MH17: propagandaa tuutin täydeltä

 

Ukrainan sotaa kesällä 2014 seuranneille heinäkuun 17. päivä on syöpynyt mieliin – iltapäivällä kello 16.:20, Amsterdamista (Schiphol) Kuala Lumpuriin matkalla ollut Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER (lento MH17) tuhoutui Ukrainan ilmatilassa, sotatoimialueella, Hraboven kylän yllä. Putoamista seurasi totuudenetsinnän rinnalla hyökynä edennyt valheiden ja disinformaation tulva, johon ryhtyi venäläismedioiden rinnalla suuri joukko erilaisia vaihtoehto- ja vastamedioita, unohtamatta venäläisellä rahalla toimineita propagandamedioita. Alkuhetkillä totuuden etsintä jäi valheiden hyöyn alle, mikä oli tarkoituskin – voisin kuvitella, että venäläisten tarkoituksena oli kylvää valhetta niin paljon, että totuuden kaivaminen esiin valheiden alta olisi käynyt mahdottomaksi, onneksemme näin ei käynyt vaan sitkeyden, tarkkuuden ja erilaisille verkkoalustoille julkaistuiden kuvien ja videoiden myötä totuus kävi ilmi. Ehkäpä etsintään ryhdyttiin määrätietoisesti ja tarmolla, juuri tämän valheiden vuon tähden, koska se oli niin ilmeinen, moniulotteinen ja toisiaan poissulkeva, johdattaen samalla katseen yhteen suuntaan, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa totuus esille! Tässä MH17-projektini viimeisessä osassa luon silmäyksen tähän valheiden verkkoon – propagandan moninaisiin levittäjiin suomalaisia unohtamatta.

Osa valheista oli varmasti tahattomia, ensihetken tietämättömyyden ja epävarmuuden kylvämiä, kuten Tassin julkaisema uutinen ”Eyewitnesses claim Donbass militia downed Ukrainian An-26 plane”, joka löytyy edelleen tässä muodossa Tassin verkkosivulta. (1)

Joka on seurausta Igor ”Strelkov” Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä 17. heinäkuuta julkaistusta päivityksestä, jossa hän (ts. tilin sen hetkinen käyttäjä, joka ei arvioiden mukaan tuolloin ollut Girkin itse) kertoo militanttien pudottaneen Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen.

Moni varmaan pohtii sitä, että miksi Venäjä lähti tämän alkuasetelman jälkeen loputtomien valheiden tielle? Miksei Venäjä yksinkertaisesti kaatanut kaikkea Girkinin komentamien miesten niskaan pyrkien pelastamaan sen mikä oli pelastettavissa? Näihin kysymyksiin tuskin saamme koskaan vastausta. Ehkäpä Venäjän pyrkimyksenä oli yksinkertaisesti saastuttaa informaatioavaruus, saada aikaan tila, jossa totuus menettäisi merkityksensä erilaisten vaihtoehtoisien skenaarioiden (totuuksien) rinnalla, jonka jälkeen ei olisi enää mitään todellista tapahtumaa kuvaavaa totuutta vaan vaihtoehtoisia totuuksia, joista poimia haluamansa vastaamaan omia tarkoitusperiä. Venäjä pääsi vaarallisen lähelle tätä, edelleen moni Venäjän rajojen ulkopuolellakin toistaa jotain venäläisen ”tarinankerronnan” tuotosta, mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa Venäjän ei kuitenkaan onnistunut saastuttaa informaatioavaruutta täysin, ei niin paljon, että totuus olisi menettänyt merkityksensä. Kuten jo edellä viittasin, kenties valheiden vuo lisäsi halua paljastaa asian todellinen tila ja kuvata todellinen tapahtumaketju niin tarkoin kuin mahdollista – tehtävä, jossa Bellingcat lukuisien harrastajien myötävaikutuksella onnistui paremmin kuin hyvin.

 

Valtiollisesta propagandasta resonaattoreihin

MH17 tuhoon liittyvää jälkipyykkiä tarkasteltaessa voidaan aivan perustellusti todeta Venäjän valtiollisten toimijoiden keskittyneet enemmän kapuloiden heittämiseen rattaisiin kuin totuuden selvittämiseen. Propagandan tuottamiseen eivät ole syyllisiä yksin erilaiset valtiollisiin operaattoreihin ja rahoittajiin liitettävät mediat/ valemediat, vaan myös Venäjän valtion edustajat Vladimir Putinista lähtien ovat systemaattisesti toimineet propagandan tuottajina ja toistajina, organisaatioinakin myös sen tuottajina. Venäjällä systemaattiseen propagandan tuotantoon ja jakamiseen ovat syyllistyneet myös merkittävimmät valtio-omisteiset mediat televisiosta kansainvälisiin toimijoin, kuten Russia Today eli RT sekä Sputnik, kuin myös asevoimien media Zvezda (телеканал ”Звезда”).

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että myös Venäjällä on tahoja, jotka ovat pyrkineet totuuden selvittämiseen, osa tällaisista on tehnyt laajaa yhteistyötä Bellingcatin kanssa – tarkoitan nyt venäläistä verkkojulkaisu The Insider’ia – epäilemättä toimintaympäristö on ollut haastava, paikoin varmasti myös vaarallinenkin. Myös Novaja Gazeta on pyrkinyt tuomaan esille valtiollisesta propagandasta erovia (taustoitettuja) MH17 pudottamiseen liittyviä faktoja.

Valtionedustajien roolia tarkasteltaessa ei sovi unohtaa Venäjän suurlähetystöjen sekä kansainvälisten organisaatioiden edustajien roolia disinformaation ja propagandan tuottajina sekä jakajina. Venäjän edustajat YK:ssa kuin myös ETYJ:ssä ovat useammin kuin kerran herättäneet käytöksellään ja toiminnallaan pahennusta, Ukrainan sotatoimialueella disinformaation levittämisen rinnalla venäläiset ETYJ:n tarkkailijat ovat toistuvasti tehneet yhteistyötä Venäjän proxy-joukkojen edustajien kuin myös Venäjän asevoimien sekä turvallisuuselinten edustajien kanssa. Voimme varmuudella todeta joidenkin venäläisten ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluvien tarkkailijoiden työskentelevän Venäjän valtion turvallisuuselimille, kuten FSB:lle ja GRU:lle eli GU:lle. (2) Disinformaation ja propagandan ohella Venäjä on alankomaalaisten syyttäjien mukaan pyrkinyt aktiivisesti estämään MH17 tutkinnan. (3)

Venäjän valtiollisessa propagandassa toistuivat muutamat keskeiset teemat, joita erilaisten vaihtoehto ja propagandamedioiden evaluoimat tarinat täydensivät, näiden propagandamedioiden joukkoon kuului myös suomalaistaustaisen Janus Putkosen johtama, miehitetyssä Donetskissa venäläisellä rahalla toiminut, DONi News (toiminnassa v. 2015–2018). Putkosen rooliin johtavana suomalaisena MH17 propagandistina palaan myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Kuvan kokoamisessa hyödynnetty ukrainalaisen Hybrid Warfare Analytical Group’in taustatyötä.

Yllä olevaan kuvaan olen poiminut muutamia keskeisiä venäläispropagandan toistamia teemoja. Erikseen on hyvä myös mainita se, että Venäjä on myös esittänyt todisteina väärennettyjä satelliittikuvia, esim. 14. marraskuuta 2014 Venäjän valtiollinen televisiokanava kertoi julkaistusta satelliittikuvasta, jossa näkyi MH17 viimehetket. Veli-Pekka Kivimäki julkaisi kuvasta analyysin ”Russian State Television Shares Fake Images of MH17 Being Attacked” Bellingcatin verkkosivulla. Kyseessä ei suinkaan ollut ainoa kerta, jolloin Venäjä turvautui väärennettyihin satelliittikuviin pyrkiessään vakuuttamaan länsimaat Ukrainan syyllisyydestä. Niinkin varhain kuin vain muutama päivä MH17 pudottamisen jälkeen, 21. heinäkuuta 2014, Venäjän puolustusministeriö esitti todisteena satelliittikuvia, joihin se oli väärentänyt päivämäärätiedot. Tämänkin tapauksen Bellingcat kumosi, aiheesta artikkelissa ”MH17 - Forensic Analysis of Satellite Images Released by the Russian Ministry of Defence”.

Suuret mediat kuten RT ja Sputnik saavat uutisilleen suuren näkyvyyden, mutta kokonaiskuvassa ei missään nimessä pidä unohtaa suurta joukkoa eri sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla toimivia medioita sekä aktivistien ylläpitämiä ryhmiä, jotka tuottamisen ohella levittävät varsin tehokkaasti ja toisinaan hyvinkin suurelle joukolle Venäjän narratiivia toistavaa disinformaatiota ja propagandaa, jossa MH17 kattaa usein vain yhden osan kokonaisuudesta. Varsin suurta osaa näistä medioista ja verkostoista toimitetaan Venäjän rajojen ulkopuolella (usein taustalla on kuitenkin venäläiseen rahaan tai tahoihin kytkeytyviä henkilöitä). Tällaisia medioita ovat esim. South Front, Global Research, ANNA-news, Life.ru, Russia Insider sekä huomattava joukko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella toimitetuista ”medioista” – tähän joukkoon DONi Newskin aikanaan kuului. Tavallaan Janus Putkosen päätoimittelema MV-lehti kuuluu nyt tähän joukkoon.

Tässä joukossa työskentelee myös itsenäisiä (omalla nimellä työskenteleviä) toimijoitakin, kuten Patrick Lancaster, Graham W. Phillips, hollantilainen Max van der Werff, joka päätyi viime vuoden lopulla otsikoihin Bellingcatin kumppaneineen tekemien Bonanza Media paljastusten myötä. Max van der Werffin rinnalla Bonanza Mediassa työskenteli RT:n entinen toimittaja Yana Yerlashova. Julkaistun aineiston kautta kävi ilmi se, että Bonanza Median toimittamaa/ tuottamaa materiaalia oli jaettu laajalti venäläisissä medioissa, kuten RT, RIA Novosti, Lenta.ru, Interfax ja Rossiyaskaya Gazeta, ja että se oli tehnyt yhteistyötä GRU:n kanssa. (4 ja 5) Kirjoitin tuolloin lyhyehkön ”MV-lehti osana MH17 disinformaatioverkostoa”-blogin Max van der Werffin ja Janus Putkosen useamman vuoden kestäneestä yhteistyöstä, joka paljastui jo aikanaan Egorova Leaksin yhteydessä vuonna 2016.

Max van der Werffiin verrattuna Patrick Lancaster on olennaisesti pienempi toimija, mutta vuosien työskentelyn myötä hän on koonnut oman (vakiintuneen) seuraajajoukon, ja aivan kuten Max van der Werff, myös hän on työskennellyt Janus Putkosen kanssa. Toisinaan nykymuotoisessa MV-lehdessä lainataan Lancasterin tuottamaa materiaalia. Lancasteriin liittyy merkittävä epäilys siitä, että hän on toimittanut väärennettyjä todisteita MH17 tutkinnassa mukana oleville tahoille. Joitain vuosia sitten hän laati lukuisia katsauksia vierailuistaan MH17 tuhoalueelle, vierailuista koostamissaan katsauksissa hän kuvaili löytäneensä kymmeniä ihmisluiden kappaleita, joiden hän väitti kuuluneen MH17 uhreille.

Lancasterin YouTube-kanavalta PL News Today. 

Nämä MH17 uhrien jäänteet Lancaster väitti löytäneensä kahden kämmenen kokoisen kiven alta.

Mutta tarkastellessamme kokonaisuutta ja disinformaation sekä propagandan huomattavaa määrää, emme voi unohtaa sosiaalisen median alustoja ja käyttäjiä, joiden joukossa on palkattuja trolleja sekä ”hyödyllisiä idiootteja” levittämään disinformatiivista tarinaa. Tässä kuviossa merkittävimpiin toimijoihin kuuluu Internet Research Agency eli IRA, paremmin tunnettu nimellä Pietarin trollitehdas, jonka toimintaa Yleisradion toimittaja Jessikka Aro on myös tutkinut.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 tuhoa seuranneiden päivien aikana IRA:n orkesteroima, Ukrainan asevoimia syyllistävä, kampanja tuotti yhteensä jopa 66 000 twiittiä. Twitterin vuonna 2018 antaman ilmoituksen mukaan, he ovat poistaneet twitteristä yhteensä lähes 4000 tiliä, jotka linkittyvät Pietarin trollitehtaaseen. (6) Twitterin lisäksi IRA toimi myös muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja venäläinen VK:ssa (VKontakte). Sen itse tuottaman materiaalin lisäksi sen toiminta on mahdollistanut myös muiden Venäjän narratiivia toistavien viestien näkyvyyden kasvun. Toisaalta sen työntekijät ovat myös myrkyttäneet keskustelua valheiden lisäksi myös häirinnällä sekä mahdollisesti maalitus- ja raportointikampanjoilla, esim. ukrainalaisiin keskustelijoihin on kohdistettu venäläisoperaattoreiden taholta käynnissä olevan sodan kuluessa lukuisia organisoituja kampanjoita, joiden tarkoituksena on hiljentää keskustelija. Ikävä kyllä sosiaalisen median alustojen heikkouksia hyödyntämällä tällainen raportointikampanja tuottaa toisinaan tulosta, asiallisia keskustelijoita suljetaan pois alustoilta – jopa lopullisesti.

MH17-propagandan yksi säie ulottuu luonnollisesti myös Suomeen – tässä yhteydessä Janus Putkosen roolia ei voi väheksyä, mutta hän ei suinkaan ole ainoa toistuvasti suomeksi MH17-propagandaa tai salaliittoteorioita julkaiseva taho. Kirjoitin viime vuoden maaliskuussa suomalaisesta MH17 disinformaatiosta, kirjoituksessani nostin esille keskeisiä toimijoita heidän yhteistyökumppaneineen, unohtamatta erilaisia keskustelufoorumeita, joiden kautta disinformaatiota koetetaan levittää eteenpäin. Koska kyseinen kirjoitus on edelleen varsin ajankohtainen, merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut, etenkään uusia huomioitavia disinformaation tuottajia ei ole ilmaantunut areenalle, ei tässä kirjoituksessa ole syytä uppoutua tähän suomalaiseen säikeeseen lyhyttä kommentointia syvällisemmin.

MV-lehden verkkohaulla löytyy hakusanalla ”MH17” yhteensä 13 uutista, joissa käsitellään Malaysia Airlinesin lennon MH17 tuhoa tai viitataan sen tuhoon, niin yksistään tätä kautta suomalaiselle yleisölle tarjotaan kohtuudella MH17-disinformaatiota luettavaksi. Putkosen työskennellessä miehitetyssä Donetskissa DONi Newsin päätoimittelijana, suomalaiselle ja englanninkieliselle yleisölle tarjottiin, ainakin lukumääräisesti, selkeästi enemmän MH17 propagandaa. Putkosen julkaisuhistoria kattaa myös ajan ennen siirtymistä miehitettyyn Donetskiin.

Asuessaan Suomessa Putkonen toimitti Verkkomedia-nimistä vastamediaa, jonka linja oli selkeästi länsivastainen. Jo kyseisen verkkojulkaisun lukijoille Putkonen tuotti MH17 disinformaatiota, esim. kirjoittamalla lukijoilleen (kumotuksi tulleen) kirjoitelman Venäjän julkaisemasta satelliittikuvasta, joka Putkosen – virheellisen – päätelmän mukaan todisti Ukrainan syyllisyyden. Julkaisemansa materiaalin perusteella voidaan päätellä Putkosen viehtyneen erityisesti teoriaan Ukrainan ilmavoimien osallisuudesta MH17 tuhoon. Putkonen on julkaissut tätä teoriaa tukevia kirjoitelmiaan suuren joukon Verkkomediaan mutta etenkin DONi Newsiin ja MV-lehteen.

Janus Putkosen julkaisemiin kirjoituksiin verrattuna hiukan laadukkaammin kirjoitettua denialismia ja salaliittoteorisointia tarjoaa disinformatiivisiin vastamedioihin kuuluva Vastavalkea, jonka verkkojulkaisussa on julkaistu useampi spekulatiivinen, salaliittoteorioita vilisevä tahi Venäjän narratiivia toistava kirjoitus Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. Nämä kirjoitukset ovat pääsääntöisesti toimituksen tahi muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskila, tuotoksia. (7) Tämä denialismi leviää myös useille sosiaalisen median alustoille, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään Facebookissa.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen joukko suomalaisia MH17-denialisteja, salaliittoteoreetikkoja ynnä kremliinejä on julkaissut kirjoitelmiaan lukuisilla alustoilla. Osa kirjoittajista on julkaissut itseään toistavia kirjoituksia blogeista Uuden Suomen puheenvuoro-palstaan – Jukka Nieminen kuului tähän porukaan. Nieminen näyttää julkaisevan vähintään kerran vuodessa (heinäkuussa) kirjoitelman, jossa hän toistaa samaa Ukrainaan (ja länteen) kohdistuvaa syytöstä. Hän on julkaissut kirjoituksiaan sinikivi-blogin ohella Uuden Suomen puheenvuorossa kuin myös Vastavalkeassa, ja mahdollisesti muillakin alustoilla. (8) Nieminen toistaa kirjoituksissaan hyvin vahvasti venäjämielistä ”tarinankerrontaa”, jota on havaittavissa myös Risto Koivulan tuotoksissa – tai tajunnanvirrassa, kuten kirjoituksessaan ”Ukraina ampui alas Malesian MH-17-matkustajakoneen v. 2014 provokaatiomielessä?”, joka on hyvin sekava (ja raskaslukuinen) kokoelma uutislainauksia, vastauksia, olettamuksia jne. Ja jossa toistuu ajatus Venäjästä kansainvälisen salaliiton uhrina. Koivula julkaisee myös blogia ”Hämeemmiäs”, jossa toistuvat jotakuinkin samat teemat kuin muissa hänen kirjoitelmissaan.

Salaliittoteorioita vilisevään Havaintoja Uudesta Maailmanjärjestyksestä -blogiin ilmaantui ensimmäinen salaliittoteorialla spekuloiva vain päivää MH17 pudottamisen jälkeen otsikolla ”Itä-Ukrainassa toteutettiin false-flag lentonäytös”, jonka otsikossa viitattiin ”false-flag” -operaatioon ja jossa viitattiin ”sionistiseen valtaeliittiin”. (9) Tämän jälkeen vastaavia, enemmän tahi vähemmän sakeita, kirjoituksia on julkaistu kyseisessä blogissa lukuisia.

Toisinaan myös joku vakavasti otettavampi henkilö heittää epäilyksen varjon MH17 tutkinnan ylle ryhtyessään toistamaan Venäjän disinformatiivista viestiä – perussuomalaisten Tom Packalén on kunnostautunut denialistina ja Venäjän tekojen puolustelijana useammankin kerran, niin Itä-Ukrainan sodassa kuin myös  Salisburyn hermomyrkkyiskun kohdalla. Myös muista maista löytyy omat ”packaléninsa”, esim. Alankomaissa parlamentaarikko Pieter Herman Omtzigt (CDA) on samalla tapaa surullisenkuuluisa hahmo, joka on valeuutisten levittämisen rinnalla syyllistynyt valetodistajan esittelyyn maan viranomaisille.

Tämän kirjoituksen myötä päätän MH17-projektini, jossa olen pääpiirteissään käynyt läpi MH17 pudottaneen Buk-M1 TELARin nro. 332 matkan tukikohdastaan Kurskin alueelta Ukrainan rajalle ja lopulta Itä-Ukrainaan heinäkuussa 2014. Olen myös luonut silmäyksen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin, jonka kalustoon MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR kuului. Lopulta sarjan viimeisissä osissa huomioin JIT:n nimeämät neljä epäiltyä, päättäen urakan disinformaation ja propagandan täyttämään katsaukseen. Tässä vaiheessa huomaan uhranneeni aivan liian vähän aikaa ja tilaa 298 siviilille, joka menettivät henkensä kyseisenä iltapäivänä Buk-M1 TELARista laukaistun ohjuksen 70 kiloisen taistelukärjen räjähtäessä Malaysia Airlinesille kuuluneen Boeing 777-200ER:n rungon vasemmalla puolella, reilut pari metriä ohjaamosta etuoikealle. Mikään ei tuo heitä enää takaisin, sen sijaan oikeus, jota Venäjä välttelee, saattaisi edes hiukan vähentää heidän tuskaa.

Lainaan Tšernobyl-tv-sarjan oikeudenkäynnistä ydinfyysikko Valeri Legasovin sanoja:

”Jokainen valheemme kerryttää velkaa totuudelle.

Ennemmin tai myöhemmin velka pitää maksaa.”

Tänään Venäjä näyttää olevan samassa jamassa, missä Neuvostoliitto oli 1986 Tšernobylin ydinvoimalan neljännen reaktorin räjähtäessä. Velanmaksua odotellessa…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://tass.com/world/741164 

2. https://www.unian.info/politics/1166116-suspended-osce-monitor-confirms-hes-russian-gru-officer.html 

3. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-mh17-idUSKBN20X2LL 

4. https://ukraineworld.org/articles/infowatch/mh17-investigation-twitter 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/11/12/the-grus-mh17-disinformation-operations-part-1-the-bonanza-media-project/ 

6. https://blog.malwarebytes.com/social-engineering/2019/07/malaysia-airlines-flight-17-investigation-shows-russian-disinformation-campaigns-have-global-reach/

7. https://vastavalkea.fi/?s=MH17 

8. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukkanieminen11/mh17-ja-kuudes-vuosipaiva/ 

9. http://nwohavaintoja.blogspot.com/2014/07/ita-ukrainassa-toteutettiin-false-flag.html 

MH17: neljä epäiltyä

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotusta käsittelevässä kirjoitussarjassa on edetty osaan, jossa käydään läpi eräitä Bellingcatin ja sen yhteistyökumppaneiden sekä JIT:n tutkimuksissa esille nousseita nimiä (epäiltyjä) taustoineen. Kirjoituksen keskiössä on JIT:n nimeämä nelikko – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinsky ja Oleg “Gyurza” Pulatov sekä ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko, joita vastaan käydään tällä hetkellä oikeutta Alankomaissa. Vaikka kirjoituksen nimi viittaa epäiltyihin, tässä kirjoituksessa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneen Buk-M1 TELARin miehistö on sivuosassa, vaikka tuona hetkenä vaunujohtajana toiminut henkilö, kantaa tietenkin suuren vastuun siitä, että ohjus laukaistiin lähestyvää lentokonetta kohti. Lentokonetta, jota TELARin miehistö tuskin oli tunnistanut lähestyväksi matkustajalentokoneeksi, todennäköisesti he kuvittelivat – puutteellisten tietojen perusteella – ampuvansa alas sotilaskoneen. On kuitenkin parempi, että en tämän enempää spekuloi, koska silmiä ei pidä sulkea miltään vaihtoehdolta – ei edes tarkoitukselliselta toiminnalta.

Kirjoituksessa en myöskään ota kantaa siihen keitä kyseisen Buk-M1 TELARin miehistöön tuolloin kuului. Tiedämme, että kyseinen Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon, prikaatin 3. pataljoonaan, mutta TELAR oli siirretty 2. pataljoonan varustukseen kesäkuun 2014 lopulla, jolloin osia 2. pataljoonasta siirrettiin tukikohdasta Marshala Zhukovan länsipuolelta Ukrainan ja Venäjän rajanpintaan Millerovon kaupungin länsi- ja lounaispuolelle.

Voimme varmuudella myös sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on hyvin todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 sen miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä. On kuitenkin mahdollista, että vakituisen miehistön sijaan tuolloin TELAR on ollut miehitettynä (tilanteen poikkeuslaatuisuuden tähden) tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta prikaatista tuodulla miehistöllä. Todistaja- ja silminnäkijälausuntojen mukaan miehistö oli pukeutunut samanlaisiin univormuihin sekä kypäriin, joissa oli korvasuojat/ -läpät, mikä omalta osaltaan indikoi sen puolesta, että miehistön haluttiin erottuvat alueella sotivista proxy-joukoista ja paikallisista kootuista militanttiryhmistä.

”Like M58, X48 was present at the firing location. In short, this witness states that on July 17, 2014 in the afternoon, near a blockade of the self-proclaimed DPR on the road from Snizhne to Saur-Mogila, he saw a Buk driving and hear minutes later that a missile was launched. X48 saw the field catch fire and pinpoints where the missile was launched. That is the same location as emerged in the satellite image study. X48 states that the Buk drove to the road after the missile’s launch and also that there were four soldiers in an equal uniform. The uniform was khaki, with a helmet with those ears attached. These soldiers looked different from those at the blockade post.” (1)

Bellingcat julkaisemassaan kirjoituksessa viittaa myös venäläiseen miehistöön:

”It is therefore difficult to say whether Pulatov or his colleagues in the so-called GRU DNR could have given direct orders to a Russian Buk crew to shoot down an aircraft.” (2)

Alla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun miehistö töissä, silminnäkijälausunnon kypärällä viitataan neuvostoajoilta periytyvään, yhä edelleen Venäjän asevoimilla käytössä olevaan vaunumiehistön päähineeseen. Suomessa asepalveluksen suorittaneet tuntevat päähineen kutsumanimellä ”nakkipipo”.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun nro. 333 miehistö töissä, (kuva todennäköisesti vuodelta 2010). (3)

Kesäkuun 19. 2019 Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi nelikon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta.

Entinen tiedustelu-upseeri, eversti, Igor ”Strelkov” Girkin, ”Ryhmä Krimin” komentaja ja ”DNR:n” ”puolustusministeri”. Dmytro Gordonin parin vuoden takaisessa haastattelussa Igor Girkin tunnusti olevansa henkilökohtaisesti vastuussa ainakin neljän ukrainalaisen teloittamisesta antaessaan teloitusmääräyksen, teloitettujen joukossa oli myös siviilejä. Siviilit teloitettiin vuodelta 1941 peräisin olevan Stalinin käyttöön ottaman sotatilalain perusteella, jota Girkin ryhtyi toteuttamaan Slovjanskin ja Kramatorskin alueella keväällä 2014.

Entinen Venäjän GRU:n (GU:n) tiedustelu-upseeri Sergei “Khmury” Dubinsky. Dubinsky toimi ”DNR:n” sotilastiedustelun päällikkönä keväällä ja kesällä 2014. Heinäkuun 17. päivä nauhoitetussa puhelinkeskustelussa Dubinsky toteaa Khartšenkolle (?) –

“they are at the spot and have already downed one Sushka [i.e. a Ukrainian ground-attack aircraft]” (4)

Puhelinkeskustelu käytiin noin 16:48, eli MH17 pudottamisen jälkeen mutta aikana, jolloin heillä ei ollut tietoa siitä, että Ukrainan ilmavoimien rynnäkkökoneen sijaan pudotettu kone kuului Malaysia Airlinesille. Kyseisenä päivänä (17.7.2014) Ukrainan ilmavoimat ei menettänyt ainoatakaan lentokonetta, ainoa sotatoimialueella pudotettu kone oli Malaysia Airlinesille kuulunut Boeing 777-200ER. Samana iltapäivänä Igor ”Strelkov” Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä laitettiin viesti, jossa mainittiin pudotetun Antonov An-26 kuljetuskone. On epävarmaa, kuka Girkinin lähipiiristä kyseisenä iltapäivänä käytti, arvioiden mukaan se ei kuitenkaan ollut Girkin itse. Kun kävi ilmi, että kyseessä ei ollut Ukrainan ilmavoimien (kuljetus)kone vaan MH17, Girkinin viesti poistettiin. Eri alustoilla käyty viestintä omalta osaltaan paljastaa sen, ettei alueella olleilla venäläisupseereilla ollut tietoa siitä, mikä kohde tuolloin  pudotettiin, eikä ohjuslavetin omalla tutkalla kyetty muodostamaan kattavaa tilannekuvaa. MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli Igor ”Bez” Beslerin osaston Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Ilmoituksen myötä Snižnen eteläpuolella asemissa ollut Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Tätä nykyä Dubinsky viettää rauhallisia eläkepäiviä Venäjällä ottamatta Alankomaissa käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä kovinkaan vakavasti.

Venäjän maahanlaskujoukkojen (VDV) entinen everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov, ”DNR:n” sotilastiedustelun toisen osaston (divisioonan) päällikkö. Pulatov on ainoa syytetyistä, joka on palkannut lakimiehiä puolustamaan itseään oikeudessa Alankomaissa, jossa hänen tiimiinsä kuuluu lakimiehet Boudewijn van Eijck ja Sabine ten Doesschate sekä venäläinen lakimies Elena Kutina. (5)

Pulatov oli todennäköisesti korkea-arvoisin proxy-joukkojen upseeri alueella, jolta Buk-M1 TELAR laukaisi MH17 pudottaneen ohjuksen. Samana päivänä (MH17 pudottamisen jälkeen) hän sai käskyn esimieheltään Dubinskyltä ottaa Buk-M1 TELAR vastaan Khartšenkolta Pervomaiskiyn kylän lähellä ja vastata sen vartioinnista ”laukaisupaikalla”.

Entinen Ukrainan asevoimien upseeri ja varuskunnan komentaja Leonid ”Krot” Khartšenko. Julkaistujen tietojen mukaan ukrainalaistaustaisen Khartšenkon ja eräiden hänen alaistensa vastuulla oli Buk-M1 TELARin siirto Ukrainan maaperällä Donetskista Snižnen alueelle, ja myöhemmin Dubinskyin määräyksestä siirtää Buk-M1 TELAR Snižnen alueelta Ukrainan ja Venäjän rajaseudulle. Todistajana esiintyneen, Khartšenkon kesällä 2014 komentaman tiedustelupataljoona ”Krotin” jäsenen ”S21” mukaan –

“Witness S21 states, in summary, that in the summer of 2014 they belonged to a separatist unit that was operating in the area around Donetsk. They reported to the defendant Kharchenko. S21’s duties included manning checkpoints, patrolling, and guarding locations and assets. On the day that flight MH17 was downed, S21 was deployed together with others in the evening to transport a Buk TELAR from Snizhne. They transferred the TELAR to others in the vicinity of Debaltseve.” (6)

Mikä käy yhteen muiden todisteiden sekä teletietojen kanssa.

Khartšenko oli todennäköisesti iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014 Pervomaiskiyn kylän alueella hetkenä, jolloin MH17 pudottanut ohjus laukaistiin.

Kuvakooste yllä: Prospekt Illitšan ja Makiivsken pikatien alue Donetskin itäosissa. Kyseisellä alueella Buk-M1 TELARin nro. 332 siirto-operaatio siirtyi Leonid Khartšenkon vastuulle aamupäivällä 17. heinäkuuta 2014.

Neljän epäillyn lisäksi toistaiseksi JIT ei ole haastanut oikeuteen muita MH17 pudottamiseen osallistuneita henkilöitä, kuten ei myöskään henkilöitä, joiden nimet ovat nousseet esiin Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen tutkinnan yhteydessä. Tutkinnan yhteydessä on esiin noussut useita nimiä, osa heistä kuulunut Venäjän proxy-joukkoihin (tai ”vapaaehtoisiin”) Snižnen alueella heinäkuussa 2014 ja osa on myös ollut mukana Buk-M1 TELARin piilottamisessa useiksi tunneiksi Snižnen taajama-alueelle 17. heinäkuuta 2014 iltapäivästä iltaan, kunnes Leonid Khartšenko – Dubinskyn käskystä – aloitti siirto-operaation kohti Ukrainan ja Venäjän välistä rajaa.

Vain osaa on oikeus tai viranomaiset päässeet kuulemaan, syitä on monia, eräs huomioitava on se, että sota siihen liittyvine tapahtumineen on koitunut muutamien kuolemaksi. Syyttäjän mukaan “several dozen people played a role in transporting and guarding the Buk-TELAR. Several of them could not be identified in the investigation, or have since died.” (7)

Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä toimillaan (salamurhat, attentaatit jne.) omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että moni tapahtumat nähnyt pysyy mieluummin hiljaa kuin antaisi todistajalausunnon edes tunnistamattomana.

Snižnen rintamalohkolla militanttikomentajana toimi heinäkuussa 2014 venäläistaustainen Sergei ”Kep” Velikorodni, jonka alainen tuolloin oli Vladimir Tsemakh, Snižnen ja Semjonovkan alueiden ilmatorjuntajoukkojen komentaja. Ukrainan viranomaiset vangitsivat Tsemakhin erikoisoperaatiossa kesällä 2019 salakuljettaen hänet miehitetyiltä alueilta Ukrainan alueelle. Myöhemmin Tsemakh toimitettiin laajan vankienvaihto-operaation yhteydessä Venäjälle. Tsemakh on antamissaan haastatteluissa todennut olleensa mukana Buk-M1 TELARin piilottamiseen useiksi tunneiksi Snižnen alueelle MH17 pudottamisen jälkeen. (8)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen on yksi, merkittävä, tapahtuma sodassa. Tarkastellessamme sitä, pitää ymmärtää Venäjän rooli Ukrainan sodassa ja samalla muistaa se, että maa tekee kaikkensa vetäytyäkseen vastuusta ja salatakseen komentoketjun ja päätöksentekokoneiston. Bellingcatin ja muiden tahojen tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi jälkien johtavan (käytännössä) Kremliin, ja aktiivisestikin mukana on ollut FSB:n korkeita upseereita, joista eräät – kuten Andrei Burlaka – vieraili vuosina 2014 ja 2015 säännöllisesti Rostovin alueella, myös 15.–18. heinäkuuta 2014 välillä eli hän oli Ukrainaan rajoittuvalla alueella aikana, jolloin MH17 pudotettiin.  (9) Andrei Burlaka on FSB:n rajavartiointiosaston 1. varajohtaja, hänen ollessa rajavartiointiin kuuluvan operaatio-osaston johtaja.

Toisinaan esiintyvään yhteistyöhalukkuuteenkin liittyy epäilyttäviä piirteitä kuin myös tarkoituksellista disinformaation ujuttamista tutkintamateriaalin ja muun aineiston joukkoon, joita (usein) tukee Venäjällä suoritetut omat ”tutkimukset”, joiden tarkoituksena on lähinnä tukea Venäjän valtion valheellista narratiivisia, (siis silloin kun tutkinnan järjestäjän on taho, joka linkittyy valtiollisiin organisaatioihin). (10)

Monilta venäläisten, myös osallisten, puheilta on pudonnut pohja pois tutkimuksissa ja haastatteluissa kerättyjen lausuntojen myötä. Useampi haastateltu tai todistajana esiintyvä on todennut Snižnen eteläpuolisella alueella olleen Buk-M1 TELARin kyseisenä iltapäivänä, osa on myös havainnut ohjuksen laukaisun kyseiseltä alueelta niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin. Muun muassa Vostok prikaatin komentajiin kuuluva  Oleg “Som” Sotnikov totesi alankomaalaiselle tv-yhtiölle jonkin alaisistaan nähneensä Savur-Mohylalta ohjuksen laukaisun Snižnen alueella kyseisenä iltapäivänä, niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin.

Valokuvat, todistajalausunnot ja silminnäkijähavainnot monien muiden todisteiden rinnalla sitovat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluvan Buk-M1 TELARin nro. 332 Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen. Todisteiden määrä on niin mittava, ettei sitä muuta propaganda eikä disinformaatiokaan miksikään. Seuraavassa, tämän kirjoitussarjan viimeisessä osassa, venäläismedioiden disinformaatiosta ja propagandasta, unohtamatta Venäjän aina niin uskollisia ulkomaisia avustajia.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.prosecutionservice.nl/topics/mh17-plane-crash/prosecution-and-trial/court-sessions-june-2020/conclusion-about-the-investigation 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

3. http://ukraineatwar.blogspot.com/2015/01/buk-photos-found-of-russian-53-brigade.html 

4. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

6. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

7. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2019/07/09/the-arrest-of-vladimir-tsemakh-and-its-implications-for-the-mh17-investigation/ 

9. https://www.bellingcat.com/news/2020/04/28/burlaka/ 

10. https://www.youtube.com/watch?v=8DmraSOdTYk 

Aiemmat MH17 projektini kirjoitukset, joissa myös tämän kirjoituksen kannalta huomioitavia linkkejä:

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle (julkaistu 12.12.2020).

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa (julkaistu 16.12.2020).

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati (julkaistu 9.1.2021).

Ukrainassa soditaan seitsemättä kesää

Ukrainan sota alkoi reilut kuusi vuotta sitten huhtikuussa 2014, tuolloin – huhtikuun 12. päivä – venäläisen (entisen) tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä” ilmaantui Donetskin alueella sijaitsevan Slovjanskin keskustaan, aloittaen operaation, joka kevään ja kesän 2014 myötä johti käynnissä olevaan sotaan.

Girkinin johtaman ryhmän ydin oli operoinut yhdessä jo Krimillä Venäjän miehittäessä niemimaan muutamaa viikkoa aiemmin, ja nyt se iski ensimmäisenä Slovjanskin keskustassa sijainneeseen poliisiasemaan, jossa sijaitsi myös alueellinen sisäministeriön päämaja – rakennuksessa tuolloin olleet poliisit ja sisäministeriön henkilökunta eivät juurikaan vastustaneet hyökkääjiä. Tuntia myöhemmin keskusta-alueella sijainnut Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n toimisto vallattiin, samana aamupäivänä ryhmä miehitti myös Slovjanskin kaupungintalon.

Vielä samana päivänä (huhtikuun 12. päivä) Igor Girkinin johtaman ”Ryhmä Krimin” tukena ollut – Venäjän asevoimissa palvelleilla miehillä vahvistettu – Donbass People’s Militia miehitti Slovjanskista etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman. Kramatorskissa varsinainen operaatio alkoi vasta illalla, kun operaatio Slovjanskissa oli alkanut jo aamupäivän varhaisina tunteina.

Ensimmäisen kesän koitettua Ukrainan asevoimat vapaaehtoispataljoonien voimakkaalla tuella etenivät hitaasti mutta varmasti Venäjän proxy-joukkojen miehittämille alueille. Huhtikuussa miehitetyt Slovjansk ja Kramatorsk vapautettiin heinäkuun alkupuolella 2014; mutta jo niitä ennen oli vapautettu Mariupol, joka oli ollut proxy-joukkojen hallussa muutaman viikon ajan touko-kesäkuussa 2014.

Slovjanskin ja Kramatorskin vapauttamisen jälkeen heinäkuussa ukrainalaisjoukot etenivät useilla suunnilla vapauttaen kyliä ja kaupunkeja, ottaen takaisin hallintaansa Venäjän vastaista rajaa, edeten Ilovaiskiin ja aina Donetskin porteille. Tuolloin näytti jo siltä, että sota Ukrainassa päättyy viikkojen kuluessa, että rauha laskeutuu lyhyen sodan jälkeen Ukrainaan, mutta näin onnekkaita ukrainalaiset eivät olleet.

Moskovassa oltiin toista mieltä, elokuun koittaessa Venäjä toimitti entistä enemmän varustusta ja vapaaehtoisia hallussaan olevien rajaosuuksien kautta Ukrainaan, pitääkseen hallussa miehittämänsä alueet. Elokuussa 2014 Venäjä lähetti ”humanitaarisen” rekkakolonnan Troijan hevosena Itä-Ukrainaan, miehitettyyn Luhanskiin.

Maailman lehdistön katseen kohdistuessa näihin valkoisiin rekkoihin, joiden Venäjä markkinoi toimittavan humanitaarista apua sotatoimialueen siviileille, maa valmistautui myös lähettämään joukkonsa rajan yli Ukrainaan.

Elokuun 25. päivä venäläistykistö aloitti Asovanmeren pohjoisrannikolla sijainneen Novoazovskin alueen moukaroinnin – sen myötä avautui uusi rintama sotatoimialueelle; edellisenä päivänä, 24. elokuuta ukrainalaisjoukot havaitsivat ensimmäistä kertaa Venäjän asevoimien joukkoja Ilovaiskissa. Elokuun lopun ja syyskuun alun välillä Venäjän asevoimien osastot hyökkäsivät Ukrainaan, miehittäen laajoja alueita – venäläiset panssariosastot ilmaantuivat Luhanskin porteille ja lopulta itse kaupunkiin. Toive sodan pikaisesta päätöksestä oli haudattava mekanisoitujen kolonnien edetessä entistä syvemmälle Ukrainaan auringon paahtamalla tasangolla.

Venäjän maavoimien T-72B3, Ilovaiskin taistelun jälkeen syyskuussa 2014. (1) 

Venäläisiä maastokuorma-autoja palaamassa Ukrainasta Ilovaiskin taistelun jälkeen, kuvattu Krasnodarovskyin pohjoispuolella Venäjällä. *

Ottaen huomioon, että tätä sotaa käydään Euroopassa, saa se nykyään yllättävän vähän huomiota medioissa, ja silloin kun se huomioidaan, sitä harvoin nimitetään sodaksi – mediassa tavataan nimittää sitä kriisiksi tai vielä lievemmin median tahi valtiovallan edustajat saattavat puhua ”Ukrainan tilanteesta”, jolloin tietämätön ymmärtää hyvin helposti asetelman täysin väärin. Kyse on sodasta, jossa on menehtynyt YK:n arvion mukaan jopa 13200 sotilasta ja siviiliä (6. huhtikuuta 2014–15. helmikuuta 2020 välillä).

Tässä yhteydessä meidän on muistettava se, että Venäjän, Ukrainan sotaan lähettämien kuolleiden ”vapaaehtoisten” lukumäärä ei ole selvillä, kuten ei Venäjän asevoimien ja valtiollisten turvallisuusorganisaatioiden menetykset kaatuneina ja haavoittuneina. Yhdysvaltojen ulkoministeriön arvion mukaan sodan alun ja maaliskuun 2015 välillä Venäjän asevoimat menetti Ukrainan sodassa jopa 500 sotilasta. Ukrainan sotaan osallistuneiden venäläisvapaaehtoisten mukaan, eräiden osastojen tappiot nousivat jopa yli 30 prosenttiin jokaisessa hyökkäyksessä.

YK:n keväällä julkaiseman arvion mukaan Ukrainan sodassa on kuollut (31. maaliskuuta 2020 mennessä) 3353 siviiliä, joista 312 on ulkomaalaisia. Ulkomaalaisista siviiliuhreista 298 on seurausta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta 17. heinäkuuta 2014. Kyseinen lento pudotettiin venäläisjoukkojen toimesta, 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen kuuluneelta  9K37M Buk-M1 TELARilta nro. 332 laukaistulla ohjuksella. (2)

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan tämän vuoden puolella, 1. tammikuuta – 12. heinäkuuta välillä, kahdeksan siviiliä on kuollut sotatoimien seurauksena. (3) Viimeisin kuolonuhri tuli heinäkuun 3. päivä Zaitsevessa, jossa 80-vuotias eläkeläisnainen menehtyi sirpalehaavoihin Venäjän proxy-joukkojen tulittaessa 82 millin kranaatinheittimillä siviilikohteita kylän alueella.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat myös raportoineet lukusista miinoista sotatoimialueella, osassa kyse on uusista miinoitteista, joita sodan osapuolet ovat asentaneet. Eräissä tapauksissa kyseeseen tulee siviilikohteiden lähelle viritetyt tai laukaistut henkilömiinat. Viime viikolla Ukrainan ja Venäjän välisen yhteistyöelimen JCCC:n (Joint Centre for Control and Coordination) tarkkailijat raportoivat proxy-joukkojen ampuneen Novoluhansken alueelle RPG-7 kevyellä singolla POM-2 henkilömiinan sisältäviä erikoisammuksia. (4) Toisin kuin Venäjä, Ukraina on ratifioinut Ottawan sopimuksen, eikä sillä ole enää käytössä henkilömiinoja.

Ukrainan sodan kohdalla jäätynyt konflikti, jollaiseksi sitä usein nimitetään, on sikälikin väärä termi kuvaamaan tilannetta, koska rintamalla tilanne on kuuma kaiken aikaa. Ukrainan hallitsemia alueita tulitetaan käytännössä päivittäin kranaatinheittimillä (82 mm ja 120 mm) venäläisjoukkojen toimesta, venäläisjoukkojen tykistöaseen (122 mm ja 152 mm) käytön ollessa niin ikää säännöllistä ts. viikoittaista.

Kesän kuluessa Venäjä ja sen tukemat proxy-joukot ovat käyttäneet panssarintorjuntaohjuksia olennaisesti talvea enemmän. Venäjän proxy-joukot ovat myös ottaneet käyttöönsä 80 mm S-8 raketteja, joita on ammuttu siviilikohteita kohti useita kappaleita kevään ja kesän aikana. S-8 raketti on alun perin suunniteltu ilmasta maahan aseeksi käytettäväksi helikoptereissa ja lentokoneissa, raketista on myös kehitetty maasta-maahan-versio, jonka kantama on 3–5 kilometriä.

Talven tapaan proxy-joukot ovat toteuttaneet kevään ja kesän aikana kustomoiduilla nelikoptereilla useamman ”ilmaiskun” Ukrainan kontrolloimille alueille. Aiempien iskujen tapaan tavanomaisin käytetty nelikopteri näissä ”ilmaiskuissa” on kiinalaisvalmisteinen DJI Phantom 4, jollainen voidaan varustaa yhdellä tai useammalla kranaattikonekiväärin 30 mm VOG-17 kranaatilla, käsikranaatilla tai muulla räjähteellä. Tällaisia ilmaiskuja on tehty sotilaskohteiden rinnalla siviilikohteisiin sekä ukrainalaisia lääkintäjoukkoja vastaan.

Kuten alla oleva tilasto osoittaa, Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat yksiköt ovat menettäneet kaatuneina sotilaita lähes jokainen viikko tänä kesänä, haavoittuneiden määrän noustessa 77 (1.6.–20. 7.) Vihollisen tappioiden ollessa moninkertaiset, kuolleina ja haavoittuneina.

Ukrainan asevoimien tappiot 1. kesäkuuta – 20. heinäkuuta 2020.

	kuolleet	haavoittuneet
1.–7. kesäkuuta	0	10
8.–14. kesäkuuta	1	11
15.–21. kesäkuuta	2	9
22.–28. kesäkuuta	1	6
29. kesäkuuta – 6. heinäkuuta	0	8
7.–12. heinäkuuta	2	19
13.–20. heinäkuuta	3	14
	9	77

lähde: @uacrisis. 

Jännitys kasvaa miehitetyllä Krimin niemimaalla 

Venäjä on miehityksensä ajan vainonnut Krimin tataareja, vainossa on selkeästi kollektiivisia piirteitä, jossa vaino ja kaltoinkohtelu on ulotettu kaikkiin niihin Krimin tataareihin ja heidän läheisiin, jotka eivät hyväksy miehitystä ja jotka – rauhanomaisesti – ovat sanoin ja teoin vastustaneet Venäjän toimia niemimaalla. Venäjän turvallisuuselinten ja niitä tukevien joukkojen suorittamien ratsioiden perusteeksi riittää epäilys kuulumisesta Krimin tataareiden solidaarisuusliikkeeseen, jonka merkittävimpiä tehtäviä on tukea vangittujen perheitä ja läheisiä ja toimia yhtenä Krimin tataareiden äänitorvista.

Häirintä ja vaino eivät pelkästään kohdistu ihmisiin, Venäjä on miehityksen kuluessa vaikeuttanut uskonnon harjoittamista niemimaalla, tarkoituksellisesti tuhonnut uskonnollisten kohteiden ohella myös kulttuurikohteita – nykyään uskonnollinen vaino kohdistuu myös muiden uskontokuntien edustajiin, kuten Jehovan todistajiin.

Heinäkuun 7. päivä Venäjän turvallisuusjoukot suorittivat ratsioiden sarjan miehitetyllä niemimaalla. Ratsioissa pidätettiin kuusi henkilöä, jotka kaikki siirrettiin Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n tiloihin Simferopoliin. (5) Venäläisviranomaisten mukaan pidätettyjä voi odottaa jopa viiden vuoden vankeustuomiot.

Crimean Solidarityn julkaisema kuva venäläisratsiasta 7. heinäkuuta 2020. ** 

Jännitystä niemimaalla lisää entisestään se, että ensimmäistä kertaa miehityksen aikana kaksi merkittävää vesivarastona toimivaa tekojärveä voi kuivua kokonaisuudessaan. Bilohirsken tekojärven keskiosa on jo täysin kuivunut, sen vieressä sijaitsevan Taihinsken tekojärven odotetaan kuivuvan kokonaisuudessaan syksyyn mennessä. (6) Aktivistilähteiden mukaan Venäjän turvallisuusjoukot vetävät Taihinsken tekojärveltä putken Simferopoliin, helpottamaan kaupungin akuuttia vesipulaa. (7) Pitkään jatkuneen kuivuuden seurauksena Bilohirsken alueen Tanasu- ja Biyuk-Krasu-joet ovat kuivuneet kapeiksi puroiksi.

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan, Ukraina sulki Dnepriltä niemimaalle kaivetun Krimin kanavan, jonka rooli niemimaan vesihuollon kannalta on merkittävä. Ukraina on ilmoittanut avaavansa kanavan padot Venäjän vetäydyttyä niemimaalta ja palautettua niemimaan hallinnan jälleen Ukrainalle.

Pitkään jatkunut kuivuus, kuivuvat vesivarastot ja Venäjän kyvyttömyys ratkaista tätä ongelmaa luovat yhtälön, joka voi johtaa siihen, että Venäjän syksyinen strateginen Kavkaz-2020-sotaharjoitus voi toimia ponnahduslautana operaatiolle, jonka tarkoituksena on ottaa kokonaisuudessaan haltuun Krimin kanava ympäröivine maa-alueineen Dneprille saakka ja näin turvata niemimaan vesihuolto. Ukrainan asevoimat on korottanut joukkojensa valmiutta miehitettyyn Krimin niemimaahan rajoittuvalla Hersonin alueella.

Kavkaz-2020-sotaharjoituksen aktiivinen vaihe ajoittuu syyskuun 21.-26. päiville, mutta Krimin niemimaalla ja muilla, Ukrainaan rajoittuvilla, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueilla, alueelle sijoitettujen joukkojen valmiutta on korotettu. Viime viikonloppuna Vladimir Putin määräsi yllättäen valmiusharjoitukset, joihin osallistuu noin 150 000 sotilasta ja kalustoa maavoimista, ilmavoimista sekä merivoimista – mukaan lukien myös Iskander-M ballistisilla ohjuksilla varustettuja joukkoja eteläisen sotilaspiirin alueella. Krimin niemimaalla valmiusharjoitukseen osallistui Mustanmeren laivaston pinta-alusten ja sukellusveneiden ohella 810. merijalkaväen prikaati sekä muita joukkoja. Samaan aikaan valmiusharjoitusten aikana Venäjä siirsi niemimaalle Kertšinsalmen ylittävän rautatiesillan kautta joukkoja ja kalustoa sekä materiaalia.

Venäjän asevoimiin kuuluvien joukkojen vahvuus Krimin niemimaalla nousee 32 500 sotilaaseen, kyseisten joukkojen lisäksi Venäjä on sijoittanut niemimaalle Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n joukkoja rajavalvontaan sekä vastaamaan miehityshallinnon toteutumisesta. Venäjä on sijoittanut niemimaalle myös kaksi kansalliskaartin (Rosgvardiya) prikaatia.

	lukumäärä 1. tammikuuta 2020
miehistön kokonaisvahvuus	32 500 sotilasta
taistelupanssarivaunut	40 + reservi
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	367 + reservi
tykistö ja kranaatinheittimet	128
raketinheittimet	52
panssarintorjunta-ajoneuvot	39
S-400 ilmatorjuntajärjestelmä	16
Bal- ja Bastion-P pintamaalientorjuntaohjusjärj.	16+
taistelulentokoneet	85
helikopterit	34

Venäjän Mustanmerenlaivasto tukeutuu Krimillä kolmeen satamaan – Sevastopolin, jossa sijaitsee myös laivaston esikunta; Feodosijan ja Kertšin satamiin.

Niemimaalle on myös perustettu ns. Krimin aluepuolustusjoukot, jotka koostuvat venäläisistä vapaaehtoisista sekä kasakoiden puolisotilaallisista joukoista kootuista yksiköistä. Krimin aluepuolustusjoukkojen vastuulla on myös Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohdan operointi Honcharnen lounaispuolella. Alueella suoritettiin koelaukaisuja pintamaaliohjuksilla kyseisten joukkojen toimesta vuonna 2016. Aluepuolustusjoukot ovat aktiivisesti mukana Krimin tataareiden ja muiden miehitystä vastustavien tahojen vainoissa.

Miehityksen alkuvaiheessa näitä ja muita puolisotilaallisia joukkoja käytettiin avoimesti siviiliväestön pelotteluun ja terrorisointiin, ne toteuttivat myös väkivallantekoja ja murhia, joita ei ole tähän päivään mennessä selvitetty. Itse asiassa niiden voidaan sanoa toteuttaneen Venäjän suunnitelmaa, jossa miehityksen suorittaneiden joukkojen (venäläiset erikoisjoukot) rinnalla operoineet puolisotilaalliset joukot kantoivat vastuun siviileiden pelottelemisesta hiljaisiksi.

Marko 

1. https://forensic-architecture.org/investigation/the-battle-of-ilovaisk 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2015/10/08/mh17-the-open-source-evidence/ 

3. https://www.osce.org/files/f/documents/2/9/457672.pdf 

4. https://ukrainetoday.org/2020/07/16/ukraine-spots-banned-russian-made-mines-in-donbas/ 

5. https://112.international/society/crimean-tatars-houses-raided-in-crimea-six-people-apprehended-52827.html 

6. https://www.pravda.com.ua/rus/news/2020/07/18/7259859/ 

7. https://ctrcenter.org/en/news/4877-rossijskie-voennosluzhaschie-pristupili-k-prokladke-truboprovoda-v-okkupirovannom-krymu 

Lähteenä hyödynnetty myös InformNapalmin julkaisemaa artikkelia ”Ukraine handed over intelligence to OSCE about Russia’s military build-up near its borders”.

*: Alun perin Reutersin kuva, havaittu The Battle of Ilovaisk: Verifying Russian Military Presence in Eastern Ukraine -videolla.

**: Крымская солидарность.