Kuten muistamme, viimeisin merkittävä tulitaukosopimus
allekirjoitettiin Ukrainan sodan osapuolten välillä 22. heinäkuuta 2020.
Kyseinen tulitaukosopimus astui voimaan muutamaa päivää myöhemmin, 27.
heinäkuuta 2020. (1) Tämänkin ”tulitaukosopimuksen” kohdalla käytäntö osoitti
jälleen kerran sen olevan vain palan paperia, se on aivan yhtä merkityksetön,
kuten ovat lukemattomat ”tulitaukosopimukset” olleet ennen sitä. Tietenkin se
pitää yllä illuusiota jostain sellaisesta, jota ei ole ollut olemassa enää
vuosiin, tätä illuusiota lännessäkin poliitikkojen suulla kerta kerran jälkeen
voimistetaan, etenkin niissä tapauksissa, joissa Ukraina on – tavanomaista
voimakkaammin – puolustanut alueidensa koskemattomuutta.
Tällaisen nurinkurisen episodin koimme reilu viikko sitten
saksalaisen diplomaatin esittäessä huolestuneisuutensa sen jälkeen, (2) kun
Ukraina oli suorittanut Bayraktar TB2 lennokilla itsepuolustuksellisen iskun
Venäjän johtamien joukkojen tykistöä vastaan miehitetyillä alueilla sijaitsevan
Boikivsken (ent. Telmanove) kylän eteläpuolella. Tässä kohdin meidän on
todellakin huomioitava se, että Venäjän johtamat joukot tulittivat ennen Ukrainan
suorittamaa ilmaiskua Hranitnen kylän aluetta 82 mm ja 120 mm
kranaatinheittimillä sekä 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitseilla. Hranitnen
kylään ja sen ympäristöön kohdistunut tykistö- ja kranaatinheitinkeskitys
vaurioitti ja tuhosi siviilirakennuksia sen ohella, että iskussa kaatui yksi
Ukrainan asevoimien sotilas, ylikersantti Georgij Halikov (93. mekanisoitu
jalkaväkiprikaati) ja haavoittui yksi ukrainalaissotilas. (3 ja 4)
Venäjän syyttäessä muun muassa ulkoministeri Sergei
Lavrovin suulla Ukrainaa sodanlietsojaksi ja eskaloijaksi, on tämänkin
syksyn kuluessa Ukrainassa järjestetty lukuisia hautajaisia vain ja ainoastaan
Venäjän masinoiman ja ylläpitämän sodan vuoksi. Syyskuun ja lokakuun aikana
yhdeksän Ukrainan asevoimien sotilasta kaatui sotatoimien seurauksena,
haavoittuneiden lukumäärä nousi vähintäänkin 57 sotilaaseen. Näiden yhdeksän
kaatuneen lisäksi Itä-Ukrainan sotatoimialueella menehtyi muista syistä
alkusyksynä lukuisia sotilaita, suurin osa menehtyi sairaskohtauksiin, jotka
todennäköisesti olisi ollut vältettävissä rauhan aikana.
Kuvakollaasin sotilaat kaatuivat sotatoimien seurauksena
1.syyskuuta – 31. lokakuuta 2021 välisenä aikana, kaatuneet ovat:
Kirovhradin alueella 1985 syntynyt Oleksij Kulenko (erillinen
17. mekanisoitu pataljoona) kaatui vihollisen kranaatinheitintulessa Pritšepelivkan
kylän lähistöllä syyskuun 11. 2021. Häntä jäi kaipaamaan isänsä ohella veli
sekä kolme tytärtä.
Zaporižžjan alueella 1989
syntynyt tiedustelu-upseeri Denis ”Jožik” Herman (erillinen 74.
tiedustelupataljoona) kaatui Donetskin alueella 11. syyskuuta 2021
tykistökeskityksessä saamiinsa sirpalevammoihin. Häntä jäi kaipaamaan
vanhempien ohella sisko.
Žytomyrin alueella 1994 syntynyt Artur Golub (503.
merijalkaväenpataljoona) värväytyi Ukrainan asevoimiin viime vuonna (v. 2020)
valmistuttuaan kansallisesta ympäristötieteiden yliopistosta. Hänet oli
sijoitettu Verkhnotoretskin alueelle. Syyskuun 12. venäläisten ampuma
panssarintorjuntaohjus osui Golubin kuljettamaan kuorma-autoon tappaen hänet.
Golubia jäi kaipaamaan äidin ja veljen ohella 8-vuotias poika.
Hersonin alueella syntynyt Valentin Tšepurnyi (17. mekanisoituprikaati) oli ollut
palvellut maataan vuodesta 2015, rintamalla hän oli ollut tänä aikana useamman
kerran. Tšepurnyin oli tarkoitus siirtyä siviiliin, kohtalokkaana syyskuisena
päivänä hän oli hakemassa tarvittavia dokumentteja yksiköstään, kun vihollinen
suoritti tuli-iskun tukikohtaan 120 mm kranaatinheittimillä. Iskussa Valentin
Tšepurnyi sai kuolettavia vammoja. Häntä jäi pojan ohella kaipaamaan äitinsä.
Länsi-Ukrainasta, Lvivin alueelta kotoisin oleva Demjan
Danilov (17. mekanisoitupataljoona) kaatui 13. syyskuuta vihollisen
tulittaessa heidän yksikön asemia Pritšepelivkan
alueella erilaisilla aseilla. Danilov menehtyi saamaansa ampumahaavaan. Reilut
parikymppinen Demjan on haudattu kotikyläänsä, Rudnikiin, Lvivin alueella.
Neuvostoliitossa, Venäjän SFNT:n alueella, lähes viisi
vuosikymmentä sitten syntynyt Viktor Molostov (erillinen 54.
mekanisoituprikaati) kaatui syyskuun 26. päivä miinan tai tunnistamattoman
räjähteen räjähdyksessä saamiinsa vammoihin. Ollessaan teini-ikäinen perheensä
muutti Novooleksandrivkan kylään, Harkovan alueelle, jossa Viktor asui koko
ikänsä. Yksi hänen pojista palvelee Ukrainan asevoimien Donbasiin sijoittamissa
joukko-osastoissa. Kotikyläänsä haudattua Viktor Molostovia jäi kaipaamaan
vaimo ja lapset.
Syyskuun viimeinen päivä koitui Dnipropetrovskin alueella
syntyneen Oleksij ”Brakoner” Strižakin (lääkintämies, erillinen 25.
maahanlaskuprikaati) kohtaloksi vihollisen tulittaessa 122 mm tykistöllä
Ukrainan hallinnassa olevan Kamjankan kylän aluetta. Prikaatin komentaja kutsui
Oleksijia jäähyväispuheessaan ”patriootiksi ja todelliseksi ukrainalaiseksi”.
Lokakuu oli jo lopuillaan Ukrainan asevoimien kokiessa
lokakuun ensimmäisen kuolemaan johtaneen taistelutappion. 26. lokakuuta
venäläistykistö ja kranaatinheittimet iskivät rajusti Hranitnen kylän alueelle,
tulituksessa kaatui Holodnij Jarin mukaan nimetyn 93. mekanisoidun
prikaatin 3. pataljoonan isähahmo ”Djadja-Žora” – Georgij Halikov,
joka oli yksikön sotilaiden kanssa avustamassa siviileitä tykkitulen vaurioiden
korjaamisessa, kun alueelle kohdistettiin uusi tykistökeskitys. Leskeksi vuosia
sitten jäänyttä Georgij Halikovia jäi kaipaamaan kolmen pojan, joista
keskimmäisin on sotinut rintamalla vuosien ajan, ohella sadat ”märkäkorvat”,
jotka ehtivät saada oppinsa Halikovilta sotavuosien kuluessa.
Zaporižžjassa talvella 1985 syntynyt Viktor Ratšugin
(erillinen 17. panssariprikaati) kaatui 27. lokakuuta 2021 Novotoškivsken
alueella vihollisen keskitettyä tulta ukrainalaisasemiin pienikaliiperisilla
aseilla. Viktoria jäi kaipaamaan äidin ja siskon sekä pojan ohella erillisen
25. maahanlaskuprikaatin vahvuuteen kuuluva Svetlana.
ETYJ:n Ukrainan monitorointimission viimeisimmän, 18.
lokakuuta 2021, julkaistun yhteenvedon mukaan 4.–17. lokakuuta välillä
sotatoimialueella vammautui kuusi siviiliä sotatoimista johtuen tai
sodankäynnin seurauksena. (5) Kyseisen raportin julkaisun jälkeen ETYJ:n
Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat raportoineet lukuisista tuoreista
siviilikohteiden kärsimistä vahingoista, mutta varmistettuja tietoja
siviiliuhreista ei ole. Alla olevat esimerkit siviilikohteiden kärsimistä vahingoista,
marraskuussa laadituista raporteista:
”SMM
followed up on reports of recent damage to a civilian property in
government-controlled Hranitne, Donetsk region”, (6) –
“SMM
followed up on reports of recent damage to civilian properties in
government-controlled Hranitne, Donetsk region and Trokhizbenka, Luhansk region”.
