maanantai 29. heinäkuuta 2019

Propagandisti-Putkonen tanssii haudalla


Viime viikkoina erilaiset vaihtoehto-, vale- ja disinformatiiviset ”mediat” ovat pitäneet pinnalla Soldiers of Odin -jäsen Miikka Mustosen kamppailua elämästä ja kuolemasta, saaden lopulta otsikkonsa hänen kuolemasta rakentaen tämän kamppailun ympärille oman maailmansa, jota moni on lähtenyt – kenties hyvää tarkoittaen – jakamaan eteenpäin. Tässä kirjoituksessa en ryhdy spekuloimaan Miikka Mustosen kuolinsyyllä, kuten en ryhdy vaatimaan ketään vastuuseen hänen kuolemasta – jokainen, joka on perännyt viranomaisilta vastauksia, tietää, että viranomaisemme eivät ryhdy kommentoimaan yksittäistapauksia, ja että heitä sitoo myös vaitiolovelvollisuus. Harmikseni olen huomannut henkilöiden, joiden luulisi tiedostavan vaitiolovelvollisuuden merkityksen, osallistuneen omalta osaltaan keskusteluun ja vieläpä hyvin epäammattimaisesti, toimien näin – vähintäänkin – hyödyllisinä idiootteina, osa pahansuopaisesti Mustosen kuolinkamppailulla politikoiden.

Tässä kirjoituksessa kiinnitän huomioni yhteen, merkittävään, disinformatiiviseen toimijaan, joka on pitänyt Miikka Mustosta otsikoissa viikkojen ajan. Miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen komennossa ”uusi” MV-lehti on ollut lukemattomilla ”uutisillaan” ja kommentoinneillaan merkittävässä roolissa ”informaatiovajeen” täyttämisessä Miikka Mustosen kamppailusta ja kuolemasta tiedottamisessa. On hyvin todennäköistä, että Suomessa MV-lehti on ollut merkittävin kanava tapauksesta ”uutisoitaessa”, ja sitä kuinka Putkosen ohjauksessa tapauksesta on kerrottu, voi kuvailla haudalla tanssimiseksi – vastuuttomaksi ja moraalittomaksi toiminnaksi. Se ei juurikaan eroa siitä, millaista viestiä venäläismedioista esim. RT välitti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen vuosipäivänä.
























Tällainen kirjoittelu, jossa propagandaa tehdään kuolevilla ja kuolleilla ei ole lainkaan uutta Putkoselle, hänelle on kertynyt kokemusta moisesta toiminnasta miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa toimiessaan venäläisrahoitteisen median, DONi Newsin, päätoimittelijana. Hän on tehnyt propagandaa ja valeuutisia kuolleilla, hän on haudannut totuuden syvälle Donbasin mustaan maahan. On hyvin todennäköistä, että DONi News toimittajineen oli useammin kuin kerran osallisena tapauksessa, joissa Venäjän proxy-joukot lavastivat hyökkäyksen omiin asemiin saadakseen propagandamateriaalia Ukrainan syyllistämiseksi, esim. France24-kanavan toimittajien ollessa vierailulla syksyllä 2016 Donetskissa, DONi Newsin toimittaja Christelle Néant oli heidän matkassa, militanttien järjestäessä valheellisen ”tulitaukorikkomuksen”, josta syytettiin Ukrainan asevoimia. (1) Vastaavan havainnon teki aiemmin samana syksynä myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (2)


Putkosen propagandistinen tuotanto, kuten MH17:sta kohdalla valheellinen Ukrainan syyllistäminen tahi kirjoittelu EU-rahoitteisten ”keskistysleirien” rakentamisesta kuvaa sitä kuinka alas hän vajoaa – kuinka moraalitonta hänen toimintansa on, joten Miikka Mustosen kuolemalla ratsastaminen ei kaikessa vastenmielisyydessään ole uutta minulle. Itse asiassa kuolleet ja haavoittuneet ovat Putkosen kaltaisille arvokkaita, heistä saa rakennettua tarinan, heitä voi käyttää propagandassa, heillä voi vedota tunteisiin ja aina löytyy typeryksiä, jotka lankeavat näihin tarinoihin, resonaattoreita, jotka toistavat niitä kritiikittä.

Niiltä osin kun itse olen tarkastellut Miikka Mustosen kuolemasta viestittämistä, Janus Putkonen ja hänen hallinnassa oleva ”uusi” MV-lehti on merkittävässä roolissa, mutta myös muilla verkkosivuilla on kiinnitetty huomiota Mustosen kuolemaan, eräissä kohdin näyttää siltä, että nämä vale- ja disinformatiiviset vaihtoehtomediat lainaavat ja jakavat kirjoituksia keskenään – missä määrin kyse on toimivasta yhteistyöstä, ja missä kohdin vain tavasta lainata samaan viiteryhmään kuuluvien tahojen julkaisuista, siihen en nyt ota kantaa. Putkosen ja Vastavalkean keskinäistä toimintaa voinee myös yhteistyöksi kutsua, sen verran paljon yhteyksiä Putkosen ja Vastavalkeaan nivoutuvien henkilöiden väliltä löytyy.

Putkosen MV-lehden verkkosivulle on lainattu kokonaisia kirjoituksia tai niiden osia Vastavalkean ohella PT-mediasta, sivuilla on myös julkaistu Juha Korhosen ”toimittamia” AD-nettiradion youtube-tilillä julkaistuja lähetyksiä. Kiinnostavaa on myös se, että ”uuden” MV-lehden verkkosivulle on linkitetty perussuomalaisten kansanedustajan Mauri Peltokankaan Facebook-tililleen lataama lausunto (kuvakaappaus alla).


























Edellä mainittujen verkkosivujen lisäksi Mustosen kuolema on luonnollisesti huomioitu Soldiers of Odinien verkkosivulla, olihan Mustonen Soldiers of Odinien jäsen, kuin myös ”kansallismielisen” Marco de Witin Laiton lehti? -verkkosivulla. Ei ole myöskään ihme, että ”kansallismielistä” ja äärioikeiston materiaalia sekä salaliittoteorioita levittävässä Magneettimediassa retostellaan Miikka Mustosen kohtalolla. Jo tämän otannan perusteella on nähtävillä ns. kansallismielisten ja laitaoikeistoa tukevien ”medioiden” olleen erityisen aktiivisia Miikka Mustosen traagisella kohtalolla retostelussa.


Vaihtoehto- ja valemedioiden viestiä on jaettu eteenpäin runsaasti myös sosiaalisessa mediassa, Facebookin ohella venäläisessä VK:ssa (ent. V-Kontakte) sekä Twitterissä, jossa etenkin laitaoikeistoon tahi ”kansallismieliseen” liikehdintään kuuluvat henkilöt ja ryhmät ovat levittäneet käsillä olevan tiedon ohella disinformaatiota ja suoranaisia valheita Suomen valtioon sekä Finnairiin kohdistuvien syytösten ohella.

Oma lukunsa huhujen ja disinformaation levityskanavina ovat erilaiset keskustelufoorumit, kuten Ylilauta ja suomi24-keskustelut, myös Uuden Suomen puheenvuoro-palstalla Miikka Mustosen kohtalolla on spekuloitu faktaa ja fiktiota sekoittaen, jos ei muuta, niin väärää puuta haukkuen.

Tätä kirjoitusta ei pidä ymmärtää siten, ettei viranomaisten tai yritysten toimintaa saa kritisoida – kyllä saa, silloin kun se on aiheellista, mutta tuolloinkin on parempaa pitäytyä asiassa eikä antautua propagandan ja disinformaation vietäväksi; esittää kysymyksiä, joihin viranomaisemme eivät vastaa, ja tehdä sitten tästä vastaamattomuudesta vääriä johtopäätöksiä. Tai kuvitella vaikenemisen taustalla olevan salaliiton, että Mustosta ei haettu kotiin, koska Soldiers of Odin.

Propagandamedioiden tarinan jakaminen tahi kritiikitön toistaminen ei edesauta järjellistä keskustelua. Se ei ole muuta kuin äärimmäisen typerää edesauttaen yhteiskuntaa hajottavien voimien työtä.

* * *

Tässä kohdin on myös hyvä huomioida Suomen Uutisissa kesäkuussa julkaistu kansanedustaja ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Mika Niikon osin yleisellä tasolla tehty kannanotto suomalaisten auttamisesta ulkomailla käyttäen esimerkkinä Miikka Mustosen tapausta. (3) Kannanottoa en kuitenkaan sekoittaisi disinformatiivisten medioiden asialla retosteluun. Niikon kannan ottoa voi pitää perusteltuna asiantilan huomioimisena, mikä toisaalta samalla osoittaa vääräksi disinformatiivisten medioiden väitteet siitä, että Miikka Mustosen kohtalo ei kosketa poliitikkoja tai ole herättänyt asiallista huomiota.

Sitä vastoin osa perussuomalaisista aktiiveista kuin myös kansanedustajista on ryhtynyt politikoimaan tapahtuneella verraten perusteettomasti Miikka Mustosen kohtaloa ”ISIS-* (ks. termin selvennös) ja heidän lasten ympärillä käytyyn keskusteluun, pahimmassa tapauksessa levittäen salaliittoteorioita, joiden jäljet johtavat MV-lehden ”toimituskuntaan” tai muihin vastaaviin valemedioihin.


Marko





*: Selvennys – käytän tässä kohden mediassa paljon käytettyä termiä ”ISIS-vaimo”, vaikka mielestäni kyseessä on monella tapaa virheellinen ja vääriin tulkintoihin johtava termi, jonka voi ymmärtää siten, että nämä ISIS:iin liittyneet naiset ovat tahdottomia toimijoita (tai jopa sijaiskärsijöitä, jotka eivät ole vastuussa päätöksistään) vaikka todellisuudessa osa on ollut aktiivisesti toiminnassa mukana, ja jokaisen on liittyessään tullut tietää mihin soppaan lusikkansa työntävät, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole olleet pelkästään tahdottomia toimijoita tai sijaiskärsijöitä, vaan itsekin tavalla tai toisella ottaneet aktiivisen roolin.




lauantai 27. heinäkuuta 2019

Rauhanpuolustajat – puolueellista rauhanpuolustamista


Viime aikoina Rauhanpuolustajat, etenkin organisaatiossa työskentelevä Oksana Tšelyševa (sukunimestä käytetty myös muotoa Chelysheva) ovat nousseet esille toimittajakunnan viestinnässä, huhtikuussa Journalistiliitto julkaisi kannanoton ”Ukrainan äärioikeisto maalittaa Oksana Chelyshevaa”:

Suomen Journalistiliiton jäsen, palkittu ihmisoikeusjournalisti Oksana Chelysheva on liitetty ukrainalaiselle Mirotvorets-verkkosivulle, jossa ilmiannetaan ja maalitetaan ”Venäjämielisiä terroristeja”, ”sotarikollisia ja murhaajia”. - -

Ukrainan kriisin puhjettua Chelysheva  on omistanut paljon aikaansa sodan siviiliuhrien puolustamiseen ja kummankin osapuolen sopimusrikkomusten ja julmuuksien paljastamiseen. Siinä puolueettoman journalistin työssä hän on saanut molempien osapuolten vihat niskoilleen.” (1)

Palaan ukrainalaisten Oksana Tšelyševa-kritiikkiin, tai kuten Journalistiliitto kutsuu ”maalittamiseen”, myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa uskallan sanoa, että ei savua ilman tulta. Omassa kommentoinnissaan Journalistiliitolta tuntuu unohtuvan se, että käytännössä Ukraina on sodassa Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan, samoja joukkoja, joiden propagandaa jakaville medioille Oksana Tšelyševa itse on antanut haastatteluita ja joiden aineistoa hän jakaa, joten tältä kantilta katsoen hän ei ole ukrainalaisten mielestä ”puolueeton journalisti” vaan tietyn ryhmän viestiä levittävä resenaattori. Mutta tässä kirjoituksessa etenen Tšelyševaan käymällä ensin lyhyelti läpi Rauhanpuolustajien toimintaa, koska Tšelyševan ollessa työsuhteessa yhdistykseen, on syytä kerrata Rauhanpuolustajien taustoja.

Rauhanpuolustajien mukaan järjestön tarkoituksena on toimia ”rauhan, aseistariisunnan, suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja maailmanlaajuisen tasa-arvon puolesta”. Toiminnan aatteellisina lähtökohtina pidetään humanismia, sodan- ja rasisminvastaisuutta sekä kansainvälistä yhteisvastuuta, organisaatiosta on kuitenkin hyvä muistaa sen punainen historia – toukokuussa 1949 perustettu Suomen RauhanpuolustajatFredskämparna i Finland ry on kuulunut Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon, jonka päämaja sijaitsi Helsingissä. SKDL (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) oli puolestaan Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen äärivasemmistolaisen puolueen lakkauttamista. 1960-luvulla Rauhanpuolustajat tuki sissiliikkeiden aseellista itsenäisyystaistelua monissa maissa katsoen näiden toiminnan olevan leniniläisen imperialismiteorian oikeuttamaa. On myös hyvä muistaa, että Suomen kommunistisen puolueen oppositiolla, jota 1970-luvun alussa alettiin kutsua taistolaisiksi, oli vankka asema Rauhanpuolustajissa.

Suomalainen rauhanliike ennen ja nyt - mikään ei ole muuttunut.

















Liikkeen historia huomioiden ei ole lainkaan ihme, että Rauhanpuolustajat oli kutsunut Rovaniemellä järjestetyn Bold Quest -sotaharjoituksen vastaiseen mielenosoitukseen esiintymään muun muassa Yhdysvaltalaisen Veteraanit rauhan puolesta -järjestön edustajan Will Griffin, joka twiittaili toukokuun 4. 2019 vuotta Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta seuraavaa:


Is Crimea occupied by Russia?
I’m in Crimea and everyone we’ve encountered has said they want to be part of Russia. There is no occupation here, only nice people & beautiful landscapes. Haven’t seen a single soldier. We’re here as part of the Global Network delegation for peace”. (2)

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin Rauhanpuolustajat tekee yhteistyötä henkilöiden kanssa, jotka tavalla tai toisella tukevat Venäjän miehitystoimia Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa. Rauhanpuolustajien aktivisti Marjaliisa Siira osallistui suomalaisdelegaation propagandistiselle matkalle Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018 – matkan näkyvinä johtajina toimivat Venäjälle työskentelevä Johan Bäckman sekä RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov. Matkalla Siira toimi itsenäisenä ”vaalitarkkailijana” miehitetyn Krimin alueella laittomasti järjestetyissä Venäjän ”presidentinvaaleissa”, matkan jälkeen hän jakoi propaganda-aineistoa matkalta.

