Entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev: Ukrainassa ei ole sisällissotaa

 

Viime joulukuussa venäläinen bloggari ja ”venäläisen maailman” (Russkiy Mir) tukija Maxim Kalashnikov haastatteli Pavel Gubarevia, entistä Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankuvernööriä” (”kansankuvernöörinä” 3. maaliskuuta – 4. marraskuuta 2014). (1) Joulukuisessa haastattelussa Gubarev totesi, että kansannousu Donetskin ja Luhanskin alueilla olisi päättynyt samalla tapaa kuin ne päättyivät Odessassa ja Harkovassa, jolleivat venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoamat joukot olisi tulleet avuksi. Odessassa ja Harkovassa keväällä 2014 venäläisten ja paikallisten operaattoreiden organisoimat vallanvaihdot epäonnistuivat – Harkovassa vähin uhrein, Odessan alueella yhteenotot olivat rajumpia kulminoituen toukokuun yhteenottoihin ja ammattiyhdistysten talon tulipaloon toukokuun 2. päivä, jolloin menehtyi kymmeniä ihmisiä.

Girkinin kokoama ja johtama ”Ryhmä Krim” vastasi tärkeimmistä operaatioista Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla huhtikuussa 2014, käyttäen kaksoiskaupunkeja ponnahduslautana operaation laajentamiselle. Ryhmä Krim muodostui pääasiassa helmi-maaliskuussa 2014 Krimin niemimaan valtaukseen osallistuneista erikoisjoukkojen upseereista ja sotilaista, saaden vahvistusta Itä-Ukrainan alueelta kootuista paikallisista, entisen presidentin, Viktor Janukovitšin tukijoista – joukossa oli huomattava määrä paikallisia sisäministeriön ja Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n upseereita ja sotilaita.

Haastattelussa Gubarev toisti käytännössä samaa, mitä Igor Girkin totesi jo marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle” antamassaan haastattelussa, jossa hän sanoi –

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (2)

Pavel Gubarev, kuva FT.

Pavel Gubarev kuului niihin Ukrainan SNT:n alueella syntyneisiin ja itsenäisessä Ukrainassa asuneisiin, joita kansallismieliset ja ekstremistiset venäläiset liikkeet ja organisaatiot onnistuivat rekrytoimaan riveihinsä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ajamaan venäläiskansallismielistä, (eräissä tapauksissa imperialistista), politiikkaa. Gubarev oli venäläisen Aleksandr Barkashovin perustaman äärikansallismielisen, käytännössä kansallissosialistisen, Venäjän kansallinen yhtenäisyys liikkeen (engl. Russian National Unity eli RNU) jäsen. Myöhemmin hän liittyi ukrainalaisen Natalia Vitrenkon johtamaan Ukrainan progressiiviseen sosialistipuolueeseen (Prohresyvna sotsialistychna partiya Ukrainy), joka oli ytimeltään venäläismielinen, pan-slavistinen ja anti-amerikkalainen puolue, jonka yhteistyökumppaneina Ukrainassa oli esim. äärioikeistolainen Rus’ky blok, ja Venäjällä vastaavasti Aleksandr Duginin ideoima Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM-liike.

Nuori Gubarev RNU:n leirillä (edessä, kolmas vasemmalta).

Venäjän kansallinen yhtenäisyys -liike kuten moni muukin venäläinen äärikansallismielinen, imperialistinen tai kansallissosialistinen liike on näennäisesti Venäjällä kiellettyjen listalla. Ne kuitenkin saavat jatkaa toimintaansa niin kauan, kun niiden toiminta tavalla tai toisella hyödyttää Venäjän johdon imperialistisia pyrkimyksiä. Sen ohella, että tällaiset liikkeet toistavat Venäjän hallinnon imperialistista tarinaa, on liikkeiden ja ryhmien riveistä on ollut (tähän saakka) helpohkoa värvätä vapaaehtoisia Venäjän hallinnon hyödyntämiin joukko-osastoihin ja organisaatioihin. Liikkeet tarjoavat myös Venäjän johdolle keinon rakentaa verkostoja maan rajojen ulkopuolelle jopa vuosia ennen mahdollista aktiivivaihetta tai vain muodostaa väline, joka voi olla yksi keino heikentää kohdevaltion sisäistä yhtenäisyyttä.

Suomessakin vaikuttava, nykyään oikeuden päätöksellä kielletty, Pohjoismainen vastarintaliike tekee yhteistyötä venäläisen  imperialistinen Russian Imperial Movement’in kanssa. (3) Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ruotsalaisia ja suomalaisia jäseniä on tietojen mukaan osallistunut RIM:in järjestämille puolisotilaallisten joukkojen koulutusleireille. Leireillä opiskellaan aseidenkäsittelyn ohella muun muassa pommien tekoa. Kaksi RIM:in leirille osallistunutta ruotsalaista uusnatsia syyllistyi terrori-iskujen tekoon palattuaan koulutusleiriltä Ruotsiin.