(7)
Lokakuun 18. päivä julkaistun raportin mukaan tämän vuoden
puolella sotatoimialueella suoraan sodankäynnistä johtuvista syistä on henkensä
menettänyt 15 siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa 63.
Ukrainan asevoimien julkaiseman kuva Hranitnesta 26.
lokakuuta 2021 suoritetun tuli-iskun jälkeen. |
Trokhizbenkan alue, 27. lokakuuta 2021. |
Lokakuun 27. päivä miehitetyiltä alueilta tulitettiin Trokhizbenkan
kylää ympäristöineen Minsk II-sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä. Tulituksen
seurauksena viisi pientaloa vaurioitui ja yksi autotalli tuhoutui täysin. Autotallin
tuhoutuminen aiheutti maastopalon, jonka seurauksena yli hehtaari kuivaa
kasvillisuutta paloi. Tulituksessa vaurioitui myös muita siviilirakennuksia ja
kohteita, sähkölinjan tuho jätti yli kaksisataa siviiliä ilman sähköä.
Viimeisin siviilikohteeseen kohdistettu isku nähtiin
marraskuun 2. päivä, jolloin miehitetyn Horlivkan alueelta tulitettiin rintamalinjalla
sijaitsevaa Majorskea, taajaman alueelle ammuttiin todennäköisimmin
kranaatinheittimillä useita POM-2 henkilömiinoja. Horlivkan luoteispuolella
sijaitsevan Majorsken kautta kulkee myös merkittävä miehitetyiltä alueilta vapaaseen
Ukrainaan kulkeva tie.
Miehitettyjen alueiden tilanteesta
Tällä hetkellä sellaisen siviiliväestön tilanne
miehitetyillä alueilla on hyvin huolestuttava, joiden ei ole mahdollista
matkustaa Venäjän puolelle. Merkittävin tekijä tälle on se, että miehitettyjen
alueiden ns. viranomaiset ovat sulkeneet pysyvästi tai lähes pysyvästi kaikki
muut paitsi Stanytsia Luhanskan rintamalinjan ylittävän reitin. Horlivkan
luoteispuolella sijaitsevan Majorsken ja Donetskin lähistöllä sijaitsevien
Marinkan ja Novotroitsken tarkastusasemien kautta toimitetaan miehitetyille
alueille säännöllisesti ukrainalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden
lähettämää hätäapua.
Miehitettyjen alueiden siviiliväestöstä heikoimmassa
asemassa ovat eläkeläiset sekä pienituloiset, joihin ryhmiin näyttää
miehitettyjen alueiden ns. viranomaistahoilta kohdistuvan selkeää kiusaamista
ja painostusta, mikäli henkilö kieltäytyy ottamasta Venäjän tai ”kansantasavaltojen”
passin. Tällä hetkellä Venäjän passilla näyttää olevan ”ohituskaista”, sellainen
halukkaan näyttää olevan mahdollista saada nopeammin kuin ”kansantasavaltojen”
passin.
Jos miehitettyjen alueiden eristyneen luonteen vuoksi
aiemmat koronavirusvariantit eivät romahduttaneet alueen terveydenhuoltosektoria,
vaikka venyttivätkin ne kestokykynsä yli, niin nykyinen deltavariantti on
riehunut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla jo pidemmän aikaa. Donetskissakin
sairastuneita on kehotettu sairastamaan kotona, koska koronavirusosastot ovat
jo aikaa sitten ohittaneet kantokykynsä.
Alueella ei myöskään näyttäisi olevan minkään sortin organisoitua
rokotusohjelmaa käynnissä, ainakaan ystävämme ja tuttumme eivät ole sellaisesta
puhuneet. Toisaalta vielä vuoden ensimmäisellä puoliskolla virallinen
suhtautuminen koronavirusepidemiaan oli torjuva – propagandistinenkin. Mikä ei
toisaalta ole ihmekään, koska miehitetyillä alueilla tuotetaan
koronaviruspropagandaa useammallakin kielellä, myös suomeksi päätoimittelija Janus
Putkosen toimesta julkaistavaksi Uudessa MV-lehdessä ja muissa vale-
ja propagandamedioissa.
Marko
Lähteet:
1. https://www.osce.org/chairmanship/457885
4. Ukrainan suorittamasta lennokki-iskusta enemmän blogissa:
”Droonisotaa” Itä-Ukrainassa, Ukraina on siirtynyt kivikaudelta tälle vuosituhannelle.
5. https://www.osce.org/files/f/documents/d/0/502167.pdf
6. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/503569
7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/503332
Kirjoituksen laadinnassa lähteinä on käytetty myös Novynarnian (1 ja 2)
sekä Операція об'єднаних сил eli Joint Forces Operationin
julkaisemaa aineistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.