Ennen Siiran matkaa Venäjän miehittämälle Krimille, Rauhanpuolustajien silloinen hallituksen jäsen, vaasalainen, Stig Lång, vieraili pariin otteeseen suomalaisturistien propagandamatkalla Itä-Ukrainassa. Matkan organisoinnista ja johtamisesta vastasivat Venäjälle työskentelevät suomalaiset Johan Bäckman ja Janus Putkonen, joka tuolloin työskenteli propagandistisessa, venäläisten rahoittamassa, DONi-Newsissä miehitetyssä Donetskissa. Stig Lång kuuluu myös propagandistisiin ”Suomi-Novorossija-ystävyysseuraan” ja ”Donetskin kansantasavallan ystäviin”, joiden eräänä toimintamuotona on Ukrainan vastaisen propagandan jakaminen.

Rauhanpuolustajien on organisaationa ollut vaikea irtisanoutua jäsentensä Venäjää tukevasta toiminnasta, organisaatio on ennemminkin vajonnut syvemmälle Venäjän narratiivin levittämiseen, joka ilmenee Suomessa järjestettyjen sotaharjoitusten aikaan järjestetyissä vastamielenosoituksissa sekä yksipuolisena läntisen yhteisön syyllistämisenä ynnä Venäjän aggression valkopesuna ja unohtamisena. Ei ihme, että Rauhanpuolustajiin ja heidän jäseniin suhtaudutaan vältellen ja jopa vihamielisesti – Kremlin agentteina. (3)

Kun huomioidaan Ukrainassa käynnissä oleva sota ja Venäjän suorittama alueiden miehitys, sekä maan Ukrainaan kohdistama muu vaikuttaminen ynnä laajamittainen propaganda, ei ole lainkaan ihme, että ukrainalaiset näkevät tässä kilanteessa, osin samoihin manöövereihin sortuneen – kenties myös hyvää tarkoittavan – Oksana Tšelyševan vihollisen resenaattorina. Onko hän sitä? Jos vastausta oikein yksinkertaistetaan, niin kyllä on – hän on resenaattori, jonka jakama aineisto eroaa toisinaan paljonkin todellisuudesta muokaten näin mielikuvia Venäjän eduksi – ei siis ihme, että hän löytää yhteistyökumppaniksi suomesta Rauhanpuolustajat länteen katsovan organisaation sijaan!

Oksana Tšelyševassa ja Andrei Nekrasovissa on paljon samaa, jälkimmäinen on muuttunut Venäjän hallinnon kriitikosta Venäjän propagandan tuottajaksi ja narratiivin toistajaksi. Tšelyševassa on havaittavissa samoja piirteitä.

Oksana Tšelyševa tekee myös yhteistyötä Suomessa asuvan tai asuneen entisen ukrainalaisen erikoisjoukkojen ryhmäjohtajan Aleksander Medinskiin kanssa. Medinskii haki Suomesta taannoin turvapaikkaa, (4) tämän jälkeen hän on kunnostautunut lähinnä venäläispropagandan resonaattorina, päätyen lopulta propagandistiseen ja disinformatiiviseen Rossija-1 tv-kanavan 60 minuuttia ohjelmaan Venäjällä. (5) En ryhdy spekuloimaan sillä, mikä Medinskiin on ajanut tähän jamaan, nyt häntä kuvaillaan Venäjän työkaluksi – propaganda-aseeksi.

Tšelyševa on julkaissut Rauhanpuolustajien verkkosivulla useita laajoja artikkeleja, joissa hän kirjoittaa ukrainalaisten kansallismielisten ryhmien verkostoitumisesta – osa kritiikistä on ymmärrettävää ja asiallista kohdistuessaan äärioikeistolaisiin ryhmiin ja niiden verkostoihin, mutta samalla hän niputtaa samaan joukkoon ryhmiä ja yksilöitä, joille ainoa syy liittyä kyseisiin organisaatioihin on ollut sodan alkaessa maanpuolustuksellinen. Ryhmien vapaaehtoisjoukkojen toiminta on monelta osin verrattavissa suomalaiseen Suojeluskuntaliikkeeseen. Se, että Tšelyševa niputtaa kaikki nämä ryhmät (esim. Pravyi Sektor, Azov, C14) yhdeksi kokonaisuudeksi osoittaa samalla sen, että hän ei hahmota ryhmien erilaisia juuria ja identiteettiä sekä sitä, että Venäjän masinoiman sodan myötä ryhmien identiteetti ja julkinen kuva on yksipuolinen – militaristinen. Pravyi Sektorilla (Oikea Sektori) ja Azovilla eri haaroineen on paljonkin eroja, etenkin alueellisesti, jolloin liikkeiden toiminnassa in havaittavissa myös paikalliskulttuurin vaalimista.

Suomessa äärioikeistoon kuuluva kansallissosialistinen Vastarintaliike on aiheuttanut ongelmia viime vuosina – oikeusprosessi sen kieltämiseksi on käynnissä, ja laajemmin Euroopassa äärioikeistoon kuuluvat ryhmät nostavat päätään toimien entistä näkyvämmin, mikä tekee ymmärrettäväksi huolestumisen Ukrainan laitaoikeistoon kuuluvien ryhmien verkostoitumisesta. Ongelmallisena Tšelyševan toiminnassa pidän sitä, että korostaessaan ukrainalaisten toimintaa hän ei ole kiinnittänyt vastaavalla tavalla huomiota Venäjän valtion tukeen eurooppalaiselle äärioikeistolle, eikä hän tunnu huomioivan sitä, että Venäjän miehitysjoukoissa sotii jopa tuhansia nationalisteja tahi laitaoikeistoon laskettavia, joukossa myös uusnatseja. Näin ollen voidaan nähdä Tšelyševan toistavan Venäjän narratiivia ukrainalaisista fasisteina, kun todellisuudessa näiden ukrainalaisten kansallismielisten tai ääriryhmien kannatus on vaaleissa jäänyt reiluun pariin prosenttiin ja heistäkin vain osa on fasisteja. Viime sunnuntaina Ukrainassa järjestetyissä parlamenttivaaleissa kansallismielisten äärioikeistoon kuuluvien puolueiden kannatus jäi 2,3 prosenttiin. (6)

Seuraavaksi lisää siitä, miksi näen Oksana Tšelyševan toiminnassa paljonkin kritisoitavaa, samalla hämmästelen sitä, että hänen ”tarinat” uppoavat myös osaan suomalaistoimittajista ja aktivisteista.

Aloitetaan huikan lievemmästä Tšelyševan kommentoinnista. Ulkopuolisesta seuraava voi tuntua ongelmattomalta, mutta kun hänen viestintää tarkastelee suuremmassa kuvassa ja laajemmassa historiallisessa asiayhteydessä, niin hänen viestintä näyttäytyy toisessa valossa.

 ”А в Риге - первомайское шествие. Учитывая реалии, основные лозунги интернациональны, связаны с защитой прав русскоязычных граждан и неграждан Латвии. В этом году мэрия не согласовала марш по проспекту Бривибас. Наблюдаю. Детей и молодёжи много. Из лозунгов запомнился "Русский - родной, латышский - второй", "Реформа - бред, реформе нет". Акция абсолютно мирная.” (Oksana Tšelyševa, Facebook).

Tšelyševan korostaessa mielenosoituksen rauhanomaisuutta jättäen samalla huomiotta sen, että Venäjän hallinto on käyttänyt hyväksi vastaavia joukkoliikkeitä lukuisissa maissa perustellessaan omaa oikeutta toimilleen, on  hänen päivitys raivostuttavan yksinkertaistava (ja yksipuolinen). Kun tarkastellaan laajemmassa historiallisessa kontekstissa, kyse on muustakin kuin rauhanomaisesta liikehdinnästä. Venäjän kielisten vaatimusten hyväksyminen tänään, Venäjän käyttäessä heitä omien tarkoitusperien hyödyntämiseen, on samalla entisen miehittäjän edun ajamista, mikä Tšelyševankin tulisi tietää. Tšelyševan kohdalla toiminta ei yksistään rajoitu Facebook-päivityksiin, hän myös kommentoi Baltian tapahtumia hyvin aktiivisesti sellaisille radio ja tv-kanaville, joiden toimintaa on voimakkaasti kritisoitu. Latvia esti tällä viikolla Baltnews.lv:n toiminnan kanavan Venäjä-kytkösten tähden. (7)

Onhan kuviossa vielä sekin puoli, että kritisoidessaan esim. ukrainalaisten nousevan kansallisen identiteetin muotoja ja Ukrainassa vallinnutta tarvetta dekommunisaatio-lakien laatimiselle, hän toisaalla avoimesti liputtaa ”Russkiy Mir’in” lukuisien ilmenemismuotojen puolesta.

Tšelyševa tuntuu myös kiinnittävän kovin yksipuolisesti huomiota sodan tapahtumiin, toukokuisin  hän muistaa Odesan ammattiyhdistysten talon traagisen tulipalon ja kymmenet kuolleet ja sen, ettei syyllinen ole saanut rangaistusta. Oikeudenkäynnin suhteen on varmasti ongelmia, mutta samalla on hyvä muistaa se, että moni tapahtumiin osallinen on paennut Odesan alueelta joko Venäjälle tai naapuriin Transnistrian alueelle, joka tiedetysti on Venäjän tuella Moldovan hallinnasta eriytynyt alue, muodostaen samalla nykyään turvapaikan erilaisille Venäjää tukeville ekstremisteille. Siinä missä Odesan tragedian Tšelyševa muistaa, hän tuntuu unohtavan Malaysia Airlinesin MH17 pudottamisen kuin myös Mariupolin tulittamisen raketeilla venäläisjoukkojen toimesta tammikuussa 2015 – hän muistuttaa lukijoitaan säännöllisesti sotatoimialueella elävien siviileiden kärsimyksestä, jättäen kuitenkin mainitsematta sen miksi ihmiset kärsivät sodan jaloissa. Vastenmielistä etten sanoisi!

Tšelyševa jakaa myös paljon uutisia miehitetyiltä alueilta, osa hänen jakamista uutisista on lähinnä ”uutisia” tai suoranaista disinformaatiota ynnä propagandaa. Toisinaan tieto on vaillinaista, kuten seuraavassa päivityksessä:

I am now getting reports from various towns on the other side of separation line in Ukraine where help was delivered by Elena Aristova and her contacts.

These photoes are from Mayak village at the outskirts of Makeevka town. The area was subjected to severe shelling. Now it is not under fire but people lost a lot. I am told that miners who make the majority of people living there are getting small percentage from their salaries from August and September last year. But the most troubling situation are in families with disabled members like the ones in the photoes. - -“ (Tarkka lainaus Oksana Tšelyševan Facebook-sivulta).

Tšelyševa jättää paljon kertomatta ollakseen kokenut kirjoittaja, nimittäin yllä olevassa lainauksessa kiinnostavaa on se, mitä hän ei kerro, kuten sitä, että Makiivkan ulkopuolella sijaitseva Majak on lähimmilläänkin noin 25 kilometrin päässä rintamalinjasta, josta voi jo päätellä hyvin paljon, kuten sen, että jos joku on kylää viime aikoina tulittanut, se ei ole Ukraina. ETYJ olisi kyllä raportoinut, jos kylää olisi tulitettu Ukrainan asevoimien toimesta reilusti yli 25 km päästä, koska siihen olisi tarvittu raskasta tykistöä. Joko tulituksesta on vuosia, tai tulittaja tulee paljon lähempää – alueen miehittäjien joukosta, mikä ei suinkaan olisi ensimmäinen kerta (esim. Donetskin alueella Venäjän proxy-joukot ovat sodan aikana tulittaneet kaupunkia lukuisia kertoja, tarkoitusperät ovat yksiselitteiset – provokaatio ja propaganda).

Kyseessä ei suikaan ole ensimmäinen kerta, jolloin Oksana Tšelyševa levittää disinformaatiota sotatoimialueelta. Ensimmäisen kerran havaitsin hänen tekevän tätä jo vuosia sitten, Tšelyševan  jakaessa ”DNR-lähteen” uutisen Trudovskan linja-autoaseman tulittamisesta Donetskin lounaisosassa. Aluetta kyllä tulitettiin tuolloin, mutta kaikkien havaintojen perusteella lähistöltä ja 30 mm kranaattikonekiväärillä, alueelta löytyi tuolloin jäänteitä 30 mm kranaattikonekiväärin kranaatista. Ukrainalaisjoukkojen lähimmät asemat olivat tuolloin reilun 2000 metrin päässä Mar’inkan alueella.

Entäpä sitten Tšelyševan päivitys  helmikuussa 2019:

Еленовка. Сегодня около 14.00 (местное время) между блок-постами подорвался гражданский автомобиль. Погиб мужчина, двое женщин ранены. Кто ставит мины между блокпостами?

Погибло двое. Женщина умерла в больнице.

A car drove some hour ago on a mine set between the checkpoints of Ukraine and the DPR near Elenovka. A man killed, two women wounded. What devils plant mines on a way for civilians?

Tšelyševa seuraa ETYJ:n raportointia alueelta, joten hän pitäisi tietää ETYJ:n raportoinen aiemminkin laittomista miinoitteista miehitettyjen alueiden ”viranomaisille”, myös Olenivkassa. Se, että miinoitteita ei poistettu kehotuksesta huolimatta, kertoo piittaamattomuuden ohella myös vastuuttomuudesta. Olenivkan tragedian jälkeen kylän alueella, etenkin ratapihalle sekä radan varrelle, sijoitettiin lisää miinoitteita militanttijoukkojen toimesta – kenties Tšelyševa seuraavankin tragedian jälkeen perää syyllisen perään… (Huom. Elenovka > Olenivka).

Tšelyševan omia päivityksiä ongelmallisempina pidän sitä, että hän jakaa Itä-Ukrainasta selkeästi epäluotettavien lähteiden uutisia sekä huhuja, antaen myös haastatteluja medioille, jotka ovat osa Venäjän propagandakoneistoa, tai joita Venäjä hyvin aktiivisesti hyödyntää disinformaatiokanavinaan. Kuinka uskottavana Suomessa pidettäisi toimittajaa, joka kommentoisi MV-lehdessä

Tšelyševa propagandistisen NewsFrontin haastattelussa. (kuvakaappaus)
















Tšelyševan tulisi huomioida kenelle hän antaa haastatteluja, tunnettuna ihmisoikeusaktivistina hänellä on huomattavan suuri vastuu, kun tiedossa on se, että Venäjä hyödyntää nimekkäitä haastateltavia oman propagandansa ohella kyseisten kanavien statuksen nostoon. Onpa aihe kuinka tärkeä tahansa ja lähellä sydäntä, on myös osattava sanoa jyrkkä EI kun sen paikka on.