Mutta palatkaamme Pavel Gubareviin ja Venäjän rooliin Ukrainan sodassa. Gubarev ei ole ensimmäinen kevään ja kesän 2014 näkyvä alueellinen komentaja, joka osoittaa sormellaan Venäjää, kun etsitään sodaksi edenneen kevään 2014 kaaoksen syyllistä. Viittasinkin jo Igor ”Strelkov” Girkinin marraskuussa 2014 antamaan haastatteluun, jossa hän pitää itseään (ja samalla Venäjää) syyllisenä Itä-Ukrainaan kylvetyn kaaoksen eskaloitumista sodaksi.

Donetskin ”kansantasavallan” ”pääministerinä” toukokuusta elokuuhun 2014 toiminut venäläistaustainen Aleksandr Borodai on todennut nauhoitetussa keskustelussa seuraavaa –

”Well, your plans are far-reaching. Mine are not. I’m carrying out orders and protecting the interests of one and only state, the Russian Federation. That’s the bottom line.” (JIT, MH17 Witness Appeal November 2019).

Borodain, aivan kuten Girkininkin, kohdalla on syytä muistaa se, että he poistuivat Itä-Ukrainan sotatoimialueelta vuoden 2014 aikana nimenomaa Kremlin määräyksestä ja heidän tilalle nostettiin paikallisia eli Ukrainan alueella syntyneitä johtajia, kuten (sittemmin likvidoitu) Aleksandr Zahartšenko. Borodai Reutersille –

 ”Moscow wanted them replaced by a local to try to show the West that the uprising was a grassroots phenomenon”. (4)

Mikä lausuntona selkeällä tapaa paljastaa Putinin hallinnon roolin Ukrainan sodassa, tarvittaessa miehitettyjen alueiden siviilijohtoa vaihdetaan sellaisiin, jotka hyödyttävät Kremlin tavoitteita. Toisaalta samainen Bodorai kiitti antamassaan haastattelussa Venäjän johtajaa Vladimir Putinia maan offensiivista Itä-Ukrainaan syyskesästä 2014. Borodain mukaan Venäjän hyökkäys pelasti heidän kaikkien hengen – samalla myös kuvitteellisen ajatuksen ”kansantasavalloista”. (5)

Huomionarvoinen on myös Alexander Žutškovskin* kirjoittama teos ”85 дней Славянска” (Slovjanskin 85 päivää), jota toimittaja Denis Kazanskii käy läpi laajassa kirjoituksessa ”’85 дней Славянска’ Жучковского: явка с повинной”. Teoksessa Slovjanskin taisteluihin Igor Girkinin joukoissa osallistunut Alexander Žutškovskin kuvaa suorapuheisesti Venäjän roolista sodassa omien mielipiteidensä rinnalla. Hänen mukaansa Igor Girkinin operaatio järjestettiin venäläisen (ortodoksi)oligarkki Konstantin Malofeevin rahoilla ja Vladimir Putinin hiljaisella hyväksynnällä. Žutškovski vertaakin Girkinin ryhmää PMC Wagneriin, kyseessä oli alunalkaen Venäjän valtion hiljaisella hyväksynnällä käynnistetystä operaatiosta synnyttää kaaos Ukrainan itäosiin ja käyttäen kaaoksen luontiin proxy-joukkoja, joina toimi Malofeevin rahoittama osasto.

Aivan kuten Girkin toimi venäläisen oligarkin rahoilla, niin toimi Pavel Gubarevkin. Hän toteutti Donetskissa Putinin neuvonantajana 30.7.2012 – 9.10.2019 toimineen Sergei Glazjevin hahmottelemaa ja rahoittamaa skenaariota.

Gubarev, Girkin, Borodai aivan kuten Žutškovskikin päätyy siihen lopputulokseen, että ilman Venäjän lähettämiä aseita ja lopulta offensiivia elokuussa 2014 Ukrainan hallinto olisi kukistanut epämääräisen kapinallisen liikehdinnän maan itäosissa syyskesään 2014 mennessä.

Alexander Žutškovski toteaa, ettei sodassa ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan.

 

Marko

1. http://khpg.org/en/1608808721

2. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

4. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-russia-surkov-insight/ex-rebel-leaders-detail-role-played-by-putin-aide-in-east-ukraine-idUSKBN1870TJ

5. https://www.facebook.com/watch/?v=2223268461132503

*: Alexander Žutškovskin nimen englannin kielinen kirjoitusasu voi olla useimmille tutumpi: Alexander Zhuchkovsky.

Slovjanskin ja Kramatorskin miehityksestä huhtikuussa 2014.

Aleksandr Barkashovin perustamassa Russian National Unity’ssa (ven. Русское Национальное Единство) eli RNU:ssa oli ja on ideologisesti kyse tästä: