Heinäkuun 17. 2014: ”Romeo November Delta, Malaysian one seven”

 

Helmikuun 24. päivän jälkeen olemme saaneet kuulla monen monituista kertaa poliitikkojen ja yritysjohtajien suusta Venäjän (24. helmikuuta toteuttaman laajan Ukrainaan kohdistaman offensiivin) hyökkäyksen tulleen meille täytenä yllätyksenä – mielestäni se on puolustuksena mitääntekemättömyydelle ja turvallisuuspoliittiselle vastuunpakoilulle merkityksetön. Nimittäin vuoden 2014 heinäkuun 17. päivän (kello 16:20:xx) jälkeen olemme siirtyneet aikaan, jolloin Venäjän minkään teon ei pitäisi olla enää minkäänlainen yllätys kenellekään.

Heinäkuun 17. päivä 2014, kello 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 (Schiphol, Amsterdam – Kuala Lumpur) ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys lentoon MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Alue, jolta lennolla MH17 käytetyn, pudotetun, Boeing 777-200ER:n kappaleet löytyivät.

Se mitä Malaysia Airlinesin lennolle MH17 tapahtui Itä-Ukrainan yllä iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014 paljastui meille ennen pitkää, käytännössä meillä kuitenkin oli selkeä käsitys ja kuva siitä, mitä kyseisenä iltapäivänä noin kello 16:20 tapahtui jo paljon ennen kuin Joint Investigation Team eli JIT antoi lausuntonsa toukokuussa 2018:

”The JIT is convinced that the BUK-TELAR that was used to down MH17, originates from the 53rd Anti Aircraft Missile brigade (hereinafter 53rd brigade), a unit of the Russian army from Kursk in the Russian Federation. The JIT reached this conclusion after extensive comparative research.” (1)

Meille piirrettiin tarkka kuva (ja reitti), siitä mitä kesällä 2014 Venäjällä ja Itä-Ukrainassa tapahtui paljon ennen kuin JIT antoi lausuntonsa. Tässä työssä suuri vastuu oli aktiivisilla kansalaisilla, OSINT-harrastajilla (joista eräille harrastuksesta on tullut totinen työ) joiden on onnistunut piirtää tarkka kuva siitä, mitä tuolloin tapahtui. Kuva on niin tarkka, sen pohjautuessa todellisiin havaintoihin, ettei edes Venäjän valtiollinen propaganda ja disinformaatio ole onnistunut horjuttaa tätä havaintoihin perustuvaa mallinnusta tapahtumienkulusta. Ja koska kuva on tarkka ja ristiriidaton, ollut jo useiden vuosien ajan, on naiivia väittää Venäjän hyökkäyksen olleen täysi yllätys ja pyrkiä samalla esittämään tilanne sellaisena, että Venäjä olisi oikeasti ollut jollain merkittävällä tavalla erilainen valtio ennen 24. helmikuuta 2022. Ei ollut, ei!

Tietty voimme käydä keskustelua siitä, että oliko edes vuosi 2014 jollain tapaa poikkeuksellinen Vladimir Putinin johtamalla Venäjällä, mutta jos pidämme vuotta 2014 todellisena vedenjakajana, niin viimeistään kesän kuluessa silmiemme olisi pitänyt avautua ja tuolloinkin jättäisimme huomiotta sen,  kuinka sota Donbasissa alkoi huhtikuussa 2014 ja millaiset tapahtumat edelsivät sotaa Ukrainassa – Venäjän toteuttama Krimin niemimaan miehitys helmi-maaliskuussa 2014. (2)

Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin iltapäivällä heinäkuun 17. 2014 mutta jo ennen heinäkuun puoliväliä Venäjä oli hyvin konkreettisella tavalla osallistunut sotaan Ukrainan itäosissa. Nimittäin kesäkuun 29. ja heinäkuun 17. päivän välillä Venäjän maaperältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa kranaatinheittimillä, tykistöllä ja raketinheittimillä useita kertoja. (3) Ja jos tällainen tulitoiminta ei ole sodankäyntiä, niin mitä se sitten on? Ja toisaalta, mikä sitten on sodankäyntiä jos ei tämä? Ja nytkin jätän huomiotta kaiken sen miehistö- ja materiaaliavun, jota Venäjältä virtasi Itä-Ukrainaan kevään ja alkukesän 2014 kuluessa unohtamatta sitä tosiseikkaa, että keväällä 2014 Itä-Ukrainassa syttynyt sota on täysin Venäjän masinoima.

Tai kuten venäläinen tiedustelu-upseeri  ja yksi neljästä MH17-syytetystä, Igor Girkin, ilmaisi asian haastattelussa marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle”:

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (4)

Girkin oli se upseeri, jonka johtama ryhmä vastasi ukrainalaisten Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkien valtauksesta ja miehittämisestä huhtikuussa 2014 yhdessä militanttien kanssa. Valtauksen ja miehityksen ollessa käytännössä se hetki, jolloin sota Ukrainan itäosissa alkoi keväällä 2014.

Ennen MH17 pudottamista Venäjä toteutti varhain aamulla 11. heinäkuuta 2014 (klo. 04:30) huomattavan raskaan raketinheitinkeskityksen Zelenopillian kylän lähelle Ukrainan eteläosiin, noin 7000 metriä maiden välisestä rajasta (tulitusalueelta Zelenopillian kylään on matkaa reilut 18 kilometriä). Zelenopillian kylän tuntumaan oli leiriytynyt väliaikaiseen kenttätukikohtaan osia 24. ja 72. mekanisoidusta prikaatista sekä 79. ilmakuljetteisesta prikaatista ja Ukrainan rajavartiostosta. Ukrainan asevoimien yksiköillä ja rajavartiostolla oli käynnissä operaatio Ukrainan ja Venäjän välisen rajaseudun varmistamiseksi.

Ukrainalaisten kenttätukikohta Zelenopillian alueella Venäjän rakettikeskityksen jälkeen, 11. heinäkuuta 2014.

Venäjä tulitti Zelenopillian kylää omalta maaperältään Millerovon kylän pohjoispuolelta 122 mm BM-21 Grad ja 2B26 Grad-K raketinheittimillä. Vain muutaman minuutin kestäneen keskityksen seurauksena yhteensä 37 ukrainalaissotilasta ja upseeria menehtyi, kuolleista seitsemän kuului Ukrainan rajavartiojoukkoihin. Haavoittuneiden sotilaiden lukumäärä nousi 93:een. Eikä Zelenopillian alueelle kohdistettu tulitus ollut ensimmäinen kerta, jolloin Venäjältä ammuttiin kohteita Ukrainassa, jo ennen sitä Venäjältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa (ja jos joku väittää, että Venäjällä ei ollut osaa eikä arpaa niihin, niin viimeistään Zelenopillian raketinheitinkeskityksen kohdalla seinä nousee vastaan). Tie on kuljettu loppuun, Ukrainassa oli kesällä 2014 käynnissä sota, johon Venäjä osallistui lähettämällä joukkoa ja kalustoa, ja tulittamalla asevoimillaan kohteita Ukrainassa – ja kaikki tämä tapahtui ennen heinäkuun 17. päivää ja Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista.

Sinä aamuna, jolloin Venäjä tulitti Zelenopillian aluetta, idässä Ukrainan ja Venäjän väliselle rajaseudulle oli jo saapunut 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa. (5) Tähän joukkoon kuului myös Novator 9K37 M1 Buk TELAR nro. 332, jolta laukaistiin MH17 pudottanut ohjus.

Kuinka 53. ilmatorjuntaprikaatin kalustoa päätyi kesällä 2014 yli 600 kilometrin päähän tukikohdastaan Marshala Zhukovasta, Kurskin itäpuolelta? En vastaa kysymykseen ”miksi”, tiedossa on kuitenkin reitti mitä myöten osia 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta siirrettiin 23.–25. kesäkuuta 2014 Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle, Rostovin oblastin pohjoisosiin.

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle (julkaistu 12. joulukuuta 2020).

Malaysia Airlinesin lentoa MH17 edeltävänä iltana (16. heinäkuuta 2014) käydään kohtalokas puhelu kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Itä-Ukrainan venäläisjohtoisten joukkojen kontrolloimilla ja miehittämillä alueilla on käynyt tukalaksi Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Venäläiskomentajat ja heidän apuna olevan militanttikomentajat tiedostivat mitä tuleman pitää, jollei Venäjältä tule apua ja pian. Suojaksi lisääntynyttä Ukrainan ilmavoimien aktiivisuutta vastaan he tarvitsevat raskaampaa ilmatorjuntakalustoa – puhelun kuluessa toivottiin nimenomaan Bukia (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmää), jollainen heille luvattiin toimittaa Venäjältä.

Tämän puhelun seurauksena 17. heinäkuuta 2014 päädyttiin tilanteeseen, jossa kello 16:20:xx Malaysian Airlinesin lennolla MH17 koneena ollut Boeing 777-200ER tuhoutui Itä-Ukrainan yllä. Se tuhoutui Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalustoon kuuluneesta Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella. Seitsemää sekuntia ennen (kello 16:19:56) lennon MH17 ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin. Kaikki lennon MH17 283 matkustajaa ja 15 miehistönjäsentä kuolivat – Venäjä ei ole tähän päivään mennessä kantanut vastuuta teostaan.

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa (julkaistu 16. joulukuuta 2020).

Millainen joukko-osasto 53. ilmatorjuntaohjusprikaati tuolloin oli?

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati (julkaistu 9. tammikuuta 2021).

Venäjä tarjoili lännelle hopealautaselta mahdollisuuksia ryhtyä toimiin keväällä ja kesällä 2014, se tarjoili niitä vielä Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen loppukesästä käydyn Ilovaiskin taistelun aikana rikkoessaan Ukrainan kanssa tehdyn sopimuksen ja tulittaessa rajusti Ilovaiskin kattilasta vetäytyviä ukrainalaisjoukkoja, aiheuttaen ukrainalaisille huomattavat tappiot. (6) Venäjän toimia lopputalvesta syksyyn 2014 yhdistää valehtelu, propaganda, vastuunpakoilu, sotarikokset, miehitys ja sellaiseen tähtäävät sotatoimet, joten on melkoista hurskastelua väittää helmikuun 24. 2022 tulleen yllätyksenä – tämä tarina olisi mennyt läpi helmikuussa 2014 Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan, mutta mikään yllätys (harjoitettuine julmuuksineen) se ei ole enää kahdeksan vuotta myöhemmin helmikuussa 2022.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.om.nl/actueel/nieuwsberichten/@103183/update-criminal/ 

2. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

3. Bellingcat: Russian artillery attacks on Ukraine 2014.

4. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 (lainaten Zavtraa).

5. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf  (s. 40).

6. https://puolustusvoimat.fi/documents/1951253/4047542/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf/a0c74a16-90de-44d8-8a38-f33c903a8def/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf.pdf 

#MH17 #StandWithUkraine 

Lapsia – Дети: pommit irti

 

Muutamia vuosia sitten verkkokalvoillemme piirtyi kuvia Syyriasta, kuinka venäläiset pommikoneet tyhjensivät pommilastinsa kaupunkien ja kylien yllä, kuinka Syyrian ilmavoimien helikopterit leijuivat hiekanväristen kaupunkien yllä pudottaen tynnyripommeja ihmisten niskaan. Muistamme kuinka kirkkojen kellot soivat venäläisen ja syyrialaisen tykistön jauhaessa Aleppoa soraksi. Moni oli hämmentynyt ja ihmeissään, kuinka se oli mahdollista, kuinka maailma saattoi hiljaa hyväksyä kokonaisten kortteleiden tuhoamisen – joku ehkäpä pohti sitäkin, kuinka sotilaat pystyivät täyttämään käskynsä, kuinka he pystyivät nukkumaan tekojensa jälkeen.

Venäjän aloittaessa laajan offensiivin kaikkialle Ukrainaan varhain 24. helmikuuta, Syyriasta alkoi kuulua varoituksen ääniä. He muistivat millaista totaalista tuhoamissotaa Venäjä kävi yhdessä Bašar al-Assadin hallinnon kanssa Syyriassa, ja jo hyvin varhain he varoittivat ukrainalaisia pahimmasta mahdollisesta, mikä voi toteutua – iskuista sairaaloita ja oppilaitoksia vastaan, iskuista lapsia vastaan: he muistuttivat, ettei edes YK:n edustajille pidä kertoa missä sairaalat sijaitsevat, koska tiedot välittyvät venäläisille ja lopulta rintamalle, jossa tietoja käytetään tuhoamissotaan. Syyrialaiset myös varoittivat, ettei pidä kertoa missä lapset ovat, mitä reittejä ja milloin heitä kuljetetaan, koska venäläiset iskevät juuri näihin kuljetuksiin. Lainkaan kärjistämättä voidaan todeta, että venäläisille sana ”Дети” (lapsia) on kuin kutsu iskeä kohteeseen ja voimalla – tämän näimme Mariupolissa muutama päivä sitten.

Kuinka tämä sitten on mahdollista, miten sotilas voi moraalisesti perustella tekonsa itselleen ja yhteisölleen? Esseessään ”Vladimir Putin ei ole hullu, ja asialla spekulointi vie huomion olennaiselta” kirjailija Sofi Oksanen vastaa edellä esittämiini kysymyksiin tyhjentävästi – lainaan esseestä pari kappaletta:

”Putinin propagandassa ukrainalaisten kansallistunne omaa valtiota, kieltä ja itsenäisyyttä kohtaan on jotain, mistä Putin-messiaan on heidät parannettava, jotta he voisivat liittyä terveiksi slaavilaisen perheen jäseniksi.

Ukrainalaisten määrittely nationalisteiksi on Putinin Venäjälle tärkeää, koska sanalla on venäläisille yhtä negatiivinen kaiku kuin uusnatsilla Pohjoismaissa. Mustamaalaavalla kielellä riisutaan kohteena olevan kansan ihmisyys, mikä tekee tappamisesta helpompaa eikä kotien tuhoaminen tai maan miehittäminen ole moraalinen ongelma, vaan kohde oikeastaan ansaitsee kohtelunsa. Vainon siemen itää aina tietyn ihmisryhmän epäinhimillistämisessä ali-ihmiseksi.” (1)

Vladimir Putinin Venäjällä Ukrainaan ja ukrainalaisiin on kohdistettu eriasteista vaikuttamista parin vuosikymmenen ajan, samalla Venäjällä venäläisille Ukrainasta ja ukrainalaisista on maalattu hyvin värittynyt kuva – ukrainalaisia on leimattu (vähäisemmässä määrin) jo ennen Euromaidania, mutta Viktor Janukovitšin paon jälkeen Venäjän valtiojohtoinen propaganda ryhtyi uurastamaan de-humanisoidakseen ukrainalaiset ja samalla Ukraina valtiona esitettiin epäonnistuneena, jonka olisi palattava ”kotiin”.

Kun valtiojohtoinen propaganda yhtäällä de-humanisoi kokonaisen kansan ja toisaalla ryhtyy paatoksellisesti militarisoimaan omaa kansaa, päädytään tilanteeseen, jossa nyky-Venäjä näyttäytyy ulkomaailmalle totalitaarisena ja fasistisena valtiona, jonka väestöstä huomattavan suuri osa näyttää kannattavan sotaa ja mitä ilmeisimmin juuri sellaista sotaa, jota Venäjä tällä hetkellä Ukrainassa käy – pommittaa siviilikohteita, tuhoaa sairaaloita ja kouluja, iskee ilmavoimillaan väestösuojiin ja kohteisiin, joista ihmiset hakevat suojaa. Ja samalla valtiojohtoisen propagandan avulla Venäjä hakee oikeutusta itselleen näihin tekoihin – vaan voimme todeta, että valheella on lyhyet jäljet, ja toivottavasti useampi kuin yksi venäläinen päätyy oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Alla Maxarin julkaisema satelliittikuva Mariupolin teatterista venäläisten suorittaman ilmaiskun jälkeen. Aukiolle maalattu ”Дети” – lapsia on nähtävillä selkeästi. Teksti on maalattu reilusti ennen ilmaiskua, se on nähtävillä satelliittikuvista aukiolla, joten venäläiset eivät voi sanoa, etteivät tienneet. He tiesivät, mutta he eivät piitanneet tekstistä lainkaan (ja ehkäpä propagandallaan ovat hakeneet oikeutusta sotarikokselleen).

Maaliskuun 16. päivä suoritetun ilmaiskun aikaan Mariupolin teatterissa oli turvaa hakemassa satoja, kenties jopa tuhat siviiliä. Eilisen ilmoituksen perusteella raunioista on saatu hengissä ulos reilut sata teatterista suojaa hakenutta, kukaan ei vielä tuolloin tiennyt kuinka paljon siviilejä oli hautautuneena raunioihin tai elossa teatterin kellaritiloissa. Pelastustyöt teatterin raunioilla jatkuvat äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa pommitusten ja tykistökeskitysten vaikeuttaessa työskentelyä alueella.

Keväällä 2014 alkaneen sodan aikana Mariupolia on koeteltu lukuisia kertoja, touko-kesäkuussa kaupunki oli hetken aikaa Venäjän tukemien ja varustamien joukkojen hallinnassa kunnes ukrainalaiset vapaaehtoisjoukot vapauttivat kaupungin lyhyestä miehityksestä. Kesän 2014 päätyttyä ja rintamalinjan vakiinnuttua, Mariupol pysyi Ukrainan hallinnassa, venäläisjoukkojen miehittäessä lähimmillään alueita parikymmenen kilometrin päässä kaupungin itäpuolella. Tammikuussa 2015 kaupunkia tulitettiin BM-21 ja BM-22 raketinheittimillä Venäjän asevoimien upseereiden johtamien yksiköiden toimesta – rakettikeskityksessä kuoli kymmeniä siviilejä yli sadan vammautuessa. (2)

Se mitä tänään Mariupolissa tapahtuu on kuitenkin jotain sellaista, johon siviilejä ei ole voinut valmistella – synnytyssairaalan pommitus, teatteriin kohdistettu ilmaisku, kaupungin piiritys ja tuhoaminen tykistöllä ja panssaritulella. Loukussa on edelleen satojatuhansia siviilejä ilman ruokaa ja vettä – meidän silmien edessä Venäjä syyllistyy sotarikokseen (tai oikeammin sotarikosten sarjaan) ja samalla kokonaisen kaupungin tuhoamiseen ja viimeisimmän tiedon mukaan tuhansien asukkaiden pakkosiirtämiseen Venäjälle. (3) Kaiken tämän rinnalla kaupunkilaisten kokemaa tuskaa häpäistään Venäjälle työskentelevien propagandistien toimesta, tähän joukkoon lukeutuu myös suomalaissyntyinen – Venäjän miehittämässä Luhanskissa asuva – Janus Putkonen. (4)

Bellingcatin perustaja Eliot Higgins on kritisoinut voimakkaasti Venäjän suurlähetystöjä niiden tavasta levittää valeuutisia ja disinformaatiota Venäjän Mariupoliin kohdistamien pommitusten jälkeen. (5) Higginsin kritiikin toinen kärki osuu sitten sosiaalisen median alustoihin, jotka hyväksyvät Venäjän valtiollisten edustajien toimet.

Maaliskuun 10. päivä kirjoittamassani blogissa loin ensimmäisen laajemman katsauksen Venäjän mahdollisiin sotarikoksiin Ukrainassa, kyseisen päivän jälkeen Venäjän sodankäyntitapa on muuttunut entistä brutaalimmaksi.

Sairaaloita, oppilaitoksia ja päiväkoteja tulitetaan tykistöllä tai ilmasta päivittäin, evakuointikäytävien kautta turvaan siirtyviä siviilejä on tulitettu – Kiovan kupeessa Irpinissä kokonainen perhe menehtyi, siviilejä on otettu panttivangeiksi, miehitystä vastustavia henkilöitä on kidnapattu – osa on ollut kateissa jo viikkojen ajan, naisia on raiskattu, hoitolaitosten potilaita tapettu jne. jne.

Ukrainalaisten viranomaislähteiden mukaan 16. maaliskuuta mennessä venäläiset olivat tulittaneet 117 sairaalaa, sairaaloista 7 ei voi korjata; 411 erilaista oppilaitosta oli tulitettu, oppilaitoksista 63 on siinä kunnossa, ettei niitä voi korjata tai kunnostaa (oppilaitoksiin kuuluvat päiväkodit, peruskoulut ja ylemmän asteen oppilaitokset); Venäjä ei myöskään ole säästänyt uskonnollisia kohteita, 16. maaliskuuta mennessä 28 uskonnolliseen kohteeseen oli isketty, kuva-aineiston perusteella osa on tuhoutunut perustuksiaan myöten.

Sodan vaurioittama Siunatun Neitsyt Marian syntymän kirkko, Vjazivkan kylässä, Žytomyrin alueella.

Ukrainan terveydenhoitoviranomaisten mukaan 24. helmikuuta ja 19. maaliskuuta välillä sotatoimien seurauksena on menehtynyt 112 lasta ja yli 140 lasta on vammautunut. Meidän on kuitenkin muistettava se, että paikoin tuho on niin massiivista, ettei ole ketään ketä haudata, ei tietoa siitä, kuinka moni on kuollut. Jo nyt virallisten ja epävirallisten siviiliuhrien lukumäärässä on merkittävä ero, YK:n ilmoituksen mukaan sotatoimissa on menehtynyt 847 siviiliä ja vammautunut 1399 siviiliä (24. helmikuuta – 18. maaliskuuta 2022) kun paikallisviranomaisten mukaan yksistään Mariupolissa on menehtynyt piirityksen alun jälkeen vähintään 2500 siviiliä. (6)

Kun rauha aikanaan palaa Ukrainaan, jälleenrakennus alkaa, on Venäjällä edessään itsetutkiskelun aika. Siinä missä saksalaiset kantoivat kollektiivista vastuuta natsi-Saksan teoista 30-luvulta lähtien Saksan antautumiseen saakka, teemme suuren virheen, jos Venäjän kohdalla vastuullisten piiri rajataan käsittämään vain vallan ytimessä olleet. Myös yksilöiden on mahdollista tehdä valintoja, tukea hallintoa, olla hiljaa (ja näin antaa tilaa hallinnon propagandalle) tai tehdä moraalisesti kestäviä valintoja ja nousta hallintoa vastaan, kuten olemme nähneet tuhansien ja tuhansien tehneen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008681742.html 

2. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/ 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008694742.html 

4. https://mvlehti.net/2022/03/18/raportti-ukrainan-azov-pataljoona-rajaytti-teatterin-mariupolissa-syyttaakseen-venajaa-siviilien-tappamisesta/ 

5. https://twitter.com/EliotHiggins/status/1503320094721593344 

6. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008694742.html 

Mariupolin teatteri ennen Venäjän ilmapommitusta – teksti ”Дети” nähtävillä selvästi.

MH17-oikeudenkäynnin sivujuonteita

 

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä päähuomio kohdistuu itse asiaan eli Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen ja neljän nimetyn pääepäillyn toimintaa Itä-Ukrainan sotatoimialueella kyseisenä ajankohtana, mutta tästä pääjuonteesta on eronnut ”puroja”, jotka omalta osaltaan todistavat sen puolesta, että Venäjä oli jo keskikesällä 2014 voimallisesti mukana Ukrainan sodassa ja tässä kirjoituksessa kiinnitän huomioni näihin ”puroihin” antaen itse tragedian – MH17 pudottamisen – häilyä hiljaa taustalla eräänlaisena muistutuksena siinä, ettei Venäjä ole kantanut vastuuta teosta. Itse asiassa vastuunkannon sijaan maa heittää edelleen keppejä rattaisiin vaikeuttaessaan JIT:n ja kansainvälisen yhteisön työskentelyä.

Koskapa lukijoiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät muista, keitä syytettynä on, niin muistutan teitä siitä, että Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi 19. kesäkuuta 2019 nelikon – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinskyn ja Oleg “Gyurza” Pulatovin sekä ukrainalaistaustaisen Leonid ”Krot” Khartšenkon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. (1) Samalla minun on muistutettava lukijoita siitä, että kuten JIT:n tahollakin on todettu, syytteeseen asetettu nelikko ei vastannut ohjuksen ampumisesta. Omalla toiminnallaan he kuitenkin mahdollistivat ampumisen, joten siitä johtuen JIT pitää heitä tällä hetkellä ensisijaisesti vastuullisina Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen.

MH17 pudottanut 9K37M1 Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen, tarkkaan ottaen sen 3. pataljoonan kalustoon. Huomioitavaa kuitenkin on se, että Ukrainan rajalle lähetettiin kesäkuun 2014 lopulla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoona, mutta kyseisen pataljoonan varustukseen kuulunut Buk-M1 TELAR nro. 222 korvattiin saman prikaatin 3. pataljoonan Buk-M1 TELARilla nro. 332, joka sitten siirrettiin Venäjältä Ukrainan puolelle heinäkuussa nähdyin seurauksin. Tiedossa ei ole kumman pataljoonan miehistö operoi kyseisellä TELARilla Millerovon alueella, sekään ei ole (julkisessa) tiedossa millä miehistöllä kyseistä TELARia operoitiin iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, jolloin Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin.

Voimme kuitenkin varmuudella sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 TELARin miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä tai tilanteen poikkeuslaatuisuus huomioiden tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta joukko-osastosta kootulla miehistöllä.

Viimeinen viesti MH17 ohjaamosta lennonjohdolle oli kello 16:19:56 VHF-radiolla annettu vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” (2) – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Kello 16:20: … Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatille kuuluneesta Buk-TELARista nro. 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella.

MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR nro. 332, 17. heinäkuuta 2014 Snižnessä.

Yllä kuvailtu on se pääjuonne, joka omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjän rooli oli muuta mitä se väittää, että kyse oli muustakin kuin ”vapaaehtoisista”, jotka lähtivät sotimaan Ukrainaan. Kyseessä on savuverho, jonka taa Venäjän valtio on piiloutunut, tai asia selkeämmin ilmaistuna annettu piiloutua, koska länsi ei ole aktiivisesti haastanut Venäjän disinformaatiota ja propagandaa.

Näistä sivupuroista merkittävimpiin kuuluvat ne, joissa tarkastellaan Venäjän sotimista Ukrainassa kesällä 2014, aikana ennen elokuun loppupuolen sodankulun kääntänyttä offensiivia. Ja kun edellä kirjoitin Venäjän sotimista Ukrainassa, niin tarkoitan Venäjän asevoimien yksiköitä, joiden toimien seurauksena ukrainalaisia sotilaita kuoli Ukrainan maaperällä. Aiheen laajuus huomioiden, nyt kiinnitän huomioni vain pieneen hetkeen heinäkuun puolivälin tietämillä, aloittaen heinäkuun 15. päivästä, jolloin Venäjän varustamien, miehitetyn Donetskin alueen, joukkojen komentaja Igor Girkin vieraili alueen siviilijohtoon kuuluneen Aleksandr Borodain kanssa noin parin kilometrin päässä Stepanivkan kylän luoteispuolella, päättäen tarkastelun 23. heinäkuuta 2014, jolloin Ukrainan asevoimat yhdessä kansalliskaartin ja rajajoukkojen kanssa aloittaa Šah’tarskin piirissä laajan vastahyökkäyksen katkaistakseen Venäjän asevoimien avulla avatun huoltokäytävän miehitettyjen alueiden ja Venäjän välillä.

Osa Šah’tarskin piirin taistelusta, heinäkuu 2014.

Heinäkuun 16. 2014 venäläinen, propagandatarkoituksissa usein käytetty, Life News julkaisi videon, joka oli kuvattu edellisenä päivänä kolmisen kilometriä Pervomaiskyin kylän eteläpuolella. (3 ja 4) Videolla, Igor Girkin ja tuolloin miehitettyyn Donetskiin perustetun ”kansantasavallan” johtoon kuuluneen Aleksandr Borodain ohella näkyy myös lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettu 9K35 Strela-10-järjestelmä.

Vierailun todennäköisin tarkoitus oli joukkojen valmistelu tulevaan offensiiviin alueella, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli avata huoltokäytävä Snižnen eteläpuolelta Venäjälle. Operaation tarkoituksena oli lyhentää miehitetyn Donetskin alueen joukkojen huoltoa, koska Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen operaation myötä merkittävä osa rajaseudusta oli jälleen Ukrainan kontrollissa. Heinäkuussa 2014 Venäjä ja sen varustamat joukot kontrolloivat täysin vain osaa miehitetyn Luhanskin alueen itäisimmän osan rajaseudusta.

Snižnen eteläpuolella Igor Girkinin ja hänen kenttäkomentajiensa johtama operaatio eteni kylä kylältä kohti rajaa. Stepanivkan kylän joukot miehittivät heinäkuun puolivälissä, ja jo samana päivänä pölyäviä teitä myöten joukot lähtivät etenemään kohti Marynivkaa. Girkinillä käytössä olevien joukkojen toinen kärki otti haltuunsa merkittävän Savur-Mohylan muistomerkin kukkulan, kukkulalta oli esteetön näköala ympäröivälle alueelle. Girkinin joukot hyödynsivät kukkulaa myös tulenjohdossa, alueelta osoitettiin tulta Venäjän maavoimien tykistölle, jota oli keskitetty muun muassa Kuybyshevon kylän ympäristöön.

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä yleinen syyttäjä Ward Ferdinandusse esitti –

“Pulatov also asks if the ‘eastern neighbor’ can arrange hell for the Ukrainian army near Hryhorivka, and Hryhorivka is a village behind Stepanivka, near the Ukrainian-Russian border. A number of other intercepted telephone conversations also contained requests from the ‘DNR’ for artillery support from the Russian side,” jatkaen –

“Many sources in the case claim that the DNR received combat support in the form of artillery fire from the territory of the Russian Federation”, Ferdinandusse lisäsi Venäjän kieltävän tämänkin asian. (5)

Se miksi Girkin ja hänen kenttäkomentajansa tarvitsivat tulitukea Venäjältä, käy ymmärrettävämmäksi, kun tutustuu Girkinin marraskuussa 2014 äärioikeistolaiselle Zavtralle antamaan haastatteluun, jossa hän kertoo joukkojen kärsineen heinäkuussa, kahden päivän aikana yrittäessään avata huoltokäytävää Venäjälle, 120 taistelijan tappiot. (6) Lukema on aivan jotain muuta mitä saimme lukea kesällä 2014 disinformatiivisista tiedotteista.

Stepanivkasta Girkin joukot etenivät Marynivkaan venäläistykistön tuella. On enemmän kuin todennäköistä, että Venäjän taholta Igor Girkinin joukkoja tuettiin jo tuolloin muullakin tapaa kuin tykistö- ja raketinheitinkeskityksin.

Illalla, 16. heinäkuuta 2014 Ukrainan ilmavoimat menetti Amvrosiivkan lähellä Sukhoi Su-25 maataistelukoneen. Pudotetun koneen lentäjän mukaan, konetta tulitettiin ilmasta ilmaan ohjuksella Venäjän ilmatilasta käsin. (7) Väite on uskottava, alue on noin 16 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja alue oli lounaaseen Saur-Mohilasta, jonka suunnalla on käynnissä edellä kuvattu operaatio huoltokäytävän avaamiseksi miehitetyiltä alueilta Venäjälle.

Varhain edellisen päivän aamuna (15. heinäkuuta 2014) kolme ukrainalaissotilasta kaatui ja yli kymmenen  haavoittui Amvrosiivkan lähellä sijainneeseen 72. prikaatin 3 pataljoonan tukikohtaan kohdistetussa rakettikeskityksessä. Tukikohtaan ammuttiin 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä Venäjän puolelta.

Niin ikää Amvrosiivkan alueella Ukrainan ilmavoimat menetti kaksi muuta Sukhoi Su-25 maataistelukonetta 23. heinäkuuta 2014. Koneet pudotettiin ohjusilmatorjunnalla.

Ukrainalle Amvrosiivkan alue oli tärkeä tukialue joukkojen huollolle, kyseessä oli myös rajan hallinnan kannalta merkittävästä kohteesta. Kaupungista on tie- ja raideyhteys Venäjälle.  

Bellingcatin analyysien mukaan 16. heinäkuuta 2014, Kuybyshevon alueelta tulitetaan Venäjän maavoimien toimesta neljästä pisteestä Ukrainan puolelle. Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä viitataan myös Bellingcatin julkaisemiin seikkaperäisiin havaintoihin Venäjän puolelta suoritetuista tuli-iskuista Ukrainan puolelle. Nämä tykistö- ja raketinheitinkeskitykset sitovat Venäjän asevoimat ja samalla Venäjän valtion Ukrainan sotaan. Kesällä 2014 erilaisille sosiaalisen median alustoille jaetuissa videoissa ja kuvissa näkyy todistetusti, kuinka kyse on Venäjän maavoimien kalustosta ja julkaistun aineiston perusteella voidaan myös todistaa tulituksen kohdistuneen alueille Ukrainassa. Kyse ei missään nimessä ole yksittäisistä keskityksistä vaan sadoista keskityksistä, joissa Venäjän asevoimat on käyttänyt tykistöä, kranaatinheittimiä sekä raketinheittimiä.

Iltapäivällä 17. heinäkuuta kello 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 ohjaamosta annettiin VHF-radiolla lennonjohdolle vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, samalla päättyi 298 ihmisen elo.

Niin ikää 17. heinäkuuta 2014 MH17 oikeudenkäynnissä syytettynä oleva, Venäjän maahanlaskujoukoissa (VDV) palvellut ex. everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov pyysi nauhoitetussa keskustelussa tykistökeskitystä Hryhorivkan kylän lähellä sijainneeseen ukrainalaisjoukkojen leiriin. Oikeudenkäynnissä syytettynä olevista henkilöistä Pulatov oli tuolloin (17.7.2014) Snižne-Pervomaisky-Marynivka-alueella, aivan kuten oli toinenkin syytetty – Leonid ”Krot” Khartšenkon. (8)

Seuraavana päivänä, 18. heinäkuuta 2014, taistelut etenivät rajalle ja taistelu Marynivkan raja-aseman hallinnasta alkoi.

Seuranneiden päivien aikana Venäjän proxy-joukot pyrkivät Venäjän tuella laajentamaan miehitetyiltä alueilta Venäjälle avattua huoltokäytävää. Igor Girkinin ilmoituksen mukaan illalla 22. heinäkuuta joukot olivat edenneet rajaa myöten idässä Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kyliin asti. Taranyn kylän alueelta lähtenyt hyökkäyskärki oli myös saavuttanut rajan, laajentaen huoltokäytävää etelän ja lounaan suuntaan.

Varhain seuraavana aamuna (23. heinäkuuta) Ukrainan maavoimat, laskuvarjojoukot ja kansalliskaarti aloittivat alueella vastahyökkäyksen osana Šah’tarskin piirissä aloitettua laajempaa operaatiokokonaisuutta. Samana päivänä ukrainalaisjoukot vapauttivat Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kylien ohella Marynivkan kylän.

Tätä operaatiota tuki lännempänä, Ukrainan käynnistämä operaatio, jossa joukot etenivät Amvrosiivkasta tien T0517 suuntaisesti kohti pohjoista, Blagodatnea. Operaation tarkoituksena oli laajentaa turvavyöhykettä rajalla ja tukea sivustalta Savur-Mohylan alueella käynnissä olevaa operaatiota. Ukrainan ilmavoimat tukivat maavoimien, laskuvarjojoukkojen ja kansalliskaartin yhteisoperaatiota.

Kyseinen rajaseutu pysyi Ukrainan kontrollissa aina elokuun 2014 loppupuolelle saakka, jolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot aloittivat laajan operaation Itä-Ukrainassa. Elokuun 23. päivä venäläisjoukot etenivät Avilo-Uspenkasta tien T0507 suuntaisesti kohti Amvrosiivkaa ja lounaassa, ukrainalaisen Uljanivsken kylän länsipuolelta rajan ylittäen, kohti Starobeševeä, jonka alue muodosti Ilovaiskin kattilan suun. Tänään Amvrosiivka, kuin myös koko kyseinen rajaseutu, on tiukasti Venäjän miehittämä.

 

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-10838895 

2. https://www.bbc.com/news/world-europe-29122816 

3. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

4. http://lifenews.ru/news/136703 (Huom. linkki ei enää ohjaa suoraan kyseiseen videoon).

5. http://euromaidanpress.com/2021/07/12/mh17-trial-donbas-rebels-sent-targets-for-russias-artillery-attacks-on-ukrainian-bases/ 

6. https://twitter.com/XSovietNews/status/1405467782720983041 

7. https://www.mil.gov.ua/news/2014/07/17/rosijskij-vijskovij-litak-zbiv-ukrainskij-su-25-v-nebi-donbasu/ 

8. https://twitter.com/XSovietNews/status/1402906807769706497 

Kirjoituksessani olen myös hyödyntänyt Bellingcatin julkaisemaa aineistoa Venäjän tykistökeskityksistä Ukrainaan 2014.

Kuvan lähde Bellingcat.

Kuvan Venäjältä Ukrainaan tehdyistä tykistö- ja raketinheitinkeskityksistä antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17. kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan maavoimat, rajajoukot ja vapaaehtoisjoukot sekä laskuvarjojoukot operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.

Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia keskityksiä, esim. Ilovaiskin kattilan Venäjän asevoimien epäsuoratuli puuttuu lähes täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut määritellystä rajan yli tulittamisesta.

Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45 oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun 11. päivän rakettikeskitys Zelenopillijaan, jossa kaatui 37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes sadan haavoittuessa. 

Eliot Higgins: Me olemme bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa

 

OSINT – Open Source Intelligence eli avoimien lähteiden tiedustelu nousi laajempien kansanosien tietoisuuteen Ukrainan ja Syyrian sotien myötä. Sota- ja konfliktiuutisoinnissa lyhenne nostaa monien mieleen ensinnä Bellingcatin. Jyväskyläläinen Docendo vastaa Eliot Higginsin teoksen ”We Are Bellingcat – An Intelligence Agency for the People” suomenkielisen laitoksen ”Me olemme Bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa” kustantamisesta. Teoksen suomalaiselle lukijoille esipuheen on kirjoittanut, Bellingcatin alkuperäisjäseniin kuulunut, Veli-Pekka Kivimäki. Ymmärrykseni mukaan teos julkaistiin useissa maissa samanaikaisesti helmikuun alkupäivinä, Docendon palvellessa meitä suomalaisia erinomaisen hyvin julkaistessa teoksen ensimmäisessä aallossa.

Eliot Higgins: Me olemme bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa. Kuva M. Enqvist.

Näinä päivinä Bellingcat on meille monille tuttu, jotka seuraamme turvallisuuspolitiikkaa ja konflikteja sekä sotia eri rintamilla. Uskoakseni useimmilla on myös jokin tietty tapahtuma tai tutkimus, johon Bellingcat henkilöityy, tutkimus, joka tulee Bellingcatista ensimmäisenä mieleen. Minulla se on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvä seikkaperäinen tutkimustyö, johon tutustuminen ja josta koottujen raporttien ja analyysien lukeminen on usein kuin lukisi salapoliisiromaania. Vertauksella en halua väheksyä Bellingcatin työtä, ennemminkin kuvata sitä, kuinka yksi johtolanka johtaa toiseen ja hitaasti muodostuu kokonaiskuva, joka paljastaa syyllisen. Toisin kuin salapoliisiromaaneissa, Bellingcatin tutkimustyössä tämä syyllinen kävi ilmeiseksi jo ennen viimeistä näytöstä lukuhuoneessa, mutta tästä huolimatta, jokainen pala, joka seikkaperäisen tutkimustyön myötä onnistuttiin kaivamaan esiin ja asettamaan oikealle paikalle, täydensi kuviota, niin, että lopulta kuka tahansa meistä voi käydä tämän todisteketjun läpi ja sen perusteella tehdä oman johtopäätöksen syyllisestä (tai syyllisistä).

Mutta, kuten kirja osoittaa, Bellingcat on paljon muutakin kuin MH17-tutkinta tai Syyriassa hallituksen suorittamien kaasuiskujen seikkaperäinen tutkinta – itse asiassa tänään Bellingcat on paljon juuri tätä muuta, mutta edelleen sen ympärillä käydyssä keskustelussa toistuu syytös ”CIA:n luomuksesta”, näiden syytösten tullessa tavattoman usein Venäjän johtoon myönteisesti suhtautuvan laita- ja äärioikeiston taholta, unohtamatta kuitenkaan vasemman laidan vankkumattomia amerikkalaisimperialismin vihaajia, jotka vihansa sokaisemana eivät näe malkaa omassa silmässään. Rakenteeltaan tämä kirjoitus on kuin olisin ryhtynyt lukemaan kirjaa keskeltä, vaikka ennen Bellingcatin syntyä ja, minulle merkittävää, MH17-tutkintaa, oli kuitenkin ollut jo mies ja sylimikro ja loputtomasti aikaa. Tämä mies oli Eliot Higgins.

Tavallaan kiehtovaa Bellingcatin ja samalla Eliot Higginsin tarinassa on se, että kaikki palaset olivat jo olemassa (internetin kuvavirta, mahdollisuus geolokaatioon, Google Maps ja Google Earth jne. jne.), mutta niitä ei ollut osattu, tai haluttu, hyödyntää ennen tätä suurten uutistoimistojen tai muidenkaan julkisten tahojen toimesta. Aivan kuin meillä olisi ollut palapeli, jota kukaan ei ollut jaksanut kasata. Huom. en nyt ota kantaa siihen, etteikö joku ole voinut jossain tehdä pienimuotoisesti tätä jo ennen Eliot Higginsiä, mutta Higgins oli todennäköisesti ensimmäisiä, joka havaitsi sen mahdollisuudet ja kokonaisvaltaisen tutkimustyön, raportoinnin ja analysoinnin osana – täydentämässä palettia.

Teoksen perusteella syntyy kuva, että vielä siinä vaiheessa, kun mahdollisuudet olivat jo tiedossa, julkisten organisaatioiden toiminnassa esiintyi siinä määrin konservatiivisuutta, ettei kaikkia osasia haluttu hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla:

”Peter de Kock palveli eräässä Alankomaiden poliisin peiteyksikössä MH17 tutkimuksen aikana. Kun turvallisuuspalvelun vakinainen kuudenkymmenen vahvuinen henkilöstö pyrki tuskalla ja vaivalla edistämään tutkimustaan, hän seurasi, miten Bellingcat selvitti ripeästi Buk-lavetin kulkureitin pelkkien julkisten lähteiden avulla. - - - …poliisilaitos oli konservatiivinen ja piti perinteisiä tutkimusmenetelmiä parempina.” s. 222–223.

Tietenkin alueellisia eroja on, mutta on todennäköistä, että havainto on jotakuinkin yleispätevä. Bellingcatin tutkimuksia seuratessa olemme myös havainneet sen, että suurten julkisten organisaatioiden, kuten Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n, toiminnassa muutokset tapahtuvat hitaasti määräyksistä huolimatta. Venäjän kohdalla läpensä korruptoitunut yhteiskunta asettaa omat lisähaasteensa, mikä on hyödyttänyt huomattavassa määrin myös Bellingcatia ja heidän yhteistyökumppaneita heidän kyetessä ostamaan pimeiltä markkinoilta dataa ja informaatiota, joka kuitenkin muodostaa vain osan heidän tutkimuksissa käyttämästään materiaalista. Kirjassa esiteltyjä, eräitä erityislaatuisia tutkimuksia, kuten Skripalin myrkytystutkinta, lukuun ottamatta avoimet lähteet ovat edelleen Bellingcatin tutkimustoiminnan kivijalka – perusta. Ne toistamalla, me itsekukin pystymme käymään läpi koko todisteketjun – kuten olen tehnyt esim. Malaysia Airlinesin lennon MH17 aineistoa läpikäydessäni tehnyt – ja tekemään johtopäätökset esitettyjen todisteiden pohjalta. Olen epäilemättä istunut satoja tunteja tietokoneen äärellä vain toisintaakseni Bellingcatin tutkimustyötä, käynyt läpi kuvia ja videoita sijoittaen niitä kartalle, lukenut sotilaiden somepostauksia jne.

Joukossamme on ihmisiä, joita todisteketjut eivät vakuuta, heidän joukossa on ihmisiä, jotka menevät vielä pidemmälle ryhtyessään toistamaan esimerkiksi Venäjän valtiollisten medioiden suoltamaa disinformaatiota, valheita ja harhatietoa – teoksessa Eliot Higgins kuvaa tällaisen ekosysteemin toiminnassa, kun Syyrian siviilipuolustusjärjestö eli valkokypärät joutuivat ankaran propagandakampanjan kohteeksi, jossa heidän maine pyrittiin tuhoamaan syyttäessä heitä murhaajiksi ja jopa elinkauppiaiksi:

”Osoittautui kuitenkin, että jotain kolkkoa oli tekeillä: harhatietokampanja ilman johtajaa, jossa väitteitä viskoivat edestakaisin salaliittoteoreetikot, valtiolliset propagandistit ja vaihtoehtoisen median äänitorvet – ekosysteemi, jolle olen antanut nimen ’kontrafaktuaalinen yhteisö’.” s. 125.

Toiminta on käytännössä sitä, jota toimittaja Jessikka Aro kuvailee teoksessaan ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” termeillä ”mätä silli” ja ”suuri valhe” – ensimmäisen tarkoittaessa sitä, että kohde yhdistetään johonkin skandaaliin ja tätä kytköstä toistetaan niin pitkään, että kohteen nimi ryvettyy – alkaa haista, jonka seurauksena häntä ryhdytään karttelemaan; jälkimmäisen vastaavasti tarkoittaessa sitä, että keksitään niin suuri valhe, jollaista on mahdotonta uskoa kenenkään voivan keksiä, valhe on niin suuri, että se aiheuttaa traumoja kohdeyleisölle ja määrittelee tavan, jolla kohdeyleisö suhtautuu loattuun tahoon tulevaisuudessa.

Teoksessa Eliot Higgins kuvaa Bellingcatin toimintaa, toiminnan periaatteita kuin myös tavoitteita. Kuten kirjoitukseni alkupuolella viittaisin, kiehtovaa Bellingcatin ja samalla Eliot Higginsin tarinassa on se, että kaikki palaset olivat jo olemassa hänen ryhtyessä – ensin harrastajana, nyttemmin asiantuntijana – töihin, ja vaikka Bellingcat on toiminut jo vuosien ajan, olemme edelleen vasta tilanteessa, jossa olemme taipaleen alussa. Viittaan olla-verbillä toimintaan, jota voimme tehdä vapaaehtoisina hyödyntäen niitä tekniikoita, jotka Eliot Higgins ja Bellingcat ovat tehneet meille tutuiksi. Higgins kuvaa kirjassa hienosti, kuinka pohjimmiltaan samoja tekniikoita voi hyödyntää suurista mittakaavoista, kuten MH17 tutkimuksesta tai Jemenin sodassa siviileihin kohdistuneiden pommitusten tutkinnasta meitä lähellä oleviin kohteisiin, kuten ympäristön ja luonnontilan kirjaamiseen, tutkintaan ja lopulta analysointiin, ja tätä voivat tehdä ihan kaikki nuorista vanhuksiin.

Niin kiinnostavia ja erinomaisia kuin Bellingcatin julkaisemat merkittävät tutkimukset esim. Skripalien myrkyttämisestä kuin myös Syyriassa tehdyistä sotarikoksista ovatkin, ehkäpä meidän kaikkien kannalta merkittävin anti on se, mille tielle Eliot Higgins sylimikronsa kanssa meidät johdatti –  

”Aloitin kirjoittamalla blogia vapaahetkinäni. Nyt me olemme Bellingcat – ja tämä on vasta alkua”. s. 231.

Teosta on hyvin vaikea ruveta kritisoimaan. Ennemminkin kyseessä on teos, jossa käsiteltyjä aiheita ja kokonaisuuksia olisi suotavaa tuoda mukaan kouluopetukseen. Samalla kirjan lukeminen toimii jälleen yhtenä todisteena käynnissä olevasta pyrkimyksestä horjuttaa tietoa disinformaatiolla ja harhatiedolla ja kuinka tässä operaatiossa on mukana suuri joukko erilaisia operaattoreita yksittäisistä ihmisistä ryhmien kautta valtiojohtoisiin organisaatioihin ja yrityksiin, kuten Venäjän valtiorahoitteiset mediat, jotka ovat samalla merkittävä työkalu Venäjän informaatiosodankäynnin arsenaalissa. Ja tottahan kirjassa olisi saanut olla toinen mokoma lisää sivuja, lopulta lähdeluetteloineen ja henkilöhakemistoineen reilut 250 sivua oli varsin maltillisesti tekstiä tästä kiinnostavasta aiheesta.

Bellingcatin tunnuslause ”Tunnista, todenna, voimista” on hyvä pitää mielessä tänä aikana, jolloin joudumme kamppailemaan ”kontrafaktuaalisten yhteisöjen” tuottamaa melua vastaan.

 

Marko

 

Lainaukset Eliot Higginsin Me olemme bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa sivuilta:

125; 222–223; 231; 126.

Kirjan tekstin siteeraamiselle on lupa teoksen kustantaneelta Docendolta.

Jessikka Aron Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta viittaus teoksen sivuilta 168–169.

MH17: propagandaa tuutin täydeltä

 

Ukrainan sotaa kesällä 2014 seuranneille heinäkuun 17. päivä on syöpynyt mieliin – iltapäivällä kello 16.:20, Amsterdamista (Schiphol) Kuala Lumpuriin matkalla ollut Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER (lento MH17) tuhoutui Ukrainan ilmatilassa, sotatoimialueella, Hraboven kylän yllä. Putoamista seurasi totuudenetsinnän rinnalla hyökynä edennyt valheiden ja disinformaation tulva, johon ryhtyi venäläismedioiden rinnalla suuri joukko erilaisia vaihtoehto- ja vastamedioita, unohtamatta venäläisellä rahalla toimineita propagandamedioita. Alkuhetkillä totuuden etsintä jäi valheiden hyöyn alle, mikä oli tarkoituskin – voisin kuvitella, että venäläisten tarkoituksena oli kylvää valhetta niin paljon, että totuuden kaivaminen esiin valheiden alta olisi käynyt mahdottomaksi, onneksemme näin ei käynyt vaan sitkeyden, tarkkuuden ja erilaisille verkkoalustoille julkaistuiden kuvien ja videoiden myötä totuus kävi ilmi. Ehkäpä etsintään ryhdyttiin määrätietoisesti ja tarmolla, juuri tämän valheiden vuon tähden, koska se oli niin ilmeinen, moniulotteinen ja toisiaan poissulkeva, johdattaen samalla katseen yhteen suuntaan, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa totuus esille! Tässä MH17-projektini viimeisessä osassa luon silmäyksen tähän valheiden verkkoon – propagandan moninaisiin levittäjiin suomalaisia unohtamatta.

Osa valheista oli varmasti tahattomia, ensihetken tietämättömyyden ja epävarmuuden kylvämiä, kuten Tassin julkaisema uutinen ”Eyewitnesses claim Donbass militia downed Ukrainian An-26 plane”, joka löytyy edelleen tässä muodossa Tassin verkkosivulta. (1)

Joka on seurausta Igor ”Strelkov” Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä 17. heinäkuuta julkaistusta päivityksestä, jossa hän (ts. tilin sen hetkinen käyttäjä, joka ei arvioiden mukaan tuolloin ollut Girkin itse) kertoo militanttien pudottaneen Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen.

Moni varmaan pohtii sitä, että miksi Venäjä lähti tämän alkuasetelman jälkeen loputtomien valheiden tielle? Miksei Venäjä yksinkertaisesti kaatanut kaikkea Girkinin komentamien miesten niskaan pyrkien pelastamaan sen mikä oli pelastettavissa? Näihin kysymyksiin tuskin saamme koskaan vastausta. Ehkäpä Venäjän pyrkimyksenä oli yksinkertaisesti saastuttaa informaatioavaruus, saada aikaan tila, jossa totuus menettäisi merkityksensä erilaisten vaihtoehtoisien skenaarioiden (totuuksien) rinnalla, jonka jälkeen ei olisi enää mitään todellista tapahtumaa kuvaavaa totuutta vaan vaihtoehtoisia totuuksia, joista poimia haluamansa vastaamaan omia tarkoitusperiä. Venäjä pääsi vaarallisen lähelle tätä, edelleen moni Venäjän rajojen ulkopuolellakin toistaa jotain venäläisen ”tarinankerronnan” tuotosta, mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa Venäjän ei kuitenkaan onnistunut saastuttaa informaatioavaruutta täysin, ei niin paljon, että totuus olisi menettänyt merkityksensä. Kuten jo edellä viittasin, kenties valheiden vuo lisäsi halua paljastaa asian todellinen tila ja kuvata todellinen tapahtumaketju niin tarkoin kuin mahdollista – tehtävä, jossa Bellingcat lukuisien harrastajien myötävaikutuksella onnistui paremmin kuin hyvin.

 

Valtiollisesta propagandasta resonaattoreihin

MH17 tuhoon liittyvää jälkipyykkiä tarkasteltaessa voidaan aivan perustellusti todeta Venäjän valtiollisten toimijoiden keskittyneet enemmän kapuloiden heittämiseen rattaisiin kuin totuuden selvittämiseen. Propagandan tuottamiseen eivät ole syyllisiä yksin erilaiset valtiollisiin operaattoreihin ja rahoittajiin liitettävät mediat/ valemediat, vaan myös Venäjän valtion edustajat Vladimir Putinista lähtien ovat systemaattisesti toimineet propagandan tuottajina ja toistajina, organisaatioinakin myös sen tuottajina. Venäjällä systemaattiseen propagandan tuotantoon ja jakamiseen ovat syyllistyneet myös merkittävimmät valtio-omisteiset mediat televisiosta kansainvälisiin toimijoin, kuten Russia Today eli RT sekä Sputnik, kuin myös asevoimien media Zvezda (телеканал ”Звезда”).

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että myös Venäjällä on tahoja, jotka ovat pyrkineet totuuden selvittämiseen, osa tällaisista on tehnyt laajaa yhteistyötä Bellingcatin kanssa – tarkoitan nyt venäläistä verkkojulkaisu The Insider’ia – epäilemättä toimintaympäristö on ollut haastava, paikoin varmasti myös vaarallinenkin. Myös Novaja Gazeta on pyrkinyt tuomaan esille valtiollisesta propagandasta erovia (taustoitettuja) MH17 pudottamiseen liittyviä faktoja.

Valtionedustajien roolia tarkasteltaessa ei sovi unohtaa Venäjän suurlähetystöjen sekä kansainvälisten organisaatioiden edustajien roolia disinformaation ja propagandan tuottajina sekä jakajina. Venäjän edustajat YK:ssa kuin myös ETYJ:ssä ovat useammin kuin kerran herättäneet käytöksellään ja toiminnallaan pahennusta, Ukrainan sotatoimialueella disinformaation levittämisen rinnalla venäläiset ETYJ:n tarkkailijat ovat toistuvasti tehneet yhteistyötä Venäjän proxy-joukkojen edustajien kuin myös Venäjän asevoimien sekä turvallisuuselinten edustajien kanssa. Voimme varmuudella todeta joidenkin venäläisten ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluvien tarkkailijoiden työskentelevän Venäjän valtion turvallisuuselimille, kuten FSB:lle ja GRU:lle eli GU:lle. (2) Disinformaation ja propagandan ohella Venäjä on alankomaalaisten syyttäjien mukaan pyrkinyt aktiivisesti estämään MH17 tutkinnan. (3)

Venäjän valtiollisessa propagandassa toistuivat muutamat keskeiset teemat, joita erilaisten vaihtoehto ja propagandamedioiden evaluoimat tarinat täydensivät, näiden propagandamedioiden joukkoon kuului myös suomalaistaustaisen Janus Putkosen johtama, miehitetyssä Donetskissa venäläisellä rahalla toiminut, DONi News (toiminnassa v. 2015–2018). Putkosen rooliin johtavana suomalaisena MH17 propagandistina palaan myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Kuvan kokoamisessa hyödynnetty ukrainalaisen Hybrid Warfare Analytical Group’in taustatyötä.

Yllä olevaan kuvaan olen poiminut muutamia keskeisiä venäläispropagandan toistamia teemoja. Erikseen on hyvä myös mainita se, että Venäjä on myös esittänyt todisteina väärennettyjä satelliittikuvia, esim. 14. marraskuuta 2014 Venäjän valtiollinen televisiokanava kertoi julkaistusta satelliittikuvasta, jossa näkyi MH17 viimehetket. Veli-Pekka Kivimäki julkaisi kuvasta analyysin ”Russian State Television Shares Fake Images of MH17 Being Attacked” Bellingcatin verkkosivulla. Kyseessä ei suinkaan ollut ainoa kerta, jolloin Venäjä turvautui väärennettyihin satelliittikuviin pyrkiessään vakuuttamaan länsimaat Ukrainan syyllisyydestä. Niinkin varhain kuin vain muutama päivä MH17 pudottamisen jälkeen, 21. heinäkuuta 2014, Venäjän puolustusministeriö esitti todisteena satelliittikuvia, joihin se oli väärentänyt päivämäärätiedot. Tämänkin tapauksen Bellingcat kumosi, aiheesta artikkelissa ”MH17 - Forensic Analysis of Satellite Images Released by the Russian Ministry of Defence”.

Suuret mediat kuten RT ja Sputnik saavat uutisilleen suuren näkyvyyden, mutta kokonaiskuvassa ei missään nimessä pidä unohtaa suurta joukkoa eri sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla toimivia medioita sekä aktivistien ylläpitämiä ryhmiä, jotka tuottamisen ohella levittävät varsin tehokkaasti ja toisinaan hyvinkin suurelle joukolle Venäjän narratiivia toistavaa disinformaatiota ja propagandaa, jossa MH17 kattaa usein vain yhden osan kokonaisuudesta. Varsin suurta osaa näistä medioista ja verkostoista toimitetaan Venäjän rajojen ulkopuolella (usein taustalla on kuitenkin venäläiseen rahaan tai tahoihin kytkeytyviä henkilöitä). Tällaisia medioita ovat esim. South Front, Global Research, ANNA-news, Life.ru, Russia Insider sekä huomattava joukko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella toimitetuista ”medioista” – tähän joukkoon DONi Newskin aikanaan kuului. Tavallaan Janus Putkosen päätoimittelema MV-lehti kuuluu nyt tähän joukkoon.

Tässä joukossa työskentelee myös itsenäisiä (omalla nimellä työskenteleviä) toimijoitakin, kuten Patrick Lancaster, Graham W. Phillips, hollantilainen Max van der Werff, joka päätyi viime vuoden lopulla otsikoihin Bellingcatin kumppaneineen tekemien Bonanza Media paljastusten myötä. Max van der Werffin rinnalla Bonanza Mediassa työskenteli RT:n entinen toimittaja Yana Yerlashova. Julkaistun aineiston kautta kävi ilmi se, että Bonanza Median toimittamaa/ tuottamaa materiaalia oli jaettu laajalti venäläisissä medioissa, kuten RT, RIA Novosti, Lenta.ru, Interfax ja Rossiyaskaya Gazeta, ja että se oli tehnyt yhteistyötä GRU:n kanssa. (4 ja 5) Kirjoitin tuolloin lyhyehkön ”MV-lehti osana MH17 disinformaatioverkostoa”-blogin Max van der Werffin ja Janus Putkosen useamman vuoden kestäneestä yhteistyöstä, joka paljastui jo aikanaan Egorova Leaksin yhteydessä vuonna 2016.

Max van der Werffiin verrattuna Patrick Lancaster on olennaisesti pienempi toimija, mutta vuosien työskentelyn myötä hän on koonnut oman (vakiintuneen) seuraajajoukon, ja aivan kuten Max van der Werff, myös hän on työskennellyt Janus Putkosen kanssa. Toisinaan nykymuotoisessa MV-lehdessä lainataan Lancasterin tuottamaa materiaalia. Lancasteriin liittyy merkittävä epäilys siitä, että hän on toimittanut väärennettyjä todisteita MH17 tutkinnassa mukana oleville tahoille. Joitain vuosia sitten hän laati lukuisia katsauksia vierailuistaan MH17 tuhoalueelle, vierailuista koostamissaan katsauksissa hän kuvaili löytäneensä kymmeniä ihmisluiden kappaleita, joiden hän väitti kuuluneen MH17 uhreille.

Lancasterin YouTube-kanavalta PL News Today. 

Nämä MH17 uhrien jäänteet Lancaster väitti löytäneensä kahden kämmenen kokoisen kiven alta.

Mutta tarkastellessamme kokonaisuutta ja disinformaation sekä propagandan huomattavaa määrää, emme voi unohtaa sosiaalisen median alustoja ja käyttäjiä, joiden joukossa on palkattuja trolleja sekä ”hyödyllisiä idiootteja” levittämään disinformatiivista tarinaa. Tässä kuviossa merkittävimpiin toimijoihin kuuluu Internet Research Agency eli IRA, paremmin tunnettu nimellä Pietarin trollitehdas, jonka toimintaa Yleisradion toimittaja Jessikka Aro on myös tutkinut.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 tuhoa seuranneiden päivien aikana IRA:n orkesteroima, Ukrainan asevoimia syyllistävä, kampanja tuotti yhteensä jopa 66 000 twiittiä. Twitterin vuonna 2018 antaman ilmoituksen mukaan, he ovat poistaneet twitteristä yhteensä lähes 4000 tiliä, jotka linkittyvät Pietarin trollitehtaaseen. (6) Twitterin lisäksi IRA toimi myös muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja venäläinen VK:ssa (VKontakte). Sen itse tuottaman materiaalin lisäksi sen toiminta on mahdollistanut myös muiden Venäjän narratiivia toistavien viestien näkyvyyden kasvun. Toisaalta sen työntekijät ovat myös myrkyttäneet keskustelua valheiden lisäksi myös häirinnällä sekä mahdollisesti maalitus- ja raportointikampanjoilla, esim. ukrainalaisiin keskustelijoihin on kohdistettu venäläisoperaattoreiden taholta käynnissä olevan sodan kuluessa lukuisia organisoituja kampanjoita, joiden tarkoituksena on hiljentää keskustelija. Ikävä kyllä sosiaalisen median alustojen heikkouksia hyödyntämällä tällainen raportointikampanja tuottaa toisinaan tulosta, asiallisia keskustelijoita suljetaan pois alustoilta – jopa lopullisesti.

MH17-propagandan yksi säie ulottuu luonnollisesti myös Suomeen – tässä yhteydessä Janus Putkosen roolia ei voi väheksyä, mutta hän ei suinkaan ole ainoa toistuvasti suomeksi MH17-propagandaa tai salaliittoteorioita julkaiseva taho. Kirjoitin viime vuoden maaliskuussa suomalaisesta MH17 disinformaatiosta, kirjoituksessani nostin esille keskeisiä toimijoita heidän yhteistyökumppaneineen, unohtamatta erilaisia keskustelufoorumeita, joiden kautta disinformaatiota koetetaan levittää eteenpäin. Koska kyseinen kirjoitus on edelleen varsin ajankohtainen, merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut, etenkään uusia huomioitavia disinformaation tuottajia ei ole ilmaantunut areenalle, ei tässä kirjoituksessa ole syytä uppoutua tähän suomalaiseen säikeeseen lyhyttä kommentointia syvällisemmin.

MV-lehden verkkohaulla löytyy hakusanalla ”MH17” yhteensä 13 uutista, joissa käsitellään Malaysia Airlinesin lennon MH17 tuhoa tai viitataan sen tuhoon, niin yksistään tätä kautta suomalaiselle yleisölle tarjotaan kohtuudella MH17-disinformaatiota luettavaksi. Putkosen työskennellessä miehitetyssä Donetskissa DONi Newsin päätoimittelijana, suomalaiselle ja englanninkieliselle yleisölle tarjottiin, ainakin lukumääräisesti, selkeästi enemmän MH17 propagandaa. Putkosen julkaisuhistoria kattaa myös ajan ennen siirtymistä miehitettyyn Donetskiin.

Asuessaan Suomessa Putkonen toimitti Verkkomedia-nimistä vastamediaa, jonka linja oli selkeästi länsivastainen. Jo kyseisen verkkojulkaisun lukijoille Putkonen tuotti MH17 disinformaatiota, esim. kirjoittamalla lukijoilleen (kumotuksi tulleen) kirjoitelman Venäjän julkaisemasta satelliittikuvasta, joka Putkosen – virheellisen – päätelmän mukaan todisti Ukrainan syyllisyyden. Julkaisemansa materiaalin perusteella voidaan päätellä Putkosen viehtyneen erityisesti teoriaan Ukrainan ilmavoimien osallisuudesta MH17 tuhoon. Putkonen on julkaissut tätä teoriaa tukevia kirjoitelmiaan suuren joukon Verkkomediaan mutta etenkin DONi Newsiin ja MV-lehteen.

Janus Putkosen julkaisemiin kirjoituksiin verrattuna hiukan laadukkaammin kirjoitettua denialismia ja salaliittoteorisointia tarjoaa disinformatiivisiin vastamedioihin kuuluva Vastavalkea, jonka verkkojulkaisussa on julkaistu useampi spekulatiivinen, salaliittoteorioita vilisevä tahi Venäjän narratiivia toistava kirjoitus Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. Nämä kirjoitukset ovat pääsääntöisesti toimituksen tahi muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskila, tuotoksia. (7) Tämä denialismi leviää myös useille sosiaalisen median alustoille, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään Facebookissa.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen joukko suomalaisia MH17-denialisteja, salaliittoteoreetikkoja ynnä kremliinejä on julkaissut kirjoitelmiaan lukuisilla alustoilla. Osa kirjoittajista on julkaissut itseään toistavia kirjoituksia blogeista Uuden Suomen puheenvuoro-palstaan – Jukka Nieminen kuului tähän porukaan. Nieminen näyttää julkaisevan vähintään kerran vuodessa (heinäkuussa) kirjoitelman, jossa hän toistaa samaa Ukrainaan (ja länteen) kohdistuvaa syytöstä. Hän on julkaissut kirjoituksiaan sinikivi-blogin ohella Uuden Suomen puheenvuorossa kuin myös Vastavalkeassa, ja mahdollisesti muillakin alustoilla. (8) Nieminen toistaa kirjoituksissaan hyvin vahvasti venäjämielistä ”tarinankerrontaa”, jota on havaittavissa myös Risto Koivulan tuotoksissa – tai tajunnanvirrassa, kuten kirjoituksessaan ”Ukraina ampui alas Malesian MH-17-matkustajakoneen v. 2014 provokaatiomielessä?”, joka on hyvin sekava (ja raskaslukuinen) kokoelma uutislainauksia, vastauksia, olettamuksia jne. Ja jossa toistuu ajatus Venäjästä kansainvälisen salaliiton uhrina. Koivula julkaisee myös blogia ”Hämeemmiäs”, jossa toistuvat jotakuinkin samat teemat kuin muissa hänen kirjoitelmissaan.

Salaliittoteorioita vilisevään Havaintoja Uudesta Maailmanjärjestyksestä -blogiin ilmaantui ensimmäinen salaliittoteorialla spekuloiva vain päivää MH17 pudottamisen jälkeen otsikolla ”Itä-Ukrainassa toteutettiin false-flag lentonäytös”, jonka otsikossa viitattiin ”false-flag” -operaatioon ja jossa viitattiin ”sionistiseen valtaeliittiin”. (9) Tämän jälkeen vastaavia, enemmän tahi vähemmän sakeita, kirjoituksia on julkaistu kyseisessä blogissa lukuisia.

Toisinaan myös joku vakavasti otettavampi henkilö heittää epäilyksen varjon MH17 tutkinnan ylle ryhtyessään toistamaan Venäjän disinformatiivista viestiä – perussuomalaisten Tom Packalén on kunnostautunut denialistina ja Venäjän tekojen puolustelijana useammankin kerran, niin Itä-Ukrainan sodassa kuin myös  Salisburyn hermomyrkkyiskun kohdalla. Myös muista maista löytyy omat ”packaléninsa”, esim. Alankomaissa parlamentaarikko Pieter Herman Omtzigt (CDA) on samalla tapaa surullisenkuuluisa hahmo, joka on valeuutisten levittämisen rinnalla syyllistynyt valetodistajan esittelyyn maan viranomaisille.

Tämän kirjoituksen myötä päätän MH17-projektini, jossa olen pääpiirteissään käynyt läpi MH17 pudottaneen Buk-M1 TELARin nro. 332 matkan tukikohdastaan Kurskin alueelta Ukrainan rajalle ja lopulta Itä-Ukrainaan heinäkuussa 2014. Olen myös luonut silmäyksen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin, jonka kalustoon MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR kuului. Lopulta sarjan viimeisissä osissa huomioin JIT:n nimeämät neljä epäiltyä, päättäen urakan disinformaation ja propagandan täyttämään katsaukseen. Tässä vaiheessa huomaan uhranneeni aivan liian vähän aikaa ja tilaa 298 siviilille, joka menettivät henkensä kyseisenä iltapäivänä Buk-M1 TELARista laukaistun ohjuksen 70 kiloisen taistelukärjen räjähtäessä Malaysia Airlinesille kuuluneen Boeing 777-200ER:n rungon vasemmalla puolella, reilut pari metriä ohjaamosta etuoikealle. Mikään ei tuo heitä enää takaisin, sen sijaan oikeus, jota Venäjä välttelee, saattaisi edes hiukan vähentää heidän tuskaa.

Lainaan Tšernobyl-tv-sarjan oikeudenkäynnistä ydinfyysikko Valeri Legasovin sanoja:

”Jokainen valheemme kerryttää velkaa totuudelle.

Ennemmin tai myöhemmin velka pitää maksaa.”

Tänään Venäjä näyttää olevan samassa jamassa, missä Neuvostoliitto oli 1986 Tšernobylin ydinvoimalan neljännen reaktorin räjähtäessä. Velanmaksua odotellessa…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://tass.com/world/741164 

2. https://www.unian.info/politics/1166116-suspended-osce-monitor-confirms-hes-russian-gru-officer.html 

3. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-mh17-idUSKBN20X2LL 

4. https://ukraineworld.org/articles/infowatch/mh17-investigation-twitter 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/11/12/the-grus-mh17-disinformation-operations-part-1-the-bonanza-media-project/ 

6. https://blog.malwarebytes.com/social-engineering/2019/07/malaysia-airlines-flight-17-investigation-shows-russian-disinformation-campaigns-have-global-reach/

7. https://vastavalkea.fi/?s=MH17 

8. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukkanieminen11/mh17-ja-kuudes-vuosipaiva/ 

9. http://nwohavaintoja.blogspot.com/2014/07/ita-ukrainassa-toteutettiin-false-flag.html