Vastuuttomana pidän myös seuraavan kaltaisten ”uutisten” jakamista lukijoilleen. Jotenkin se, että jaetaan lukijoille Venäjän valtio-omisteisen median Donetskin entisen, pommi-iskussa menehtyneen, militanttikomentajan Aleksandr Zahartšenkon lausuntoon perustuva uutinen sellaisenaan kertoo muustakin kuin harkitsemattomuudesta. Kyseessä on kaikkea muuta kuin puolueetonta viestintää, jota taasen Journalistiliitto korostaa Tšelyševan harjoittavan.


























Tässä tapauksessa en edes kiinnitä huomiota itse uutisen (tammikuulta 2015) absurdiuteen, jo tällaisen jakaminen on vastuutonta toimintaa.

Jos tarkastellaan laajemmin Rauhanpuolustajien ja Oksana Tšelyševan toimintaa – kyseinen aktivismi on kaikkea muuta kuin puolueetonta. Eräiltä osin Tšelyševan toiminta on varmasti hyvää tarkoittavaa, sodan uhrien avustamisessa ei ole mitään pahaa, mutta hänen viestinnän laajempi tarkastelu kuitenkin osoittaa sen, että puolueettomuuteen hän ei pyri – hän toistaa minkä tahansa resonaattorin tarinan. Motiiveja toimintaan en ryhdy spekuloimaan, Tšelyševa yksin (?) tietää ne.

Sanotaan, että sodassa totuus kuolee ensinnä, mikä on jälleen tullut toteen osoitetuksi – oma asiansa sitten on se, että onko ukrainalaisilla oikeus suivaantua Tšelyševan toimintaan ja nähdä siinä piirteitä, jotka ovat jonkin tason uhka, että heidän silmissä Tšelyševa ei ole pelkästään viaton uhri, jollaisen kuvan hän itsestään antaa? Jos ihmisoikeusaktivisti toistuvasti erehtyy jakamaan propagandistista materiaalia, toimia on syytä kyseenalaistaa ja kritisoida (myös uhriviitta riisua harteilta). Ikävä kyllä minä näen Tšelyševassa muutakin kuin uhrin, jos ei muuta, niin hyvää tarkoittavan hyödyllisen idiootinmyös siinä tapauksessa, että tällainen toiminta takaa hänelle pääsyn miehitetyille alueille.


Marko




Huom. Tšelyševan kohdalla esimerkkejä piittaamattomasta viestinnästä löytyy koko sodan ajalta, kyse ei siis ole yksittäistapauksista. 

Lähteinä käytetty myös seuraavia Facebook-tilejä:





sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Janus Putkonen – osa venäläistä propagandaverkkoa


Malaysia Airlinesin reittilennon MH17 pudottamisesta tuli tällä viikolla viisi vuotta, sen myötä on hyvä muistuttaa blogini lukijoita Janus Putkosen roolista osana venäläistä propagandaverkkoa. Tänään hänet tiedetään uuden MV-lehden ”päätoimittajana” – tähän puuhaan hän tarttui keväällä Ilja Janitskinin siirryttyä tehtävästä syrjään. Siirron myötä MV-lehti astui entistä selvemmin venäläisvaikutuksen piiriin, Putkosella itsellään on useamman vuoden historia osana venäläistä informaatiosotaa ja disinformaation levittämistä – Putkosta voinee kutsua aidoksi propagandistiksi Joseph Goebbelsin hengessä.

Propagandisti Putkonen Donetskissa kevättalvella 2015.


























Suomalaistaustainen Janus Putkonen muutti pysyvästi Donetskiin heinäkuussa 2015, hän oli vieraillut aiemmin samaisen vuoden puolella kaupungissa venäläisen liikemiehen Andrei Stepanenkon perustaman Europa Objektiv -verkkosivun ”retkellä” – käytännössä matkaa voi luonnehtia hyvin propagandistiseksi. Muutettuaan pysyvästi Donetskiin Putkonen perusti edellä mainitun Stepanenkon rahoituksella ”mediayhtiö” DONi Newsin, joka välitti maailmalle propagandauutisia – pääasiassa – Donetskin ”kansantasavallan” alueelta ja miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa. Loppukesästä 2016 julkaistun Egorova Leaksin myötä Putkosen rooli avautui tarkemmin saaden muitakin ”ulottuvuuksia” kuin propagandan tuotannon ja välittämisen lukijoille. (1)


Sen ohella, että Putkonen jakoi aiemmin DONi Newsin ja nyt MV-lehden kautta valeuutisten rinnalla erilaisia salaliittoteorioita, hän jakoi ja jakaa edelleen disinformatiivisia katsauksia Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumiseen liittyen. Eräässä vaiheessa hän tuntui olevan erityisen viehättynyt, lukuisia kertoja kumottuun, teoriaan Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 rynnäkkökoneen osallisuudesta Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER:n pudottamiseen. Julkaisemiensa valeuutisten rinnalla Putkonen julkaisee aihetta käsitteleviä viestejä Facebookissa suomalaisille lukijoilleen.

Kuvakaappaus DONi-Newsistä toukokuulta 2017.






















Kuvakaappaus Янус Путконен FB-tililtä, toukokuu 2019.























Työskennellessään propagandistina miehitetyssä Donetskissa, Putkosen rooli oli merkittävästi näkyvää roolia suurempi, Egorova Leaksin myötä paljastui tämä julkisuudelta kätketty rooli, josta nyt huomioin erityisesti toiminnan osana venäläisten Ukrainan vastaisen MH17-propagandan – mikä on olennaisesti laajempi kuin päivitykset Facebookissa ja disinformatiiviset uutiset aikanaan DONi-Newsissä, tästä puolesta Danilo Elia kirjoitti syksyllä 2016 artikkelissaan ”The expats at the service of DNR propaganda”, josta lainaan seuraavaksi muutaman otteen:

He [Putkonen] is also the director of a “movie” on the downing of the Malaysia Boeing in 2014, a tragedy under careful and objective international investigation and a target for Russian disinformation. "We really can blow up all the "evidence" that the SBU [Ukrainian secret service] have produced about the BUK [anti-aircraft system] in Donetsk with the help of Max Van Der Werff from the Netherlands", he wrote to Egorova on October 14, 2015.”

Jatkuen

Van Der Werff offered his investigations on MH17 from his website Kremlintroll.nl and began to send Putkonen and Egorova his analysis and deconstructions of the articles appearing in the international press.” (2)

Alla kuvakaappaus sähköpostista, johon yllä olevassa kirjoituksessa viitataan.















Putkonen ja hollantilainen Max Van Der Werff vaihtoivat lukuisia sähköposteja joko suoraan tai välikäden – Tatjana Egorovan kautta. Sähköpostiviestien, Max Van Der Werffin jakamien linkkien, jotka johtivat useimmiten hänen kokoamaan aineistoon, myötä herää väistämättä ajatus siitä, että disinformatiivinen maailma, jossa he elivät, oli täydellisesti hämärryttänyt toden ja valheen rajan, tai – osalla heistä – rahoittaja ohjasi toimintaa niin paljon, että oli täysin merkityksetöntä, kuinka helposti tarina oli todennettavissa valheeksi, riitti, että se vain sekoitti pakkaa ja sai osan ihmisistä kiistämään totuuden. On hyvinkin mahdollista, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Putkosen taustaa teatterimiehenä haluttiin hyödyntää osana MH17-propaganda- ja valeverkon pystyssä pitämistä.

