Lukašenkan tie, kollektiivitilan puoluesihteerin paikalta Putinin puudeliksi

 

Alkuun huomautus lukijoille, kirjoitukseni hetkittäisestä ironisesta sävystä huolimatta en millään muotoa halua vähätellä Euroopan viimeiseksi diktaattoriksikin nimetyn Aljaksandr Ryhoravitš Lukašenkan vastenmielisiä tekoja. (Lukašenka piti hallussaan titteliä ”Euroopan viimeinen diktaattori” aina siihen saakka, kun Vladimir Putin kadotti lopullisesti todellisuudentajunsa eristäessään itsensä maailmalta koronavirusepidemian aikana).

Tuskainen Lukašenka (keskellä) seuraamassa romahtavan suurvallan viimeistä voitonpäivän paraatia?

Neuvostoliiton käydessä kuolinkamppailuaan 90-luvun alkupuolella,  Valko-Venäjä julistautui vastahakoisesti suvereeniksi heinäkuun 27. päivä 1990, ja siitä tuli virallisesti Valko-Venäjän tasavalta seuraavan vuoden elokuussa, 25. elokuuta 1991. Maan päämiehenä toimi itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina markkinatalousuudistuksia ajanut Stanislau Šuškevitš, jota vuoden 1993 lopulla parlamentin korruption vastaisen komitean puhemies Aljaksandr Lukašenka syytti kymmenien virkamiesten ohella korruptiosta ja valtionvarojen kavaltamisesta. Lukašenkan syytökset johtivat epäluottamusäänestykseen, jonka Šuškevitš hävisi. Kuinka ollakaan, myöhemmissä tutkimuksissa Šuškevitšia vastaan kohdistetut syytökset osoitettiin vääriksi. Seuraavana vuonna (1994) Valko-Venäjällä järjestettiin maan ensimmäiset presidentinvaalit Neuvostoliiton hajoamisen ja itsenäistymisen jälkeen, vaalien suosikkina pidettiin Šuškevitšin tilalle pääministeriksi noussutta Vjatšaslau Kebitšiä. Vaalin voitti 45 prosentin äänisaaliilla Aljaksandr Lukašenka, Kebitšin äänisaaliin jäädessä 15 prosenttiin ja Šuškevitšin 10 prosenttiin – loppujen ehdokkaiden jäädessä marginaaliin.

Lukašenkan valta sementoitui vuoden 1996 kansanäänestyksessä, jonka myötä hänen presidenttikautensa jatkui vuoteen 2001. Niin kiinnostavaa kuin olisikin kerrata Valko-Venäjän historiaa en sitä tässä kirjoituksessa ryhdy tekemään. Aihe, kiinnostavuudestaan huolimatta, ei ole relevantti tämän kirjoituksen teeman näkökulmasta tarkasteltuna, vaikka se tarkentaisikin kuvaa siitä, kuinka Lukašenkan onnistui ottaa kokonainen valtio kuristusotteeseensa ja avaisi sitä, kuinka olemme päätyneet vallitsevaan tilanteeseen, jossa Venäjä samanaikaisesti käy brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa ja on kahlinnut Valko-Venäjän kohtalon omaansa.   

Lukašenkan hallintokaudella Valko-Venäjästä muotoutui ensin kansalaistensa oikeuksia polkenut autoritaarinen valtio, jota [Valko-Venäjää] Yhdysvalloissa syytettiin Irakin sodan (v. 2003-) alun jälkeen kaupasta ”pahan akselin” kanssa nimittäen Lukašenkaa samalla ”Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi”, (1) ja kuinka maa lopulta ajautui suhteessa Venäjään vasallivaltion asemaan. Lukašenka haaveili Valko-Venäjän ja Venäjän valtioliitosta jo 90-luvun puolella, epäilen hänen kuitenkin nähneen itsensä jossain muussa, kuin nöyrän – isäntäänsä tottelevan – puudelin asemassa. Siinä missä moni muu Vladimir Putiniin alisteisessa asemassa ollut naapurivaltion johtaja on onnistunut ottamaan etäisyyttä isäntäänsä Venäjän ”erikoisoperaation” mahalaskun myötä, Aljaksandr Lukašenka ei ole tässä onnistunut. Ennemminkin näyttää siltä, että lieka isännän ja puudelin välillä on entisestään kiristynyt – vai onko mahdollista, että asetelma keikahtaa vielä toisin päin. Tähän retoriseen kysymykseen en nyt suoraan vastaa, kirjoitukseni perusteella on ehkäpä mahdollista päätellä jotain tulevista suuntaviivoista.

