Venäläispropaganda ampuu hehtaaripyssyllä hutilaukauksia

 

Venäjän laajalla rintamalla Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota on ehtinyt vanheta kuukauden verran – 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa Venäjän ei ole onnistunut saavuttaa merkittäviä tavoitteitaan: Kiova on edelleen Ukrainan hallussa, itse asiassa Kiovan alueella venäläisjoukot ovat kärsineet merkittäviä menetyksiä viimepäivinä: Harkiva eli Harkova on niin ikää vapaa, joskin venäläistykistön ja ilmaiskujen pahoin tuhoama: Venäjän ei ole edes onnistunut miehittää Tšernihivin kaupunkia Valko-Venäjän rajan tuntumassa, joten näin ulkopuolisen silmin Venäjä on kaukana tavoitteistaan ja sodan jokainen hetki sen asettamat tavoitteet näyttävät luisuvan entistä kauemmas.

Tänään Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova loihti lausuman (twitterissä siis):

”Exactly one month since the start of the special military operation in Ukraine; it is going according to plan, and all the stated goals will be achieved.

Life is returning to normal in the territories already liberated from nationalists.” (1)

Hänen mukaansa kuukausi “erikoissotilasoperaation” alun jälkeen kaikki ”sujuu suunnitelmien mukaan” ja kaikki ”asetetut tavoitteet saavutetaan” – mikä väitteenä meidän silmin katsottuna tuntuu täysin absurdilta, koska ensimmäisen kuukauden kuluessa Venäjän saavuttamat voitot rintamalla ovat varsin vähäiset, eikä sen ole onnistunut saavuttaa ainoatakaan merkittävää tavoitetta. Sen sijaan offensiivin ensimmäisen kuukauden saldoksi jää yli 15 000 kaatunutta venäläissotilasta, satoja – kenties jopa tuhansia sotavankeja, Venäjän ei ole myöskään onnistunut saavuttaa ilmaherruutta Ukrainan ilmatilassa, eikä dominoida taistelukentälläkään, vaikka moni ennen offensiivia uskoi Venäjän dominointiin taistelukentällä.

Venäjän hyökkäyssodalle leimallista on myös se, että se on yhdistänyt lännen Ukrainan taakse, samalla Venäjä omilla toimillaan rintamalla – eurooppalaisten kaupunkien silmitön pommittaminen ja siviileiden murhaaminen – alleviivaa sitä, ettei sillä ole mitään oikeutusta tähän sotaan. Sen hyökkäyssota Ukrainaan on kaikella tapaa vastoin kansainvälistä oikeutta ja sen sotilaat syyllistyvät rintamalla siviileiden raakalaismaiseen murhaamiseen, tavoin, joista tulee ensinnä mieleen järjestäytyneen sotajoukon sijaan barbaarisesti käyttäytyvä rikollisjoukkio.

Venäjän offensiivin ajan mielenkiintoni on pääasiassa kohdistunut tapahtumiin rintamalla sekä ukrainalaisten kylien ja kaupunkien ynnä niiden asukkaiden kohtaloihin. Ne hetket, jolloin olen seurannut Venäjän valtiojohtoista propagandaa tai sen operaattoreiden tuottamaa aineistoa, propaganda on näyttäytynyt silmiini mielikuvituksettomalta ja toistuvien valheiden tulvalta. Todennäköisesti sodan luonne ja se, ettei Venäjällä ole ainoatakaan todellista oikeutusta tälle sodalle, vaikuttavat myös merkittävällä tapaa siihen, että silmissäni venäläispropaganda näyttäytyy tällä hetkellä aivan yhtä kelvottomana mitä maan edesottamukset rintamallakin ovat. Alkupuolen Zaharova-lainaukseni on alleviivaava mutta antaa samalla hyvin todenmukaisen kuvan Venäjän disinformatiivisesta viestinnästä.

Samalla tavalla venäläismediat kääntävät tapahtumat päinvastaisiksi. Ne välittävät kansalaisille tarinaa siitä, kuinka vetäytyvät ukrainalaiset tuhoavat kaiken – kuten raunioituneen Mariupolin. (2) Tässäkin tapauksessa kuvatun videon tarina käännetään täysin päinvastaiseksi ja samalla uutistenlukija tulee häpäisseeksi kaupungin asukkaineen. Vastenmielistä mutta perin tuttua venäläispropagandaa, joka muistuttaa minua Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta 17. heinäkuuta 2014 ja kuinka siinäkin Venäjällä valheidenverkollaan tuli lopulta häpäisseeksi oikeutta vaativat uhrien omaiset (ja kansainvälisen yhteisön).

Kiinnostavaa tässä tämän hetken venäläispropagandassa on se, että entistä laajemmalla rintamalla Venäjän valtion edustustot osallistuvat disinformatiivisen tai propagandistisen viestinnän tuottamiseen ja levittämiseen. Olemme nähneet Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen (helmi-maaliskuu 2014) jälkeen eräiden Venäjän edustustojen, kuten Iso-Britannian suurlähetystön, osallistuneen hyvin aktiivisesti propagandan levittämiseen mutta nyt rintama ainakin näyttää olevan aiempaa selkeästi laajemman.

Venäjän Suomen-suurlähetystö on harvemmin osallistunut näkyvään vaikuttamiseen sosiaalisen median alustoilla mutta maaliskuun 16. päivä se pyysi suomenvenäläisiä kertomaan kohtaamastaan syrjinnästä, käytännössä siis russofobiasta. (3 ja 4) Russofobia kuuluu tällä hetkellä Venäjän valtiollisen kuin myös sen operaattoreiden viljelemiin termeihin, joka disinformatiivisessa ja propagandistisessa viestinnässä väännetään tarkoittamaan virheellisiä asioita. Venäjän antaa ymmärtää, että kaikki siihen ja sen kansalaisiin kohdistettu kritiikki on russofobiaa – aiheellinen aivan kuten aiheetonkin. Nähdäkseni Venäjän tarkoituksena on hämärryttää aiheellisen ja aiheettoman arvostelun rajaa, siten, että ryhtyisimme harjoittamaan itsesensuuria, jotta emme vahingossakaan syyllistyisi russofobiaan. Tällaisen vaikuttamisen edessä ei kuitenkaan pidä taipua, Venäjän hallintoa, siinä missä venäläisiäkin, on kyettävä arvostelemaan (kriittisestikin), silloin kun sille on tarvetta ja nyt tarvetta totisesti on, etenkin hallinnon arvostelemiseen mutta myös venäläisten asialliseen ja perusteltuun arvosteluun sekä heidän tekemien valintojen kritisointiin.

Mikäli me nyt olemme hiljaa, osoittaen syyttävällä sormella vain Venäjän johtoa, on vaara, että vallan Venäjällä vaihduttua, kansalaiset eivät joudu kohtaamaan niitä tekoja, joihin hallintonsa on syyllistynyt ja joille miljoonat venäläiset ovat antaneet välillisesti antaneet hyväksyntänsä tukemalla maansa johtoa. Nähdäkseni venäläisten on käytävä sota Ukrainassa, ja laajemmin menneisyytensä ja historiansa läpi, jotta mahdollisuus vastaavan toistumiseen pienenisi.

Venäjän suurlähetystön pyyntö ilmoittaa venäläisiin kohdistuvasta syrjinnästä ja viharikoksista sai aikaan vastareaktion, jossa suurlähetystölle ilmiannettiin suurin joukoin Venäjän valtiollisten laitosten ja organisaatioiden rikoksia venäläisiä vastaan.

Russofobia sekä Venäjän aiemmin viljelemästä fasisti-termistä tulee mieleen ote Timothy Snyderin erinomaisesta teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (5)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” tai ”russofobi” on sellainen,…

Tällä hetkellä Venäjä sotapropagandassaan näyttää myös toistavan selkeää kaavaa, jossa epämääräiseen vuotoon tai lähteeseen viitaten kerrotaan ”ukrainalaisten suunnittelevan” iskua johonkin kohteeseen, tai jonkin paikan räjäyttämistä, tai että, ”ukrainalaisnationalistien tukikohta” sijaitsee kohteessa XX ja kun Venäjä itse kohdistaa ilmaiskun tai ohjusiskun kyseiselle alueelle. He pyrkivät kumoamaan tapahtuman näillä ”hatusta vedetyillä” tarinoilla ”ukrainalaisten suunnitelmista”. Pääsääntöisesti tämä ei näytä enää uppoavan samalla tavalla läntisiin medioihin kuten se upposi vielä muutama viikko sitten, ja oli uponnut vuosien ajan Krimin niemimaan miehityksen jälkeen.

Tässä twiittiketjussa Neil Abrams käy seikkaperäisesti läpi erästä läntisten vasta- ja vaihtoehtomedioiden viime päivinä levittämää disinformatiivista tarinaa Mariupolin tapahtumista, ja kuinka – Venäjän narratiivia toistaen – syytettynä oli (aiheettomasti) Ukrainan kansalliskaartiin kuuluva, taustaltaan kyseenalainen, Azov pataljoona. Yksi haarauma tästä disinformatiivisesta tarinasta levisi myös suomeksi, Venäjän miehittämässä Luhanskissa asustelevan, päätoimittelija Janus Putkosen UMV-lehden kautta. 

Putkosen kaltaisten operaattoreiden ohella venäläistaustaisen disinformaation ja propagandan levittäjiä löytyy myös yliopistoväestä, Edinburghin yliopiston professori Tim Hayward on aiemminkin kunnostautunut Venäjää tukevan propagandan jakajana, eikä Venäjän offensiivi Ukrainaan tee poikkeusta. Myös suomalaista yliopistoväkeä on ajautunut toistamaan ja jakamaan, kyseenalaisista lähteistä levitettyä, venäläispropagandaa ja/ tai Venäjän agendaa tukevaa aineistoa – kansalaisaktivisti ja kosmologi Syksy Räsänen kunnostautui tässä toiminnassa jo Venäjän Syyria-operaation kiihkeimpinä vuosina, ja nyt Venäjän Ukrainaan kohdistaman offensiivin alla hän jakoi Alan MacLeodin kirjoitelmia, joissa tämä väitti lännen aseistavan ukrainalaisia uusnatseja jotta nämä kävisivät ”brutaalia sotaa” miehitetyn Ukrainan venäjänkielisiä kohtaan – käytännössä siis suorittaisivat kansanmurhan alueella (toistaen näin Vladimir Putinin narratiivia venäläisiä uhkaavasta kansanmurhasta).

Vielä muutama viikko sitten suomalaisetkin mediat olivat perinteisen tasapuolisuusharhan vallassa, nyt tiettyjen uutisten ja havaintojen kerrontaan on tullut mukaan ripaus realismia ja ymmärrystä siinä mielessä, että tiedostetaan Venäjän valtiollisten edustajien ylhäältä alas valehtelevan järjestelmällisesti ja että tämä valheiden verkosto on levinnyt samalla tapaa Venäjän valtioon kytkeytyneihin medioihin.

Edellinen ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki ukrainalainen viestintä olisi totta vaan sitä, että ymmärretään ja tiedostetaan Venäjän metodit ja niiden vahingollisuus aiempaa paremmin. Ehkäpä tämän ymmärryksen kasvussa ovat, tahtomattaan, auttaneet Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaiset hahmot avustajineen ja tukijoineen, joista moni oli ja on edelleen näkyvässä roolissa myös rokotekriitikoiden joukossa – ja sitä ennen moni heistä kuului erilaisiin laita- tai äärioikeiston ryhmiin tai Bäckmanin ympärilleen kokoamaan verkostoon (tai kumpaankin), sillä, kuten nähtyä, Bäckman on työtä tehdessään ahkerasti liikkunut ryhmissä laitavasemmalta äärioikealle.

* * *

Torstaina (24. maaliskuuta) viimeksi pohdin, että onko Venäjän kehno sotamenestys johtanut siihen, että Venäjän on propagandarintamalla esitettävä voittoina tapahtumat, jotka eivät missään nimessä sellaisia ns. suurvalta-armeijalle ole, kuten Berdjanskissa jokunen vuorokausi sitten, jolloin RT:n venäläistoimittajat esittelivät Venäjän Mustanmeren laivaston alusten lastin purkua satamassa, ehkäpä jopa operaatioturvallisuuden kustannuksella, josta Venäjän laivasto maksoi kalliin hinnan varhain torstaiaamuna Ukrainan asevoimien iskiessä ballistisella OTR-21 Totška-U-ohjuksella ja Bayraktar TB2 lennokilla (tai lennokeilla) satamaan ankkuroituneita aluksia vastaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä!

Berdjanskin tapahtumien jälkimainingeissa sopii kysyä Venäjän ulkoministeriön tiedottajalta – kuuluiko tämäkin suunnitelmiin?

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/mfa_russia/status/1506988835766509579 

2. https://twitter.com/Dimmu141/status/1506964872424308736 

3. https://twitter.com/RussianEmbFinla/status/1504087251009081348 

4. https://yle.fi/uutiset/3-12363851 

5. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

Erillinen linkki Neil Abramsin twiittiketjuun:

https://twitter.com/neil_abrams/status/1506394055672213505