Vuosi on vaihtunut – havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta

 

Vuosi 2024 on päättynyt, elämme vuoden 2025 ensimmäisiä päiviä, on siis syytä luoda katse siihen, mitä tapahtui Venäjän miehittämillä alueilla viime vuonna. Muutamaa yleisluontoista mainintaa lukuun ottamatta havainnot miehitetyiltä alueilta ovat henkilöiltä, jotka tunnemme hyvin ja joita voi pitää luotettavina – tästä huolimatta muistutan lukijoita siitä, että yksittäisistä havainnoista ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja yleistyksiä, vaikka eräisen havaintojen kohdalla voidaan todeta, havaintojen olevan yhteneväisiä Venäjän miehittämillä alueilla (ts. sitä mitä tapahtuu miehitetyn Donetskin alueella tapahtuu myös idempänä kuin myös lännempänä, esim. Venäjän miehittämässä osassa Hersonin oblastia).

Meidän on myös hyvä muistaa se, että osa ukrainalaisista on elänyt Venäjän miehitysvallan alla jo yli vuosikymmenen ajan. Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja muutama viikko sen jälkeen aloitti operaattoreidensa sekä proxy-joukkojen avulla sodaksi ja alueiden miehitykseksi edenneen operaation Ukrainan itäisissä osissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joista kummastakin Venäjän rahoittamat, varustamat ja miehittämät sekä pääosin kouluttamat joukot miehittivät huomattavan suuret alueet. Näille alueille perustettiin Venäjälle alisteiset ”nukketasavallat”. Vastaavasti osa miehitetyistä alueista päätyi Venäjän haltuun vasta 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen jälkeen. Käänteisesti tämä näkyy myös siinä, ettei etenkään Itä-Ukrainan keväästä 2014 miehitetyillä alueilla nähty juurikaan aseellista vastarintaa tai sabotaaseja, yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta, kuin vasta vuoden 2023 loppupuolesta eteenpäin, kun vastaavasti niillä alueilla, jotka Venäjän onnistui miehittää suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022 jälkeen, aseellinen vastarinta ja sabotaasit alkoivat hyvin pian miehityksen alettua ja eräin paikoin tämä on jatkunut näihin päiviin saakka.

Venäjän miehittämä Krimin niemimaa on monella tapaa omanlaisensa alue, esim. miehityksen alun ja Venäjän suurhyökkäyksen välillä, Venäjä terrorisoi osaa niemimaan väestöstä hyvin mielivaltaisesti – eikä aseellista vastarintaa juurikaan nähty, rauhanomaiset protestit kuitenkin paljastivat sen, että pinnan alla kuohui. Sen sijaan Venäjän suurhyökkäyksen alkua seuranneiden viikkojen ja kuukausien kuluessa vastarintasolut alkoivat aktivoitua, toimien ensin tiedonvälittäjinä ja lopulta osallistuen aktiivisiin vastatoimiin ja vaikuttamiseen. Tätä nykyä Krimin niemimaalta lähtöisin olevat ryhmät ulottavat operaationsa Venäjän maaperälle saakka, verkostoina syvälle äiti-Venäjälle.

Донецьк чекае на ЗСУ – Donetsk odottaa Ukrainan asevoimia. (1)

Parin viime vuoden kuluessa miehitetyssä Donetskissakin on tapahtunut useampia miehitysviranomaisiin tai kollaboraattoreihin kohdistuneita iskuja, viime vuoden aikana näiden tekijöinä on alkanut esiintyä paikallisia vastarintasoluja tai alueelle solutettuja henkilöitä. Viime syksynä (v. 2024) autopommi-iskun kohteena oli Olenivkan suodatusleirin komentaja Sergei Jevšukov, joka menehtyi saamiinsa vammoihin. Autopommi-iskussa loukkaantui pahoin myös hänen vaimonsa. (2) Tämä isku toteutettiin todennäköisesti ammattilaisten toimesta mutta useat tekijät indikoivat sen puolesta, että paikallinen vastarinta alueella lisääntyy – ja, että se on jo muutakin kuin ”keltaisten nauhojen” sitomista puihin ja aitoihin, tai Ukrainan lipun maalaamista rakennusten seiniin. Tämän puolesta myös indikoi se, että venäläiset ovat lisänneet valvontaa ja kontrollia alueella.

Venäjän harjoittaman kontrollin ja valvonnan kohdalla yksi merkittävä ase on kansalaisuus ja passi. Venäjän tavoitteena oli jo ennen suurhyökkäyksen alkua venäläistää Donbas, jossa operaatiossa tärkeää roolia näytteli ensin ”kansantasavaltojen” ”passin” ottaminen käyttöön (ensimmäiset tällaiset ”passit” luovutettiin vuosia ennen suurhyökkäyksen alkua), ja myöhemmin tämä ”kansantasavaltojen” ”passi” tarjosi haltijalleen ”nopeutetun kaistan” Venäjän passin saantiin. Venäläisten toimintametodeihin liittyi olennaisella tapaa pakko, etenkin mitä tulee näiden nukketasavaltojen ”passien” ottamiseen käyttöön. Käytännössä monien ihmisten oli pakko ottaa kyseinen ”passi” saadakseen pitää työnsä (esim. opettajana tai vaikkapa kirjastontyöntekijänä) ja kun Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaille ryhdyttiin jakamaan Venäjän passia vuosikymmenen vaihteessa, sama pakko kuului venäläisten keinovalikoimaan. Tuolloin pakko vain kohdistui entistä suurempaan joukkoon ihmisiä (esim. kaikkien lasten kanssa työskentelevien oli pakko ottaa Venäjän passi työpaikan menettämisen uhalla).

Jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua entistä suuremmalle joukolle Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaita ryhdyttiin tarjoamaan Venäjän passia. Käytännössä kyse oli aina asetelmasta, jossa Venäjän passista kieltäytyminen johti jonkin perusoikeuden tai -asian menettämiseen tai sen saamisen vaikeutumiseen (esim. lääkäriin pääsy, reseptilääkkeiden saaminen jne.) Olennaista tässä on myös se, että kansainvälinen yhteisö käytännössä hyväksyi nämä Venäjän rikolliset toimet, mikä varmasti pantiin Kremlissä merkille.

Tällä hetkellä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne on jo se, että ilman Venäjän passia asemasi on hyvin hankala, etenkin jos olet köyhä tai pienituloinen. Venäjän passia saatetaan kysyä mitä yllättävämmissä paikoissa – lääkärit, apteekit, asunnon tai auton rekisteröinti jne. Ilman passia eläkkeen maksu keskeytyy, myös Mir-maksukortin saanti on sidottu Venäjän passin esittämiseen (ilman maksukorttia rahan nosto on lähes mahdotonta). Vaikka Venäjä on laittomasti ja oikeudettomasti liittänyt Itä-Ukrainan miehitetyt alueet itseensä, raja on kuitenkin olemassa. Joten matkustaaksesi Venäjälle ja sieltä esim. jonnekin kolmanteen maahan ja turvaan, tarvitset passin – tai riittävästi rahaa.

Venäjä on ruvennut ottamaan aiempaa aktiivisemmin haltuunsa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asuntoja ja kiinteistöjä. Tässä prosessissa pelkkä asunnon tai kiinteistön omitusoikeuden todistaminen dokumentein ei riitä, ilman Venäjän passia asunto tai kiinteistö voidaan takavarikoida. Venäjä on näennäisesti ulkoistanut tämän takavarikoinnin ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnolle”. Tässäkin toiminnassa nähdään Venäjän toimien absurdius. Samalla kun alueet liitetään Venäjään ja asukkaiden on pakko ottaa Venäjän passi, toiminta tapahtuu jonkin muun tahon nimissä – tässä tapauksessa ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnon”. Venäjän takavarikot ulottuvat myös kaikkien niiden ihmisten omaisuuteen, jotka ovat evakuoituneet Venäjän hyökkäyssodan alta Ukrainaan tai lopulta johonkin kolmanteen maahan. Ystäväperheemme huoneistoon Donetskin lounaisosassa muutti uudet ”omistajat” Venäjältä viime vuonna. Venäjä venäläistää miehitettyjä alueita siirtämällä omia kansalaisiaan tyhjiksi jääneisiin asuntoihin. Tätä tapahtuu muuallakin kuin miehitetyn Donetskin alueella, kuten Mariupolissa, Berdjanskissa sekä miehitetyssä osassa Hersonin aluetta.

Mikäli joku pohtii, että maksetaanko takavarikoitujen huoneistojen tai kiinteistöjen omistajille korvauksia, niin vastaus on, että tietääkseni ei. Tietooni on tullut useita takavarikkoja, eikä yhdessäkään tapauksessa oikea omistaja ole saanut mitään korvausta. Mikäli sota lähitulevaisuudessa päättyy ja venäläiset pakotetaan vetäytymään kaikilta Ukrainalta miehittämiltään alueilta, on turha kuvitella, että ukrainalaiset osoittaisivat armeliaisuutta häätäessään miehittäjät kodeistaan. Nimittäin suurin osa venäläisistä tietää keiden asuntoihin he muuttavat, mutta he eivät välitä tippakaan. Moni on sitä mieltä, että se on heidän oikeutensa: Venäjällä ja venäläisillä on oikeus näihin maihin ja kaikkeen omaisuuteen, jota siellä on.

Eräät havainnot miehitetystä Donetskista antavat ymmärtää Venäjän ryhtyneen käyttämään osaa alueen päiväkodeista ja kouluista eräänlaisina ihmiskilpinä sotilailleen ja kalustolleen. Paikallisilta tahoilta saamiemme tietojen mukaan monissa päiväkodeissa (ja kouluissa) työntekijöiden on pakko käydä töissä, vaikka laitokset toimivat samalla venäläisten tukikohtina tai tarkkailuasemina. Usein työntekijöiden lisäksi laitoksissa on ainakin joitakin lapsia. Alueella on lapsia paljon vähemmän kuin vuosikymmenen sitten, mutta monet vanhemmat eivät myöskään halua laittaa lapsiaan etenkään päiväkoteihin niiden luonteen vuoksi. Lapsiin kohdistettu organisoitu propagandavyörytys nimittäin alkaa päiväkodeissa ”patrioottisella kasvatuksella”.

Luotettavan tiedon mukaan esim. Lenins’kyin alueella erääseen venäläisten remontoimaan päiväkotiin toimitetaan säännöllisesti Venäjän maavoimien maastokuorma-autoilla tavaraa (kyseessä on ollut suuria laatikoita, mahdollisesti myös antenneja jne.) Paikalliset epäilevätkin, että kyseisessä päiväkodissa ja muissa vastaavissa päiväkodeissa ja kouluissa sijaitsee venäläisten valvonta- ja tiedusteluyksiköitä, mahdollisesti elektronisen sodankäynnin yksiköitä. Päiväkodit ja koulut toimivat erinomaisina kulisseina tällaisille yksiköille, ja vaikka laitoksissa olisi vain muutamia siviiliopettajia ja lapsia sekä muuta henkilökuntaa paikalla, kynnys iskeä tällaiseen laitokseen on suuri. Maailmalle leviäisivät kuvat kuolleista lapsista ja opettajista, laitosten kaksoisluonteen jäädessä paljastumatta.

Olen aiempina vuosina kuvaillut varsin tarkkaan tavallisen ihmisen arkea miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, joten tällä kertaa siihen ei ole tarvetta käyttää montaa riviä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan voidaan todeta teollisuuskaupungiksi varsin puhtaan ja hyvin hoidetun Donetskin muuttuneen miehitysvuosien kuluessa likaiseksi ja harmaaksi – luotaantyöntäväksi kaupungiksi, jossa mikään ei enää toimi kuten ennen. Vettä tulee säännöstellysti parina tuntina vuorokaudessa, jos aina silloinkaan. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista, eikä sitä voi käyttää ruoanlaittoon – aina suihkussakaan ei voi käydä. Ruoan hinta on noussut, niinpä neuvostoaikojen tapaan yksityisviljely on noussut arvoon arvaamattomaan. Kala maksoi vuoden vaihteessa basaarissa 700 ruplaa kilo. Kyseessä oli vieläpä halvin mahdollinen kala, jota basaariin oli kyseisenä päivänä saatu myyntiin.

Niiden lääkkeiden, joita apteekeissa enää on, hinta on noussut niin korkeaksi, ettei asukkailla ole varaa ostaa niitä. Osasta lääkkeistä on jatkuva pula. Ja vaikka olisikin niin hyvä tuuri, että tarvittua lääkettä on apteekissa, sen ostaminen voi olla mahdotonta, jollei ole Venäjän passia. Sähkönjakelusta, tietoliikenneyhteyksien toimimisesta en edes viitsi kirjoittaa mitään. Kuten eräs miehitetyssä Donetskissa asuva tuttumme vuosia sitten totesi ”venäläisen kevään” kannattajille ”Neuvostoliittoa te halusitte, Neuvostoliiton te myös saitte” – kelloa miehitetyssä Donetskissa on käännetty vuosikymmeniä tai puolivuosisataa taaksepäin.

* * *

Miehitysvuodet koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) kohtaloksi. Novorossiyskin hiili-, rauta- ja rautatieteollisuuden yrityksen toimesta perustettiin Aleksandrovkan kylän lähelle Juzivskyin metallurginen tehdas v. 1869. Varsinainen harkkoraudan sulatus alkoi tehtaalla muutamaa vuotta myöhemmin, tammikuussa 1872. Tehtaan toimitusjohtajana sen rakentamisen alusta vuoteen 1889 asti oli walesilainen insinööri ja teollisuusmies John Hughes. Tehtaan ympärille kasvoi Juzovka niminen kylä (kylä nimettiin John Hughesin mukaan), kylästä kasvoi kaupunki, joka v. 1961 sai nykyisen nimensä Donetsk (toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kaupunki tunnettiin nimellä Stalino).

DMZ (ukr. ДМЗ) on olennainen osa kaupunkia, lukuisten donetskilaisten mielestä se on yhtä kuin kaupunki. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024) DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet vietiin Venäjälle. Käytännössä kyse on varastamisesta, koska konsernin oikealle omistajalle ei koneista ja laitteista maksettu korvauksia. Venäjän tiedetään varastaneen systemaattisesti Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta omaisuutta (koneita, laitteita, ajoneuvoja) keväällä 2014 alkaneen sodan ajan, DMZ:n esimerkki osoittaa varastamisen jatkuvan edelleen. (3) Koneiden ja erilaisten laitteiden varastamisen ohella Venäjä on varastanut Ukrainalta miehittämiltään alueilta kymmeniä tuhansia taideteoksia tai museoesineitä. (4)

DMZ:n alueella on toiminut jo neuvostoajoista lähtien suuri raskaan kaluston korjaamo ja huoltovarikko, joka on ollut toiminnassa keväällä 2014 alkaneen sodan ajan. DMZ työskennelleiden ja alueen tunteneiden tuttujemme mukaan alueella on toiminut – ainakin epäsäännöllisesti – huoltovarikon ohella venäläisten materiaalivarasto vuodesta 2014 eteenpäin. Useiden neliökilometrien laajuinen alue mahdollistaa näiden toimintojen jatkamisen DMZ:n alueella. Rautatie Ilovaiskista DMZ:n alueelle Donetskiin on ilmeisesti edelleen toimiva dieselvetureiden vetämien tavarajunien liikennöimiseksi.

Teollisuuskaupunki Donetsk tunnettiin myös nimellä ”miljoonan ruusun kaupunki”. 

Seuraavaksi havaintoja etelästä, Venäjän miehittämiltä Zaporižžjan ja Hersonin alueilta, jossa Venäjä on entisestään lisännyt paikallisten tarkkailua sekä lisännyt kontrollointia ja valvontaa alueella tiesuluista ja valvontaiskuista alkaen.

Venäjä aloitti alueella vuoden 2023 lopulla projektin, jossa paikallisten omistamien henkilöautojen ja pakettiautojen rekisterikilpiä ryhdyttiin vaihtamaan ukrainalaisista rekisterikilvistä venäläisiin. Paikallisten mukaan ukrainalainen rekisterikilpi oli ehdottomasti luovutettava venäläisille samalla kun venäläinen rekisterikilpi kiinnitettiin autoon. Kun edellä kuvailemani venäläisten projekti yhdistetään alueen muuhun venäläistämisprosessiin, päästään siihen, että auton omistaja, jonka autossa ei ole venäläisiä rekisterikilpiä ja jolla ei ole Venäjän passia todennäköisimmin menettää ajoneuvonsa tarkastuspisteellä tai tievalvonnan yhteydessä miehittäjälle.

Aivan kuten Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, myös muilla Venäjän miehittämillä alueilla kuljetaan kohti pistettä, jossa kaikki omistusoikeus nivoutuu Venäjän passiin (ts. kansalaisuuteen). Nämä toimet ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, mutta kuten on vuodesta 2014 alkaen nähty, Venäjä rikkoo niitä systemaattisesti ja järjestelmällisesti Ukrainalta miehittämillään alueilla joutumatta mihinkään vastuuseen teoistaan. (Tässä kohdin en rinnasta Ukrainan vaikuttamista ”vastuuseen joutumiseksi”).

Muistutan näin loppuun lukijoita siitä, että kirjoituksen havaintojen lähteinä on miehitetyillä asuvia läheisiä ja tuttuja. Sota ja miehittäjän toiminta huomioiden, en kerro heistä mitään tarkempia tietoja. En myöskään asuinpaikkakuntaa tai piiriä asuinpaikkakunnalla. Toivon, että joku päivä – vapauden ja rauhan koitettua, kun miehittäjä on ajettu maasta – tuntemani ihmiset voivat omin kasvoin kertoa kokemastaan ja näkemästään julmuudesta ja häikäilemättömyydestä, johon venäläiset ja kollaboraattorit miehittämillään alueilla ryhtyivät.

 

Marko

 

Muut lähteet:

1. https://x.com/yellowribbonENG/status/1865326434991972543

2. https://mil.in.ua/en/news/chief-of-olenivka-prison-colony-blown-up-in-donetsk/

3. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/

4. https://war.ukraine.ua/articles/how-russia-steals-ukrainian-cultural-property/