Ulkoministeri Haaviston mielestä Ukrainassa on ”tilanne” päällä

Ulkoministeri Haavisto tapasi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tiistaina (3. maaliskuuta) Helsingissä. Uutisten ja kommentointien perusteella tapaamisesta ei jäänyt merkittävää kerrottavaa jälkipolville, tai jos jäi, niin suomalaisena olisin toivonut, ettei tapaaminen olisi edennyt Lavrovin viitoittamalla tiellä, jossa disinformatiivinen viesti jäi hallitsevaksi – ja täten ihmisten mieliin. Näin kävi etenkin Venäjällä ja me suomalaiset päädyimme – jälleen – hyödyllisen idiootin, tai hiukan yksinkertaisen tšuhnan, rooliin.

Mutta, sen ohella, että Haavisto oli kyvytön välihuomautuksin korjaamaan Lavrovin propagandatulvaa Säätytalolla, oli hän kyvytön – tai haluton – puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, kuten toimittaja Arja Paananen asian Ilta-Sanomien kommentissaan esittää:

”Nyt Haavisto ei saanut sanotuksi selkokielellä edes sitä, että Venäjä on miehittänyt Krimin ja pitää yllä Itä-Ukrainan sotaa. Sen sijaan Haavisto toisteli termiä ”Ukrainan tilanne”. Niin, kenenköhän vuoksi siellä on ”Ukrainan tilanne”?”. (1)

Haaviston kohdalla haluttomuus puhua asioista niiden oikeilla nimillä oudoksuttaa sikälikin, että taannoin Ukrainassa vieraillessaan, Kiovassa hän muisti sodassa kuolleita ukrainalaissotilaita muistojen muurilla, ja Ukrainan itäosiin ulottuvalla vierailunosallaan hän kävi ”kivenheiton” päässä Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista.

Ulkoministereiden tapaamisessa Haavisto mainitsi vierailunsa Stanytsia Luhanskan alueella miehitettyjen alueiden tuntumassa Itä-Ukrainassa, mutta tässäkin kohdin hyvä tarkoitus kääntyi valitettavalla tapaa itseään vastaan Lavrovin päästessä ääneen syyttämään kaikesta Ukrainaa. Ulkoministerimme oli kyvytön korjaamaan Lavrovin propagandatulvaa, mainitsemaan sitä yksinkertaista asiaa, että syyllinen ukrainalaisten kärsimyksiin on yksin Venäjä.

Sodassa kaatuneita ukrainalaisia, kuva Marko Enqvist.

Viime vuonna (v. 2019) Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien organisaatioiden, kuten Ukrainan kansalliskaartin, Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n sekä Ukrainan rajajoukkojen ja Ukrainan kansallisen poliisin kokemat, sotatoimista johtuvat tappiot, nousivat yhteensä 110 kaatuneeseen, josta Ukrainan asevoimien osuus oli 97 kaatunutta sotilasta ja upseeria. (2) Samassa ajassa rintamalinjan molemmin puolin menehtyi suorien sotatoimien ja ammusten sekä miinojen räjähdysten seurauksena 19 siviiliä 129 vammautuessa – välillisten siviiliuhrien määrän noustessa merkittävästi suuremmiksi.

YK:n mukaan Ukrainan sodassa on menehtynyt 15. marraskuuta 2019 mennessä 3344 siviiliä, joista 312 on kolmansien maiden kansalaisia – heidän joukossa ovat myös Malaysia Airlinesin lennon MH17 298 miehistönjäsentä ja matkustajaa.

Ukrainan sotahistorian museon (jossa itsekin viime syksynä vierailin) tietojen mukaan sotatoimissa on kaatunut 22. tammikuuta 2020 mennessä kaatunut 4384 Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien joukko-osastojen ja vapaaehtoisjoukkojen sotilasta ja upseeria. Venäjän ja heidän proxy-joukkojensa kokonaistappiot eivät ole tiedossa, minimissäänkin sodassa on kaatunut 5664 militanttia ja yli 500 Venäjän asevoimien* sotilasta. Todennäköisesti kuolleiden militanttien lukumäärä on kymmeniätuhansia tuhansien sijaan.

Haaviston ”Ukrainassa on tilanne” -sanat väljähdyttää etenkin se, että viime aikojen kehityksen perusteella Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa ei millään muotoa pidä vähätellä. Sitä on perusteltua kuvata termillä sota, kriisin tai tilanteen sijaan.

Venäjän asevoimien ja proxy-joukkojen käyttämän asearsenaalin perusteella voidaan päätellä heidän rikkovan jatkuvasti – käytännössä päivittäin – Minsk II-sopimusta. Helmikuussa venäläisjoukot ampuivat Ukrainan kontrollissa oleville alueille yhteensä yli 1500 kappaletta tykistö- ja kranaatinheittimien kranaatteja sekä panssarivaunukanuunan ammuksia – tuplasti tammikuuta enemmän. Maaliskuussa venäläisjoukot ovat tulittaneet ukrainalaiskohteita päivittäin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä, useina päivinä 122 mm sekä 152 mm tykistöllä. Edellisten lisäksi venäläisyksiköt ovat tulittaneet Ukrainan asevoimien kohteita panssarintorjuntaohjuksilla sekä panssarivaunujen pääaseilla.

Panssarintorjuntaohjuksilla operoineet yksiköt on todennäköisesti koottu Venäjän asevoimien riveistä. Päätelmä on tehty käytettyjen panssarintorjuntaohjusten sekä ampumaetäisyyden perusteella, esim. viime sunnuntaina Nyzhnoteplen alueella Ukrainan maavoimien maastokuorma-auto tuhottiin panssarintorjuntaohjuksella reilun 3 km etäisyydeltä – tuolloin menehtyi yksi ukrainalaissotilas muutahan haavoittuessa.

Sotilaskohteiden rinnalla Venäjän ja heidän proxy-joukkojen tulitus on kohdistunut myös siviilikohteisiin. Maaliskuun 2. päivä kranaatinheitintuli osui siviiliasutuksen läheisyyteen Krasnohorivkan alueella miehitetyn Donetskin länsipuolella, tulitus vaurioitti myös alueen kiinteistöjä. Tulituksessa vammautui yksi siviili – nainen. Siitä paria päivää eteenpäin, 4. maaliskuuta, Novoselivkan alueella, miehitetyn Horlivkan länsipuolella, venäläistykistön 122 mm kranaatit osuivat lähelle siviilikohteita vaurioittaen myös kaasuputkea, josta seurasi räjähdysmäinen tulipalo. Palo onnistuttiin sammuttamaan nopeasti, mutta vaurioituneen kaasuputken korjaus vie enemmän aikaa. 

Maaliskuun 2. päivä tulituksen jälkiä Krasnohorivkassa, (kuvakaappaus videolta).

Yksistään tämän vuoden maaliskuun 1. – 5. päivän välillä kaksi ukrainalaissotilasta on kaatunut sotatoimissa ja 24 sotilasta on haavoittunut, osa vakavasti. Haavoittuneiden merkittävä määrä johtuu osaltaan venäläisjoukkojen lisääntyneestä epäsuorantulen käytöstä yhdistettynä huomattavasti lisääntyneeseen panssarintorjuntaohjusten sekä panssarivaunujen käyttöön sotatoimissa. Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Itä-Ukrainan miehitetyille alueille on lopputalven rotaatiossa siirretty Venäjältä tarkka-ampujista koottu erikoisyksikkö, mikä sekin on lisännyt ukrainalaisten tappioita.

* * *

Luottamus syntyy sanoista ja teoista. Ikävä kyllä signaali, jonka Suomi ympäristöönsä välittää ei herätä minussa luottamusta. Epätoivoista kahdella jakkaralla istuskelua ja ympäripyöreitä lausuntoja, joissa Kremlin despoottia varotaan ärsyttämästä ja Kremlin suoltamia valheita varotaan haastamasta.

Marko 

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006427380.html 

2. https://novynarnia.com/2019/12/23/usi-zagybli-na-fronti-2019-roku/ 

Lähteinä hyödynnetty myös Операція об'єднаних сил eli Joint Forces Operation’in Facebook-sivua ja liveuamap.com -verkkosivua sekä OSCE SMM Ukraine -twittertilin aineistoa.

*: Venäjän asevoimien tappiot maaliskuuhun 2015 mennessä, US. State Departmentin mukaan.

Venäläispropagandan keskiössä kemialliset aseet ja ISIS

Venäjällä valtiolliset mediat, joilla niilläkin on propagandistisia tehtäviä, erilaisten propagandamedioiden ohella ovat toistaneet – rummuttaneet – viime aikoina sanomaa siitä, kuinka Ukraina suunnittelee provokaatiota kemiallisilla aseilla Itä-Ukrainassa. (1)

Ukrainassa on sodittu jo pian viisi vuotta, käytännössä sodan ensitahdit lyötiin Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, niemimaan miehitystä seurasi Venäjän masinoima kaoottinen mielenosoitusten ja hallintorakennusten kaappausten sarja itäisessä Ukrainassa keväällä 2014, tämä eskaloitui ensin aseelliseksi yhteenotoksi Venäjän sotilastiedustelu GRU:n (GU:n) upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin hyökättyä miehineen huhtikuun 12. päivän tienoilla Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkeihin Ukrainan itäosissa. Kevään ja kesän kuluessa tämä aseellinen yhteenotto eskaloitui sodaksi, johon ottaa osaa joukkoja myös Venäjän asevoimista ja maan muista turvallisuuselimistä. Strelkovin mukaan ilman heitä, mitään sotaa ei olisi tullut. Olisi nähty Odessan verilöylyn toisinto. (2)

Sodasta ja sodan luonteesta huolimatta, sodan aikana siviileiden ohella myös sotilaat ovat joutuneet sotarikosten kohteeksi, ei kuitenkaan voida varmuudella sanoa, että sodassa olisi käytetty kemiallisia aseita. Tammikuussa 2015 Donetskin Sergei Prokofjevin kansainvälisellä lentokentällä käydyissä taisteluissa ukrainalaissotilaat saivat oireita, joiden taustalla saattoi olla CS-kaasu, varmuutta minkään kaasuaseen käytölle ei saatu. (3)  Itä-Ukrainan sotatoimialueella on todennäköisesti käytetty valkoista fosforia sisältäviä ammuksia. YK:n sopimus vuodelta 1980 kielsi napalmin ja polttavien aseiden käytön siviileitä vastaan. Eräät maat, kuten Venäjä, on ratifioinut sopimuksen vain osittain pitäen itsellään oikeuden käyttää polttavia aseita. Eräät kriitikot pitävät valkoista fosforia sisältäviä ammuksia/pommeja kemiallisina aseina.

Ukrainan ohella Venäjä sotii myös Syyriassa, jossa sen liittolainen Syyrian hallinto – Venäjän suostumuksella (ja todennäköisesti hyväksynnällä) – on turvautunut kemiallisiin aseisiin useamman kerran. Venäjä on myös turvautunut omalla maaperällään arveluttaviin keinoihin, Tšetšeniassa ja terrorismin vastaisissa operaatioissa se on käyttänyt kemiallisiksi aseiksi luokiteltavia aseita ja kaasuja, näiden lisäksi Venäjän erikoisjoukot ovat ulkomailla iskeneet kemiallisin asein, tällainen hyökkäys suoritettiin entistä sotilastiedustelu-upseeria, kaksoisagentti, Sergei Skripalia vastaan, samassa iskussa hermomyrkky novitšokista vammautui myös Sergei Skripalin tytär Julia Skripal. Myöhemmin novitšokille altistui aviopari, naisen kuollessa hermomyrkkyyn miehen oltua koomassa parin viikon ajan kärsien koomasta heräämisen jälkeen myrkytyksen synnyttämistä eriasteisista oireista. (4)

Venäjän tausta huomioiden, ei olisi ollut poissuljettua sekään, etteikö Ukrainassa oltaisi syyllistytty kemiallisten aseiden käyttöön. Toistaiseksi uutiset niiden käytöstä ovat jääneet vahvistamatta ETYJ:n tarkkailijoiden tai muiden tahojen toimesta. Loppuvuoden aikana venäläismediat valtiojohtoon saakka ovat toistaneet ”tarinaa” Ukrainan provokatiivisesta hyökkäyksestä, vaikka, jos tarkkoja olemme, sodan viimeisimpien viikkojen provokaatioista vastaa jälleen kerran Venäjä, kuten näimme tapahtuvan Kertšin salmessa ja Mustalla merellä kansainvälisellä merialueella, jossa kuukausien jännitteen kasvu kääntyi Venäjän taholta suoraksi sotatoimeksi Ukrainan laivaston aluksia vastaan.

Huolestuttavaa Venäjän ”tarinassa” on se, että Ukrainaan kohdistettua kovaa (ja paikoin karkeaa) kieltä käyttää entistä useammin Venäjän valtion johtoon, ja eliittiin, kuuluvat henkilöt. Joulukuun 17. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov:

”Additional information that we have and tend to trust says that Poroshenko is planning an armed provocation on the Russian border, on the border of Crimea, for the end of December.” (5)

Voidaan melkeinpä nähdä, kuinka propagandamedioista disinformaatio on suodattunut ensin merkittäviin, mutta usein propagandistisiin, julkaisuihin, kuten Sputnik ja RT, josta viesti on hitaasti suodattunut valtiojohdon puheenparteen. Tällä hetkellä keskiössä ovat kemialliset aseet, ulkomaalaiset erikoisjoukot, kuten Iso-Britannian Special Air Service eli SAS sekä muslimiterroristit, esim. ISIS:iin kuuluneet tshetsheenit, jokaisella näistä tarinanosasista on kuitenkin pidempi historia – eivät ne tyhjästä ilmestyneet tämän vuoden lopulla. Poikkeavaa on kuitenkin se, että ”rumpu” soi aiempaa olennaisesti kovaäänisemmin.

Kuvakaappaus DONi-News, 8.4.2018.

Yllä propagandistisessa, nyt jo alas ajetussa, DONi Newsissä julkaistu disinformatiivinen ”uutinen” ”islamistipataljoonan saapumisesta Mariupoliin…”. Tässä ns. uutisessa Ukraina yhdistetty islamistien ja laittoman asekaupan myötä myös kemiallisiin aseisiin. Samainen ”uutinen” jaettiin sellaisenaan myös tvzvezda.ru-verkkosivulla.

Kuvakaappaus tvzvezda.ru.

Tällä viikolla venäläinen RT uutisoi ”islamistitaistelijoiden” saapumisesta Mariupoliin, aiemmin venäläismedioissa laajalle levisivät uutiset Ukrainan ”kemiallisista aseista”. (6 ja 7) Kemiallisia aseita käsittelevässä uutisessa muun muassa venäläinen Tass jakoi eteenpäin Itä-Ukrainan miehitetyllä alueella toimivan Donetsk News Agencyn ”uutisen”. Aivan kuten suomalaissyntyisen Janus Putkosen ”toimittelema” DONi News, on Donetsk News Agency luonteeltaan propagandistinen ja sen Donetskin osoite on samalla keskustan alueella, jossa myös DONi Newsin toimitus sijaitsi. Kyseisellä alueella on runsaasti Donetskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” haltuunsa ottamia kiinteistöjä.

Ukrainan puolustusministeriö julkaisi verkkosivullaan 29. joulukuuta artikkelin, jossa mainittiin seuraavaa:

”The Defence Intelligence of Ukraine established that a group of the Russian specialists in the field of chemical warfare and poisonous substances arrived in the occupied territory of Donbas in the middle of December.”

Tiedote on sikäli poikkeuksellinen, että kyseessä on Ukrainan sotilastiedustelun virallinen tiedonanto, mutta vahvistusta tiedonannolle ei vielä ole saatu. Sosiaalisessa mediassa on julkaistu kuvia joulukuun puolenvälin tietämissä venäläisjoukoista tai Venäjän proxy-joukoista miehitetyssä Donetskissa pukeutuneena OZK:n suojapukuun – yhden kuvan perusteella on mahdoton päätellä mihin joukko-osastoon sotilaat kuuluvat tai ovatko he Venäjän asevoimien palveluksessa olevia sotilaita, vai kuuluvatko esim. johonkin palkkasotilaista koottuun ryhmään, kuten PMC Wagner. Tähän mennessä kukaan ei ole kiistänyt sitä, etteikö kuva olisi otettu Donetskissa.

Kuva via @GirkinGirkin. (9)

Kiinnostavaa on kuitenkin se, että kuva on todennäköisesti julkaistu ensimmäisen kerran 13. joulukuuta, mikä taas ajallisesti käy yksiin venäläispropagandan kanssa, jonka mukaan ukrainalaiset valmistelivat provokaatiota kemiallisin asein Itä-Ukrainassa joulukuun puolivälin aikoihin. Herää kysymys, oliko Venäjällä itsellään suunnitteilla provokatiivinen operaatio, jota ei kuitenkaan pantu tuolloin täytäntöön. Ja jos oli, mutta sitä ei pantu täytäntöön, odottaako suunnitelma edelleen täytäntöönpanoa?

Marko

1. https://www.rferl.org/a/russia-repeats-claim-that-ukraine-is-preparing-a-provocation-/29674117.html 

2. https://themoscowtimes.com/articles/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-41598 

3. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2015/01/23/were-chemical-weapons-used-in-donetsk-airports-last-stand/ 

4. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_ja_Julia_Skripalin_myrkytystapaus 

5. https://sputniknews.com/europe/201812171070751415-russia-ukraine-lavrov/ 

6. https://www.rt.com/op-ed/447536-isis-chechen-islamists-ukraine/ 

7. http://tass.com/world/1034342 

8. http://gur.gov.ua/en/content/rosiia-hotuietsia-zastosuvaty-khimichnu-zbroiu-na-okupovanii-terytorii-donbasu.html 

9. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1073283513250693121 

Venäjän “tarina” rakoilee - jälleen kerran

Venäjän valtionhallinto on järjestelmällisesti kiistänyt joukkojensa osallistumisen sotaan Ukrainassa, samalla se on kiistänyt olevansa vastuussa alueen asukkaille - ja Ukrainalle - syntyneistä kärsimyksistä. Yli kymmenen tuhatta ukrainalaista on menehtynyt sodassa, unohtamatta kolmansien maiden kansalaisia, joita on kuollut satoja. 

