Lapsia – Дети: pommit irti

 

Muutamia vuosia sitten verkkokalvoillemme piirtyi kuvia Syyriasta, kuinka venäläiset pommikoneet tyhjensivät pommilastinsa kaupunkien ja kylien yllä, kuinka Syyrian ilmavoimien helikopterit leijuivat hiekanväristen kaupunkien yllä pudottaen tynnyripommeja ihmisten niskaan. Muistamme kuinka kirkkojen kellot soivat venäläisen ja syyrialaisen tykistön jauhaessa Aleppoa soraksi. Moni oli hämmentynyt ja ihmeissään, kuinka se oli mahdollista, kuinka maailma saattoi hiljaa hyväksyä kokonaisten kortteleiden tuhoamisen – joku ehkäpä pohti sitäkin, kuinka sotilaat pystyivät täyttämään käskynsä, kuinka he pystyivät nukkumaan tekojensa jälkeen.

Venäjän aloittaessa laajan offensiivin kaikkialle Ukrainaan varhain 24. helmikuuta, Syyriasta alkoi kuulua varoituksen ääniä. He muistivat millaista totaalista tuhoamissotaa Venäjä kävi yhdessä Bašar al-Assadin hallinnon kanssa Syyriassa, ja jo hyvin varhain he varoittivat ukrainalaisia pahimmasta mahdollisesta, mikä voi toteutua – iskuista sairaaloita ja oppilaitoksia vastaan, iskuista lapsia vastaan: he muistuttivat, ettei edes YK:n edustajille pidä kertoa missä sairaalat sijaitsevat, koska tiedot välittyvät venäläisille ja lopulta rintamalle, jossa tietoja käytetään tuhoamissotaan. Syyrialaiset myös varoittivat, ettei pidä kertoa missä lapset ovat, mitä reittejä ja milloin heitä kuljetetaan, koska venäläiset iskevät juuri näihin kuljetuksiin. Lainkaan kärjistämättä voidaan todeta, että venäläisille sana ”Дети” (lapsia) on kuin kutsu iskeä kohteeseen ja voimalla – tämän näimme Mariupolissa muutama päivä sitten.

Kuinka tämä sitten on mahdollista, miten sotilas voi moraalisesti perustella tekonsa itselleen ja yhteisölleen? Esseessään ”Vladimir Putin ei ole hullu, ja asialla spekulointi vie huomion olennaiselta” kirjailija Sofi Oksanen vastaa edellä esittämiini kysymyksiin tyhjentävästi – lainaan esseestä pari kappaletta:

”Putinin propagandassa ukrainalaisten kansallistunne omaa valtiota, kieltä ja itsenäisyyttä kohtaan on jotain, mistä Putin-messiaan on heidät parannettava, jotta he voisivat liittyä terveiksi slaavilaisen perheen jäseniksi.

Ukrainalaisten määrittely nationalisteiksi on Putinin Venäjälle tärkeää, koska sanalla on venäläisille yhtä negatiivinen kaiku kuin uusnatsilla Pohjoismaissa. Mustamaalaavalla kielellä riisutaan kohteena olevan kansan ihmisyys, mikä tekee tappamisesta helpompaa eikä kotien tuhoaminen tai maan miehittäminen ole moraalinen ongelma, vaan kohde oikeastaan ansaitsee kohtelunsa. Vainon siemen itää aina tietyn ihmisryhmän epäinhimillistämisessä ali-ihmiseksi.” (1)

Vladimir Putinin Venäjällä Ukrainaan ja ukrainalaisiin on kohdistettu eriasteista vaikuttamista parin vuosikymmenen ajan, samalla Venäjällä venäläisille Ukrainasta ja ukrainalaisista on maalattu hyvin värittynyt kuva – ukrainalaisia on leimattu (vähäisemmässä määrin) jo ennen Euromaidania, mutta Viktor Janukovitšin paon jälkeen Venäjän valtiojohtoinen propaganda ryhtyi uurastamaan de-humanisoidakseen ukrainalaiset ja samalla Ukraina valtiona esitettiin epäonnistuneena, jonka olisi palattava ”kotiin”.

Kun valtiojohtoinen propaganda yhtäällä de-humanisoi kokonaisen kansan ja toisaalla ryhtyy paatoksellisesti militarisoimaan omaa kansaa, päädytään tilanteeseen, jossa nyky-Venäjä näyttäytyy ulkomaailmalle totalitaarisena ja fasistisena valtiona, jonka väestöstä huomattavan suuri osa näyttää kannattavan sotaa ja mitä ilmeisimmin juuri sellaista sotaa, jota Venäjä tällä hetkellä Ukrainassa käy – pommittaa siviilikohteita, tuhoaa sairaaloita ja kouluja, iskee ilmavoimillaan väestösuojiin ja kohteisiin, joista ihmiset hakevat suojaa. Ja samalla valtiojohtoisen propagandan avulla Venäjä hakee oikeutusta itselleen näihin tekoihin – vaan voimme todeta, että valheella on lyhyet jäljet, ja toivottavasti useampi kuin yksi venäläinen päätyy oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Alla Maxarin julkaisema satelliittikuva Mariupolin teatterista venäläisten suorittaman ilmaiskun jälkeen. Aukiolle maalattu ”Дети” – lapsia on nähtävillä selkeästi. Teksti on maalattu reilusti ennen ilmaiskua, se on nähtävillä satelliittikuvista aukiolla, joten venäläiset eivät voi sanoa, etteivät tienneet. He tiesivät, mutta he eivät piitanneet tekstistä lainkaan (ja ehkäpä propagandallaan ovat hakeneet oikeutusta sotarikokselleen).

Maaliskuun 16. päivä suoritetun ilmaiskun aikaan Mariupolin teatterissa oli turvaa hakemassa satoja, kenties jopa tuhat siviiliä. Eilisen ilmoituksen perusteella raunioista on saatu hengissä ulos reilut sata teatterista suojaa hakenutta, kukaan ei vielä tuolloin tiennyt kuinka paljon siviilejä oli hautautuneena raunioihin tai elossa teatterin kellaritiloissa. Pelastustyöt teatterin raunioilla jatkuvat äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa pommitusten ja tykistökeskitysten vaikeuttaessa työskentelyä alueella.

Keväällä 2014 alkaneen sodan aikana Mariupolia on koeteltu lukuisia kertoja, touko-kesäkuussa kaupunki oli hetken aikaa Venäjän tukemien ja varustamien joukkojen hallinnassa kunnes ukrainalaiset vapaaehtoisjoukot vapauttivat kaupungin lyhyestä miehityksestä. Kesän 2014 päätyttyä ja rintamalinjan vakiinnuttua, Mariupol pysyi Ukrainan hallinnassa, venäläisjoukkojen miehittäessä lähimmillään alueita parikymmenen kilometrin päässä kaupungin itäpuolella. Tammikuussa 2015 kaupunkia tulitettiin BM-21 ja BM-22 raketinheittimillä Venäjän asevoimien upseereiden johtamien yksiköiden toimesta – rakettikeskityksessä kuoli kymmeniä siviilejä yli sadan vammautuessa. (2)

Se mitä tänään Mariupolissa tapahtuu on kuitenkin jotain sellaista, johon siviilejä ei ole voinut valmistella – synnytyssairaalan pommitus, teatteriin kohdistettu ilmaisku, kaupungin piiritys ja tuhoaminen tykistöllä ja panssaritulella. Loukussa on edelleen satojatuhansia siviilejä ilman ruokaa ja vettä – meidän silmien edessä Venäjä syyllistyy sotarikokseen (tai oikeammin sotarikosten sarjaan) ja samalla kokonaisen kaupungin tuhoamiseen ja viimeisimmän tiedon mukaan tuhansien asukkaiden pakkosiirtämiseen Venäjälle. (3) Kaiken tämän rinnalla kaupunkilaisten kokemaa tuskaa häpäistään Venäjälle työskentelevien propagandistien toimesta, tähän joukkoon lukeutuu myös suomalaissyntyinen – Venäjän miehittämässä Luhanskissa asuva – Janus Putkonen. (4)

Bellingcatin perustaja Eliot Higgins on kritisoinut voimakkaasti Venäjän suurlähetystöjä niiden tavasta levittää valeuutisia ja disinformaatiota Venäjän Mariupoliin kohdistamien pommitusten jälkeen. (5) Higginsin kritiikin toinen kärki osuu sitten sosiaalisen median alustoihin, jotka hyväksyvät Venäjän valtiollisten edustajien toimet.

Maaliskuun 10. päivä kirjoittamassani blogissa loin ensimmäisen laajemman katsauksen Venäjän mahdollisiin sotarikoksiin Ukrainassa, kyseisen päivän jälkeen Venäjän sodankäyntitapa on muuttunut entistä brutaalimmaksi.

Sairaaloita, oppilaitoksia ja päiväkoteja tulitetaan tykistöllä tai ilmasta päivittäin, evakuointikäytävien kautta turvaan siirtyviä siviilejä on tulitettu – Kiovan kupeessa Irpinissä kokonainen perhe menehtyi, siviilejä on otettu panttivangeiksi, miehitystä vastustavia henkilöitä on kidnapattu – osa on ollut kateissa jo viikkojen ajan, naisia on raiskattu, hoitolaitosten potilaita tapettu jne. jne.

Ukrainalaisten viranomaislähteiden mukaan 16. maaliskuuta mennessä venäläiset olivat tulittaneet 117 sairaalaa, sairaaloista 7 ei voi korjata; 411 erilaista oppilaitosta oli tulitettu, oppilaitoksista 63 on siinä kunnossa, ettei niitä voi korjata tai kunnostaa (oppilaitoksiin kuuluvat päiväkodit, peruskoulut ja ylemmän asteen oppilaitokset); Venäjä ei myöskään ole säästänyt uskonnollisia kohteita, 16. maaliskuuta mennessä 28 uskonnolliseen kohteeseen oli isketty, kuva-aineiston perusteella osa on tuhoutunut perustuksiaan myöten.

Sodan vaurioittama Siunatun Neitsyt Marian syntymän kirkko, Vjazivkan kylässä, Žytomyrin alueella.

Ukrainan terveydenhoitoviranomaisten mukaan 24. helmikuuta ja 19. maaliskuuta välillä sotatoimien seurauksena on menehtynyt 112 lasta ja yli 140 lasta on vammautunut. Meidän on kuitenkin muistettava se, että paikoin tuho on niin massiivista, ettei ole ketään ketä haudata, ei tietoa siitä, kuinka moni on kuollut. Jo nyt virallisten ja epävirallisten siviiliuhrien lukumäärässä on merkittävä ero, YK:n ilmoituksen mukaan sotatoimissa on menehtynyt 847 siviiliä ja vammautunut 1399 siviiliä (24. helmikuuta – 18. maaliskuuta 2022) kun paikallisviranomaisten mukaan yksistään Mariupolissa on menehtynyt piirityksen alun jälkeen vähintään 2500 siviiliä. (6)

Kun rauha aikanaan palaa Ukrainaan, jälleenrakennus alkaa, on Venäjällä edessään itsetutkiskelun aika. Siinä missä saksalaiset kantoivat kollektiivista vastuuta natsi-Saksan teoista 30-luvulta lähtien Saksan antautumiseen saakka, teemme suuren virheen, jos Venäjän kohdalla vastuullisten piiri rajataan käsittämään vain vallan ytimessä olleet. Myös yksilöiden on mahdollista tehdä valintoja, tukea hallintoa, olla hiljaa (ja näin antaa tilaa hallinnon propagandalle) tai tehdä moraalisesti kestäviä valintoja ja nousta hallintoa vastaan, kuten olemme nähneet tuhansien ja tuhansien tehneen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008681742.html 

2. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/ 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008694742.html 

4. https://mvlehti.net/2022/03/18/raportti-ukrainan-azov-pataljoona-rajaytti-teatterin-mariupolissa-syyttaakseen-venajaa-siviilien-tappamisesta/ 

5. https://twitter.com/EliotHiggins/status/1503320094721593344 

6. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008694742.html 

Mariupolin teatteri ennen Venäjän ilmapommitusta – teksti ”Дети” nähtävillä selvästi.