Gary Bettman: En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on

 

Ensimmäisten neuvostoliittolaisten maajoukkuekiekkoilijoiden siirtyessä (luvallisesti) 1980-luvulla NHL:ään – Sergei Prjahinin avatessa portit siirtyessä kaudeksi 1989–1990  Calgary Flamesiin – osa liigan seurapomoista suorastaan vihasi tätä ”punaista aaltoa”. Toronto Maple Leafsin legendaarinen omistaja Harold Ballard näki punaista neuvostokiekkoilijoiden ilmestyessä liigaan. Eikä Leafsin kotiareenalla otettu riemunkiljahduksin vastaan Neuvostoliitosta ottelukiertueille tulleita seurajoukkueitakaan, niin pelaajia kuin muutakin joukkueen väkeä muistutettiin Neuvostoliiton käymästä Afganistanin sodasta 80-luvulla erilaisin iskulausein. (1) Monissa muissakin NHL-kaupungeissa yleisö buuasi neuvostoliittolaisten seurajoukkueiden edustajille muistuttaen näitä maansa käymästä sodasta ja harjoittamasta terrorista.

Ballard ei myöskään halunnut Toronto Maple Leafsin silloisen kotihallin, Maple Leaf Gardenin, jäälle Neuvostoliiton maajoukkuekiekkoilijoita, joten Kanada Cupia ei pelattu Maple Leafsien kotiareenalla reiluun vuosikymmeneen vuoden 1976 jälkeen. Vasta Ballardin kuolema vuonna 1989 muutti tilanteen Torontossa. (2)

Aikakausi oli tuolloin toinen kuin nyt, maailma oli kylmän sodan myötä jakautunut kahtia – toki rautaesirippu alkoi 80-luvun lopulla rakoilla rajusti, murtuen konkreettisestikin Berliinin muurin murtumisen myötä marraskuussa 1989 ja Neuvostoliiton hajottua paria vuotta myöhemmin – tästä huolimatta (tai kenties juuri tämän vuoksi) NHL:n suhtautuminen venäläiskiekkoilijoihin näyttäytyy näin ulkopuolisen silmin siltä, kuin roskat haluttaisi lakaista maton alle piiloon. Pois silmistä, pois mielestä!

NHL:n komissaari Gary Bettman on joko tavattoman naiivi tai sitten hän kuvittelee kuulijoiden olevan tavanomaista tyhmempiä ja sulkevan silmänsä Venäjän toimilta, muuten hänen vastauksia viikontakaisessa, Tampereen Nokia-areenalla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, ei oikein voi selittää. Tuolloin  Gary Bettmanilta kysyttiin, näkeekö hän ongelmaa Aleksandr Ovetškinin Putin-suhteessa:

”En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on. Mutta edelleen: hän pelaa NHL:ssä Washington Capitalsille, ei Venäjälle”. (3)

Pohjoisamerikkalaiseen yleisöön tällainen ympäripyöreä, poliittisesti äärimmäisen korrekti vastaus, varmasti uppoaa mutta epäilen, että tuskin olen ainoa suomalainen, joka pitää tätä vastausta tässä maailmanajassa typerryttävän idioottimaisena, josta huokuu läpi pitkälle viety kaupallisuus, jolloin urheilu nähdään omana irrallisena maailmana tästä todellisuudesta, jossa me elämme. Ah! kuinka väärässä hän onkaan.

Epäilen myös, että Washington Capitalsissa voi olla edessä varsin mielenkiintoisia aikoja, mikäli järjestetään tilaisuuksia, joihin entiset seurapelaajat kutsutaan. Joukkueessa nimittäin pelasi kaudesta 1990–1991 kauteen 1994–1995 ja vielä uudelleen NHL-uransa päätösvuosina 2000–2001 ja 2001–2002 Kiovassa syntynyt Dmytro H’rystytš, joka on pelannut olympiakisoissa kuin myös MM-kisoissa Ukrainan maajoukkueessa. Venäjän aloittaessa monen rintaman sodan Ukrainassa 24. helmikuuta, H’rystytš jäi maahan tekemään vapaaehtoistyötä maansa ja sen kansalaisten auttamiseksi, joidenkin tietojen mukaan hän on myöhemmin tänä vuonna värväytynyt Ukrainan asevoimien alaiseen joukko-osastoon.