Venäjä kiistää osallisuutensa, siitä huolimatta, että konkreettisia todisteita sen osallisuudesta on kertynyt runsaasti taisteluihin osallistuvien joukkojen, haavoittuneiden ja kaatuneiden muodossa, aivan kuten joukko-osasto ja kalustohavaintojen muodossa. Samanaikaisesti virallisenkin Venäjän edustajat ovat useamman kerran “lipsautelleet” totuuden muodossa tahi toisessa. 

Itä-Ukrainassa asetelma on eräiltä osin sama kuin Venäjän miehittämällä Krimillä, jonka miehitykseen osallistumisen virallinen Venäjä alkuun järjestelmällisesti kiisti, kunnes lopulta Vladimir Putinkin tunnusti Venäjän asevoimien roolin, mikä oli tapahtumia seuranneille ilmiselvää jo ensihetkistä lähtien.

Krimin niemimaan miehitykseen verrattuna Itä-Ukrainassa käynnissä olevien sotatoimien kohdalla Venäjä on pyrkinyt pitämään kiinni narratiivistaan olennaisesti tiukemmin. Venäjän korkein johto presidenttiin saakka on toistuvasti ilmaissut asian siten, että Venäjän joukkoja ei ole sotimassa Ukrainassa. 

Tämä “tarina” on rakoillut useamman kerran, syystä tai toisesta johtuen Vladimir Putin on tullut maininneeksi Venäjän osallistuvan taisteluihin, myös ulkoministeri Sergei Lavrov on syyllistynyt samaan. Viimeksi valtakunnallisen - ja valtiollisen - Rossija24-kanavan 60 minuuttia -ohjelmassa samainen asia todettiin. Jossa todettiin Itä-Ukrainassa olevan venäläisiä erikoisjoukkoja. (1) Kyse on mielestäni juuri toteamisesta ei tunnustamisesta. Todettiin tosiasia ja sillä selvä.

On todennäköistä, että tämäkään toteamus ei riitä eräille suomalaisille, kuten kansanedustaja Tom Packalénille (ulkoasiainvaliokunnan jäsen), ehkäpä joku edelleen jatkaa “Ukrainassa on sisällissota”-narratiivin toistoa, johon entinen pääministeri Matti Vanhanen (keskusta) syyllistyi kirjassaan “Ulkopolitiikkaa”. Tai suomettuneelle kansanedustajalle, keskustan Sirkka-Liisa Anttilalle, jonka mielestä Ukrainalla on asenneongelma. Todennäköisesti hänen mielestä Suomellakin oli asenneongelma talvisodan aikana. (Anttila sosiaalisessa mediassa 15.7.2018).

Näistä tunnustuksista, joista seuraavaksi eräitä kuvakaappauksina, soisi läntisen median ottavan opiksi sen verran, että lopettaisivat uutisissaan separatisteista, sisällissodasta, vaaleista tms kirjoittamisen olemassa olevina asioina, joita ne eivät ole. Ei ole separatismia, ei ole sisällissotaa, ei vaaleja - sen sijaan on Venäjän Ukrainaan kohdistamaa aggressiota, hyökkäyssotaa ja miehitystä.

Vladimir Putin ukrainalaistoimittajan kysymykseen. (2)

Vastatessaan kysymykseen Sergei Lavrov ei kiistä venäläisjoukkojen osallistumista sotaan. (3)

60 minuuttia ohjelmassa Venäjän joukoista Ukrainassa:

"of course our Special Services (GRU, FSB, SVR) are there, it would be stupid to deny that." *

Totuuden puolesta, 

Marko 

1. https://twitter.com/JuliaDavisNews/status/1062757695210569728?s=19 

2. https://www.theguardian.com/world/2015/dec/17/vladimir-putin-admits-russian-military-presence-ukraine 

3. http://www.mid.ru/en/press_service/minister_speeches/-/asset_publisher/7OvQR5KJWVmR/content/id/2804842 

*: Lainaus @JuliaDavisNews’in twiitistä: