. Osa lapsista ammuttiin lähietäisyydeltä.

Uldarovin mukaan komentoketjussa hänen yläpuolella oli ”Iceman” eli ”Stalin”, jota seurasi ”Korsha” eli paha-Korsha, joka sai käskyt suoraan Jevgeni Prigožinilta. Näin siis heidän operoidessa Bakhmutin alueella, jossa Uldarov oli vielä maaliskuun puolivälissä (v. 2023).

Toinen haastatelluista PMC Wagneriin värvätyistä entisistä vangeista (Aleksei Savitšev) kertoi Gulagu.net:in Vladimir Osetškinille heidän saaneen komentajaltaan käskyn tappaa kymmenittäin haavoittuneita (haastattelussa hän kertoo lukeman 60) sotavankeja ja vankeja. Vangitut, joiden joukossa oli myös tappamisesta kieltäytyneitä venäläisiä, oli koottu kaivantoon, jonne PMC Wagnerin taistelijat heittivät kymmenittäin käsikranaatteja.

Haastattelussa Savitšev kertoi varmistaneensa käskyn komentajaltaan, koska oli nähnyt kaivannossa vain ”omia”. Komentaja oli vahvistanut käskyn, todeten, etteivät ne enää olleet ”omia”. Tämän jälkeen käsky oli pantu täytäntöön, kaivantoon kootut vangit ja mahdolliset sotavangit tapettiin heittämällä heidän joukkoon käsikranaatteja. Tämän jälkeen ruumiit ja mahdollisesti edelleen elossa olevat sytytettiin käskyn mukaisesti palamaan.

Haastateltujen mukaan tilanne Soledarissa oli vieläkin julmempi, kukaan ei selvinnyt hengissä. Uldarov kertoi saaneensa käskyn puhdistaa kaikki: miehet, naiset, lapset kuin myös sairaat ja vanhukset. Jokainen vastaantulija oli tapettava.

Haastattelussa Uldarov myös tunnusti, etteivät PMC Wagnerin palkkasotilaat ota sotavankeja, ja että he harjoittelevat tappamaan ukrainalaisia, useimmiten veitsillä leikkaamalla heidän kurkun auki. Uldarovin mukaan tappaminen myös kuvataan. Lekaa he käyttävät silloin kun Prigožinin niin määrää. Leka on Uldarovin mukaan Prigožinin metodi. Prigožinia Uldarov kuvailee ”kauheaksi ihmiseksi” – olen samaa mieltä myös Uldarovista. Kyseessä on henkilö, jolle en voi toivoa kovinkaan pitkää ikää. 

Kumpikin Gulagu.net:in haastatelluista PMC Wagnerin taistelijoista on entisiä vankeja, jotka on armahdettu Vladimir Putinin antaman asetuksen myötä. Azamat Uldarov armahdettiin 23. elokuuta 2022. Hän oli kärsimässä tuomiota Venäjän federaation rangaistuslaitos IK-13:ssa, Saratovin alueella. Uldarov värväytyi PMC Wagneriin armahduspäivänä. Savitšev armahdettiin 2. syyskuuta 2022. Hän oli kärsimässä tuomiota Venäjän federaation rangaistuslaitos IK-1:ssä, Voronežin alueella. PMC Wagneriin hän värväytyi armahduspäivänä. 

Kuvakollaasissa haastateltujen armahdustodistukset. (5)

Azamat Uldarov Gulagu.net’in haastattelussa.

Mielestäni ei edes ole perusteltua ryhtyä pohtimaan pitääkö kerrottu tarkkaankin paikkansa, muiden näyttöjen ja havaintojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että kerrotun päälinjat pitävät paikkansa. Yksityiskohdissa voi olla epätarkkuuksia, kuin myös surmattujen siviileiden ja vankien lukumäärissä mutta muutoin kerrottu täydentää sitä kuvaa, millainen venäläisten sodankäyntitavasta ja -keinoista on minulle (ja muillekin) muotoutunut. Kummankaan lausunnot eivät myöskään ole sellaisia, että he yrittäisivät vetäytyä vastuusta. Kumpikin, Uldarov ja Savitšev tunnustavat panneensa täytäntöön laittomia käskyjä ja murhanneensa suuria määriä siviilejä, haavoittuneita sekä erilaisia vankeja – joukossa myös mahdollisesti ukrainalaisia sotavankeja. Kumpikaan ei myöskään ollut erityisen katuvainen tekojensa tähden.

Azamat Uldarov: ”Ammuimme 24 ukrainalaislasta Prigožinin henkilökohtaisesta käskystä”. (6)

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/wartranslated/status/1645355919574724609 

2. https://twitter.com/666_mancer/status/1645314394224484352 

3. https://twitter.com/maria_avdv/status/1645900767885246464 

4. https://charter97.org/en/news/2023/4/17/544558/ 

5. https://twitter.com/albafella1/status/1647956419927240706 

6. https://twitter.com/NOELreports/status/1647925079475470338 

Blogissa hyödynnetty myös The New Voice of Ukrainen ja LB.ua:n artikkeleja sekä Ukrainska Pravdaa.  

Гулагу-нет Официальный канал.

Bakhmut kestää, mutta kuinka kauan

 

Viime vuoden lokakuussa (25. lokakuuta 2022) kirjoitin blogin Bakhmut kestää, johon mennessä ukrainalaiset olivat puolustaneet jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan. Tänään, kolmisen kuukautta myöhemmin, taistelut kaupungista jatkuvat edelleen venäläisten koettaessa saarrostaa ja eristää kaupungin ja kaupunkia puolustavat joukot. Syksyyn verrattuna venäläiset ovat edenneet Bakhmutin ympäristössä useiden kilometrien verran – puolustajien kannalta huolestuttavinta on venäläisten eteneminen pohjoisessa. Taannoin venäläiset valloittivat PMC Wagnerin palkkasotilaiden johdolla Soledarin kaupungin, nyt ne ovat edenneet Blahodatneen – ottaen kylän haltuunsa ja kylästä etelään Krasna Horan itä- ja eteläpuolelle Bahmutka joen äärelle ja paikoin joen ylikin. (1 ja 2) Huolestuttavinta venäläisten eteneminen on Bakhmutin eteläpuolella, jossa venäläiset ovat etenevät kohti Tšasiv Jar’ia ja kaupungin eteläpuolitse kulkevaa länsi-itä-suuntaista pikatietä (H-32, joihinkin karttoihin tie on merkitty T0504), joka on tärkeimpiä huoltoreittejä Bakhmutiin. Tällä hetkellä venäläiset ovat lähimmillään reilun kilometrin päässä tiestä Bakhmutin eteläpuolella, Tšasiv Jar’in alueella tien ja rintamalinjan väliä on reilut 3500 metriä.

Tuhoutunut Soledar, Bakhmutista pohjoiseen. (3)

Venäläisten kohteena näyttää myös olevan Tšasiv Jar’ista lounaaseen sijaitseva Kostjantynivka, jonka saavuttamisen jälkeen Venäjän olisi mahdollista vaikuttaa Ukrainan asevoimien ja ukrainalaisten huoltoon alueella laajemminkin. Kostjantynivka on radanvarsikaupunki, yksi avainkohteista edetessä kohti Kramatorskia pohjoisessa, mutta lyhyellä aikavälillä merkittävin vaikutus kaupungin ympäristöön etenemisellä olisi mahdollisuus vaikuttaa Toretsk-Pivnitšne-alueen asutuskeskittymään vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjan tuntumassa (ja osin rintamalinjalla).

Paikallisesti venäläisten eteneminen näyttäytyy menestyksenä ja sellaisena venäläispropaganda koettaakin tämän esittää, mutta suuressa kuvassa, jos siis tarkastelemme Venäjän tavoitteita vajaa vuosi sitten sen aloittaessa usean rintaman hyökkäyssodan Ukrainaan, ja jolloin Venäjän sodanjohdon tavoitteena oli kukistaa Ukraina muutamassa päivässä, niin… No, kuten alla olevaa karttaa katsomalla voi päätellä, Venäjän tavoitteet ovat mitättömät vuodentakaiseen. Nyt se taistelee taloista, risteyksistä ja maantiesilloista siinä missä kukkuloista ja kaivosten jätemaakasoista (ukr. терикон).

Meidän kaikkien on kuitenkin syytä huomioida se, että vaikka Venäjä on pakotettu muuttamaan tavoitteensa Ukrainassa – kiitos ukrainalaisten urhean vastarinnan – Venäjän on edelleen mahdollista aiheuttaa ukrainalaisille ja Ukrainalle mittavaa tuhoa ja kärsimystä hyökkäyksillään siviilikohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan. Edellinen huomioiden, meidän kaikkien tavoitteena tulisi olla Venäjän ajaminen kaikilta miehittämiltään alueilta ja sen sodankäyntikyvyn merkittävä heikentäminen.

Kuinka kauan Bakhmut kestää

Kysymysmuotoinen väliotsikko on luonnollisesti retorinen. Vladimir Putin on antanut määräyksen Donetskin alueen valtaamisesta kokonaan maaliskuuhun mennessä. Saavuttaakseen tavoitteensa venäläisten on kyettävä valtaamaan Bakhmut ja monta muuta kaupunkia ja kylää – paikoin hyvinkin haasteellisella alueella – reilussa kuukaudessa. Venäjää lainkaan aliarvioimatta, enpä lähtisi lyömään vetoa sen puolesta, että se saavuttaa Putinin asettaman tavoitteen. Mikäli näyttää siltä, että se ei saavuta tavoitetta, tai ei edes pääse lähelle sitä, tulemme todennäköisesti näkemään lukuisia Venäjän toteuttamia kostoiskuja ympäri Ukrainan.

Ukrainalaisen Konstantin Mašovetsin (eversti evp.), mukaan Venäjä on aloittanut jo hyökkäyksen valmistelut ja tämä näkyy kiihtyneenä toimintana Bahmutin alueen lisäksi rintaman muillakin lohkoilla, kuten Siverskin ja Kreminnan alueella Bakhmutista pohjoiseen sekä Vuhledarissa miehitetyn Donetskin lounaispuolella. Edellisten lisäksi, Venäjä valmisteluihinsa liittyen, on toteuttanut pienemmillä osastoilla paikallisia hyökkäyksiä etelärintamalla, Zaporižžjan alueella.

Venäjä on myös keskittämässä miehitetyn Luhanskin pohjoisosiin sekä miehitetyn Donetskin itäosiin joukkoja Venäjältä ja Valko-Venäjältä, kuten vajaat kolme kuukautta koulutuksessa olleen  Kaartin 1. panssariarmeijan, 2. kaartin motorisoidun divisioonan sotilaita (divisioonan vahvuus on yli 12 tuhatta sotilasta).

Venäjän etu miehitetyn Itä-Ukrainan alueella on se, että sen on mahdollista toimittaa rautateitse merkittäviä määriä materiaalia alle 100 km päähän rintamasta, kuitenkin Ukrainan säännöllisen vaikutuskyvyn ulottumattomiin. Tarvittaessa Venäjän on mahdollista täydentää materiaalivarastojaan suhteellisen hyväkuntoisia teitä pitkin Venäjällä sijaitsevista tukikohdista käsin. Venäjä oli perustanut Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumaan, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueille sekä Kamensk-Šahtinskin alueelle materiaalivarastoja miehitetyn Itä-Ukrainan alueella operoiville joukoille, 1. ja 2. armeijakunnalle. Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella sijaitsee Venäjä maavoimien 91. materiaalivarasto (sotilasyksikkö nro. 48670). Aiheesta enemmän blogissani Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla, julkaistu 1. maaliskuuta 2020.

Se, ettei Ukraina kykene vaikuttamaan säännöllisesti Venäjän logistiikkaan syvällä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla mahdollistaa omalta osaltaan sen, että Venäjä pystyy jatkamaan miehistöä ja kalustoa kuluttavaa hyökkäyssotaa Bakhmutin rintamalohkolla. Venäjän on mahdollista toimittaa miehiä, kalustoa ja muuta materiaalia Bakhmutin lohkolle Luhanskin kautta idästä sekä Debaltseven kautta kaakosta. Lisäksi Venäjän paikalliset operaatiot Horlivkan länsipuolella omalta osaltaan sitovat ja kuluttavat ukrainalaisjoukkoja.

Sama on havaittavissa Donetskin alueella, jonne Venäjä on kyennyt jälleen kokoamaan miehiä, kalustoa ja materiaalia paikallista läpimurtoyritystä varten Vuhledarin lohkolle sekä Donetskin (kaupunki) lounais-länsi-luode-sektorille. Donetskin alueelle Venäjä saa materiaalia Amvrosijivkan sekä etelämpää Mariupolin kautta. Varalla on myös pidempi itäinen reitti, toimittaa materiaalia maanteitse Kuibyshevosta, Venäjällä, Snižnen kautta länteen ja pohjoiseen.

Kääntääkseen tilanteen itselleen edulliseksi, Ukraina tarvitsisi kalustoa, jolla vaikuttaa säännöllisesti (käytännössä päivittäin) vähintään 150 kilometrin syvyydelle Venäjän miehittämillä alueilla. Tällöin Venäjän ei olisi mahdollista toimittaa Donetskin alueelle rautateitse juurikaan materiaalia, kuten ei Luhanskinkaan alueelle ilman merkittäviä riskejä.

Riittävän syvälle ulottuva vaikutuskyky takaisi Ukrainalle myös sen, että sen olisi mahdollista iskeä Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella kaikkiin merkittäviin huoltotukikohtiin sekä materiaalivarastoihin. Näin sen olisi mahdollista pakottaa Venäjä pyörille koko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, mukaan lukien koko miehitetty Donetskin oblastin alue Asovanmeren pohjoisella rannikolla.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tähän mennessä osoittanut sen, ettei Venäjän valtiojohdolla ole minkäänlaista exit-suunnitelmaa hyökkäyssodasta, samalla se on myös osoittanut sen, että maan valtiojohto on valmis uhraamaan venäläisiä jatkossakin mielipuolisissa hyökkäyksissä, joissa sen haltuun päätyy – uhrauksiin nähden – vähäisiä maa-alueita. Valmius uhrata joukkoja johtuu siitä, että Venäjällä tarkastellaan tappioita tyystin toisesta näkökulmasta. Heille (meidän näkökulmasta katsoen) epäinhimilliseltä tuntuva ihmishenkien uhraus on hyväksyttävää, jos sen avulla saavutetaan tavoitteet. Tämä huomioiden on Ukrainalle syytä toimittaa sellaista kalustoa (ja riittäviä määriä), joilla sen on mahdollista:

a) vaikuttaa riittävän syvälle selustaan.

b) toteuttaa läpimurtoon tähtääviä offensiiveja, joiden avulla Ukrainan on mahdollista vapauttaa kaikki Venäjän miehittämät alueet – myös Krimin niemimaan.

Kehittyneitä asejärjestelmiä, joilla ukrainalaiset kykenevät muuttamaan sodankulkua samalla tapaa kuin keväällä ja etenkin kesällä 2022 lännestä saadun tykistön ja raketinheitinjärjestelmien avulla, on Ukrainalle toimitettava enemmän ja siten, ettei keskusteluun toimittamisesta käytetä aikaa viikkoja tai kuukausia. Mitä nopeammin tällaisia asejärjestelmiä toimitetaan Ukrainalle, sitä nopeammin ukrainalaisten kärsimykset helpottuvat ja lopulta päättyvät, kun Venäjä on lyöty rajojen taa. Ja mielellään saatettu sotilaallisesti siihen tilaan, ettei sen hallinto kykene merkittäviin sotilasoperaatioihin vuosiin, joka aika Ukrainan lisäksi lännessä on syytä käyttää hyväksi ts. usean maan on aloitettava mittavat varusteluohjelmat – itse asiassa ne olisi pitänyt jo aloittaa. Tähänastisen sodan Ukrainassa on pitänyt osoittaa meille se, että on viisasta pitää yllä valmiutta perinteiseen, konventionaaliseen, sotaan, jossa ampumatarvikkeiden kuin myös asejärjestelmien kulutus on suurta. Ihmisistä, jotka asejärjestelmiä käyttävät, puhumattakaan.

