Tasavallan presidentti: ”Olemme menettäneet kyvyn olla kova kovaa vastaan”

 

 Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muutama päivä sitten marraskuun yhdeksäntenä:

”Olen miettinyt sitä dilemmaa, jonka liberaali demokratia tällä hetkellä kohtaa. Se on se, että olemme tavallaan menettäneet kyvyn olla kova – mikä on tietysti hyvä – mutta olemme menettäneet myös kyvyn olla kova kovaa vastaan. Silloin juuri tämän tapainen toiminta, mitä Puolan rajalla tapahtuu, oikein kulminoituu”. (1)

Niinistön huomio on oikea, viimeisimmät tapahtumat Valko-Venäjän ja Puolan että Liettuan vastaisilla rajoilla osoittavat sen, että olemme menettäneet kyvyn olla riittävän kovia sellaisia tahoja vastaan, jotka toimivat häikäilemättömästi meitä – läntistä yhteisöä – vastaan. Niin arvokas kuin Niinistön huomio onkin, niin samalla on todettava, että mielestäni tasavallan presidentti Sauli Niinistö on laskettava niiden valtiomiesten ja poliitikkojen joukkoon, jotka ovat omalta osaltaan mahdollistaneet tämän tilanteen synnyn. Tilanteen, jossa olemme menettäneet kyvyn olla kova kovaa vastaan.

Vastassamme on ollut jo useamman vuoden ajan häikäilemättömästi toimiva Venäjä, joka aktiivisten käymiensä sotien rinnalla käy hiljaista sotaa läntistä maailmaa vastaan, jollaisen olemassa olon pyrimme kieltämään aivan kuten kiellämme Ukrainassakin käynnissä olevan sodan, jonka näkyvä osapuoli ja moottori Venäjä on. Kun maailma, jossa elämme, on tällainen, aidalla taiteilu, johon Niinistökin on syyllistynyt, on ollut äärimmäisen vaarallista peliä, koska omalta osaltaan juuri sen seurauksena olemme tässä asemassa, jossa entinen kollektiivitilan puoluesihteeri pystyy – Venäjän tuella ja avustuksella – kiristämään Euroopan Unionia ja läntistä arvoyhteisöä ohjailemalla Turkin ja Lähi-idän sekä Afganistanin alueelta lennätettyjä siirtolaisia Puolan sekä Liettuan rajoille, koettaen vaikuttaa Euroopan Unionin ja sen jäsenmaiden päätöksentekokykyyn toimillaan. Edellisen voi ilmaista myös lyhyesti, Aljaksandr Lukašenkan rikollinen hallinto käy Venäjän tuella hybridisotaa EU:ta vastaan, jossa yhtenä välikappaleena ovat siirtolaiset, joita Valko-Venäjälle on lennätetty useasta eri lähtömaasta (ja useiden eri lentoyhtiöiden koneilla).

EU:n jäsenmaiden painostaminen siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden avulla ei suinkaan ole uusi toimintamalli, ennen Lukašenkaa siihen ovat syyllistyneet Turkin autoritaarinen johtaja Recep Tayyip Erdoğan kuin myös Vladimir Putin Venäjältä. Tällaisena vaikuttamiskeinona voidaan myös pitää Marokon toimia viime keväänä, jolloin se käytti siirtolaisia välineenä iskiessään Espanjalle kuuluvaan Ceutaan. (2) Putinin Venäjän toimien kohteena oli Suomen ohella Norja 2015–2016 pakolaiskriisin aikana, jolloin Venäjältä ohjattiin Pohjois-Suomeen alun kolmatta tuhatta turvapaikanhakijaa, joista moni oli ollut Venäjällä tätä ennen siirtotyöläisenä. Näitä kolmea valtiojohtajaa yhdistää autoritaarisuus kuin myös se, että heidän valtakaudella maansa ovat taantuneet totalitaarisiksi yhteiskunniksi, joissa vainotaan (avoimestikin) eri vähemmistöjä.