Yllä viittasin kolmikon sähköpostiviestittelyyn, josta poimin seuraavaksi pari esimerkkiä, joita Van Der Werff omasta tuotannostaan jakoi eteenpäin, ja jotka hän myös Janus Putkoselle esitti.

Ensimmäinen perustuu hänen videoon ja aineistoon, jossa hän esittelee Buk-M1 TELARin reitiltä Donetskista Snižneen matalan sillan ennen Torezia, (3) jonka ali trailerilla oleva Buk-M1 TELAR ei hänen mukaansa mahdu, kuten ei mahdukaan, mutta – 

























hän jättää tarkoituksellisesti mainitsematta sen, että vierellä menee reitti, jota ajamalla trailerilla oleva Buk-M1 TELAR voi kiertää kyseisen matalan sillan.


















Toinen esimerkki on, jos mahdollista, vieläkin idioottimaisempi, mutta niinpä se – tai siitä kehitetyt variaatiot – saivat jonkin verran näkyvyyttä leviten näin Max Van Der Werffin lukijakunnassa. (Huom. twitterissä hänellä on nyt yli 2200 seuraajaa).

@MaxvanderWerff-twittertililtä. (4)



















Oikeastaan tämä kuvamanipulaatio käy oivallisesta esimerkistä siitä, millaisilla ”aseilla” tämä porukka kävi propagandasotaa – surkeinkin kuvamanipulaatio kävi aihioksi, jonka ympärille ryhdyttiin rakentamaan ”tarinaa”, jonka ei välttämättä edes tarvinnut sopia sen hetkiseen Venäjän narratiiviin, riitti, että se ”sekoitti pakkaa”, oli ristiriidassa totuuden kanssa.

Alla alkuperäinen kuva ilman siihen istutettua venäläistä T-14 Armata taistelupanssarivaunua, joka yllä olevassa kuvamanipulaatiossa on hätäisesti kuomullista UAZ-469 maastoautoa korkeampi, paljastaen jo siten kuvan väärennökseksi.




















Buk-M1 TELAR Volvon vetämällä trailerilla Torezissa 17.7.2014, kello on noin 12:00.

Todennäköisesti Putkonen ei uhraa sekuntiakaan sille ajatukselle, että hänen – tietyissä tapauksissa heidän – päättely- ja todisteketjut voivat olla erota paljonkin niistä ”todisteista”, joita Venäjän valtiollinen propaganda kulloinkin ”oikeina” esittää. Ajoittain Putkonen on jakanut tiivistahtisesti sisällöltään hyvinkin ristiriitaista aineistoa, eikä häntä ”todisteiden” ristiriitaisuus tunnu haittaavan juurikaan – se ei ainakaan näy viestinnässä.

Putkonen on toistanut sujuvasti rinnakkain Moskovan välittämää ”totuutta” ja kuvitelmaansa (?) ”todellisuudesta”. Yksinkertaisimmillaan asia on selitettävissä sillä, että hän toteuttaa rahoittajan toiveita, mutta kun huomioimme Putkosen taustan ajalta ennen kuin hän muutti Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, hänen historiansa salaliittoteoreetikkona sekä hyvin ilmeisen länsi- ja globalisminvastaisuutensa, niin näkisin, että on olemassa muitakin syitä, kuin rahoittajan toiveen toteuttaminen. Ehkäpä raadollisimmillaan asian voi ilmaista siten, että Venäjän sota Ukrainassa ja siinä samalla laajempi propagandasota länttä vastaan tarjoaa Putkoselle mahdollisuuden käydä omaa ”sotaansa” globalismia sekä hänen kuvittelemaansa länsimaiden hallintojen taustalla olevaa verkostoa vastaan. Putkoselle sodassa (ja rakkaudessa) kaikki keinot ovat sallittuja


Marko




Linkkit Max Van Der Werffin aineistoon löydetty muun muassa seuraavista sähköposteista aiemmin linkitetyn ohella (kuvakaappaus), vastaanottajina joko Janus Putkonen tai Tatjana Egorova. Henkilöiden toiminta huomioiden, on perusteltua jättää sähköposteissa mainitut nimet näkyville.














































torstai 18. heinäkuuta 2019

Viisi vuotta Malaysia Airlinesin lennon MH17 tuhosta


Heinäkuun 17. 2014 kello 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 Boeing 777-200ER:n ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin, 298 matkustajan ja lentokoneen miehistöön kuuluneen siviilin elämä oli päättynyt Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluneesta 9K37M1 Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun 9М38M1-tyyppisen ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä takaa katsottuna lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella. Yhä tänään – viisi vuotta traagisen tapahtuman jälkeen – Venäjä kieltää osallisuutensa koneen pudottamiseen aivan kuten se kieltää vastuunsa Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan. Maailma ei saa unohtaa tapahtunutta, niinpä tässä ja nyt, kirjoitan yhteenvedon Buk-M1 TELARin nro. 332 matkasta prikaatin tukikohdasta Marshala Zhukovasta Millerovon kautta Itä-Ukrainan sotatoimialueelle.

















Moni ryhmä ja tutkijatiimi, joukossa myös Bellingcat ja monikansallinen Joint Investigation Team, on päätynyt siihen tulokseen, että MH17 pudottanut ohjus laukaistiin kyseisestä Buk-M1 TELAR nro. 332 ja että se kuului Venäjän maavoimien, Marshala Zhukovaan Kurskin alueelle sijoitetulle, 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonalle, joten voimme aloittaa tämän kirjoituksen Marshala Zhukovasta ja 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin tukikohdasta. (1 ja 2)

















53. ilmatorjuntaohjusprikaatin tukikohta, Marshala Zhukova – upotuskuva lisätty sosiaaliseen mediaan 3. elokuuta 2014.


Aloitetaan 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonaan kuuluvan Buk nro. 332 TELAR:ia kuljettaneen kolonnan matkanteon seuranta Venäjän puolella muutamilla kuvilla reitiltä Marshala Zhukovasta Kurskin alueelta Millerovoon Rostovin alueelle. Kolonna lähti liikkeelle Marshala Zhukovassa sijaitsevasta tukikohdasta 23. kesäkuuta 2014. Kolonnan vahvuuteen kuului tuolloin muun muassa seuraavalti kalustoa Buk-TELAReiden sekä tulenjohtovaunujen tms. ohella.

ajoneuvo
lukumäärä
KamAZ 65225 (trailereilla Buk-M1 TELARit tms. kalustoa)
11
Ural 4320 (nosturi)
1
KrAZ 255B
4
KamAZ 5350 (osa veti traileria)
14
GAZ-66
5
Zil 131
2
Ural 4320
5
Ural 4320
1 (KamAZ 5320 vetää)
UAZ-452 (ambulanssi)
1
PAZ-3205 (linja-auto)
1
(Lähde: Bellingcat53rd report public)




















53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kaluston reitti Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle Rostovin oblastiin.


















Karttamerkintä 1 – 23.6.2014: Kolonna on liikkeellä kohti itää Kursk – Voronez välisellä pikatiellä R298 (kyrillisin aakkosin Р298), videon kuvaushetkellä kolonna on muutaman kilometrin päässä Marshala Zhukovasta sijaitsevasta tukikohdastaan. (3)





















Karttamerkintä 2 – 23.6. 2014: yllä kuvakaappaus Troitskiyssa kuvatulta videolta, ollaan tien R190 (P190) varrella. Kuvassa nähtävillä Buk-M1 kyljessä huolimattomasti piiloon maalattu numero 332. (4)

















Karttamerkintä 3 – 23.6.2014, Staryi Oskol: Staryi Oskolin alueelta on useita valokuvia sekä videoita, joilla näkyy 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa liikkeellä. Yllä pysäytyskuva videolta Военная техника Старый Оскол, (5) videolla kolonna ajoi pitkin ul. Alekseya Ugarova – Metallurgovia. Lähtöpisteestä matkaa on taitettu vajaat 137 km, (kyseessä tie nro. P188).

















Karttamerkinnät 4 ja 5 – 24.6.2014, Aleksejevka: Google Earth kuvaan upotettu valokuva Buk-M1 TELARista Ilovkan ja Aleksejevkan väliseltä tieosuudelta sekä kuvakaappaus videolta Без названия, (6 ja 7) kuvassa kolonna on Gazpromin huoltoaseman kohdalla (os. ul. Chapayeva 27, Aleksejevka). Alueella on myös muita huoltoasemia, kuten Rosneftin huoltoasema.

















Karttamerkintä 6 – 25.6.2014, ul. Artilleriyskaya Millerovo, Rostovin alue – 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalusto saapuu Millerovon alueelle, saapuminen kuvattu ohi ajavaan autoon asennetulla kameralla. (8) Tuolloin kolonna oli Millerovon eteläpuolella tiellä R115 (kyrillisin kirjaimin Р115) noin 25 kilometrin päässä Venäjän ja Ukrainan välisestä rajasta. Matkaa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin sijoituspaikasta Millerovon alueelle on vajaat 600 km.


Kesän ja alkusyksyn 2014 kuluessa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan sotilaiden sosiaalisen mediaan postittamien viestien ja kuvien perusteella, sotilaat ovat olleet Millerovon alueella sijoitettuna useita kuukausia ainakin seuraavilla alueilla ja paikkakunnilla Dubyssa, Mityakinskayassa ja Chebotovkassa sekä Voloshinossa Millerovon ohella. (9)
















Yhden sotilaan isä julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan pojastaan ”Denisistä” Millerovo-kyltin vierellä (saman kuin karttamerkintä 6 kohdalla oleva Millerovo-kyltti), toisessa isän julkaisemassa kuvassa poikansa ”Denis” on osin naamioitujen kuorma-autojen edessä – kuvassa on selitys “2014-граница” (2014-rajalla), jolloin 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan osia oli sijoitettuja Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaseudulle Millerovon länsi- ja lounaispuolella. (9) Alkuperäiset kuvat ”Denisistä” poistettiin hyvin pian niiden julkaisun jälkeen, ”Denisistä” ja muista 2. pataljoonan sotilaista jäi kuitenkin niin paljon ”jälkiä” sosiaaliseen mediaan, että heidän sijoittumisesta alueella kyettiin muodostamaan selkeä kuva.



Buk TELAR nro. 332 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla 16.-18. heinäkuuta 2014

MH17-lentoa edeltävänä iltana (16.7.2017) käydään kohtalokas puhelu kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Ukrainan itäosissa on käynyt niin tukalaksi Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita, että alueen militanttikomentajat tiedostivat mitä tuleman pitää, jollei apua tulisi ja pian. He tarvitsivat raskaampaa ilmatorjuntakalustoa toivoen nimenomaisesti Bukia, jollainen heille luvattiin toimittaa. (10)

Ensimmäinen havainto Buk-M1 TELARista n:o 332 Itä-Ukrainan maaperällä tehtiin Sorokinessa (ent. Krasnodon) klo 04:28, 17. heinäkuuta 2014, kolonnasta on havainto aamulta myös Hartsyzkista Makiivkan itäpuolelta ennen ensimmäisiä julkaistuja kuvia Donetskista aamulta 17. heinäkuuta 2018.















Buk-M1 TELARia kuljettaneen kolonnan reitti Donetskista Snižneen (17. heinäkuuta 2014).

















1. 17. heinäkuuta 2014 aamulla klo. 9:08 Bukia kuljettanut ajoneuvo oli tuntemattomassa paikassa Donetskin alueella. Tuolloin nauhoitettiin puhelu, jossa käytiin keskustelua lastina olevasta ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä.

Lokakuussa 2017 julkaistiin kuva, jossa oli Buk-M1 TELAR nro. 332 kuvattuna Donetskissa, aiemmin (17.7.2014) oli julkaistu twiitti, jossa kerrottiin Bukin olleen kello 09:15 Prospekt Illitsan risteysalueella. Lokakuussa 2017 julkaistu kuva on otettu kyseisessä paikassa ul. Shakhtobudivnykivin ja Prospekt Illitsan risteyksen tuntumassa sijaitsevan kauneussalongin kohdalla. (11) Todennäköisesti klo. 09:08 nauhoitettu puhelu soitettiin tämän pysähdyksen aikana.



















2. 17. heinäkuuta 2014 Paris Matchin toimittaja kuvasi Makiivs’ken pikatiellä (H21) Bukia kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmän (sijainti: 48.003838, 37.872051). (12) Paris Matchin toimittajat soittivat ajoneuvoyhdistelmän trailerissa olleeseen puhelinnumeroon. Numerosta vastannut henkilö arveli ajoneuvon varastetun heiltä. Yritys, jolta Volvo trailereineen oli ”varastettu”, sijaitsee Donetskissa ul. Molodykh Shakhtariv’lla (no. 19) Kyivskyin alueella.

















3. 17. heinäkuuta kello 11:10 ajoneuvokolonna kuvattiin videolle ul. Avtotransportnalla Kapitalnajan puiston kohdalla matkalla kohti itää valtatielle H21 (sijaintitiedot: 48° 1'4.42"N 37°59'2.55"E). (13) Videon kuvausajankohta oli tiedossa, joten Stratfor hankki käyttöönsä alueelta otettuja satelliittikuvia, jotka omalta osaltaan todistivat sen, että kyseinen Buk-M1 TELAR-kolonnasta kuvattu video on kuvattu väitettynä ajankohtana kyseisessä paikassa. (14)















4. Kello 11:00 – 12:00 välisenä aikana ajoneuvokolonna ohitti ensin Zuhresin ja sen jälkeen Shaktarskin jatkaen matkaa kohti Torezia tietä H21 myöten. Yllä kuvakaappaus lyhyeltä videolta, Buk-M1-kolonna kuvattuna Zuhresissa sen edetessä H21/ul. Karl Marks’ia myöten kohti itää. (15)















5. Kello 12:00 – 12:45 välisenä aikana Buk-M1 TELARia kuljettanut ajoneuvokolonna saapui Toreziin lännestä poistuen sieltä itään Snižnen suuntaan. Yllä Buk-M1 kuvattuna Volvon vetämällä trailerilla Torezissa 17.7.2014 prospect Gagarinan ja ul. 50 rokiv SRSR:n risteysalueella.


























Iltapäivällä kello 13:00 aikoihin Buk-kolonna saapui Snižneen, jossa Buk-M1 ajettiin pois Volvon vetämältä trailerilta noin kello 13:30, jonka jälkeen Buk-M1 TELARilla ajettiin Snižnestä etelän suuntaan kohti Pervomaisken kylää. Bukin liikkeistä alueella on julkaistu sosiaalisessa mediassa yksi valokuva (yllä) ja video, josta kuvakaappaus alla. (16) Valokuvassa Buk on liikkeellä ul. Karapetyan 13a:n kohdalla vähemmän kuin kilometri luoteeseen videon kuvauspaikasta T0522 -pikatien varrelta, josta alla oleva kuvakaappaus. (Kartassa merkinnät 6. ja 7).

























Aloitin blogin lainauksella ohjaamon vahvistusviestistä, palaan siihen nyt uudelleen – kello 16:19:56 lennon MH17 Boeing 777-200ER:n ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla Dnipron lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.


Kello 16:20:xx Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluneesta Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä takaa katsottuna lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella. Ohjus laukaistiin pellolta Pervomaiskyin kylän länsipuolelta Pervomaisken kylästä lounaaseen. Kaikki lennon MH17 298 matkustajaa ja miehistön jäsentä kuolivat tämän terroriteon, sellaisena pudotusta voidaan pitää, seurauksena.

Muutama tunti MH17 alas ampumisen jälkeen @WowihaY jakoi twitterissä alla olevan kuvan, kuva on otettu hetki sen jälkeen, kun Buk-M1:stä ammuttiin ohjus kohti Malaysia Airlinesin lentoa MH17. Kuvan ottopaikan sijainti selvitetty muun muassa Bellingcatin toimesta, se on myös otettu ajankohtana, jolloin se kerrotaan otetun. (17)



















Ilta ja yö Malaysia Airlinesin MH17 pudottamisen jälkeen – Buk-M1 TELAR evakuoidaan Venäjälle


Julkaistujen tietojen mukaan ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko oli vastuussa Buk-M1 TELARin n:o 332 siirroista Ukrainan maaperällä, hän oli myös läsnä, kun MH17 pudottanut ohjus ammuttiin, ja hän myös vastasi Buk-M1 TELARin siirrosta Snižnen alueelta takaisin Venäjälle.
 
Malaysia Airlinesin pudottaneen Buk-M1 TELAR nro. 332 havaintotiedoissa on 17. heinäkuuta 2014 osalta noin viiden tunnin aukko iltapäivästä klo. 16:20  iltaan kello 21:32, jolloin Buk-M1 TELAR mainitaan nauhoitetussa puhelussa. On hyvin mahdollista, että tämän vuoden kesäkuun lopulla Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n vangitsema Volodymyr Tsemakh on tuolloin ollut osallisena Buk-M1 TELARin kätkemisessä Snižnen alueella.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen heinäkuun 17. 2014 kello 21:30 Igor Girkin antoi Sergei Dubinskille käskyn siirtää Buk-M1 TELAR saattueessa Luhanskin oblastin ja Venäjän väliselle rajalle ja siirtää sen Venäjälle.

Samaisena iltana kello 22:35 Dubinski vastaavasti antoi aiemmin mainitulle käskyn Khartšenkolle toimittaa Buk-M1 TELAR Luhanskin alueella Venäjän rajalle ja luovuttaa se siellä henkilölle, joka saapuu noutamaan sitä. Käskyn saatuaan Khartšenko kokosi ryhmän suojaamaan Buk-M1 TELARin kuljettamista takaisin Venäjälle käytössään olevalla Volvon vetämällä trailerilla.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n suorittamasta Volodymyr Tsemakhin vangitsemisesta sekä Girkinin ja Dubinskin sekä Khartšenkon rooleista kirjoitin tarkemmin omissa blogeissaan heinäkuun alkupuolella. (18 ja 19)

JIT:n julkaisemien tietojen mukaan Buk-M1 TELAR siirrettiin Snižnen alueelta Venäjälle seuraavien reittipisteiden kautta:

Khrustalnyi (entinen Krasnyi Lutš) – FashchivkaDebaltsevePerevalskLuhansk, jossa Buk-TELARia kuljettanut Volvo onnistuttiin kuvaamaan Buk nro. 332 trailerilla kello 05:xx aikoihin – KhriashchuvateMolodonvardiyskSukhodilskSevernyi, josta Buk-TELAR  siirtyi Venäjän puolelle heinäkuun 18. 2014 kello 07:15.

































Heinäkuun 18. kello viiden aikaan aamulla Buk-M1 TELARia kuljettanut ajoneuvoyhdistelmä tallentui videolle Luhanskissa, yhdistelmän suuntana oli Krasnodon/Severnyi. Videolla on nähtävissä, Bukissa olevan enää kolme ohjusta, jälleen yksi välillinen todiste siitä, että kyseisestä Buk-M1 TELARista ammuttiin MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus. (20)

Samaisena päivänä (18.7.2014) aamuseitsemän jälkeen Buk-M1 TELAR poistui Ukrainasta Venäjän puolelle Severnyin alueelta. Mikäli Buk-M1 TELAR todellakin siirtyi Severnyin alueelta, eikä Krasnodonin kautta Venäjälle, ylitti se rajan alueella, jossa ei ole virallista rajanylityspaikkaa, joten on todennäköistä, että Buk-M1 TELAR  joko siirrettiin Venäjälle suoraan maastorajan yli tai rajaseudulla risteileviä teitä myöten. Todennäköisin siirto Severnyin kautta on voitu päätellä puhelunauhoitteiden ja muiden lähteiden perusteella esim. Politien julkaisemalla MH17-videolla käydään keskustelua siirrosta Venäjälle. (21)


















Päivää myöhemmin 19. heinäkuuta 2014 Kamensk-Šahtinskissa Venäjällä kuvattiin todennäköisesti 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin Buk-ilmatorjuntajärjestelmään kuuluva latauslavetti nro. x23 9A39 M1. (22) Kuvauspaikalta on linnuntietä reilut 24 kilometriä Ukrainan ja Venäjän väliselle rajaosuudelle, joka tuolloin – heinäkuussa 2014 – oli venäläisjoukkojen hallussa.


Voimme todeta vielä sen, että kyseisten päivien (käytännössä 16. – 18. heinäkuuta 2014) Buk-M1 TELARia Itä-Ukrainassa miehitetyillä alueilla kuljettanut Volvo on kuvattu myöhemmin rahtaamassa Venäjän asevoimien ja proxy-joukkojen kalustoa Itä-Ukrainassa. Satelliittikuvien perusteella on voitu todentaa samaisen Volvon trailereineen olleen MH17 pudottamisen jälkeen pysäköitynä sen omistavan yrityksen tontilla ul. Molodykh Shakhtariv’lla Donetskissa (esim. 9.8.2014 ja 3.9.2014). Nämä todisteet pudottavat pohjan pois väitteiltä ajoneuvoyhdistelmän ”varastamisesta”.

Olen pyrkinyt käymään läpi niin suurella tarkkuudella kuin mahdollista esitetyt paikkatiedot verraten video/kuvatallenteita street view-näkymään tai muihin kyseisiltä paikoilta otettuihin kuviin ja videoihin – tai muuhun aineistoon. Kirjoituksessa olen myös hyödyntänyt Bellingcatin ja JIT:n aineiston rinnalla esim. StopFakenExploring Russia’s 53rd Brigade’s MH17 Convoy with StoryMap” artikkelia sekä sosiaalista mediaa.


Marko