Tämän verkkaisesti edenneen alustuksen jälkeen onkin syytä käydä kiinni itse asiaan eli tarkastella sitä mikä Aljaksandr Lukašenkan ja hänen johtamansa valtion asema Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on. Tarkastellessamme Valko-Venäjän roolia (asemaa) Venäjän Ukrainaan kohdistuneessa hyökkäyssodassa, meidän ei pidä unohtaa sitä, että Valko-Venäjä näytteli hyvin merkittävää roolia syksyllä 2021, jolloin Aljaksandr Lukašenkan rikollinen hallinto kävi Venäjän kanssa hybridisotaa EU:ta vastaan, jossa yhtenä välikappaleena olivat pakolaiset ja siirtolaiset, joita lennätettiin Valko-Venäjälle useasta eri lähtömaasta (ja useiden eri lentoyhtiöiden koneilla). (2)

Huomio kirjoitan kanssa, en tuella, koska nähdäkseni ilman Kremlin hyväksyntää operaation toteuttaminen nähdyssä laajuudessa ei olisi ollut mahdollista, joten pidän todennäköisenä, että operaation suuntaviivat piirrettiin Minskin sijaan Moskovassa. Myös se, että Venäjän kaukotoimintailmavoimien Tupolev Tu-22M3 strategiset pommikoneet suorittivat näyttävän demonstraatiolennon Valko-Venäjän ilmatilassa maan ilmavoimien hävittäjien saattamana, alleviivaa sitä, että operaatiossa on kyse muustakin kuin Valko-Venäjän itsenäisestä hybridisodankäynnin-operaatiosta länttä vastaan. Kyseisen syksyn ja syystalven tapahtumia Valko-Venäjällä voi myös tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta, paria kuukautta myöhemmin maat aloittivat yhteisen Union Resolve-2022-sotaharjoituksen. Lukašenka antoi hyväksyntänsä maassa järjestettävälle Valko-Venäjän ja Venäjän yhteiselle sotaharjoitukselle tammikuun puolivälin (v. 2022) tietämillä. Tammikuun 17. 2022 Kalodzištšyssä kuvattiin venäläiskalustoa ja joukkoja kuljettanut tavarajuna, seuranneina päivinä lisää joukkoja ja kalustoa alkoi virrata Brjanskin alueelta Venäjältä Valko-Venäjälle. Kaksivaiheisen harjoituksen aktiivinen vaihe pidettiin 10.-22. helmikuuta 2022 Valko-Venäjällä, pääasiassa maan länsi- ja lounaisosissa mutta myös Ukrainaan rajoittuvilla alueilla. (3) Kaksi päivää harjoituksen päättymisen jälkeen (aamuyöllä 24. helmikuuta 2022) Venäjä hyökkäsi laajalla rintamalla Ukrainaan – osa hyökkäykseen osallistuvista joukoista lähti liikkeelle Valko-Venäjän eteläosista Ukrainaan rajoittuvilta alueilta. Venäjän ilmavoimat tuki offensiivia tukeutuen myös lentotukikohtiin Valko-Venäjällä, Kiovan ja Tšernihivin alueisiin Ukrainassa kohdistettiin myös epäsuoraa tulta Valko-Venäjän maaperältä.

Vaikka Valko-Venäjä ei osallistunut aktiivisesti sotatoimiin Ukrainassa*, maa oli sodan osapuoli alusta alkaen antaessaan tukikohtiaan Venäjän käyttöön ja suodessaan Venäjälle mahdollisuuden toteuttaa operaatioita syvälle Ukrainaan alueensa kautta. Valko-Venäjän tämänhetkinen asema suhteessa Venäjään tarkoittaa myös sitä, että Ukrainaan kohdistuu kaiken aikaa (ainakin teoreettinen) uhka myös pohjoisesta. Venäjä on painostanut Lukašenkan hallintoa avaamaan uuden pohjoisen rintaman ja hyökkäämään Ukrainaan, onnistumatta painostustoimissa. Lukašenka todennäköisesti tietää tällaiseen hyökkäykseen sisältyvät riskit ja täten välttelee sellaiseen ryhtymistä viimeiseen saakka, mutta teoreettinenkin uhka pohjoisen suunnalta tarkoittaa sitä, että Ukrainan on pidettävä ylimääräisiä joukkoja maansa pohjoisosien – etenkin Kiovan alueen – suojana.

Lukašenkan vastentahtoisuus uuden rintaman avaamiseen voi johtaa Kremlin taholta toimiin uppiniskaiseksi käyvää diktaattoria vastaan. Ei siis ihme, että voitonpäivänparaatia tuskaisena seuranneen Lukašenkan ympärillä on vellonut enemmänkin spekulaatioita hänen terveydentilasta. (4) Vaan saavuttaisiko Vladimir Putin tavoitteensa poistamalla Lukašenkan laudalta? Se voisi myös johtaa siihen, että kansa lähtisi uudelleen Valko-Venäjällä kadulle vaihtaakseen vallan Minskissä, tai estääkseen Venäjää vetämästä Valko-Venäjää entistä syvemmälle turmioon! Ennustettavuutta vaikeuttaa myös se, että minkä roolin turvallisuuskoneisto tai asevoimat ottaisi tilanteessa, jossa Lukašenka päättäisi päivänsä ja jonka seurauksena maa ajautuisi kaaokseen, ja Kremlin haltuun.  

Valko-Venäjä ei ole pelkästään antanut alueitaan ja tukikohtiaan Venäjän käyttöön, Venäjän on myös ollut mahdollista harjoittaa ja kouluttaa joukkojaan sen alueella (johtuuko tämä siitä, että Venäjällä on hyökkäyssodan synnyttämien runsaiden tappioiden seurauksena puutetta kouluttajista?). Edellisten lisäksi Venäjä on myös saanut Valko-Venäjältä aseita, ammuksia sekä materiaaliapua, jotta sen olisi mahdollista jatkaa sotaa samalla intensiteetillä. (5) Toukokuun 2023 loppuun mennessä Venäjä on varmistetustikin menettänyt hyökkäyssodassa Ukrainaan 2000 taistelupanssarivaunua, todellisen luvun ollessa olennaisesti suuremman, (6) joten Venäjän Valko-Venäjältä saama aseistus ja muu varustus omalta osaltaan mahdollistaa rikollisen hyökkäyssodan jatkamisen siihen liittyvine julmine piirteineen (sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan). Näin maalaisjärjellä tuumailtua, olisi luonnollista, että valtiojohdon tulisi kantaa vastuunsa teoistaan kansainvälisessä oikeudessa.

Toisaalta näyttää siltä, että Valko-Venäjän ylin johto joutuu kaikissa tapauksissa vastuuseen Venäjän hyökkäyssotaan liittyvissä tapahtumissa sen ohella, että maan johto (viimekädessä Aljaksandr Lukašenka) on syyllistynyt suureen joukkoon ihmisoikeusrikoksia omia kansalaisiaan kohtaan vallassa olo aikanaan. (7) Yksistään elokuussa 2020 alkaneiden, Lukašenkan vastaisten mielenosoitusten aikana maan hallinto syyllistyi ihmisoikeusrikkomuksiin, systemaattiseen kiduttamiseen ja murhiin vaalien varastamisen ohella, joten jo yksin niiden tähden olisi enemmän kuin suotavaa, että Lukašenkan johdolla maan ylimmät turvallisuusviranomaiset päätyisivät jokin päivä Haagiin (tai muuhun kansainväliseen tribunaaliin). (8) Toimittaja Tommi Nieminen seurasi Valko-Venäjän kansannousua satojen vuorokausien ajan Lukašenkan varastettua vaalit, jotka hän elokuussa 202 hävisi. Niemisen päivittäiset twiitit ja muut havainnot piirsivät erittäin tarkan kuvan kansannoususta ja brutaaliudesta, jolla se tukahdutettiin. (9 ja 10)

Valko-Venäjän turvallisuusjoukkojen kansalaisia vastaan käyttämän väkivallan jälkiä. 

Viimeisimpien raporttien mukaan Lukašenkan hallinto on sekaantunut Venäjän Ukrainassa toteuttamiin lapsikaappauksiin, Venäjän siirtäessä Ukrainalta miehittämiltään alueilta lapsia erilaisille leireille myös Valko-Venäjän alueelle. (11) Venäjällä Vladimir Putinin ohella myös maan lapsiasiainvaltuutettu Marija Lvova-Belovasta annettiin kansainvälinen pidätysmääräys Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen eli ICC:n toimesta tämän vuoden maaliskuussa. (12) Pidätysmääräys perusteena on Venäjän toteuttamat ukrainalaislasten kaappaukset ja pakkosiirrot miehittämillään alueilla. Mikäli raportit Valko-Venäjän osuudesta Venäjän toteuttamissa lapsikaappauksissa ja lasten pakkosiirroissa pitävät paikkansa, uskoisin kansainvälisen rikostuomioistuimen reagoivat tähän myös jossain vaiheessa. Toivottavasti valkovenäläiset saavat tulevaisuutta oikeutta Lukašenkan hallinnon päätyessä oikeuteen rikoksistaan, joiden juuret ulottunevat 90-luvulle ja syytöksiin, jotka kohdistettiin Stanislau Šuškevitšiin.

 

Marko

 

Lähteet:

1. http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/116265.stm

2. Aiheesta lähteistettynä blogissani Tasavallan presidentti: ”Olemme menettäneet kyvyn olla kova kovaa vastaan”.

3. https://motolko.help/en-news/belarusian-ministry-of-defense-drills-pose-no-threat-to-europe-and-neighbors/ 

4. https://yle.fi/a/74-20031926 

5. https://www.intellinews.com/belarus-prime-minister-confirms-weapons-exports-to-russia-245625/

6. https://www.thedefensepost.com/2023/06/01/russia-lost-tanks-ukraine/ 

7. https://www.hrw.org/europe/central-asia/belarus 

8. https://www.ohchr.org/en/press-releases/2021/07/belarus-massive-human-rights-violations-unprecedented-scope-and-gravity-says 

9. https://twitter.com/TommiHNieminen/status/1474793243091079171 

10. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008516185.html  (maksumuurin takana).

11. https://tvpworld.com/70048217/belarus-aided-russia-in-deporting-ukrainian-children-report-says 

12. https://yle.fi/a/74-20022970 

Muina lähteinä käytetty muun muassa NEXTA tv:tä, Belarusian Hajun project’ia, Länsi-Savoa, Alexander Lukashenko (artikkeli) ja oryxspioenkop.com-verkkosivua. Kuvakaappaus Lukašenkasta Moskovassa 9.toukokuuta 2023 @CRUXnews.

*: On spekuloitu, että valkovenäläisiä erikoisjoukkojen sotilaita olisi osallistunut Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkaneeseen hyökkäykseen Kiovan alueella. Arveluita ei ole kyetty vahvistamaan. Valkovenäläisiä palkkasotilaita on kyllä osallistunut sotaan Ukrainassa Venäjän riveissä. 

PMC Wagner Venäjän hallinnon työkaluna – OSA I

 

Venäläisen palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin nimi on noussut esille lukuisissa viimevuosien konflikteissa ja sodissa joihin Venäjä virallisesti tai epävirallisesti osallistuu. Kirjoitukseni ensimmäinen osa on yhteenveto PMC Wagnerista ja toisessa osassa huomio kohdistuu pääasiassa PMC Wagnerin osallistumiseen Ukrainan sotaan vuodesta 2014 eteenpäin. Venäjän hallinnon toiminta ja PMC Wagnerin maine huomioiden tässä ensimmäisessä osassa on taustoituksen ohella hyvä huomioida yhtiön ulkomaan operaatioita, joista osa näyttäisi olevan hyvin yksityisluontoisia – jopa henkilökohtaisia, jotka on toteuttanut ryhmä tai pieni joukko PMC Wagnerin palkkasotilaita osan vastaavasti ollessa operaatioita, jonka taustalta löytyy Venäjän valtiollinen organisaatio tavalla tai toisella (kyse voi olla joko turvallisuusorganisaation operaatiosta tai laajemmasta operaatiosta).

Kuvakaappaus Integralin julkaisemalta videolta ”Wagner in action. Winter campaign”. (1)

Taustoitusta: mikä PMC Wagner on

Tämä taustoitus pohjautuu pääasiassa Mikko Räikköläisen Idäntutkimuksessa julkaisemaan Kaupallisten sotilaspalveluyritysten synty Venäjällä -artikkeliin sekä The Ulkopolitistissa julkaistuun Wagner-ryhmän palkkasotilaiden toiminnan takaa paljastuu Venäjän strategia laajentaa vaikutusvaltaansa Afrikan maissa -artikkeliin, jonka kirjoittajina on Agneta Kallstrom ja Karoliina Lehtola. Mikäli olen käyttänyt jotain muuta lähdettä, merkitsen tämän erillisellä lähdeviitteellä.

Kylmän sodan loppu ja Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 olivat murros kaupalliselle turvallisuudelle myös Venäjällä, mahdollistajia toiminnalle oli kaksi a) sosialistisen järjestelmän loppu mahdollisti vapaamman kaupallisen toiminnan synnyn, b) Neuvostoliiton hajoamista ja yhteiskunnallista murrosta seurannut asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden voimakas supistuminen vapautti markkinoille runsaasti työvoimaa. Paikoin jopa kokonaiset yksiköt organisoituivat uudelleen kaupalliselta pohjalta, esim. Alpha Group -turvallisuusyrityksen muodostivat vuonna 1991 entiset Neuvostoliiton terrorisminvastaisen Alfa-erikoisyksikön veteraanit.

Kansainvälisesti toimivia ja selkeämmin sotilaallisia yrityksiä alkoi syntyä Venäjälle tämän vuosituhannen puolella. Kysyntää kasvatti erityisesti vuonna 2003 alkanut Irakin sota. Venäläiset yritykset pyrkivät osallisiksi Irakin mittavia jälleenrakennushankkeista haluten ostaa turvapalvelunsa mieluiten maanmiehiltään. Näihin lukeutui vuonna 2003 perustettu Antiterror-Orel -niminen yritys, josta eriytyi vuonna 2011 Moran Security Group, joka rekisteröitiin Moskovaan ja Belizeen. Moran erikoistui kauppamerenkulun turvapalveluihin ja vaikuttaa olleen monessa suhteessa samankaltainen, julkisesti ja laillisesti toimiva kaupallinen turvapalveluiden tuottaja länsimaisten vastineidensa lailla. Moran Security Group ilmeisesti toimi peitteenä ensimmäiselle kaupalliselle venäläiselle osallistumisella Syyrian sisällissotaan.

Seuraavana vuonna (v. 2012) Moran Security Group’in johto rekisteröi Slavonic Corps -nimisen yrityksen Hong-Kongiin (ja Pietariin). (2) Keväällä 2013 Slavonic Corps’iin ryhdyttiin rekrytoimaan lähinnä sotilastaustaista henkilökuntaa, yritys järjesti rekrytoitavien työhönottohaastattelut Moran Security Group’in tiloissa Pietarissa. Yrityksellä oli jo tuolloin sopimus Syyrian hallituksen kanssa.

Haastattelut Pietarissa suoritti Moran Security Groupin johtaja, Vjatšeslav Kalašnikov, joka oli myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n reservin everstiluutnantti. Tämän perusteella työnhakijat sekä eräät tapahtumaan myöhemmin perehtyneet tutkijat päättelivät, että projektilla täytyi olla vähintäänkin Venäjän valtion turvallisuuselinten epävirallinen siunaus.

Reilun 260 miehen osasto kuljetettiin Latakiaan, Syyriaan lokakuussa 2013. Latakian sotilastukikohdassa heistä muodostettiin kaksi yksikköä, joista toista kerrotaan johtaneen Dmitri ”Wagner” Utkin. Vasta Syyriassa joukoille paljastui, että heidän odotettiin vartiointitehtävien sijaan osallistuvan taisteluihin Daesh -järjestön (ISIS) joukkoja vastaan. Huonosti varustettu osasto kärsi tappioita ensimmäisessä taistelukosketuksessa, joutui vetäytymään ja kuljetettiin lopulta takaisin Venäjälle.

Takaisin Venäjälle saapuneet miehet joutuivat FSB:n kuulusteltaviksi, heitä vastaan ei nostettu syytteitä. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että tuolloin kaksi yrityksen johtajaa tuomittiin Venäjällä kolmen vuoden vankeusrangaistuksiin palkkasoturitoiminnasta.

Aiheeseen perehtyneet tutkijat ja journalistit eivät ole päässeet selvyyteen tapahtumien taustoista. Toisin kuin palkatuille työntekijöille kerrottiin, Slavonic Corpsilla oli ilmeisesti sopimus yksityisen energia-alan yrityksen ja Syyrian energiaministeriön kanssa Deir-el Zourin öljykenttien suojelusta. Se, ettei Moran Security Groupin johtajaa Vjatšeslav Kalašnikovia asetettu syytteeseen antaa olettaa, että projektiin liittyi tuntemattomiksi jääneitä yhteyksiä Venäjän hallintoon. Epäonnistumisestaan huolimatta Slavonic Corpsia voidaankin pitää eräänlaisena modernin venäläisen sotilaspalveluyhtiön prototyyppinä.

Monet Slavonic Corpsin Syyria-operaatioon osallistuneet henkilöt palvelivat seuraavana vuonna (2014) Ukrainassa, Wagner-ryhmän (jatkossa PMC Wagner) ensimmäisessä tunnetussa operaatiossa.

PMC Wagnerin operatiivinen johtaja on tiettävästi Venäjän tiedustelupäähallinnon eli GRU:n reservin everstiluutnantti Dmitri Utkin. Hän siirtyi eläkkeelle Venäjän valtion palveluksesta vuonna 2013 ja on mitä ilmeisimmin työskennellyt sekä Moran Security Groupille että Slavonic Corpsille. PMC Wagnerin omistaja ja rahoittaja puolestaan on laajan yritysjoukon omistava, Putinin kokkina tunnettu, oligarkki Jevgeni Prigožin.

Venäjälle PMC Wagnerin käyttö mahdollistaa hämärät ja epämääräiset toimet konflikteissa ja poliittisesti epävakaissa maissa, toisaalta epävirallisen yhteyden tähden Venäjä voi kiistää yhteyden PMC Wagneriin, mikäli ryhmä aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Tähän taktiikkaan Venäjä on toistuvasti turvautunut, eikä ryhmää ole virallisesti olemassa, koska maan laki kieltää palkka-armeijat. (Huom. Venäjän laki kieltää myös separatismin, tästä huolimatta se tukee lukuisia separatistisia liikkeitä).

Viime vuosina Venäjä on käyttänyt PMC Wagneria työkalunaan lukuisissa Afrikan valtioissa, kuten Libyassa, Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, jossa venäläiset ovat auttaneet hallituksen joukkoja taisteluissa kapinallisia tai jihadistisia ryhmiä vastaan.

PMC Wagner on osallistunut vuodesta 2018 Libyan sisällissotaan, jossa ryhmä tukee Venäjän hallituksen suosiman marsalkka Khalifa Haftarin joukkoja taistelussa maan tunnustettua hallitusta vastaan. Libyassa on ilmeisesti toiminut noin 1200 taistelijan osasto, minkä lisäksi PMC Wagner on rekrytoinut taistelijoita myös Syyriasta. Libyassa PMC Wagnerin valvomilta lentokentiltä on myös operoinut Venäjän alueelle siirtämiä (tunnuksettomia) lentokoneita. (3)

Mosambikissa ja Keski-Afrikan tasavallassa PMC Wagnerin palkkasotilaiden tehtävänä on ollut osallistua taisteluihin Jevgeni Prigožin taloudellisten intressien ja etujen suojelemiseksi (Prigožinin hallitsema kaivosyhtiö toimii Keski-Afrikan tasavallassa). Keski-Afrikan tasavallassa PMC Wagnerin jäsenten epäillään osallistuneen kolmen Prigožinin toimintaa tutkineen toimittajan murhaan. Toimittajakolmikko Aleksandr Rastorguev, Orhan Džemal ja Kirill Radtšenko, houkuteltiin Keski-Afrikan tasavaltaan, jossa heidät murhattiin kylmäverisesti illalla 30. heinäkuuta 2018. (4)

Tähän mennessä PMC Wagner on osallistunut operaatioihin ainakin 15 maassa, mukaan lukien Ukraina, Syyria, Sudan, Mali, Libya ja Keski-Afrikan tasavallassa sekä Venezuela. (5) PMC Wagnerin taistelijat ovat syyllistyneet kaikilla operointialueilla eriasteisiin ihmisoikeus- tai sotarikoksiin. Syyriassa PMC Wagnerin taistelijat ovat syyllistyneet kidutuksiin ja vankien teloituksiin, ikävällä tapaa kuuluisin lienee Deir ez-Zorista kotoisin olleen syyrialaiskarkurin kidutusmurha PMC Wagnerin taistelijoiden toimesta. (6) PMC Wagnerin taistelijoiden julkaisemilta videoilta käy ilmi, kuinka taistelijat surmaavat kiduttamalla syyrialaiskarkurin ja tämän jälkeen irrottavat pään veitsellä leikkaamalla ruumiista (ei ole täysin varma, onko syyrialainen jo kuollut vai vain tajuton tässä vaiheessa); miehet kädet hakataan pistolapiolla irti käsivarsista ja lopulta ruumis ripustetaan jaloista riippumaan ja sytytetään tuleen. (7)

Kiinnostava episodi PMC Wagnerin ”historiassa” nähtiin 29. heinäkuuta 2020 Valko-Venäjällä maan valtiollisen median uutisoidessa Valko-Venäjän turvallisuuspalvelu KGB:n pidättäneen erikoisoperaatiossa 33 ”wagnerilaista” palkkasotilasta Minskissä.

Tapahtunut herätti tuolloin ihmetystä erityisesti sen tähden, koska pidätetyt olivat venäläisen PMC Wagnerin palkkasotilaita – organisaation, jonka palkollisia Venäjän valtio oli käyttänyt lukuisissa salaisissa operaatioissa kuin myös suoranaisissa sotatoimissa useiden valtioiden alueella. Villeimmissä huhuissa arveltiin jo Venäjän valmistelleen erikoisoperaatiota Valko-Venäjän alueella, mikä ei kuitenkaan ollut totuus – totuuden ollessa ehkäpä vieläkin villimmän.

Bellingcat julkaisi yhteistyökumppaneidensa kanssa raportin, jossa avattiin tapahtuman taustoja. (8) Valko-Venäjällä suoritettua pidätystä edelsi uskaliaasti suunniteltu Ukrainan sotilastiedustelun GUR MOU:n ja Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n operaatio, jonka oli tarkoitus huipentua reilun 30 peiteyhtiöön värvätyn PMC Wagnerin palkkasotilaan vangitsemiseen Ukrainan maaperällä näitä kuljettaneen matkustajakoneen tehdessä hätälaskun ukrainalaiselle lentokentälle. Valko-Venäjän turvallisuuselimet suorittivat palkkasotilaiden vangitsemisen näiden odottaessa Minskissä lentoa Istanbuliin – huipennusta ei nähty.

Valitettavasti Bellingcat yhteistyökumppaneineen ei raportissa vastaa tärkeimpään kysymykseen, vuosiko joku tietoja Minskiin vai suoritettiinko pidätys Valko-Venäjän ”presidentinvaalien” alla Aljaksandr Lukašenkan vainoharhaisuuden seurauksena. Sittemmin Lukašenka varasti Svjatlana Tsih’anouskajalle häviämänsä vaalit, vaalien varastamista seurasi Valko-Venäjällä kansan rohkea lähtö kadulle – yhtämittaiset mielenosoitukset diktaattoria vastaan jatkuivat vuodenpäivät.

Helsingin Sanomissa julkaistiin toimittaja Laura Halmisen kirjoittama, Bellingcatin raporttiin pohjautuva, artikkeli Bellingcat: Venäläisten palkka­sotilaiden pidätys Valko-Venäjällä viime vuonna oli Ukrainan tiedustelun juoni, joka meni pieleen.

 

PMC Wagnerin harjoittelukeskus Molkinossa

Venäläisen palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin harjoittelukeskus sijaitsee Molkinossa, Krasnodarin aluepiirissä (Krasnodar Krai) Venäjän eteläosissa. PMC Wagnerin tukikohta ja harjoittelukeskus sijaitsee GRU:n eli GU:n 10. Spetsnaz prikaatin (sotilasyksikkö 51532) tukikohdan tuntumassa, samalla alueella sijaitsee myös 1. ohjusprikaatin (sotilasyksikkö 31853) tukikohta, jonne on sijoitettu kaksitoista Iskander-M ohjusten МZKT-7930-laukaisualustaa.

Venäjän valtion ja PMC Wagnerin yhteistoiminnasta kertoo jotain sekin, että PMC Wagnerin operatiivinen johtaja Dmitri Utkin palkittiin Moskovassa joulukuussa 2016. Tiedon palkitsemisesta on vahvistanut Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov. Selville ei kuitenkaan ole saatu sitä, mistä ansioista Utkin palkittiin ja minkä mitalin hän sai.

Venäjällä PMC Wagnerin ja sitä salaisemman Patriotin kaltaisten  toimijoiden taloudelliset ja käskyvaltasuhteet valtion virallisiin edustajiin ovat edelleen osin hämäränpeitossa. Tiedossamme on kyllä rahoittajien ja näennäisten omistajien nimiä, samalla joudumme kuitenkin pohtimaan, että onko Jevgeni Prigožin muutakin kuin ”hyödyllinen ystävä”, joka kaikesta huolimatta operoi PMC Wagneriakin vain ”ehdollisena” eläen tavallaan maailmassa, jossa hän voi menettää saavuttamansa hetkenä minä hyvänsä.

Sen sijaan, kuten Mikko Räikköläinen analyysissaan kirjoittaa –

PMC Wagner saattaakin tällä hetkellä olla salailukeinon sijaan Venäjän ulkopoliittiseen signalointiin käytettävä työkalu. (9)

Onko salaisia operaatioita toteuttanut palkka-armeija muuttunut näkyväksi työkaluksi, ja jos on, niin mitä se kertoo meille nyky-Venäjästä? Muutakin kuin mitä näemme tapahtuvan Ukrainassa, josta PMC Wagner-kirjoitusten toisessa osassa enemmän.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.youtube.com/watch?v=RE4UgEXhUXM 

2. https://foreignpolicy.org.tr/wagging-wagner-genesis-of-a-russian-private-military-security-contractor/ 

3. https://www.bbc.com/news/world-africa-52811093 

4. https://dossier.center/car-en/ 

5. https://yle.fi/uutiset/3-12556640 

6. https://novayagazeta.ru/articles/2019/11/20/82805-golovorezy-21 

7. https://www.youtube.com/watch?v=40-EoejDySc 

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2021/11/17/inside-wagnergate-ukraines-brazen-sting-operation-to-snare-russian-mercenaries/ 

9. https://journal.fi/idantutkimus/article/view/101984 

(pdf-tiedosto linkistä).

 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua.

Mikko Räikköläinen: Kaupallisten sotilaspalveluyritysten synty Venäjällä.

Agneta Kallstrom ja Karoliina Lehtola: Wagner-ryhmän palkkasotilaiden toiminnan takaa paljastuu Venäjän strategia laajentaa vaikutusvaltaansa Afrikan maissa.