Bakhmut kestää, mutta kuinka kauan

 

Viime vuoden lokakuussa (25. lokakuuta 2022) kirjoitin blogin Bakhmut kestää, johon mennessä ukrainalaiset olivat puolustaneet jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan. Tänään, kolmisen kuukautta myöhemmin, taistelut kaupungista jatkuvat edelleen venäläisten koettaessa saarrostaa ja eristää kaupungin ja kaupunkia puolustavat joukot. Syksyyn verrattuna venäläiset ovat edenneet Bakhmutin ympäristössä useiden kilometrien verran – puolustajien kannalta huolestuttavinta on venäläisten eteneminen pohjoisessa. Taannoin venäläiset valloittivat PMC Wagnerin palkkasotilaiden johdolla Soledarin kaupungin, nyt ne ovat edenneet Blahodatneen – ottaen kylän haltuunsa ja kylästä etelään Krasna Horan itä- ja eteläpuolelle Bahmutka joen äärelle ja paikoin joen ylikin. (1 ja 2) Huolestuttavinta venäläisten eteneminen on Bakhmutin eteläpuolella, jossa venäläiset ovat etenevät kohti Tšasiv Jar’ia ja kaupungin eteläpuolitse kulkevaa länsi-itä-suuntaista pikatietä (H-32, joihinkin karttoihin tie on merkitty T0504), joka on tärkeimpiä huoltoreittejä Bakhmutiin. Tällä hetkellä venäläiset ovat lähimmillään reilun kilometrin päässä tiestä Bakhmutin eteläpuolella, Tšasiv Jar’in alueella tien ja rintamalinjan väliä on reilut 3500 metriä.

Tuhoutunut Soledar, Bakhmutista pohjoiseen. (3)

Venäläisten kohteena näyttää myös olevan Tšasiv Jar’ista lounaaseen sijaitseva Kostjantynivka, jonka saavuttamisen jälkeen Venäjän olisi mahdollista vaikuttaa Ukrainan asevoimien ja ukrainalaisten huoltoon alueella laajemminkin. Kostjantynivka on radanvarsikaupunki, yksi avainkohteista edetessä kohti Kramatorskia pohjoisessa, mutta lyhyellä aikavälillä merkittävin vaikutus kaupungin ympäristöön etenemisellä olisi mahdollisuus vaikuttaa Toretsk-Pivnitšne-alueen asutuskeskittymään vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjan tuntumassa (ja osin rintamalinjalla).

Paikallisesti venäläisten eteneminen näyttäytyy menestyksenä ja sellaisena venäläispropaganda koettaakin tämän esittää, mutta suuressa kuvassa, jos siis tarkastelemme Venäjän tavoitteita vajaa vuosi sitten sen aloittaessa usean rintaman hyökkäyssodan Ukrainaan, ja jolloin Venäjän sodanjohdon tavoitteena oli kukistaa Ukraina muutamassa päivässä, niin… No, kuten alla olevaa karttaa katsomalla voi päätellä, Venäjän tavoitteet ovat mitättömät vuodentakaiseen. Nyt se taistelee taloista, risteyksistä ja maantiesilloista siinä missä kukkuloista ja kaivosten jätemaakasoista (ukr. терикон).

Meidän kaikkien on kuitenkin syytä huomioida se, että vaikka Venäjä on pakotettu muuttamaan tavoitteensa Ukrainassa – kiitos ukrainalaisten urhean vastarinnan – Venäjän on edelleen mahdollista aiheuttaa ukrainalaisille ja Ukrainalle mittavaa tuhoa ja kärsimystä hyökkäyksillään siviilikohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan. Edellinen huomioiden, meidän kaikkien tavoitteena tulisi olla Venäjän ajaminen kaikilta miehittämiltään alueilta ja sen sodankäyntikyvyn merkittävä heikentäminen.

Kuinka kauan Bakhmut kestää

Kysymysmuotoinen väliotsikko on luonnollisesti retorinen. Vladimir Putin on antanut määräyksen Donetskin alueen valtaamisesta kokonaan maaliskuuhun mennessä. Saavuttaakseen tavoitteensa venäläisten on kyettävä valtaamaan Bakhmut ja monta muuta kaupunkia ja kylää – paikoin hyvinkin haasteellisella alueella – reilussa kuukaudessa. Venäjää lainkaan aliarvioimatta, enpä lähtisi lyömään vetoa sen puolesta, että se saavuttaa Putinin asettaman tavoitteen. Mikäli näyttää siltä, että se ei saavuta tavoitetta, tai ei edes pääse lähelle sitä, tulemme todennäköisesti näkemään lukuisia Venäjän toteuttamia kostoiskuja ympäri Ukrainan.

Ukrainalaisen Konstantin Mašovetsin (eversti evp.), mukaan Venäjä on aloittanut jo hyökkäyksen valmistelut ja tämä näkyy kiihtyneenä toimintana Bahmutin alueen lisäksi rintaman muillakin lohkoilla, kuten Siverskin ja Kreminnan alueella Bakhmutista pohjoiseen sekä Vuhledarissa miehitetyn Donetskin lounaispuolella. Edellisten lisäksi, Venäjä valmisteluihinsa liittyen, on toteuttanut pienemmillä osastoilla paikallisia hyökkäyksiä etelärintamalla, Zaporižžjan alueella.

Venäjä on myös keskittämässä miehitetyn Luhanskin pohjoisosiin sekä miehitetyn Donetskin itäosiin joukkoja Venäjältä ja Valko-Venäjältä, kuten vajaat kolme kuukautta koulutuksessa olleen  Kaartin 1. panssariarmeijan, 2. kaartin motorisoidun divisioonan sotilaita (divisioonan vahvuus on yli 12 tuhatta sotilasta).

Venäjän etu miehitetyn Itä-Ukrainan alueella on se, että sen on mahdollista toimittaa rautateitse merkittäviä määriä materiaalia alle 100 km päähän rintamasta, kuitenkin Ukrainan säännöllisen vaikutuskyvyn ulottumattomiin. Tarvittaessa Venäjän on mahdollista täydentää materiaalivarastojaan suhteellisen hyväkuntoisia teitä pitkin Venäjällä sijaitsevista tukikohdista käsin. Venäjä oli perustanut Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumaan, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueille sekä Kamensk-Šahtinskin alueelle materiaalivarastoja miehitetyn Itä-Ukrainan alueella operoiville joukoille, 1. ja 2. armeijakunnalle. Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella sijaitsee Venäjä maavoimien 91. materiaalivarasto (sotilasyksikkö nro. 48670). Aiheesta enemmän blogissani Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla, julkaistu 1. maaliskuuta 2020.

Se, ettei Ukraina kykene vaikuttamaan säännöllisesti Venäjän logistiikkaan syvällä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla mahdollistaa omalta osaltaan sen, että Venäjä pystyy jatkamaan miehistöä ja kalustoa kuluttavaa hyökkäyssotaa Bakhmutin rintamalohkolla. Venäjän on mahdollista toimittaa miehiä, kalustoa ja muuta materiaalia Bakhmutin lohkolle Luhanskin kautta idästä sekä Debaltseven kautta kaakosta. Lisäksi Venäjän paikalliset operaatiot Horlivkan länsipuolella omalta osaltaan sitovat ja kuluttavat ukrainalaisjoukkoja.

Sama on havaittavissa Donetskin alueella, jonne Venäjä on kyennyt jälleen kokoamaan miehiä, kalustoa ja materiaalia paikallista läpimurtoyritystä varten Vuhledarin lohkolle sekä Donetskin (kaupunki) lounais-länsi-luode-sektorille. Donetskin alueelle Venäjä saa materiaalia Amvrosijivkan sekä etelämpää Mariupolin kautta. Varalla on myös pidempi itäinen reitti, toimittaa materiaalia maanteitse Kuibyshevosta, Venäjällä, Snižnen kautta länteen ja pohjoiseen.

Kääntääkseen tilanteen itselleen edulliseksi, Ukraina tarvitsisi kalustoa, jolla vaikuttaa säännöllisesti (käytännössä päivittäin) vähintään 150 kilometrin syvyydelle Venäjän miehittämillä alueilla. Tällöin Venäjän ei olisi mahdollista toimittaa Donetskin alueelle rautateitse juurikaan materiaalia, kuten ei Luhanskinkaan alueelle ilman merkittäviä riskejä.

Riittävän syvälle ulottuva vaikutuskyky takaisi Ukrainalle myös sen, että sen olisi mahdollista iskeä Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella kaikkiin merkittäviin huoltotukikohtiin sekä materiaalivarastoihin. Näin sen olisi mahdollista pakottaa Venäjä pyörille koko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, mukaan lukien koko miehitetty Donetskin oblastin alue Asovanmeren pohjoisella rannikolla.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tähän mennessä osoittanut sen, ettei Venäjän valtiojohdolla ole minkäänlaista exit-suunnitelmaa hyökkäyssodasta, samalla se on myös osoittanut sen, että maan valtiojohto on valmis uhraamaan venäläisiä jatkossakin mielipuolisissa hyökkäyksissä, joissa sen haltuun päätyy – uhrauksiin nähden – vähäisiä maa-alueita. Valmius uhrata joukkoja johtuu siitä, että Venäjällä tarkastellaan tappioita tyystin toisesta näkökulmasta. Heille (meidän näkökulmasta katsoen) epäinhimilliseltä tuntuva ihmishenkien uhraus on hyväksyttävää, jos sen avulla saavutetaan tavoitteet. Tämä huomioiden on Ukrainalle syytä toimittaa sellaista kalustoa (ja riittäviä määriä), joilla sen on mahdollista:

a) vaikuttaa riittävän syvälle selustaan.

b) toteuttaa läpimurtoon tähtääviä offensiiveja, joiden avulla Ukrainan on mahdollista vapauttaa kaikki Venäjän miehittämät alueet – myös Krimin niemimaan.

Kehittyneitä asejärjestelmiä, joilla ukrainalaiset kykenevät muuttamaan sodankulkua samalla tapaa kuin keväällä ja etenkin kesällä 2022 lännestä saadun tykistön ja raketinheitinjärjestelmien avulla, on Ukrainalle toimitettava enemmän ja siten, ettei keskusteluun toimittamisesta käytetä aikaa viikkoja tai kuukausia. Mitä nopeammin tällaisia asejärjestelmiä toimitetaan Ukrainalle, sitä nopeammin ukrainalaisten kärsimykset helpottuvat ja lopulta päättyvät, kun Venäjä on lyöty rajojen taa. Ja mielellään saatettu sotilaallisesti siihen tilaan, ettei sen hallinto kykene merkittäviin sotilasoperaatioihin vuosiin, joka aika Ukrainan lisäksi lännessä on syytä käyttää hyväksi ts. usean maan on aloitettava mittavat varusteluohjelmat – itse asiassa ne olisi pitänyt jo aloittaa. Tähänastisen sodan Ukrainassa on pitänyt osoittaa meille se, että on viisasta pitää yllä valmiutta perinteiseen, konventionaaliseen, sotaan, jossa ampumatarvikkeiden kuin myös asejärjestelmien kulutus on suurta. Ihmisistä, jotka asejärjestelmiä käyttävät, puhumattakaan.

Venäjän tappioista

PMC Wagnerin monivuotinen rahoittaja ja taustahahmo Jevgeni Prigožinin antoi täyden kunnian Soledarin valtauksesta rahoittamansa yhtiön palkkasotilaille – mikä tekona todennäköisesti lisäsi jännitettä hänen ja Venäjän asevoimien johdon välillä. Yhdysvaltalaisen viranomaisarvion mukaan PMC Wagner on menettänyt tähän mennessä taistelusta Bakhmutista kaatuneina noin 4000 taistelijaa ja haavoittuneina jopa yli 10 000 taistelijaa. (4) Meidän on ehkäpä vaikea ymmärtää tällaista uhrausta, jotta yksi – varsin pieni – kaupunki, Soledar, on saatu vallattua. Se, että Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia sotilaita yhden kaupungin valtaamiseksi on todennäköisesti yksi niistä asioista, mikä on yllättänyt huomattavan osan läntisistä asiantuntijoista, poliitikoista puhumattakaan. Kuten aiemmin totesin, Venäjällä asioita tarkastellaan aivan toisesta näkökulmasta. Tulos on tärkeintä, ei se kuinka se saavutetaan. Lähteistä riippuen Venäjä menettää tällä hetkellä Bakhmutin alueella kaatuneina päivittäin 200-300 miestä.

Nyt kuitenkin on viitteitä siitä, että esim. PMC Wagnerin taisteluosastoiden tappiot ovat nousseet niin suuriksi, ettei niitä enää voida korvata värvättävillä vangeilla. Tätä voi myös indikoida se, että PMC Wagner on aloittanut kampanjan Yhdysvalloissa, saadakseen vapaaehtoisia värväytymään siihen kuin myös se, että täydennysmiesten puutteen vuoksi PMC Wagnerin taisteluosastoja suunnitellaan vedettävän Bakhmutin alueelta. Tällä hetkellä Venäjän sodankäyntitapa (runsas iskuosastojen käyttö) Bakhmutin lisäksi myös Vuhledarissa on sellainen, että sen miehistötappiot tulevat olemaan suuret jatkossakin. Kysymys kuuluukin, että pystyykö se korvaamaan tappionsa (mahdollisella) uudella liikekannallepanolla? Huomioitavaa on myös se, että Venäjän sodankäyntitavasta ja tappioista johtuen seuraus voi olla se, että jos joukot eivät saa riittävästi täydennyksiä, edessä voi olla romahdus. Mikäli Ukrainalla on kykyä hyödyntää tilanne tuolloin, on hyvinkin mahdollista, että tulemme näkemään Harkovan rintaman toisinnon, jolloin venäläiset vetäytyivät paikoin paniikinomaisesti.

Luonnollisesti olen huolissani Ukrainan tilanteesta. Toivoisin lännen toiminnan olevan enemmän proaktiivista, jolloin Ukrainan poliittisen johdon ei tarvitsisi käyttää viikkoja keskusteluun toimitettavasta aseavusta, että lännessä ymmärrettäisi Ukrainan todelliset tarpeet ja toimittaisi sen mukaisesti. Aivan kuten pääministeri Sanna Marin totesi Davosissa: ”We don't know when the war end but we need to make sure that this will end with Ukraine's win”. (5)

Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta sota päättyy Ukrainan voittoon!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/NOELreports/status/1619623432597172225

2. https://kyivindependent.com/news-feed/wagner-forces-claim-russian-capture-of-blahodatne-near-bakhmut-ukraine-denies 

3. https://twitter.com/Fatassinari/status/1619733588848820225 

4. https://www.theguardian.com/world/2023/jan/06/putin-ally-fighting-to-control-salt-and-gypsum-mines-near-ukraine-city-of-bakhmut-says-us 

5. https://twitter.com/ukraine_world/status/1615424860934574096 

Lähteinä hyödynnetty myös The Institute for the Study of War’ia, Ukrainan sota -ryhmän Facebook-sivua, MilitaryLand.net-verkkosivua ja @DefMon3 -twittertiliä sekä The Guardianin artikkelia. 

#StandWithUkraine