Venäjän tappioista

PMC Wagnerin monivuotinen rahoittaja ja taustahahmo Jevgeni Prigožinin antoi täyden kunnian Soledarin valtauksesta rahoittamansa yhtiön palkkasotilaille – mikä tekona todennäköisesti lisäsi jännitettä hänen ja Venäjän asevoimien johdon välillä. Yhdysvaltalaisen viranomaisarvion mukaan PMC Wagner on menettänyt tähän mennessä taistelusta Bakhmutista kaatuneina noin 4000 taistelijaa ja haavoittuneina jopa yli 10 000 taistelijaa. (4) Meidän on ehkäpä vaikea ymmärtää tällaista uhrausta, jotta yksi – varsin pieni – kaupunki, Soledar, on saatu vallattua. Se, että Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia sotilaita yhden kaupungin valtaamiseksi on todennäköisesti yksi niistä asioista, mikä on yllättänyt huomattavan osan läntisistä asiantuntijoista, poliitikoista puhumattakaan. Kuten aiemmin totesin, Venäjällä asioita tarkastellaan aivan toisesta näkökulmasta. Tulos on tärkeintä, ei se kuinka se saavutetaan. Lähteistä riippuen Venäjä menettää tällä hetkellä Bakhmutin alueella kaatuneina päivittäin 200-300 miestä.

Nyt kuitenkin on viitteitä siitä, että esim. PMC Wagnerin taisteluosastoiden tappiot ovat nousseet niin suuriksi, ettei niitä enää voida korvata värvättävillä vangeilla. Tätä voi myös indikoida se, että PMC Wagner on aloittanut kampanjan Yhdysvalloissa, saadakseen vapaaehtoisia värväytymään siihen kuin myös se, että täydennysmiesten puutteen vuoksi PMC Wagnerin taisteluosastoja suunnitellaan vedettävän Bakhmutin alueelta. Tällä hetkellä Venäjän sodankäyntitapa (runsas iskuosastojen käyttö) Bakhmutin lisäksi myös Vuhledarissa on sellainen, että sen miehistötappiot tulevat olemaan suuret jatkossakin. Kysymys kuuluukin, että pystyykö se korvaamaan tappionsa (mahdollisella) uudella liikekannallepanolla? Huomioitavaa on myös se, että Venäjän sodankäyntitavasta ja tappioista johtuen seuraus voi olla se, että jos joukot eivät saa riittävästi täydennyksiä, edessä voi olla romahdus. Mikäli Ukrainalla on kykyä hyödyntää tilanne tuolloin, on hyvinkin mahdollista, että tulemme näkemään Harkovan rintaman toisinnon, jolloin venäläiset vetäytyivät paikoin paniikinomaisesti.

Luonnollisesti olen huolissani Ukrainan tilanteesta. Toivoisin lännen toiminnan olevan enemmän proaktiivista, jolloin Ukrainan poliittisen johdon ei tarvitsisi käyttää viikkoja keskusteluun toimitettavasta aseavusta, että lännessä ymmärrettäisi Ukrainan todelliset tarpeet ja toimittaisi sen mukaisesti. Aivan kuten pääministeri Sanna Marin totesi Davosissa: ”We don't know when the war end but we need to make sure that this will end with Ukraine's win”. (5)

Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta sota päättyy Ukrainan voittoon!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/NOELreports/status/1619623432597172225

2. https://kyivindependent.com/news-feed/wagner-forces-claim-russian-capture-of-blahodatne-near-bakhmut-ukraine-denies 

3. https://twitter.com/Fatassinari/status/1619733588848820225 

4. https://www.theguardian.com/world/2023/jan/06/putin-ally-fighting-to-control-salt-and-gypsum-mines-near-ukraine-city-of-bakhmut-says-us 

5. https://twitter.com/ukraine_world/status/1615424860934574096 

Lähteinä hyödynnetty myös The Institute for the Study of War’ia, Ukrainan sota -ryhmän Facebook-sivua, MilitaryLand.net-verkkosivua ja @DefMon3 -twittertiliä sekä The Guardianin artikkelia. 

#StandWithUkraine 

Tantereet täynnä venäläisten hylkäämiä kaatuneita ja haavoittuneita

 

Venäjän muutaman päivän mittaiseksi suunniteltu ”erikoisoperaatio” Ukrainassa ei ole sujunut suunnitellulla tapaa – Ukraina ei kaatunut venäläisten vyöryessä rajan yli. Siitä huolimatta, ettei Venäjä ole julkaissut virallisia tappiolukemia aikoihin, voidaan useista eri lähteistä tulleiden tietojen perusteella päätellä niiden olevan suuret – massiiviset. Tätä päätelmää tukee myös syyskuussa käynnistetty – monellakin tapaa epäonnistunut – ns. osittainen liikekannallepano, joka Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun nimissä annetulla ilmoituksella lopetettiin viikonpäivät sitten. (1)

Ukrainan asevoimien virallisen ilmoituksen mukaan Venäjä on menettänyt 24. helmikuuta 2022 alkaneen laajan offensiivivaiheen kuluessa kaatuneina 74 800 sotilasta (24.2. – 4.11.2022) – loka-marraskuun vaihteen molemmin puolin Venäjän tappiot kaatuneina ovat nousseet merkittävästi tavanomaisesta n. 200–300 kaatunutta päivää kohti. Esimerkiksi 30. lokakuuta Ukrainan antaman virallisen ilmoituksen mukaan Venäjän tappiot kaatuneina nousivat yli 950 sotilaaseen ja toissapäivänä 4. marraskuuta yli 840 kaatuneeseen, myös marraskuun 1. päivänä Venäjä menetti kaatuneina huomattavan määrän miehiä Ukrainassa – yli 650 miestä.

Avoimiin lähteisiin tietonsa perustavan Russian Officers killed in Ukraine twittertilin mukaan marraskuun 1. päivään mennessä Venäjän asevoimat (ja muut turvallisuusorganisaatiot) oli menettänyt Ukrainassa yhteensä 1402 upseeria. (2) Tilin ilmoituksen mukaan tietoja kerätään seuraavalla tapaa:

”Minimum confirmed losses. Confirmations are made via publicly available data from Russia, such as funeral notices, obituaries or news sites.”

Kyseessä on siis minimi, todellinen lukumäärä voi olla (on) suurempi kuin tämä 1402 kaatunutta (kuollutta) upseeria, joiden joukossa on kaksi kenraaliluutnanttia ja kahdeksan kenraalimajuria sekä neljäkymmentäneljä everstiä. Lisäksi Venäjän asevoimissa on siirretty toisiin tehtäviin tai erotettu useita upseereita, näin on käynyt myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n upseereille, kuten kenraalieversti Sergei Besedalle ja kenraalimajuri Juri Sulinille.

Venäläissotilaiden puheluista kotiin kuin myös muista viesteistä välittyy kuva siitä, että tappiot ovat huomattavat, mutta etteivät ne päädy syystä tai toisesta julkisuuteen. Eräässä nauhoitteessa venäläissotilas kertoo vaimolleen, kuinka osaston komentaja kieltää heitä kokoamasta omia kaatuneita: ”Ei ruumiita – ei ongelmia” – sotilas epäilee taustalla piilevän korruption. Mitä vähemmän ruumiita, sen enemmän upseerit voivat varastaa rahaa omaan taskuun. (3)

Viimepäivinä Venäjä on kärsinyt merkittäviä tappioita kahdella rintamalohkolla, Donetskin lounais- ja eteläpuolella Mar’inkan ja Vuhledarin alueella sekä Svatoven lohkolla, jossa venäläisten ”mobikeista” eli mobilisoiduista koottu (huonosti varusteltu) joukko-osasto menetti mahdollisesti jopa satoja sotilaita kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina Ukrainana tykistökeskityksessä Makijivkan kylän lähistöllä. (4) Osasto saapui puutteellisin tiedoin ja varustein alueelle 1. marraskuuta, seuranneena yönä kyseiselle alueelle kohdistettiin Ukrainan tykistön toimesta pitkäkestoisesti raskasta tulitusta. Ensimmäisinä alueelta paenneet venäläissotilaat kuvailivat lähes kaikkien kuolleen tulituksessa, sittemmin on selvinnyt kymmenten venäläisten paenneen Svatoven suuntaan ja monien jääneen ukrainalaisten vangeiksi.

Edellisten ohella Bakhmutin alue kuuluu sotatoimialueen ”kuumiin pisteisiin”, jossa Venäjä menettää, sen kannalta merkityksettömältä näyttävässä taistelussa, runsaasti miehiä ja kalustoa päivittäin. Bakhmutin alueella raskaita taisteluita on käyty jo viikkojen ajan, Venäjän eteneminen alueella on käytännössä ollut pysähdyksissä jo pidemmän aikaa. Nyt alueella käydään taisteluita risteyksistä, yksittäisistä rakennuksista ja vähäisistä kylistä Venäjän heittäessä tuleen mobilisoituja joukkoja, palkkasotilaita PMC Wagnerista ja muista vastaavista yksiköistä, ja menettäessä enemmän mitä saavuttaa.

Kaatuneita venäläisiä, jossain Ukrainan itäosissa.

Ukrainalainen aluepuolustusprikaatissa palveleva sotilas (tuttavamme mies) on kuvaillut tilannetta rintamalla lokakuussa heidän yksikkönsä edetessä miehityksestä vapautetuille alueille toteuttamaan suunnitelman mukaista operaatiota (tehtävänä kohteiden haltuunotto ja varmistaminen). Hänen mukaan kevääseen verrattuna (jolloin hän oli edellisen kerran sijoitettuna rintamalle), venäläiset ovat kärsineet nyt huomattavasti raskaampia tappioita.

He ovat ottaneet haltuun ja varmistaneet kyliä ja asutuskeskuksia, joista vetäytyneet (paenneet) venäläiset ovat jättäneet jälkeensä kuolleet ja haavoittuneet. Osa kuolleista on ollut jo pidemmän aikaa vainajia, ruumiit ovat paisuneet tai mätänemässä, osa on kuollut vain päiviä aiemmin – vainajia on paljon, hän todella tarkoittaa sitä, että niitä on paljon. Silpoutuneita ruumiita; ruumiita, joita eläimet ovat syöneet, ojanpohjat ja penkat täynnä ruumiita – mutaan ja jätteisiin tallautuneita vihollisen kaatuneita, jotka vaan on hylätty niille sijoilleen.

Kaatuneiden ohella venäläiset jättivät taakseen haavoittuneet sekä suuret määrät harhailevia sotilaita. Sotavankeja on niin paljon, että niiden hoitaminen ja siirtäminen selustaan sitoo liikaakin miehiä.

Ja tämä yhdeltä rintamalohkolta Ukrainan onnistuneiden vastahyökkäysten jäljiltä.

Jotain outoa Hersonin suunnalla

Viimeisetkin miehityshallinnon edustajat poistuivat Hersonin keskustassa sijaitsevasta hallintorakennuksesta Dneprin vasemmalle rannalle marraskuun 3. päivä, jolloin Venäjän lippu laskettiin rakennuksen katolta. (5) Venäjän kokoaman, pääasiassa kollaboraattoreista kootun ”hallinnon” edustajien kerrotaan paenneen Hersonista Asovanmeren rannikolle, Henitšeskiin.

