Pappi, lukkari, talonpoika…

Otsikko epäilemättä tuo monelle mieleen entisen tiedustelupalvelun agentin John le Carrén (oikealta nimeltään  David John Moore Cornwell) erinomaisen, kylmän sodan jälkeiseen aikaan sijoittuvan,  Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja... -trillerin. Kirjoituksellani ei ole muuta yhteistä le Carrén erinomaisen teoksen kanssa kuin nimen alku, toki kirjoituksessani kuvailemat tapahtumat voivat tuoda – ainakin jollekin – mieleen vakoilutarinan, jonkin asteisen taistelun kylmän sodan hengessä, mikä vertauskuvana saattaisi olla oikeutettu, jos kamppailu keinovalikoimaltaan olisi tasapuolinen – mitä se ei ole. Kuten tulen kuvailemaan, siinä missä osalla meistä pyrkimyksenä on kunnioittaa lakia ja toimia sen asettelemien rajojen sisäpuolella, näyttää meistä osa tulkitsevan lainkirjainta ja henkeä hyvin vapaasti, rakentaen tältä pohjalta toimintansa rajat. Hetkittäin – itse asiassa varsin usein – heidän toimintansa muistuttaa itäisen naapurimme Venäjän toimintaa, jossa syytetään muita teoista, joihin itse (Venäjä) syyllistyy. En kuitenkaan väitä, että kyseiset henkilöt ja ryhmät toimisivat Venäjän viitoittamalla tiellä, totean toiminnasta syntyvän sellaisen mielikuvan.

En vielä malta päästää irti John le Carrén teoksesta (sitä on niin kovin mukava käyttää alustuksessa ihan jo nimensä vuoksi), jota kuvailtiin Helsingin Sanomissa seuraavin sanankääntein:

”Modernin vakoiluromaanin merkkipaalu, hämmästyttävän monitasoinen kertomus petoksesta, ystävyydestä ja kylmän sodan jakomielisestä maailmasta.”

Toisin kuin le Carrén legendaarisessa teoksessa, meidän tosikertomuksessa ei vakooja George Smiley joudu paljastamaan petturi vakoojien joukossa – puhumattakaan, että hän joutuisi vakoilemaan ystäviään. Meidän tosikertomuksessamme pappia ei ohjaa lähimmäisen rakkaus vaan muut vaikuttimet, näin päättelen, sillä, jos lähimmäisenrakkaus – Jeesuksen Vuorisaarnan sanat – toimisivat hänen tienviittana, minun on vaikea kuvitella, että hän pappina (entisenä kirkkoherrana) olisi osallisena toiminnassa, johon hänet on Moskovaan saapunut Saatana houkutellut.

Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi –

josta voimme siirtyä alustuksen jälkeen itse aiheeseen, tähän aikaan ja paikkaan, maailmaan, joka toisinaan tuntuu eräänlaiselta peilimaailmalta, jossa mikään ei ole sitä mitä informaatiovyöry sen uskottelee olevan. Tässä tositarinassa hetki nolla ajoittuu syyskuuhun 2014, jolloin Yleisradion toimittaja Jessikka Aro julkaisi tiedustelun tulevaa artikkelia varten:

”Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksistasi

Venäjän trolliarmeija eli nimettömät verkkohäiriköt levittävät propagandaa ja terrorisoivat keskusteluja nettifoorumeilla sekä sosiaalisessa mediassa. Trollit levittävät Kremlin viestejä Venäjän toimista Ukrainassa esimerkiksi Twitterissä (siirryt toiseen palveluun) ja Facebookissa sekä pyrkivät muokkaamaan mielipiteitä. - - -” (1)

Myöhemmin samaisessa kirjoituksessa mainitaan uudelleen nimettömyys – valeprofiilit:

”Valeprofiilien suojiin piiloutuvat ”Putin-trollit” nimittelevät keskustelijoita, vääristelevät tietoja ja kehuvat ylitsepursuavasti Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ja tämän johtajuutta.” (1)

Artikkelissa käy hyvin selvästi ilmi se, että tarkastelu kohdistetaan nimettömiin valeprofiileihin, niin selvästi, ettei asiasta pitäisi syntyä epäselvyyttä, jollei tämä ”epäselvyyden synty” ole tarkoituksellista ja tarkoitushakuista toimintaa, jotta voidaan aloittaa eräänlainen informaatio-operaatio Yleisradiota ja sen toimittajaa kohtaan, ja laajemmin suomalaisia mediataloja ja niiden toimittajia kohtaan. Jessikka Aroon kohdistuneen häirinnän ja maalittamisen yhteydessä on käytetty samoja vale- ja vastamedioita, joita käytetään myös muiden toimittajien ja medioiden kuin myös kansalaisaktivistien häirintään, joten on perusteltua puhua laajemmasta kuin yhteen toimittajaan ja yhteen mediataloon kohdistuvasta (pitkäkestoisesta) häirintäoperaatiosta. Toimittaja Aro toki on joutunut ottamaan vastaan ne raskaimmat iskut.

Venäläismedioiden Aro-jahti alkoi syyskesästä 2014, noin viikkoa Jessikka Aron ”Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksesi” -jutun jälkeen. Venäläinen Notum.info julkaisi verkkosivullaan 23. syyskuuta katsauksen ”Йохан Бекман: В Финляндии формируют банк данных о сторонниках политики Путина”, jossa asiantuntijahaastateltavana toimi eräs Johan Bäckman. (2) Kyseisessä kirjoituksessa syytettiin Jessikka Aron tekevän yhteistyötä Viron turvallisuuspoliisin Kapon sekä NATO:n Tallinnassa toimivan verkkotiedustelukeskuksen kanssa. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko katsaus tilaustyö.

Siitä huolimatta, että korostetaan nimettömyyttä, valeprofiileja jne. voimakas reagointi Venäjältä herättää kysymyksiä. Ei savua ilma tulta!

Olemme sittemmin saaneet oppia, ettei Pietarin Internet Research Agencyn eli ”Pietarin trollitehtaan” rahoittajana toimiva, Putinin kokkina tunnetuksi tullut, Jevgeni Prigožin siedä median häneen kohdistamia tutkimuksia ja epäilyjä. Näimme mitä Keski-Afrikan tasavallassa venäläistoimittajille kävi heidän lähdettyä tutkimaan palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin toimia alueella. (3) Internet Research Agencyn tapaan Jevgeni Prigožin vaikuttaa rahoineen entisen GRU:n eli GU:n everstiluutnantti Dmitry Utkinin perustaman PMC Wagnerin taustalla.

Kävin aikanani läpi toistakymmentä erilaista venäjänkielistä, Jessikka Aroa käsittelevää (herjaus)kirjoitusta, joita voi pitää jäävuoren huippuna mitä tulee häneen kohdistuvaan, venäjän kieliseen, häirintäkirjoitteluun. Niitä yhdisti väite Aron, yhdessä Viron turvallisuuspoliisin ja NATO:n verkkotiedustelukeskuksen, aloittamasta ”noitavainosta”. Useimmilla verkkosivuista joko haastateltiin tai siteerattiin Johan Bäckmania, hyvin usein painottaen kerrottiin Bäckmanin olevan suomalaisen ihmisoikeusasiamiehen (!) – varsin usein kertomatta kuitenkin jäi se, kenelle dosentti Bäckman työskenteli.

Venäjän ohella Aroon kohdistettiin häirintää ja vähättelyä alusta pitäen myös Suomesta. Entinen demareiden kansanedustaja Mikko Elo julkaisi ensimmäisen toimittaja Aron työskentelyä vähättelevän ja halveksuvan kirjoituksen jo 15. syyskuuta 2014 eli samana päivänä, jolloin julkaistiin Aron ”Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksesi” -juttu. (4) Kyseinen kirjoitus ei suinkaan jäänyt Elon ainoaksi Aron toimittajatyöskentelyä halveeraavaksi kirjoitukseksi.

Suomessa toimittaja Aroa vastaan on hyökätty monelta suunnalta, erikoisimpina toimijoista voidaan pitää Eduskunnan Suurenvaliokunnan sihteerin, valiokuntaneuvos Peter Saramon toimintaa. Hän on hyökännyt sanallisesti Aroa vastaan useita kertoja, ja vieläpä siten, että sisällöltään hänen kommenttinsa ovat olleet köyhiä. Mutta merkittävin häirintä, uhkailu, juoruilu, valheiden levittäminen, vainoaminen – vain eräitä Aroon kohdistettuja toiminnan muotoja mainitakseni – on peräisin verkostosta, jota vyyhteä on lähdetty purkamaan jo muutama vuosi sitten MV-lehteen kohdistetun oikeudenkäynnin myötä (syytettyinä olivat MV-lehden perustaja Ilja Janitskin, dosentti Johan Bäckman ja Asta Tuominen) ja tämän vyyhden purku jatkuu yhä edelleen – mikäli olemme tarkkoja, samalla kun entisiä syytekohtia on saatu käsiteltyä, uusia tutkintapyyntöjä on jouduttu tekemään, koska toiminta on jatkunut lähes entisellään näiden vuosien ajan. Ja kas, näin voimmekin siirtyä tämän kirjoituksen pappiin eli teologian tohtoriin ja Pohjan seurakunnan entiseen kirkkoherraan Juha Molariin. 

Juha Molari, huhtikuussa 2013, venäläisen Vestin haastattelussa. *

Minä annan anteeksi sinulle, Jessikka Aro kirjoittaa Juha Molari 5. joulukuuta 2019 julkaistussa blogissaan, josta välittyy väistämättä se kuva, että Juha Molari kokee hänen tulleen kohdelluksi väärin. On toki mahdollista (ja oletettavaakin), että moni on tullut kohdistaneeksi Molariin sanoja, joita ei voi pitää hyväksyttävinä. Väärä teko ei oikeuta vastaamaan väärällä teolla, mutta huomioidessamme viime vuosien tapahtumat ja millaisia kirjoituksia MV-lehden sivuilla on julkaistu ja millaisiin kampanjoihin MV-lehti on valjastettu, ja kun muistamme, että Juha Molari on toiminut (ja toimii edelleen) MV-lehden avustajana, jolloin hänkin on tullut esittäneeksi perättömiä väitteitä kirjoituksissaan ja jolloin nämä kirjoitukset on valjastettu osaksi toimittajien, kansalaisaktivistien ja medioiden vastaista toimintaa, niin en lainkaan pidä ihmeenä sitä, että Molariin on kohdistettu sanoja, joita hän pitää loukkaavina. Oikeuden tehtävänä on arvioida, loukkaavatko lausutut tai kirjoitetut sanat Molarin kunniaa. Aivan eri asia on sitten se, että onko Jessikka Aro tullut koskaan kirjoittaneeksi mitään sellaista Juha Molarista, mikä ei kestäisi päivänvaloa ja kriittistä tarkastelua.

Juha Molari on ollut toiminnassa mukana vuosia, joten hän ei todellakaan ole eilisen teeren poika. Tällä hetkellä käydään oikeutta, jossa Juha Molari on syytettynä vainoamisesta, asianomistajia on kaksi – Yleisradion toimittaja Jessikka Aro sekä Puolustusvoimien palveluksessa siviilihenkilönä työskentelevä sotatieteiden tohtori. (5) Vastaaja Juha Molari on julkaissut teonkuvauksessa mainitun kolmen vuoden (v. 2014–2017) aikana 44 halventavaa törkyjuttua toimittaja Arosta blogissaan tai MV-lehdessä, jutuilla on yli 640 000 lukukertaa. Kuten ajanjaksosta voidaan päätellä, vastaaja on aloittanut kirjoittelun samana vuona, jona Yleisradio julkaisi toimittaja Aron trolleja käsittelevän tiedustelun.

Oikeudessa käsitellään ajanjaksoa vuosien 2014–2017 välillä, nyt elämme vuotta 2020 ja jos käymme tutustumassa MV-lehden sivuihin tänään, huomaamme Juha Molarin jatkavan kirjoitustensa julkaisua yhä edelleen kyseisen, valeuutisten ohella häirintään ja maalittamiseen käytetyn julkaisun, verkkosivuilla, jota toimitetaan tätä nykyä Venäjän miehittämästä Itä-Ukrainasta käsin ja jonka ”päätoimittelijana” on suomalaistaustainen Janus Putkonen. Putkosen historia Venäjän laskuun työskentelystä paljastui (ja tuli dokumentoitua) erinomaisen hyvin muutaman vuoden takaisen Egorova Leaksin yhteydessä.

Juha Molari on turvautunut kirjoituksissaan ja analyyseissaan keinoihin, joissa kohdetta arvioidaan ja arvostellaan, hänet pyritään esittämään mahdollisimman epäedullisessa valossa. Toisaalta hän on myös turvautunut samoihin metodeihin, joita on kohdistettu minuunkin, eräs tällainen keino on verotietojen julkaisu ja läpikäyminen. Twitterissä minua häiriköivä henkilö on jonkin kerran nostanut esille vanhoja verotietojani, painotan vielä, etten väitä Molarin liittyvän millään muotoa minun häiriköintiin, kyse on ennemminkin siitä, että tietty joukko suomalaisia turvautuu häirinnässä ja kiusaamisessa samoihin keinoihin. Oma pohdintansa on sitten se, että saako nykyään verottajalta verotiedot liian helposti? Alkuperäinen (jalo tarkoitus) kun tuskin on ollut se, että verotietojen julkaisua käytetään tavallisten ihmisten kiusaamiseen ja häiriköintiin, ikävimmässä tapauksessa erilaisten ilkeämielisten juorujen levittämiseen. Olisikohan syytä siirtyä siihen, että verotietojen katsomisesta jäädä jokin merkintä lokiin (kuka katsoi ja milloin) ja pyydettäessä verottaja joutuisi toimittamaan tästä tiedon?

Huom. summa peitetty allekirjoittaneen toimesta.

Tarkasteltaessa hiukan laajemmin Juha Molarin kirjoittelua, herää lukuisia kysymyksiä, joista eräs on se, että miksi hän on niin hyökkäävä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen arvostelijoita kohtaan? Itse en näe Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toiminnassa ja ajamassa ideologiassa (kansallissosialismi) mitään hyvää, sellaista, että sitä pitäisi puolustaa ja liikettä (ja ideologiaa) arvostelevia vastaan hyökätä. Hyökkäävä toiminta muuttuu täysin ymmärrettäväksi, mikäli jakaa itse samoja arvoja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kanssa tai saman päämäärän (vaikka arvot olisivatkin eriävät)! Josta nousee väistämättä mieleen Aleksander Duginin ajatus:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -”. (6)

Edellinen muutamien muiden keinojen kanssa selittää osaltaan sen, miksi ideologisesti toisistaan selkeästi eroavat ryhmät ovat päätyneet yhteistyöhön keskenään (ynnä Venäjän käsikassaroiksi) toteuttaen omaa osaansa venäläispropagandan tuottamisessa ja jakamisessa, toimien samalla Venäjän vaikuttamisen- ja hybridisodankäynnin välineinä. Näin on myös käynyt Suomessa, jossa Johan Bäckmanin lähipiiri on päätynyt laajaan yhteistyöhön suomalaisen laita- ja äärioikeiston kanssa. Alun perin Bäckmanin lähipiiri koostui pääosin vasemmalle kallellaan olevista Venäjän hallintoa ihailevista henkilöistä, osan mieltäessä itsensä antifasisteiksi – joskin huomauttaisin tässä kohdin lukijoita stalinistisesta retoriikasta, jossa fasisteja olivat neuvostohallinnon vastustajat ja vastaavasti antifasisteja myötäjuoksijat.

Tarkasteltaessa Putinin hallinnon retoriikkaa, voidaan todeta sen toimintametodin olevan hyvin pitkälle samansuuntaisen, fasistien (tai russofobien) ollessa henkilöitä, jotka vastustavat Venäjän hallintoa ja valtaeliittiä sekä sen pyrkimyksiä. Valitettavasti tämä tuntuu unohtuneen Suomessakin suurelta joukolta keskustelijoita, myös sellaisilta, joiden luulisi ymmärtävän Venäjän hallinnon käyttävän retorista kikkailua osana propagandaa, ja jonka eräänä tarkoituksena on hajaannuksen luominen kohteessa. Mikäli tämä olisi ymmärretty Suomessakin paremmin, ja sen myötä toimittu vastuullisemmin, putinistisen retoriikan olisi ollut olennaisesti vaikeampi upota suomalaiseen maaperään, kun toimijoina olisi ollut alun perin ideologisesti ja toiminnallisesti suppean kannattajakunnan omaavat ryhmittymät ja organisaatiot. Nyt tilanne on ollut toinen, kaikukoppa on voimakkaampi ja se on saanut kasvaa varsin vapaasti useamman vuoden ajan, samalla Venäjän hallintoa tukevat operaattorit (kremliinit) ovat tulleet toimissaan entistä röyhkeämmiksi ja avoimemmiksi, mikä näkyy myös käydyissä oikeudenkäynneissä ja niiden ympärille rakennetuissa ”spektaakkeleissa” – tämä näytelmä on toistunut lukuisia kertoja toimittaja Aron oikeudenkäyntien aikana, samalla on paljastunut oikeusjärjestelmämme kyvyttömyys suojella uhreja ja ilmeisesti ottaa vakavasti uhreille syntyvää lisätuskaa ja ahdistusta. En halua tuoda tälle porukalle yhtään ylimääräistä huomiota, mutta toteanpa vaan, että tässä saralla erityisellä tapaa on ansioitunut kaksi, pseudotoimittajien perustaman Toimittajaliiton palkitsemaa, Reformistudiota pyörittävää kansalaisaktivistia. Juha Molarin toiminta oikeudessa on myös kiinnostavaa. Edustamalla itseään, hän pääsi kuulustelemaan Jessikka Aroa, joka näin joutui jälleen kerran kohtaamaan piinaajansa. Hänellä on lain mukaan oikeus siihen, mutta herää ajatus, että mitä ikäviä mahdollisuuksia tällainen avaa ja mihin se voi johtaa. Edellä retorisia kysymyksiä, mutta on helppoa päätellä, että piinaajansa kohtaaminen tällä tavalla oikeudessa vähentää halua oikeudenkäynteihin, joka voi – tarpeeksi usein toistuessaan – heikentää yhteiskunnassamme vallitsevaa ilmapiiriä luottamuksen muuttuessa epävarmuudeksi ja pahimmassa tapauksessa epäluottamukseksi.

Näen tämän, harmaalla alueella liikkuvan, pelottelun rinnalla eräänä tarkoituksena luottamuksen heikentämisen. Halutaan teoin ja sanoin rapauttaa kansalaisten luottamusta oikeuslaitosta ja muita instituutioita kohtaan. Spektaakkelien järjestäminen oikeudenkäyntien yhteyteen ei välttämättä ole alun perin ollut Reformistudion toimittelijakaksikon, he toistavat sitä, mitä muodossa tahi toisessa on toteutettu muuallakin. Perimmäisenä toiveena on heikentyvä kansalaisyhteiskunta, mikä ei tietenkään ole kansalaisten etu, mutta mikä on esim. Venäjän etu. Tätä luottamuksen heikentämistä ja rapauttamista voidaan toteuttaa eri mittakaavoissa kuin myös erilaisissa yhteisöissä, pienistä lähtien aina erilaisiin valtioita laajempiin yhteisöihin, kuten Euroopan Unioni.

Tänä aikana luotettavat suomalaiset instituutiot, joihin katson perinteisen median kuuluvan, tarvitsevat kaiken tukemme, sillä ilman toimivaa yhteiskuntaa moniulotteisine näkemyksineen, olemme olennaisesti alttiimpia vaikuttamiselle, propagandalle ja disinformaatiolle.

 

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-7470016 

2. http://www.notum.info/news/politika/joxan-bekman-v-finlyandii-formiruyut-bank-dannyix-o-storonnikax-politiki-putina 

3. https://yle.fi/uutiset/3-10331543 

4. http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle 

(Linkki lakannut toimimasta marraskuun 2017 jälkeen).

5. https://yle.fi/uutiset/3-11531806 

6. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

*: Kuva: Juha Molari.