Suomalaiset Venäjän proxy-joukoissa – hekin ovat vierastaistelijoita

Suomessa on käyty runsaasti keskustelua vierastaistelijoista, viimeksi keskustelu pulpahti pintaan toukokuun lopulla, jolloin Suomeen palasi Al-Holin leiriltä kolme naista lapsineen, naiset olivat värväytyneet ISIS:iin tai muulla tavoin liittyneet terroristijärjestöön. (1) Kirjoituksessani en sen tarkemmin ryhdy ruotimaan kyseistä tapausta, mielestäni kuitenkaan liian naiivi ei pidä olla, ainakin osa terroristijärjestöön liittyneistä suomalaisnaisista on liittynyt organisaatioon vapaaehtoisesti ja siinä vaiheessa, jolloin järjestön toiminnasta oli riittävästi tietoa, joten tietämättömyyden viitan taa ei myöskään voi verhoutua vastuuta pakoillessaan.

Sen sijaan, että ryhtyisin kommentoimaan ISIS:iin värväytyneitä tahi ruotimaan heidän motiiveja, tämäkin kohu palautti mieleeni jälleen sen, että suomalainen media kuin myös erilaiset poliittiset ryhmittymät tarkastelevat kokonaisuutta lopulta kovin yksipuolisesti – huomio kyllä kiinnitetään ISIS:iin liittyneisiin henkilöihin mutta samalla unholaan tuntuu jäävän se, että suomalaisia on värväytynyt muihinkin sotiin ja että heitä on värväytynyt rikollisluonteisiin sotiin Euroopassa – tarkoitan tällä nyt Venäjän sotaa Ukrainassa ja heidän proxy-joukkoihin värväytyneitä suomalaisia.

Tämä värväytyminen nousi viimeksi esille kesän alkupuolella, suomalaisten medioiden uutisoidessa – saksalaislähteisiin viitaten – suomalaisten uusnatsien käyneen harjoittelemassa venäläisen RIM:in järjestämällä leirillä ja joidenkin uusnatsien värväytyneen tämän jälkeen Venäjän proxy-joukkoihin ja lähteneen sotimaan Donbasin alueella, Ukrainaan. (Huom. konkreettiset todisteet suomalaisten uusnatsien värväytymisestä Venäjän proxy-joukkoihin puuttuvat, näiltä osin uutisointi on perustunut saksalaislähteissä mainittuihin tietoihin, joissa vain viitataan suomalaisiin yksilöimättä heitä).

Tuolloin kesän korvilla todella vähäiselle huomiolle jäi se, että suomalaisia on värväytynyt aiemmin Venäjän proxy-joukkoihin ja lähtenyt myös sotimaan Ukrainan alueelle. Tämän ryhmän värväyksen taustalla on eräs Johan Bäckman, jonka rekrytointitoiminnan – julkisuudessa aktiivinen vaihe – ajoittui sodan ensimmäisille vuosille ja osa Bäckmanin värväämistä sotaan osallistuneista on jo palannut vähin äänin takaisin Suomeen. Niinpä kiinnostavaa on se, että siinä missä suomalaiset ”kansallismieliset” ja osa perussuomalaisista on kovin huolissaan ISIS:iin värväytyneistä ja Suomeen palanneista, eivät he tunnu osoittavan samaa huolta Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneitä ja Suomeen palanneita kohtaan – kovin on hiljaista ollut.

Itse asiassa osa näistä ns. kansallismielisistä (heitä voidaan myös pitää haittaisänmaallisina) hengailee hyvinkin mielellään näiden henkilöiden kanssa, jotka ovat aktiivisesti olleet mukana Suomen yhtenäisyyttä horjuttaneessa toiminnassa useiden vuosien ajan, ja jotka levittivät tai levittävät edelleen Venäjän propagandaa suomalaiselle yleisölle ja yhteisölle. Heitä, kuten ei eräitä perussuomalaisiakaan, tunnu haittaavan se, että tässä liikehdinnässä on myös mukana Johan Bäckman, joka aktiivisesti värväsi suomalaisia Venäjän proxy-joukkoihin sotimaan Ukrainan hallintoa vastaan. Kirjoitin menneessä aikamuodossa ”värväsi”, koska en tiedä kuinka aktiivisesti Bäckman tällä hetkellä tällaisessa toiminnassa on. Tietojeni mukaan viime vuosina yksittäisiä suomalaisia on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin, tiedossani ei kuitenkaan ole se, onko Bäckman toiminnan takana.

Eikä heitä tunnu myöskään haittaavan se, että Ilja Janitskinin perustaman, disinformatiivisen ja laajamittaiseen häirintään käytetyn MV-lehden, nykyinen päätoimittelija Janus Putkonen asustaa Venäjän miehittämässä osassa Ukrainaa, julkaisten edelleen disinformaatiota ja propagandaa suomalaiselle yleisölle. Putkonen on myös työskennellyt hyvin näkyvässä roolissa venäläisille miehitysviranomaisille, mikä paljastui vuosia sitten Egorova Leaksin myötä. (2) Vaikka Putkosen rooli alueella muuttuikin DONi Newsin lopettamisen myötä keväällä 2018, on enemmän kuin todennäköistä, että hän työskentelee edelleen miehitysviranomaisen ohjailun ja valvonnan alla – tähän viittaavat hänen sosiaalisen median kontaktit, etenkin venäläistaustainen henkilö nimeltä Alexander Kazakov. (3)

Johan Bäckman miehitetyn Itä-Ukrainan alueella. (4) 

Janus Putkonen ja Eduard Basurin, helmikuussa 2016, kuva via RFE/RL.

Johan Bäckmanin värväämistä suomalaismilitanteista ensimmäisenä julkisuuteen tuli Petri Viljakainen, joka aikoinaan Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa kertoi Bäckmanin maksaneen hänen viisumin ja osan lennoista hänen matkatessa Pietarin ja Rostov-na-Donun kautta sotatoimialueelle. Viime vuoden elokuussa Viljakaista haastateltiin laajalti Länsi-Savo-lehteen, kyseinen haastattelu oli tavattoman yksipuolinen ja myötäsukainen – en tiedä onko tuntemukseni oikea, mutta tuntui, kuin haastattelun tehnyt toimittaja ei olisi perillä vallitsevasta tilanteesta Ukrainassa, muutoin niin yksipuolisen haastattelun julkaisua on vaikea ymmärtää. Haastattelussa on havaittavissa jopa sen luokan henki, että Viljakainen on valkopesemässä itseään luodessaan kuvaa entisestä taistelijasta, joka ei tappanut ketään, ja jonka kunnolliset taistelut kiersivät kaukaa –

”Mies toteaa, että sota ei ollut hänen aikanaan ’oikein kunnon sotaa’. Viljakainen kirjoittaa kirjassaan, että hän on aina jäänyt ’varsinaisten taisteluiden ulkopuolelle’.”

”Sanoin kerran, että on ollut hyvä sota, kun ei ole tarvinnut tappaa ketään”.

Lukijoiden on kuitenkin syytä muistaa, että Viljakainen on ollut sijoitettuna Prizrak-prikaatiin, joka on sodan kuluessa syyllistynyt sotarikoksiin miehitetyn Luhanskin alueella sekä esim. laittomiin oikeudenkäynteihin ja teloituksiin – nämä laittomat oikeudenkäynnit ja teloitukset tapahtuivat aikana ennen Viljakaisen värväytymistä kyseiseen prikaatiin eli hän on värväytyessään tiennyt millaiseen osastoon on liittymässä.

Länsi-Savo, tiistai 6. elokuuta 2019.

Viljakaisen lisäksi Suomesta Itä-Ukrainaan, Venäjän proxyjoukkoihin, on lähtenyt sotimaan Johan Bäckmanin värväämänä muutama ”antifasisti” tai sellaisenaan itseään pitävä militantti. Itse kuitenkin laajentaisin tässä kohdin vierastaistelija-käsitettä vastaamaan sodan luonnetta, huomioiden myös sen, kuinka ISIS:iin värväytyneiden kohdalla myös ei-taistelijoita/-terroristeja on kutsuttu vierastaistelijoiksi, mikäli heidän roolinsa kalifaatissa katsottiin tukevan ISIS:n käymää terrorisotaa. Venäjän Ukrainan sodankäynnissä merkittävässä roolissa ovat myös olleet propagandatoimintaan ja disinformaation jakamiseen osallistuneet henkilöt, joista osa toimii – Putkosen tapaan – miehitetyiltä alueilta käsin. Samalla tapaa rooliltaan huomioitavana voidaan pitää henkilöitä, jotka ovat osallistuneet operaatioihin ja tehtäviin, joiden avulla Venäjän toimille Ukrainassa, Krimillä ja Donbasissa, on haettu legimiteettiä – kuten toimiminen ”vaalitarkkailijoina”, ”asiantuntijoina” tai ”edustajina”.

Osa suomalaisista, Bäckmanin myötävaikutuksella Itä-Ukrainaan siirtyneistä, työskenteli lähinnä propagandan tuottajina ja disinformaation levittäjinä, kuten Jaana-Marika Kurtti (eli Jaana Koo) sekä Jarmo Ekman. Kumpikin heistä on palannut takaisin Suomeen, jälkimmäisen ollessa nykyään aktiivinen salaliittoteorioita levittävissä ryhmissä – kuten Suomen QAnon-ryhmässä, sen ohella, että on edelleen mukana Venäjää tukevassa propagandatoiminnassa. Kurtin lukiessa jokunen vuosi sitten miehitetystä Donetskista käsin myös Love FM -radiokanavan Kreml-myönteisiä Venäjä uutisia. 

Suomalaisten muodostama ”Osasto Karhu” vahvistettuna amerikkalaisella propagandatoimittaja Russell ”Texas” Bentleyllä – kasvonsa peittäneenä Bentleyn vierellä on todennäköisesti ”Igor” -taistelijanimeä käyttänyt suomalaismilitantti. Yllä oleva kuva on julkaistu Johan Bäckmanin blogissa syyskuussa 2015.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Bäckmanin suomalaisista ovat edelleen ainakin Putkonen ja Viljakainen, ”Ari” ja ”Harri” nimellä esiintyneet militantit ovat tietojeni mukaan palanneet takaisin Suomeen. Lukijoiden on kuitenkin hyvä muistaa, että Venäjän proxy-joukkoihin on liittynyt suomalaisia muitakin reittejä, kuin Bäckmanin värväämänä tai hänen avustuksella.

Kuten aiemmin viittasin, Suomessa näihin Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneisiin militantteihin – laittomiin taistelijoihin, jollaisia he käytännössä ovat – tunnutaan suhtauduttavan toisinaan jopa idealistisen ymmärtäväisesti. Kuvaava on Helsingin Sanomien otsikko vuosien takaa ”Pieksämäeltä sotilaaksi Itä-Ukrainaan – Petri Viljakainen odottaa rintamalle pääsyä Donetskin liepeillä” (5) – jossa täysin harkitsemattomasti Viljakaista nimitetään ”sotilaaksi” siitä huolimatta, ettei hän kuulunut lailliseen sotilasorganisaatioon vaan venäläisten varustamaan ja johtamaan militanttiosastoon, joka soti Ukrainaa vastaan. Kuinkahan moni kutsuisi Daeshin riveissä taistellutta terroristia sotilaaksi ja jos kutsuisi, termin käyttöä tuskin katsottaisi hyvällä.

En nyt ryhdy spekuloimaan tarkemmin sillä, miksi eräin paikoin suhtautuminen suomalaismilitantteihin Venäjän proxy-joukoissa on kovin idealistista ja ymmärtäväistä, väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että Viljakaisenkin tarina taistelusta ”fasisteja” vastaan on nielty kohoineen ja koukkuineen päivineen. Taistelua ultimaattisena pahana pidettyä ”fasismia” vastaan pidetään hyväksyttävänä kaikissa tilanteissa, mitä se toki onkin, jos kyse olisi todellisesta taistelusta fasismia vastaan. Mutta Ukrainan sodaksi eskaloituneen kriisin kohdalla venäläispropaganda on syöttämällä syöttänyt tarinaa ukrainalaisfasisteista tappamassa venäläisiä, mikä sitten on otettu toisinaan todesta, ymmärtämättä – tai haluamatta ymmärtää – sitä, että kyse on ennen kaikkea propagandasta, jolla on rakennettu kuvaa venäläisistä uhreina. Tässä yhteydessä palautan jälleen mieliin seuraavan seikan, jonka Timothy Snyder nosti esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (6)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” on sellainen,…

Eräitä vasemmalla olevia ryhmiä ohjaa sitten asemoituminen sen suhteen millainen suhtautuminen Yhdysvaltoihin on, voimakkaasti antiamerikkalaisten on helppoa luisua tukemaan Venäjän perustamien ”kansantasavaltojen” riveissä ”fasismia” vastaan taistelevia militantteja/ terroristeja.

* * *

Puheeksi varmaan nousevat myös Ukrainan riveihin värväytyneet suomalaiset motiiveineen. Mielestäni heitä voi kuitenkin verrata niihin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin, jotka riensivät auttamaan Suomea talvisodassa, joten en näe perustetta laajentaa tarkastelua käsittelemään kaikkia alueella sotivia suomalaisia. 

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-11378088 

2. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

3. http://khpg.org/en/index.php?id=1591202808 

4. https://www.stopfake.org/en/the-kremlin-s-voice-johan-backman-2/ 

5. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

6. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

Kirjoitustyössä hyödynnetty myös 10. kesäkuuta 2017 kirjoitettua blogia ”Hekin ovat vierastaistelijoita”. 

Palvelevatko he Putinia

Kirjoituksenion päivitetty katsaus aiemmin maanpuolustus.net blogissa julkaistusta kirjoituksesta ”Huijareita, onko heitä?” – tässä kirjoituksessa luon katsauksen Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, Venäjän voimakkaalla tuella perustettujen ns. kansantasavaltojen, merkittävimpiin suomalaisedustajiin ja eräisiin heidän tukijoihin Suomessa.

Aiheen laajuuden tähden katsauksesta on mahdotonta luoda syvällistä analyysiä kyseisistä henkilöistä, sellainen vaatisi kokonaisen kirjan, mikäli tarkoituksena olisi pyrkiä suureen tarkkuuteen ja tarkoitus olisi huomioida heidän aiemmat tekemisensä täydessä laajuudessa. Keskityn siis muutamiin eniten otsikoissa pysytelleisiin henkilöihin ja muutamiin merkittäviin Suomi-kontakteihin. Tällä hetkellä suurelle yleisölle tunnetuimpia suoraan ”kansantasavaltoihin” liitettäviä henkilöitä ovat Johan Bäckman, Janus Putkonen, ensimmäinen tai ensimmäisiä Suomesta ”kansantasavaltoihin” Johan Bäckmanin avustuksella siirtyneitä taistelijoita – Petri Viljakainen. Aiemmin merkittävämmässä roolissa ollut Jaana-Marika Kurtti on jo palannut takaisin Suomeen – hän tuli tunnetuksi työskentelystään propagandakanava DONi-Newsissä Putkosen alaisuudessa. Heidän lisäksi ”kansantasavalloissa” palvelee tai on palvellut joukko muita Bäckmaniin liitettyjä suomalaisia, kuten taistelijanimellä ”Igor” tunnettu suomalaismilitantti sekä Ari L. ja Harri. Viimeisimpänä alueelle on siirtynyt Jarmo Ekman, hän on toiminut muun muassa ”vaalitarkkailijana” vajaat vuosi sitten miehitetyillä alueilla järjestetyissä ”paikallisvaaleissa”.

Bäckmanin mukaan osa alueelle vapaaehtoisina tulleista on lähetetty ”maitojunalla” takaisin. Tähän on tietenkin syytä suhtautua varauksella, poistuminen on voinut johtua muista kuin Bäckmanin mainitsemasta syytä. Ei pidä poissulkea sitä vaihtoehtoa, että joidenkin silmät ovat avautuneet ja he ovat nähneet, että ”kansantasavallat” ei ole sellainen ”demokratian ja sananvapauden” kehto, joina niitä Bäckmanin ja Putkosen toimesta markkinoidaan.

Näin lyhyen alustuksen jälkeen on syytä siirtyä eteenpäin ja aloittaa tämän lyhyen ”henkilögallerian” perkaaminen. Voinemme aloittaa tehtävän itseoikeutetusti itse itsensä Suomen Novorossijan ”lähettilääksi” nimenneestä Johan Bäckmanista.

Kohudosentti Johan Bäckman (nimen kirjoitusasu Venäjällä Johan Bekman/ Йохан БЕКМАН)

Johan Bäckman Saur-Mogilan vuorella, Ukrainalta miehitetyllä alueella.

Bäckmanin mukaan Donetskin ”kansantasavallan” ”diplomaattiedustusto” perustettiin Suomeen Donetskin ”kansantasavallan” korkeimman neuvoston 16.7.2014 antamalla valtakirjalla. Tämän ”diplomaattiedustuston” viralliseksi edustajaksi on nimetty Johan Bäckman. Tuolloin ”diplomaattiedustuston” lehdistösihteeriksi nimettiin Evgenija Hilden-Järvenperä. Tässä kohdin on kuitenkin syytä tähdentää se, että virallisesti kyseistä edustustoa ei ole tunnustettu Suomen taholta, kuten ei ole tunnustettu näitä ns. kansantasavaltojakaan. Edustusto kuin myös ns. kansantasavallat ovat yhtä totta kuin satujen ”mikä-mikä-maa”, vaikka niihin liitetyt tahot Suomessakin pyrkivät luomaan kuvaa, jonka mukaan kyseessä on virallinen edustusto lähettiläineen ynnä virallisilta näyttävine verkkosivuineen (joissa piilee olemassa oleva tietoturvariski). De jure nämä ”kansantasavallat” ovat edelleen osa Ukrainaa. Puheet ”diplomaattiedustustosta”, edustuston verkkosivut ja kaikki muu on vain häikäilemätöntä propagandaa ynnä keino levittää disinformaatiota, joita virallinen Suomi on joutunut korjaamaan, kuten Suomen suurlähetystö Moskovassa 5. elokuuta 2015 tiedotuksellaan ”’Donetskin kansantasavallan” edustautuminen Suomessa on vailla pohjaa”.

Johan Bäckmanin Suomeen kohdistama eriasteinen viestintä ja informaatiovaikuttaminen ei kuitenkaan alkanut keväällä 2014, jolloin sodaksi sittemmin kääntynyt separatismi Venäjän voimakkaalla tuella alkoi Itä-Ukrainassa. Tänään Venäjä osallituu aktiivisesti Ukrainan maaperällä käynnissä olevaan sotaan, miehittäen osaa Itä-Ukrainasta Krimin ohella. Jo tätä ennen Bäckman oli pyrkinyt vaikuttamaan Suomeen eri keinoin, hän esiintyi hyvin aktiivisesti lapsikaappausasioissa – Anton-pojan tapaus on sellainen, jossa hänen nimensä nousi ensimmäisen kerran suuremman yleisön tietoisuuteen, tätä ennen hän oli monella tapaa marginaalissa oleva hahmo, jonne – marginaaliin – hänet yritettiin työntää takaisin, hetkittäin onnistuenkin siinä.

Johan Bäckmanin kiistanalainen historia ulottuu aina hänen väitöskirjaansa saakka, tai oikeastaan jo aikaan ennen tätä. Hänen vuonna 2006 ilmestyneen väitöksensä aihe on Itämafia: uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset – väitös herätti aikanaan runsaasti kysymyksiä, Bäckmanin väitöksessä esittämät johtopäätökset ja esille tuomat tiedot on sittemmin kiistetty useammalla taholla, väitöskirjassa käytettyyn lähdeaineistoon on kohdistettu suuria epäilyjä. Bäckmanin vastaväittäjänä toiminut Aleksanteri-instituutin Markku Kivinen hyväksyi väitöksen. Myöhemmin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto arvioi Bäckmanin hänelle toimittaman aineiston, arvionsa oli, ettei aineistoa ole syytä epäillä. Tästä huolimatta väitöksen yllä leijuu edelleen kysymysmerkki.

Aiemmasta kohusta huolimatta voidaan kuitenkin sanoa, että laajempaan tietoisuuteen tämä pyylevä hahmo nousi keväällä 2014, hänen antaessa tiukkoja lausuntoja Itä-Ukrainasta tai Venäjältä, lausunnoissaan hän tuomitsi ”fasistisen Ukrainan ja lännen”. Kyseisen vuoden kuluessa hän myös ryhtyi tituleeraamaan itseään Donetskin ”kansantasavallan” lähetystön edustajaksi blogissaan ja etenkin venäläisessä mediassa, jossa hän sai entistä enemmän tilaa. Tämä kaikki oli kuitenkin vasta alkua ryöpytykselle, jonka kohteeksi Suomessa joutui useampikin henkilö – erityisen silmänpidon ja ryöpytyksen kohteena ovat henkilöt, jotka suhtautuvat Venäjän toimiin kriittisesti tai tarkastelivat Venäjään liitettyjä – todellisia – ilmiöitä, kuten Venäjän trollitehtaita ja trolleja sekä Venäjän informaatiovaikuttamista ja infosotaa tai Venäjän lisääntynyttä aggressiivisuutta lähialueillamme. Ensimmäisestä ryhmästä voidaan nostaa esille palkittu toimittaja Jessikka Aro, toisesta tarkkanäköisen Infosota-teoksen kirjoittanut Saara Jantunen. Etenkin Jessikka Aro on joutunut lukuisien avoimien hyökkäysten kohteeksi, näihin hyökkäyksiin on masinoitu myös muita ihmisiä erilaisin tarkoitusperin. Merkittävässä roolissa on ollut valemedia MV-lehti ja sen perustaja Ilja Janitskin tukijoineen. Hyökkäysten tarkoitus on ilmeinen, ensinnä saattaa Jessikka Aro huonoon valoon, toiseksi vaikuttaa toiminnalla Jessikka Aron työskentelyyn ja vaientaa hänet – tässä tapauksessa painostus voidaan ulottaa myös työnantajaan. Nähdäkseni kummassakaan ei ole onnistuttu rajuista mustamaalauskampanjoista huolimatta, ennemminkin ne ovat omalta osaltaan todistaneet oikeaksi Aron esittämät johtopäätökset. Tähän mustamaalaus ja parjauskampanjaan on myös osallistunut Eduskunnan Suuren valiokunnan sihteeri valiokuntaneuvos Peter Saramo, hän on järjestelmällisesti pyrkinyt kiistämään Aron tutkimuksen tulokset.

Edellä mainittujen keinojen ohella Bäckman on pyrkinyt vaikuttamaan myös Suomeen ja suomalaisiin voimakkaalla disinformaatiolla, jota hän venäläiseen mediaan on viimeisimpien vuosien kuluessa levittänyt. Tässä vaikuttamisessa huomioisin kuitenkin sen, että Bäckmanin levittämä disinformaatio on kohdennettu myös venäläisille, tarkoituksenaan on muovata venäläisten Suomi-kuvaa. Novorossija-idean ohella hänelle henkilökohtaisesti tärkeä aihe on lapsiasiat, tätä teemaa hän on nostanut esille vuosien ajan. Ennen nykyistä Venäjän lapsiasiavaltuutettua Anna Kuznetsovaa lapsiasiavaltuutettuna toimi – nyt jo tehtävästään eroamaan joutunut – Pavel Astahov. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyinenkin lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, syystä tai toisesta, nostaa esille Suomen venäläislapsiin kohdistamaa ”vainoa”. Johan Bäckmanin roolia ei voi väheksyä lapsikaappaus-kysymyksessä, kuten Echo Moskvassa («Эхо Москвы») julkaisemassa uutisessa on mainittu, Venäjän mediassa Suomea koskettavissa lapsikaappausuutisissa lähteenä on lähes aina Johan Bäckman. Echo Moskvan uutisessa tähdennettiin sitä, että todellisuudessa nämä lasten huostaanotot, joita Bäckman nimittää ”lapsikaappauksiksi”, ovat harvinaisia, uutisessa viitattiin myös kulttuurieroihin syynä lasten huostaanotoille. (1)

Voidaan sanoa, että aiemmin marginaaliin työnnetty Johan Bäckman on saa nykyään entistä enemmän huomiota Suomessa ja näyttää siltä, että meillä ymmärretään paremmin hänen rooli – häntä ei välttämättä enää pidetä ”harmittomana pellenä”, jollaiseksi moni hänet aiemmin yritti leimata. Edellä mainitun lapsikaappaustapauksen lisäksi Bäckman on päässyt julkisuuteen häneen kohdistetun esitutkinnan myötä. Hänen apulaisensa Ylellä on välittänyt Bäckmanille tietoja toimittaja Jessikka Aron liikkeistä, saattaen näin Aron vaaraan tämän työskennellessään toimittajana. Tässä kohdin on kuitenkin liian varhaista ryhtyä spekuloimaan syytä sille miksi Ylen kuvaushenkilökuntaan kuulunut henkilö on ryhtynyt yhteistyöhön Bäckmanin kanssa. Aika paljastanee tämän.

Bäckmanin kohdalla on myös syytä huomioida hänen aktiivinen värväyskampanja, jonka avulla hän etsii vapaaehtoisia liittymään ”kansantasavaltojen” joukkoihin taistelemaan Ukrainan asevoimia, kansalliskaartia ja niitä tukevia vapaaehtoisjoukkoja vastaan. Bäckmanin värväämistä militanteista ensimmäinen on pieksämäkeläislähtöinen, poliisillekin tuttu, Petri Viljakainen. Viljakaisen omien sanojen mukaan Johan Bäckman maksoi osan hänen matkoista sekä viisumin, hänen liittyessä vapaaehtoisena Donetskin ”kansantasavallan” joukkoihin heinäkuussa 2015. Tämän jälkeen samaa reittiä on seurannut jokunen muu Bäckmanin värväämä vapaaehtoinen Suomesta. Auki on se, että kuinka monen kohdalla Bäckman on toiminut värväyksen ohella matkojen ja viisumeiden rahoittajana ja mistä Bäckman on rahoituksen toiminnalleen saanut.

Todennäköinen vaihtoehto rahoittajana on joko Bäckmanin työnantaja Venäjällä, presidentinhallinnon alaisuuteen kuuluva ”think tank” RISI (2), ei kuitenkaan pidä unohtaa rahoituslähteenä suoraan ”kansantasavaltoihin” liitettävää rahoittajaa tai World Without Nazism -organisaatiota, jonka johtopaikoilla Bäckman on ja jonka presidenttinä toimivaa Boris Špigelin on sanottu olleen Johan Bäckmanin ”sponsori”. Bäckman on omin sanoin kuvannut suhdettaan Špigeliin seuraavalla tapaa: ” Špiegel on henkilökohtaisesti minulle erittäin tärkeä yhteistyökumppani ja tapaamme säännöllisesti.”

Liittyen yllä mainittuun värväys- ja rahoitustoimintaan, Johan Bäckmanista tehtiin elokuussa 2015 tutkintapyyntö. Talven 2016 kuluessa Valtakunnansyyttäjänvirasto teki päätöksen, ettei ole aihetta aloittaa esitutkintaa. Tällä hetkellä Johan Bäckmanista on käynnissä ainakin yksi esitutkinta.

Johan Bäckmanin tiedetään ylistäneen nykyvenäläisyyden ja euraasialaisuuden merkittävintä tulkkia Aleksanrd Duginia. Suomenkuvalehdessä Bäckmania on lutsuttu Duginin opetuslapseksi, Duginia taasen on kutsuttu putinismin pääideologiksi sekä Krimin miehityksen ”aivoiksi”. Hänen tiedetään ihannoineen fasistisia ajatuksia, nuoruudessaan hän oli natsimyönteisen ”SS:n Musta Järjestö” -salaseuran jäsen.

Kuten nähdään, Bäckman on linkittynyt hyvin voimakkaasti Venäjällä presidentinhallintoon, hän on säännönmukaisesti tekemissä ”kansantasavaltojen” johtohenkilöiden kanssa. Bäckman on toiminut useita kertoja ”vaalitarkkailijana” näissä ns. kansantasavalloissa, samaten hän toimi Krimillä ”vaalitarkkailijana” kevättalven 2014 ”kansanäänestyksessä” – jonka tulos on säännönmukaisesti tuomittu länsimaissa ja jonka tulos on asetettu hyvin kyseenalaiseen valoon myös Venäjällä eräiden analyytikkojen toimesta. Bäckmanin toimintaa varjostaa myös hänen aktiivinen Suomeen kohdistunut mustamaalauskampanja Venäjällä. Toiminta venäläisissä NGO:issa, kuten World Without Nazism ja Suomessa siihen linkittyvässä SAFKAssa (jota ei pidä sekoittaa SAFKA ry:hyn). Ei myöskään pidä unohtaa hänen edelleen jatkuvaa värväyskampanjaa sekä Suomeen kohdistuvaa disinformaation levittämistä, josta eräs esimerkki on ”kansantasavallan” verkkosivuilla esiintyvä varoitus, jossa lukijoita varoitetaan Ulkoministeriön levittämästä disinformaatiosta. Bäckman jatkaa suojattiensa kanssa edelleen hyvin aggressiivista mustamaalaustoimintaa ja häiriköintiä sosiaalisessa mediassa.

Bäckman-osuuden loppuun on hyvä nostaa esille tämän vuoden puolelta tapahtumia, joissa Johan Bäckman on ollut merkittävässä roolissa. Aiemmin hän otti maalikseen Suomeen perustettavan Hybridiuhkiin keskittyvä EU:n keskuksen, kyeten lopulta perustamaan – harhauttavan yhdistyksen nimeltä - Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry:n. Aiheesta kirjoitti talvella laajasti Helsingin Sanomiin toimittaja Laura Halminen katsauksessa ”Hybridiuhkiin keskittyvä EU:n keskus Helsingissä sai riesakseen yhdistyksen, jonka taustalla on Johan Bäckman – ”Sekoittumisen vaara on ilmeinen’” (3)

Johan Bäckman junaili keväällä Aleksander Duginin esitelmöimään Helsinkiin, esitelmän päivämäärä 11. huhtikuuta oli harkittu, tuolloin allekirjoitettiin EU:n hybridiosaamiskeskuksen (”the European Centre of Excellence for Countering Hybrid Threats”) perustamisasiakirja Helsingissä. Toiminnallaan ja blogikirjoittelullaan Bäckmanin onnistui suorittaa pienimuotoinen informaatio-operaatio Suomessa, blogissaan hän rinnasti Duginin esitelmän surutta EU:n hybridiosaamiskeskukseen: ”Maailmankuulun poliittisen ajattelijan Alexander Duginin esiintyminen Helsingissä 11.4.2017 Hybridiosaamiskeskuksen avajaistilaisuudessa täydelle salille oli menestys.” (4)

Lausunnoillaan ja toimillaan Bäckman on myös pyrkinyt vaikuttamaan poliittiseen ilmapiiriin Suomessa, hän on jakanut vähintäänkin sanallista tukea useammalle taholle, etenkin sellaisille ryhmille, jotka pyrkivät hajottamaan yhteiskuntaamme ja joiden tavoitteena on Suomen eristäminen Euroopan ytimestä, josta seuraisi väistämättä se, että Suomi olisi alttiimpi Venäjän vaikutusyrityksille.

Bäckman ukrainalaisella Myrotvorets -sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/bekman-erkki-joxan/   

Propagandasoturi Janus Putkonen

Janus Putkonen Donetskissa, maaliskuu 2015.

Tätä entistä Verkkomedian päätoimittajaa ja ”salaliittoteoreetikkoa”, nykyistä ”kansantasavaltalaisen” propagandakanava DONi-newsin päätoimittajaa ja Donetskin ”kansantasavallan” ”valtiollisen” yleisradioyhtiön toimitusjohtajaa voitaneen kutsua ehdaksi propagandistiksi Josef Goebbelsin hengessä. Janus Putkonen vannoo sananvapauden ja mielipidevapauden nimeen sosiaalisessa mediassa, mitä hän ei kuitenkaan itse toteuta työskennellessään Donetskin ”kansantasavallan” viranomaisten kanssa, jolloin hän on kuitenkin turvautunut keinoihin, joita voidaan pitää hyvin kyseenalaisina, etenkin sananvapautta ja lehdistönvapautta rajoittavina – tästä toiminnasta on joutunut kärsimään useampi suomalaistoimittaja satojen muiden toimittajien ohella.

Sen ohella, että Putkonen on toiminut alueelle akkreditointia hakevia toimittajia kohtaan hyvin kyseenalaisella tavalla, voidaan sanoa, että hänen toimintansa on vaarantanut toimittajien ja heidän avustajiensa hengen – eräästä tällaisesta tapauksesta antaa kuvauksen Nina Leinonen yhdessä Timo Hellenbergin kanssa kirjoittamassaan teoksessa ”Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta”. Putkonen on omin sanoin kuvannut heidän ts. ”kansantasavaltojen” käyvän informaatiosotaa ja täten vaativan akkreditointia hakevilta toimittajilta objektiivisuuden sijaan lojaaliutta ”kansantasavalloille”.

Putkonen siirtyi ”kansantasavaltojen” palvelukseen kesällä 2015, jo tätä ennen hän oli vieraillut ”kansantasavaltojen” alueella toimittajana laatimassa artikkeleita salaliittoteorioita vilisevään Verkkomediaan (verkkomedia.org). Donetskissa Putkonen toimi perustajana ja päätoimittajana ”kansainvälisessä” DONi-news ”uutistoimistossa”, joka käytännössä levittää uutisten sijaan verkossa ja sosiaalisessa mediassa ”kansantasavaltalaista propagandaa”. Kyseinen ”uutistoimisto” on välittänyt maailmalle lukuisia kertoja hyvin kyseenalaisia uutisia alueelta, uutisten sisältö on hyvin usein disinformatiivinen – viime syksynä DONi-news oli osallisena tulitaukorikkomus-lavastuksen järjestämisessä. DONi-newsin toimittaja Christelle Néantin mukana alueella kiersi France24 -kanavan toimittajia kuvaajineen. (5) Tällaisella esittelyretkellä videotallenteelle tallentui militanttien välinen keskustelu, jonka sisältö oli pääpiirteissään se, että suunniteltiin ”tulitaukorikkomuksen” järjestämistä jossa kansantasavaltalaismilitantit olisivat pukeutuneet ukrainalaisvarusteisiin suorittaen näin ”ukrainalaisina” tulitaukorikkomuksen, joka olisi päätynyt median kautta kansainväliseen levitykseen. Kyseinen tapaus on hyvin selkeä todiste siitä, kuinka tämä Putkosen ”kipparoima” uutistoimisto on osallisena ”kansantasavaltojen” propagandan luonnissa sekä sen levittämisessä maailmalle.

Esimerkki DONi-Newsin valeuutisista löytyy tammikuulta 2017, jolloin DONi-Newsissä julkaistiin uutinen, jonka mukaan USA lähettää 3600 panssarivaunua Venäjää vastaan – kyseinen uutinen levisi globaalisti hyvin laajalti, se sai juuri sitä näkyvyyttä, jota Putkonen haluaakin. Tätä disinformaatioksi osoittautunutta uutista ja sen globaalia leviämistä tarkasteltiin DFRLabin katsauksessa ”Three thousand fake tanks”. (6)

Putkosen ja DONi-newsin ”riippumattomuus” tuli kyseenalaistettua kesällä 2016 julkaistun Egorova Leaksin yhteydessä, tuolloin paljastui se, että Putkonen on kerännyt tietoja tuhansista toimittajista, pisteyttänyt heitä sen mukaan kuinka lojaaleita he ovat ”kansantasavalloille”. Tätä informaatiota on välitetty ”kansatasavallan” turvallisuusviranomaisille, eräänlaiselle Suojelupoliisin ja neuvostoaikaisen KGB:n risteytykselle. Tämän vuodon yhteydessä tuli myös paljastettua sähköpostivaihdon myötä se, että DONi:n rahoitus on riippuvainen sen venäläisen omistajan liikemies Andrei Stepanenkon ”anteliaisuudesta”. Kyseessä on sama mies, jonka perustaman Europa Objektiv -verkkosivun retkelle Donetskin kansantasavaltaan Putkonen osallistui ennen muuttoaan kaupunkiin ja ryhtymistään propagandasoturiksi salaliittoteoreetikon sijaan. Egorova Leaksin laajan vuodon myötä paljastui myös se, että Putkonen on laatinut arvioita ja analyysejä alueella toimivista henkilöistä, sekä on ollut yhteydessä esim. Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumiseen liittyvien salaliittoteoreetikkojen ja propagandistien kanssa, kuten hollantilaisen Max van der Werffin kanssa.

Putkonen on DONi-Newsin ohella mukana myös sikäläisessä yhdistystoiminnassa, kuten Save Donbass Peoplessa – myös nämä yhdistykset osallistuvat ”kansantasavaltalaisen” disinformaation levittämiseen maailmalle – joskin hienovaraisemmin kuin DONi-News, propagandavälineenä voidaan pitää myös DONi - Donbass Defence Journalia. Putkonen oli myös mukana toiminnassa, jossa ”kansantasavaltoja” markkinoitiin ”turistikohteena” ulkomaalaisille. Nyttemmin ”turistimatkailu” on ymmärtääkseni hiipunut. Vuoden 2016 aikana Suomesta teki kaksi ryhmä vierailun alueelle, kyseiset ryhmät syyllistyivät tuolloin Ukrainan lakien rikkomiseen ylittäessään laittomasti Ukrainan ja Venäjän välisen rajan, alueelta, joka ei ole Ukrainan hallinnassa. Heinäkuussa alueella vierailleeseen ryhmään kuului myös Marco de Wit – sisäisesti riitaisan Suomi Ensin! -ryhmän johtohenkilöitä. Suomi Ensin! on kiertänyt useilla paikkakunnilla Suomessa vastustamassa maahanmuuttoa ja luomassa häiriöitä sekä konflikteja eri ryhmien välille, de Witin hallinnoiman ryhmäosan merkittävin ”julkisuustempaus” liene SuomiMaidan talvella 2017. Näiltä osin ryhmän toimintaperiaate muistuttaa hyvin paljon ”Putinin turistien” toimintaa Itä- ja Etelä-Ukrainassa kevättalvella 2014.

Lokakuussa 2016 Donbasissa vieraili toinen turistijoukko Suomesta, samaisen syksyn kuluessa alueella oli tarkoitus vierailla myös kaksi muuta ryhmää – Italiasta ja Ranskasta. Lokakuussa 2016 alueella vierailleen ryhmän jäsenistä osa kävi laskemassa kukkia pommiattentaatissa kuolleen, 15 ukrainalaista sotavankia teloittaneen, sotarikollinen Arseni Pavlovin eli Motorolan haudalle. Tällaista kukkien laskemista sotarikollisen haudalle voidaan pitää, jos ei muuta, niin mauttomana tekona.

Putkonen herätti viime vuoden puolella huomiota tarjoamalla ”poliittista turvapaikkaa” poliisia pakoilleelle MV-lehden perustaja Ilja Janitskinille.

Myös Janus Putkosen toiminnasta on jätetty tutkintapyyntö poliisille ja aivan kuten Johan Bäckmanin tapauksessa, tämäkään tutkintapyyntö ei johtanut toimenpiteisiin vaan talvella 2016 valtakunnansyyttäjänvirasto teki päätöksen, ettei ole syytä aloittaa esitutkintaa.

Janus Putkonen Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/putkonen-yanus-kostya/ 

Suomalaismilitantti Petri Viljakainen

Kuvakaappaus Petri Viljakaisen videohaastattelusta, 17.7.2016.

Petri Viljakaisella on kyseenalainen kunnia olla ensimmäinen Johan Bäckmanin Itä-Ukrainaan taistelijaksi värväämä suomalaisvapaaehtoinen – tai hän on ensimmäinen, joka tuli kasvolla ja nimellään julkisuuteen heinäkuussa 2015, jolloin Johan Bäckman kirjoitti hänestä blogissaan. Myöhemmin Viljakaista haastateltiin esim. Helsingin Sanomiin, kyseisessä haastattelussa Viljakainen tuli maininneeksi sen, että Johan Bäckman on rahoittanut osan hänen matkasta ja viisuminsa Venäjälle.

Ennen siirtymistään ”kansantasavaltoihin” Viljakainen oli joutunut Suomessa tekemisiin poliisin kanssa, hän on ollut kuultavana vähintään yhden – todennäköisesti useammankin kerran. Tiedossani oleva kerta ajoittuu aikaan viikkoa paria ennen häneen lähtöä Venäjän kautta Donbassin alueelle, Itä-Ukrainaan.

Itä-Ukrainaan Viljakainen siirtyi Venäjän hallinnassa olevan rajaosuuden yli, käyttäen todennäköisesti samaa reittiä johon muutkin ”vapaaehtoiset” ovat turvautuneet ennen häntä ja hänen jälkeensä. Viljakainen saapui Donbassiin Rostov-na-Donun (Venäjä) kautta. Alueella on runsaasti koulutusleirejä sekä varikkoalueita, joiden kautta huolletaan ja varustetaan Itä-Ukrainassa sotivia ”vapaaehtoisia” sekä Venäjän asevoimien ja turvallisuusjoukkojen sotilaita. Näistä koulutusleireistä ja huoltovarikoista löytyy paljon taustoittavaa materiaalia twitterin kautta käyttäjän @GlasnostGone kokoamana.

Koulutusvaiheen jälkeen Viljakainen on Johan Bäckmanin blogikirjoitusten mukaan ottanut osaa taisteluun, hänen väitetään haavoittuneen luodista tällaisessa taistelussa. Tässä kohdin huomioisin kuitenkin Azov pataljoonassa Ukrainan puolella aiemmin taistelleen ruotsalaisvapaaehtoisen arvion, hän suhtautuu hyvin epäillen Viljakaiseen taistelijana. Eri arvioiden mukaan Viljakainen toimii ennemminkin ”propagandasoturin” virassa kuin todellisena taistelijana, joka on pitkiä aikoja etulinjassa. Tämän vuoden helmikuussa DONi-Newsissä julkaistiin uutinen Viljakaisen haavoittuneen taistelutehtävässä, uutinen haavoittumisesta levisi myös Suomessa medioihin.

Kevättalvella 2016 Viljakainen siirtyi pääasiassa Luhanskin kansantasavallan puolelta operoivaan Prizrak-prikaatiin. Prizrak-prikaati on niittänyt kyseenalaista mainetta sodan ensimmäisen kesän ja syksyn aikana Itä-Ukrainassa miehitetyillä alueilla, tuolloin pataljoonan valvomilla alueilla pataljoonan toimesta suoritettiin laittomia oikeudenkäyntejä, joissa tuomittiin paikallisia kuolemaan. (7) Tiedossani ei ole, että nykyisen komentajan Juri Shevchenkon aikana tämä ”Haamu-prikaati/Ghost-prikaati” olisi syyllistynyt sotarikoksiin tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Useimmiten tällaisiin epäilyihin saadaan vastaukset vasta jälkikäteen, kun syystä tai toisesta paljastuu joukkioiden harjoittaneen säännönmukaista kidutusta, laittomia vangitsemisia tai muita rikollisluonteisia toimia. Näihin toimenpiteisiin alueen ”separatistijoukkiot” ovat syyllistyneet koko sodan ajan, jokin aika sitten paljastui, kuinka Luhanskin ”kansantasavallan” alueella toimii useita gulag-työleiriä. Todennäköisesti vastaavia leirejä, joissa vangit työskentelevät käytännössä orjina on myös Donetskin ”kansantasavallan” alueella. Näitä gulageja voidaan pitää Neuvostoliiton gulag-leirien olemassa olevina perillisinä. Aiheesta löytyy useita artikkeleja, kuten DFRLab:in ”The Donbass GULAG Archipelago”.

Viljakainen levittää sosiaalisessa mediassa myös terrorismiin yllyttäviä viestejä, kevättalven lausunnossaan hän kehotti tappamaan Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon. 

Kuvakaappaus Petri Viljakaisen Facebook-sivulta, päivitys huhtikuu 1. 2016 – kyseessä tuskin on aprillipila.

Viljakainen toimi myös ”vaalitarkkailijana” Luhanskin ”kansantasavallan” alueella järjestetyissä ”paikallisvaaleissa” syksyllä 2016. Hän toimi ”vaalitarkkailijana” siitä huolimatta, että hän soti samanaikaisesti ”kansantasavaltojen” riveissä Ukrainan hallintoa vastaan – tällainen ”kaksoisrooli” herättänee oikeutettuja kysymyksiä ja on yksi ”naula arkkuun” vaaleja vastaan.

Petri Viljakainen Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/vilyakajnen-petri-petri-viljakainen-petri/ 

Propagandaääni Jaana-Marika Kurtti

Jaana-Marika Kurtti, kuva via myrotvorets.center.

Nyt jo takaisin Suomeen palannut rovaniemeläislähtöinen Jaana-Marika Kurtti aka Jaana Koo/Яана Кто siirtyi Donetskin ”kansantasavallan” alueelle vuoden 2015 aikana. Hän on työskennellyt DONi-newsissä Janus Putkosen alaisuudessa. Työnsä ohella hän on saanut varsin paljon julkisuutta Johan Bäckmanin blogeissa, Kurtti on kiertänyt rintamantuntumassa, vieraillen eri ”vapaaehtoispataljoonien” luona – tavaten myös suomalaisia säännönmukaisesti.

Heinäkuun sekä syksyn 2016 ”turistimatkoille” Kurtti on osallistunut aktiivisesti, toimien syksyn 2016 ”ryhmämatkan” vetäjänä. Kyseisen matkan ohjelmaan kuului propagandasävytteinen vierailu sotarikollinen Arseni Pavlovin eli Motorolan haudalla. Samalla reissulla avattiin Luhanskin ”kansantasavaltoihin” Suomi-keskus, alueelta levitetyssä propagandassa välitettiin kuvaa, jonka mukaan kyseinen Suomi-keskus olisi virallinen ja paikalla vieraillut ”suomalaisvaltuuskunta” tehtäväänsä valtuutettu. Tällaisen disinformaation myötä osaltaan pyritään luomaan kuvaa, jonka mukaan nämä ”kansantasavallat” olisivat kansainvälisesti hyväksytyt ja tunnustetut – mitä ne eivät kuitenkaan ole.

Alla kuvakaappaus Jaana-Marika Kurtin eli Яана Кто:n Facebook-sivulta, kuten päivityksestä voidaan päätellä, myös ryhmään kuulumattomat suomalaiset osoittavat myötätuntoa vierailulle Arseni Pavlovin haudalla ja epäilemättä myös hänelle itselleen – toivoa sopii, etteivät tiedä millainen syntilista Motorolalla on.

Kuvakaappaus Jaana Kurtti eli Яана Кто Facebook-sivu.

Kurtti on myös toiminut ”luottamustehtävässä” Suomeen perustetussa Suomi-Novorossija-Seurassa toimien sen puheenjohtajana – seuran nimestä tulee mieleen eräs toinen, nyt jo kuollut ja kuopattu, SNS eli Suomi-Neuvostoliitto-Seura.

Suomessa Kurtti nousi hetkeksi tietoisuuteen paljastettuaan lukeneensa Love FM -radiokanavan Venäjä uutisia syyskesästä 2016. Tuolloin esille nousi myös kysymys siitä, että missä nämä Venäjä uutiset toimitetaan ja missä Kurtti on niitä lukenut. Spekulaatioissa eräänä mahdollisuutena nousi esille Donetsk ja DONi-news – kieltämättä Love FM:n ja DONi-Newsin uutisissa on hyvin paljon samaa ja terminologia on samansuuntaista. Toisaalta saamieni tietojen mukaan Venäjä uutiset muistuttivat hyvin paljon venäläisen äärikansallismielisen NOD:in (National Liberation Movement). Aivan yksi yhteen uutiset eivät kuitenkaan olleet, Love FM:n uutisissa on pieni suomalaisvivahde, yhteistä on kuitenkin niin paljon, että epäilykselle yhteisestä ”uutistoimituksesta” oli sijaa. Tässä kohdin on myös hyvä muistaa se, että Venäjällä nämä hallintoa tukevat pienet ”mediayhtiöt” harjoittavat hyvin harvoin irtiottoja, niiden linja on sovitettavissa vallitsevaan linjaan. Jos ne jollain tapaa siitä poikkeavat, kyse on varsin usein, virallista linjaa radikaalimpien ”koepallojen” heittämisestä. Tällaisina voitaneen pitää eräitä DONi-Newsin uutisia, kuten uutinen tuhansista amerikkalaistankeista tai huhtikuun 8. julkaistu uutinen ”DPR Command reports about Islamic battalion arriving at Kiev-controlled Mariupol”.

Myös Kurtin syntilistalla on ”vaalitarkkailijana” toimimista, tässä tehtävässä hän valvoi myös Transnistrian ”presidentinvaaleja”.

Jaana Kurtti Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/kurtti-yaana-marika/ 

Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen Jarmo Ekman

Jarmo Ekman ”vaalitarkkailijana” ”paikallisvaaleissa” – Luhanskin ”kansantasavalta”. 

Jarmo Ekman muutti viime vuonna Donetskiin, jossa asuessaan hän työskenteli DONi-Newsin International Press Centerissä lehdistösihteerinä. Syksyn 2017 ”paikallisvaaleissa” Ekman toimi ulkomaalaisena ”vaalitarkkailijana” Luhanskin ”kansantasavallan” alueella. Ulkomaalaisten vaalitarkkailijoiden käytön selkein tarkoitus on tuoda uskottavuutta alueen vaaleja kohtaan, sikäläiselle propagandalle tällainen uskottavuuden lisääminen on tärkeää. Työnsä ja muiden toimien myötä voidaan todeta, että Ekman on tietoisesti valinnut uransa miehitetyllä alueella, vaikka kyse olisikin idealismista, hän ei kuitenkaan voi vetäytyä vastuusta, hän on yhtä lailla osallisena alueen miehityksen turvaamisessa ja propagandan keinoin varmentamassa oikeutusta miehittäjän – Venäjän – toimille.

24.11.2016 Jarmo Ekman nimitettiin Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäseneksi. Nimitys herätti – aiheellista ihmetystä, perusteita nimitykselle tiedusteltiin myös Paavo Väyryseltä. Savon Sanomien toimittajan tiedustellessa Väyryseltä Ekmanin nimittämisestä, tämä vastasi: ”Mitäpä sanomista siihen voi olla? ...” (8)

Jarmo Ekman Mirotvorets-sivulla: https://myrotvorets.center/criminal/ekman-yarmo-petteri/ 

Osasto Karhu

Parisen vuotta sitten aloitettiin ”kansantasavalloissa” palvelevan suomalaisen ”Osasto Karhun” blogi, nyttemmin blogi näyttää hiljenneen sen nykyisessä osoitteessa – kertooko tämä siitä, että osa aiemmin ”Osasto Karhuun” kuuluneista suomalaistaistelijoista on pakannut laukkunsa ja poistunut alueelta, kuten Bäckmankin on viitannut ”maitojunalla” kotiin palautetuista? Vai eikö into yksinkertaisesti riittänyt blogin päivittämiseen? Ei ollut sankaritekoja kerrottavaksi ”katajaiselle kansalle”?

Vuoden 2015 puolella yllä erikseen lueteltujen ohella ”kansantasavaltoihin” siirtyi Johan Bäckmanin värväämänä Harri ja Ari L. Ari L. on protestiksi luopunut sotilaspassistaan ja sotilasarvostaan Johan Bäckmanin välittämän tiedon mukaan. Heidän lisäksi alueelle on siirtynyt ”Igor” nimellä esiintyvä suomalaismilitantti. InformNapalm on käynyt läpi hakkeroituja tietoja, niiden perusteella voidaan päätellä, että Petri Viljakaisen ohella alueelle on saapunut SKP:n riveistä eduskuntaan v. 2003 pyrkinyt Ilari Olavi I. – toistaiseksi ei ole varmuutta siitä, että hän olisi taistelijanimeä ”Igor” käyttävä suomalaismilitantti. (9) Asiaa on tiedusteltu häneltä, mutta suoraa vastausta ei ole saatu. Syyskuussa 2015 julkaistiin Putkosen toimesta ”Osasto Karhun” haastattelu, tuolloin mukana Petri Viljakaisen ohella oli Ari L. sekä Igor (kasvonsa peittäneenä), ulkomaalaisvieraana oli Russell ”Texas” Bentley nimellä tunnettu jenkki – sen sijaan aiemmin julkaistuilla videoilla esiintynyt Harri ei ollut kyseisessä haastattelussa mukana. 

”Osasto karhu” vahvistettuna Russell ”Texas” Bentleyllä.

Dosentti Johan Bäckmanin blogiin kirjoitettama ”Alas Kiovan natsi-amerikkalainen fasistijuntta! KUOLEMA FASISMILLE!” on sikäli ironinen, että tätä nykyä tämä ”fasismia” vastaan taisteleva ”antifasisti” veljeilee hyvin avoimesti myös suomalaisten nationalistien kuin myös uusnatsien kanssa. Hän ja henkilöt jotka kuuluvat hänen lähipiiriin, kuten ex. pastori Juha Molari, kirjoittelevat säännöllisesti Ilja Janitskinin MV-lehteen eriasteisia aggressioita huokuvia kirjoituksia, joissa hyökätään säännönmukaisesti sellaisia henkilöitä vastaan, jotka ovat eri mieltä heidän kanssa tai rohkenevat asettua vastustamaan heidän levittämää disinformaatiota. Taistelussa läntistä demokraattista yhteiskuntaa vastaan Bäckman ja hänen lähimmät tukijansa Suomessa ovat paiskanneet siekailematta kättä Janitskinin kaltaisten extremistien kanssa. Bäckman ja Putkonen tekevät myös yhteistyötä Marco de Witin johtaman, puolueeksikin aikovan, Suomi Ensin! -ryhmän kanssa – yhteistyö on niin näkyvää, ettei de Wit arkaillut esiintyä kasvoillaan vieraillessaan kesällä Donetskissa turistiryhmän matkassa. Kyseisellä propagandaturneella hän haastatteli Putkosta, pyrkien luomaan Donetskista kaikella tapaa totuudenvastaista kuvaa. Se elämä, jota Putkonen ja hänen kaltaisensa Donetskissa elävät on etuoikeutettujen elämää, se meidän jokaisen on hyvä muistaa. Bäckmanin kumppanuutta Janitskinin sekä de Witin kanssa täydentää ”toverillinen kumppanuus” kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen kanssa.

Bäckman & co Suomeen synnyttämä ääriryhmien toimintakuvio muistuttaa monella tapaa sitä operointitapaa, jonka näimme kevättalvella 2014 synnytetyn ensin Krimille ja sittemmin osaan muuta Ukrainaa, kuten Itä-Ukrainaan, jossa provokaattorit ja kollaboraattorit loivat kaaosta laajalle alueelle. Paikkakunnalta toiselle bussein ja autoin matkaavia, pääosin etnisesti venäläisiä agitaattoreita, kutsuttiin ”Putinin turisteiksi”. He olivat invaasion ensimmäinen aalto, heitä seurasi Igor ”Strelkov” Girkinin koulutetummat taistelijat myöhemmin huhtikuussa 2014. Tähän Bäckmanin & co muovaamaan kuvioon on kiinnittänyt huomiota Suomessakin useampi kirjoittaja, Rysky Riiheläinen oivallisessa kolumnissaan Ylelle ”Suomi ei käy informaatiosotaa, Suomea vastaan käydään” avasi kuviota monipuolisesti. (10)

En nyt väitä, että Suomea uhkaa sama mitä Ukrainassa tapahtui, mutta tähän kuvioon on syytä kiinnittää huomiota, lähinnä siksi, koska vastaavaa tapahtuu useammassa eurooppalaisessa valtiossa ja käytännössä kaikessa jäljet johtavat itäiseen naapuriimme Venäjään. Venäjä toimii näin hyvin aktiivisesti pyrkien horjuttamaan yhteiskuntarauhaa useammassa EU-valtiossa, ja kuten muissakin maissa, myös Suomessa – todennäköisesti – juuri Bäckmanin johdolla kollaboraattoreiden verkostoa laajennetaan, ja uusia yhdistyksiä tulee ”peliin” mukaan vanhojen kuihtuessa olemattomiin tai vaihtaessa nimeä.

Tämän vuoden kuluessa hyvin aggressiivisesti julkisuutta on hakenut Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI, sen nimissä järjestettiin toukokuun 9. ensimmäistä kertaa Suomessa Kuolemattoman rykmentin marssi. Facebookissa yhdistyksen ”kasvoina” toimii Bäckmanin hengenheimolainen Daria Skippari-Smirnov, yhdistyksen rinnalla hänellä on myös oma propagandistinen viestintäkanava Darian Totuus, jossa hän näyttää jakavan pro-Venäjä-materiaalin rinnalla MV-lehdessä julkaistua materiaalia, näiden lisäksi joukossa on perinteisen median Venäjää koskevia uutisia ja uutisointeja.

Venäläisen NOD:in Suomen koordinaattorina toimii Olga Tshizhik-Kinnunen, joka on tehnyt yhteistyötä myös em. Daria Skippari-Smirnovin kanssa. Keväällä Tshizhik-Kinnunen etsi aktiivisesti materiaalia Suomessa esiintyvästä russofobiasta sosiaalisen median välityksellä, tässä toiminnassa hyödynnettiin myös RUFI:a ja Skippari-Smirnovin kontakteja.

Aineiston laajuuden vuoksi on parempi avata toisella kertaa tarkemmin Daria Skippari-Smirnovin kuin myös Olga Tshizhik-Kinnusen toimintaa Suomessa.

Marko

1. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html 

2. RISI eli RISS: http://en.riss.ru/ 

3. http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html?ref=rss 

4. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/04/alexander-dugin-helsingissa.html 

5. http://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

6. https://medium.com/@DFRLab/three-thousand-fake-tanks-575410c4f64d 

7. http://euromaidanpress.com/2014/11/07/the-laws-of-war-in-the-lnr-2/ 

8. http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/V%C3%A4yrynen-otti-asiantuntijakseen-Ukrainan-separatistien-tukijan-Mit%C3%A4p%C3%A4-sanomista-siihen-voi-olla/881561 

9. https://informnapalm.org/en/russia-opens-visas-terrorists-operating-ukraine/ 

10. http://yle.fi/uutiset/3-9259095 

”Osasto Karhu”: https://www.youtube.com/watch?v=PsbdC7UZM9w