Kaikesta huolimatta tilanne kaupungissa on jopa hiukan hämmentävä, eräät seikat indikoivat sen puolesta, että Venäjä olisi valmis puolustamaan kaupunkia – kenties käymään raskaitakin katutaisteluita. Näitä seikkoja ovat muun muassa Hersonin keskustaan johtavien teiden varsille kaivetut linnoitetut asemat, jollaisia löytyy myös kaupungin keskustasta sekä Antonovskiyn sillalle johtavan tien varrelta. Silta itsessään on tällä hetkellä todennäköisesti siinä kunnossa, ettei se kanna raskaampaa kalustoa.

Toisaalta Venäjä on vetäytynyt useilta alueilta, joille se oli rakentanut vahvasti linnoitettuja asemia, samoin se on vetänyt lähes kaiken kaluston Hersonin kansainvälisen lentokentän alueelta. (6) Vastaavasti Venäjä on ryhtynyt linnoittamaan ja kaivamaan asemia Dneprin vasemmalle rannalle (eli itä- ja etelärannalle), se on rakentanut/ rakentamassa linnoitettuja asemia myös Dniprovs'kajan lahden etelärannalle ja jopa Mustanmeren rannikolle (lähinnä Jahorlykin lahden rannikolla) sekä tuhoamaan tietoliikenneyhteyksiä Hersonissa. (7 ja 8)

Hersonin kaupunkialue, lokakuun loppu –   marraskuun alku 2022.

Sota Ukrainassa jatkuu, ukrainalaisten tavoitteen ollessa vapaan Ukrainan, Ukrainan maavoimien komentajaa kenraalieversti Oleksandr Syrskyitä lainatakseni –

”Emme luovu metristäkään maatamme, prosessi sen vapauttamiseksi jatkuu. Sotilaamme janoavat voittoa ja haluavat vapauttaa koko Ukrainan”. (9)

Meidän kaikkien tavoitteena pitäisi olla vapaa Ukraina, sillä vain se varmistaa sen, ettei Venäjä ole hamuamassa vuoden parin sisään lisää maa-alueita itselleen.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009171595.html 

2. https://twitter.com/KilledInUkraine/status/1587549268642271234 

3. https://twitter.com/wartranslated/status/1589002574963048448 

4. https://twitter.com/MrKovalenko/status/1589038348961996800 

5. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1588092139623264257 

6. https://twitter.com/ArtisanalAPT/status/1586098526941237249 

7. https://twitter.com/COUPSURE/status/1588924419002740736 

8. https://twitter.com/JayinKyiv/status/1588131951822643200 

9. https://twitter.com/mhmck/status/1508831144468484096 

Lähteinä olen myös hyödyntänyt Pasi Paroisen laatimaa Bakhmut – Siversk Rintaman tilannekatsausta sekä NLwartrackerin ja WarMonitor3’in kokoamaa aineistoa.

#StandWithUkraine 

Bakhmut kestää

 

Kollaa kestää on meille suomalaisille tuttu, talvisodan Kollaan taisteluihin liittyvä sanonta, joka kuvaa meidän suomalaisten periksiantamattomuutta sekä talvisodan henkeä. Sanonnalla Kollaa kestää on vankka perusta, sillä Kollaanjoen rintama Laatokan Karjalassa kesti talvisodan loppuun saakka. Tänään reilut kahdeksan vuosikymmentä Kollaanjoen taisteluiden jälkeen Ukrainan itäosissa nähdään vastaavaa periksiantamattomuutta kuin suomalaisten toimesta Kollaalla, ukrainalaisten puolustaessa jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä, ovat puolustaneet jo yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan.

Ukrainan maavoimien 93. mekanisoidun prikaatin kalustoon kuuluva T-80BVK Bakhmutissa, vaunu on kaapattu venäläisiltä. (1 ja 2)

Venäläiset julistivat taistelun Bakhmutista alkaneen elokuun 1. päivä joukkojensa aloittaessa laajan hyökkäyksen kohti kaupungin kaakkoisosia epäsuoran tulen tukemana, offensiivin ensimmäisinä päivinä Venäjän ilmavoimat osallistui myös hyökkäyksen tukemiseen rynnäkkökoneillaan. Offensiivin ensimmäisinä päivinä venäläiset saivat aikaan paikallisia läpimurtoja, elokuun 4. päivä PMC Wagnerin palkkasotilaat etenivät Bakhmutin itäosiin saavuttaen Patrice Lumumban mukaan nimetyn kadun. (3) Patrice Lumumba oli itsenäisyysjohtaja ja Kongon demokraattisen tasavallan (maa tunnettiin vuosina 1971–1997 nimellä Zaire) ensimmäinen laillisilla vaaleilla valittu pääministeri heti sen jälkeen, kun maa oli hänen johdollaan saavuttanut itsenäisyyden Belgiasta kesäkuussa 1960. Lumumba teloitettiin katangalaisten sotilaiden toimesta, belgialaisten valvomana, 17. tammikuuta 1961.

Venäjä oli kohdistanut Bakhmutiin sotatoimia jo ennen elokuun alun offensiivia. Toukokuun 17. päivä venäläiset tulittivat kaupunkia tykistöllä ja raketinheittimillä. Tuli-iskussa menehtyi yhteensä viisi siviiliä, joukossa yksi taaperoikäinen lapsi. (4) Popasnan päädyttyä venäläisten käsiin 22. toukokuuta, Ukrainan asevoimat vetäytyi kaupungin alueelta linnoitettuihin asemiin Bakhmutin ympäristöön venäläisten aloittaessa hitaan, taisteluiden täyteisen etenemisen, kohti Bakhmutia.

Tulevina viikkoina (kesä-heinäkuussa) Itä-Ukrainassa käytiin raskaita taisteluita Venäjän yrittäessä murtaa ukrainalaisten puolustuksen ja linnoitteet alueen lukuisissa kaupungeissa ja niiden ympäristössä: Sjeverodonetskin taistelua seurasi taistelu Lysytšanskista; Lysytšanskin länsipuolella Siverskissä taisteltiin viikkojen ajan, kunnes syyskuun alkupuolella Venäjä vetäytyi alueelta; Vuhlehirs’kin lämpövoimalan (Вуглегірська ТЕС) hallinnasta taisteltiin viikkojen ajan – voimalan päätyessä venäläisten hallintaan 26. heinäkuuta tie kaakosta Bakhmutiin oli aiempaa vapaampi. Joukkojensa huollossa Venäjä kykeni hyödyntämään rautatieyhteyttä Venäjältä Debaltseveen, miehitetyssä Itä-Ukrainassa ja sieltä pikatieyhteyttä luoteeseen (M-03 eli E40 pikatie).

Ennen 1. elokuuta alkanutta offensiivia venäläiset kohdistivat Bakhmutiin ja sen ympäristöön epäsuoraa tulta, 27. heinäkuuta kaupunkiin kohdistuneessa tulituksessa menehtyi kolme siviiliä useiden siviileiden joutuessa sairaalaan. Heinä-elokuun vaihteen jälkeen kaupunkiin on kohdistettu toistuvasti raskasta tykkitulta sekä raketinheitintulta. Viimeisimpien viikkojen kuluessa, jolloin taisteluita on käyty aivan kaupungin rajoilla, kaupunkia on tulitettu käytännössä päivittäin erikaliiperisilla aseilla. Tulituksen ja taistelutoimien seurauksena menehtyneiden siviileiden lukumäärä nousee kymmeniin, aivan kuten vammautuneidenkin. Evakuoinneista huolimatta kaupunkiin on jäänyt siviilejä, suurin osa heistä elää tällä hetkellä kellareissa tai rakennusten pohjakerroksissa.

Bakhmutista on taistelut tähän mennessä viikkojen ajan, Venäjällä päävastuun offensiivista ovat kantaneet PMC Wagnerin palkkasotilaat sekä mobilisoidut ja pakkomobilisoidut joukot 1. ja 2. sekä kesällä perustetusta 3. armeijakunnasta, joiden lisäksi Venäjältä operaatioon on osallistunut myös muita palkkasotilasyksiköitä, kuten rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin taistelijoita. Taisteluun Bakhmutista on ottanut Venäjältä osaa myös osia 144. kaartin moottoroidusta prikaatista sekä 45. pioneerirykmentistä.

Viime aikoina on entistä enemmän kyseenalaistettu venäläisten Bakhmutin suunnalla jatkuvaa operaatiota, jossa aloite ainakin osin näyttää kääntyvän Ukrainan asevoimille onnistuneiden vastahyökkäysten myötä. Bakhmut on tärkeä liikenteen risteysasema, mikä on todennäköisesti yksi niistä syistä, miksi Venäjä halusi saada kaupungin haltuunsa, mutta kyetäkseen hyödyntämään Bakhmutin asemaa, olisi Venäjän pitänyt saada minimissään haltuunsa ratalinja Lymanista Siverskin kautta Bakhmutiin ja sieltä Horlivkaan, mutta tällöinkin raidelinja olisi ollut Ukrainan vaikuttamiselle altis koko matkaltaan. Lounais-kaakko-suuntaisen maantieyhteyden (M-03 pikatie) kokonaisvaltainen hyödyntäminen olisi edellyttänyt Venäjältä merkittävää läpimurtoa Donbasin alueella, johon maa ei missään vaiheessa kyennyt. Ukrainan onnistunut vastahyökkäys Harkovan alueella romahdutti lopullisesti Venäjän haaveet Donbasin offensiivin onnistumisesta, jonka jälkeen offensiivin jatko Bakhmutin alueella alkoi näyttää järjettömältä. Se oli kuin pään hakkaamista tiiliseinään!

Viikonlopun ja maanantain (24. lokakuuta) kuluessa Ukrainan asevoimat on onnistunut vastahyökkäyksillään etenemään kaupungin itä- ja kaakkoispuolella parhaimmillaan jopa parin kilometrin matkan ottaen haltuunsa alueita, (5) joista on taisteltu viikkojen ajan ja joiden miehittämisyrityksiin venäläiset ovat uhranneet suuren joukon miehiä ja kalustoa. Samalla kauempana idässä ja kaakossa venäläiset pystyttävät ns. Wagner linja-nimellä kutsuttua puolustuslinjaa, joka tällä hetkellä näyttää koostuvan paririvistä betonisia panssariesteitä, jotka sellaisenaan tuskin toimivat muuna kuin pienenä hidasteena, mikäli Ukrainan offensiivi alueella pääsee vauhtiinsa. (6) Ollakseen kunnollinen hidasta, panssariesteiden tulisi olla painavampia ja upotettuna kunnolla maastoon, lisäksi ”linja” tulisi varustaa telamiinoin ja muin estein sekä riittävän tehokkaalla ja oikein sijoitetulla panssaritorjunnalla. Venäjän pitäisi myös kyetä hidastamaan hyökkääjää (eli Ukrainaa) epäsuoralla tulella. Mistään tällaisesta valmistelusta ”linjalla” ei näy vielä merkkiäkään. Linjan kutsumanimi – Wagner linja – juontuu suoraan PMC Wagnerista ja sen omistaja-rahoittajasta Jevgeni Prigožinista. Ilkeämieliset ovatkin arvioineet linjan olevan vain yksi keino lisää varastaa valtiolta, jossa ”paskaa myydään kalliilla”.

Ukrainan Harkovan alueen onnistuneen vastahyökkäyksen myötä Bakhmut on menettänyt merkitystä liikenteen solmukohtana ja logistisena keskuksena – Ukrainallekaan se ei enää Harkovan alueella saavutettujen voittojen myötä ole niin merkittävä, mitä ennen sitä. Onko sitten joitain muita syitä sille, miksi Venäjä ei luovuta taistelua alueella?

Viime viikkoon saakka Bakhmutin alue oli käytännössä viimeinen alue, jolla Venäjän asevoimat saattoi ilmoittaa etenevänsä ja taistelevansa merkittävän kohteen hallinnasta, kun muualla Ukrainassa sen joukot olivat selkeästi puolustuskannalla tai joutuneet jopa vetäytymään (paniikinomaisesti) laajoilta alueilta. Luonnollisesti on tultu kauas Kiovan valtaamisesta ja Ukrainan kukistamisesta muutamassa päivässä, kun taistelua käydään reilun 72 000 asukkaan kaupungista, ja hiljalleen alkaa näyttää siltä, että Venäjä on häviämässä tämänkin taistelun. Onko siis kyse kyvyttömyydestä tunnustaa sitä, että taistelu on hävitty ja kun ei ole olemassa peräytymistietä epätyydyttävästä tilanteesta, Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia miehiä lisää?

Luonnollisesti on mahdollista, että taustalla on muitakin vaikuttumia sille, miksi taistelua alueella edelleen jatketaan. Tarkastellessamme tätä näkökulmaa, on huomioitava alueen luonnonvarat. Donbasin alueella tehtiin liuskekaasuporauksia ennen v. 2014 alkanutta sotaa, mahdollisia liuskekaasuvarantoja tärkeämpänä voidaan pitää Ukrainan kaakkois- ja eteläosien maametallivarantoja, joita tarvitaan ”vihreässä siirtymässä”. (7) Maametallien määrän arvioidaan olevan merkittävät, ja ne voivat olla eräs syy sille, miksi Elon Musk on ollut niin aktiivinen saamaan rauhaa Ukrainaan. Tällä hetkellä Kiina on merkittävä maametallien tuottaja (tämänhetkisistä hyödynnettävistä varannoista yli 90 prosenttia on siellä), siihen verrattuna Ukraina on monen mielestä otollisempi (ja eettisesti kestävämpi) tuotantokohde, mikä voi houkuttaa sopimaan rauhaa, jossa ukrainalaisten yli kävellään.

Liuskekaasuvarannot ja maametallit voivat myös motivoida Venäjää jatkamaan hiipunutta offensiiviaan. Onko jopa käynyt niin, että Moskovassa on jo ennalta jaettu osia Ukrainasta eri ryhmien kesken ja tällainen jako saa PMC Wagnerin omistajan ja rahoittajan Jevgeni Prigožinin uhraamaan miehiä Bakhmutin tähden? Hänelle nämä miehet, joista moni on värvätty PMC Wagneriin vankiloista ja muista rangaistuslaitoksista, ovat lopulta vain numeroita – uhrattavissa olevia yksiköitä. Sama pätee Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoineiden 1. ja 2. armeijakunnan (pakko)värvättyihin, joita on uhrattu alueen kulutussodassa kevään ja kesän kuluessa tuhansittain.

Kokonaiskuviossa en myöskään sulkisi pois sitä mahdollisuutta, että kyse on osin myös Venäjän sisäisestä valtataistelusta, jossa PMC Wagnerin voimaa heikennetään alueella, jolloin Prigožinin ”henkilökohtainen armeija” heikkenee ja sen synnyttämä sisäpoliittinen uhka pienenee. Luulisin, että Moskovassa jo useampi taho valmistautuu tulevaan ymmärrettyään, ettei sota Ukrainassa suju lähellekään suunnitellulla tapaa. Tähän valmistautumiseen kuuluu myös vihollisen heikentäminen – Prigožinin kohdalla kuvioon tulee tällöin väistämättä PMC Wagnerin pitäminen kiireisenä. Taitavin pelaaja toteuttaa tämän vieläpä siten, ettei Prigožin hahmota tilannetta.

Edellinen on kuitenkin vain spekulaatiota. Tärkeintä on, että Bakhmutin puolustus kestää! Kuin myös se, ettei ukrainalaisten yli ja ohi ryhdytä neuvottelemaan heille epäedullista pakkorauhaa.

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/BuschModelar/status/1583818134724562945 

2. https://twitter.com/UAWeapons/status/1548398780805832705 

3. https://amplifyukraine.eu/%E2%9D%97%EF%B8%8F-the-wagner-pmc-supported-by-russian-artillery-was-able-to-break-through-to-patrice-lumumba-street-in-bakhmut-from-the-eastern-side-insider-reports-that-an-afu-roadblock-was/

4. https://www.ukrinform.ua/rubric-regions/3486548-kilkist-zertv-obstrilu-budinku-u-bahmuti-zrosla-do-pati-sered-nih-dvoricna-ditina.html 

5. https://twitter.com/Tendar/status/1584239998613983232 

6. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1584114448465555456 

7. https://twitter.com/Ohra_aho/status/1580172139553902593

Lähteinä hyödynnetty myös Rob Lee’tä, tohtoriopiskelija The Department of War Studies at King's College London; Anton Gerashchenko’a, Ukrainan sisäministerin neuvonantaja; The Mineral Resources of Ukraine -artikkelia. 

Bakhmut on muutakin kuin maantie- ja rautatiekeskus, se on Artwineryn (entinen Artemovsk Winery) samppanja--menetelmällä valmistettujen kuohuviinien koti. Sodassa taisteluita on käyty lähimmillään ”kivenheiton” päässä maanalaisista saleista, joissa Artwineryn kuohuviinit valmistuvat.