Venäjän massiivisin ohjus- ja lennokki-isku Ukrainaan helmikuussa 2022 alkaneen laajamittaisen hyökkäyssodan aikana

 

Viime viikolla Venäjä uhkasi iskeä massiivisesti Ukrainaan, jollei Ukraina salli järjestettävän paraatia Moskovassa voitonpäivänä, 9. toukokuuta. Ukraina suostui Venäjän diktaattorin Vladimir Putinin ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin junailemaan kolmen päivän tulitaukoon (9.–11. toukokuuta 2026), (1) eikä iskenyt laajamittaisesti Venäjälle tulitauon kuluessa. Ei vaikka sovittu tulitauko rikkoutui 9. toukokuuta vastaisena yönä venäläisten tulittaessa rintamalinjan tuntumassa ja maiden välisellä rajaseudulla sijainneita ukrainalaiskaupunkeja ja kyliä. Toukokuun 9. päättyneen tulitauon jälkeen jännitys Ukrainassa alkoi nousta Venäjän ryhtyessä valmistelemaan Kaukotoimintailmavoimien kalustoa tulevaan pommituslentoon, valmistelun aloittaminen indikoi sitä, että laajamittainen ohjushyökkäys on edessä tulevina päivinä.

Ukrainan viimekesäisen Operaatio Hämähäkinverkon jälkeen Venäjä veti Kaukotoimintailmavoimien kalustoa entistä kauemmas Ukrainasta. Osa kalustosta sijoitettiin yli 6000 kilometrin päähän Ukrainasta, Ukrainkan lentotukikohtaan Amurin alueelle Venäjällä, josta ne siirretään lähemmäs Ukrainaa, esim. Engels-2 lentotukikohtaan Saratovin lähellä tai Olenjan lentotukikohtaan Kuolan niemimaalla vasta operaation valmisteluvaiheessa (tavallisesti 2–3 vuorokautta ennen operaatiota).

 

Venäjän massiivinen lennokki- ja ohjushyökkäys Ukrainaan 13.–14. toukokuuta 2026

Ukrainan ilmavoimien mukaan Venäjä laukaisi keskiviikon vastaisen yön ja keskiviikkopäivän (13. toukokuuta 2026) aikana yli 892 erilaista lennokkia kohteisiin Ukrainassa. (2) Venäjän iskut One Way Attack-lennokeilla eli OWA-lennokeilla kohdistuvat käytännössä kaikkialle Ukrainaan. Ukrainan ilmavoimien mukaan hyökkäyksen painopistealue oli Puolaan rajoittuva läntinen Ukraina: Rivnen, Volynin ja Lvivin alueet sekä Karpaattien alue, käsittäen Taka-Karpatian eli Zakarpattian, Ivano-Frankivskin sekä Tšernivtsin alueet.

Venäjän operaation toinen painopiste oli vaikuttaa Ukrainan rataverkkoon ja rautatiekalustoon. Se iski keskiviikkona yli kahteenkymmeneen kohteeseen Ukrainan rautatieverkossa, kohteisiin kuuluivat varikot, rataverkon sähkönsiirtoasemat, sillat ja junakalusto jne. Kovelissa, Volynin alueella (noin 60 kilometriä Ukrainan ja Puolan rajalta) Venäjä iski rautatieaseman ympäristöön yhdellä tai useammalla OWA-lennokilla. Ukrainan kansallisen rautatieyhtiö Ukrzaliznytsian mukaan keskiviikkoisissa iskuissa kuoli kaksi työntekijää ja loukkaantui kaksi työntekijää. (3)

Venäjän Ukrainaan kohdistuneessa ilmaoperaatiossa menehtyi keskiviikkona 13. toukokuuta 2026 ainakin kuusi siviiliä, eriasteisesti loukkaantui yli kaksikymmentä siviiliä. Poikkeuksellista operaatiossa oli käytettyjen OWA-lennokkien lukumäärän ohella se, että Venäjä reititti osan lennokeista lentämään Moldovan ilmatilan kautta, poikki maan etelästä pohjoiseen jopa satojen kilometrien matkan. Havaintoja Venäjän laukaisemista Shahed-tyyppisistä OWA-lennokeista tehtiin useilla paikkakunnilla. Yksi sellainen kuvattiin lentämässä Bălťin kaupungin yllä kohti pohjoista, 55 kilometriä Ukrainan ja Moldovan välisestä rajasta. (4) Moldovan puolustusministeriö on vahvistanut tapahtuneen. Venäjä on aiemminkin reitittänyt OWA-lennokkejaan lentämään Moldovan ilmatilan kautta, keskiviikosta teki poikkeuksellisen lentomatka sekä ajankohta – päiväsaika.

Ukrainan puolustusministeriön neuvonantajana toimiva henkilö arvioi keskiviikkoiltana Venäjän jatkavan yöllä aloittamaansa laajaa lennokkihyökkäystä massiivisilla ohjusiskuilla ja uusilla OWA-lennokki-iskuilla keskiviikon ja torstain välisenä yönä, jatkaen operaatiota torstai päivään saakka. (5) Valitettavasti esitetty arvio osui oikeaan, Venäjä jatkoi rajuja iskujaan Ukrainaan keskiviikon ja torstain vastaisena yönä, jatkaen iskujaan torstaiaamupäivän ajan.

Toisin kuin keskiviikkona, torstain operaation kuluessa Venäjä laukaisi kohteisiin Ukrainassa OWA-lennokkien ohella kymmenittäin erilaisia ohjuksia. Venäjän kaukotoimintailmavoimien strategisista pommikoneista laukaistiin Ukrainaan 35 kappaletta H-101 risteilyohjuksia ja MiG-31K torjuntahävittäjistä 3 hypersoonista H-47M2 Kinžal -ohjusta. Lisäksi Venäjä laukaisi 18 ballistista Iskander-M ohjusta ja 675 erilaista OWA-lennokkia, joista valtaosa oli Shahed-tyyppisiä OWA-lennokkeja. (6) Venäjän laukaisemista ohjuksista valtaosa oli kohdistettu Kiovaan ja Kiovan alueelle – risteilyohjuksia oli reititetty saapumaan alueelle kolmelta eri suunnalta. Hypersoonisista ohjuksista kaksi oli kohdistettu Kiovaan ja kolmas Starokostjantyniviin, Hmelnytskyin alueella.

Kerrostalo Kiovassa, johon osui ainakin yksi Venäjän laukaisema H-101 risteilyohjus, kuva © ДСНС Киева. 

Kiovassa ainakin yksi H-101 risteilyohjus osui Harkivskan eli Harkovan metroaseman lähellä sijainneeseen kerrostaloon (sijainti: 50.403209, 30.655081), romahduttaen osan siitä. (7) Raivausten päätyttyä perjantai iltapäivällä raunioista on kaivettu esiin 24 ihmisen ruumiit, kuolleista 3 on lapsia. Ohjusiskussa vammautui 48 ihmistä. (8) Pääkaupunki Kiovaa ympäröivällä Kiovan alueella Venäjän laajamittaisen ohjus- ja lennokkihyökkäyksen seurauksena loukkaantui torstaina yhteensä seitsemän siviiliä, joista yksi on lapsi. Kiovassa ja Kiovan alueella Venäjän kohteina oli ukrainalaisen energia-alan konsernin DTEK’in mukaan myös Ukrainan energiahuollon kohteet, kuten sähkönsiirtoasemat ja korkeajännitelinjat.

Venäjä iski keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja torstaina aamupäivällä OWA-lennokeilla myös muualle Ukrainaan. Torstain vastaisena yönä tehdyssä hyökkäyksessä loukkaantui Odesan alueella kaksi siviiliä; Ševtšenkon piirissä Harkovassa Venäjän iskussa loukkaantui ainakin 28 siviiliä. Edellisten lisäksi Venäjä on tulittanut torstaina alueita Ukrainassa rintamalinjan tuntumassa ja maiden välisellä rajalla Sumyn alueella epäsuoralla tulella. Družkivkassa, Donetskin alueella, Venäjän ilmaiskussa kuoli kaksi siviiliä ja vammautui siviili. (9)

Venäjä on myös iskenyt useilla paikkakunnilla siviilikohteisiin First-Person View- eli FPV-drooneilla. Etelässä Hersonissa venäläiset jatkoivat ”ihmissafaria” FPV-drooneilla tavanomaiseen tapaansa. Varhain aamulla alkaneissa iskuissa on kuollut ainakin yksi siviili ja loukkaantunut eriasteisesti ainakin kaksi siviiliä. (10) Venäläisjoukot iskivät FPV-droonilla myös YK:n humanitaarisen mission ajoneuvoon Hersonissa. (11 ja 12) YK:n eräs ongelma on se, etteivät sen edustajat halua nimetä tekijää edes selkeissä tapauksissa tuomitessaan iskun. (13) Venäjällä tällainen kyvyttömyys tulkitaan pelkuruutena, mikä todennäköisesti jopa lisää vastaavien iskujen toteutumisen mahdollisuutta.

Kuvakollaasi venäläisten fpv-droonin osumisesta YK:n humanitaarisen mission ajoneuvoon Hersonissa. 

Venäjä laukaisi kohteisiin Ukrainassa 13.–14. toukokuuta 2026, 36 tunnin aikana ainakin 1567 erilaista OWA-lennokkia ja 56 erilaista ohjusta. (14) Lisäksi se suoritti rintamalinjan tuntumassa sijaitseviin kohteisiin pommituslentoja ilmavoimiensa rynnäkkökoneilla sekä taktisilla pommikoneilla. 13. ja 14. toukokuuta Venäjän ilmaiskuissa ja ohjushyökkäyksissä sekä lennokki-iskuissa on kuollut ainakin 33 siviiliä ja vammautunut eriasteisesti vähintään 108 siviiliä. Tässä kohdin meidän on hyvä muistaa se, että Venäjä tulittaa erilaisilla asejärjestelmillä siviilikohteita rintaman tuntumassa ja maiden välisellä rajaseudulla, näihin kohteisiin pelastusviranomaiset pääsevät viiveellä ja osan ensihoidosta ja ihmishenkien pelastamisesta tekevät Ukrainan asevoimien lääkintämiehet ja -naiset sekä vapaaehtoiset ensihoitoryhmät – nämä siviiliuhrit päivittyvät hyvin harvoin päiväkohtaisiin tilastoihin.

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-299032

2. https://t.me/kpszsu/61764

3. https://x.com/TWMCLtd/status/2054742463290486908

4. https://x.com/JulianRoepcke/status/2054582281180795059

5. https://x.com/front_ukrainian/status/2054601073914999255

6. https://x.com/KpsZSU/status/2054814278922682647

7. https://x.com/ZelenskyyUa/status/2054995451875602810

8. https://x.com/KaterynaLis/status/2055236179642007976

9. https://x.com/EuromaidanPress/status/2054925363323551799

10. https://x.com/ZarinaZabrisky/status/2054885834185142329

11. https://x.com/Prokudin__/status/2054839978509717900

12. https://x.com/ShaunPinnerUA/status/2055326848519749888

13. https://x.com/OCHA_Ukraine/status/2054964379372728700

14. https://defence-blog.com/russia-launches-record-drone-and-missile-assault-on-ukraine/

On kevät, eikä Venäjän onnistunut talven terroripommituksillaan nujertaa Ukrainaa ja ukrainalaisia

 

Syksyllä, viikkoja ennen talven koittoa, ennustettiin kohtalokasta talvea Ukrainalle. Lokakuun viimeisinä päivinä pitkän uran toimittajana ja kirjeenvaihtajana tehnyt Roger Boyes varoitti The Times’issa julkaistussa analyysissaan, ettei Kiova ja Ukraina selviä kevääseen:

”I hate to say it, but Kyiv won’t last till spring. For all the EU’s rousing words, there just isn’t the money or the will to keep defending Ukraine”. (1) Analyysin terävimmän kärjen kohdistuessa muihin, kuin ukrainalaisiin.

Neljä kuukautta myöhemmin voimme todeta Ukrainan ja ukrainalaisten selvinneen talvesta ja Venäjän terroripommituksista, joilla maa totisesti pyrki nujertamaan ukrainalaisten taistelutahdon. Mennyt talvi oli sikälikin poikkeuksellinen, että aivan kuten meillä täällä Suomessa, niin myös Ukrainassa koettiin ankaria pakkaskausia, joiden aikana lämpötila laski reiluun pariin kymmeneen pakkasasteeseen huomattavassa osassa Ukrainaa.

Venäjän Odesaan 18.–19. tammikuuta 2026 kohdistaman hyökkäyksen vaurioittamaa energiainfrastruktuuria, osakuva laajemmasta kuvasta. © ДТЕК 2026. 

Näiden pakkaskausien aikana Venäjä pommitti hyvin voimakkaasti Ukrainan energiasektoria, sähkönsiirtoverkkoa sekä sähköasemia. Se iski ohjuksin ja erilaisin lennokein toistuvasti sähköä- ja lämpöä tuottaviin voimaloihin kuin myös sähkönsiirtoasemiin pimentäen näin kokonaisia kaupunkeja – joulukuun, tammikuun ja helmikuun laajojen iskujen seurauksena ikävimmillään yli miljoona Kiovan ja sen ympäristön asukasta oli päivien ajan ilman lämpöä ja sähköä. Energiakonserni DTEK:in mukaan Venäjän 27. joulukuuta 2025 vastaisena yönä tekemien iskujen seurauksena noin puolimiljoonaa perhettä Kiovassa oli ilman sähköä, ja Kiovan aluehallinnon johtajan mukaan Kiovan alueella (pääkaupungin ympärillä oleva alue) yli kolmesataatuhatta kuluttajaa oli ilman sähköä Venäjän massiivisen hyökkäyksen seurauksena. (2) Helpottaakseen asukkaiden arkea, Kiovaan perustettiin talvikuukausina lukuisia hätäpisteitä, joissa sähköä ja lämpöä tuotettiin generaattoreilla ja joissa asukkaiden oli edes hetki mahdollista levähtää. (3) Ukrainalaiset kymmenissä kaupungeissa joutuivat elämään menneen talven näin.

Venäjän terroripommitukset venyttivät voimaloita ja energiaverkkoa korjaavan henkilökunnan kestokyvyn äärimmilleen. He joutuivat työskentelemään yhtämittaisesti päiväkausia epäinhimillisissä oloissa, improvisoiden, jotta saisivat edes väliaikaisesti voimalat tai sähköverkot toimintakuntoon. Ja samalla he joutuivat itse elämään Venäjän lennokki- ja ohjusiskujen pelon alla. Venäjä iski yksistään Kiovan alueella useisiin sähkö- ja lämpö- sekä yhdistelmävoimaloihin useita kertoja, sama päti siirtoverkkoon sekä sähkönsiirtoasemiin. Järjestelmällisillä, Ukrainan energiasektoriin kohdistamilla iskuilla, Venäjän tarkoituksena oli vaikuttaa Ukrainan yhteiskunnan toimintakykyyn sekä kansalaisten kykyyn selviytyä ankarasta talvesta. Venäjän iskut Ukrainan energiasektoriin vaikuttivat yli 15 miljoonan ukrainalaisen arkeen. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi Venäjän iskuilla oli merkittäviä taloudellisia vaikutuksia Ukrainalle. Iskujen aiheuttamien aineellisten vahinkojen arvioidaan nousevan 15 miljardiin euroon, ja ne vaurioittivat 60 prosenttia Ukrainan voimalaitoksista. Voimalaitosten lisäksi Venäjä iski talven kulussa useita kertoja Ukrainan polttoainevarastoihin, kohteiden joukossa oli myös Biltše-Volytsko-Uhersken maanalainen kaasuvarasto, joka on Ukrainan suurin laatuaan. (4)

Seuraavaksi poimintoja Venäjän talvikuukausina tekemistä iskuista Kiovan ja Kiovan alueen voimalaitoksiin:

- 26.–27. joulukuuta 2025: Kiovan vesivoimalaitos; Kiovan Tets-5 ja Kiovan Tets-6; Darnytskan Tets eli Darnytskan sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos; Tripilskan Tets.

- 30. joulukuuta 2025: Kiovan Tets-5.

- 8.–9. tammikuuta 2026: Kiovan Tets-5 ja Kiovan Tets-6.

- 12.–13. tammikuuta 2026:

- 23.–24. tammikuuta 2026: Kiovan Tets-5 ja Kiovan Tets-6.

- 3. helmikuuta 2026: Darnytskan Tets – yksikkö vaurioitui Venäjän ohjus- ja lennokki-iskun-kombinaatiossa hyvin pahoin. Ukrainan energiaministeri Denys Šmyhalin mukaan Darnytskan Tetsin korjaaminen vie huomattavan kauan aikaa. (5)

Venäjän laajat hyökkäykset Ukrainan sähkönsiirtoverkkoon sekä sähkönsiirtoasemiin vaikuttivat suoraan myös Ukrainan pohjoisosien ydinvoimaloihin. Kansainvälisen atomienergiajärjestön (engl. IAEA) pääjohtaja raportoi viime vuoden marraskuussa, että Rivnen ja Hmelnytskyin ydinvoimalaitosten kapasiteetti oli laskenut Venäjän 7. marraskuuta 2025 vastaisena yönä tekemän iskun vaurioitettua kriittisiä sähkönsiirtoasemia. (6)

Tämän vuoden tammikuun lopulla sekä helmikuun alkupuolella Ukrainan ydinvoimaloissa työskentelevät IAEA:n asiantuntijat rekisteröivät venäläisten lennokkien tunkeutuneen Rivnen ydinvoimalaitoksen suojavyöhykkeelle. Venäjän helmikuun alkupuolella sähkönsiirtoasemiin sekä sähköverkkoon kohdistamien massiivisten ohjus- ja lennokkihyökkäysten takia Rivnen ja Hmelnytskyin ydinvoimalaitokset joutivat vähentämään sähköntuotantoaan, (7) mikä entisestään heikensi tilannetta Ukrainassa. Ukrainan sähköntuotannosta ydinvoiman osuus on merkittävä. Esim. maaliskuussa 2025 ydinvoimalla tuotettiin 52 prosenttia Ukrainan käyttämästä sähköstä, vastaavasti lämpövoimalaitoksilla ja sähkön- sekä lämmön yhteistuotantolaitoksilla tuotettiin 32 prosenttia käytetystä sähköstä. (8)

 

Venäjän talvikuukausien terroripommitus numeroina

Kolmen talvikuukauden kuluessa Venäjä laukaisi kohteisiin Ukrainassa lähes 19 000 erilaista droonia, yli 14 670 liitopommia, 738 erilaista ohjusta. (9) Venäjän laukaisemista drooneista suurin osa oli Shahed- tai Geran-2-tyyppisiä yhden suunnan hyökkäys-drooneja (engl. One-way attack- eli OWA-drone). Venäjä osti Iranista ensimmäiset Shahed-136-droonit elokuussa 2022. Geran-2-nimellä tunnettua versiota iranilaisesta Shahed-136 OWA-droonista valmistetaan Jelabugan tehtaalla Alabugan erityistalousalueella Venäjän Tatarstanissa. Geran-2 OWA-drooni on ”päivitetty versio” Shahed-136-droonista.

Venäjä teki helmikuussa kaikkensa katkaistakseen ukrainalaisten selkärangan. Viimeisenä talvikuukautena se laukaisi Ukrainaan 288 erilaista ohjusta ja yli 5 000 erilaista droonia. (10) Helmikuun viimeisenä viikkona Venäjä laukaisi kohteisiin Ukrainassa yli 1720 erilaista droonia ja lähes 1300 liitopommia sekä yli 100 erityyppistä ohjusta. (11)

Venäjän käytössä olevien liitopommien kantama on 40 kilometristä noin 100 kilometriin. Valtaosa sen käyttämistä liitopommeista on perinteisiä lentopommeja, jotka on muutettu ”yhtenäisellä liito- ja korjausmoduulilla” eli UMPK:lla liitopommeiksi. Tällainen lisäosa voidaan asentaa esim. Venäjän käyttämiin FAB-sarjan pommeihin (suurin tällainen pommi on kolmen tonnin painoinen FAB-3000 pommi, jonka UMPK-lisäosalla varustettua liitopommia Venäjä on käyttänyt taistelusta Pokrovskista). Edellisten lisäksi Venäjä käyttää Ukrainassa myös KAB-sarjan liitopommeja. Liitopommeja Venäjä käyttää rintamalinjan tuntumassa sijaitsevia kohteita vastaan, sekä pommittaessaan kaupunkeja ja kyliä maiden välisellä rajavyöhykkeellä Tšernihivistä Harkovaan ylettyvällä vyöhykkeellä, esim. pommittaessaan Harkovaa liitopommeilla venäläiskoneiden ei tarvitse poistua maansa ilmatilasta.

Edellisten lisäksi Venäjä vaikutti maiden välisellä rajavyöhykkeellä sekä Ukrainassa rintamavyöhykkeeseen rajoittuviin alueisiin epäsuoralla tulella (tykistö, raketinheittimet ja kranaatinheittimet) sekä erilaisilla drooneilla, kuten FPV-droonit ja lyhyen kantaman hiipivät asejärjestelmät. Myös näillä asejärjestelmillä vaikutettiin paikallisesti Ukrainan energiasektoriin.

Venäjä hyödynsi Ukrainassa talven aikana tiedon hankinnassa, tiedustelussa sekä iskujen aiheuttamien vaurioiden dokumentoinnissa värväämiään paikallisia operaattoreina. Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU pidätti talven kuluessa useita Venäjälle työskennelleitä henkilöitä. Eräässä tällaisessa tapauksessa he pidättivät Rivnen alueelta kotoisin olevan naisen, joka ehti työskennellä Venäjälle usealla paikkakunnalla. Kiovassa ja Kiovan alueella hänen tehtävänkuvaan kuului ohjata ohjuksia alueen sähkö- ja lämpövoimaloihin sekä dokumentoida niiden teknistä kuntoa Venäjän hyökkäysten jälkeen. Kiovan alueelta venäläiset lähettivät hänet ensin Odesaan ja sieltä hänet ohjattiin Ukrainan pohjoisosiin Tšernihivin alueelle. Odesassa ja Tšernihivin alueella hänen tehtävänkuvaan kuului tarkkailla ja välittää Venäjälle tietoa Ukrainan asevoimien kaluston liikkeistä kohti rintamaa. Kuulusteluissa nainen kertoi motiivikseen ”helpon rahan”. Vangittua naista uhkaa elinkautinen vankeusrangaistus sotatilan aikana tehdystä maanpetoksesta. (12)

Ukrainan ilmapuolustuksen työskentelyä menneen talven mittaan hankaloitti ajoittain hyvinkin akuutti ohjuspula, esim. ajoittain osa Ukrainan lahjoituksina saamista MIM-104 Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän pattereista oli ilman ohjuksia. Käytännössä tämä oli (ja on) suoraa seurausta siitä, että Donald Trumpin tammikuussa 2025 alkaneella kaudella Yhdysvaltojen ase- ja ammustoimitukset Ukrainaan ovat laskeneet nollaan. Trumpin hallinto on myös hidastanut ja jopa estänyt muiden liittolaismaiden yhdysvaltalaislähtöisten asejärjestelmien ja ammusten toimittamista Ukrainaan. Tämän välillisen kiristämisen ja painostamisen avulla Ukrainaa on painostettu rauhaan Venäjän kanssa – lukijan on syytä muistaa, että rauhanneuvotteluissa Ukraina on ollut aloitteellinen ja neuvotteluhalukas vaikka Trumpin hallinto sitä syyttääkin neuvotteluiden jarruttamisesta.  

Yhdistyneiden kansakuntien Human Rights Monitoring Mission in Ukraine (HRMMU) raportin mukaan sodankäynnistä johtuvien siviiliuhrien lukumäärä joulukuussa 2025 pysyi korkealla tasolla, ainakin 157 siviiliä kuoli ja 888 siviiliä vammautui Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. (13) Tammikuussa 2026 HRMMU raportoi Ukrainassa kuolleen ainakin 161 siviiliä ja vammautuneen 757 siviiliä Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. (14) Helmikuun 2026 osalta HRMMU ei ole vielä julkaissut virallista raporttia.

Helmikuussa Venäjä teki joitakin yksittäisiä ja hyvin tuhoisia iskuja ohjuksilla tai drooneilla Ukrainaan, esim. 1. helmikuuta 2026 Venäjä iski Dnipropetrovskin alueella droonilla linja-autoon, joka oli kuljettamassa kaivosmiehiä työvuorosta. Iskussa kuoli 12 siviiliä ja vammautui 16 siviiliä. (15) Venäjä teki 21.–22. helmikuuta 2026 laajan hyökkäyksen Ukrainaan erilaisin ohjuksin ja lennokein – hyökkäyksessä menehtyi ainakin 3 siviiliä ja vammautui yli 30 siviiliä. (16) Samana yönä (22. helmikuuta) Lvivissä tapahtuneessa – venäläisten tilaamassa – terrori-iskussa menehtyi yksi naispoliisi ja vammautui yli kymmenen poliisia ja muuta henkilöä. (17) Kyseessä oli ”double tap”-isku, jossa toinen pommeista räjähti poliisien saavuttua paikalle. Tässäkin tapauksessa tekijä oli värvätty Rivnen alueelta.

 

Apua ulkomailta Ukrainalle

Lähes parikymmentä eurooppalaista valtiota ”riensi” talvella auttamaan Ukrainaa selviytymään Venäjän laajamittaisista iskuista maan energiasektoriin. Yksittäisten eurooppalaisten valtioiden lisäksi Europan unioni lahjoitti 445 erilaista generaattoria Ukrainaan rescEU-reserveistä. (18) Euroopan lisäksi Ukraina sai kaipaamaansa apua suurelta joukolta muita maita. Japani ja Kiina toimittivat runsaasti hätäapua eri muodoissa Ukrainaan, samoin Kanada osallistui Ukrainan tukeen.

Yhdysvallat oli allokoinut USAID:ista noin 250 miljoonan dollarin energia-avun Ukrainalle talvikorjauksiin ja nesteytetyn maakaasun (LNG) käyttöön laajojen sähköverkkohyökkäysten jälkeen talvelle 2025–2026. Joe Bidenin hallinnon Ukrainalle myöntämää energia-apua ei ollut toimeenpantu tammikuun 2026 loppuun mennessä Donald Trumpin suljettua USAID:in. (19)

Suomi myönsi helmikuussa Ukrainalle humanitaarista apua 20 miljoonaa euroa Tuki Ukrainalle –budjettimomentilta. (20) Lisäksi Suomi toimitti helmikuussa 2026 lisää generaattoreita (52 kpl) helpottamaan Ukrainan energiapulaa. (21) Valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden rinnalla yksittäiset kansalaiset sekä vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset ovat toimittaneet Ukrainaan suuria määriä hätäapua ja usein hyvin joustavasti ja nopealla aikataululla kohteeseen saakka. Suomestakin lukuisat yhdistykset ovat osallistuneet tällaisen hätäavun keräämiseen ja toimittamiseen Ukrainaan – ilman vapaaehtoisten työpanosta ja kansalaisilta saatua rahoitusta tämä ei olisi mahdollista. Omasta ja ukrainalaisten ystävieni puolesta tuhannet kiitokset vapaaehtoistyöntekijöille ja lahjoittajille, Дякую!

Marko

Lähteet:

1. https://www.thetimes.com/comment/columnists/article/i-hate-to-say-it-but-kyiv-wont-last-till-spring-5vlv0mb8j

2. Атаковані Київська ГЕС, ТЕЦ-5, ТЕЦ-6, Дарницька та Трипільська ТЕЦ.

3. https://www.euronews.com/2026/01/20/almost-half-of-kyiv-without-heat-and-power-as-russia-batters-ukraines-energy-grid

4. https://www.oscepa.org/en/news-a-media/press-releases/2026/statement-of-the-parliamentary-support-team-for-ukraine-on-russias-overnight-attack-on-ukrainian-civilians-and-infrastructure

5. https://www.radiosvoboda.org/a/news-shmyhal-vidnovlennya-darnytska-tets/33668117.html

6. https://www.rbc.ua/rus/news/dvi-ukrayinski-aes-pratsyuyut-znizheniy-potuzhnosti-1763407603.html

7. https://www.kyivpost.com/post/69631

8. https://expro.com.ua/en/tidings/the-share-of-resin-the-structure-of-electricity-generation-in-march-2025-was-almost-9

9. https://x.com/ZelenskyyUa/status/2028021228544389242

10. https://x.com/MamedovGyunduz/status/2029080179214012531

11. https://x.com/ZelenskyyUa/status/2028021228544389242

12. https://ssu.gov.ua/novyny/sbu-zatrymala-rosiisku-ahentku-yaka-navodyla-vorozhu-balistyku-na-kyivski-tets-i-shpyhuvala-za-sylamy-oborony

13. https://ukraine.ohchr.org/sites/default/files/2026-01/Ukraine - protection of civilians in armed conflict %28December 2025%29_ENG.pdf

14. https://ukraine.un.org/en/310294-protection-civilians-armed-conflict-%E2%80%94-january-2026

15. https://www.bbc.com/news/articles/cdre7g2je63o

16. https://zmina.info/en/news-en/at-least-1-killed-15-injured-in-massive-russian-overnight-attacks-on-kyiv-region-and-southern-ukraine/

17. https://x.com/Maks_NAFO_FELLA/status/2025361895440408846

18. https://odessa-journal.com/17-countries-and-the-eu-provided-support-to-stabilize-ukraines-energy-sector

19. https://newsukraine.rbc.ua/news/trump-move-stalls-250-million-in-energy-funding-1769783766.html

20. https://um.fi/ajankohtaista/-/asset_publisher/gc654PySnjTX/content/suomi-myontaa-20-miljoonaa-euroa-humanitaarista-apua-ukrainaan/35732

21. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2026/02/18/8021588/ 

Lähteenä hyödynnetty myös Ukrainan energiaministeriön yhteenvetoa helmikuulta 2026 sekä ukrainalaisen Centre for Strategic Communications and Information Securityn eli SPRAVDI’n julkaisemia analyyseja.

Venäjän sotarikoksista Ukrainassa –

sekä havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta

Venäjän käynnistettyä suurhyökkäyksensä Ukrainaan varhain 24. helmikuuta 2022 sodan todelliset kasvot paljastuivat hyökkäyksen ensimmäisinä hetkinä sen tulittaessa ja pommittaessa siviilikohteita. Olimme tottuneet näkemään vastaavia kauhukuvia Syyriasta ja muualta kaukaa mutta toivoimme niiden kuuluvan Euroopan menneisyyteen. Tällaiset kuvitelmat paljastivat todellisuudessa sen, että useimmat meistä olivat sulkeneet silmänsä siltä todellisuudelta, mikä Ukrainan itäosissa on vallinnut jo vuosien ajan keväästä 2014. Emme olleet tietoisia siitä todellisuudesta, vaikka Yhdistyneiden kansakuntien raportissa kesältä 2021 kerrottiin kidutuksen olevan päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (1) YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif mainitsi esitellessään Genevessä Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraportin YK:n ihmisoikeusneuvostolle Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsian kidutusvankilan, jota tuolloin kuvailtiin Euroopan viimeiseksi keskitysleiriksi. (2)

Russkij mir – venäläinen maailma: kuolemaa ja tuhoa Ukrainassa.

Tietämättömyytemme Venäjän brutaalin hyökkäyssodan todellisesta luonteesta paljastui viimeistään huhtikuussa 2022 Ukrainan joukkojen vapauttaessa Kiovan luoteispuolella sijainneet Butšan ja Irpinin kaupungin Venäjän miehityksestä. Vapautuksen myötä paljastuivat Venäjän joukkojen miehitysviikkoina tekemät sotarikokset ja paikat, joissa ne tehtiin: kidutuksia, murhia ja raiskauksia – edelleen kadoksissa olevia ihmisiä, murhattuja sotavankeja. Niistä hetkistä on kulunut jo reilut kaksi vuotta, Ukrainassa ei kuitenkaan ole mikään muuttunut maailman katsellessa voimattomana sivusta Venäjän jatkaessa ukrainalaisten murhaamista ja ukrainalaisten kaupunkien tuhoamista – eikä vain kaupunkien vaan ukrainalaisen kulttuurin tuhoamista. Venäläiset sotilaat panevat täytäntöön maansa diktatorisen johtajan Vladimir Putinin ja hänen propagandistiensa ajatukset Ukrainasta ja ukrainalaisista, joita ei ole olemassakaan.

Venäjän tuhoamaa Irpiniä, © Marko Enqvist.

Seuraavaksi lyhyt katsaus Venäjän sotarikoksiin Ukrainassa 24. helmikuuta 2022 alkaneen hyökkäyssodan kuluessa. Tiedot pohjautuvat Ukrainan syytäjäviranomaisten 27. maaliskuuta 2024 julkaisemaan aineistoon, joka käsittää ajanjakson 24. helmikuuta 2022 eteenpäin. Ukrainan syyttäjäviranomaisten mukaan Venäjän on rekisteröity tehneen kyseisenä ajanjaksona yli 128500 erilaista sotarikosta ja muuta merkittävää aggressiorikosta. Tutkinnan joukossa on myös sotapropagandaan liittyviä rikoksia.

Tässä kohdin voimme huomioida sen, että jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua Ukrainassa oli käynnissä syyttäjäviranomaisten toimesta tutkinta, joka kohdistui 32 eri maasta tulleeseen 250 vierastaistelijaan, joiden epäiltiin osallistuneen sotarikoksiin. Epäillyt taistelijat osallistuivat sotaan Ukrainaa vastaan Venäjän johtamissa joukoissa, tietojen mukaan listalla on myös neljä Suomen kansalaista (nimiä ei ole julkaistu). (3)

Palataan tähän hetkeen, edellä mainittujen rikosten lisäksi tutkinnassa on yli 16800 kansalliseen turvallisuuteen liittyvää Venäjän tekemää rikosta, näiden rikosten joukkoon kuuluu muun muassa kollaboraattorinen toiminta sekä sabotaasien teko (tai teon yritys). Ukrainassa valtion turvallisuuselimet, pääasiassa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU, pidättää säännöllisesti Ukrainan kontrolloimilta alueilta kollaboraattoreita, jotka ovat tavalla tai toisella avustaneet Venäjää sen hyökkäyssodassa. (4) Osa kollaboraattoreista on mennyt toimissaan niin pitkälle, että he ovat osoittaneet Venäjälle siviilikohteita, joihin iskeä (käytännössä siis välittäneet siviilikohteiden sijaintitietoja tms. informaatiota, kohde on voinut olla jopa sairaala tai päiväkoti). (5)

Venäjän laajan hyökkäyssodan aikana on sotatoimien seurauksena kuollut 536 lasta (huom. 19.huhtikuuta 2024 luku on noussut jo 545 lapseen (6)) ja vammautunut 1265 lasta. Lukema sisältää vain ne lapsiuhrit, joista Ukrainan viranomaisilla on vahvistettu tieto, ts. Venäjän miehittämien alueiden lapsiuhrit, kuten muutkaan siviiliuhrit, eivät sisälly lukemaan. Ukrainan viranomaisten tiedossa ei myöskään ole sitä, kuinka moni niistä lapsista on kuollut tai vammautunut, jotka on kaapattu Venäjälle. Vähemmälle huomiolle jää se, että Venäjä aloitti lasten kaappaamisen Venäjälle Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta jo niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläinen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt Donbasista Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla – toiminnalla oli siis jo tuolloin maan korkeimman johdon hyväksyntä. Palkinnon perusteena oli ”merkittävät saavutukset ihmisoikeusaktivismissa”. (7)

Vapautetut ukrainalaiset sotavangit ovat kertoneet ja kuvailleet venäläisten kiduttaneen heitä järjestelmällisesti sotavankeudessa. Merkittävä osa sotavangeista kertoi myös, etteivät he tavanneet koko sotavankeuden aikana kertaakaan punaisen ristin edustajia; osa kuvaili Venäjän punaisen ristin edustajien osallistuneen ukrainalaisten sotavankien psykologiseen kiduttamiseen.

Venäjän viime viikkojen Ukrainaan kohdistuneiden ilmaiskujen (ohjushyökkäykset, lennokki-iskut ja lentopommitukset) kohteina on ollut maan siviili-infrastruktuuria, kuten vesivoimaloita ja lämpövoimaloita sekä sairaaloita ja muita suojeltuja kohteita asuinrakennusten rinnalla. Tällä hetkellä se pommittaa järjestelmällisesti rintaman tuntumassa sijaitsevia ukrainalaisia kaupunkeja päivittäin joko tykistöllä tai perinteisiin ”rautapommehin” asennettavalla UMPK eli Unifitsirovannyi Modul Planirovaniya i Korrektsii-lisäosalla, joka muuttaa perinteisen vapaasti putoavan pommin liitopommiksi, jollainen voidaan pudottaa lentokoneesta kymmenien kilometrien päässä kohteesta. (8) Tällä hetkellä Venäjä on asentanut UMPK-lisäosia muun muassa FAB-250, FAB-500 ja FAB-1500 pommeihin (lukema kirjainsarjan perässä kertoo se, kuinka monen kilon pommista on kyse, FAB-1500 on siis 1½ tonnin lentopommi). Sen arvellaan suunnittelevan UMPK-lisäosan asentamista FAB-3000 lentopommiin. (9) Ukrainan toiseksi suurinta kaupunkia Harkovaa pommittaessa Venäjä pystyy pudottamaan UMPK-lisäosalla varustetut pommit Ukrainan ilmapuolustuksen ulottumattomissa omasta ilmatilasta.

Venäjä on myös ruvennut tekemään aiempaa säännöllisemmin “tuplaiskuja” kohteisiin. Ensimmäistä hyökkäystä seuraa minuuttien tai kymmenien minuuttien kuluttua toinen isku, jolloin kohteena on pelastushenkilökunta kalustoineen. Kiovaan, Hersoniin, Odesaan ja Harkovaan kohdistuneissa rajuissa hyökkäyksissä on menehtynyt ja vammautunut lukuisia pelastus- ja ensiaputyöntekijöitä sekä poliiseja viime viikkoina. (10)

Keir Giles kuvaili teoksessaan ”Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee” Venäjän tapaa käydä sotaa seuraavasti:

”Venäjän tapa käydä sotaa on pysynyt johdonmukaisena, koska se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia. Menetelmään kuuluvat asutettujen alueiden ottaminen maaliksi, mahdollisimman suuren kärsimyksen aiheuttaminen siviileille ja uhrien pakottaminen alistumaan kärsimysten lopettamiseksi. Murhat, raiskaukset, ryöstelyt ja humanitaaristen katastrofien tahallinen tehtailu mahdollisimman suuren inhimillisen kärsimyksen tuottamiseksi ovat jatkuneet samanlaisina läpi historian” ja ”Ukrainan kansalaisten karkotukset Venäjälle ovat uusi kammottava todistus siitä, että Venäjä pitää Stalinin menetelmiä vastauksena ongelmiinsa”. (11)

Se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia, koska Venäjän annetaan tehdä niin. Lännen alistuminen Venäjän eskalaatiouhan edessä on johtanut siihen, että uhkaamalla eskalaatiolla Venäjä on laajentanut tilaa, jolla operoida. Vastaavasti lännen – valtaosin itse aiheutettu – eskalaatiopelko estää sitä reagoimasta Venäjän räikeimpiinkin sotarikoksiin. Tällä hetkellä näen Venäjän jälleen venyttävän rajoja, joiden sisällä operoida. Rajojen venyttämiseen lasken lisääntyneiden kaksoisiskujen ohella kyynelkaasun käytön sotatoimissa ukrainalaisia linnoitejärjestelmiä vastaan kuin myös sotilaallisen aktiivisuuden lisääntymisen Venäjän miehittämän Zaporižžjan ydinvoimalaitoksen alueella sekä ohjushyökkäykset Ukrainan sähköntuotannon kannalta merkittäviä kohteita, kuten Dnipron vesivoimalaitosta (ukr. ДніпроГЕС) vastaan.

* * *

Kirjoitukseni loppuun havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta, pääasiassa miehitetystä Donetskista ympäristöineen.

Olen aiemminkin todennut Venäjän miehittämien alueiden olleen jo vuosien ajan eräänlainen ihmisoikeuksien musta-aukko Euroopassa, jossa toimeenpantuihin räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin lännessä ei kiinnitetty riittävää huomiota. Ollakseni täsmällinen, ehkäpä ei haluttu kiinnittää, koska sen myötä olisi itselle pitänyt esittää lukuisia kysymyksiä ja lopulta kyseenalaistaa oma toiminta suhteessa Venäjään. Tämän haluttomuuden seurauksista maksavat kallista hintaa ihmiset Venäjän miehittämillä alueilla. Donbasissa tämä näkyy kaikkialla arjessa ja kuten tavallista totalitaarisesti hallituille alueille, eliitti elää omassa kuplassaan joutumatta kokemaan kaikkea sitä kurjuutta ja puutetta, jonka kansalaiset kokevat päivittäisessä elämässään.

Tämän vuoden puolella Venäjän miehityshallinto on ruvennut takavarikoimaan niitä asuntoja, joiden omistajat ovat joutuneet muuttamaan alueelta pois. * Käytännössä kyse on omaisuuden varastamisesta, koska asuntojen ja kiinteistöjen todellisilla omistajilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan eikä heille makseta korvauksia ns. takavarikoidusta omaisuudesta. Siitä huolimatta, että alue on de facto Venäjän miehittämä, Moskovassa jatketaan teatteria, joten niinpä kaikki takavarikot toimeenpannaan ”kansantasavallan” nimissä. Nähdäkseni näin toimimalla Venäjä pyrkii vain pesemään käsiään kuvitellessaan voivansa luistaa vastuusta.

Asuntojen takavarikoinnista on ensikäden tietoja miehitetyiltä alueilta. Miehitetyiltä alueilta vuosia sitten muuttaneet tuttavamme nimittäin menettivät asuntonsa tällaisen menettelyn seurauksena. Eivätkä he edes olisi saaneet tietoa asiasta, jolleivat olisi kuulleet sitä entiseltä naapuriltaan, joka asuu edelleen miehitetyssä Donetskissa. Tuttavamme kotiin muutti ”tuntemattomia ihmisiä Venäjältä”, he esiintyvät nyt asunnon omistajina vannoen uskollisuutta Venäjälle.

Kukaan tuskin tietää kuinka paljon venäläisiä on muuttanut Donetskiin, tiedossa kuitenkin on se, että heidän määränsä on lisääntynyt huomattavasti viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun aikana. Eikä kyse ole pelkästään sotilaista vaan siviileistä, jotka ovat muuttaneet Donbasiin. Paikalliset kyllä tunnistavat heidät katsapeiksi (ukr. каца́п) käyttäytymisen ohella kielestä. Illuusio toisiaan ymmärtävistä ukrainalaisista ja venäläisistä murskautuu miehitetyssä Donetskissakin, kun venäläiset eivät ymmärrä ukrainaa – eivät edes paikallisten puhumaa sekaleipää (ukrainan ja venäjän sekoitus).

Muuttoliikkeen tarkoitus on yksiselitteinen, venäläistää miehitetyt alueet, mikä tapahtuu kolmella tavalla. Ensimmäinen on venäläisten muuttaminen alueelle (en nyt ota kantaa siihen, kuinka moni muuttaa alueelle pakotettuna – ei edes kiinnosta minua): toinen on ukrainalaisten pakkovenäläistäminen, kielen ja kulttuurin sekä pakkokansalaisuuden avulla: kolmas on niiden ukrainalaisten elämänhalun murskaamisesta, jotka eivät alistu miehittäjän tahtoon – venäläiset todennäköisesti ajattelevat, että lopulta nämä ihmiset joko pakenevat tai kuolevat. Todellisuudessa tätä on tapahtunut miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla jo vuodesta 2014 – me vain suljimme silmämme siltä. Miettikää kun ehdotatte Ukrainan antautumista, että mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Sitä mitä Venäjä tekee miehittämillään alueilla 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.

Avainasia Venäjän rikollisessa toiminnassa on pakkokansalaistaminen. Tällä hetkellä ilman Venäjän passia eläminen miehitetyillä alueilla alkaa olla mahdotonta etenkin vanhuksille, pitkäaikaissairaille sekä lapsiperheille. Miehittäjä sitoo passiin niin monta asiaa, joita ilman eläminen on hyvin vaikeaa – köyhien kohdalla tämä korostuu entisestään, koska heillä ei ole varaa hyödyntää pimeitä markkinoita. Näitä asioita ovat monet työpaikat sekä eläkkeet, lääkkeiden saaminen apteekista, monilla alueilla hätäapua jaetaan vain Venäjän passia vastaan. Venäläiset tahi kollaboraattorit eivät myöskään piittaa kansainvälisistä sopimuksista. He ovat valmiit käyttämään lapsia ”aseina” saadakseen vanhemmat tekemään haluamansa tai sisarukset. Lapset uhataan viedä vanhemmilta; lapsi saadaan mukaan propagandaan uhkaamalla vahingoittaa vanhempia tai sisaruksia jne. Kuvaukset edellä ovat todellisia tapahtumia miehitetyiltä alueilta: Donetskista, Makiivkasta, Jenakijevesta ja eiköhän tätä samaa tapahdu kaikkialla Venäjän miehittämillä alueilla. Tekoihin syyllistyvät tavalliset venäläiset ja heidän paikalliset apurinsa.

Lukuisat ylläkuvailluista toimista, joihin Venäjä on itse tai kollaboraattoreidensa avulla ryhtynyt, rikkovat Geneven sopimuksia, esim. 49. artikla väestön siirtojen ja pakkosiirtojen osalta, jossa myös kielletään valtaajavaltaa siirtämästä omaa väestöään vallatuille alueille; 50. artikla, jossa käsitellään lasten kohtelua vallatuilla alueilla; 51. artikla, jossa selväsanaisesti kielletään valtaajavaltaa pakottamasta suojeltuja henkilöitä (eli siviilejä) palvelemaan asevoimissaan tai apujoukoissaan. Sodan oikeussäännöissä määritellään myös suojellut kohteet sekä omaisuuden suoja aivan kuten kielletyksi määritellään (väestön) pakottaminen vannomaan uskollisuudenvala vihollisvaltiolle, joita Venäjä on rikkonut toistuvasti Ukrainassa. Unohtamatta sitä, että Venäjä lukuisilla lapsiin kohdistamillaan toimilla rikkoo räikeästi Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistusta ja julistuksen periaatteita. (12) Näitä periaatteita Venäjä on rikkonut miehitetyllä Krimin niemimaalla miehityksen alkuhetkistä lähtien ja Itä-Ukrainassa vedenjakajana voidaan pitää Minsk II-sopimusta, jonka eräs seuraus oli se, että Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista tuli entistä enemmän ”ihmisoikeuksien musta-aukko”, jossa toistuvista räikeistäkään rikkomuksista ei seurannut mitään konkreettista rangaistusta Venäjän asettamalle miehityshallinnolle (osaltaan tämä johtui siitä, että länsi hyväksyi asetelman, jossa Venäjää ei pidetty sodan osapuolena ja täten uskoteltiin Donetskin ja Luhanskin alueilla olevan ”separatististen hallintojen”).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.ohchr.org/en/statements/2021/07/address-ms-nada-al-nashif-deputy-high-commissioner-human-rights-47th-session?LangID=E&NewsID=27289 

2. https://hir.harvard.edu/donetsks-isolation-torture-prison/ 

3. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

4. https://x.com/GwaraMedia/status/1782830491898351898 

5. https://x.com/NOELreports/status/1612807592991932419 

6. https://war.ukraine.ua/russia-war-crimes/ 

7. https://khpg.org/en/1608811992 

8. https://www.popularmechanics.com/military/weapons/a43571893/how-dumb-are-russias-winged-smart-bombs/ 

9. https://en.defence-ua.com/analysis/how_possible_is_to_turn_3_ton_fab_3000_dumb_superbomb_into_a_smart_glide_munition_and_which_aircraft_can_lift_it-9931.html 

10. https://www.independent.co.uk/news/world/europe/kharkiv-drone-attack-double-tap-russia-ukraine-firemen-b2523613.html 

11. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee, s. 178.

12. https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/uutisia/uutisarkisto/lapsen_oikeuksien_paiva.26363.blog

*: Itä-Ukrainan sodan alettua keväällä 2014, ryhtyivät miehitettyjen alueiden nukkehallinnot takavarikoimaan tyhjiksi jääneitä asuntoja. Miehitetyiltä alueilta saamieni tietojen mukaan tuolloin (erityisesti vuosina 2014 ja 2015, jolloin toiminta oli aktiivisinta) asuntoja takavarikoitiin eritoten sodan aikana perustettujen, Venäjän komennossa operoivien, vapaaehtoisjoukkojen tai aluepuolustusprikaatien komentajien ja korkeimpien upseereiden käyttöön. Esim. venäläistaustaiselle Sparta-pataljoonan komentajalle Arseni ”Motorola” Pavloville luovutettiin Donetskista useita asuntoja palkinnoksi. Asunnot olivat pääsääntöisesti laittomasti haltuun otettuja. ”Motorolan” likvidoinnin jälkeen lokakuussa 2016 asunnot siirtyivät jonkin toisen henkilön haltuun.

Arkistoiden kätköstä: Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta

 

On vierähtänyt jo reilu vuosikymmen siitä, kun ensimmäiset kansalaiset kokoontuivat 21. marraskuuta 2013  Kiovan keskustaan Maidan Nezalezhnostille protestoimaan Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin päätöstä olla allekirjoittamatta EU-assosiaatiosopimusta. Helmi-maaliskuussa tulee vuosikymmen Venäjän toteuttamasta Krimin niemimaan miehityksestä ja kansainvälisten sopimusten vastaisesta anneksaatiosta. Krimin niemimaan miehityksestä jokunen viikko eteenpäin – 12. huhtikuuta 2014 – alkaa venäläisjohtoinen operaatio Slovjanskin ja Kramatorskin valtaamiseksi, joka laajenee tulevina viikkoina sodaksi Donbasissa.

Timo Hellenberg ja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä): Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta. 

Syyskuussa 2016 julkaistiin Docendo Oy:n toimesta valtiotieteen tohtori Timo Hellenbergin ja toimittaja Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) yhdessä kirjoittama Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta-teos, joka oli ilmestyessään ensimmäisiä suomen kielisiä (kattavia) Euromaidania ja Ukrainan sodan alkuhetkiä käsitelleitä teoksia. Olin teoksen julkistamistilaisuudessa ja myöhemmin kirjoitin teoksesta SSS-Radion verkkosivulla julkaistun esittelytekstin. Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen vuosipäivän lähestyessä on hyvä julkistaa uudelleen Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta-teoksen esittelyteksti kuvineen. Omalta osaltaan teksti mutta etenkin teos, auttaa meitä hahmottamaan paremmin tapahtumia vuosikymmenen takaa ja kenties ymmärtämään niitä syitä, jotka johtivat Euromaidaniin ja joihin Ukrainan silloinen johto, mutta etenkin Venäjän johto reagoi tunnetulla tapaa.

Alle kopioimaani Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta-teoksen alkuperäistekstiä olen joiltain osin hionut lukukelpoisemmaksi jäsentelemällä lauseita ja virkkeitä sekä korjaamalla muutamia kirjoitusvirheitä. Lukijan on hyvä muistaa se, että teos on kirjoitettu lähes vuosikymmen sitten (julkaistukin syksyllä 2016), jolloin Venäjän rooli Itä-Ukrainan sodan käynnistäjänä ei ollut niin selkeä kuin tänään, josta johtuen teoksessa käytetään termejä (kuten separatismi ja separatisti) tavalla, joka ei tänään olisi perusteltua. Venäjän rooli sodan siemenen kylväjänä (ts. sodan käynnistäjänä), ei vain osapuolena, konkretisoitui avoimien lähteiden sekä erilaisten vuotojen myötä viimeistään vuoden 2016 kuluessa (esim. Egorova Leaks), joten ns. separatismi ja siihen nivoutuvat tapahtumat olivat ulkoa tuotua, Venäjän hyödyntäessä myös paikallisia operaattoreita ja kollaboraattoreita. Teoksessa Venäjän osallisuus (osallistuminen sotaan) käy kuitenkin ilmi monella tapaa, kuten:

”Yksi viimeisimmistä kummallisuuksista sopimuksessa [tarkoittaen Minskin II sopimusta] on kohta, jossa se nimeää rintamalinjalta pois vedettäviä aseita. Muun muassa STT uutisoi, että sopimuksessa mainittuja Tornado-S-raketinheittimiä on vasta äskettäin otettu käyttöön Venäjällä. Eikä Venäjä ole vienyt niitä ulkomaille. Mitä nyt näköjään Ukrainaan”. (1)

Näin suomalaisittain teokseen lisämakua tuo Nina Järvenkylän kuvaus Janus Putkosen tapaamisesta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kuin myös kuvaus ”Slavianin” haastattelusta miehitetyssä Luhanskissa marraskuussa 2014. (2 ja 3) Myöhemmin tämä ”Slavian” tunnistettiin Jan Petrovskiksi (eli Voislav Tordeniksi).

* * *

Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta 

(kirj. valtiotieteen tohtori Timo Hellenberg ja toimittaja Nina Leinonen) 

Marraskuun lopulla 2013 alkanut Euromaidan ja sitä seuranneet tapahtumat ovat epäilemättä merkittävin Eurooppaa koskettanut kriisi tällä vuosikymmenellä. Euromaidan päättyi helmikuun lopulla 2014 vallan vaihtumiseen Ukrainassa, silloinen Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš jätti Kiovan kuukausia jatkuneiden mielenosoitusten ja Kiovaa koskettaneen brutaalin verilöylyn päätteeksi. Tapahtumia Kiovassa seurasi hyvin pian ”vihreiden miesten” suorittama Krimin miehittäminen, hyvin pian tapahtumavyöryn alun jälkeen selvisi, että nämä ”pienet vihreät miehet” olivat Venäjän asevoimien joukkoja – Krimin niemimaan miehittäminen päättyi laittomiin vaaleihin ja lopulta niemimaan anneksoitiin Venäjään. Ukrainan koettelemukset eivät kuitenkaan olleet vielä ohi. Kevään edetessä pidemmälle Itä-Ukrainassa – Donbasissa – alkoi ns. separatismin aalto, jota yritettiin levittää ”vapaaehtoisten” voimin laajemmallekin alueelle Etelä-Ukrainaan Mustanmeren pohjoisrannikolle aina länteen Odesaan saakka. ”Separatismia” seurasi Itä-Ukrainassa sota, joka jatkuu edelleen yli kaksi vuotta alun jälkeen. Sota, joka on vaatinut yhteensä yli 10 000 uhria – siviileitä ja sotilaita. Ukrainassa sota on koskettanut useampaa miljoonaa Donbasin asukasta, Venäjällä tuhansien ”vapaaehtoisten” ja Venäjän asevoimien sotilaiden perheitä ja taistelijoita.

Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teos perustuu Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen omiin silminnäkijähavaintoihin. Timo Hellenberg on kirjoittanut teoksen Kiovan tapahtumia käsittelevän osan alkaen aiheen purkamisen Ukrainan yhteiskunnallisista ongelmista ynnä kansalaisten odotuksista ajalta ennen Euromaidanin alkua. Nina Leinosen osuus käsittelee pääosin sotaa Itä-Ukrainassa sellaisena, kuten hän on sen nähnyt ja kokenut työskennellessään toimittajana alueella.

Tutustuttuani teokseen en voi muuta kuin kiitellä sitä, että niin Hellenberg kuin Leinonen ovat istuneet alas ja kirjoittaneet tämän, monella tapaa, tärkeän teoksen. Euromaidanista ja Ukrainan tapahtumista on kirjoitettu useita teoksia, tavalla tai toisella olen tutustunut osaan niistä – ne ovat täydentäneet omia havaintojani Euromaidanin ja Ukrainaa myöhemmin koskettaneen sodan tapahtumista. Pidän erinomaisen hienona sitä, että Hellenberg on kyennyt avaamaan Ukrainan yhteiskunnallisia ongelmia tarkkapiirteisesti ja objektiivisesti, hänen havaintonsa tukevat omia havaintojani, joita olen tehnyt matkoillani Ukrainassa ja keskustellessani paikallisten kanssa ja tutustuessani maahan vuosina ennen Euromaidanin alkua. Se mitä Maidan Nezalezhnostilla tapahtui syystalven ja talven aikana 2013-2014 oli odotettavissa. Ukrainan yhteiskunnalliset ongelmat olivat todella laajat, suomalaisen on kenties mahdotonta ymmärtää sitä epätoivoa, jonka vallassa miljoonat ukrainalaiset olivat – he kaipasivat ja toivoivat ynnä odottivat muutosta. He asettivat toivonsa EU:n kanssa neuvoteltuun sopimukseen, sen toivottiin vievän Ukrainan kohti länsimaista kansalaisyhteiskuntaa. Sen toivottiin vievän – hitaan prosessin kautta – Ukrainan pois korruptoituneesta oligarkkien ja erilaisten klikkien hallitsemasta yhteiskunnasta. Ukrainalaisista moni ymmärsi sen, että he eivät välttämättä itse juurikaan pääsisi nauttimaan sopimuksen hedelmistä, niin hidas yhteiskunnallinen muutos tulisi olemaan, mutta he ajattelivat lapsiaan, joiden tulevaisuuden he toivoivat muuttuvan merkittävästi paremmaksi yhteiskunnallisen muutoksen kautta. Näin ei kuitenkaan käynyt, Viktor Janukovitš jätti allekirjoittamatta pitkään hiotun sopimuksen. Tämä teko oli kaikella tapaa pettymys miljoonille ukrainalaisille, jotka olivat panneet toivonsa sopimukseen. Janukovitš tuskin arvasi, millaiset seuraukset teolla oli, ymmärrettiinkö edes Moskovassakaan teon seuraamuksia? Se sai kuitenkin kansan kadulle Kiovassa, tuhannet ihmiset kokoontuivat Maidanille osoittamaan mielipiteensä ja pettymyksensä: Euromaidan oli saanut alkunsa.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana Ukrainan silloinen hallinto teki lukuisia karkeita virhearvioita, he myös arvioivat kansalaisten tahdon, päättäväisyyden ja voiman väärin. Janukovitšin hallinto olettaen luotti siihen, että turvallisuuskoneisto kykenisi vastaamaan kansan muodostamaan ”uhkaan”. Tässä hallinto teki toisen merkittävän virheen, turvautui voimaan neuvottelujen sijaan. Marras-joulukuussa 2013 Euromaidan oli kuihtumassa, ihmiset kokivat pettymystä ja epätoivoa, samalla tuhannet Maidan Nezalezhnostilla olleet olivat turhautuneita – he olivat valmiit lähtemään kotiin. Näin kenties olisikin käynyt, jollei Ukrainan silloinen hallinto olisi tehnyt merkittävää virhettä ja turvautunut voimakeinoihin Maidanilla mieltään osoittaviin kansalaisiin. Tämä oli isku vasten kansalaisten kasvoja, mutta yhtä lailla voimankäyttö puhalsi Euromaidanin täyteen liekkiin – tätä kehityskulkua Hellenberg kuvaa erinomaisella tarkkuudella teoksessa.

Tulevia tapahtumia kuvataan Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teoksessa erinomaisesti. Teoksen lukija viedään keskelle Maidania, hän tutustuu suureen joukkoon maidanilaisia. Samalla kun teos on hyvin tarkka silminnäkijäkuvaus seuraavien kuukausien tapahtumista. Teos on myös inhimillinen kuvaus tunteista, joiden vallassa tuhannet ukrainalaiset olivat noina aikoina, jotka johtivat pelättyyn lopputulokseen – katutaisteluihin Kiovan ytimessä. Teoksen tässä osassa kuvataan raadollisesti niitä lukuisia virheitä, joihin Ukrainan hallinto ja sen turvallisuusjoukot syyllistyivät, kuinka voimankäytöstä tuntui tulevan itsetarkoitus ja kuinka hallinto turvautui rikollisiin joukkoihin (tituškoihin) likaisen työn tekijöinä. Kuinka hallinto järjesti lukuisia provokaatioita ja syyllistyi tekoihin, jotka yllättivät tapahtumia tarkkailleet ihmiset ja kansainväliset järjestöt: pidätyksiä, summittaista väkivaltaa, rikollisia otteita rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan ja lopulta puolustuskyvyttömien ihmisten ampumista Kiovan keskustassa.

Dynamon Stadionin portilla Kiovassa.

Kiovan surullisia tapahtumia kuvaavassa osiossa mieleeni jäi lukemattoman kohdat, joita voisin lainata tässä kohdin. Tyydyn kuitenkin poimimaan vain yhden tapahtuman, joka monella tapaa kuvaa Kiovan tapahtumia noina ”hulluina” viikkoina:

”Heti kahden jälkeen yöllä Kiovan kaupungissa kuvailtiin vallinneen lähes keskiaikaisen tunnelman. Mihailovin luostarin oppipoika Ivan oli luvan saatuaan hälyttänyt apuvoimia Maidanille soittamalla hätäsoittoa kirkonkelloilla kello kahdesta kello viiteen aamulla. Tämä oli yksi mieleenpainuvimpia tapahtumia koko Maidanin aikana ennen sen veristä loppunäytöstä. Edellisen kerran tämä oli tapahtunut 1240-luvulla mongolien hyökätessä Kiovaan.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 91).

Kuten Hellenberg silminnäkijäkertomuksessaan teroitti, vaikka tapahtumien keskiössä oli Kiovan ja sen keskusta muutamien hehtaareiden kokoisella alueella, ympäri Ukrainaa järjestettiin Maidania tukevia mielenosoituksia ja tapahtumia. Vastaavia mielenosoituksia järjestettiin myös idässä Janukovitšin tukialueella Donbasissa. Maidanilaisia tuki Kiovan seudulla myös ”Automaidan”, jossa lukuisat autoilijat levittivät ”Maidanin sanomaa” Kiovan alueella ajamalla letkassa, huoltaen samalla myös Maidanin mielenosoittajia Kiovan ytimessä.

Teoksen lukemalla ymmärtää sen, että kaikki alkoi hyvin spontaanisti. Kyseessä ei ollut mikään länsimaiden salaliitto, niiden tukema vallankaappaus Ukrainassa. Toki useat länsimaiset poliitikot ja toimijat antoivat tukensa ukrainalaisille, jotka osoittivat pettymyksensä ja nousivat korruptoitunutta ja rikollista hallintoa vastaan. Mutta aivan kuten kirjoituksen alkupuolella jo osoitin, ja aivan kuten Hellenberg kertoo, Ukrainassa yhteiskunnalliset ongelmat olivat olemassa olevia. Kyseessä oli vuosikausien prosessin tulos, joka odotti syytä purkautumiselle ja EU:n kanssa neuvotellun assosiaatiosopimuksen allekirjoittamattomuus oli lopulta se voima, joka sysäsi tapahtumaketjun liikkeelle. Mikäli Ukrainassa ei olisi tapahtunut merkittävää yhteiskunnallista muutosta tuolloin, on oletettavaa, että jossain vaiheessa kansa olisi kaikesta huolimatta lähtenyt kadulle – aivan kuten se oli lähtenyt aiemminkin.

Ukraina oli tuolloin kaikella tapaa horjahteleva yhteiskunta, on mahdollista, että maan johto ei nähnyt tätä ”palatseistaan”, eikä täten ymmärtänyt sitä, millaisiin tekoihin pettynyt kansa voi ryhtyä ja mihin Euromaidan voi johtaa. Se johti väkeviin vaatimuksiin silloisen presidentti Viktor Janukovitšin astumiseen syrjään ja lopulta Kiovan katutaisteluiden jälkeen näin kävikin. Veristen katutaisteluiden seurauksena Janukovitš jätti Kiovan. Teoksen luettuaan voi päätellä, että lähtöä oli jo valmisteltu jonkin aikaa – se ei ollut hetken päähänpisto vaan valmisteltu teko. Todennäköisesti Janukovitš lähipiireineen tajusi mihin kaikki voi johtaa ja tämän seurauksena alkoi valmistella pakoa, mikäli turvallisuusjoukot ja berkutit eivät saisi tilannetta voimakeinoin hallintaansa. Perjantaina 21. helmikuuta 2014 Janukovitš pakeni Kiovasta ja eri vaiheiden kautta päätyi lopulta Krimille, josta venäläisjoukot avustivat hänet Venäjälle.  

On hyvä, että teoksessa Hellenberg kuvaa tarkasti myös niitä tapahtumia, jotka seurasivat Euromaidania Ukrainassa, kuljettaen lukijaa kohti idän tapahtumia Krimin miehityksen ja laittoman anneksaation kautta.

Seurasin itse Euromaidania sen ensihetkistä lähtien, seurasin myös tapahtumia muualla Ukrainassa – läheisten ja ystävien kautta sain ensikäden tietoa myös idästä Donetskista. Tarkasta seuraamisesta ja lukemattomien luettujen artikkeleiden jälkeen tapahtumat olivat täynnänsä aukkoja, näitä aukkoja etenkin Kiovan tapahtumien osalta Hellenbergin silminnäkijähavainnot täydentävät erinomaisesti. Euromaidan muuttui lihaksi havaintojen täydentäessä toisiaan, ihmiset Maidanilla muuttuvat lihaksi ja vereksi. He saavat uusia ulottuvuuksia, muuttuen todellisiksi, olemassa oleviksi ihmisiksi. Toki yli sadan maidanilaisen elämä päättyi näiden viikkojen kuluessa, hekin saavat arvonannon teoksessa, heidän uhrauksensa ei ole turha. Barrikadien toisella puolen turvallisuusjoukkojen edustajat, berkutit ja miliisit saavat inhimillisiä piirteitä, heidän tekonsa eivät muutu hyväksytyiksi mutta hekään eivät ole yksiulotteisia kuvia. He ovat ihmisiä, joista osa oli valmis vuodattamaan verta, osan jättäessä rivit ja joidenkin vaihtaessa puolta.

Kiovan tapahtumien hämmennys, sekavuus ynnä monissa paikoissa esiintynyt ammattitaidottomuus ja piittaamattomuus saavat osansa. Niitä ruoditaan tarkasti, hetkittäin jopa pikkutarkat (positiivisella tapaa) havainnot tuovat esille kokonaisvaltaisen piittaamattomuuden ja ihmishengen halveksunnan. Syyttävällä sormella voi osoittaa montaa tahoa, mutta viimekädessä syyllinen löytyy presidentinpalatsista.

Kiovan ja Janukovitšin kukistumista kuvaavien tapahtumien ja seuraavien epävarmojen viikkojen myötä Ukrainan silminnäkijäkuvaukset siirtyvät Itä-Ukrainaan Nina Leinosen täydentäessä silminnäkijäkuvauksia omalta osaltaan: Sota, jota ei ole kuvaa nimensä mukaisesti Itä-Ukrainassa ns. separatismin kautta alkanutta sotaa.

Sotaa, jota ei ole, mutta jota soditaan edelleen Ukrainan itäisissä osissa. Tässä sodassa on kuollut tuhansia ihmisiä, haavoittuneita on kymmeniä tuhansia ja kenties pari miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa ja paennut joko Ukrainan hallinnossa oleville alueille tai Venäjälle. Itä-Ukrainassa soditaan sotaa, jonka moni on jo unohtanut ja jonka olemassa olon moni haluaisi unohtaa. Siirtyä eteenpäin ja jättää Ukrainan taistelemaan taistelunsa yksin.

Toimittaja Nina Leinosella on lukuisien Itä-Ukrainassa vietettyjen viikkojen ja kuukausien myötä kertynyt oivallinen näkemys ja tuntemus alueesta. Hän on päässyt seuraamaan tapahtumien etenemistä separatismin alkuhetkistä lähtien, niistä hetkistä, jolloin ensimmäiset ns. separatistit ilmaantuivat katukuvaan, samoin hän on nähnyt ”separatismin” ympärillä esiintyvät lieveilmiöt kaikessa karuudessaan. Hän on myös nähnyt millaisia ”joukkioita” ns. separatismi on veti ympärilleen. Yhtä lailla hän on nähnyt, millaisin joukkioin alkukaaosta levitettiin ja mitä taustalla piili, kuten Leinonen teoksessa kirjoittaa kuvatessaan kevään 2014 tapahtumia:

”Pääosa aukiolla koontuvista ihmisistä on eläkeläisiä. Osa on selkeästi provokaattoreita. Joka kerta, kun kokous on suurempi, kaikuu aukiolla huuto re-fe-rendum! Ihmiset vaativat kansanäänestystä Donetskin liittämiseksi Venäjään, tai ainakin autonomiaa alueelle. Huudot hiipuvat sitä mukaa, kun huudattajat poistuvat paikalta.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 230).

Samoin Leinosen havainnot hallintorakennusten valtauksista tukevat omia havaintojani siitä, että taustalla oli kaikella tapaa valmisteltua ja organisoitua toimintaa – ei mitään satunnaista, hallitsematonta ”aktivismia”:

”Kulissien takana valmistellaan toukokuussa pidettävää laitonta kansanäänestystä, huhtikuisia rakennusten valtauksia suunnitellaan ja alueelle saapuu vähän kerrassaan lisää provokaattoreita. Huhtikuun alussa iskut hallintorakennuksiin ja poliisiasemille alkavat niin samanaikaisesti ja koordinoidusti, eli kyse voi olla vain valmiin suunnitelman toteuttamisesta.” (Silminnäkijät –Taistelu Ukrainasta s. 230).

Donetskin vallattu hallintorakennus huhtikuussa 2014. Maailmanlopun meininkiä. 

Ukrainan tapahtumien tarkastelun kautta on tärkeää, että myös nämä tällaiset havainnot tuodaan esille, ne omalta osaltaan täydentävät kokonaiskuvan rakentumista. Ne ovat monella tapaa merkittäviä havaintoja ja kun tällaisia havaintoja yhdistää muihin alueella olleiden havaintoihin, kuvio muuttuu entistä tarkemmaksi ja hallitummaksi, toiminnaksi, josta aito spontaanius oli kaukana. Toki sitäkin oli mukana, lähinnä osa mielenosoituksiin osallistuneista toimi spontaanisti toteuttaen omia tarpeitaan, mutta se mitä piilee taustalla, on jäänyt aivan liian vähälle tarkastelulle etenkin mediassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tässä suhteessa asianharrastajat ovat olleet kuviosta perillä jo hyvin varhain, keväästä 2014 lähtien – osa jo sitä ennen pohtiessaan, mitä erilaiset ”organisaatiot” kulisseissa suunnittelivat. Mitä tarkoittivat ”Novorossija” -liput, joita eri tilaisuuksissa esiintyi jo vuosia ennen kevään 2014 tapahtumia? Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teoksen myötä nämä aiemmat havainnot saavat lihaa luiden ympärille. Aukot alkavat täydentyä!

Paikoin Nina Leinosen silminnäkijäkuvaus on kuin jännityskertomusta lukisi, tapahtumat ovat sellaisia, joita tavallisen kansalaisen on kenties vaikea uskoa todeksi – en laisinkaan ihmettele tätä. Mutta kun vertaan näitä havaintoja ja kokemuksia muiden alueella vierailleiden tai alueella asuneiden havaintoihin ja kokemuksiin, niin nämäkin havainnot ovat ymmärrettävämpiä – ne eivät ole fiktiivistä tarinaa vaan todellisuutta näissä ”kansantasavalloissa”. Tai tämän hetken Venäjällä.

Itä-Ukrainan sodan merkittävimpiä yksittäisiä tapahtumia on heinäkuun 17. 2014 Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampuminen Itä-Ukrainassa ns. separatistien hallinnoimalla alueella. Teoksessa Leinonen ei ota kantaa siihen kuka ampui koneen alas: ”Kuka antoi käskyn” – kuten ei pidäkään. Kyseinen tehtävä on sälytetty toisille harteille. Leinosen kuvaus lohduttomuudesta alueella marraskuisena päivänä 2014 on kaikesta huolimatta merkittävä, se myös tuo esille hämmentäviä yksityiskohtia ja nostattaa pintaan ajatuksia – varmasti myös tunteita. (4) Itse olen seurannut Ukrainan sodan ohella tarkkaan myös lentoon MH17:sta kytkeytyviä tapahtumia propagandasta eri tahojen suorittamaan tutkintaan. Tällaisessa kuviossa Leinosen inhimillinen silminnäkijähavainto on ajatuksia nostattava, erinomaisen kiinnostava ynnä poikkeava siitä materiaalista, johon pääosin tutustun, samalla havaintoon sisältyy suunnaton tietomäärä.

Leinosen havainto lennon MH17 ”hautausmaalta” ja lukuisat muut vastaavat havainnot Maidanilta Itä-Ukrainan sotaan ovat monella tapaa tärkeitä. Kyseessä on myös suuri joukko havaintoja, jotka ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle aiemmin – tai ne on jopa pyritty torjumaan osassa medioita. Hellenbergin osuudessa on merkittäviä lukuisia havaintoja, eräänä merkittävimmistä pidän selkeää ilmaisua siitä, että Euromaidan ei ollut fasistien tai uusnatsien luomus – heidän osuutensa oli lopulta hyvin marginaalinen. Voidaan melkeinpä sanoa, että heitä oli vain kourallinen verrattuna niihin tuhansiin ja taas tuhansiin, jotka Maidanilla taistelivat paremman tulevaisuuden puolesta.

Vastaavasti Leinosen havainnoista merkittävimmät liittyvät Itä-Ukrainan tapahtumien ensihetkiin, niihin, joita nostin esille aiemmin. Samoin Leinosen havainnoista tärkeiksi voidaan nostaa havainnot informaatiovaikuttamisesta ja suoranaisesta propagandasta. Itä-Ukrainassa propagandaa ja puhetta oli paljon, oli oltava tarkka sen suhteen mihin ja kehen saattoi luottaa: oli nähtävä omin silmin tapahtumat. Näiltä osin nostaisin esille osuuden, jossa Leinonen kuvaa tapaamistaan suomalaissyntyisen Janus Putkosen kanssa. (*) Putkonen toimi tuolloin (ja toimii edelleen) Donetskin ”kansantasavallassa” merkittävissä tehtävissä. Tuolloin, kuten nytkin, ”kansantasavaltaan” päästettiin mielellään vain lojaaleja toimittajia, ei objektiivisia ja tämä koitui Leinosen kohtaloksi. Hän oli objektiivinen ei lojaali ”kansantasavallalle”, niinpä Putkonen oli merkittävässä roolissa sille, että Leinosen akkreditointi kansantasavaltaan evättiin. Kuvaavaa on:

”Putkonen ilmoitti, että nyt käydään informaatiosotaa, ja että hänen edustamansa taho kertoo ainoana oikean totuuden.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 267).

Teoksessa Hellenbergin ja Leinosen osuudet täydentävät toisiaan, Maidanilta edetään Ukrainan sotaan – kummankin havaintoja on helppoa lähestyä, kummallakin on oma persoonallinen tyylinsä. Kirjan kautta moni tapahtuma Ukrainassa muodostuu ymmärrettävämmäksi, samalla kirja herättää halun ja kiinnostuksen tutkia tapahtumia lisää jopa minussa, siitä huolimatta, että olen itsekin elänyt viimeiset vuodet Maidania ja Ukrainan sotaa. Itse pidän, ehkäpä taustastani johtuen, Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teosta hyvin merkittävänä. Se luotaa syvältä ja samalla hyvin inhimillisesti Ukrainan tapahtumia viimeisimpien vuosien ajalta. Se tarjoaa paljon lukijoilleen ja mikä tärkeintä se haastaa lukijansa ja pakottaa tarkastelemaan ympäristöään ja viime vuosien merkittävimpiä uutisia ja termejä, kuten informaatiosota ja propaganda, entistä tarkemmin. Kaikki ei aina ole siltä miltä se näyttää.

Itse pidän kirjaa sen tarjoaman näkökulman ja tapahtumien tarkastelun kautta jopa niin tärkeänä, että näkisin erinomaisen positiivisena, mikäli se olisi mahdollista kääntää useammallekin kielelle.

Minä, itseni ja läheisteni sekä ystävieni puolesta lausun kiitokseni Timo Hellenbergille ja Nina Leinoselle teoksen kirjoittamisen johdosta. Kiitokset myös teoksen kustantaneelle Docendolle!

 

Marko Enqvist” 

Taivaallinen sotnia, Kiova – toukokuu 2016. 

Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) yhteisteoksen julkistuksesta on vierähtänyt jo useampi vuosi. Siitä huolimatta teos on edelleen ajankohtainen ja havainnoiltaan merkittävä, niinpä suosittelen lukemaan sen, mikäli vain saatte sen käsiinne.

 

Marko

 

Kuvat:

Timo Hellenberg: Dynamon Stadionin portilla; Nina Leinonen: Donetskin vallattu hallintorakennus huhtikuussa 2014.

Marko Enqvist: Kansikuva ja Taivaallinen sotnia.

 

Viittaukset:

1. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 337.

2. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 267-269. (*: kuvaus tapaamisesta Janus Putkosen kanssa).

3. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 259-262.

4. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 263-264. 

#StandWithUkraine