Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandasivustoihin

 

Kirjoitellessani vajaat kaksi vuotta sitten, eduskuntavaalien lähestyessä, blogia ”Mistä tietää vaalien lähestyvän?”, jossa kiinnitin huomioni vaalien alla aktivoituneisiin vale-, propaganda ja disinformaatiosivustoihin, en olisi osannut maalailla aivan näin synkeää kuvaa tästä päivästä ja näiden vasta- ja valemedioiden toiminnasta. Ajattelin, että vaalien jälkeen tilanne rauhoittuisi, että yksi toisensa jälkeen ne hiipuisivat, kunnes jäljellä olisi MV-lehden rinnalla jokunen pienempi sivusto toistamassa laita- ja äärioikeiston sanomaa. Toisaalta on tapahtunut asioita, jotka olivat ennustamattomia, mutta jotka ovat ruokkineet erilaisia disinformaatiota ja räikeitä salaliittoteorioita jakavia sivustoja. Kukapa olisi osannut ennustaa globaalia epidemiaa ja samaan aikaan vauhdilla kasvavaa QAnon-salaliittoteorialiikettä, joka monelta osin muistuttaa uskonnollista hurmosliikettä ja joka ammentaa runsaasti käyttövoimaa koronavirusepidemiasta repien näin yhteisöjä ja jopa yhteiskuntia rikki.

Muutoksiakin näiden propaganda- ja disinformaatiosivustojen saralla on toki tapahtunut, merkittävimpänä voidaan pitää MV-lehden siirtymistä Janus Putkosen hallintaan, nyt jo edesmenneeltä Ilja Janitskinilta. Putkonen ei suinkaan ole tuntematon tällä saralla, hänen vuosia sitten perustamansa Verkkomedia.org oli ensimmäisiä merkittävämpiä suomalaisia vastamedioita, jonka kautta salaliittoteoriatkin saivat nostetta. Sittemmin Janus Putkonen siirtyi selkeästi Venäjän ”remmiin”, muutettuaan miehitettyyn Itä-Ukrainaan kevättalvella 2015 ja myöhemmin saman vuoden kuluessa hän ryhtyi toimittelemaan propagandistista DONi Newsiä miehitetystä Donetskista käsin.

DONi News levitti venäläisdisinformaatiota ja -propagandaa Ukrainan sodasta sekä ”venäläistä maailmaa” tukevaa materiaalia. Myöhemmin Putkosen oli siirryttävä Donetskista Luhanskiin, jossa hän nykyään asuu ja josta käsin hän toimittelee Uutta MV-lehteä ja on herättelemässä henkiin telakalla ollutta Verkkomedia.org-sivustoa, ollen myös mukana disinformatiivisessa Toimittajaliitossa, jonka taustalta löytyy yhdistys, jonka perustajajäsenien joukkoon kuuluu myös Johan Bäckman.

Mutta ennen kuin uppoudun syvemmälle aihepiirin pariin, kuva, johon olen Toimittajaliiton ohella poiminut eräitä tällä hetkellä toimivista vasta-, vale- ja vihamedioista, niitä, joita käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä erilaisten herjaus-, viha- ja vainokampanjoiden alustoina. Lukijan on jo hyvä tässä vaiheessa tietää se, että kuvaan on päätynyt vain osa tämän sortin toimijoista.

Voimme käyttää kuvaa perustana – pohjana – jota hyödyntää uppoutuessamme entistä syvemmälle aiheeseen ja uppoutumisen aloitan Toimittajaliitosta, jota voi pitää eräiden vastamedioiden ja yksittäisten bloggaajien taustavoimana, (toki tällä ns. Toimittajaliitolla voi olla muitakin tavoitteita ja päämääriä kuin toimia näennäisenä kokoavana voimana).

Toimittajaliitto näki virallisesti päivänvalon viime vuoden lopulla, kirjoitin ensihavainnoista 19. joulukuuta 2019 blogiin ”Vastamedioista pseudotoimittajien ’toimittajaliittoon’.” (Kirjoitin nimen tuolloin tarkoituksellisesti pienellä).

Toimittajaliiton taustalla olevan yhdistyksen (Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry) historia on kuitenkin pidempi. Se on rekisteröity joulukuussa 2016 ja tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pispalan Radion perustaja, disinformatiivisia Venäjä uutisia levittäneeseen Love FM -radiokanavaan yhdistetty, Pasi Komsi, varapuheenjohtajana Komsin yhteistyökumppanina toiminut parkanolainen Kauko Kallioniemi ja sihteerinä eräs kohudosentti –Johan Bäckman. Edellä luetelluista henkilöistä yhdelläkään ei ole näkyvää roolia Toimittajaliitossa (ja sen taustayhdistyksessä). Toimittajaliiton taustalla olevan yhdistyksen puheenjohtaja on, useista vastamedioista tuttu, Juha Korhonen; varapuheenjohtajana toimii Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen; sihteerinä DONi Newsissä työskennellyt, Ukrainan sanktioima Jarmo Ekman. On kuitenkin hyvä tiedostaa se, että vaikka Johan Bäckmanilla ei ole näkyvää roolia Toimittajaliitossa, on hän useiden eri lähteiden mukaan toiminnassa mukana tuottaen myös materiaalia yhdistyksen verkkosivuille. (1)

En kuitenkaan uhraa tämän enempää Toimittajaliitolle tilaa. En, vaikka yhdistys hankkikin itselleen jokin aika sitten hiukan enemmän näkyvyyttä palkitessaan omiaan eli muistaessaan hyvin kyseenalaisiin kirjallisiin ja sanallisiin suorituksiin yltäneitä, oikeudessakin aikaa viettäneitä, sanailijoita. Toimittajaliitosta viiltävän analyysin laati Rysky Riiheläinen tammikuussa 2020: ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”.

Tekemäni kuvakollaasi antaa hiukan väärän kuvan eri vasta- ja vihamedioiden merkittävyydestä, kuvan keskustasta on kuitenkin syytä noukkia tarkasteluun kaksi näkyvää mutta toisistaan poikkeavaa vastamediaa – Uusi MV-lehti ja Vastavalkea. Toki on huomioitava, että Janus Putkosen alaisuudessa MV-lehti on jonkin verran muokkautunut verrattuna aikaan, jolloin se oli Ilja Janitskinin ohjauksessa. Ei positiivisempaan vaan aiempaa selkeämmin propagandistisempaan suuntaan – Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta julkaisua toimitteleva Putkonen tuottaa huomattavasti enemmän Kreml-mielistä propagandaa ja disinformaatiota, jonka tuottamisesta ja toimittamisesta hänelle on kertynyt runsaasti kokemusta viime vuosina työskennellessään propagandasoturina Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla.

DONi Newsissä työskennellessään hän solmi suhteita useiden maiden Kreml-mielisiin propagandisteihin, joista eräiden kanssa hän on edelleen jonkin asteisessa yhteistyössä jakaessaan eteenpäin näiden henkilöiden, kuten Max van der Werffin ja Patrick Lancasterin, tuottamaa materiaalia. Uuden MV-lehden rahoituskuvioita ei ole juurikaan avattu yleisölle, huomioiden toimituksellisen sijainnin sekä Putkosen yhteydet Venäjälle (DONi News toimi myös ruplarahoituksella), enpä sulkisi pois sitäkään, etteikö Putkoselle kanavoituisi taloudellista tukea myös Venäjältä.

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin, julkaisuna Vastavalkea oli pidemmän aikaa ”telakalla”, kunnes se toimituksellisesti aktivoitui uudelleen edellisten eduskuntavaalien alla (vuoden 2018 puolella). On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun 2018 alkupuolella oli sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa. Aktivoitumista voi myös osaltaan selittää kevään 2019 vaalirypäs Suomessa (eduskuntavaalit ja eurovaalit).

Ulkoasultaan Vastavalkea on uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut demareiden Mikko Elo, joista jälkimmäinen on toiminut katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä ja vainoamisessa useampaankin otteeseen, mutta entistä useammin myös laitaoikeiston ajattelijoita, kuten perussuomalaisten Olli Kotro.

Tarkempi tutustuminen sivustoon ja sen tarjoamaan sisältöön paljastaa totuuden. Toimituksellinen sisältö on asenteellista, yksipuolista ja paikoin hyvinkin polarisoivaa – lyhytkin silmäily paljastaa sivuston agendan käyvän yksiin Venäjän toiveiden, tarpeiden ja halujen kanssa, mikä ei tarkoita suoraan sitä, että kaikki kirjoittajat olisivat kremliinejä. Osalla on todennäköisesti omia tavoitteitaan, mutta julkaistessaan materiaalia Vastavalkean sivuilla, he tulevat samalla edesauttaneeksi Venäjän tavoitteita. Venäjän etu on yhtenäisen Euroopan sijaan epäyhtenäinen ja toraisa Eurooppa, jolloin Venäjän on helpompi ryhtyä solmimaan kahdenkeskisiä sopimuksia yli ja ohi Euroopan Unionin.  

Laiton lehti? on laitaoikeistoon kuuluvan, kansankiihottajana vaaleissakin tunnetuksi tulleen, Marco de Wit’in perustama julkaisu. Luonteeltaan ja idealtaan sitä voi verrata alkuperäiseen, Ilja Janitskinin perustamaan, MV-lehteen, joskin toimituksellisesti se on, jos mahdollista olennaisesti kömpelömpi kuin esikuvansa, kenties sitä on viisainta kutsua ”köyhänmiehen MV-lehdeksi”. Julkaisun sisältöä kuvaa parhaiten kirjainyhdistelmä – VMP! Sisällöltään Laiton lehti? on roskaa, vastenmielisiä meemejä ja kampanjointia poliiseja, toimittajia ja kansalaisaktivisteja vastaan jne. jne.

Kuntavaaliehdokkuudesta haaveileva Marco de Wit päätyi jokin aika sitten otsikoihin, syyttäjän nostettua syytteitä häntä vastaan kunnianloukkauksista ja törkeistä kunnianloukkauksista poikkeuksellisen laajassa, virkamiehiin kohdistuvassa nettisolvaussarjassa. (2)

Marco de Wit nousu otsikoihin Eurooppaa kohdanneen pakolaiskriisin myötä perustettuaan Mario Argentan kanssa Suomi Ensin -liikkeen, josta lähtien hän on pysytellyt (kyseenalaisin keinoin) otsikoissa. de Wit on tehnyt toisinaan hyvinkin tiivistä yhteistyötä suomalaisten Venäjä-operaattoreiden kanssa, osallistuen muun muassa ensimmäiseen Suomesta miehitetyn Itä-Ukrainan puolelle järjestettyyn propagandamatkaan, julkaisten tuolloin myös Janus Putkosen haastattelun.

Marco de Wit haastattelemassa propagandisti Janus Putkosta miehitetyssä Donetskissa. (3) 

Nykysuomi (eli NS) kuuluu myös niihin medioihin, joilla on tiivis yhteys suomalaiseen laita- ja äärioikeistoon, jonka päätoimittaja on tällä hetkellä MV-median päätoimittajanakin ollut Juha Korhonen (Toimittajaliiton pj.). MV-media taasen tuli tunnetuksi siitä, että se antoi tilaa Johan Bäckmanille keväällä 2018 ennen MV-lehden oikeudenkäyntiä, jossa syytettynä Bäckmanin rinnalla oli, nyt jo edesmennyt, Ilja Janitskin sekä Asta Tuominen.

Edellisen päätoimittajan aikana NS:n sivuilla ”uutisvirrassa” positiivista huomiota annettiin äärioikeistolaiselle ja maahanmuuttovastaiselle Soldiers of Odin -liikkeelle sekä Vastarintaliikkeen perillisen toiminnalle, kuten ”Kohti vapautta” -kulkueelle. Kansallissosialistinen Vastarintaliike on saanut aiemminkin, välillisesti, huomiota NS:n verkkosivuilla. Aikoinaan Nykysuomi järjesti äänestyksen hyväntekeväisyysjärjestöistä, joille lukija olisi valmis tekemään rahalahjoituksen. Äänestyksessä eräänä vaihtoehtona oli myös ”kansallismielinen”, Vastarintaliikkeen jäsenistölle tuttu, Suomalaisapu. Tämä äänestys vaihtoehtoineen huomioitiin myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivulla.

Ennen Juha Korhosta Nykysuomen päätoimittaja oli Petri Perta (Järvenpään perussuomalaisten jäsen ja varavaltuutettu). Perta toimi myös Arto Luukkasen eduskuntavaalien kampanjapäällikkönä.

Juha Korhosen nimen tullessa mainittua, on hyvä nostaa esille hänen muitakin projekteja. Kirjoituksessa edellä mainittujen aktiviteettien ja Toimittajaliiton puheenjohtajan tehtävien ohella Korhonen on ehtinyt työntää lusikkansa moneen soppaan, kuten toimia MV-lehden vetäjänä Janitskinin syöpähoitojen aikana, työstää AD-nettiradiota ja epämääräistä, ulkoasultaan erehdyttävästi Facebookia muistuttavaa AD-yhteisöä, jota Journalisti-lehti käsitteli artikkelissa ”MV-lehden entinen päätoimittaja perusti vale-Facebookin”. (4) Janus Putkonen jakoi aikoinaan Uuden MV-lehden verkkosivuilla AD-nettiradion materiaalia, ollen myös Korhosen haastateltavana kyseisellä foorumilla.

Nykysuomen verkkosivulla mainostetaan myös Val mediaa, sensuurivapaata videoalustaa, jonka verkkosivut eivät ainakaan tällä hetkellä toimi – heillä on palvelimen huolto meneillään. Täsmennetään, että on ollut jo pidemmän aikaa.

Reformi Studion kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki markkinoivat tekevänsä ”kovinta paljastusjournalismia” – tiedä sitten mikä meriitti se on, mutta Vastaamon tietomurron yhteydessä Huuhtanen kerää kyllä kyseenalaista kunniaa sosiaalisessa mediassa (kuvakaappaus alla). Vastenmielistä toimintaa, mutta ei lainkaan yllättävää, kun huomioi kaksikon toimittaja Jessikka Aroon kohdistaman häirinnän sekä iholle menevän tavan kuvata kohdetta – tämän toiminnan kohteeksi on joutunut moni muukin toimittaja Aron ohella.  

Kuvakaappaus @HuuhtanenPanu. (5) 

Huuhtanen ja Keskimäki kuuluivat teologian tohtori Juha Molarin ohella Toimittajaliitolta tunnustuksen saaneiden ”kansalaistoimittajien” joukkoon. Pidän tätä Toimittajaliiton tunnustusten jakoa ajoituksellisesti tarkoitushakuisena, minkä tunnustuksen saanut kolmikko alleviivaa. Kolmikko kuuluu niiden henkilöiden joukkoon, jotka ovat ottaneet Jessikka Aron hampaisiinsa ja jotka ovat jo useamman vuoden ajan piinanneet Aroa – heidän harjoittamaa toimintaa voisi jopa kuvata psyykkiseksi väkivallaksi (kyse ei missään nimessä ole mistään nettikiusaamisesta tai -häirinnästä, sillä terminä ne ovat liian vähätteleviä).

Reformi Studion ”toimituksellista” tasoa kuvaa myös se, että heidän käyttämänsä Youtube-tili suljettiin joulukuussa 2019, koska –

”Tämä tili on suljettu, koska sillä on rikottu toistuvasti tai vakavasti YouTuben käytäntöä, joka kieltää uhkailevan, kiusaavan ja häiritsevän sisällön”.

Niinpä nyt käytössä on Youtube-tili numero 2.0. En ryhdy veikkaamaan kuinka kauan Reformi Studio 2.0 pysyy ”langoilla”.

Näiden vastamedioiden joukkoa täydentää Valtamedia-niminen vastamedia (suomi.valtamedia.org), jonka taustalla on Marko Sihvonen niminen henkilö, jonka poliisit kantoivat pois eduskuntatalon portailta tämän vuoden toukokuussa. Kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, jolloin Sihvonen osoitti mieltä eduskuntatalon liepeillä. Talvella 2010 samainen Sihvonen oli nälkälakossa pidemmän aikaa eduskuntatalon portaiden eteen parkkeeratussa matkailuvaunussa. (6)

Yllä oleva kuva tämän vuoden toukokuulta poliiseiden siirtäessä vastaanhangoittelevan Sihvosen eduskuntatalon portailta. Tapahtuneesta uutisoi suuri joukkoa vale- ja vastamedioita, joukossa myös kansallissosialistiseen Vastarintaliikkeeseen yhdistetty verkkosivusto – Partisaani, jota voisi myös kutsua vihasivustoksi. Päätelmä on seurausta selailtuani sivuston juttuaiheita, jollaisia ovat ”poliittiset viholliset”, ”sionismi” ja tässä asiayhteydessä myös ”rotu”-jutut määrittävät sivuston sisältöä.

Valtamedia näyttää myös kuuluvan niiden vale- ja vastamedioiden joukkoon, joiden kautta globaalisti levinnyt, voimakkaasti laita- ja äärioikeistoon linkittyvä, QAnon-salaliittoteoria on saanut näkyvyyttä.

Kuvakaappaus Jarmo Ekmanin twitter-tili.

Valtamedian QAnon-julkaisusta voimme sitten siirtyä Blokkimediaan, jonka ”sisällöntuotannon” kannalta QAnon-salaliittoteorialla on merkitystä. Tarinassaan sivuston ylläpitäjä kirjoittaa:

”Keväällä 2018 koin, että kryptovaluutat ja pankkijärjestelmät olivat kyllin hyvin käsitelty, joten olin valmis keskittymään uuteen teemaan. Q oli tähän mennessä postaillut noin puoli vuotta ja olin ennättänyt seurata ja koetella liikettä. Pitkän taustatyön jälkeen totesin, että Q on erittäin tärkeä uutislähde, ja sitä oli syytä avata myös suomalaisille.” (7)

Päättäen tervehdyksensä QAnonin kannattajien paljon käyttämään iskulauseeseen WWG1WGA eli Where we go one, we go all. Todennäköisesti runsas QAnoniin liittyvä julkaisutoiminta sai Youtuben poistamaan Blokkimedia-kanavan. Tätä nykyä sosiaalisen median alustat, kuten Facebook ja Twitter kuin myös Youtube kamppailevat QAnon-materiaalia vastaan, poistaen salaliittoteoriaa jakavia tilejä ja sivustoja.

Valtaosa näistä vastamedioista on kovin lyhytikäisiä, tai ilmaantuneet verkkoon vast’ikää. Näiden tuoreempien viritysten rinnalla Paavo Tajukangas-nimellä esiintynyt bloggari ja pt-media-vastamedian ylläpitäjä on pitkäikäisempi. Johanna Vehkoo kirjoitti Ylen verkkosivuille Valheenpaljastaja-palstalla pitkän artikkelin helmikuussa 2017, jossa hän huomioi myös Paavo Tajukankaan toimintaa tarkastellen hänen repertuaariin tuolloin kuuluneita ”trollipuheluita”, jonka konseptin hän oli kopioinut (?)  Granskning Sverige -nimiseltä sivulta. 

Kuten jo aiemmin mainitsin, kansallissosialistiseen Vastarintaliikkeeseen yhdistetty verkkosivusto Partisaani, kuuluu näiden polarisaatiota lisäävien vastamedioiden joukkoon. Sen kohdalla termin vihasivusto käyttö ei ole vailla perusteita. Suomessa Korkein oikeus päätti Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston (ja siihen suoraan tai välillisesti kuuluvien alaosastojen) lakkauttamisesta 22. syyskuuta 2020. (8) On myös syytä huomioida se, että perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén on vastannut Partisaanin haastattelupyyntöön oman startup-yritys Utopia Analytics’in hallituksen puheenjohtajana. Julkaistussa haastattelussa annetaan kuva vastentahtoisesta haastateltavasta ongelmallisine yhteistyökuvioineen, johon en nyt ota kantaa. Merkittävää tässä nimenomaa on se, että Packalén on suostunut haastatteluun vasta- ja vihamediaksi luokiteltavan, ääriliikkeeseen liitetyn, verkkojulkaisun kanssa, jonka kyseenalaisen taustan luulisi olevan kansanedustajan (ja Helsingin poliisilaitoksen komisarion) tiedossa. Perinteisesti erilaiset vastamediat hakevat näkyvyyttä sekä uskottavuutta tämänkaltaisilla haastatteluilla, toivoen samalla, että julkaisu saisi näkyvyyttä oman marginaalin ulkopuolellakin – toiveena huomion ohella uusien lukijoiden ja kannattajien saaminen. Toisaalta tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin Packalén on saanut julkisuutta kyseenalaisten lausuntojen tahi esiintymisten myötä. 

Kuvakaappaus partisaani.com.

Myös Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä on verkkojulkaisu suomeksi: Kansallinen vastarinta, joka sekään ei sisällöllisesti juurikaan eroa Partisaanista – tai muista äärioikeistolaisista julkaisuista. Samoja teemoja käsitellään myös muiden ”sisällöntuottajien” toimesta.

Oululaiset Tiina Wiik ja Junes Lokka, ovat paikallisesti saaneet huomattavankin paljon huomiota ylittäen toisinaan valtakunnallisen uutiskynnyksen. Junes Lokka äänestettiin Oulun kaupunginvaltuustoon Aito suomalainen yhteislista -yhteislistalta. Wiik ja Lokka ovat varsin aktiivisia tubettajia kanavallaan VihapuheFM, kaksikon kanava löytyy dlive.tv:stä VPFM-nimellä.

Olen seurannut joitain kertoja heidän kanavaansa, ajoittain heidän toimituksellisessa työssä on havaittavissa tavoitteellisuutta (tarkoitan tällä tässä kontekstissa muutakin kuin ns. öyhöttämistä ja muuta sekoilua), mutta toisessa vaakakupissa on moniulotteinen häiriköinti ja polarisaation lisääminen maalittamisen sekä epämääräisen materiaalin jakamisen ohella, joten en katso tekeväni suurtakaan vääryyttä, kun mainitsen heidät tässä yhteydessä, siitä huolimatta, että toimintansa joiltain osin eroaa esim. Marco de Wit’in verkko- ja videotuotannosta, joka olisi surkuhupaisaa, jollei olisi niin vastenmielisen häiritsevää ja disinformatiivista. Tuskin edes olen väärässä todetessani kaksikon Wiik ja Lokka toiminnan olevan yhteiskunnallisesti astetta vaarallisempaa, koska he näyttävät saaneen vakiintuneen (poliittisen) kannattajajoukon. Saas nähdä kuinka monen silmät ovat avautuneet, heidän jouduttua seuraamaan Lokan näytöstä Oulun kaupunginvaltuustossa. Vaalit ovat edessä!

Vaihtoehto- ja vastamedioiden joukossa on konsepteina ovelampia (ja vaarallisempia), kuten tammikuussa 2017 perustettu Oikea Media, joka luonnehtii itseään konservatiiviseksi suomalaiseksi verkossa toimivaksi vastamediaksi. Oikealle Medialle on myös nimetty päätoimittaja, Jukka-Pekka Rahkonen. Konseptinsa takia Oikea media on kuitenkin syytä huomioida tässä yhteydessä. Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja Maija Tamminen kritisoi verkkolehteä sen aloitettua toimintansa, Tamminen piti vaarallisena sitä, että vaihtoehtomedian luonteesta huolimatta se horjuttaa luottamusta mediaan uskottavalla ulkoasullaan ja vihjauksillaan perinteisiin journalistisiin arvoihin sitoutumisesta. (9)

Ei tarvitse kuin lukea Oikean Median verkkosivuja, niin on helppoa allekirjoittaa Maija Tammisen arvio konseptin vaarallisuudesta. Vastamedioiden joukossa se näyttää uskottavalta, sellaiselta, joka voi onnistua harhauttamaan lukijoita. Toisaalta ne verkkosivut paljastavat hyvin pian median agendan, oikeistokonservatismia, kuten ei perussuomalaismyönteisyyttäkään pyritä millään tapaa kätkemään. Erilaisten teemojen käsittely on myös polarisaatiota lisäävää. Konseptina samankaltainen on Kansalainen.fi verkkojulkaisu, joka mainostaakin itseään konservatiivisena ja kansallismielisenä uutissivustona, ja joka ensisilmäykseltä näyttää olennaisesti uskottavammalta uutisalustalta kuin Janitskinin perustama MV-lehti tai sen perillinen Putkosen toimittelema Uusi MV-lehti ynnä muut samanlaiset verkkosivustot.

Muistutan lukijoitani siitä, että yllä olen käynyt kertauksenomaisesti läpi vain osan sivustoista, joiden kautta jaetaan erilaista propagandistista tai disinformatiivista materiaalia, ja joita on hyödynnetään erilaisissa maalittamis- ja vihakampanjoinneissa. Samaa toimintaa harjoitetaan myös eräillä keskustelufoorumeilla, hommaforum.org, ylilauta.org ja murha.info ovat sivustoja, joita hyödynnetään erilaisissa häirintäkampanjoissa toimittajia, viranomaisia ja kansalaisaktivisteja vastaan. Keskustelufoorumeja hyödynnetään myös disinformatiivisen ja propagandistisen viestin levittämisessä sekä tietojen kalastelussa. Edellisten lisäksi eräillä bloggaajilla on huomattavan laaja yleisö, jonka kautta disinformatiivinen viesti tavoittaa suurehkojakin joukkoja. Tällaisten bloggaajien joukkoon kuuluu esim. Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä (nwohavaintoja.blogspot.com), jonka lähteenä näyttää varsin usein olevan Venäjän valtion rahoittama, valtiopropagandaa suoltava RT (entinen Russia Today).

Tässä yhteydessä en kuitenkaan ryhdy sen syvällisemmin käymään läpi QAnon-salaliittoteoriaa levittäviä sivustoja, enkä heidän käyttämiä foorumeita, vaikka ajankohtaisuuden vuoksi niin olisi kenties kannattanutkin tehdä. QAnonin pintapuolinen käsittely disinformaation ja propagandan levittäjänä salaliittoteorioiden rinnalla olisi venyttänyt tätä kirjoitusta kohtuuttoman paljon. Lukijoiden on kuitenkin hyvä tiedostaa se, että Suomessa QAnon on reilussa vuodessa kasvanut pienimuotoisesta ”tuhertamisesta” olennaisesti merkittävämmäksi liikkeeksi, joka näyttää kiinnostavan alkuperäisemmän kohdeyleisön (laita- ja äärioikeisto) rinnalla entistä enemmän new agesta ja hyvinvoinnista kiinnostuneista, mikä on todennäköisesti seurausta koronaviruksesta ja sitä vastaan kehitteillä olevista rokotteista ja rokotevastaisten sekä erilaisten luonnonhoitoja- ja vaihtoehtohoitoja edistävien ryhmien aktivoitumisesta.

 

Marko

1. https://twitter.com/veitera/status/1309480050870366209?s=20 

2. https://yle.fi/uutiset/3-11594012 

3. Kuvakaappaus Marco de Witin tekemästä Janus Putkosen haastattelusta heinäkuussa 2016, paikkana miehitetty Donetsk – alkuperäinen video on sittemmin poistettu Youtubesta.

4. https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/mv-lehden-entinen-paatoimittaja-perusti-vale-facebookin/ 

5. https://twitter.com/HuuhtanenPanu/status/1320111592625799172?s=20 

6. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010021111102032 

7. https://blokkimedia.net/info/ 

8. https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/tiedotteet/1/1/korkein_oikeus_paatti_pohjaismaisen_vastarintaliikkeen_lakkauttamisesta_93518 

9. https://www.marmai.fi/blogit/oikea-media-on-sittenkin-vaara/1099d748-5234-36e3-9d69-9a3c2918eb1a 

Ajankohtaisesti suomeksi, kriittistä QAnon-tarkastelua (teksti toimii linkkinä):

QAnon - täydellinen salaliittoteoria 

QAnon-ilmiö Suomessa — vaarallinen joukkoharha leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa 

QAnon yhdistää vanhoja uskonnollisia myyttejä politiikkaan ja digiaikaan – ”Koronavirus räjäytti salaliittoteorioiden pankin”, sanoo apulaisprofessori Katja Valaskivi

Helsinkiläinen joogaharrastaja kertoo, miten joutui QAnonin pauloihin – salaliittoteoria kerää kannattajia valaistumisen retoriikan avulla

Pappi, lukkari, talonpoika…

Otsikko epäilemättä tuo monelle mieleen entisen tiedustelupalvelun agentin John le Carrén (oikealta nimeltään  David John Moore Cornwell) erinomaisen, kylmän sodan jälkeiseen aikaan sijoittuvan,  Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja... -trillerin. Kirjoituksellani ei ole muuta yhteistä le Carrén erinomaisen teoksen kanssa kuin nimen alku, toki kirjoituksessani kuvailemat tapahtumat voivat tuoda – ainakin jollekin – mieleen vakoilutarinan, jonkin asteisen taistelun kylmän sodan hengessä, mikä vertauskuvana saattaisi olla oikeutettu, jos kamppailu keinovalikoimaltaan olisi tasapuolinen – mitä se ei ole. Kuten tulen kuvailemaan, siinä missä osalla meistä pyrkimyksenä on kunnioittaa lakia ja toimia sen asettelemien rajojen sisäpuolella, näyttää meistä osa tulkitsevan lainkirjainta ja henkeä hyvin vapaasti, rakentaen tältä pohjalta toimintansa rajat. Hetkittäin – itse asiassa varsin usein – heidän toimintansa muistuttaa itäisen naapurimme Venäjän toimintaa, jossa syytetään muita teoista, joihin itse (Venäjä) syyllistyy. En kuitenkaan väitä, että kyseiset henkilöt ja ryhmät toimisivat Venäjän viitoittamalla tiellä, totean toiminnasta syntyvän sellaisen mielikuvan.

En vielä malta päästää irti John le Carrén teoksesta (sitä on niin kovin mukava käyttää alustuksessa ihan jo nimensä vuoksi), jota kuvailtiin Helsingin Sanomissa seuraavin sanankääntein:

”Modernin vakoiluromaanin merkkipaalu, hämmästyttävän monitasoinen kertomus petoksesta, ystävyydestä ja kylmän sodan jakomielisestä maailmasta.”

Toisin kuin le Carrén legendaarisessa teoksessa, meidän tosikertomuksessa ei vakooja George Smiley joudu paljastamaan petturi vakoojien joukossa – puhumattakaan, että hän joutuisi vakoilemaan ystäviään. Meidän tosikertomuksessamme pappia ei ohjaa lähimmäisen rakkaus vaan muut vaikuttimet, näin päättelen, sillä, jos lähimmäisenrakkaus – Jeesuksen Vuorisaarnan sanat – toimisivat hänen tienviittana, minun on vaikea kuvitella, että hän pappina (entisenä kirkkoherrana) olisi osallisena toiminnassa, johon hänet on Moskovaan saapunut Saatana houkutellut.

Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi –

josta voimme siirtyä alustuksen jälkeen itse aiheeseen, tähän aikaan ja paikkaan, maailmaan, joka toisinaan tuntuu eräänlaiselta peilimaailmalta, jossa mikään ei ole sitä mitä informaatiovyöry sen uskottelee olevan. Tässä tositarinassa hetki nolla ajoittuu syyskuuhun 2014, jolloin Yleisradion toimittaja Jessikka Aro julkaisi tiedustelun tulevaa artikkelia varten:

”Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksistasi

Venäjän trolliarmeija eli nimettömät verkkohäiriköt levittävät propagandaa ja terrorisoivat keskusteluja nettifoorumeilla sekä sosiaalisessa mediassa. Trollit levittävät Kremlin viestejä Venäjän toimista Ukrainassa esimerkiksi Twitterissä (siirryt toiseen palveluun) ja Facebookissa sekä pyrkivät muokkaamaan mielipiteitä. - - -” (1)

Myöhemmin samaisessa kirjoituksessa mainitaan uudelleen nimettömyys – valeprofiilit:

”Valeprofiilien suojiin piiloutuvat ”Putin-trollit” nimittelevät keskustelijoita, vääristelevät tietoja ja kehuvat ylitsepursuavasti Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ja tämän johtajuutta.” (1)

Artikkelissa käy hyvin selvästi ilmi se, että tarkastelu kohdistetaan nimettömiin valeprofiileihin, niin selvästi, ettei asiasta pitäisi syntyä epäselvyyttä, jollei tämä ”epäselvyyden synty” ole tarkoituksellista ja tarkoitushakuista toimintaa, jotta voidaan aloittaa eräänlainen informaatio-operaatio Yleisradiota ja sen toimittajaa kohtaan, ja laajemmin suomalaisia mediataloja ja niiden toimittajia kohtaan. Jessikka Aroon kohdistuneen häirinnän ja maalittamisen yhteydessä on käytetty samoja vale- ja vastamedioita, joita käytetään myös muiden toimittajien ja medioiden kuin myös kansalaisaktivistien häirintään, joten on perusteltua puhua laajemmasta kuin yhteen toimittajaan ja yhteen mediataloon kohdistuvasta (pitkäkestoisesta) häirintäoperaatiosta. Toimittaja Aro toki on joutunut ottamaan vastaan ne raskaimmat iskut.

Venäläismedioiden Aro-jahti alkoi syyskesästä 2014, noin viikkoa Jessikka Aron ”Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksesi” -jutun jälkeen. Venäläinen Notum.info julkaisi verkkosivullaan 23. syyskuuta katsauksen ”Йохан Бекман: В Финляндии формируют банк данных о сторонниках политики Путина”, jossa asiantuntijahaastateltavana toimi eräs Johan Bäckman. (2) Kyseisessä kirjoituksessa syytettiin Jessikka Aron tekevän yhteistyötä Viron turvallisuuspoliisin Kapon sekä NATO:n Tallinnassa toimivan verkkotiedustelukeskuksen kanssa. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko katsaus tilaustyö.

Siitä huolimatta, että korostetaan nimettömyyttä, valeprofiileja jne. voimakas reagointi Venäjältä herättää kysymyksiä. Ei savua ilma tulta!

Olemme sittemmin saaneet oppia, ettei Pietarin Internet Research Agencyn eli ”Pietarin trollitehtaan” rahoittajana toimiva, Putinin kokkina tunnetuksi tullut, Jevgeni Prigožin siedä median häneen kohdistamia tutkimuksia ja epäilyjä. Näimme mitä Keski-Afrikan tasavallassa venäläistoimittajille kävi heidän lähdettyä tutkimaan palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin toimia alueella. (3) Internet Research Agencyn tapaan Jevgeni Prigožin vaikuttaa rahoineen entisen GRU:n eli GU:n everstiluutnantti Dmitry Utkinin perustaman PMC Wagnerin taustalla.

Kävin aikanani läpi toistakymmentä erilaista venäjänkielistä, Jessikka Aroa käsittelevää (herjaus)kirjoitusta, joita voi pitää jäävuoren huippuna mitä tulee häneen kohdistuvaan, venäjän kieliseen, häirintäkirjoitteluun. Niitä yhdisti väite Aron, yhdessä Viron turvallisuuspoliisin ja NATO:n verkkotiedustelukeskuksen, aloittamasta ”noitavainosta”. Useimmilla verkkosivuista joko haastateltiin tai siteerattiin Johan Bäckmania, hyvin usein painottaen kerrottiin Bäckmanin olevan suomalaisen ihmisoikeusasiamiehen (!) – varsin usein kertomatta kuitenkin jäi se, kenelle dosentti Bäckman työskenteli.

Venäjän ohella Aroon kohdistettiin häirintää ja vähättelyä alusta pitäen myös Suomesta. Entinen demareiden kansanedustaja Mikko Elo julkaisi ensimmäisen toimittaja Aron työskentelyä vähättelevän ja halveksuvan kirjoituksen jo 15. syyskuuta 2014 eli samana päivänä, jolloin julkaistiin Aron ”Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksesi” -juttu. (4) Kyseinen kirjoitus ei suinkaan jäänyt Elon ainoaksi Aron toimittajatyöskentelyä halveeraavaksi kirjoitukseksi.

Suomessa toimittaja Aroa vastaan on hyökätty monelta suunnalta, erikoisimpina toimijoista voidaan pitää Eduskunnan Suurenvaliokunnan sihteerin, valiokuntaneuvos Peter Saramon toimintaa. Hän on hyökännyt sanallisesti Aroa vastaan useita kertoja, ja vieläpä siten, että sisällöltään hänen kommenttinsa ovat olleet köyhiä. Mutta merkittävin häirintä, uhkailu, juoruilu, valheiden levittäminen, vainoaminen – vain eräitä Aroon kohdistettuja toiminnan muotoja mainitakseni – on peräisin verkostosta, jota vyyhteä on lähdetty purkamaan jo muutama vuosi sitten MV-lehteen kohdistetun oikeudenkäynnin myötä (syytettyinä olivat MV-lehden perustaja Ilja Janitskin, dosentti Johan Bäckman ja Asta Tuominen) ja tämän vyyhden purku jatkuu yhä edelleen – mikäli olemme tarkkoja, samalla kun entisiä syytekohtia on saatu käsiteltyä, uusia tutkintapyyntöjä on jouduttu tekemään, koska toiminta on jatkunut lähes entisellään näiden vuosien ajan. Ja kas, näin voimmekin siirtyä tämän kirjoituksen pappiin eli teologian tohtoriin ja Pohjan seurakunnan entiseen kirkkoherraan Juha Molariin. 

Juha Molari, huhtikuussa 2013, venäläisen Vestin haastattelussa. *

Minä annan anteeksi sinulle, Jessikka Aro kirjoittaa Juha Molari 5. joulukuuta 2019 julkaistussa blogissaan, josta välittyy väistämättä se kuva, että Juha Molari kokee hänen tulleen kohdelluksi väärin. On toki mahdollista (ja oletettavaakin), että moni on tullut kohdistaneeksi Molariin sanoja, joita ei voi pitää hyväksyttävinä. Väärä teko ei oikeuta vastaamaan väärällä teolla, mutta huomioidessamme viime vuosien tapahtumat ja millaisia kirjoituksia MV-lehden sivuilla on julkaistu ja millaisiin kampanjoihin MV-lehti on valjastettu, ja kun muistamme, että Juha Molari on toiminut (ja toimii edelleen) MV-lehden avustajana, jolloin hänkin on tullut esittäneeksi perättömiä väitteitä kirjoituksissaan ja jolloin nämä kirjoitukset on valjastettu osaksi toimittajien, kansalaisaktivistien ja medioiden vastaista toimintaa, niin en lainkaan pidä ihmeenä sitä, että Molariin on kohdistettu sanoja, joita hän pitää loukkaavina. Oikeuden tehtävänä on arvioida, loukkaavatko lausutut tai kirjoitetut sanat Molarin kunniaa. Aivan eri asia on sitten se, että onko Jessikka Aro tullut koskaan kirjoittaneeksi mitään sellaista Juha Molarista, mikä ei kestäisi päivänvaloa ja kriittistä tarkastelua.

Juha Molari on ollut toiminnassa mukana vuosia, joten hän ei todellakaan ole eilisen teeren poika. Tällä hetkellä käydään oikeutta, jossa Juha Molari on syytettynä vainoamisesta, asianomistajia on kaksi – Yleisradion toimittaja Jessikka Aro sekä Puolustusvoimien palveluksessa siviilihenkilönä työskentelevä sotatieteiden tohtori. (5) Vastaaja Juha Molari on julkaissut teonkuvauksessa mainitun kolmen vuoden (v. 2014–2017) aikana 44 halventavaa törkyjuttua toimittaja Arosta blogissaan tai MV-lehdessä, jutuilla on yli 640 000 lukukertaa. Kuten ajanjaksosta voidaan päätellä, vastaaja on aloittanut kirjoittelun samana vuona, jona Yleisradio julkaisi toimittaja Aron trolleja käsittelevän tiedustelun.

Oikeudessa käsitellään ajanjaksoa vuosien 2014–2017 välillä, nyt elämme vuotta 2020 ja jos käymme tutustumassa MV-lehden sivuihin tänään, huomaamme Juha Molarin jatkavan kirjoitustensa julkaisua yhä edelleen kyseisen, valeuutisten ohella häirintään ja maalittamiseen käytetyn julkaisun, verkkosivuilla, jota toimitetaan tätä nykyä Venäjän miehittämästä Itä-Ukrainasta käsin ja jonka ”päätoimittelijana” on suomalaistaustainen Janus Putkonen. Putkosen historia Venäjän laskuun työskentelystä paljastui (ja tuli dokumentoitua) erinomaisen hyvin muutaman vuoden takaisen Egorova Leaksin yhteydessä.

Juha Molari on turvautunut kirjoituksissaan ja analyyseissaan keinoihin, joissa kohdetta arvioidaan ja arvostellaan, hänet pyritään esittämään mahdollisimman epäedullisessa valossa. Toisaalta hän on myös turvautunut samoihin metodeihin, joita on kohdistettu minuunkin, eräs tällainen keino on verotietojen julkaisu ja läpikäyminen. Twitterissä minua häiriköivä henkilö on jonkin kerran nostanut esille vanhoja verotietojani, painotan vielä, etten väitä Molarin liittyvän millään muotoa minun häiriköintiin, kyse on ennemminkin siitä, että tietty joukko suomalaisia turvautuu häirinnässä ja kiusaamisessa samoihin keinoihin. Oma pohdintansa on sitten se, että saako nykyään verottajalta verotiedot liian helposti? Alkuperäinen (jalo tarkoitus) kun tuskin on ollut se, että verotietojen julkaisua käytetään tavallisten ihmisten kiusaamiseen ja häiriköintiin, ikävimmässä tapauksessa erilaisten ilkeämielisten juorujen levittämiseen. Olisikohan syytä siirtyä siihen, että verotietojen katsomisesta jäädä jokin merkintä lokiin (kuka katsoi ja milloin) ja pyydettäessä verottaja joutuisi toimittamaan tästä tiedon?

Huom. summa peitetty allekirjoittaneen toimesta.

Tarkasteltaessa hiukan laajemmin Juha Molarin kirjoittelua, herää lukuisia kysymyksiä, joista eräs on se, että miksi hän on niin hyökkäävä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen arvostelijoita kohtaan? Itse en näe Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toiminnassa ja ajamassa ideologiassa (kansallissosialismi) mitään hyvää, sellaista, että sitä pitäisi puolustaa ja liikettä (ja ideologiaa) arvostelevia vastaan hyökätä. Hyökkäävä toiminta muuttuu täysin ymmärrettäväksi, mikäli jakaa itse samoja arvoja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kanssa tai saman päämäärän (vaikka arvot olisivatkin eriävät)! Josta nousee väistämättä mieleen Aleksander Duginin ajatus:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -”. (6)

Edellinen muutamien muiden keinojen kanssa selittää osaltaan sen, miksi ideologisesti toisistaan selkeästi eroavat ryhmät ovat päätyneet yhteistyöhön keskenään (ynnä Venäjän käsikassaroiksi) toteuttaen omaa osaansa venäläispropagandan tuottamisessa ja jakamisessa, toimien samalla Venäjän vaikuttamisen- ja hybridisodankäynnin välineinä. Näin on myös käynyt Suomessa, jossa Johan Bäckmanin lähipiiri on päätynyt laajaan yhteistyöhön suomalaisen laita- ja äärioikeiston kanssa. Alun perin Bäckmanin lähipiiri koostui pääosin vasemmalle kallellaan olevista Venäjän hallintoa ihailevista henkilöistä, osan mieltäessä itsensä antifasisteiksi – joskin huomauttaisin tässä kohdin lukijoita stalinistisesta retoriikasta, jossa fasisteja olivat neuvostohallinnon vastustajat ja vastaavasti antifasisteja myötäjuoksijat.

Tarkasteltaessa Putinin hallinnon retoriikkaa, voidaan todeta sen toimintametodin olevan hyvin pitkälle samansuuntaisen, fasistien (tai russofobien) ollessa henkilöitä, jotka vastustavat Venäjän hallintoa ja valtaeliittiä sekä sen pyrkimyksiä. Valitettavasti tämä tuntuu unohtuneen Suomessakin suurelta joukolta keskustelijoita, myös sellaisilta, joiden luulisi ymmärtävän Venäjän hallinnon käyttävän retorista kikkailua osana propagandaa, ja jonka eräänä tarkoituksena on hajaannuksen luominen kohteessa. Mikäli tämä olisi ymmärretty Suomessakin paremmin, ja sen myötä toimittu vastuullisemmin, putinistisen retoriikan olisi ollut olennaisesti vaikeampi upota suomalaiseen maaperään, kun toimijoina olisi ollut alun perin ideologisesti ja toiminnallisesti suppean kannattajakunnan omaavat ryhmittymät ja organisaatiot. Nyt tilanne on ollut toinen, kaikukoppa on voimakkaampi ja se on saanut kasvaa varsin vapaasti useamman vuoden ajan, samalla Venäjän hallintoa tukevat operaattorit (kremliinit) ovat tulleet toimissaan entistä röyhkeämmiksi ja avoimemmiksi, mikä näkyy myös käydyissä oikeudenkäynneissä ja niiden ympärille rakennetuissa ”spektaakkeleissa” – tämä näytelmä on toistunut lukuisia kertoja toimittaja Aron oikeudenkäyntien aikana, samalla on paljastunut oikeusjärjestelmämme kyvyttömyys suojella uhreja ja ilmeisesti ottaa vakavasti uhreille syntyvää lisätuskaa ja ahdistusta. En halua tuoda tälle porukalle yhtään ylimääräistä huomiota, mutta toteanpa vaan, että tässä saralla erityisellä tapaa on ansioitunut kaksi, pseudotoimittajien perustaman Toimittajaliiton palkitsemaa, Reformistudiota pyörittävää kansalaisaktivistia. Juha Molarin toiminta oikeudessa on myös kiinnostavaa. Edustamalla itseään, hän pääsi kuulustelemaan Jessikka Aroa, joka näin joutui jälleen kerran kohtaamaan piinaajansa. Hänellä on lain mukaan oikeus siihen, mutta herää ajatus, että mitä ikäviä mahdollisuuksia tällainen avaa ja mihin se voi johtaa. Edellä retorisia kysymyksiä, mutta on helppoa päätellä, että piinaajansa kohtaaminen tällä tavalla oikeudessa vähentää halua oikeudenkäynteihin, joka voi – tarpeeksi usein toistuessaan – heikentää yhteiskunnassamme vallitsevaa ilmapiiriä luottamuksen muuttuessa epävarmuudeksi ja pahimmassa tapauksessa epäluottamukseksi.

Näen tämän, harmaalla alueella liikkuvan, pelottelun rinnalla eräänä tarkoituksena luottamuksen heikentämisen. Halutaan teoin ja sanoin rapauttaa kansalaisten luottamusta oikeuslaitosta ja muita instituutioita kohtaan. Spektaakkelien järjestäminen oikeudenkäyntien yhteyteen ei välttämättä ole alun perin ollut Reformistudion toimittelijakaksikon, he toistavat sitä, mitä muodossa tahi toisessa on toteutettu muuallakin. Perimmäisenä toiveena on heikentyvä kansalaisyhteiskunta, mikä ei tietenkään ole kansalaisten etu, mutta mikä on esim. Venäjän etu. Tätä luottamuksen heikentämistä ja rapauttamista voidaan toteuttaa eri mittakaavoissa kuin myös erilaisissa yhteisöissä, pienistä lähtien aina erilaisiin valtioita laajempiin yhteisöihin, kuten Euroopan Unioni.

Tänä aikana luotettavat suomalaiset instituutiot, joihin katson perinteisen median kuuluvan, tarvitsevat kaiken tukemme, sillä ilman toimivaa yhteiskuntaa moniulotteisine näkemyksineen, olemme olennaisesti alttiimpia vaikuttamiselle, propagandalle ja disinformaatiolle.

 

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-7470016 

2. http://www.notum.info/news/politika/joxan-bekman-v-finlyandii-formiruyut-bank-dannyix-o-storonnikax-politiki-putina 

3. https://yle.fi/uutiset/3-10331543 

4. http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle 

(Linkki lakannut toimimasta marraskuun 2017 jälkeen).

5. https://yle.fi/uutiset/3-11531806 

6. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

*: Kuva: Juha Molari.

Twitter, taistelu verkkohäirintää vastaan – paljon melua tyhjästä

- verkkohäirikkö ”MarcoEnqvist70” aikaansaannokset     

Twitter on puheissa luvannut käydä taistoon verkkohäirintää ja vihapuhetta vastaan, omien havaintojeni mukaan puheita on ollut paljon, tekoja ei niinkään, vaikka toisinaan kampanjaluonteisesti saatetaankin poistaa suurin joukoin erilaisia bottitilejä tms. Tilanne on siis edelleen samainen, jollainen kuvataan toimittaja Jessikka Aron kirjassakin – paljon melua tyhjästä Twitterin ja Facebookin ollessa laiskoja (haluttomia) puuttumaan verkkohäirintään.

En erityisemmin pidä sanasta ”vihapuhe”, joten siksi en sitä tämän kirjoituksen otsikossa käyttänyt. Mielestäni terminä se, aivan kuten termi koulukiusaus, väheksyy tekoa ja sen luonnetta. Koulukiusaaminen ei ole kiusaamista vaan se on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, samalla tavalla verkossa tapahtuva vihapuheeksi kutsuttu häirintä pitää sisällään uhkailua, pelottelua, herjaamista, kunnianloukkauksia, joten itse en pidä järkevänä, että tekoja vesitetään vihapuhe-termin alle, joka terminä on helpohkoa kääntää sen sisältämää tärkeää ajatusta vastaan ja ryhtyä puhumaan ”ajatuspoliisista”, ”poliittisesta poliisista” jne. Mutta ymmärrän erinomaisesti, miksi monet turvautuvat termiin ”vihapuhe” kuvatessaan näitä tapahtumia, koska olemassa ei oikeastaan ole yksiselitteistä ja riittävän täsmällistä korvaavaa termiä.

Etenkin toimittaja Jessikka Aron kokemusten myötä verkkohäirintä ja -vaino, joka eteni myös ulos verkosta, päätyi otsikoihin ja aina oikeuteen saakka. Osa laajamittaisessa häirinnässä ja vainossa mukana olleista päätyi oikeuteen saaden rangaistuksensa, tuomio ei kuitenkaan vielä ole lainvoimainen. Käräjäoikeudessa tuomittu kolmikko on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. Jessikka Aro on kirjoittanut kokemuksistaan, piakkoin ilmestyvän (nyt jo ilmestyneen), kirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Aron kohdalla häirintään ovat syyllistyneet Suomessa laitaoikeiston ja ”kansallismielisten” ohella Venäjän hallintoa tukevat yksittäiset henkilöt ja muut vastaavat tahot, joukossa on myös ammattimaisempia toimijoita. Aron häirintä on myös levinnyt maamme rajojen ulkopuolelle, saaden alkunsa hänen ryhdyttyä tutkimaan Pietarin trollitehdasta Venäjällä. Melkeinpä voidaan sanoa häirinnän alkaneen maamme rajojen ulkopuolelta Johan Bäckmanin tarkoituksellisen aktiivisuuden seurauksena.

Tässä kirjoituksessa en tarkastele tämän tarkempaa Jessikka Aron kokemaa häirintää ja häneen kohdistettua, laajamittaista, lokakampanjointia – aiheesta kirjoitin aikoinaan blogin ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”. (1) Sen sijaan kuvien ja lyhyiden informatiivisten selontekojen kautta käyn läpi häirintää, joka on kohdistunut minuun – ja joka näyttää leviävän sosiaalisen median ja internetin ulkopuolelle.

Aloitan kuvakollaasilla, johon olen yhdistänyt joitain ”MarcoEnqvist70”-tilin twiittejä, jonka jälkeen tarkastelen yksityiskohtaisemmin muutamia muita twiittejä kuvakaappauksina. Sain tilin ”MarcoEnqvist70” riesakseni helmikuussa 2017, vinkin tilin olemassa olosta sain 17. helmikuuta, jolloin tili oli ollut toiminnassa pari päivää. Olen raportoinut tilin toiminnasta itse useita kertoja, tiedän muiden raportoineen kymmeniä tai jopa satoja kertoja, mutta tähän päivään mennessä Twitter ei ole nähnyt tilin toiminnassa väärää, josta voimme päätellä… mitä?

Yksikään oma raporttini ei ole johtanut mainittavaan toimenpiteeseen, ei edes raportointi siitä, että tili esiintyy minuna (identiteettivarkaus). Alun perin tilin ulkoasu muistutti enemmän omaani, kuvituksessa käytettiin myös minun ottamia valokuvia, kuten alla olevassa kuvakaappauksessa tilin taustakuvana on kuva, jonka olin ottanut edellisen kotini ikkunasta. Esittelytekstissä on mainittu nimeltä SSS-Radio, jolle tuolloin kirjoitin blogeja. Totuudenvastaisesti väitetään EKRE:n rahoittaneen SSS-Radiota.

”MarcoEnqvist70”-tili aloitti toimintansa helmikuussa 2017, voidaan sanoa, että ensimetreiltä lähtien tilin taustalla olevan henkilön – henkilöiden – tavoitteena on ollut minun hiljentämisen ohella löytää kotipaikkani. Asuessani Lahdessa, hänen/ heidän onnistui paikantaa sosiaalisessa mediassa julkaisemieni kuvien perusteella asuinpaikkani. Tästä kokemuksesta viisastuneena, julkaisen nykyään hyvin harkiten kuvia, joiden perusteella voisi päätellä missä asun. Seuraavaksi pari kuvakaappausta twiiteistä, joissa tilin taustalla oleva taho hakee minusta tietoja tai päättelee missä asun. Olen itse poistanut kuvista henkilö- tai tunnistetietoja.

Etsinnän ja tietojen keruun ohella uhkailu, pelottelu ja niihin rinnastettava toiminta on kuulunut repertuaariin alkuhetkistä lukien.

Turvautuminen häpäisyyn ja nolaamiseen (= mätä silli) on eräs keino uhkaamisen ja pelottelun rinnalla, jolla tällaiset häiriköt koettavat hiljentää kohteitaan. Heidän tavoitteena on myös saada tietoonsa työpaikan osoitetiedot tai tietoja lähisukulaisista, jolloin ”operaatio” voidaan ulottaa koskettamaan heitäkin ja näin painostaa ”kohdetta” lopettamaan toimintansa. En tiedä onko entisiin työpaikkoihini oltu häiriköiden toimesta yhteydessä, eikä oikeastaan edes kiinnostakaan.

Alla olevista kuvista muiden kuin minun kasvot ”sotkettu” toimestani.

Aivan kuten yllä jo nähdään, kyseinen taho pyrkii myös leimaamaan muita henkilöitä, jotka osallistuvat toimintaan, jota hän/ he eivät tue. Tämän vuoden puolelta esimerkkejä löytyy muitakin, mutta koska en halua vetää kyseisiä henkilöitä ja tahoja mukaan tähän kirjoitukseen, en tässä yhteydessä julkaise tämän enempää kuvia, joissa esiintyy henkilöitä, jotka päätyvät tietämättään arvostelun ja pilkan kohteeksi.

Toisinaan häirintään on osallistunut muitakin tilejä, jotka toimivat koordinoidusti sekä keskenään viestitellen. Erityisesti tili ”@HalmisenLaura” oli yhdessä vaiheessa todella aktiviinen, kantaen hetkellisesti päävastuun häirinnästä. Tilin taustalla oleva (mies)henkilö häiriköi myös Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmista. Tietyt tekijät antavat olettaa, että tilien taustalla on eri henkilöitä.

Tällä hetkellä aktiivisena on, tietääkseni, vain yksi toimija – ”MarcoEnqvist70” -käyttäjä ja sen taustalla oleva(t) taho(t).

Vaikka olenkin käyttäjän ”MarcoEnqvist70” pääasiallisin kohde Twitterissä, on hän säännöllisesti ivannut ja pilkannut sekä häirinnyt muitakin turvallisuuspoliittiseen keskusteluun aktiivisesti osallistuneita, etenkin sellaisia, jotka ovat enemmän vaihtaneet ajatuksia minun kanssa – tai jakavat samat ajatukset. Tässä yhteydessä en kuitenkaan nosta esimerkkeinä esille tällaisia twiittejä, niitä on kuitenkin löydettävissä kyseisen käyttäjän twiittivirrasta helpohkosti.

Käyttäjään ”MarcoEnqvist70” voidaan myös yhdistää yksittäiset YouTubeen ladatut laulumuotoiset pilkka- ja ivavideot, kuin myös ivatilit tyyliin Malko Runqvist (Huom: tili on YouTuben toimesta suljettu, koska tilillä on rikottu toistuvasti YouTuben käytäntöä vastaan). YouTubessa tilien taustalla oleva henkilö latasi lukuisia pilkka- ja ivavideoita myös muita henkilöistä kuin minusta, kohteita yhdistää ainakin jonkinasteinen NATO-myönteisyys tai kriittinen suhtautuminen Venäjän nykyjohtoon.

Kenties he kuvittelevat häirinnän, pelottelun, ivaamisen ja uhkailun ynnä ystävieni sotkemisen mukaan kuvioon hiljentävän minut. No, voin todeta, että ei onnistu – junan vauhti on jo niin kova, että hyppääminen siitä on myöhäistä.

* * *

En nyt ryhdy tarkemmin analysoimaan minuun kohdistettua häirintää. Silmämääräisestikin siinä on havaittavissa tekniikoita, jotka ovat tuttuja muista yhteyksistä – kuin myös Jessikka Aron teoksesta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Tietenkin on syytä muistaa, että Aron teoksessa kuvaillut ja analysoidut rikolliset häirintätapaukset ovat vakavuusasteeltaan monin verroin rajumpia, kohteisiin kohdistunut hyökkäys on ollut rutkasti laajamittaisempi ulottuen sosiaalisesta mediasta perinteisen median sivuille ja televisioiden keskusteluohjelmiin. Aron teoksessa hyökkäyksen kohteet ovat olleet myös konkreettisessa vaarassa. Heidän kohdalla sanallinen uhka on realisoitua häiriköiden tai ääriajattelijoiden suorittamiksi hyökkäyksiksi.

Tiedoksi – en anna periksi. (2)

Tämä kirjoitus on ollut ”pöytälaatikossa” useamman viikon ajan. Olen jahkaillut julkaisun ja tuhonnan välillä, päädyin julkaisuun. Merkittävänä myötävaikuttajana julkaisulle toimii Jessikka Aron teos Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, etenkin kirjoittajan Jessikka Aro luonteenlujuus ja periksiantamattomuus kuin myös vapaaehtoinen Roman Burko ja InformNapalmin oppi:

”Kokeiltuaan kaikkia kikkoja InformNapalm oppi, että puolustusasemissa pysyttely ei poista ongelmaa. Siksi heidän mukaansa parasta oli kääntää asetelmaa ja ryhtyä vastahyökkäykseen. Tehokkainta oli pakottaa trollit puolustautumaan ja vetäytymään”. (Jessikka Aro; Putinin trollit – s. 72).

Suomessa lait määrittelevät ne rajat, joiden sisällä haluan toimia, joten minulle niiden mukaan toimiminen ja – kuten aiemmin jo mainitsin – kirjoittelun jatkaminen ovat keinoja tässä ”vastahyökkäyksessä”.

Hiljaisuus ei ratkaise ongelmaa, kirjoittaminen kenties avaa ihmisten silmät ymmärtämään tällaisen toiminnan laajuuden, ja sen, että kohde voi olla kuka tahansa yhteiskunnallisesti aktiivi.

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/11/kansainvalisen-lokakampanjan-kohteena.html 

2. Linkki alkuperäistwiittiin: https://twitter.com/MarcoEnqvist70/status/1176560005069385729 

Lainattu myös Jessikka Aron teosta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

”MarcoEnqvist70” twitterissä: https://twitter.com/MarcoEnqvist70 

”Malko Runqvist” YouTubessa:

https://www.youtube.com/channel/UCTXYJfwwbp8MhFJSPje4TfA?fbclid=IwAR1_Xr-h36Fyuii1fM3HkGKGI0zzb3FxEWKq_5yBZVTrigQTrj6DXA6lTTk

Huom. kirjoitukseen on poimittu vain murto-osa kyseisen tilin minuun kohdentamasta häirinnästä.

Kohdennettua häirintää ja maalittamista

Ex. kansanedustaja valtiopäiväneuvos Mikko Elon toimittaja Jessikka Aroon kohdistama sarjahäirintä Facebookissa tapahtui reilu viikko sitten ollessani reissussa, tuolloin en kyennyt tarttumaan aiheeseen tarkemman kirjoituksen myötä, mutta koska kyseessä on – mielestäni – selkeä korkeanprofiilin sosiaalisessa mediassa tapahtunut häirintätapahtuma, on tapahtuneen käsittely näin jälkikäteen perusteltua. Korkeanprofiilin häirinnän siitä tekee ensinnä se, että aloittajana ja häirintäketjun ylläpitäjänä toimi ex. kansanedustaja, Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajanakin  vuosina 1995 – 2007 toiminut valtiopäiväneuvos Mikko Elo, tapahtumaketjuun osallistui myös valiokuntaneuvos Peter Saramo Eduskunnan suuren valiokunnan valiokuntasihteeri – kaksi korkeamman profiilin toimijaa, joten huomio oli taattu.

Kaikki alkoi seuraavasta Mikko Elon Facebook-päivityksestä:

Kuvakaappaus Mikko Elon Facebook-sivulta.

Kyseisessä päivityksessä ex. kansanedustaja Mikko Elo nostaa esille puheenvuoronsa ”Oletko jo ilmoittautunut trolliksi Jessikkalle?” neljän vuoden takaa, (1) jossa jaetaan myös Jessikka Aron työnumero. Tämä nosto johti siihen, että toimittaja Aro sai (vähintään) yhden häirintäpuhelun - soittajana Vilho Juntunen, joka myös tunnusti tekonsa Elon Facebook-seinällä, tunnustusta seurannut – moni säikeinen keskustelu – näyttäytyi omissa silmissäni itse soittoa verrattomasti merkittävämpänä häirinnän ja mustamaalauksen muotona, tähän palaan myöhemmin.

Kuvakaappaus Elon Facebook-seinältä.

Juntusen Facebook-viestien mukaan Aro soitti hänen numeroon takaisin, mikä on toki ymmärrettävää, koska soitto tuli Aron työnumeroon, asia käy ilmi Facebookissa käydyistä keskustelusta. Soittaja, kommunisti Juntunen Kainuusta, on tunnettu näissä piireissä. Juntunen on myös vieraillut miehitetyssä Itä-Ukrainassa syksyllä 2016 suomalaisen propagandaryhmän matkassa tavaten Donetskissa muun muassa suomalaispropagandisti Janus Putkosen. Alueelle suomalaisryhmä saapui Venäjältä, rajaosuuden kautta, mikä ei ole Ukrainan kontrolloima, syyllistyen valtiorajarikokseen ja Ukrainan lakien rikkomiseen.

Juntunen miehitetyssä Donetskissa.

Elon toiminnasta tekee jo tässä kohdin erityisen tuomittavaa se, että alkuperäisestä Ylen välittämästä linkistä, jossa Aro kertoo kerättävän ”tietoa verkossa häiriköivistä Venäjä-trolleista” on poistettu Aron työnumero sen jälkeen, kun tietojenkeruu ei enää ollut ajankohtaista. (2) Sen sijaan Elo jakoi työnumeroa omassa blogissaan eteenpäin. Elo ei myöskään tunnu ymmärtävän tehneensä virheen. Virheen tunnustamisen sijaan hän masinoi lukuisten Facebook-päivitysten sarjan mustamaalatakseen Aroa sekä Aroa tukeneita keskustelijoita. Alla kuvakaappaus yhdestä tällaisesta keskusteluavauksesta.

Kuvakaappaus Elon Facebook-seinältä.

Käydystä keskustelusta huolimatta Elo ei näytä haluavan ymmärtää sitä, että Aro etsi kokemuksia ja havaintoja Venäjä-trolleista, ja aivan kuten  artikkelissa mainitaan ”Tarkoitus ei ole nimitellä yksittäisiä trolleja, vaan keskustella ilmiöstä laajemmin” (2) eli mitään nimirekisteriä ei kerätty, eikä trolleja pyydetty ilmoittautumaan. Tässä kohdin Elon toiminta ei ero millään muotoa esim. Venäjän harjoittamasta propagandasta ja informaation vääristämisestä. Alkuperäisen viestin sanoma muutetaan haluamaansa suuntaan, josta tehdään itselle totuus, joka kumoaa alkuperäisen informaation. Elon totuus on se, että Aro pyysi trolleja ilmoittautumaan, Elon totuus tuntuu myös olevan se, että kerätään nimirekisteriä – toinen asia on sitten se, että ovatko nämä ajatukset alun perin Elon oma vai onko joku ”syöttänyt” ne hänelle.

Tässäkään yhteydessä Elo ei halunnut tai kyennyt ymmärtämään sitä, että hän jakaa selkeää disinformaatiota, että hän on aktiivinen toimija kohdistaessaan Aroon häirintää – ymmärrän sen miksi Elo ei halunnut tunnustaa virheittään, kyse on Elolle yksinkertaisesti tarkoituksellisesta toiminnasta sekä ”totuudesta”. Kenties hän kokee toimivansa oikein tai ainakin oikean asian puolesta. Kyse on myös tarkoituksellisesta ja tahallisesta häirinnästä, jopa maalittamisesta – mielestäni toimintaa voidaan pitää maalittamisena kun huomioidaan se, että Elolla on Facebookissa tuhansia seuraajia, ja että kyseessä on ex. kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos. Oman osansa tähän soppaan antoi, jälleen kerran, valiokuntaneuvos Peter Saramo muun muassa seuraavalla tapaa:

Kuvakaappaus Elon Facebook-seinältä.

Saramo ei todellakaan ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. (3) Hän on aktiivisesti kampanjoinut muun muassa Aroa vastaan useamman vuoden ajan, ottaen myös yhteyttä ulkomaisiin medioihin. Venäjän Trolliarmeija ryhmässä Saramo julkaisi The Sydney Morning Heraldille kirjoittamansa kirjeen. (4) Saramo väittää kirjoittaneensa kirjeen yksityishenkilönä, tästä huolimatta hän allekirjoitti kirjeensä:

”Respectfully,

Peter Saramo

Director, EU Secretariat

Parliament of Finland”

Tällainen korostaminen kumoaa kaikella tapaa väitteen yksityishenkilönä kirjoittamiselle. Yksityishenkilön ei ole tarve näin selkeästi tuoda esille omaa asemaansa, pyrkien näin nostamaan vastineensa painoarvoa olennaisesti. Kenties jopa pyrkien vetämään mattoa Aron jalkojen alta – romuttamaan hänen uskottavuutensa.

Elon Facebook-seinällä käytyä keskustelua leimasi myös hyvin rujo ja härski kielenkäyttö, paikoin se oli täysin rinnastettavissa MV-median foorumeilla käytyyn "keskusteluun" – ollen aivan yhtä ”sakeaa” ja häiritsevää luonteeltaan. Eloa huomautettiin lukuisia kertoja hänen tukijoiden ja ymmärtäjien käyttämästä kielestä, sen sijaan, että Elo olisi puuttunut tähän – kehottanut malttiin ja poistanut räikeimpiä ylilyöntejä, Elo ryhtyi sensuroimaan kirjoittajia, jotka huomauttivat Eloa käynnissä olevan monisäikeisen keskustelun, jopa rikollisesta, luonteesta.

Sen sijaan seuraavan kaltaisia viestejä Elo ei katsonut tarpeelliseksi poistaa, tukivathan ne hänen agendaa. Tätä soopaa keskusteluissa oli huomattavia määriä.

Kuvakaappaus Mikko Elon Facebook-sivulta.

Olen pannut merkille sen, että muutaman vuoden takaiseen aikaan verrattuna, tänään omalla nimellä kirjoitetaan entistä häiritsevämpää – aggressiivisempaa – tekstiä. Aiemmin turvauduttiin nimimerkkeihin tms. nykyään varsin usein omalla nimellä kirjoitetaan hyvin henkilökohtaisia hyökkäyksiä ihmisiä vastaan, usein sellaisia ihmisiä, jotka eivät jaa samaa aatemaailmaa tai jotka työssään käsittelevät yhteiskunnallisia (hyökkääjälle tärkeitä aiheita) kriittisesti tai hyökkääjän näkökulmasta väärällä tavalla. Nähdäkseni tämä on eräs seuraus MV-lehden ja -median synnyttämästä ”keskustelukulttuurista”. Tähän näkemykseen on myös ujutettu ajatus sananvapauden rajoittamisesta, kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan siitä, että sananvapauteen liittyy myös vastuu sanomisistaan. Ihan mitä tahansa emme saa sananvapauden nimissä esittää, mikäli tulemme rikkoneeksi lakia, asia tarkastellaan viime kädessä oikeudessa, asia mitä esim. Ilja Janitskinia vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä Janitskinin tukijoiden tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Yllä olevassa kuvakaappauksessa ei esiinny kritiikkiä vaan kyse on loanheitosta ja häirinnästä, häirinnän kitkeminen ei ole sananvapauden rajoittamista.

Elon sivulla käytyyn keskusteluun otti osaa henkilöitä voimakkaalla Venäjä-myönteisellä narratiivilla varustettuna, kuten Evgenia Hilden, joka keväällä ja kesällä 2014 oli hyvin aktiivisesti mukana Johan Bäckmanin ”Novorossija”-edustusto projekteissa levittäen Venäjän narratiivia tukevaa sanomaa Suomeen. Hildenin viestit välittävät varauksetonta Venäjä-tarinaa, Venäjän kertomaa propagandaa, eikä Hilden halua ymmärtää sitä, miksi tietyt terminologiat ovat jääneet ”elämään” eikä Venäjän roolista Ukrainan sodassa välttämättä puhuta oikein nimin. Ei vaikka näyttö Venäjän osallisuudesta on kiistatonta. Tästä saamme syyttää itseämme, haluttomuuttamme puhua Venäjän roolista Ukrainassa oikeita termejä käyttäen. Ukrainassa ei ole sisällissota, siellä ei sodi separatisteja, kyseessä on Venäjän Ukrainaan kohdistama aggressio ja sota, joka alkoi helmikuussa 2014 Krimin niemimaan miehityksellä jatkuen keväällä (huhtikuussa) 2014 operaatiolla Itä-Ukrainassa, joka jatkuu käynnissä olevana matalan intensiteetin sotana edelleen.

Kuvakollaasi parista Hildenin viestistä Elon Facebook-seinältä.

Keskustelu Mikko Elon Facebook-seinällä oli kokonaisuudessaan ikävää ja häiritsevää – asiatonta. Elon näkemystä tukevista osallistujista kovin harva pyrki asialliseen ja kriittiseen keskusteluun, keino valikoima oli aivan jotain muuta – yllä kuvailtua masinoitua hyökkäystä toimittaja Aroa ja asiallista keskustelukulttuuria vaativia vastaan. Elo ei myöskään näytä huomioivan hänelle kirjoitettuja vastineita, eikä huomioivan sitä, että toimittajana Aro on työstänyt keräämästään materiaalista lukuisia artikkeleja useammalla kielellä – Mikko Elo perää uudelleen ja uudelleen asioita, joista on jo kirjoitettu lukuisia artikkeleja ja joita on lainattu lukuisissa medioissa ja kirjoituksissa.

Jos jotain hyvää keskustelusta on löydettävissä, on se sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Antti Rinteen voimakas ja selkeä kannanotto, jossa hän ehdottomasti tuomitsi Elon toimittaja Aroon kohdistaman lokakampanjan. (5) Ehkäpä tämän puuttumisen seurauksena Elon alkuperäinen ”puheenvuoro” Uuden-Suomen sivuilla näyttää poistuneen. 

On toivottavaa, että sanoja seuraa myös konkreettisia tekoja - häirintä ei ole kritiikkiä!

Marko

1. http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle 

(Huom: kirjoitus on todennäköisesti nyt poistettu Uuden-Suomen sivulta).

2. https://yle.fi/uutiset/3-7470016 

3. https://kioski.yle.fi/omat/my-year-as-a-pro-russia-troll-magnet 

4. https://www.facebook.com/groups/389891377829035/permalink/611688585649312/?comment_id=612000048951499 

5. https://twitter.com/AnttiRinnepj/status/1034031828796157962