Malaysia Airlinesin lento MH17 ja suomalaiset propagandistit

 

Itä-Ukrainassa käytyä sotaa kesällä 2014 seuranneille 17. heinäkuuta on varmuudella syöpynyt mieliin, iltapäivällä kello 16:20;--, Schipholin kansainväliseltä lentokentältä Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria lennolla ollut Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER (lento MH17) tuhoutui Ukrainan ilmatilassa. Koneen tuhosi Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneelta 9K37M Buk-M1 TELAR:ilta nro. 332 laukaistu ilmatorjuntaohjus Hraboven kylän yllä. Koneen pudottamista seurasi totuudenetsinnän rinnalla hyökynä edennyt valheiden ja disinformaation tulva, johon ryhtyi venäläismedioiden sekä venäläisellä rahalla toimineiden propagandamedioiden rinnalla suuri joukko erilaisia vaihtoehto- ja vastamedioita ynnä hyödyllisiä idiootteja, pahantahtoisia toimijoitakaan unohtamatta.

Tässä kertauksenomaisessa kirjoituksessa käyn läpi suomalaisten levittämää MH17-disinformaatiota. Eräissä tapauksissa huomioin myös suomalaispropagandistien yhteydet ulkomaalaisiin disinformaatioverkostoihin ja -operaattoreihin. Haluan kuitenkin aloittaa kirjoitukseni lyhyellä kertauksella tapahtumiin muistuttaaksemme meitä siitä, mitä silloin tapahtui – faktoja seuraa  suomalaispropagandistien ja hyödyllisten idioottien edesottamusten tarkastelu.

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 faktat

Malaysia Airlinesin lento MH17 Amsterdamista Kuala Lumpuriin tuhoutui iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, kello 16:20:-- paikallista aikaa, kun Pervomaiskyin kylän länsipuoliselta pellolta laukaistu 9М38M1-tyyppisen ilmatorjuntaohjuksen 70 kiloinen taistelukärki räjähti yhtiölle kuuluneen Boeing 777-200ER:n, takaa katsoen, ohjaamon vasemmalla puolella. Lennon MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus laukaistiin 9K37M Buk-M1 TELAR:ista, nro. 332. Muun muassa Bellingcatin toimesta saatiin viime vuosikymmenen kuluessa selvitettyä hyvin seikkaperäisesti kyseisen päivän tapahtumat kuten sekin, että Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen seurauksena koneen koko miehistö sekä kaikki matkustajat menehtyivät: kuolleiden lukumäärä nousee yhteensä 298 siviiliin.

Osia 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista oli siirretty kesäkuussa 2014 tukikohdastaan Kurskin kaupungin itäpuolelta etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, Millerovon pikkukaupungin ympäristöön Venäjällä. Heinäkuun 16.–17. päivän välisenä yönä kyseinen Buk-M1 TELAR siirrettiin Volvon vetämällä trailerilla Venäjältä Itä-Ukrainan sotatoimialueelle. Kyseinen alue oli tuolloin venäläisten operaattoreiden ja proxy-joukkojen sekä  paikallisten puolisotilaallisten joukkojen miehittämä. Kyseinen Buk-M1 TELAR toimitettiin takaisin Venäjälle varhain 18. heinäkuuta 2014. Faktoihin liittyen suosittelen lukemaan Bellingcatin julkaiseman ”MH17 The Open Source Evidence”.

 

Tilan täyttävä MH17-propaganda ja disinformaatio

Välittömästi lentokoneen pudottamisen jälkeen venäläismediat uutisoivat alueella pudotetun Ukrainan ilmavoimien Antonov-kuljetuskoneen. (1) Totuuden paljastuttua jo samana iltapäivänä ja iltana, alkoi Venäjän tarina muuttua disinformaation ja propagandan vallatessa tilan. Venäjällä tuotettua propagandaa levitettiin  tehokkaasti kansainvälisten verkostojen kautta maan rajojen ulkopuolelle kymmenille kielille. Propagandan tuottajien ja jakajien joukossa oli varhaisessa vaiheessa myös suomalaisia, osa suuremmalla volyymilla, osa taasen vaatimattomammalla panoksella. Venäjällä ja muissa maissa tuotetun disinformaation ja propagandan lisäksi suomalaiset julkaisivat erilaisilla alustoilla myös hyvin runsaasti itse kirjoittamaansa, omiin arviointeihinsa pohjautvaa materiaalia. Pudotusta seuranneina päivinä propagandassa toistui Kremlin ”keihäänkärki”.

Otteita suomalaisesta MH17-propagandasta.

Suomeksi MH17-propagandaa ryhdyttiin tuottamaan ja levittämään pudotuspäivänä 17. heinäkuuta 2014 Johan Bäckmanin julkaistessa kohudosentti-blogissaan virallisen oloisen tiedotteen Donetskin nukketasavallan nimissä, joka päättyi vuodatukseen, joka sisältää lukuisia paikkansapitämättömiksi todettuja väitteitä, jotka kuitenkin edelleen elävät propagandistien ja hyödyllisten idioottien tarinankerronnassa:

”Uudet tiedot ovat edelleen vahvistaneet epäilyä siitä, että Kiovan fasistijuntan tarkoituksena oli murhata Putin ampumalla hänen koneensa alas. Putinin kone ja malesialainen matkustajakone ovat varsinkin kauempaa katsottuna täysin identtiset ja myös lensivät lähellä toisiaan.” (2)

Suomessa MH17-denialismi (totuuden kieltäminen) sai ilmaa siipiensä alle jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Bäckmanin ohella denialistien, käytännössä propagandistien, ensimmäisessä aallossa oli mukana myös Janus Putkonen ylläpitämällään Verkkomedia.org -verkkojulkaisullaan, joka oli tunnettu disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittänyt vastamedia. Juha Leinivaara kiinnitti tuolloin huomiota näiden kansalaisjournalistien, jota nimitystä hän käytti Putkosen kaltaisista toimijoista, toimintaan julkaisemassaan kirjoituksessa ”MH17 ja vastaamattomat kysymykset”, jossa hän myös kumosi eräitä tuolloin voimakkaasti levitettyjä valheita. (3) Onneksi Leinivaaran arvio siitä, ettemme ehkäpä koskaan saa selvitettyä sitä kuka ja/ tai mikä lennon MH17 tuhosi pitänyt paikkaansa. Pudotusta seuranneina vuosina totuus selvisi, aivan kuten tarkentui kuva siitä, mitä noin päivinä Itä-Ukrainassa ja Venäjällä tapahtui – kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea Bellingcatille ja sitä avustaneille tahoille.

Näin jälkeen päin olen miettinyt sitä, että olisiko totuus MH17 pudottamisesta selvinnyt, jolleivat erilaisia avoimia lähteitä seurannet ja niitä analysoineet yksilöt ja ryhmät olisi nostaneet havaintojaan esille ja kohdistaneet viranomaisiin ja päättäjiin painetta totuuden selvittämiseksi. Ei julkisiin lähteisiin turvautuvilla tiedusteluelimillä oli varmasti ymmärrys siitä, mitä kyseisenä päivänä Itä-Ukrainassa tapahtui, mutta heillä ei välttämättä ollut tarvetta tapahtuneen varhaiseen julkituontiin. Samaan aikaa poliittinen tahtotila Venäjän saattamiseksi vastuuseen osallisuudestaan Itä-Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan oli olematonta, kuten muistamme. Emme kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö Venäjän osallistumisesta olisi ollut riittämiin todisteita jo heinäkuussa 2014 ja lisää niitä tuli elokuun puolella.

Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch kertoi ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” Saksan lähetystön sotilasattasean vierailusta avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla touko-kesäkuussa 2014 ja kuinka tämä oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja, jotka ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt. (4) Se, ettei länsimailla ollut tuolloin todellista tahtoa saattaa Venäjää vastuuseen osallisuudesta, oli yksi askel tiellä, joka johti Venäjän käymään tuhoamissotaan. Mutta palatkaamme propagandasotaan!

Erilaisten vastamedioiden ja blogikirjoitusten rinnalla Suomessakin nähtiin muitakin medioita hyödynnettävän huhujen, disinformaation ja misinformaation levittämiseen sekä tapahtumien kyseenalaistamiseen. Esimerkiksi 8 elokuuta 2014 Voima-lehden verkkosivulla julkaistaan Mikael Kallavuon hyökkäys Yhdysvaltojen hallinnon Venäjään kohdistamia syytöksiä vastaan. (5) Kirjoitus oli jo tuon hetken informaatio huomioiden pullollaan disinformaatiota – hyväntahtoisina voimme kuvitella osan olevan misinformaatiota mutta joukossa on kyseisen kesän tapahtumat huomioiden myös sellaisia syytöksiä, jotka jo kirjoitushetkenä käytössä olevilla tiedoilla varustettuina olivat tarkoituksellisen harhaanjohtavia. Purkaus selittyy osaltaan Kallavuon taustalla, hän on NATO:n laajentumisen tuomitseva kansalaisaktivisti, kustannustoimittaja ja kulttuurin sekatyömies. Taustansa huomioiden olisi luullut kritiikki esitettävän siten, että se kestää kriittistä tarkastelua. Onko sitten niin, että hänenkin kohdalla henkilökohtainen vakaumus, ideologia ja militarismin vastustaminen ovat sokaisseet vasemmalle kallellaan olleen miehen altistaen hänet Venäjän taholta tulleelle vaikuttamiselle?

Eräs Suomen MH17 propagandan levittäjiä yhdistävä tekijä pudotusta seuranneiden vuoden parin aikana oli vasemmalta kumpuava antiamerikkalaisuus yhdistettynä imperialistisen lännen vastustamiseen, mikä näkyi siten, että näkyvässä roolissa toimineista henkilöistä monella oli kytköksiä vasemmistopuolueisiin tai he olivat niiden jäseniä. Johan Bäckmania, Leena Hietasta, Petri Krohnia yhdisti jo ennen Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa tulipunainen aate. Toki nyttemmin tarkasteltuna Bäckmanin ja Hietasen toiminnasta ja kommentoinnista tulee mieleen fasismin punaruskea muoto – Rusismi ja sen kannattaminen.

Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä joukko laajeni ja heidän käynnistämä yhdistystoiminta houkutteli mukaansa useita tunnettuja poliitikkoja ja vaikuttajia, jotka tosin olivat jo luisumassa kohti marginaalia. Emme voi unohtaa sitä, että Mikko Elo ja moni muu tunnettu poliitikko ja vaikuttaja päätyi tuolloin julkaisemaan tai jakamaan Venäjä-myönteistä propagandaa ja disinformaatiota. Moni heistä kirjoitti säännöllisesti Tauno Mehtälän perustamalle (ja sittemmin toimintansa lopettaneelle) Vastavalkea-verkkojulkaisulle, niinpä Vastavalkea oli joidenkin vuosien ajan merkittävimpiä suomen kielisiä MH17 disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittäviä verkkojulkaisuja. (6) Tuolloin julkaistut kirjoitukset olivat pääsääntöisesti joko toimituksen tai muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskilan, käsialaa. Verkkosivuilta samainen denialismi ja suoranainen propaganda levisi lukuisille sosiaalisen median alustoille, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään Facebookissa. Rysky Riiheläinen tarkasteli Vastavalkean huomattavan merkittävää roolia disinformaatiokentässä, laajassa kirjoituksessaan Vastavalkea on disinformaation lähde. (7)

Vuosien 2015 ja 2016 pakolaiskriisin seurauksia oli se, että erilaisia vastamedioita sekä suoranaisia vihamedioita ilmaantui Suomeenkin aiempaa enemmän. Tällaisista julkaisuista näkyvin oli Ilja Janitskinin perustama Mitä Vittua -verkkojulkaisu, myöhemmin MV-lehti ja vielä myöhemmin UMV-lehti. Moni näistä julkaisuista oli sisällöltään suomalaisen laitaoikeiston ja äärioikeiston suosiossa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Johan Bäckmania tai Janus Putkosta ryhtymästä yhteistyöhön julkaisuiden taustalla olevien henkilöiden kanssa. Putkonenkin julkaisi nimellään MV-lehdessä lukuisia disinformatiivisia MH17-kirjoituksia, vaikka hänen merkittävin julkaisualustansa olikin tuolloin venäläisellä rahalla ylläpidetty ja miehitetyssä Donetskissa Putkosen johdolla ”toimitettu” DONi News.

Putkosen asema läntisenä toimijana miehitetyssä Donetskissa merkitsi myös sitä, että hän oli säännöllisessä yhteydessä suureen joukkoon Venäjälle työskenteleviä propagandisteja, joukkoon kuului myös MH17-propagandaa levittäneitä läntisiä vasta- ja propagandamedioiden julkaisijoita, kuten hollantilainen Max van der Werff. Putkosen ja Van Der Werffin yhteistyö jatkui jollain tasolla senkin jälkeen, kun Putkonen siirtyi MV-lehden päätoimittelijaksi huhtikuussa 2019. Putkosen rooli miehitetyn Donetskin alueen medioissa ja hänen yhteistyönsä alueen turvallisuusapparaatin kanssa paljastui Egorova Leaksin yhteydessä. (8) Putkosen toimintaa MH17 disinformaation ja propaganda levittäjänä olen tarkastellut laajemmin syyskuussa 2020 julkaisemassani kirjoituksessa ”MV-lehti osana MH17 disinformaatioverkostoa”.

Kiinnostavana sivuhuomiona mainitsen Juha Korhosen lokakuussa 2016 Nykysuomi-nimisessä vastamediassa julkaisemansa MH17 pudottamista käsitelleen kirjoitelman, jossa ihmetellen kritisoitiin suomalaisia ”kansallismielisiä”, jotka sortuivat yhteistyöhön Bäckmanin ja Putkosen kanssa. (9) Muutamaa vuotta myöhemmin Korhonen itse toimi Bäckmanin perustaman Toimittajaliitto-nimisen yhdistyksen puheenjohtajana. Rysky Riiheläinen kuvasi Toimittajaliiton toimintamekanismia ja ajatusta hyvin blogissaan ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”. (10) Toimittajaliitto oli vastamedioiden toimijoiden ylläpitämä liitto, jonka tarkoituksena oli synnyttää mielikuvaa vakavasti otettavasta toimittajien yhdistyksestä ja mielikuvaa hyödyntäen pyrkiä ujuttautumaan tilaisuuksiin, joihin tavallisesti vastamedioiden aggressiiviset toimijat harvemmin pääsivät – ainakaan toistuvasti.

MH17-salaliittoteorioiden ja propagandan levittämiselle suosittuja alustoja tuolloin olivat Uuden Suomen puheenvuoro-palstan ja blogialustojen ohella myös Suomi24 ja vastaavat keskustelupalstat. Tämän vuosikymmenen puolella keskustelu ja spekulointi Malaysia Airlinesin lennon MH17 ympärillä on hiipunut monen salaliittoteorioihin ja valeuutisiin viehättyneen siirtyneen muiden teemojen pariin. Usein nämä teemat kuitenkin olivat sellaisia, jotka ovat yhteiskuntaa ja yhteisöä hajottavia ja usein myös sellaisia, jotka nostetaan esiin venäläisten propagandamedioiden tai valtionmedioiden toimesta, tai vaihtoehtoisesti yhdysvaltalaisten vasta- ja vihamedioiden toimesta. Moni tällaisista medioista on hyvin lähellä Donald Trumpia tukevaa MAGA-liikettä. Venäjää ja MAGA-liikettä yhdistää myös tarve hajottaa läntisten demokratioiden rakenteita – ne näkevät liberaalidemokratiat uhkana omille tavoitteilleen. On kuitenkin joitakin disinformaatiokentän aktiiveja, jotka ovat jatkaneet MH17-disinformaation tuottamista ja levittämistä tälläkin vuosikymmenellä, kuten Hämeemmiäs-blogia kirjoittava Risto Koivula, joka julkaisi pitkän vuodatuksen marraskuussa 2023. (11) Tyyliltään kirjoitus on sekava ja raskaslukuinen kokoelma ”uutislainauksia” ja kääntämättömiä tekstinpätkiä, vastauksia, olettamuksia ja niin edelleen.

Tähän mennessä merkittävä osa kirjoituksessa mainituista henkilöistä on joko selkeitä Venäjän asiamiehiä tai kuuluivat monellakin tapaa marginaaliin. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, kuten perussuomalaisten Tom Packalén (kansanedustajana 20. huhtikuuta 2011–4. huhtikuuta 2023). Packalén epäili Venäjän osallistumista Itä-Ukrainan sotaan, eikä hän myöskään uskonut Venäjän olleen syyllinen Salisburyn hermomyrkkyiskuun, jossa kohteena oli entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri ja kaksoisagentti Sergei Skripal. (12) En tiedä mikä on hänen kanta tänään Venäjän osallisuuteen em. toimiin.

Jotta emme vaeltaisi täysin menneisyydessä, poimitaan joukkoon tuoreempi Venäjän narratiivia toistava vastamedia, Naapuriseuran sanomat, jonka taustalla on vuonna 2023 perustettu Venäjä-mielinen yhdistys Naapuriseura ry. (13) Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluvat toimittaja Mauno Saari sekä Vastavalkean yhteydessä jo mainittu sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko (14) ja yhdistyksen verkkojulkaisun päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”. Yhdistyksen verkkojulkaisussa on viitattu joitakin kertoja Malaysia Airlinesin lentoon MH17, joista ehdottomasti kiinnostavimpiin kuuluu havainto Leena Hietasen kirjoittamassa artikkelissa Valloittamaton Donbass:

”Pietarista löytyy Itä-Ukrainan taisteluille pyhitetty museo, jossa on paljon Nato-maiden sotasaalista. - - -

Hän [toim. huom. German Vladimirov] perusti Pietariin Fontankalle Donbass-museon, johon hän alkoi kerätä materiaalia Itä-Ukrainasta. Museo avautui vuonna 2015. Ensimmäisten eksponaattien joukossa on Itä-Ukrainan kapinan johtajan Igor Strelkovin henkilökortti. Museosta löytyy myös vuonna 2014 alas ammutun malesialaisen lentokoneen MH17-koneen osia.

’Meillä on yhteensä 1500 esinettä, joista valtaosa on arkistossa’, Vlamirov kertoo.” (15)

Mikäli artikkelissa esitetty väite pitää paikkansa eli museosta löytyy myös alas ammutun Malaysia Airlinesin lennon MH17:n (Boeing 777-200ER) osia, niin tämä herättää kysymyksiä alkaen osien dokumentoinnista ja päätyen pohdintaan olisivatko ne olleet tutkinnan kannalta merkityksellisiä. Unohtamatta sitäkään mahdollisuutta, että osien sijaan kyse onkin uhrien omaisuudesta. Luonnollisesti vaihtoehtona tulee mieleen Patrick Lancaster-tyyppinen todisteiden väärentäminen, jollaisesta toiminnasta huomioita joulukuussa 2017 julkaisemassani kirjoituksessa: ”Kansantasavaltalaispropagandan” rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ”lastenvahteja”. (16)

Suomalaisia propagandaturisteja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuvakaappaus Kansanääni.

Omanlaisensa episodi MH17 propagandan ja disinformaation levittämisessä oli suomalaisten propagandaturistien vierailu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Save Donbass Peoplen Suomen osaston järjestämällä matkalla. Yksi propagandamatkan vierailutapahtumista oli osallistuminen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen muistopäiväseremoniaan miehitetyillä alueilla. (17)

Suomalaiset olivat yksi haara MH17 propagandistien laajassa monikansallisessa verkostossa. Kokonaiskuvion merkittävimpiä toimijoita oli  Pietarin trollitehdas-nimellä tunnetuksi tullut Internet Research Agency eli IRA. Suomessa tämä vuonna 2013 Jevgeni Prigožinin toimesta perustettu yhtiö tuli tunnetuksi Yleisradion entisen toimittajan Jessikka Aron tutkimusten ja erinomaisen kirjan myötä. (18)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seuranneiden päivien aikana IRA:n orkesteroima, Ukrainan asevoimia syyllistävä, kampanja tuotti yhteensä jopa 66 000 twiittiä. Twitterin vuonna 2018 antaman ilmoituksen mukaan, he ovat poistaneet Twitteristä yhteensä lähes 4000 tiliä, jotka linkittyivät Pietarin trollitehtaaseen. (19) Twitterin lisäksi IRA toimi myös muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja venäläisessä Facebookin vastineessa VK:ssa (VKontakte). Sen itse tuottaman materiaalin lisäksi sen toiminta mahdollisti myös muiden Venäjän narratiivia toistaneiden viestien näkyvyyden huomattavan kasvun.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää kuvaan venäläisen uutistoimisto TASS:in illalla 17. heinäkuuta 2014 julkaisemasta silminnäkijähavaintoon perustuvasta uutisesta, jonka mukaan ”puolisotilaalliset” joukot pudottivat ukrainalaisen Antonov An-26 kuljetuskoneen. (20) Uutinen löytyy edelleen TASS:in verkkosivulta – pudotettu kone ei suinkaan ollut An-26 kuljetuskone vaan Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER eli lennon MH17 kone.

Uutinen on edelleen tässä muodossa TASS:in verkkosivulla.

Marko

 

Lähteet:

1. https://tass.com/world/741164

2. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/07/donetskin-tasavallan-edustuston.html

3. https://www.skepsis.fi/lehti/2014/Skeptikko-2014-3_MH17_ja_vastaamattomat_kysymykset.pdf

4. https://areena.yle.fi/1-63493765 (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin). 

5. https://voima.fi/blogit/henkilokohtaista/2014/yhdysvallat-esittaa-syytoksia-ilman-todisteita/  (Huom. kyseinen kirjoitus ei ole enää luettavissa, se on poistunut Voiman verkkolehdestä heinäkuun 2024 jälkeen).

6. https://vastavalkea.fi/?s=MH17 (Haku toteutettu viimeksi 1. helmikuuta 2021, Vastavalkean verkkosivu ei enää toimi blogin kirjoitushetkenä [v. 2026]). 

7. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/06/vastavalkea-on-disinformaation-lahde.html

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/

9. https://nykysuomi.com/lento-onnettomuustutkijoiden-avunpyynnosta-suomelle-uskomaton-sirkus-ja-lisaa-sirkusta-tiedossa/

10. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html

11. https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2023/11/komensiko-ukrainalainen-kenraali-viktor-muzenko-ampumaan-alas-mh17-matkutajakoneen-donilla-2007

12. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tompackalen/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista/

13. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c

14. https://kansanaani.org/naapuriseura-valitsi-uuden-johdon/

15. https://naapuriseura.fi/valloittamaton-donbass/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kansantasavaltalaispropagandan.html

17. https://kansanaani.org/wp-content/uploads/2023/11/kansanaani-5-1-20_compressed.pdf s. 10–11.

18. https://yle.fi/a/3-7804386 Jessikka Aro on käsitellyt Pietarin trollitehdasta myös teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

19. https://www.malwarebytes.com/blog/news/2019/07/malaysia-airlines-flight-17-investigation-shows-russian-disinformation-campaigns-have-global-reach

20. https://tass.com/world/741164

#MH17 

Elämää Venäjän miehittämässä Donetskissa: elo, kuin lopunaikojen Neuvostoliitossa

 

Vuosi sitten kesän lopulla kirjoitin ja kerroin miehitettyä Donetskia vaivanneesta, ihmishenkiä uhanneesta, kuukausia kestäneestä vesipulasta. Tämän vuoden osalta on liian aikaista ennakoida vesipulalla, kesä on vasta aluillaan ja tavallisesti kuivimmat ajat koittavasta kesän edettyä pidemmälle, veden pinnan laskettua tekoaltaissa alemmas. Mutta jos vesipulasta ei vielä ole tietoa, niin Ukrainan keväällä aloittama vaikuttamiskampanja Venäjän logistiikkaan ja polttoainehuoltoon näkyy Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, myös Donetskissa. Donetskin alueella Ukraina ei vaikuta pelkästään polttoaineen toimitukseen maanteitse tai rautateitse vaan se iskee myös huoltoasemiin, joilta Venäjän asevoimat hankkii polttoainetta ”sotakoneelleen”.

Ukraina vaikuttaa miehitetyssä Donetskissa, Donetskin kehätiellä sekä Donetskin ja Mariupolin välillä.

Varhain keväällä Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azov kykeni operoimaan erilaisilla FPV-drooneilla vapaasti miehitetyn Donetskin (kaupunkialueen) ilmatilassa. (1) Sittemmin se ja muut Ukrainan asevoimien yksiköt ovat laajentaneet entisestään operointia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän asevoimia, niiden tukijoukkoja sekä huoltokuljetuksia vastaan. (2) Samaa kertovat miehitetyn Donetskin alueelta alkukesästä saamani viestit, joiden mukaan ukrainalaisia lennokkeja kuulee ja näkee lentävän myös päiväsaikaan aiempaa enemmän kaupunkialueen ilmatilassa. Äänten perusteella paikalliset kykenevät erottelemaan toisistaan useita erilaisia lennokkeja, mutta myös sen, että entistä useammin venäläiset vastaavat lennokkeihin vain ”konekivääritulella”. Tällaiset viestit kertovat Venäjän ilmatorjunnan kasvavista ongelmista alueella, ohjusilmatorjuntaa on selkeästi aiempia vuosia vähemmän.

Polttoainepula on todennäköisesti yksi syy siihen, että suur-Donetskin ulkopuolelta saapuu aiempaa vähemmän hyödykkeitä myyntiin toreille ja markkinapaikoille, (paikalliset tuttumme kutsuivat näitä toreja ’basaareiksi’. Moni paikallinen ostaa edelleen huomattavan osan kasviksistaan ja juureksistaan kauppojen sijaan toreilta, jonne maanviljelijät tai tuotteiden jälleenmyyjät tuovat niitä myyntiin. Aiempiin miehitys ja sotavuosiin (tarkoitan nyt keväästä 2014 alkaen) mahtuu yksittäisiä viikkoja ja jopa kuukausia, jolloin toreilla ja markkinapaikoilla on myyjiä vähemmän tai tuotteita vähemmän myynnissä – tai kumpaakin. Tällä hetkellä kesä 2026 on alkanut siten, että ainakin osassa toreista myyjiä on merkittävästi aiempia vuosia vähemmän. Joidenkin tuotteiden kohdalla saatavuus on olematonta.

Käykö niin, että kesä 2026 päättyy miehitetyssä Donetskissa polttoainepulaan ja sen muassaan tuomaan ruokapulaan? Pulaa todennäköisesti seuraa kansalaisten turvautuminen neuvostoaikaiseen tapaan, heidän ryhtyessä vetoamaan suoraan ”suureen johtajaan” – kuten he tekivät vuosi sitten kaupungin kärvistellessä vesipulan kourissa.

Polttoainejobbarit hamstraushommissa miehitetyssä Donetskissa – venäläisellä rekkarilla liikkeellä tietty. (3) 

Olemme jo nähneet osassa Venäjää kansalaisten turvautuvan päättäjiin vetoamiseen. Toisaalta Venäjällä on myös näkynyt turhautumista ja voimakastakin sanallista kritiikkiä, mikä kohdistuu virkamiehiin ja maan johtoon – pääsääntöisesti kuitenkin siten, ettei kritiikkiä kohdisteta suoraan Vladimir Putiniin. Huomioitavaa tässä on kuitenkin se, että itse sotaa (tai venäläisittäin ”erikoisoperaatiota”) ei juurikaan kritisoida, kuin korkeintaan siten, että kritiikki kohdistuu suorittamisen tasoon. Moni venäläinen onkin sitä mieltä, että Kiova pitäisi pommittaa kivikasaksi. Mitä ilmeisimmin uutiset Venäjän raskaista ohjus- ja lennokki-iskuista Kiovaan eivät tavoita heitä.

Itse en ole ainakaan vielä nähnyt merkittäviä protesti-vetoomuksia esitettävän miehitetyiltä alueilta Moskovan suuntaan. Mikä voi johtua miehitettyjen alueiden asukkaiden varovaisuudesta. Venäjällä on miehitetyillä alueilla paljon matalampi kynnys voiman ja väkivallan käyttöön, mitä omalla maaperällään. Se voi myös kiristää perheitä lasten kautta, mikä olennaisesti vähentää halua ”ukaasien” esittämiseen Kremlille. Tälläkin hetkellä jopa tuhansia miehitettyjen alueiden lapsia on ”kesäleireillä” vanhempiensa tavoittamattomissa. Käytännössä nämä leirit ovat osa lasten venäläistämistä ja militarisointia, mutta samalla ne ovat keino kiristää ja uhata lasten vanhempia. Uhka lapsensa menettämisestä vähentää protestihaluja! Uskoisin kuitenkin, että jossakin vaiheessa kärsivällisyys loppuu ja kansa kääntyy lapsenomaisen uskon vallassa ”johtajan” puoleen. Näin kävi vuosi sitten Donetskin kärvistellessä kuukausien ajan vesipulan kourissa.

Miehittäjä on tämänkin vuoden puolella jatkanut huoneistojen ja kiinteistöjen takavarikointia alueen asukkailta. Aiemmin tämä toimi kohdistui etenkin sellaisiin huoneistoihin ja kiinteistöihin, joiden omistajat eivät enää asu miehitetyn Donetskin alueella – samaa tapahtuu myös muualla miehitetyillä alueilla mutta omat havaintoni vuosien ajalta koskevat nimenomaa miehitettyä Donetskia ja sen ympäristöä. Tänä keväänä miehittäjä alkoi ulottaa vaatimuksiaan entistä myös heihin, jotka edelleen asuvat miehitetyillä alueilla (ja erityisen huonossa asemassa ovat ne, joilla ei ole Venäjän passia). Aiempaan poiketen venäläiset ovat ryhtyneet kokoamaan kokonaisvaltaista rekisteriä huoneistoista ja kiinteistöistä ja niiden omistajista, ja tähän rekisterinlaadintaan liittyy huolta ja pelkoa aiheuttanut puoli. Nimittäin venäläisille (tai miehittäjän edustajalle – venäläiset usein ulkoistavat työn kollaboraattoreille) on esitettävä alkuperäinen notaarin laatima omistusasiakirja. Notaarin oikeaksi todistama kopio alkuperäisestä ei käy. Ja tämä on se ongelman ydin. Moni on sota ja miehitysvuosien aikana siirtänyt asiakirjojaan turvaan miehitetyiltä alueilta; monilta dokumentit ovat yksinkertaisesti kadonneet tai tuhoutuneet menneinä vuosina, ja nyt mielivaltaisesti miehittäjä vaatiikin esittämään alkuperäisen dokumentin omistusoikeudesta.

Olen seurannut sotaa Ukrainassa Itä-Ukrainan sodan alkuhetkistä lukien eli huhtikuusta 2014, ja jos jokin on varmaa, niin miehittäjän tai heidän edustajiensa mielivaltaisuus ja toiminnan ennakoimattomuus. Olennainen osa toimintaa on myös se, etteivät säännöt ole samat kansalle ja eliitille. Eliitti elää omassa korruptoituneessa kuplassaan, nauttien ylhäältä jaelluista eduista, jotka nekin voi menettää yhteisössä, jossa asema perustuu useimmiten jonkun muun hyväntahtoisuuteen tai siihen, että kuuluu ”oikeaan” ryhmään. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on nähty lukuisia puhdistusaaltoja, joissa asemansa menettäneille on käynyt hyvinkin huonosti. Usein tämä ”hyvinkin huonosti” tarkoittaa väkivaltaista kuolemaa.

 

Venäjä on vastuussa Starobilskin tapahtumista

Ukrainan vaikuttamista Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle viime toukokuussa seurasi Venäjän propagandakampanjan ohella keskustelu iskun tarpeellisuudesta. (4) Operaation toteutus on myös kyseenalaistettu. Operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus, jossa koulutettiin miehittämättömien järjestelmien operaattoreita sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön operatiivinen keskus. Ukrainan OWA-lennokeilla suorittamassa operaatiossa menehtyi ja loukkaantui myös koulun oppilaita. Osa heistä todennäköisesti opiskeli tulevaan ammattiinsa eikä miehittämättömien järjestelmien operaattoriksi Venäjän asevoimiin tai asevoimia tukeviin organisaatioihin.

Kyseenalaistaessamme Ukrainan operaation, on syytä huomioida ensinnäkin se, ettei meidän kotejamme pommiteta venäläisten toimesta viikosta toiseen. Ukrainalaisilla ei ole tätä luksusta! He joutuvat päätöksenteossa huomioimaan kaiken aikaa myös sen, mitä voi seurata siitä, jos tai kun jotakin operaatiota ei toteuteta. Jos Venäjä saa rauhassa kouluttaa tulevia lennokkioperaattoreita, niin mitä siitä seuraa. Tai mitkä ovat seurauksen, jos Venäjä saa rauhassa kouluttaa nuoria ”ammattiin” kokoamaan lennokkeja, (5) joilla se iskee ukrainalaisiin kaupunkeihin.

Venäjä on myös vastuullinen siitä, että se sijoittaa ammatillisia oppilaitoksia sotatoimialueen tuntumaan Ukrainalta miehittämällään alueilla, Starobilskistakin on rintamalle vain reilut 70 kilometriä. Uskoisin, että tämä on Venäjältä tarkoituksellinen teko: nuoret ja oppilaitos toimivat eräänlaisena ”ihmiskilpenä” miehitetyn kaupungin keskustassa. (Huom. toisin, kuin Venäjän propaganda väittää, uhrien joukossa ei ole lapsia vaan nuorimmatkin uhreista olivat seitsemäntoistavuotiaita). Venäjä tai sen proxy-joukot ovat käyttäneet siviilikohteita tai suojeltuja kohteita toistuvasti suojana omille sotatoimilleen tai rikollisille toimilleen. Seuraavaksi muutama esimerkki keväästä 2014 eteenpäin:

Ensimmäinen taistelu Donetskin kansainvälisen lentokentän hallinnasta alkoi 26. toukokuuta 2014 venäläisistä koostuneen Iskra-iskuryhmän ja Vostok pataljoonan taistelijoiden sekä militanttien otettua aamulla haltuun lentokentän uuden terminaalin. Vanhan terminaalin katolle sijoitetut ukrainalaisjoukot havaitsivat myöhemmin aamupäivällä lentokentän alueelle saapuvan useita kuorma-autollisia vahvistuksia militanttien ja venäläisten kontrolloimasta Donetskista.

Puolenpäivän aikaan Ukrainan maavoimien Mil Mi-24 taisteluhelikopterit iskivät lentokenttäalueella olevia vihollisia vastaan, iskua seurasi vahvistuksia Mi-8 kuljetushelikoptereiden tuomina. Varsinainen taistelu alkoi. Hyvin pian venäläisten ja militanttien taholta osoitettiin neuvotteluhalukkuutta, heidän joukossa Punaisen ristin edustajaksi esittäytynyt henkilö pyysi lupaa haavoittuneiden evakuointiin uudesta terminaalista. Ukrainalaiset antoivat luvan evakuointiin, ja jonkin ajan kuluttua ambulanssi saapui uuden terminaalin luo. Ambulanssin pysähdyttyä, naamioituneet taistelijat ryhtyivät purkamaan siitä välittömästi aseita ja ammuksia terminaaliin.

Syyskuu 2014: 122 millin D-30 Ljaguška kanuunahaupitseja tuliasemassa miehitetyssä Šah’tarskissa.

Syyskuussa 2014 Venäjän proxyjoukot sijoittivat itäukrainalaisessa Šah’tarskin kaupungissa 122 millin D-30  Ljaguška* kanuunahaupitseja noin 50 metrin päähän lasten poliklinikasta nro 3 (ukr. Дитяча поліклініка, амбулаторія №3). (6) Itä-Ukrainan sodan aikana 122 millin D-30 kanuunahaupitsi kuului venäläisten ja heidän proxyjoukkojensa yleisesti käyttämiin tykistöaseisiin kanuunahaupitsin monikäyttöisyyden tähden. Sillä on mahdollista ampua 360 asteen ampumasektorilla alakulmilla, toisaalta sen suurin korotus on 70 astetta. Sen pieni koko mahdollisti helpon piilottamisen kaupunkialueelle ja 360 asteen ampumasektori alakulmilla mahdollisti kanuunahaupitsin helpon käytön false-flag-tuli-iskuihin, jossa tuli-isku saatettiin kohdistaa miehitetyltä alueelta miehitetylle alueelle mutta ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tulitus näyttää kohdistetun alueelle Ukrainan kontrolloimilta alueilta. Havaintoja Venäjän ja heidän proxyjoukkojen tavasta kätkeä tykistöä (ja muita aseita) asutetuille alueille tammikuussa 2022 kirjoittamassani blogissa. (7)

Siviilikohteiden käyttämisestä ”suojana” sopii esimerkiksi havainto joulukuulta 2014, jossa Venäjän proxyjoukot tulittavat miehitetyssä Donetskissa Šyrokyin alueella kerrostalojen viereen sijoitetulla 122 millin BM-21 Grad raketinheittimellä länsi-lounaaseen eli Ukrainan kontrolloiman Mar’inkan suuntaan. (8) Mikäli Ukraina olisi tulittanut takaisin, Venäjä ja sen ylläpitämä miehityshallinto olisivat voineet käyttää aiheutuneita tuhoja omassa propagandassaan ja syyttää Ukrainaa ”siviilikohteiden tulittamisesta”.

Venäjän ja sen proxyjoukkojen metodeihin kuului Itä-Ukrainan sodan alkuhetkistä lukien sijoittaa asejärjestelmiään, tykistöä tai kranaatinheittimiä keskelle asutettuja alueita, usein jopa koulujen, päiväkotien ja sairaaloiden tuntumaan. Venäjä käyttää edelleen suojeltuja kohteita joukko-osastojensa ”turvapaikkoina”. Miehitetyssä Donetskissa on havaintojen ja luotettavien lähteiden mukaan ainakin päiväkoteihin sijoitettu Venäjän asevoimien operaattoreita suurhyökkäyksen alun jälkeen, (9) kyse on todennäköisesti droonioperaattoreista sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmien operaattoreista.

Sen sijaan, että moralisoimme Ukrainaa, eikö syytä olisi syyttää näkyvästi ja voimakkaasti Venäjää täydellisestä piittaamattomuudesta sekä tahallisesta (suorastaan rikollisesta) toiminnasta käyttää siviilejä rikollisen hyökkäyssotansa ”suojakilpinä”? Venäjän toiminta on systemaattista ja järjestelmällistä sekä tarkoituksellista ja tahallista. Se on Ukrainassa jatkunut jo yli vuosikymmenen, ilman, että olemme mainittavasti siihen puuttuneet. Siihen ei puututtu riittävästi edes Itä-Ukrainan sodan kuluessa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden toimesta, vaikka tämä kaikki tapahtui heidän silmien alla. Ja mahdotontahan ETYJ:n oli puuttua, koska sodan osapuoli Venäjä osallistui myös ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon eli tarkkailuoperaatioon tarkkailijavaltiona. (10) Pukki kaalimaan vartijana!

Ja kyllä, me sallimme Venäjän toimia näin. Istua kahdella tuolilla ja samalla romuttaa ETYJ:n uskottavuus – ei vain Ukrainassa – vaan myös yleisesti. Samaa Venäjä teki ja tekee edelleen toimiessaan osana kansainvälistä yhteisöä eri järjestöjen kautta meidän salliessa tämän.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://azov.army/en/news/1st-corps-azov-maintains-control-over-enemy-logistics-near-donetsk/

2. https://edition.cnn.com/2026/06/20/europe/ukraine-mid-range-drones-russia-logistics-intl-cmd ks. karttakuva Ukrainan vaikuttamisesta FPV-lennokeilla ja OWA-lennokeilla Venäjän miehittämille alueille.

3. https://t.me/itsdonetsk/386535

4. https://yle.fi/a/74-20231393

5. https://x.com/P_Kallioniemi/status/2058248172053377272

6. https://x.com/Montrey82631182/status/2060351078504243669

7. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/01/havaintoja-miehitetysta-ita-ukrainasta.html

8. https://x.com/Montrey82631182/status/2060683571363234001

9. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2025/01/vuosi-on-vaihtunut-havaintoja-venajan.html

10. https://cdn.osce.org/sites/default/files/f/documents/b/9/512209.pdf   ETYJ:n (engl. OSCE) raportti 7. helmikuuta 2022, katso taulukko ”Mission Monitors”.

*: D-30  Ljaguška on ollut käytössä myös Puolustusvoimilla. Niinpä täällä Suomessa se tunnetaan nimellä 122 H 63.

Ukrainan droonisodankäynti panee Venäjän huollon koville

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on tämän kevään ja alkukesän kuluessa saavutettu asetelma, jossa Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän joukkojen sekä laajemmin miehitettyjen alueiden huoltoon niin voimakkaasti, että tällä vaikuttamisella on mahdollista saavuttaa merkittäviä tuloksia tulevina kuukausina. Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen ensimmäisenä syksynä Venäjän mahdolliset logistiset haasteet nousivat ensimmäistä kertaa merkittävämmin esille – kiinnitin niihin itsekin huomiota kahden kirjoituksen verran.*

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisenä kesänä ja syksynä Ukrainan ei onnistunut merkittävästi vaikuttaa venäläisten huoltoon muualla, kuin Dneprin oikealla eli pohjoisella rannalla, jota miehittävien venäläisjoukkojen huoltoon ukrainalaiset vaikuttivat vaurioittamalla Hersonin (kaupunki) itäpuolelta Dneprin ylittäviä Antonivkan maantiesiltaa sekä Antonivkan rautatiesiltaa, sekä vaikuttamalla epäsuoralla tulella Kah’ovkan vesivoimalan maantie- ja rautatiesiltaan (noin 100 kilometriä ylävirtaan Dneprin suulta). Ukrainan onnistui vaurioittaa kyseisiä siltoja tykistö- ja raketinheitintulella niin paljon, ettei raskas kalusto voinut käyttää joen ylittämiseen Antonivkan maatiesiltaa lainkaan. Venäläiset yrittivät rakentaa elokuussa 2022 Dneprin yli ponttonisillan korvatakseen pahoin vaurioituneen Antonivkan maantiesilla. Ukraina kohdisti elo-syyskuussa 2022 epäsuoraa tulta myös Antonivkan rautatiesiltaan sekä Kah’ovkan vesivoiman ylittäviin siltoihin. Näillä viikkoja kestäneillä tykistö- ja raketinheitin kampanjoilla oli lopulta se vaikutus, että venäläisten oli vetäydyttävä Dneprin oikealta rannalta ja samalla myös Hersonin kaupungista, jonka Ukraina vapautti marraskuussa 2022.

Teoriassa Ukrainalla oli jo tuolloin välineet, joilla vaikuttaa merkittävästi Venäjän huoltoon ainakin miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä jossakin määrin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Ukraina oli saanut läntisiltä liittolaisiltaan M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheitinjärjestelmät, joilla oli mahdollista vaikuttaa venäläisten selustaan logistiikan keskeisiin kohteisiin. Ukrainan ongelmaksi nousi se, ettei sillä ollut käytössään riittävästi pitkän kantaman raketteja, joilla vaikuttaa pitempiaikaisesti Venäjän huoltoon ja näin heikentää joukkojen taistelukykyä merkittävästi. Ukrainan läntiset tukijat toimittivat sille hyvin kitsaasti pitkän kantaman raketteja sekä muita pitkän kantaman asejärjestelmiä, edellisen lisäksi ne tosiasiassa rajoittivat Ukrainan operointikykyä asettamalla keinotekoisia rajoituksia asejärjestelmien käytölle esim. kohteisiin Venäjän maaperällä.

 

Kehityskulkuja Venäjän hyökkäyssodan aikana

Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa 24. helmikuuta 2022 Ukrainan asevoimien iskukykyisin lennokki oli turkkilaisvalmisteinen Bayraktar TB2-lennokki, joita Ukrainalla oli käytössä toistakymmentä vuoden 2022 alkupuolella. Ukraina oli käyttänyt TB2-lennokkia ensimmäisen kerran lokakuussa 2021 Itä-Ukrainan sotatoimialueella. (1) Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisinä kuukausina ukrainalaisten onnistui käyttää TB2-lennokkia tehokkaasti hyökkääjää vastaan. Sodan pitkittyessä ja venäläisten oppiessa operoimaan TB2 vastaan, sen rooli muuttui ilmasta-maahan operoinnista tiedusteluun. Samaan aikaan rintamalla tehtiin ensimmäiset havainnot muutoksesta sodankäynnissä Ukrainan ja Venäjän ryhtyessä käyttämään entistä enemmän erilaisia nelikoptereita ja muita lennokkeja vastustajan jalkaväkeen ja kalustoon suunnatussa vaikuttamisessa. Nelikoptereiden käytöstä sodan osapuolille oli kertynyt kokemusta jo keväällä 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa, jossa Venäjä ja sen varustamat proxy-joukot käyttivät nelikoptereita tiedustelun ja tulenosoituksen lisäksi myös ”aselavetteina”. (2) Venäjän proxy-joukot muokkasivat siviilikäyttöön tarkoitettuja nelikoptereita siten, että ne pystyivät kantamaan ja pudottamaan kranaatteja ukrainalaisten asemiin tai siviilikohteisiin. Tavallisesti muokattu nelikopteri varustettiin yhdellä tai useammalla 30 mm automaattikranaatinheittimen VOG-17 kranaatista modifioidulla pudotettavalla kranaatilla tai käsikranaatilla. (3)

Hyvin pian Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen ukrainalaiset ottivat käyttöönsä vastaavan asejärjestelmän. Alkuvaiheessa ukrainalaiset olivat riippuvaisia siviilimarkkinoilta ostetuista nelikoptereista, mutta käyttötarpeen kasvaessa Ukrainassa ryhdyttiin itsenäisesti valmistamaan tarvittavia komponentteja 3d-tulostamalla ja kokoamalla käyttötarpeen mukaisia nelikoptereita. Suursodan ensimmäisen vuoden kuluessa toiminta tuli mukaan Wild Hornetsin kaltaisia yrityksiä, jotka tuotannon ohella tekevät tarvittavaa kehitystyötä yhdessä loppukäyttäjän eli Ukrainan asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukkojen kanssa. (4)

Laajamittaisen sodan alkuvaiheessa nelikoptereiden ja muiden vastaavien järjestelmien toimintaa rajoitti selkeimmin kantaman ohella elektroninen sodankäynti. Voidaan kuitenkin todeta, että nelikoptereiden ja muiden FPV-lennokkien lisääntynyt käyttö käynnisti kehityskulun, joka on osaltaan johtanut siihen, että tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa hyvin syvällä selustassa.

Tässä on syytä täsmentää mitä FPV eli First Person View (suomeksi “ensimmäisen persoonan näkymä”) tarkoittaa eli kyseessä on tapa ohjata droonia/ lennokkia reaaliaikaisen videokuvan avulla. (5) Tavallisesti kaltaiselleni maallikolle tulee mieleen FPV-lentämisestä lyhyen kantaman nelikopteri (jollaisia oli käytössä jo Itä-Ukrainan sodan aikana, kuten edellä mainitsin) mutta käytännössä kaikki miehittämättömät lentolaitteet, joita lennätetään reaaliaikaisen videokuvan avulla ovat FPV-lennokkeja. Ukrainassa tällaisia ovat muun muassa Wild Hornets’in kehittämät Queen Hornet -mallinen nelikopteri tai STING-anti-drooni-drooni tai jopa 150 kilometrin kantaman RAM-2X-mallinen X-siipinen drooni. (6) Eräissä pidemmän kantaman FPV-drooneissa Ukraina hyödyntää tekoälyä sijainnin määrittelyssä tai kohteiden tunnistamisessa mutta päätöksen operaation loppuunsaattamisesta tekee aina (ihmis)operaattori. (7)

Meidän on myös muistettava se, ettei kyse ole suoraviivaisesta kehityksestä, joka on edennyt viivaa myöten alkuhetkestä nykyiseen ”sijaintiin”. En käytä piste-sanaa, koska sen käyttö voisi synnyttää mielikuvan siitä, että nyt on saavutettu kehityksen päätepiste. Eikä kehitys ole ollut lineaarista, järjestelmien kehittämisen rinnalla myös niiden käyttöä (taktiikka ja strategia) kehitettiin. Järjestelmien kehittämisen ohella oli myös huomioitava tuotantomäärän kasvattaminen tarpeen mukaisesti. Ukrainassa valmistettiin vuonna 2022 muutama tuhatta nelikopteria ja muuta FPV-droonia, vuonna 2023 valmistusmäärä oli noussut jo satoihin tuhansiin (noin 300 000) ja seuraavana vuonna (2024) puhuttiin jo miljoonista valmistetuista FPV-drooneista. (8)

Kuten edellä mainitsin, tämä kehityskulku mahdollistaa sen, että nyt Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa syvällä selustassa. Meidän on kuitenkin muistettava se, että erilaiset FPV-droonit ovat väline – keino – jolla vaikuttaminen on mahdollista. Pelkkä välineen olemassa olo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tavoite saavutetaan. Luonnollisesti ensin on asetettava tavoite ja laadittava strategia sen saavuttamiseksi. Mielestäni Ukrainalla oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavoitteena pyrkiä vaikuttamaan Venäjän sodankäyntikykyyn, enkä tarkoita tällä pelkästään vaikuttamista rintamaan ja selustan huoltovarikoihin, vaan pyrkimystä vaikuttaa strategisella tasolla Venäjän kykyyn käydä pitkäkestoista sotaa.

Alkuvaiheessa tämä näkyi yksittäisinä iskuina, kuten iskuna Engels-2 lentotukikohtaan joulukuussa 2022, (9) joiden sotilaallinen merkitys oli vaatimattomampi, mutta jotka välittivät viestin myös Ukrainan tukijoille – lyhykäisyydessään viestin voi pukea seuraavaan muotoon: iskemme syvälle Venäjällä, eikä siitä seuraa punaisen viivan ylitystä, joten eskalaatiopelko on turhaa. Sodan ulottaminen Venäjän maaperälle oli osa viestintää, valitettavasti tuolloin ja osin edelleen, Ukrainan läntisiltä tukijoilta ei löydy riittävästi rohkeutta, jotta ne antaisivat Ukrainan käydä sotaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Länsi astui Venäjän luomaan eskalaatiopelko-ansaan, eikä se henkisesti kykene irrottautumaan sodan eskalaation synnyttämästä mielikuvasta ja siihen liittyvästä pelosta. Edes kesäkuussa 2025 Venäjän strategiseen pidätysvoimaan eli Venäjän kaukotoimintailmavoimiin, 37. ilma-armeija kohdistettu operaatio Hämähäkinverkko ei kumonnut täysin tätä Venäjän synnyttämään mielikuvaa Ukrainan tukijoissa. (10) Taitavasti toteutetun operaation toteutuksessa FPV-droonit olivat avainasemassa.

Ukrainan ensimmäisiä iskuja selustaan seurasi ensin entistä monimutkaisempia iskuja, joista kehittyi kampanjankaltaisia kokonaisuuksia, esim. Ukrainan pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuurin kohteisiin, joiden rinnalla Ukraina vaikutti säännöllisesti Venäjän keskuksiin – Moskovan ja Pietarin alueille, kuin muistuttaakseen Venäjän johtoa kyvykkyyksistään. Putinin hallinto joutui tekemään valintoja ja kuten niin usein diktaattoreiden ja itsevaltiaiden kohdalla, vainoharhainen Putin asetti oman edun hyvin korkealle priorisointiasteikolla. Moskovan suojeluun panostettiin, Putinin henkilökohtaisia omaisuuksia ryhdyttiin suojelemaan, mikä lopulta tarkoitti sitä, että ilmatorjuntaa, tutkajärjestelmiä, elektronisen sodankäynnin järjestelmiä jne. keskitettiin suojelemaan näitä kohteita.

Samalla Ukrainan pitkänkantaman vaikuttamisen kyvykkyys lisääntyi. Kyse ei ollut pelkästään uusista järjestelmistä vaan myös kohteiden paikantamisesta ja tunnistamisesta miehitetyillä alueilla sekä Venäjällä, ja niihin vaikuttamisesta. Nähdäkseni nykyisen tilanteen alustaminen alkoi jo viime vuoden puolella Ukrainan aloittaessa kampanjan etelän miehitetyillä alueilla eli miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla Venäjän ilmatorjunta-, tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä vastaan. Iskuja kohteisiin suoritettiin toistuvasti. Venäjän saatua korjattua vaurioituneen yksikön, siihen vaikutettiin uudestaan; Venäjän tuotua tuhoutuneen järjestelmän tilalle uuden, se tuhottiin. Kampanja kesti kuukausia, jonka aikana Ukraina jatkoi myös syvälle Venäjälle kohdistamiaan iskuja. Tämä kokonaisuus kulutti Venäjän resursseja nopeammin, kuin se ehti korvata niitä. Ja samalla Moskovan sekä Putinin henkilökohtaisten ”lomapaikkojen” suojelu vaati entistä enemmän resursseja, vainoharhaisen johtajan kuvitellessa Ukrainan iskevän niihin.

Nähdäkseni Ukrainan etu ainakin vielä on se, ettei se suoraan iske tällaisiin kohteisiin (Moskovaa lukuun ottamatta) vaan antaa Venäjän kuluttaa hupenevia resurssejaan niiden suojeluun. Moskovan suojelu vaatii entistä enemmän resursseja eli ilmatorjuntajärjestelmiä ja tutkia sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä mutta silti Ukraina puhkoo tämän monikerroksisen suojamuurin kyllästyttämällä sitä alue kerrallaan (oma päätelmäni), jolloin osa OWA-lennokeista sekä OWA-lennokki-ohjuksista pääsee läpi. (11) Ja näin olemme päätyneet laajenevilla alueilla etelässä siihen, ettei Venäjällä ole enää riittävästi kalustoa suojelemaan pitkiä huoltoreittejä Rostov-na-Donun ympäristöstä rintamalle. Ukrainan FPV-lennokkien kantaman kasvu on saanut aikaan sen, että Ukraina voi vaikuttaa jatkuvasti huoltoliikenteeseen Novoazovskista länteen ja entistä useammin vaikuttaminen on mahdollista ulottaa jo Taganrogista länteen tielle R280 eli ”Novorossija”-pikatielle  – ja pian ehkäpä idässä Moskovan ja Rostov-na-Donun väliseen pikatiehen (M4) Millerovosta etelään (rintamalta on alueelle matkaa noin 200 km).

Venäjän huolto Ukrainan kohteena.

Etelän ”kuolemantiet”

Raflaavuudestaan huolimatta väliotsikko kuvaa tämänhetkistä tilannetta Asovanmeren pohjoisrannikolla ja miehitetylle Krimin niemimaalle johtavilla teillä: tiet ovat muuttuneet kuolemanteiksi viimeisten viikkojen kuluessa Ukrainan kyetessä vaikuttamaan päivittäin venäläisten huoltokuljetuksiin alueella. Fyysisten tuhojen rinnalla Ukrainan toiminnalla on myös psykologinen ulottuvuus, jonka tuhoutuneet ja karrelle palaneet ajoneuvot synnyttävät liikkeellä olevien ajoneuvojen kuljettajissa: matka voi olla viimeinen, ja entistä useammin se on sitä kuljettajalle.

Novoazovskista länteen suuntaavien teiden ohella Ukrainan vaikuttaminen on lisääntynyt entisestään Mariupolin ja Donetskin välisellä H20-valtatiellä sekä Donetskin ohitusteillä, ja venäläisille tärkeällä Donetskin ja Luhanskin välisellä E50-tiellä: Donetsk-Jenakijeve-Debaltseve-Altševsk-Luhansk. (12) Jo varhain keväällä Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azov operoi FPV-drooneilla hyvin vapaasti miehitetyn Donetskin (kaupunki) ilmatilassa ja tämän jälkeen se on entisestään laajentanut operointia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän huoltokuljetuksia vastaan. (13) Samaa kertovat miehitetyn Donetskin alueelta alkukesästä saamani viestit, niiden mukaan ukrainalaisia lennokkeja kuulee ja näkee lentävän myös päiväsaikaan aiempaa enemmän alueen ilmatilassa. Tällaiset viestit kertovat myös Venäjän ilmatorjunnan kasvavista ongelmista.

Ranskalainen analyytikko Clément Molin sekä vapaaehtoisvoimin toimiva OSINT-ryhmä Geoconfirmed ovat julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella paikantaneet ja analysoineet 150 Ukrainan miehitetyillä alueilla toteuttamaa iskua venäläisiä polttoainetta kuljettavia säiliöajoneuvoja ja muuta raskasta kuljetuskalustoa vastaan. (14) Valtaosa iskuista on toteutettu loppukevään ja alkukesän aikana. Analysointi käsittää ainoastaan maantiekuljetuksiin kohdistuneet iskut, viimeisimpinä viikkoina Ukraina on lisännyt vaikuttamista Venäjän rautatieverkkoon miehitetyillä alueilla sekä miehitettyihin alueisiin rajoittuvissa osissa Venäjää. (15 ja 16)

Sen ohella, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Mariupolista länteen suuntautuvaan huoltoliikenteeseen, on se viimeisimpinä viikkoina lisännyt merkittävästi vaikuttamista Krimin niemimaalle johtaviin teihin ja liikenteen kannalta tärkeisiin siltoihin, ja viimeisimpänä siirtona vaikuttaminen on lisääntynyt miehitetyllä niemimaalla sijaitseviin rautasiltoihin ja siltoihin. (17)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ukrainalaisilla on ainakin kaksi selkeää tavoitetta:

-Pyrkiä eristämään miehitetty Krimin niemimaa Venäjän logistiikasta: maantiet, rautatiet sekä lauttaliikenne. Vaikuttaminen on voimakasta niemimaalle, Ukrainan eteläosista johtaviin teihin ja rautateihin. Aiemman vaikuttamisen seurauksena liikenne Kertšin salmen ylittävää maantie- ja rautatiesiltaa myöten on rajoitettua.

-Eristää miehitetyn Hersonin ja Zaporižžjan alueet sekä Mariupolin ympäristö Venäjästä sekä miehitetystä Itä-Ukrainasta. Paikoin miehitetyn Hersonin alueella venäläisten huolto on jo siinä määrin romahtanut, että he ovat joutuneet hylkäämään asemiaan. (18)

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta johti ennen suurhyökkäyksen alkua pois kolme rautatielinjaa. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta oli ainoa reiteistä, joka johti suoraan Venäjälle. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on niemimaan huollon kannalta merkittävin huoltoreitti, Ukrainan vaikuttaminen siltoihin suurhyökkäyksen alun jälkeen on rajoittanut merkittävästi kummankin sillan käyttöä. Venäjän miehitettyä osana suurhyökkäystä Asovanmeren pohjoisrannikon Ukrainalta, se sai haltuunsa rautatien Džankoista Melitopoliin. Melitopolista on olemassa oleva rautatie Tokmakin kautta Berdjanskiin ja Volnovakhaan, josta on rautatie tuhottuun Mariupoliin sekä Donetskiin ja Ilovaiskiin, josta on rautatie Venäjälle.

Venäjän suunnitelmissa oli rakentaa Krimin niemimaan huollon kannalta merkittävä reitti Asovanmeren pohjoisrannikolle Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta länteen. Tämä kokonaisuus sisälsi R280 eli ”Novorossija”-pikatien sekä suunnitelman yhdistää Mariupol ja Taganrog rautatiellä, ja jatkaa raidelinjausta Berdjanskin kautta Melitopoliin, josta oli jo olemassa oleva rautatie Džankoihin, Krimin niemimaan pohjoisosassa.

Kolmas rautatie niemimaalta kulki Perekopinkannakaan kautta Hersoniin. Tämä osa raideverkkoa ei ole ollut enää käytössä Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan v. 2014. Dneprin ylittävät Antonivkan maantiesilta ja rautatiesilta tuhoutuivat sotatoimien yhteydessä kesällä 2022. Rataverkko alueella ei myöskään ollut liikennöitävässä kunnossa osassa (nykyään) miehitettyä Hersonin aluetta.

Ukrainan vaikuttamisen seurauksena R280-pikatiestä on tullut todellinen ”kuolemantie” venäläisille rekkakuskeille Taganrogista länteen. Venäjä on viime aikoina ryhtynyt saattamaan polttoainekuljetuksia aseistetuin saattuein Asovanmeren pohjoisrannikon sekä Krimin niemimaan pikateillä, (19) joskin kehnoin tuloksin: Ukraina on kyennyt jatkamaan iskuja saattamisesta huolimatta.

Venäläiset ovat yrittäneet etsiä vaihtoehtoisia reittejä pikatien sijaan. Pienemmille teille siirtyminen ei sekään tuo pelastusta. Ukrainalaisilla FPV-lennokeilla ja muilla lennokeilla on lähes täydellinen ilmaherruus alueella, joten pölyävistä pikkuteistä tulee huoltokuljetuksille R280 kaltainen ”kuolemanloukku”.

Polttoainekuljetusten ja muiden huoltokuljetusten naamiointi sekin helpottaa tilannetta vain hetkellisesti ja yksittäisillä rintamalohkoilla. Huoltokuljetusten naamiointi siviiliajoneuvoiksi saa myös aikaan sen, että Ukraina on pakotettu iskemään kaikkiin huoltokuljetuksilta näyttäviin ajoneuvoihin.

Venäjän asevoimien huolto pohjautui pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjän tavoitteena oli ennen suurhyökkäyksen alkua, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai jopa lähemmäs rintamaa. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se ongelmia Venäjän huollolle. Suurhyökkäyksen seurauksena Venäjä on joutunut peräytymään näistä tavoitteista, mutta edelleenkin sen huolto kulkee kiskoilla niin paljon ja pitkälle, kuin mahdollista. Ukrainan käytössä olevien FPV-lennokkien ja OWA-lennokkien määrän kasvu ja ensin mainittujen kantaman kasvu ovat mahdollistaneet Ukrainalle aiempaa systemaattisemman vaikuttamisen myös Venäjän raideverkon logistisiin keskuksiin ja näin pakottamaan sitä siirtämään materiaali raiteilta pyörille entistä kauempana rintamasta, mikä sekin lisää Venäjän logistisia ongelmia.

Džankoista Krimin niemimaan pohjoisosassa on kasvanut sotavuosina Venäjälle merkittävä logistinen keskus.** Ukrainan vaikuttaminen miehitetylle niemimaalle johtaviin rautateihin ja maanteihin muokkaavat tilannetta alueella ukrainalaisille edulliseen suuntaan. Ukrainan operaatiot rautatiesiltoihin Džankoin ja Kertšin välillä, Rozdol’nen ja Vladyslavivkan lähellä ja iskut kolmeen Kertšinsalmessa liikennöivään autolauttaan 21.–22. kesäkuuta 2026 eristävät miehitettyä niemimaata entisestään. (20 ja 21)

Vaikutukset eivät pysy pelkästään niemimaalla, Džankoin kautta kulkee paljon tavaraa myös Melitopoliin sekä länteen Armjanskiin, ja sieltä miehitetyn Hersonin alueen läntiseen osaan. Tällä hetkellä ukrainalaiset lennokit hallitsevat Asovanmeren pohjoisrannikon yläpuolista ilmatilaa Kinburnin niemimaalta lännestä Mariupoliin idässä. Mikäli ukrainalaiset onnistuvat vaikuttamaan venäläisten huoltoon pitkäkestoisesti (viikkoja tai kuukausia), syksy voi tuoda tullessaan ikäviä yllätyksiä miehittäjälle. Mutta ensitalvi voi olla venäläisten kannalta vieläkin kohtalokkaampi, siitä huolimatta, että sää voi hankaloittaa lennokkien operointia alueella. Onko vuosi 2027 kohtalon vuosi Venäjälle? Laajojen miehitettyjen maa-alueiden menetys etelässä vähintäänkin sysäisi Venäjän kuilunpartaalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://en.defence-ua.com/news/ukraines_bayraktart_tb2_drone_has_seen_its_first_combat_mission_on_the_donbas_battlefield-1995.html

2. https://www.coffeeordie.com/article/drone-war-ukraine

3. https://informnapalm.org/en/militants-drops-vog-grenades-from-drones/

4. https://wildhornets.com/en/who-we-are

5. https://vallilanlennokkikerho.fi/aloittelijan-opas/mit%C3%A4-on-fpv/

6. https://texty.org.ua/fragments/115957/ukrayinskyj-bezpilotnyk-ram-2x-znyshyv-rosijskyj-pancyr-s1-na-rekordnij-vidstani/

7. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2026/06/12/8038963/

8. https://dignitas.fund/blog/fpv-drone-ukraine/#elementor-toc__heading-anchor-3

9. https://www.twz.com/ukraine-modified-soviet-era-jet-drones-to-hit-bomber-bases-russia-claims

10. https://www.csis.org/analysis/how-ukraines-spider-web-operation-redefines-asymmetric-warfare

11. https://unn.ua/en/news/the-capital-of-the-russian-federation-is-likely-surrounded-by-a-multi-layered-air-defense-system-a-map-was-shown-online

12. https://militarnyi.com/en/news/paskuda-drones-rus-logistics-luhansk-region/

13. https://azov.army/en/news/1st-corps-azov-maintains-control-over-enemy-logistics-near-donetsk/

14. https://edition.cnn.com/2026/06/20/europe/ukraine-mid-range-drones-russia-logistics-intl-cmd

15. https://militarnyi.com/en/news/sof-destroy-railroad-bridge-train-crimea/

16. https://bsky.app/profile/maks23.bsky.social/post/3movnd746vs2k

17. https://kyivindependent.com/ukraine-destroys-key-logistics-bridge-in-crimea-hits-over-60-russian-military-targets-overnight/

18. https://united24media.com/war-in-ukraine/russian-troops-forced-to-withdraw-from-strategic-black-sea-peninsula-20074

19. https://bsky.app/profile/wartranslated.bsky.social/post/3moncil7s3c2j

20. https://newsukraine.rbc.ua/news/what-is-north-crimean-canal-and-why-bridge-1782220902.html

21. https://bsky.app/profile/specialkhersoncat.bsky.social/post/3mosdwqae2k2n

*: Kirjoitukset ovat Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla, julk. 9/2022 ja Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina, julk. 10/2022.

**: Venäjä alkoi laajentaa Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitsevaan Džankoin lentotukikohtaa jo viime vuosikymmenen puolella. Kentälle sijoitettiin muun muassa 39.helikopterirykmentti, jonka kalustoon kuului Kamov Ka-52, Mil Mi-28N ja Mi-35 taisteluhelikoptereita sekä Mil Mi-8AMTSh kuljetus- ja tulitukihelikoptereita. Ennen vuosikymmenen loppua tukikohdan alueelle sijoitettiin pitkän kantaman S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä ja niiden suojaksi Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmiä, ensimmäiset järjestelmät olivat havaittavissa satelliittikuvissa talvella 2019. 

Ukrainan sota: Ukraina ja Donetsk vuonna nolla – sodan alla keväällä 2014

 

OSA II

Kirjoitukseni myötä palaamme reilun vuosikymmenen takaiseen aikaan Ukrainassa, kevättalveen ja kevääseen 2014 ja silloisiin havaintoihini. Ensimmäisen osan keskiössä olivat tapahtumat Slovjanskissa ja Kramatorskissa 12. huhtikuuta 2014 eteenpäin muutaman päivän ajan.* Tämän toisen osan ytimen muodostavat kevättalvella ja keväällä 2014 tekemäni havainnot, kirjoitukset ja käymäni viestienvaihdot. Ajatus tämän teeman käsittelystä nousi mieleeni lukiessani jälleen kerran kahdentoistavuoden takaisia kirjoituksiani ja havaintojani. Lopullisena kimmokkeena teeman käsittelylle toimivat sosiaalisen median alustoille sekä eräille keskustelupalstoille tuolloin kirjoitetut kommentit, joissa kommentoijat ilmeisen aidosti uskoivat tuolloin Ukrainan ja Venäjän välisen – sotaa kohti etenevän – konfliktin ratkeavan myöntymällä Venäjän tahtoon. Lainaan erästä helmikuussa 2014 kirjoitettua kommenttia, jotta lukijoille syntyy ymmärrys siitä, millaista ehdotuksista oli kyse:   

”En ymmärrä miksei maata panna keskeltä halki, ukrainalaiset länsipuolelle ja venäläiset itäpuolelle. Ei tuosta muuten mitään tule”.

Seurailin ja kommentoin tuolloin käytyjä keskusteluja. Omien havaintojeni mukaan suurinta osaa yllä olevan viestin kaltaisia kommentteja kirjoittaneista henkilöistä ei tuolloin voinut nimittään Venäjä-mielisiksi tai putinisteiksi. Ei ainakaan siten, kuten me termit tänään miellämme. Valtaosa kommentoijista oli todennäköisesti sisäistänyt Venäjän hallinnon ja venäläismedioiden hellimän ajatuksen venäläisten suojelun tarpeesta eivätkä he myöskään nähneet eroa kielen puhumisen ja kansallisuuden välillä. Kun mediat Suomessakin antoivat tilaa Venäjän narratiiville, jossa venäjää puhuvat rinnastettiin maan kansalaisiin, niin ei ihme, etteivät tavalliset ihmisetkään nähneet eroa niiden välillä. Etenkin kun medioissa usein korostettiin Ukrainan itäosissa asuvan venäjän kielisiä (ja venäläisiä), ilman, että asiaa taustoitettiin millään tavalla. Olisi taustoitettu alueen historiaa ja kerrattu Venäjän rooli sukupolvia kestäneessä ukrainan kielisiin ja ukrainalaisiin kohdistuneessa sorrossa ja vainossa. Meille jäi myös kertomatta se, että neuvostoaikana miljoonia ukrainalaisia tuhottiin tai siirrettiin tuhansien kilometrien päähän kotiseudulta ja että Ukrainan alueelle siirrettiin suurin joukoin venäläisiä ja muita kansallisuuksia.

Vastasin tuolloin joihinkin tällaisiin kommentteihin seikkaperäisemmin ja näin jälkikäteen ajateltuna yllättävänkin kärsivällisesti. Seuraavaksi otteita eräästä tällaisesta vastauksesta:

”Ensinnä on tietty se, että tällainen maan jakaminen kahtia tarkoittaisi sitä, että etenkin idästä miljoonat Ukrainan ukrainalaiset joutuisivat muuttamaan länteen, koska ajatus siitä, että jäädä asumaan itään ja mahdollisesti jossain vaiheessa Venäjän vallan alle tuntuu monista hyvin mahdottomalta ajatukselta. Käytännössä tämä ihmisjoukko joutuisi jättämään kaiken omaisuuden taakseen ja aloittamaan elämän lännessä täysin tyhjästä, koska sikäläisen toimintatavan tuntien kukaan heistä ei koskaan tulisi saamaan hryvnaakaan asunnoistaan tai muusta omaisuudestaan – siis sellaisesta, jota he eivät voi viedä mukanaan. - - -

Mutta toinen ja kenties suurempi syy sille miksi maata ei haluta jakaa on geopoliittinen syy. Etenkään Ukrainan ukrainalaiset ja länsimieliset eivät luota siihen, että Venäjä pysyisi toimettomana, mikäli maa jaettaisi kahtia. Voisin melkeinpä veikata, ettei tällaisen tapahtuman jälkeen kuluisi montaakaan kuukautta, kunnes Ukrainan itäosan hallinto tekisi Moskovan kanssa sopimuksen ja hyvin pian alueelle sijoitettaisi pysyvästi venäläisiä joukkoja, ja eihän tämä skenaario kenties meistä pahalta tunnu, saahan jokainen itsenäinen valtio pyytää alueelleen vieraan vallan joukkoja, jos niin haluavat.

- - - ongelma onkin se, että ukrainalaiset eivät luota siihen, että Moskova tyytyisi maan itäosiin, koska Moskovasta katsoen koko Ukraina on heidän etupiiriään. Mitä tapahtuisi tulevaisuudessa, jos idästä alettaisi esittämään uusia vaatimuksia ja ne kohdistettaisi läntiseen osaan Ukrainaa? Juuri kukaan Ukrainan ukrainalainen ja länsimielinen ei luota siihen, että Putin tyytyisi Itä-Ukrainaan ja loppujen lopuksi tässä kriisissä on paljolti kyse siitä, kuinka paljon Putin on valmis tukemaan Janukovitšia. Ja toisaalta siitä, kuinka paljon Janukovitš on valmis ’myymään’ maataan venäläisille ja Putinille. Veikkaan ettei Janukovitš selviydy voittajana tästä kriisistä, jos Putin vetää tukensa pois – mitä hän taasen ei omista/ Venäjän poliittistaloudellisten intresseitten takia tule tekemään. - - -” (helmikuu 2014).

Maalasin jo tolloin hyvin synkän kuvan siitä, millainen tulevaisuus tulisi olemaan, mikäli Vladimir Putinin ja Venäjän vaatimusten edessä taivuttaisi liikaa. Näin jälkikäteen on todettava Ukrainan läntisten tukijoiden merkittävimpiin virheisiin kuuluneen Ukrainan painostaminen voimakeinojen välttämiseen Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014. Emme saa koskaan tietää, mitä olisi seurannut, mikäli Ukrainaa ei olisi painostettu pidättäytymään asevoimien käytöstä tuolloin.

Toisaalta en kuitenkaan usko, että pelkkä ukrainalaisten aseellinen vastarinta helmi-maaliskuussa 2014 olisi hillinnyt Venäjän johtoa ryhtymästä jatkossa valloitussotiin. Myös länsimaiden olisi pitänyt olla toimissaan määrätietoisempia, iskeä Venäjän talouteen pakottein nähtyä voimakkaammin. Niin voimakkaasti, että sanktioihin valmistautumattoman valtion kuin myös kansan selkäranka olisi napsahtanut poikki. Luonnollisesti myös Ukraina olisi tarvinnut vuoden 2014 puolella merkittävästi enemmän aseellista tukea ja kansainvälisen yhteisön rinnalleen taistelussa Venäjää ja sen proxy-joukkoja vastaan. Venäjä tulkitsi tuolloin, aivan kuten tulkitsee nykyäänkin varovaisuuden heikkoudeksi.

Donetskin alueen hallintorakennus 10. huhtikuuta 2014, kuva @ukrpravda_news.

Sain kevättalvella ja keväällä 2014 päivittäin informaatiota Donetskista – näkökulmia ja havaintoja kaupungista: kuinka kaupungilla liikkui venäjää, ei-paikallisella murteella, puhuvia ”tunnustelijoita”; tai kuinka hallintorakennuksen ulkopuolelle kasatuille barrikadeille ilmestyneistä ”tunnuksettomista vartijoista” monet puhuivat venäjää moskovalaisittain jne. Ukrainan vt. hallitus ryhtyi maaliskuussa rajoittamaan rajaliikennettä Venäjältä Ukrainaan Donetskin ja Luhanskin alueisiin rajoittuvan rajan osuudella. Maaliskuun viimeisen viikon aikana satoja Ukrainaan pyrkineitä venäläisiä käännytettiin takaisin Venäjälle. Kevättalven ja kevään 2014 kuluessa näitä Venäjältä saapuneita turisteja ryhdyttiin kutsumaan Donetskin alueella ”Putinin turisteiksi”.

”Donetskin aluehallintorakennuksen ympärillä oli tunnuksettomia taistelijoita, osa oli maastopuvussa, osa pukeutuneena siviiliksi – miehet olivat aseistautuneita rynnäkkökiväärein. He eivät olleet paikallisia”. Л. kirjoitti minulle tuolloin, kuvaillen samalla, kuinka kieli paljasti monen taustan paikallisille.

Nämä ”tunnustelijat” ja ”tunnuksettomat vartijat” eivät osanneet tai ymmärtäneet lainkaan paikallista ”sekaleipää”, alueella puhuttua ukrainan ja venäjän sekoitusta. Puhumattakaan, että he olisivat ymmärtäneet ukrainan. Ei, heidät tunnisti Venäjältä tulleiksi kielestä, ja aksentista saattoi jopa päätellä alueen, jolta he olivat kotoisin. Mietin tuolloin, kuten olen pohtinut lukuisia kertoja jälkeenpäin, heidän roolia median hämmentämisessä ja Venäjän narratiivin syöttämisessä läntisten medioiden toimittajille tai kirjeenvaihtajille. Paikalliset tunnistivat heidät vieraiksi, mutta tunnistivatko (usein vain venäjää osaavat) toimittajat? Toimittajista moni oli vieläpä ehdollistunut ajatukselle venäläisten ja ukrainalaisten samankaltaisuudesta, että ukrainalaiset olivat kieltä myöten venäläisten ”pikkuveljiä”, mikä teki vaikuttamisen entistä helpommaksi.

Näiden ”Putinin turistien” rooli oli ilmeinen. Ensimmäiset heistä saapuivat kohdealueelle jo Euromaidanin aikaan tammi-helmikuussa 2014. Donetskiin saapui imperialistisen, valkoista ylivaltaa ajavan Russian Imperial Movementin eli RIM:in delegaatio Nikolai Truštšalovin johdolla maaliskuussa 2014 tapaamaan sikäläisiä yhteistyökumppaneitaan. (1) RIM kuului tuolloin Venäjällä niihin organisaatioihin, jotka järjestivät sotilas- ja terrorikoulutusta vapaaehtoisille, ja joiden riveistä Venäjä värväsi runsaasti vapaaehtoisia sotaan Itä-Ukrainaan keväästä 2014 eteenpäin. RIM järjesti sotilas- ja terrorikoulutusta Partizan kurssin (leirin) nimellä Pietarissa sekä Leningradin alueella. Leningradin alueella koulutuskeskuksia on ainakin Pietarin lounaispuolella sekä Karjalan kannaksella – myös Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä on osallistunut RIM:in järjestämille kursseille. (2)

Ei lainkaan ihme, että Venäjän oli lähetettävä tunnustelijoita ja operaattoreita alueelle jo viikkoja aiemmin pohjustamaan tulevaa, koska todellisuus oli kuitenkin aivan jotain muuta, mitä Venäjän propaganda kertoi – ja mitä suodattui läntisiin medioihin tuolloin. Havaintojeni mukaan läntisiin medioihin päätyi yllättävänkin usein venäläispropagandaa sellaisenaan tai lähes sellaisenaan. Toisaalta etenkin keväällä 2014 tämä oli ymmärrettävää, koska Venäjän propagandan määrä ja se kuinka sitä levittivät hyvinkin erilaiset mediat epämääräisistä propagandasivustoista valtionmedioihin saakka, todennäköisesti hämmensi läntisten medioiden toimittajakuntaa. Tämän seurauksena osa toimittajista, naiivin luottavaisena välitti kuulemaansa viestiä eteenpäin sellaisenaan mahdollistaen näin narratiivin vapaamman leviämisen – luonnollisesti joukossa oli myös heitä, jotka levittivät tarinaa tietoisesti ja tarkoituksella. Monille oli myös täysin uutta se, että venäläiset mediat haastattelivat uhreina esiintyviä näyttelijöitä tai tehtävään palkattuja henkilöitä, jotta maailmalle saataisi levitettyä ”haluttua tarinaa”, kuten venäläiset ja niille työskennelleet propagandamediat tuolloin tekivät. (3)

Todellisuus oli kuitenkin aivan jotain muuta, mitä propagandistit ja venäläismediat meille uskottelivat. Huhtikuussa 2014, vain paria päivää ennen sodan varsinaista alkua Donetskissa julkaistiin, satunnaisotannalla tehty, kysely, jonka mukaan 66 prosenttia kaupungin asukkaista ei halunnut liittyä Venäjään ja vastaavasti 18 prosenttia asukkaista ilmaisi halunsa liittyä Venäjään – loput eivät joko ottaneet asiaan kantaa, tai muun syyn takia jätti vastaamatta. Suurin osa Donetskin asukkaista tuomitsi Venäjän lippujen nostamisen salkoihin ja muut vastaavat provokatiiviset toimet. Tämä kysely julkaistiin hetkenä, jolloin Venäjän operaattoreita oli Donetskissakin jo satoja, ja eräät alueen hallinnon kannalta merkittävät rakennukset olivat joko näiden operaattoreiden ja heidän tukijoidensa hallussa tai piirittämät.  

Sota alkaa: Slovjanskin ja Kramatorskin miehitys

Itä-Ukrainassa käynnistyneen sodan alkuhetkenä voidaan pitää  huhtikuun 12. päivää 2014, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama Krimin ryhmä tukijoukkoineen aloitti valtausoperaatiot Ukrainan itäosissa Slovjanskissa ja Kramatorskissa, (4) joita tarkastelin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa.* Samaa aikaikkunaa hyödynsivät Donbass People’s Militiaan kuuluneet kollaboraattorit, militantit ja venäläisvapaaehtoiset alueen muissa kaupungeissa ja taajamissa, kuten Družkivkassa ja Kostjantynivkassa pyrkiessään ottamaan haltuun hallintorakennuksia sekä poliisiasemia. Horlivkassa asemiehet tukijoineen ryhtyivät piirittämään poliisiasemaa 12. huhtikuuta 2014. Koko kaupunki siirtyi militanttien ja venäläisten operaattoreiden hallintaan muutamaa päivää myöhemmin.

”Slovjanskin valtaus tuntui unelta, minun oli mahdotonta uskoa mitä tapahtui – toivoin kaiken aikaa herääväni painajaisesta. Ensihetkillä oli vaikea hahmottaa kokonaisuuksia, tapahtumat kehittyivät nopeasti – myöhemmin ymmärsin Venäjän roolin paljon paremmin, ymmärsin ’Масштаб’ (skaalan). Ymmärsin, että tämä kaikki oli vaatinut paljon valmistelua.” Л. kohti anarkiaa vajoavassa Donetskissa huhtikuussa 2014.

Sodan ensimmäisten kuukausien aikana rintamalinja liikkui Donbasin alueella varsin paljon. Kesän kääntyessä loppuaan kohden, Ukrainan asevoimien oli onnistunut niitä tukevien vapaaehtoispataljoonien kanssa kääntää taistelun suunta ja saada koko Venäjän vastainen rajaseutu haltuunsa muutamia yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta – Slovjansk ja Kramatorsk oli vapautettu miehityksestä heinäkuun alkupuolella. Loppukesästä 2014 Donetskin alueella Ukrainan asevoimat eteni tukijoukkoineen Jasynuvatan kaupunkiin miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, ja samanaikaisesti miljoonakaupungin etelä- ja kaakkoispuolella oli käynnissä operaatio koko kaupungin saarrostamiseksi. Tuolloin moni uskoi sodan kääntyvän Ukrainalle ja jopa päättyvän ennen vuoden loppua. Kuvitelmat murskaantuivat elokuussa Venäjän puuttuessa sodan kulkuun asevoimillaan – raskaimmat taistelut käytiin Ilovaiskissa, Donetskin kaakkoispuolella ja kauempana idässä, Luhanskin alueella.

Syksyn koittaessa solmittiin näennäinen tulitauko (Minsk I sopimus) Venäjän miehittäessä edelle Krimiä ja osia Donbasissa. Tästä piittaamatta läntinen yhteisö ei kohdellut sitä sodan osapuolena, vaikka tiedossa olikin sen asevoimien osallistuneen sotatoimiin ja kääntäneen taisteluiden kulun painopistealueilla Donbasissa. Venäjä soti Ukrainassa ja miehitti Ukrainaa, ja samaan aikaan läntiset johtajat sekä mediat toistivat narratiivia Itä-Ukrainan ”separatismista”.

Raskaiden taisteluiden aika ei vielä ollut ohi Ilovaiskista elokuussa 2014 käydyn taistelun jälkeen. Talven koitettua sota eskaloitui ensin miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, jossa käytiin raskas taistelu Donetskin kansainvälisen lentokentän hallinnasta, joka päättyi 21. tammikuuta 2015. Donetskin kansainvälisen lentokentän taistelua seurasi merkittävämpi Debaltseven kattilan taistelu, joka päättyi helmikuun 2015 loppupuolella. Kyseiseen taisteluun osallistui joukkoja lukuisia Venäjän asevoimien yksiköistä, kuten osia 232. raketinheitinprikaatista, 5. erillisestä panssariprikaatista, 18. kaartin motorisoidusta prikaatista ja 25. Spetsnaz rykmentistä. (5, 6)

Debaltseven taistelun jälkeen sota Donbasissa muuttui hitaasti asemasodaksi, jossa muutokset rintamalinjoissa olivat vähäisiä ennen 24. helmikuuta 2022 alkanutta Venäjän suurhyökkäystä. Venäjän varustamat joukot pyrkivät yksittäisiin läpimurtoihin vuosien 2015 ja 2017 aikana Donetskin ympäristössä, Mar’inkassa (kesäkuu 2015) ja Avdijivkassa (tammi-helmikuu 2017). Asetelma alkoi muuttua merkittävällä tapaa tämän vuosikymmenen puolella. Keväällä 2021 Venäjän varustamat joukot venäläisyksiköiden ja venäläisten palkkasotilasjoukkojen tuella alkoivat lisäämään painetta rintamavyöhykkeellä ja suorittamaan entistä röyhkeämpiä tuli-iskuja Ukrainan kontrolloimille alueille. Nämä toimet, joihin kansainvälinen yhteisö ei tuolloin mielestäni reagoinut riittävän voimakkaasti, enteilivät myrskyn nousua. Venäjä valmistautui sodan eskalointiin.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Л. keväällä 2014.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html

2. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/

3. Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogissa esimerkkejä venäläismedioiden tavasta turvautua palkattuihin esiintyjiin rakentaessaan propagandistista tarinaansa.

4. https://militarnyi.com/en/articles/and-so-began-sloviansk/

5. https://informnapalm.org/en/5th-tank-brigade-russian-army-battle-debaltseve/

6. “The overall figure of Russian troops operating in eastern Ukraine reached approximately 9,000 by the last week of February 2015 and has increased by at least 1,500–2,000 personnel since then.” s. 4. Russian Forces in Ukraine, Igor Sutyagin.

Olen hyödyntänyt lähteenä myös Prometheus kustannuksen ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone”-teosta sekä Informnapalmin julkaisemia katsauksia, kuten ”Russian aggression in Ukraine: Overview, Evidence and Map”.

*: Ukrainan sota: kaksitoistavuotta sotaa Ukrainassa – Slovjansk ja Kramatorsk 12. huhtikuuta 2014.