Se mitä nyt tapahtuu Valko-Venäjällä, Puolan ja Liettuan rajoilla, nostaa pintaan Zapad-2017 sotaharjoituksen alla ja kuluessa käynyt keskustelun mahdollisesta skenaariosta, joka uhkaisi Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävää Suwałkin käytävää, joka yhdistää Puolan Baltian alueeseen. Venäjän ja Valko-Venäjän skenaarion mukaan Zapad-2017 sotaharjoitus oli puolustuksellinen –

”Zapad-2017-harjoituksen virallinen lähtökohtatilanne on tulkittavissa ”värivallankumouksen” alkuvaiheeksi, jossa Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä oli toiminnassa kumouksellisia voimia. Ne saivat kaikkea tarvitsemaansa ulkopuolista tukea aiheuttaakseen säröjä Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitolle sekä synnyttääkseen levotonta mielialaa ja kapinamieltä Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä.” (3)

Kartassa (alla) tilanne Valko-Venäjällä 10. ja 11. marraskuuta 2021, polttopisteessä on maan luoteisnurkka, joka rajoittuu Suwałkin käytävään.

Karttapohja: belarus.liveuamap.com.

Valko-Venäjän toteuttaman hybridisodan ensimmäisessä vaiheessa paine kohdistui lähinnä Valko-Venäjän ja Venäjän Kaliningradin alueen väliin jäävään Suwałkin käytävään. Näyttää kuitenkin siltä, että 11. marraskuuta alkaen siirtolaisia ollaan ohjailemassa laajemmalle alueelle Valko-Venäjän ja Puolan välistä rajaa, vähäisemmässä määrin painetta kohdistetaan Valko-Venäjän pohjoisiin naapureihin, Liettuaan ja Latviaan. Paineen kohdistaminen alkuvaiheessa Suwałkin käytävään ei välttämättä tarkoita hyökkäyksen valmistelua. Alueen valinnalle voi olla muitakin loogisia (logistisia) syitä. Näyttää siltä, että Valko-Venäjän turvallisuusjoukot ja rajaviranomaiset ovat kuljettaneet siirtolaisia rajalta toiselle. Tällaisen skenaarion toteutuessa, Suwałkin käytävään rajoittuvilla alueilla saavutetaan pienellä vaivalla merkittävä hyöty – ja näkyvyys.

Valko-Venäjän eteläinen rajanaapuri Ukraina on myös nostanut valmiuttaan maiden välisellä rajalla, ryhtyen siirtämään alueelle lisää rajajoukkoja. Painetta Ukrainan suuntaan voi myös lisätä saksalaisdiplomaatin ehdotus perustaa Ukrainaan leirejä näille siirtolaisille, joilta turvapaikkaan oikeutetut siirtolaiset siirrettäisi Euroopan Unionin alueelle tulevina vuosina. (4) Kyseessä on jo toinen saksalaisdiplomaatin viimeaikoina esittämä, kyseenalainen Ukrainaan kohdistunut, kommentti. Edellinen nähtiin lokakuun lopulla Ukrainan suoritettua Bayraktar TB2 lennokilla iskun venäläistykistöä vastaan, jolloin saksalaisdiplomaatti oli kyllä huolissaan Ukrainan teosta mutta ei näyttänyt olleen lainkaan huolissaan venäläisjoukkojen tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksistä, jotka edelsivät Ukrainan puolustuksellista ilmaiskua. (5)

Tilanteen ollessa tällaisen, on luonnollista, että pohditaan myös Venäjän roolia. On vaikea kuvitella, että Lukašenka olisi ryhtynyt tällaiseen operaatioon täysin itsenäisesti, toisaalta Eurooppaan on kohdistettu vastaavia operaatioita aiemminkin, mikä varmasti madaltaa kynnystä ryhtyä operaatioihin oma-aloitteisesti. Tietyt tekijät puhuvan mielestäni kuitenkin sen puolesta, että Lukašenkalla on vähintäänkin Kremlin suostumus tähän operaatioon. Tällaisina tekijöinä pidän muun muassa sitä, että Venäjän kansallinen lentoyhtiö Aeroflot on osallistunut siirtolaisten lennättämiseen Valko-Venäjälle, kuin myös sitä, että Venäjän kaukotoimintailmavoimien Tupolev Tu-22M3 pommikoneet suorittivat näyttävän demonstraatiolennon Valko-Venäjän ilmatilassa kahden maan ilmavoimien hävittäjän saattamana, välillisinä todisteina pidän Lukašenkan uhkauksia Jamalin kaasuputken sulkemisesta sekä sotaisia puheita, joissa on viitattu myös ydinaseisiin. (6) Emme myöskään voi jättää huomiotta Valko-Venäjän kansallisen tv:n hysteerisiä sotapuheita, joissa puolalaisia uhataan venäläisillä pommikoneilla. (7) Keskenään ristiriitaiset lausunnot taasen voivat indikoida sen puolesta, ettei Lukašenkaa ohjailla kovinkaan tiukasti Moskovan suunnalta.

Vaikka asetelma näyttää siltä, että kyse on vähintään jonkin tason yhteistyöstä Valko-Venäjän ja Venäjän välillä, niin samalla on myös hyvä muistaa se, että asemastaan johtuen – vaalit varastaneena diktaattorina – Lukašenkalla on todennäköisesti henkilökohtaisiakin syitä (motiiveja) tällaisen operaation järjestämiseen. Nämä henkilökohtaiset syyt, esim. oman aseman korostaminen lännen neuvottelukumppanina, epäilemättä madaltavat kynnystä ryhtyä tällaiseen operaatioon, joka kohdistuu läntistä yhteisöä vastaan. En kuitenkaan usko, että taustalta löytyy vain ja ainoastaan henkilökohtaisia, helposti yksilöitäviä, syitä vaan kokonaisuus on ennemminkin monimutkainen ja kompleksinen.

Entäpä jos tämä kaikki on lännen testaamisen ohella osa venäläistä maskirovkaa? Katseen kohdistuessa Valko-Venäjän ja Puolan väliselle rajalle varsinainen liike tapahtuu jossain muualla? Myös Ukrainan suunnalta kantautuu huolestuttavia uutisia, eikä vain rintamalta vaan Venäjä pyrkii häiritsemään ja haittaamaan maan valmistautumista talveen. Sotatoimien rinnalla Ukrainaan kohdistetaan kaiken aikaa muita painostustoimia ja operaatioita Venäjän taholta, painostustoimien joukossa ovat jälleen joukkojen siirrot Ukrainan rajojen tuntumaan viimekevään tapaan, mutta nyt toiminnassa on läntisten arvioiden mukaan huolestuttavampi sävy mukana. 

Karttapohja Google Maps.

Sota ja alueiden miehitys muistuttavat luonnollisesti konkreettisimmalla tapaa Ukrainaa Venäjän muodostamasta uhasta, mutta samaan aikaan Ukrainaa painostetaan Venäjän taholta myös taloudellisesti/ yhteiskunnallisesti. Venäjä on rajoittanut ja hetkittäin pysäyttänyt täysin* Kazakstanista Ukrainaan rahdattavia kivihiilieriä, näin talven kynnyksellä toimi muodostaa konkreettisen uhan Ukrainalle, joka on edelleen riippuvainen kivihiilestä ja sodan myötä tuodusta kivihiilestä, koska maan merkittävimmät kivihiilivarannot sijaitsevat sotatoimialueella sekä miehitetyillä alueilla.

Venäjä on myös rajoittanut Ukrainan kautta kulkevan kaasun määrää, näin toimiessaan maa käyttää energiaa aseena, kohdistaen sen Ukrainaan. Nord Stream 2-kaasuputken suunnittelun ja rakentamisen aikana mahdollisuus kaasun käyttämisestä aseena etenkin Ukrainaa ja toissijaisesti Baltian maita ja Puolaa vastaan nostettiin esille. Uhka, jonka olemassa olon moni halusi kieltää Nord Stream-2 rakennusvaiheessa näyttää konkretisoituvan, aivan kuten Suomessakin turvallisuuspolitiikan saralla meritoituneet keskustelijat arvioivatkin.

Energia-aseen ohella Venäjä kohdistaa Ukrainaan rokotevastaista propagandaa, joka uppoaa väestöön paikoin helpostikin. Ukraina kuuluu niihin eurooppalaisiin valtioihin, joissa rokotevastaisuutta esiintyi varsin paljon ja rokotekattavuus on paikoin hyvinkin huono. Koronarokotteen kohdalla syynä rokotteesta kieltäytymiseen on mainittu myös lännessäkin viljellyt salaliittoteoriat mikrosiruista, joita rokotteen avulla laitetaan verenkiertoon.** Tähän rakoon venäläispropaganda tällä hetkellä iskee. Ainakin paikoin rokotevastaisen viestin välittäjäksi on valikoitunut ns. Moskovan kirkko eli Moskovan patriarkaatin tunnustaneet kirkot. Venäjän tehtävää helpottaa olennaisella tapaa Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin hallinnon, runsaasti kritisoitu, koronan vastainen kampanjointi, jossa asiantuntija-arvioita ei välttämättä arvosteta. Miljoonien ukrainalaisten on vaikea ottaa koronan vastaista kampanjointia todesta, kun disinformatiivista viestintää täydentää hallinnon kyvyttömyys ja välittämän viestin ristiriitaisuus (sanojen ja tekojen välillä on suuri ristiriita).

Tulevat päivät ja viikot näyttävät mihin suuntaan tämä kriisi kehittyy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU:n määrätietoisuus pakottaa ainakin eräät toimijat harkitsemaan uudelleen osallistumistaan siirtolaisten lennättämiseen Valko-Venäjälle. Turkissa on ryhdytty tänään (12. marraskuuta) rajoittamaan tiettyjen maiden kansalaisten pääsyä Turkish Airlinesin lennoille Istanbulista Minskiin, myös Valko-Venäjän kansallinen lentoyhtiö Belavia on ryhtynyt vastaaviin toimiin Turkista Valko-Venäjälle suuntautuvissa lennoissa.

Toisaalta jännite pysyy varmuudella yllä tulevinakin päivinä. Omalta osaltaan tästä pitää huolen Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiset sotaharjoitukset, joka alkoi Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisellä maahanlaskulla Hozan harjoitusalueelle Liettuan rajan tuntumaan. (8)

Meistä viime viikkoina nähty toiminta tuntuu järjettömältä, mutta niin näyttää moni muukin Venäjän ja sen lähimpien liittolaisten (vasallien) toiminta, ja järjettömänä se näyttäytyy niin kauan, kun emme ymmärrä (tai halua hyväksyä) sitä, että Venäjä käy kaiken aikaa hiljaista sotaa länttä vastaan. Yksinkertaisesti sanottuna, Venäjän tarkoitus on kylvää eripuraa ja heikentää läntistä yhteisöä ja tavoitteeseen päästäkseen se turvautuu proxy-sotijoihin; se pyrkii hajottamaan liittoumia tekemällä kahdenvälisiä sopimuksia, samalla se itse toistuvasti rikkoo tekemiään sopimuksia ja toimii muutoinkin piittaamattomasti.

Niinistö harmitteli sitä, että olemme menettäneet kyvyn olla kova kovaa vastaan. Nähdäkseni tilanne ei kuitenkaan ole vielä toivoton, hyväuskoiset johtajamme ovat uinuneet monen vuoden ajan jättäen kotitehtävänsä tekemättä, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on entistä vaikeampi sovittaa yhteen arvomme ja ne toimet, joita meiltä vaaditaan kamppailtaessa Venäjän kaltaisia valtioita vastaan. Tehtävä on vaikea mutta ei mahdoton, loppujen lopuksi Venäjä on kuitenkin riippuvaisempi meistä mitä me (länsi) Venäjästä. Avaimet ovat kuitenkin meidän käsissä, on vain löydyttävä tahtoa kipeidenkin päätösten tekemiseen ja solidaarisuutta seisoa yhteisessä rintamassa. Tätä solidaarisuutta on löydyttävä kaikilta pienestä suurimpaan. Vapaamatkustajuutta ei voi enää sallia!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008392736.html

2. https://twitter.com/Vegarus/status/1458879865118248960 

3. Panschin, Vladimir – ”Niin sotii kuin harjoittelee” : Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten, s. 18.

4. https://112.international/ukraine-top-news/germany-discuss-possibility-of-involving-ukraine-in-solving-refugee-problem-on-belarus-poland-border-66692.html 

5. http://euromaidanpress.com/2021/10/28/berlin-concerned-by-ukraine-using-bayraktar-drone-but-not-by-russian-separatist-side-using-banned-weapons/

6. https://www.euronews.com/2021/11/11/belarus-lukashenko-ponders-cutting-gas-supplies-if-eu-levies-more-sanctions-over-migrants 

7. https://twitter.com/mjluxmoore/status/1458719700116905986 

8. https://t.me/modmilby/9352 

*: Kuljetukset ovat olleet täysin pysähdyksissä marraskuun alkupuolella.

**: Tuntemani henkilökin mainitsi rokotteesta kieltäytymisen syyksi ”amerikkalaisen mikrosirun”, eipä sillä, hän ei myöskään ottaisi ”venäläistä mikrosirua”.

Blogin kartoissa hyödynnetty Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua.