modernin ajan nälkään
tappamista
Meidän ei pidä olla vaiti
venäläisten murhatessa miehitetyn Oleškyn viimeisiä elossa olevia asukkaita
hitaasti nälkään. Venäjän asevoimat eteni Konka-joen eteläisellä rannalla
sijaitsevan Oleškyn pikkukaupungin tuntumaan suurhyökkäyksen ensimmäisenä
päivänä 24. helmikuuta 2022. Kyseisestä päivästä lähtien vajaan kymmenen
kilometrin päässä Hersonista kaakkoon sijaitseva kaupunki on ollut ensin
miehitysjoukkojen piirittämä ja tämän jälkeen miehitysjoukkojen hallinnassa,
kunnes nyt kaupunki ympäristöineen – tai se mitä siitä on jäljellä – on
miehitysjoukkojen muusta maailmasta eristämä.
![]() |
Venäläisten miehittämä Olešky,
tuhansien ihmisten koti. Kuva via Dmytro Lubinets. |
Taustaa: Venäjän suurhyökkäys
alkaa
Venäjän hyökkäyskärjet etenivät
varhain aamulla 24. helmikuuta 2022 miehitetyltä Krimin niemimaalta Perekopin
kannasta myöten luoteeseen kohti Dnepriä ja Hersonia, jo aamun varhaisina
tunteina Tšaplynkan asukkaat raportoivat venäläiskolonnan etenevän kohti Nova
Kah’ovkaa pohjoisessa. Aamupäivän kuluessa venäläisten hyökkäyskärki eteni Nova
Kah’ovkaan, samoihin aikoihin venäläiset tekivät maahanlaskun Dneprin
etelärannalle Antonivkan maantiesillan ja rautatiesillan tuntumaan. Ukrainan
maavoimien 59. prikaatin sotilaita jäi erityksiin Oleškyn ja Dneprin välille –
myöhemmin suurin osa prikaatista vetäytyi alueelta Dneprin pohjoiselle
rannalle, joka oli vielä tuolloin Ukrainan kontrollissa.
Krimin niemimaalta etenemään
lähteneet Venäjän maavoimien yksiköt saavuttivat Oleškyn suurhyökkäyksen
ensimmäisenä päivänä, 24. helmikuuta 2022. (1) Useissa Venäjän kevättalvella
2022 miehittämissä kylissä ja kaupungeissa asukkaat protestoivat miehitystä vastaan
mielenilmauksin. Oleškyssä järjestettiin ”Olešky on Ukrainaa!”-mielenosoitus
maaliskuun 8. päivä (urk. «Олешки — це Україна!»). (2)
Venäjän suurhyökkäystä seurannut
kevät ja kesä etenivät useimmissa hyökkäysvaiheessa miehitetyissä asutuskeskuksissa
samoissa merkeissä. Venäjän asevoimien sekä turvallisuuskoneiston ote
miehitetyistä alueista tiukkeni kevään ja kesän myötä joukkojen saatua
hallintaansa eristäytyneimmätkin kyläyhteisöt: asukkaiden liikkumista
ryhdyttiin rajoittamaan, venäläiset pyrkivät hyödyntämään ilmiantajia ja
kollaboraattoreita tiukentaakseen kuristusotetta alueista, erilaisen väkivallan
uhka lisääntyi kaiken aikaa – etenkin naiset ryhtyivät välttelemään liikkumista
yksin hämärän aikaan.
Humanitaarisen katastrofin ensiaskeleet
Oleškyssä tapahtumat etenivät
Venäjän suurhyökkäystä seuranneina viikkoina ja kuukausina samalla tapaa, kuin
kymmenissä muissakin saman kohtalon kokeneissa kylissä ja kaupungeissa. Kaupunkiin
ansaan jääneiden siviileiden asema heikkeni merkittävästi tammikuussa 2023,
jolloin miehityshallinnon ylläpitämä ”Hersonin alueen terveysministeriö”
julkaisi asetuksen, jossa määrättiin seitsemän Dneprin vasemmalla eli etelärannalla
sijainnutta sairaalaa suljettavaksi. Määräys koski myös Oleškyn kaupunginsairaalaa.
Venäjä ja sen nukkehallinnot turvautuivat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla
alueiden venäläistämisprojektissa jo ennen suurhyökkäyksen alkua vastaaviin
toimiin yrittäessään taivuttaa asukkaita ottamaan vastaan Venäjän passin.
Kyseisillä alueilla sairaaloiden konkreettisen sulkemisen sijaan lääkäriin
pääsyä tai lääkkeiden saantia vaikeutettiin kaikilta heiltä, jotka eivät
ottaneet Venäjän passia (tai ennen vuotta 2020 ”kansantasavaltojen”
passia, jonka jälkeen Venäjä painosti alueen asukkaita aiempaa enemmän ottamaan
Venäjän passin).
Kesäkuun 6. 2023 katastrofi iski
toden teolla Dneprin alavalle etelärannalle venäläisten räjäytettyä Kah’ovkan
vesivoimalan padon. Räjäytystä seuraavina päivinä tulvavesi nousi useiden
metrien korkeudelle Dneprin eteläisellä rannalla, myös Oleškyssä. Miehittäjä
esti tuolloin alueelta voimakeinoin kaikkien muiden, kuin Venäjän kansalaisten
evakuoinnin. Tuolloin venäläiset ja heidän kanssaan työskennelleet
kollaboraattorit ampuivat tulva-alueelta evakuoituvia siviilejä. Venäläiset
eivät myöskään keränneet ruumiita pois, mikä lisäsi tautiriskiä alueella
merkittävästi. Dneprin vastarannalta ukrainalaiset koettivat toimittaa
nelikoptereilla apua eristyksiin jääneille siviileille. Sen sijaan siviileiden
evakuoiminen Dneprin vastarannalle oli käytännössä mahdotonta venäläisten
tuli-iskujen takia. Venäläisten tuli-iskut kohdistuivat myös Ukrainan
kontrolloimalle Dneprin pohjoisrannalle, kohteena noina kriittisinä päivinä ja
viikkoina olivat ukrainalainen palo- ja pelastushenkilöstö sekä siviileiden
evakuointiin osallistuneet tahot. (3)
Miehittäjän edustajien mukaan silloisissa
tapahtumissa kuoli korkeintaan joitakin kymmeniä ihmisiä. Ukrainan kansallisen
vastarintaliikkeen keskuksen (ukr. ЦНС) 19. kesäkuuta 2023 julkaiseman
raportin mukaan Kah’ovkan vesivoimalan räjäyttämisen ja sitä seuranneen tulvan sekä
miehittäjän harjoittaman väkivallan ja rikollisten toimien seurauksena kuoli
satoja siviilejä. (4)
Hitaasti monet Dneprin
etelärannan asutuskeskukset muuttuivat ”elävältä kuolleiksi”. Niissä asuu
ihmisiä mutta todellista elämää ei juurikaan ollut venäläisten eristäessä
kaupunkeja toisistaan ja kutsuessa osaa niistä ”harjoitusalueikseen” – mikä
käytännössä tarkoitti sitä, että rakennuksista ja niissä elävistä ihmisistä
lemmikkeineen ja kotieläimineen tuli näiden venäläisten eläviä maaleja, joita
murhata ja metsästää. Sähkönjakelu keskeytyi Oleškyssä vuoden 2023 lopulla
sotatoimien vaurioittaessa kriittistä infrastruktuuria, kaasunjakelu kaupunkiin
päättyi puoltatoista vuotta myöhemmin keväällä 2025 kaasuinfran hajottua. (5)
”Ihmissafarista” nälällä
tappamiseen
Ukrainalaiset tekivät ensimmäiset
konkreettiset havainnot ”ihmissafarista” (engl. Human Safari) alkukesästä
2024 kiinnittäessään huomiota venäläisten julkaisemiin lukuisiin videoihin
FPV-drooni-iskuista siviileihin. Venäläiset harjoittavat ”ihmissafaria” Dneprin
molemmin puolin, joen eteläisellä rannalla muun muassa Oleškystä ympäristöineen
muodostui venäläisten ”harjoitusalue”. Ulkona liikkuvat ihmiset lapsista
vanhuksiin muuttuivat elävistä olennoista ”maalitauluiksi”, joita metsästää ja
murhata rangaistuksetta. Samalla liikkuminen kaupunkiin ja kaupungista pois
muuttui vieläkin vaarallisemmaksi, jokainen tiellä tai maastossa liikkuva oli
venäläisille droonipiloteille ”maalitaulu” – kohde, jonka sai tappaa.
Viime vuoden lopulta lähtien Olešky
on ollut ulkomaailmasta eristetty, juuri kukaan ei pääse teitä myöten
kaupunkiin mutta ei myöskään pois sieltä. Kaupunkilaisten hätähuutojen mukaan
kaupunkiin johtavat tiet on miinoitettu ja tarkastuspistein suljettu. Tämän
vuoden tammikuun jälkeen kaupunkiin ei ole onnistuttu tuomaan merkittäviä
määriä ruokaa tai lääkkeitä – henkensä pitimiksi kaupunkilaiset yrittävät
pyytää loukuilla lintuja, (6) eläinten syödessä toisiaan ja hautaamattomia
venäläissotilaita. Hola Prystan’in tiellä venäläiset käännyttävät jalkaisin
kulkevia takaisin sanoen: ”Antaa niiden kuolla siellä”. (7) Ennen
suurhyökkäyksen alkua Oleškyssa oli noin 25 000 asukasta. Tänään
venäläisten raunioittamassa kaupungissa asuu korkeintaan pari-kolme tuhatta
ihmistä – joukossa satoja lapsia: antaa niiden kuolla siellä, venäläiset
sanovat.
![]() |
| Helmikuussa venäläiset tappoivat elintarvikehätäapua Oleškyyn tuoneen siviilin. |
Ukrainalaisen ihmisoikeus- ja
sotarikoksia tutkivan kansalaisjärjestö MIPL:n (ukr. Медійна
ініціатива за права людини, МІПЛ) raportit välittävät vastaavaa
viestiä Oleškyn epätoivoisesta
tilanteesta, kuinka humanitaarinen katastrofi pahenee päivä päivältä saarron
takia. Asukkailla ei ole ruokaa, lääkkeitä eikä myöskään kunnon mahdollisuutta
lähteä kaupungista. (8) Epätoivoisimmat ihmiset suunnittelevat pakoa
kaupungista jalkaisin maaston poikki Hola Prystaniin, jonne on noin
parinkymmenen kilometrin matka teitä pitkin kulkien, maaston halki matka on pidempi
ja raskaampi. (9) Toisaalta pakeneminen Oleškystä Hola Prystaniin ei
välttämättä enää ole vaihtoehto monellekaan, kaupunki on nimittäin kokemassa
Oleškyn kohtalon miehittäjän käsissä: terveydenhuolto on romahtanut, sähköä
eikä juoksevaa vettä enää ole, ruokaa kaupunkiin saadaan satunnaisesti. Ja
aivan kuten Oleškyssä, kukaan ei ole enää hautaamassa kuolleita. (10)
Oleškystä tavoitettujen
asukkaiden mukaan paetakseen nyt kaupungista on matkattava kymmeniä kilometrejä
kävellen tai pyöräillen Tarasivkaan, josta matkaa voi jatkaa linja-autolla.
Mutta tämäkin tie on miinoitettu ja vaarallinen kulkea. (11) Ja jokainen
lähtijä, jolla on omaisia alueella, joutuu päätöstä tehdessään käymään oman
moraalisen paininsa sen suhteen hylätäkö läheisensä vai yrittää paeta heidän
kanssa. Kuten eräs haastateltu totesi: ”jos sinulla on haavoittunut äiti
sairaalassa ja hän tarvitsee ruokaa, lähdetkö vai palaatko takaisin tähän
helvettiin tuomaan hänelle ruokaa”. (12) Kansainväliset organisaatiot ovat
valmiit toimittamaan hätäapua kaupunkiin ja evakuoimaan hoitoa
tarvitsevat asukkaat – ongelmana on Venäjä, joka ei lupaa taata organisaatioiden
turvallisuutta alueella.
Tämä tapahtuu silmiemme edessä
Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, kokonaisia yhteisöjä tapetaan
hitaasti nälkään ja lääkkeiden puutteeseen, meidän ollessa hiljaa.
Marko
Lähteet:
5. https://www.meidasplus.com/p/besieged-oleshki-humanitarian-collapse
6. https://x.com/Tavrian_Farmer/status/2033186133148864623
9. https://x.com/novakakhovka_ua/status/2031321759040065770
Ihmissafarista enemmän Kherson: Human Safari -verkkosivulla.
![]() |
| Kuvan keskellä sodan runtelema Oleškyn erityistä tukea tarvitsevien lasten oppilaitos nro. 4. |
#HumanSafari



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.