Ukrainan sota 2014–2022: suomalaiset Venäjän riveissä III OSA

lauantai 6. kesäkuuta 2026

Ukrainan sota 2014–2022: suomalaiset Venäjän riveissä III OSA

Kirjoitukseni myötä palaamme Itä-Ukrainan Donbasissa huhtikuussa 2014 alkaneeseen sotaan, mutta toisinkuin sarjan aiemmissa kirjoituksissa, osissa I ja II, tässä osassa käyn kertauksenomaisesti läpi niiden suomalaisten ja Suomessa asuneiden henkilöiden edesottamuksia, jotka värväytyivät joko Venäjän proxyjoukkoihin Itä-Ukrainassa alkaneen sodan jälkeen tai muulla tavalla osallistuivat Venäjän miehitystoimien tai sotatoimien tukemiseen miehitetyillä alueilla – kumpikaan edellisistä ehdoista ei suoraa täyty Johan Bäckmanin kohdalla mutta toimintansa luonteen tähden hänetkin tullaan huomioimaan kirjoituksessa. Seuraavaksi linkit kirjoitussarjan aiempiin osiin, halukkaat voivat tutustua niihin päästäkseen kärryille tapahtumien etenemisestä Ukrainassa kevättalvella ja keväällä 2014:

Ukrainan sota: kaksitoista vuotta sotaa Ukrainassa – Slovjansk ja Kramatorsk 12. huhtikuuta 2014 OSA I

Ukrainan sota: Ukraina ja Donetsk vuonna nolla – sodan alla keväällä 2014 OSA II

Suomalaismilitantit miehitetyssä Donbasissa

Huomioidessamme Itä-Ukrainan Donbasissa käynnistyneen sodan pituuden, sodan alkuhetkenä voidaan pitää 12. huhtikuuta 2014, ja Venäjän proxyjoukkoihin värväytyneiden ulkomaalaistaistelijoiden runsaan määrän sekä muissa maissa heihin kohdistetut rankaisutoimet, Suomessa suomalaisten värväytyminen ohitettiin keskusteluissa vuosien ajan lähes täysin. Tähän likimain olemattomaan keskusteluun toi muutoksen vasta Yleisradion toimittajien Jessikka Aron ja Antti Kurosen kirjoittama artikkeli marraskuussa 2021, jota täydensi muutamaa päivää myöhemmin Kurosen erinomainen artikkeli, jossa tarkasteltiin näiden vierastaistelijoiden toiminnan oikeudellista puolta turvallisuusnäkökohtiakaan unohtamatta. (1 ja 2)

Ennen Aron ja Kurosen artikkeleja kirjoittelu suomalaisista vapaaehtoisista oli perinteisissä medioissa kohtuullisen yksipuolista, paikoin jopa vääristelevää. Esimerkiksi Petri Viljakaisen värväytymisen jälkeen suomalaismedia julkaisi haastatteluja, joissa hänen valintoihin ja ratkaisuihin tunnuttiin suhtauduttavan jopa jollain tapaa idealistisen ymmärtäväisesti, Helsingin Sanomien otsikko ”Pieksämäeltä sotilaaksi Itä-Ukrainaan – Petri Viljakainen odottaa rintamalle pääsyä Donetskin liepeillä” heinäkuulta 2015 on kuvaava. (3) Otsikossa Viljakainen nimetään ”sotilaaksi” siitä huolimatta, ettei hän kuulunut lailliseen sotilasorganisaatioon. Hän oli värväytynyt Itä-Ukrainan alueelle Venäjän voimin perustetun Donetskin nukketasavallan joukkojen riveihin, vastaavia joukko-osastoja oli perustettu myös Luhanskin nukketasavallan alueelle. Kuinkahan moni kutsuisi Daeshin tai jonkin muun terroristiorganisaation riveissä taistelevaa terroristia tai militanttia sotilaaksi ja jos kutsuisi, millainen poru syntyisi termin käytöstä? Hiukan samaa oli havaittavissa Loviisan Sanomien Janus Putkosesta 24. helmikuuta 2015 julkaisemassa haastattelussa, jossa oli aistittavissa jopa jonkinlaista ylpeyttä siitä kuinka pitkälle oman kylän poika olikaan päässyt.

Mutta vielä niinkin myöhään kuin elokuussa 2019 Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa julkaistiin Venäjän johtamiin joukkoihin värväytyneen ja Itä-Ukrainassa, maan laillista hallitusvaltaa vastaan miehitysarmeijan riveissä taistelleen Viljakaisen hyvin yksipuolinen haastattelu, (4) jossa hän sai sanottua sanottavansa, ilman, että tekemissään valinnoissa nähtiin sen suurempia ongelmia. Hänen esittämänsä väitteet jäivät riippumaan ilmaan sellaisenaan, disinformaatiota eikä propagandaa oikaistu millään tapaa. Minulle syntyi tästäkin artikkelista kuva ”oman kylän pojasta” tehdystä haastattelusta, josta toimittajan ammatillinen kunnianhimo loisti poissaolollaan. Mutta siirtykäämme alun lyhyestä mediakritiikistä eteenpäin.

Kirjoitukseni tarkoitus on luoda yleisluontoinen katsaus aiheeseen, jota on mahdollista syventää jatkossa yksittäisiä osa-alueita tarkemmin käsittelevillä kirjoituksilla. Kirjoituksessani keskityn ensisijaisesti Itä-Ukrainan sotaan, mutta loppupuolella huomioin myös Venäjän helmikuussa 2022 käynnistyneen suurhyökkäyksen ja siihen liittyvät havainnot suomalaisten edesottamuksista Venäjän joukoissa sotatoimialueella. Kirjoituksessani huomioin myös Suomen kauttakulkureittinä Venäjälle sekä Suomessa asuneiden kolmansien maiden kansalaisten värväytymisen Venäjän proxyjoukkoihin ja osallistumisen sotaan Donbasissa. Kolmansien maiden kansalaisten roolista on aiemmin kirjoitettu varsin vähän. Aihe on noussut esiin yksittäisissä uutisissa, etenkin 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen.

Suomessa asuvien venäläisten ja Venäjän kansalaisten osallistumisesta Itä-Ukrainassa käynnissä olleeseen sotaan ei juurikaan kirjoitettu ennen suurhyökkäyksen alkua. Tämän jälkeen aihe on nostettu esille muun muassa yksittäisten esimerkkien myötä, samalla tapaa kuin Suomessa asuvien venäläisten ja/ tai kaksoiskansalaisten muodostamasta turvallisuusuhasta on uskallettu puhua aivan toisella tapaa verrattuna aikaan ennen suurhyökkäyksen alkua.

Osasto Karhu

Viime vuosikymmenellä suomalaisista Venäjän proxyjoukkoihin värväytyneistä eniten huomiota sai ”Osasto Karhun” nimellä tunnettu joukko, johon toistakymmentä Johan Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämää suomalaista tai suomalaistaustaista henkilöä. Yleisradion marraskuussa 2021 julkaisemassa artikkelissa kerrotaan Bäckmanin todenneen venäläiselle verkkolehdelle Svobodnaja Pressalle:

”yli tusina vapaaehtoista oli jo syyskuuhun 2015 mennessä lähetetty niiden ihmisten joukosta, jotka olivat olleet yhteydessä DPR:n edustustoon saadakseen neuvoja ja apua”. (5)

Havaintojeni ja päätelmieni mukaan vuoden 2015 loppuun mennessä 10–15 suomalaista oli värväytynyt ”nukketasavaltoihin” perustettuihin, Venäjä-johtoisiin joukkoihin erilaisiin tehtäviin, joten Bäckmanin maininta yli tusinasta vapaaehtoisesta on kokoluokaltaan oikea. Värväytyneistä suomalaisista vain osa liittyi sellaisiin yksiköihin, jotka osallistuivat tuolloin taisteluihin. Osan värväytyessä humanitaarista apua tai kenttäsairaanhoitoa järjestäviin yksiköihin – Harri-nimellä esitelty suomalainen ilmaisi halukkuutensa osallistua tällaiseen toimintaan.

Suomalaisia värväytyi myös Venäjän rahoittamiin propaganda- ja informaatiosotaa käyviin organisaatioihin, kuten Janus Putkosen päätoimittelemaan ja venäläisten rahoittamaan DONi Newsiin. Heistä kasvoina ja ääninä tunnetuksi tulivat Jaana-Marika Kurtti sekä Jarmo Ekman. Ekman on Suomeen palattuaan ehtinyt toimia muun muassa Paavo Väyrysen perustaman ja jo hajonneen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä, Kristallipuolueen kuntavaaliehdokkaana sekä QAnon- ja koronadenialistien aktivistina levittämässä salaliittoteorioita ja kampanjoiden koronavirusrajoituksia vastaan.

Johan Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämistä suomalaismilitanteista ensimmäisenä julkisuuteen tuli aiemmin mainittu Petri Viljakainen. Hän kertoi Helsingin Sanomissa heinäkuussa 2015 julkaistussa artikkelissa saaneensa taloudellista tukea Johan Bäckmanilta hänen viisumiin ja osaan lennoista matkatessaan Pietarin ja Rostov-na-Donun kautta sotatoimialueelle Itä-Ukrainaan. (6) Uskallan väittää Viljakaista hyödynnetyn tuolloin huomattavan paljon propagandasodassa sekä välillisesti värväystoiminnassa. Sen sijaan kovista puheista huolimatta, hänen roolinsa taistelukentällä näytti olleen viime vuosikymmenellä vähäisempi. Viljakaisella oli tuolloin ilmeisiä ongelmia alkoholin kanssa, jonka käytön takia hänet myös erotettiin Prizrak prikaatista. Viljakaisen ohella myös kuvakollaasin DONi Podcast-kuvassa oleva Ari päätyi jossakin vaiheessa Prizrak prikaatiin. Tietojeni mukaan hän palasi takaisin Suomeen vuoden 2017 alkupuolella. Venäjän suuryökkäyksen alunkin jälkeen Ari on jatkanut Venäjän tukemista. Tukemisen lisäksi hän on sanallisesti uhkaillut suomalaisia poliitikkoja: ”Jos mä jossain sattumalta törmään Sanna Mariniin, niin mulla todennäköisesti napsahtaa. Samoin on Sauli Niinistön kohdalla. So, get the fuck way from me!!” (7)

Informaatio- ja propagandasotaan lasken kuuluvaksi Johan Bäckmanin viime vuosikymmenellä kustantamat Itä-Ukrainan sotaa tavalla tai toisella käsitelleet teokset – tai vihkosiahan niistä osa on. Johan Bäckman Publications julkaisi Viljakaisen-nimellä kirjoitetun Vilin sota-vihkosen sekä Lauri Karhu-nimellä esiintyneen taistelijan kirjoittamana Viimeinen luoti-kirjan – palaan Karhuun uudelleen tuonnempana. Lasken samaan kategoriaan myös Matti Rossin kirjoittaman ja Johan Bäckmanin kustantaman Raunioista nousee Donbass-propagandakirjasen.

Bäckmanin kohdalla on syytä pohtia myös sitä, että liittyykö julkaisutoiminta osana propagandan ja disinformaation levittämistä hänen tehtäväänsä Venäjän strategisten tutkimusten instituutin RISI:n (Rossiiskij institut strategitsheskih issledovanij) Pohjois-Euroopan edustajana. Toimialueena Bäckmanilla oli Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. (8) Bäckmanin itsensä mukaan kyseessä oli luottamustehtävä, ja että hän oli RISI:n edustaja vuonna 2013. RISI julkisilta verkkosivuilta löytyi maininta Bäckmanista joulukuulta 2016, ja 19. toukokuuta 2016 päivätyssä artikkelissa kerrotaan RISI:n edustajan Suomesta (Johan Bäckman) vierailleen ”DNR:n” ja ”LNR:n” alueella. Tämän jälkeen RISI:n verkkosivulta löytyy tietopäivitys Bäckmanista niinkin myöhään, kuin lokakuulta 2022.

Prizrak prikaatin komentaja Aleksei Markov (hän kuoli liikenneonnettomuudessa lokakuussa 2020) ja Johan Bäckman, kuvakaappaus RISI:n verkkosivulta.

Donbassföreningenin joulukuussa 2015 julkaiseman uutisen mukaan suomalaistaustainen antifasisti oli ensimmäinen Pohjoismaista Interunit’iin (eli Unidad Continental) värväytynyt vapaaehtoinen. Myöhemmin tämä suomalainen opittiin tuntemaan Igor sekä Ivan-sotanimillä (nom de guerre). Hänestä käytettiin tai hän käytti itsestään muitakin salanimiä, kuten Ivan Medvedev, Masa Moilanen sekä Lauri Karhu. Hän ei ole esiintynyt julkisuudessa oikealla nimellään, etunimensä Ilari on mainittu ainakin Helsingin Sanomien artikkelissa 27. kesäkuuta 2023. Hänen taustasta tiedetään sen verran, että hän työskenteli palo- ja pelastusalalla, ja että harrastuksiinsa kuului myös judo, jota hän opetti kuntosalilla Moskovassa tämän vuosikymmenen alkupuolella. (9) Ilari on myös ollut Suomen kommunistisen puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa v. 2003 Keski-Suomen vaalipiirissä.

Kuvakaappaus Osasto Karhun-verkkosivulta. Kuvassa on todennäköisesti sotanimellä ’Igor’ tunnettu suomalainen.

Antifasistien ja äärivasemmistolaisten militanttien Interunit lakkasi toimimasta vuonna 2017, jolloin valtaosa Interunitin taistelijoista liittyi kansainväliseen antifasistien ja kommunistivapaaehtoisten yksikköön DKO:on (ven: ДКО – Добровольческий коммунистический отряд). DKO kuului Prizrak prikaatiin eli 4. aluepuolustusprikaatiin, joka oli tuolloin sijoitettu Altševskiin miehitetyn Luhanskin alueella. Tässä kohdin on syytä tähdentää, että vaikka Venäjä valtiollisessa propagandassaan kertoi ”taistelevansa ukrainalaisfasismia vastaan”, sen vapaaehtoisjoukoissa taisteli rintarinnan äärivasemmistoon kuuluvia militantteja kuin myös äärioikeistoon kuuluvia uusnatseja ja venäläisimperialisteja. (10) Sama kuvio toistui myös Prizrak prikaatissa.

Ymmärrettävien syitten takia lännen vasemmistopiireissä tätä yhteistyötä ei juurikaan nostettu esille. Kysymys kuuluukin, että miksi myös perinteisten medioiden edustajat olivat pääosin hiljaa tästä yhteistyökuviosta? Samankaltaiseen yhteistyöhön Venäjän hyväksi työskentelevien läntisten poliitikkojen ja asiantuntijaroolissa toimivien henkilöiden oli myös alistuttava osallistuessaan venäläisten järjestämiin tilaisuuksiin tai toimiessaan kutsuttuna ”vaalitarkkailijana” osana näytösluontoista vaaliteatteria. (11) Tätäkään kuviota harva heistä toi vapaaehtoisesti julki, vaan tyytyi läntiselle yleisölle toistamaan Venäjän narratiivia eli käytännössä he valehtelivat suurelle yleisölle ja poliitikkojen ollessa kyseessä äänestäjilleen Venäjän sodankäynnin luonteesta. Minun on vaikea uskoa, että he olisivat olleet niin naiivintyperiä, että eivät nähneet Venäjän valheiden läpi jossakin vaiheessa.

Myös Luhanskin ”nukketasavallan” alueella toimii yksittäisiä suomalaisia tai suomalaistaustaisina esiteltyjä henkilöitä, kuten edelleen miehitetyssä Luhanskissa asuva Anna Rännäli-nimellä esitelty nainen. Blogissaan Bäckman kuvaa Rännäliä Luhanskin suomalaiseksi, joskin varsin ristiriitaisesti, koska samalla hän kertoo tämän syntyneen ja opiskelleen Luhanskissa. (12)

Sosiaalisen median tietojen mukaan Anna Rännäli eli Анна Владимировна Ряннель on syntynyt Luhanskissa 41 vuotta sitten. (13) Kuten Bäckman kertoi, hän työskentelee ns. LNR:n ammattiliittojen liitossa, Organisaatio- ja joukkotyön osaston johtajana. (14) Lisäksi hänellä on muitakin julkisia tehtäviä, kuten ”LNR:n” julkisen kamarin etnisten ja uskontojen välisen harmonian, väestötieteen ja perinteisten arvojen toimikunnan puheenjohtajan tehtävä. (15) Venäjälläkin Rännäleitä asuu, monen suvun kohdalla jäljet johtavat Karjalan alueelle, joten uskoisin, että monella isovanhemmat tai iso-isovanhemmat on neuvostoaikana siirretty pakolla kotiseudultaan muualle.

Kuvakaappaus kohudosentti-blogista.

Mikä sai värväytymään Venäjän proxyjoukkoihin?

Useampi viime vuosikymmenellä Venäjän proxyjoukkoihin tai venäläisten perustamiin aluepuolustusprikaateihin värväytyneistä suomalaisista kommentoi julkisuudessa syitään värväytymiseen. Monella toistui ajatus taistelemisesta ”Kiovan natsijunttaa” rahoittavia Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia vastaan, kuten Petri Viljakaisella. (16)

Julkaistuilla tallenteilla luetut fraasit tai lehtiin päätyneet toteamukset kuulostivat ulkopuolisen korvissa ulkoa opetelluilta. Ne ovat kuin Bäckmanin kohudosentti-blogista poimittuja, ennalta käsikirjoitettuja lausahduksia. Toki osa värväytyneistä suomalaisista vastusti ääneen jo Suomessa ollessaan Euroopan unionia, Yhdysvaltoja tai melkeinpä mitä tahansa läntistä instituutiota. Tällainen ihminen oli ehkäpä helpommin johdateltavissa ”fasismin vastaiseen sotaan”, etenkin jos henkilöllä oli ongelmia virkavallan kanssa – kuten tietojeni mukaan Petri Viljakaisella oli, jota poliisi oli kuullut vain joitakin aikoja ennen hänen Suomesta poistumistaan.

Värväytyneiden joukossa oli myös henkilöitä, jotka olivat tunteneet Bäckmanin vuosien ajan, ja joiden omaan elämään liittyvät valitettavat tapahtumat saattoivat edesauttaa lähtöpäätöksen tekemisessä. (17 ja 18)

Yleisradion julkaisemassa artikkelissa (31. lokakuuta 2015) Janus Putkonen vastaa kysymykseen, miksi hän muutti Donetskiin seuraavasti:

”Donetsk on uhri geopoliittisessa taistelussa. Asia valkeni mulle, kun kävin täällä ensimmäisen kerran lehdistömatkalla maaliskuussa. Näin, että tämä paikka tarvitsee tiedottamista ja kansainvälistä mediatoimintaa.” (19)

Huomioiden Putkosen silloinen tausta länsivastaisena vastamediatoimittajana ja salaliittoteoreetikkona, pidän hänen vastaustaan uskottavana ulkoa opetellun fraasin sijaan. Hän koki asiat tuolloin niin, ja uskoisin, että kokee edelleen ts. hän uskoo olevansa oikealla asialla.

Suomessa asuvat venäläiset ja kaksoiskansalaiset vapaaehtoisina sotimassa Venäjän sotia

Ottaen huomioon se, minkä verran Suomessa käytiin viime vuosikymmenen puolella keskustelua Daeshiin ja vastaaviin terroristiorganisaatioihin liittyneistä vierastaistelijoista, keskustelu Suomessa asuvien venäläisten ja kaksoiskansalaisten osallistumisesta Venäjän proxyjoukoissa sotaan Donbasissa oli olematonta. Uutisartikkeleita lukuun ottamatta Helsingin Sanomissa 27. kesäkuuta 2023 julkaistu artikkeli Venäjän puolella nosti tämän ryhmän esiin Pavelin eli Pavel N:n toiminnan myötä. (20) Pavel itse kertoo toimittaneensa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille vain humanitaarista apua. Väitteeseen suhtautuisin suurella varauksella huomioidessamme sen, että hänen kertomansa ja someviestinnän sekä siihen liittyvän tauon välillä on suuri ristiriita. Tutkimuksissani löysin viime vuosikymmenen puolelta ainakin yhden toisen Suomessa asuneen venäläistaustaisen henkilön tai kaksoiskansalaisen vieneen humanitaarista apua sekä materiaaliapua viime vuosikymmenen puolella Suomesta miehitetyille alueille. Cure Morozov-salanimeä käyttävä henkilö on todennäköisesti vieraillut myös rintamalla – somessa julkaisemansa kuvat antavat ainakin ymmärtää näin.

Käsittelin aihetta tarkemmin Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä-kirjoituksessa 8. heinäkuuta 2023. Aiheen tarkastelua jatkoin edellisen kirjoituksen ”jatko-osassa”, jossa poimin esiin havaintojani Suomessa asuvien venäläisten tai venäläistaustaisten henkilöiden kytköksistä venäläisiin ekstremisteihin.

Keskusrikospoliisi käynnisti huhtikuussa 2022 selvityksen siitä, onko Suomessa asuva venäläismies ollut heinäkuussa 2014 taistelemassa Itä-Ukrainassa Donetskin ja Donbasin alueilla. Selvitys keskittyi lopulta siihen, että onko kyseinen henkilö ollut sotatoimialueella heinäkuussa 2014, ja että onko hänellä mitään tietoa liittyen 17. heinäkuuta 2014 alas ammuttuun Malaysia Airlinesin lentoon MH17. (21)

Suomi on toiminut ainakin yksittäisissä tapauksissa kauttakulkuväylänä Venäjälle. Osa Venäjälle matkanneista on tavannut Suomessa kontaktihenkilöitä, kuten Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsenten Anton Thulinin ja Viktor Melinin tapauksessa kävi. Matkatessaan elokuussa 2016 Venäjälle saamaan aseellista koulutusta, käytännössä koulutusta terroritoimiin Russian Imperial Movementin eli RIM:in järjestämällä Partizan kurssilla, he tapasivat Helsingissä ”Vladimirina” esittäytyneen kontaktihenkilön. (22) RIM järjestää edelleen koulutusta Pietarissa sekä Leningradin alueella, jossa Partizan kursseja järjestetään Heinäsenmaa-nimisellä saarella Laatokalla. Saari luovutettiin Neuvostoliitolle 1944.

RIM:in järjestämille kursseille on osallistunut myös suomalaisia äärioikeiston jäseniä, joista osan on arveltu värväytyneen viime vuosikymmenen lopulla Venäjän proxyjoukkoihin Donbasiin, ja loppujen palanneen Suomeen perustamaan Atomwaffen Divisionin Suomen solua. (23) Vuonna 2019 saamani vihjeen mukaan ainakin yksi Suomen kansalainen värväytyi noihin aikoihin Venäjän Itä-Ukrainassa sotiviin proxyjoukkoihin.

Venäjän suurhyökkäys 24. helmikuuta 2022 – aika sen jälkeen

Venäjän suurhyökkäystä edelsi joukkojen- ja kalustonsiirtojen lisäksi rekrytointikampanjat, joita kohdistettiin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden väestön ohella alueen ulkopuolellekin. Näiden kampanjoiden seurauksena Venäjän proxyjoukoihin aiemmin kuuluneita taistelijoita palasi kotimaistaankin takaisin alueelle. Tietojeni mukaan Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen Suomesta on värväytynyt ainoastaan yksittäisiä henkilöitä Venäjän asevoimiin, muiden turvallisuuselinten joukko-osastoihin tai palkkasotilasyksiköihin. Tähän pieneen joukkoon kuuluvista henkilöistä nostaisin kiinnostavana poimintana esiin Jevgeni K-nimisen, Venäjän sisäministeriön joukkojen entisen upseerin, joka ehti asua Suomessa viimevuosikymmenen loppupuolelta lähtien. Jevgeni K:n tuntevat epäilevät perustellusti hänen salanneen oikean työhistoriansa ja taustansa saapuessaan Suomeen.

Italialaistaustaisen pizzakokin Gianno Cennin tarina on vähintäänkin outo. Suomeen Cenni päätyi paetessaan oikeutta Italiassa, hänet oli tuomittu vankeuteen lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. (24) Ennen muuttoaan Samaraan Venäjälle, Cenni ehti asua ja työskennellä ainakin Kuopiossa. (25) Venäjän asevoimiin Cenni värväytyi marraskuussa 2024, hänet sijoitettiin 1. kaartin panssarirykmenttiin, ja jo tammikuussa 2025 ukrainalaiset ottivat hänet sotavangiksi. Tämän vuoden puolella hänet luovutettiin Italian viranomaisille istumaan reilun seitsemän vuoden vankeustuomiotaan. (26)

Jos Cennin tarina on vähintäänkin outo, ei Juha Rautio-nimellä itsensä esitelleen, Suomessa lähes koko ikänsä asuneen venäläistaustaisen (inkerinsuomalainen?) miehen tarina niitä tavallisimpia ole. Muutto Venäjältä Suomeen pikkulapsena. Nuoruusiässä hankittu rikosrekisteri, jonka tähden hän ei ole saanut Suomen kansalaisuutta, toisin kuin muu perhe. Viime vuosikymmenellä Rautio muutti takaisin Venäjälle, jossa rikollinen elämä jatkui. Venäjällä hänelle langetettiin 12 vuoden tuomion (ilmeisesti huumeista), istuessaan tätä tuomiota Rautio värväytyi Venäjän asevoimiin ja lähetettiin sotaan Ukrainaan. Ukrainassa Rautio jäi sotavangiksi Harkovan alueen Vovtšanskissa syyskuussa 2024 suomalaistaustaiselle Ukrainan asevoimiin värväytyneelle vapaaehtoiselle. (27) Iltalehden uutisen mukaan Juha Rautio (huom. Iltalehti käyttää hänestä uutisessa nimeä ”Jari”) on palautettu, jossain vaiheessa kevättä tai alkukesää osana Ukrainan ja Venäjän välistä sotavankien vaihtoa takaisin Venäjälle. (28)

Suomalaisista Venäjän proxyjoukoissa Itä-Ukrainassa ennen suurhyökkäyksen alkua taistelleista on tietojeni mukaan kaksi värväytynyt Venäjän asevoimiin tai asevoimiin liitettyihin joukko-osastoihin suurhyökkäyksen alun jälkeen. Värväytyneistä pieksämäkeläislähtöinen Petri Viljakainen kaatui ilmoitusten mukaan maaliskuun 2022 alkupuolella, joten toisin kuin Johan Bäckman kertoi, Viljakainen ei kaatunut Sjeverodonetskin taistelussa, joka alkoi paria kuukautta myöhemmin toukokuussa 2022.

Virallisesti Viljakaisen kuolemaa ei ole vahvistettu, mikä voi johtua siitä, että hänen ruumista ei ole löydetty tai tunnistettu. Helsingin Sanomien onnistui saada artikkeliin ”Venäjän puolella” vahvistuksia Viljakaisen kuolemasta muista lähteistä. Yhdysvaltalainen Russell ’Texas’ Bentley kertoi Helsingin Sanomille sähköpostitse: ”Pidin Petriä ystävänäni, vaikka emme palvelleet samassa yksikössä tai viettäneet paljon aikaa yhdessä. Hän palveli kunniakkaasti ja hyvin kunnes kuoli taistelussa rintamalla viime vuonna”. (29)

Tietojeni mukaan Viljakainen ei kuitenkaan ole ainoa Venäjän riveissä taistellut suomalainen, joka on kuollut hyökkäyssodan kuluessa. Ukrainalaislähteiden mukaan Bah’mutin alueella käydyssä taistelussa on kuollut suomalaistaustainen Venäjän asevoimiin värväytynyt henkilö. En kuitenkaan ole kyennyt vahvistamaan tietoa ulkopuolisista lähteistä, joten en mainitse henkilön käyttämää taistelijanimeä tai muitakaan yksilöitäviä tietoja.

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaa ja käynnistettyä operaattoreillaan sodan Itä-Ukrainassa 2014 sen perustamiin vapaaehtoisjoukkoihin värväytyi mahdollisesti jopa tuhansia kolmansien maiden kansalaisia. Taisteluiden raskaimman aktiivivaiheen päätyttyä osa tästä joukosta palasi takaisin kotimaihinsa. Suomessa he sulautuivat yhteiskuntaan, heitä ja heidän muodostamaa turvallisuusuhkaa ei huomioitu yksittäisiä keskustelunavauksia lukuun ottamatta. Mikäli Venäjän aloittama hyökkäyssota päättyy epämääräiseen rauhaan ja Venäjän nykyjohdon vallassa pysymiseen, näen Eurooppaa uhkaavan merkittävän vaaran ”erikoisoperaatioveteraanien” taholta, joita Venäjän johdon taholta voi olla houkuteltavaa lähettää länteen. Näin toimien Venäjällä vältettäisi Neuvostoliitossa nähty Afganistanin sotaa seurannut efekti, jossa yhteiskunnasta syrjäytyneet veteraanit löysivät itsensä erilaisista rikollisorganisaatioista ja muista ryhmistä, ja joille väkivallan käyttö oli ollut vuosien ajan arkea, ja joilla kynnys sen käyttämiseen on matalalla. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Saksan parlamentin puolustuskomitean puheenjohtajana toimineen Marie-Agnes Strack-Zimmermannin sanat, hänen viitatessa Venäjän proxyjoukoissa sotakokemusta hankkineisiin henkilöihin:

”Tällaiset todellista sotakokemusta omaavat ihmiset – jotka mahdollisesti tappoivat muita ilman katumusta – ovat vaarallisia yhteiskunnallemme”. (30) Tämä jos mikä meidän on syytä pitää mielessä, ja pitää näitä henkilöitä todellisena uhkana yhteiskuntarauhalle.

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/3-12153718

2. https://yle.fi/a/3-12210484

3. https://www.hs.fi/maailma/art-2000002842087.html

4. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/95df1333-9574-4be4-be3c-e0c67b1d1c69

5. https://yle.fi/a/3-12153718

6. https://www.hs.fi/maailma/art-2000002842087.html

7. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

8. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006286131.html

9. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

10. https://www.sciencenorway.no/conflict-foreign-fighters-terrorism/this-is-where-neo-nazi-foreign-fighters-fought-alongside-communists/1853856

11. EPDE:n julkaisussa “Politically Biased Election Observation – A Threat to the Integrity of International Institutions” käydään esimerkein läpi Venäjän miehittämillään alueilla järjestämiä laittomia ”vaaleja”, ja kuin näiden ”vaalien” tarkkailijoina oli muun muassa eurooppalaisia laitavasemmistoon ja äärioikeistoon kuuluvia poliitikkoja, esimerkiksi taulukot sivuilla: 36–37 ja 38–42.

12. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/08/anna-rannali-luganskin-kansantasavallan.html

13. https://ok.ru/profile/168391131639

14. https://fplnr.su/apparat-fp-lnr/

15. Творчество – это умение видеть то, чего не видят другие.

16. https://yle.fi/a/3-12153718

17. https://kohudosentti.blogspot.com/2010/06/european-court-of-human-rights-urgent.html

18. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/takaisin-viipuriin-

19. https://yle.fi/a/3-8416989

20. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

21. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html

22. https://x.com/VarisVerkosto/status/1199432934178131968

23. https://theconversation.com/russian-imperial-movement-how-a-far-right-group-outlawed-by-the-uk-is-spreading-terror-across-europe-260825