Mutta palatkaamme Gary Bettmanin poliittisesti liiankin korrektiin vastaukseen. Uskoisin, että Bettmankin tietää millainen suhde Ovetškinilla on Venäjän johtajaan Vladimir Putiniin. Sen perusteella, ettei Ovetškin ole edellisinäkään vuosina tehnyt mitään pesäeroa Putiniin eikä ole tämänkään vuoden puolella näin tehnyt, on suhde edelleen muuttumaton.

Aleksandr Ovetškin on seisonut vuosien ajan Vladimir Putinin rinnalla. Tämä rikkumattoman tuen osoittaminen Venäjän johdolle ja Venäjälle alkoi jo vuosia sitten, johon sisältyy Ovetškinin vuonna 2017 perustamansa ”PutinTeam”-liike, johon liittyi paljon venäläisiä huippu-urheilijoita mutta myös näkyviä persoonia:

”I have never hidden my attitude towards our president, always openly supporting him,” – “I am confident that there are many of us, supporting Vladimir Putin. So let’s unite and show everyone a united and strong Russia!” Ovetškin marraskuussa 2017. (4)

Ovetškin kampanjoi sen jälkeen hyvin aktiivisesti ja näkyvästi Putinin puolesta, osallistuen kiekko-otteluihin ”Putinin joukkueen” kanssa sekä lahjoittaen Putinille pelipaitoja jne. Häntä ei myöskään häirinnyt se, että maaliskuussa 2018 näissä ns. presidentinvaaleissa ”äänestettiin” myös Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla – Ovetškin ankkuroi itsensä Putinin mieheksi.

Tämän vuoden helmikuun jälkeenkin Aleksandr Ovetškin on ollut mukana tilaisuuksissa, joihin on osallistunut kovan linjan putinisteja sekä Venäjän hyökkäyssodan tukijoita. Kesäkuussa Ovetškin hengaili yhdessä Yunarmiyan (ven. Юнармия) johtajan, entisen voimistelijan, Nikita Nagornyin kanssa. (5)

Yunarmiya perustettiin Venäjällä lokakuussa 2015, kyseessä on organisaatio, joka järjestää sotilaskoulutusta 3–18 vuotiaille lapsille ja nuorille. Vuoden 2019 loppuun mennessä siihen oli liittynyt Venäjällä lähes 600 000 lasta ja nuorta. Liikettä on myös levitetty Venäjän rajojen ulkopuolelle, tuhannet lapset ja nuoret sen miehittämältä Krimin niemimaalta ovat liittyneet, tai pakotettu liittymään, Yunarmiyaan. Siihen on käytännössä pakkovärvätty lapsia ja nuoria myös miehitetystä Itä-Ukrainasta, jossa järjestetään muutakin ”patrioottista”, käytännössä hyvin militaristista koulutusta lastentarhoissa ja peruskouluissa – koulutus on pakollista lapsille. Yunarmiyan toiminnassa rikotaan monella tapaa Venäjänkin ratifioimaa Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistusta.

Ovetškinin perustaman ”PutinTeamin” eräs seuraus oli myös se, että moni kiekkoilija valitsi hiljaisuuden, jotta ei joutuisi konfliktiin ”tiimin” jäsenten kanssa ja jotta paikka maajoukkueessa ei vaarantuisi. Venäläisistä NHL-kiekkoilijoista Artemi Panarin kritisoi voimakkaasti Vladimir Putinia jo vuosia sitten, johon toimintaan hän ei juurikaan tukea muilta saanut. (6) Panarin ei ole pelannut Venäjän maajoukkueessa sitten 2017 järjestettyjen MM-kisojen. Taitojensa puolesta hän epäilemättä olisi vakiokalustoa joukkueessa, viimekaudella hän teki NY Rangersissa pelaamassaan 75 ottelussa 22 maalia ja 74 syöttöä.

"Russian Army". (7)

Aleksandr Ovetškin ei ole vain tyytynyt kannattamaan Vladimir Putinia, vuosia sitten hän osoitti Instagramissa hyvin näkyvästi tukea Venäjän asevoimille. Yllä oleva kuva päätyi kohun myötä otsikoihin marraskuussa 2017. Muistamme, että tuolloin Venäjän asevoimat osallistui aktiivisesti sotaan Syyriassa, että sen tuella Bašar al-Assadin hallinto oli käyttänyt kemiallisia aseita useita kertoja vastustajaansa sekä siviilikohteita vastaan, että Venäjä yhdessä Syyrian kanssa tuhosi ilmavoimilla ja tykistöllä siviilikohteita – tulittaen myös sairaaloita, kouluja ja pakolaisleirejä – syyllistyen näin suureen joukkoon sotarikoksia.

Niin, luonnollistahan se on, että huippu-urheilija osoittaa somessa näkyvästi tukea maansa asevoimille, joka tehtailee sarjana sotarikoksia ja jonka joukot olivat vain muutamaa vuotta aiemmin (helmi-maaliskuussa 2014) miehittänyt naapurivaltiolle kuuluvan niemimaan, kuten Venäjä oli tehnyt miehittäessään Krimin niemimaan Ukrainalta. Ja joka samaan aikaan käy sotaa tässä naapurimaassa, kuten Venäjä jo tuolloin soti Ukrainassa. Ei ihme, ettei Ovetškin ole ottanut kantaa Venäjän brutaaliin hyökkäyssotaan Ukrainassa – hän on siellä samassa kuopassa Putinin ja muiden Venäjän brutaalia sotaa kannattavien kanssa. Ovetškinin asemassa on helpompi olla hiljaa, kuin tunnustaa virheensä – tunnustaa, että on tukenut kansanmurhaa toteuttavaa diktaattoria. Suomeksi sanottuna Ovetškin on miljoonia kiekolla ansaitseva mikkihiiri.

Ja Bettmankin tietää, että parempi olla hiljaa kuin sorkkia tätä sontakasaa enempää, olla hiljaa ja toivoa, ettei asia nouse liian usein esille. Omasta puolestani vastaavasti toivon, ettei Ovetškin-asia sieltä pöydältä katoakaan.

Lisää havaintoja: Ovetškin on ollut Kremlin propagandamannekiinina jo vuodesta 2014  

Venäjä hyödyntää huippu-urheilijoita propagandassaan Neuvostoliiton tapaan, niinpä ei ole ihme, ettei Aleksandr Ovetškin ilmestynyt tyhjästä kannattamaan Vladimir Putinia ja perustamaan ”PutinTeamia”. Hän osallistui jo syksyllä 2014 Venäjällä kampanjaan, joka kuuluu niihin ensimmäisiin näkyviin kampanjoihin, joissa venäläispropaganda valjastaa ihmiset toistamaan sanomaansa. Luonnollisesti tämän(kin) kampanjan tarina oli viattoman oloinen ”Save Children From Fascism” – pelasta lapset fasismilta, mutta se oli kuitenkin sovitettu valtiolliseen narratiiviin, jossa fasismi yhdistettiin Ukrainassa Viktor Janukovitšin syrjäyttäneeseen Euromaidan-liikkeeseen ja maan uuteen hallintoon. Venäläiset tiesivät keihin ”fasismilla” viitattiin.

Save Children From Fascism on retoriikaltaan samanoloinen kuin aiemmin samana vuonna (heinäkuussa 2014) käynnistetty näkyvä Save Donbass People -kampanja, jonka lonkerot levisivät Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen myötä Suomeenkin. Helsingissä järjestettiin kampanjaan liittyvä valokuvanäyttely. Näyttelyn yhteydessä, kuten ei venäläisissä propagandajulkaisuissakaan kerrottu sitä, että moni näyttelyn kuvista oli joko muilta sotatantereilta tai elokuvista, kuten runsaasti näkyvyyttä saanut kuva maassa istuvasta itkevästä tytöstä, joka on kuva venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. (8)

Voidaan sanoa, että nämä kaksi propagandakampanjaa ovat avainasemassa, kun puhutaan Venäjän Ukrainaan kohdistamasta vihakampanjoinnista. Näissä luotiin perustaa Venäjän narratiiville Ukrainasta toteuttamassa venäläislasten ja laajemmin venäläisten kansanmurhaa Itä-Ukrainassa, johon kampanjaan useampi suomalainenkin on tahoillaan osallistunut. Nimistä on perusteltua nostaa esiin Johan Bäckman ja Janus Putkonen. 

Nokia-areenalla Tampereella Gary Bettman vastasi toimittajille myös seuraavaa –

Aleksandr Ovetshkin ja kaikki venäläiset NHL:ssä pelaavat NHL-joukkueilleen, eivät Venäjälle.

Epäilemättä pelaajat pelaavat joukkueilleen, mutta samalla Ovetškin monen muun venäläispelaajan lailla palvelee kaiken aikaa maataan – Venäjää, jonka seura Capitals kuin myös liiga – NHL – on unohtanut. Ovetškin ei ole mikään märkäkorva pojankloppi, vaan lähes pari vuosikymmentä taalajäillä tahkonnut ”ikämies”, joka on vapaaehtoisesti hypännyt Putinin hallinnon kelkkaan.

Marko   

 

Lähteet:

1. https://www.jatkoaika.com/Kolumni/nhl-juttuja-2732003/80548 

2. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000003028472.html 

3. https://www.is.fi/nhl/art-2000009182529.html 

4. https://www.reuters.com/article/us-russia-overchkin-putin-idUSKBN1D22LE 

5. https://twitter.com/irgarner/status/1533924603353092097 

6. https://www.sportsnet.ca/hockey/nhl/artemi-panarins-criticism-vladimir-putin-absolutely-unprecedented/ 

7. https://polit.ru/article/2017/11/03/ovechkin/ 

8. https://observers.france24.com/en/20140710-children-heart-ukraine%E2%80%99-image-propaganda-war

Ovetškin ja Nagornyi. (5)

Entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev: Ukrainassa ei ole sisällissotaa

 

Viime joulukuussa venäläinen bloggari ja ”venäläisen maailman” (Russkiy Mir) tukija Maxim Kalashnikov haastatteli Pavel Gubarevia, entistä Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankuvernööriä” (”kansankuvernöörinä” 3. maaliskuuta – 4. marraskuuta 2014). (1) Joulukuisessa haastattelussa Gubarev totesi, että kansannousu Donetskin ja Luhanskin alueilla olisi päättynyt samalla tapaa kuin ne päättyivät Odessassa ja Harkovassa, jolleivat venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoamat joukot olisi tulleet avuksi. Odessassa ja Harkovassa keväällä 2014 venäläisten ja paikallisten operaattoreiden organisoimat vallanvaihdot epäonnistuivat – Harkovassa vähin uhrein, Odessan alueella yhteenotot olivat rajumpia kulminoituen toukokuun yhteenottoihin ja ammattiyhdistysten talon tulipaloon toukokuun 2. päivä, jolloin menehtyi kymmeniä ihmisiä.

Girkinin kokoama ja johtama ”Ryhmä Krim” vastasi tärkeimmistä operaatioista Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla huhtikuussa 2014, käyttäen kaksoiskaupunkeja ponnahduslautana operaation laajentamiselle. Ryhmä Krim muodostui pääasiassa helmi-maaliskuussa 2014 Krimin niemimaan valtaukseen osallistuneista erikoisjoukkojen upseereista ja sotilaista, saaden vahvistusta Itä-Ukrainan alueelta kootuista paikallisista, entisen presidentin, Viktor Janukovitšin tukijoista – joukossa oli huomattava määrä paikallisia sisäministeriön ja Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n upseereita ja sotilaita.

Haastattelussa Gubarev toisti käytännössä samaa, mitä Igor Girkin totesi jo marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle” antamassaan haastattelussa, jossa hän sanoi –

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (2)

Pavel Gubarev, kuva FT.

Pavel Gubarev kuului niihin Ukrainan SNT:n alueella syntyneisiin ja itsenäisessä Ukrainassa asuneisiin, joita kansallismieliset ja ekstremistiset venäläiset liikkeet ja organisaatiot onnistuivat rekrytoimaan riveihinsä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ajamaan venäläiskansallismielistä, (eräissä tapauksissa imperialistista), politiikkaa. Gubarev oli venäläisen Aleksandr Barkashovin perustaman äärikansallismielisen, käytännössä kansallissosialistisen, Venäjän kansallinen yhtenäisyys liikkeen (engl. Russian National Unity eli RNU) jäsen. Myöhemmin hän liittyi ukrainalaisen Natalia Vitrenkon johtamaan Ukrainan progressiiviseen sosialistipuolueeseen (Prohresyvna sotsialistychna partiya Ukrainy), joka oli ytimeltään venäläismielinen, pan-slavistinen ja anti-amerikkalainen puolue, jonka yhteistyökumppaneina Ukrainassa oli esim. äärioikeistolainen Rus’ky blok, ja Venäjällä vastaavasti Aleksandr Duginin ideoima Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM-liike.

Nuori Gubarev RNU:n leirillä (edessä, kolmas vasemmalta).

Venäjän kansallinen yhtenäisyys -liike kuten moni muukin venäläinen äärikansallismielinen, imperialistinen tai kansallissosialistinen liike on näennäisesti Venäjällä kiellettyjen listalla. Ne kuitenkin saavat jatkaa toimintaansa niin kauan, kun niiden toiminta tavalla tai toisella hyödyttää Venäjän johdon imperialistisia pyrkimyksiä. Sen ohella, että tällaiset liikkeet toistavat Venäjän hallinnon imperialistista tarinaa, on liikkeiden ja ryhmien riveistä on ollut (tähän saakka) helpohkoa värvätä vapaaehtoisia Venäjän hallinnon hyödyntämiin joukko-osastoihin ja organisaatioihin. Liikkeet tarjoavat myös Venäjän johdolle keinon rakentaa verkostoja maan rajojen ulkopuolelle jopa vuosia ennen mahdollista aktiivivaihetta tai vain muodostaa väline, joka voi olla yksi keino heikentää kohdevaltion sisäistä yhtenäisyyttä.

Suomessakin vaikuttava, nykyään oikeuden päätöksellä kielletty, Pohjoismainen vastarintaliike tekee yhteistyötä venäläisen  imperialistinen Russian Imperial Movement’in kanssa. (3) Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ruotsalaisia ja suomalaisia jäseniä on tietojen mukaan osallistunut RIM:in järjestämille puolisotilaallisten joukkojen koulutusleireille. Leireillä opiskellaan aseidenkäsittelyn ohella muun muassa pommien tekoa. Kaksi RIM:in leirille osallistunutta ruotsalaista uusnatsia syyllistyi terrori-iskujen tekoon palattuaan koulutusleiriltä Ruotsiin.

Mutta palatkaamme Pavel Gubareviin ja Venäjän rooliin Ukrainan sodassa. Gubarev ei ole ensimmäinen kevään ja kesän 2014 näkyvä alueellinen komentaja, joka osoittaa sormellaan Venäjää, kun etsitään sodaksi edenneen kevään 2014 kaaoksen syyllistä. Viittasinkin jo Igor ”Strelkov” Girkinin marraskuussa 2014 antamaan haastatteluun, jossa hän pitää itseään (ja samalla Venäjää) syyllisenä Itä-Ukrainaan kylvetyn kaaoksen eskaloitumista sodaksi.

Donetskin ”kansantasavallan” ”pääministerinä” toukokuusta elokuuhun 2014 toiminut venäläistaustainen Aleksandr Borodai on todennut nauhoitetussa keskustelussa seuraavaa –

”Well, your plans are far-reaching. Mine are not. I’m carrying out orders and protecting the interests of one and only state, the Russian Federation. That’s the bottom line.” (JIT, MH17 Witness Appeal November 2019).

Borodain, aivan kuten Girkininkin, kohdalla on syytä muistaa se, että he poistuivat Itä-Ukrainan sotatoimialueelta vuoden 2014 aikana nimenomaa Kremlin määräyksestä ja heidän tilalle nostettiin paikallisia eli Ukrainan alueella syntyneitä johtajia, kuten (sittemmin likvidoitu) Aleksandr Zahartšenko. Borodai Reutersille –

 ”Moscow wanted them replaced by a local to try to show the West that the uprising was a grassroots phenomenon”. (4)

Mikä lausuntona selkeällä tapaa paljastaa Putinin hallinnon roolin Ukrainan sodassa, tarvittaessa miehitettyjen alueiden siviilijohtoa vaihdetaan sellaisiin, jotka hyödyttävät Kremlin tavoitteita. Toisaalta samainen Bodorai kiitti antamassaan haastattelussa Venäjän johtajaa Vladimir Putinia maan offensiivista Itä-Ukrainaan syyskesästä 2014. Borodain mukaan Venäjän hyökkäys pelasti heidän kaikkien hengen – samalla myös kuvitteellisen ajatuksen ”kansantasavalloista”. (5)

Huomionarvoinen on myös Alexander Žutškovskin* kirjoittama teos ”85 дней Славянска” (Slovjanskin 85 päivää), jota toimittaja Denis Kazanskii käy läpi laajassa kirjoituksessa ”’85 дней Славянска’ Жучковского: явка с повинной”. Teoksessa Slovjanskin taisteluihin Igor Girkinin joukoissa osallistunut Alexander Žutškovskin kuvaa suorapuheisesti Venäjän roolista sodassa omien mielipiteidensä rinnalla. Hänen mukaansa Igor Girkinin operaatio järjestettiin venäläisen (ortodoksi)oligarkki Konstantin Malofeevin rahoilla ja Vladimir Putinin hiljaisella hyväksynnällä. Žutškovski vertaakin Girkinin ryhmää PMC Wagneriin, kyseessä oli alunalkaen Venäjän valtion hiljaisella hyväksynnällä käynnistetystä operaatiosta synnyttää kaaos Ukrainan itäosiin ja käyttäen kaaoksen luontiin proxy-joukkoja, joina toimi Malofeevin rahoittama osasto.

Aivan kuten Girkin toimi venäläisen oligarkin rahoilla, niin toimi Pavel Gubarevkin. Hän toteutti Donetskissa Putinin neuvonantajana 30.7.2012 – 9.10.2019 toimineen Sergei Glazjevin hahmottelemaa ja rahoittamaa skenaariota.

Gubarev, Girkin, Borodai aivan kuten Žutškovskikin päätyy siihen lopputulokseen, että ilman Venäjän lähettämiä aseita ja lopulta offensiivia elokuussa 2014 Ukrainan hallinto olisi kukistanut epämääräisen kapinallisen liikehdinnän maan itäosissa syyskesään 2014 mennessä.

Alexander Žutškovski toteaa, ettei sodassa ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan.

 

Marko

1. http://khpg.org/en/1608808721

2. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

4. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-russia-surkov-insight/ex-rebel-leaders-detail-role-played-by-putin-aide-in-east-ukraine-idUSKBN1870TJ

5. https://www.facebook.com/watch/?v=2223268461132503

*: Alexander Žutškovskin nimen englannin kielinen kirjoitusasu voi olla useimmille tutumpi: Alexander Zhuchkovsky.

Slovjanskin ja Kramatorskin miehityksestä huhtikuussa 2014.

Aleksandr Barkashovin perustamassa Russian National Unity’ssa (ven. Русское Национальное Единство) eli RNU:ssa oli ja on ideologisesti kyse tästä: