RuFi ry – part of Russian propaganda and influence in Finland

 

Finland is called a promised country for associations because their establishment threshold is low, and associations have a long history in our country. Thus, the associations also operate as a channel of influence and recruitment channel for state organizations, which is also known in Russia.

Russia seeks to influence Finns in numerous ways, one such route being registered associations and groups founded by civic activists. I will briefly review the RuFi ry, i.e., Suomalais-venäläinen RuFi ry (the Finnish-Russian RuFi ry) and its activities in recent years. (Note: ry = rekisteröity yhdistys, registered association).

RuFi ry rose to the headlines for the first time in the spring of 2017 when organizing the first “Immortal Regiment-March” in Finland. (1) More than a hundred Finns and Russians living in Finland took part in the march. The photographs also showed the presence of individual activists from the Suomi Ensin movement, which belongs to the right wing. Marco de Wit, the founder and those time leader of the Suomi Ensin movement, visited the occupied Eastern Ukraine in July 2016 with a Finnish propaganda group.

Prior to this spring’s “car parade” RuFi organized a total of three immortal regiment marches, in 2017 and 2018, and in 2019. During the coronavirus pandemic, RuFi did not organize an immortal regiment march, anyway, between the beginning of 2020 and the end of 2021, the organization lived a quiet life until in December 2021, the group became again active on social media. After Russia attacked Ukraine on several fronts on February 24, 2022, RuFi’s activity on social media increased. So, the car parade held on May 8 was a natural continuation of this activation. According to a Facebook article published by the organizers of the “car parade,” the procession supports Russia “in its difficult struggle against Nazism and fascism and Russophobia”. (2) In practice, the car parade was a demonstration of support for Russian imperialism and the Russia’s invasion of Ukraine.

There is a very wide right of demonstration in Finland, due to which it was not possible for the authorities to ban the car parade in advance, because the organizer was an association that is not banned or whose activities have not been restricted in any way. Demonstration in Finland does not require a permit, it is enough for the organizer to report the protest to the police.

Photo from the Immortal Regiment march (car parade) of Helsinki from May 2022, photographer unknown.

RuFi’s previous actions

As I wrote, RuFi ry has organized the March of the Immortal Regiment three times, in 2017 and 2018 and 2019. More than a hundred Russians living in Finland and their supporters took part in the first march of the immortal regiment, and the third march on May 9, 2019, was attended by more than 150 Russians living in Finland as well as their supporters. Pirkko Turpeinen-Saari, a well-known SKDL (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, English Finnish People's Democratic League) politician and former Member of Parliament, also took part in the third march. Turpeinen-Saari has also become known as a contender for the massacre of Srebrenica by the Serbs and an inventor of various conspiracy theories. (3) In her view, Srebrenica is a United States propaganda operation. Daria Skippari-Smirnov, the then chairman of the association, was responsible for organizing the third march, as well as previous marches. According to Skippari-Smirnov, the chairman of RuFi ry is currently a man named Heorhi Mirashnichenka, who according to the register of associations is the vice-chairman. (4)

The Immortal Regiment march in may 2019, Skippari-Smirnov in a brown coat and garrison cap in her head.*

In addition to the marches of the immortal regiment, RuFi and its prominent actors, such as Daria Skippari-Smirnov and Marina Muhonen, have also participated in other events in support of Russia and its imperialist policies. Such as the opening ceremony of the “Representation” of the Donetsk “People’s Republic” established in Helsinki together with the members of Suomi-Novorossija-Seura (Eng. Finland-Novorossiya Society) from the end of 2017. Prior to that, there was the “Embassy of Novorossiya” in Finland, which was replaced by that embassy.

However, readers should be aware that this “representation”, like its predecessor, does not have the status of an official embassy. Finland has never recognized the “people's republics” of Donetsk or “people's republics” Luhansk, nor has it given official status to their “embassies”, even though the people behind the “embassies” claim so. So, the nature of the “embassy” of Novorossiya in Finland as well as the “representation” of the “People’s Republic” of Donetsk has been clearly propagandistic and disinformative. The out-of-date website continues to share disinformation and direct unfair allegations against our authorities. (5)

Declaration of the Friends of the Donetsk “People’s Republic”, Daria Skippari-Smirnov and Marina Muhonen from RuFi also as signatories.

Johan Bäckman and Daria Skippari-Smirnov (RuFi ry) in the Russian-occupied Crimean Peninsula, March 2018.

During the so-called presidential elections in Russia in March 2018, the Finnish delegation traveled to the Russian-occupied Crimean Peninsula. In addition to Johan Bäckman, the travel group also included Daria Skippari-Smirnov and a few other Finns. The trip can be described as propagandistic in content, marked by the fact that, at the same time, Russia was holding illegal presidential elections on the occupied Crimean Peninsula. Finns, Johan Bäckman participated in these so-called elections as an “election observer”, a few other members of the Finnish group visited “polling stations” at the time. (6) In addition to Daria Skippari-Smirnov, Chairman of the RuFi, at least Marjaliisa Siira, an active member of the Rauhanpuolustajat, reported on her visits to the “polling stations”. At the same time, Siira spread a lot of disinformation and propaganda.

In addition to the above, Eero Hult, who were candidates for the Finnish municipal elections, Svetlana Mustonen and Ludmila Odintsova took part in public appearances during the visit. The delegation’s most prominent proposals included the opening of a direct flight connection between Helsinki and Simferopol and the proposal to establish a Finnish-Russian business and cultural centre on the occupied Peninsula. These proposals, like the others, are mainly part of theatre and propaganda, so there is no need to give them more space in this context.

On 19 March 2019, Ukraine imposed sanctions on private individuals pursuant to a decision of the National Security and Defense Council of Ukraine, at which time sanctions were also imposed on Daria Skippari-Smirnov, chairman of the RuFi ry. One reason was her actions on the Russian-occupied Crimean Peninsula. At that time, in addition to Skippari-Smirnov, sanctions were imposed on Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman and Jon Hellevig (deceased 26 May 2020, Moscow), as well as Kai Paananen and Oleg Usachov, a Russian living in Finland. (7)

Prior to the coronavirus pandemic, RuFi’s representatives prominently participated in various events held in Finland, which were united by the dissemination of Russian disinformation and its attempts to influence abroad. A particularly prominent speaker on RuFi was chairman Daria Skippari-Smirnov, who, in addition to her interviews with the Russian media, gave a presentation at the Hybrid Wars and Finland discussion event in Helsinki in March 2019. The discussion was organized and moderated by Johan Bäckman. At the same time, the event was the launch of the book “Hybrid Wars” wrote by Russian professor and political scientist Igor Panarin. Since that work, Panarin has published at least one more book via Johan Bäckman Publications’. Given the current situation, we can say that Panarin does not have at least the gifts of a fortune teller.

At that discussion, Skippari-Smirnov's presentation was about the (human) rights of the Russians and the war on information – the topic is interesting in that the (human) rights of the Russians are being trampled on today, if anywhere, in Russia. This presentation, as well as the event, must be seen in its context, it was nothing more than the dissemination of disinformation combined with an attempt to destabilize our civil society, as is clear from the performers and topics. Many of the performers participate in various groups disseminating conspiracy theories, such as Jarmo Ekman, or in counter-media and social media projects that try to break social peace, such as Juha Korhonen, the topic of his presentation was “lies in the mainstream media and blackmailing the free media”. Korhonen sees traditional media as false, which tarnishes counter-media.

RuFi has strongly supported the Russian war in Ukraine even before the large-scale offensive that began on February 24, 2022. In addition to the previously signed declaration of friends of the Donetsk “People’s Republic”, this is reflected in the dissemination of propaganda and disinformation, as well as in participation in events that support the goals of the Russian regime. As an association, RuFi had time to be active on social media for years, as it also previously had a website (rufi.fi) whose domain has now been taken over by an outsider and which conveys its greetings to the Russians through the web pages. The Russian embassy has also taken note of the association’s activism in the past, although otherwise the embassy – in public – kept a certain distance from the association’s activities. The car parade in May this year was at least morally supported by the Russian embassy. (8)

Certificate of Merit for Daria Skippari-Smirnov, signed by Nikolai Zemtsov, Member of Parliament, Russia.

I consider it very probable that the activation of RuFi is due, at least in part, to the activities and messages conveyed by the Russian Foreign Ministry, which have also been passed on by the Russian Embassy in Helsinki. In the example (picture below), the Russian Embassy in Finland asks you to report conspiracies, discrimination and hatred against Russians to your tweet email address. The same message has been passed on by the Russian Foreign Ministry – their communication also speaks directly of “Russophobia”. A fashion term that the Russian administration deliberately and intentionally misuses to suppress objective and appropriate criticism of the regime. A term used to stigmatize critics of the Russian regime.

In addition to the visible influence, RuFi activists participate in the WhatsApp group of Russians in Finland, which was hotly debated before the May car ride. Screenshots of the group’s discussions show that the Russian-speaking group is spreading Kremlin hate propaganda against Ukrainians and inciting violence. A group of about 80 people was formed in mid-April and has been named the Autokulkue. (9) One of the most active members of the WhatsApp group is Daria Skippari-Smirnov, former chairman of RuFi.

The discussion in the group follows the same lines as Russian state propaganda. In the discussion of the WhatsApp group, Ukrainians are also being demonized and de-humanized. The group is even proposing to bring shovels (in the car ride) so that the Ukrainians can be buried. Even such writing causes nothing but laughter in the group. (10)

This post is largely based on a blog “RuFi ry – Venäjän pienimuotoista vaikuttamista Suomessa”, I wrote in Finnish earlier in May.

 

Marko 

 

Sources:

1. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/video-voitonpaiva-helsingissa-pursui-neuvostonostalgiaa-ja-venalaisia-kansanlauluja/ 

2. https://yle.fi/uutiset/3-12429485 

3. https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2015/07/10/424 

4. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008779634.html 

5. https://dnrhelsinki.com/ 

6. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

7. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf 

8. https://yle.fi/uutiset/3-12429485 

9. https://putinintrollit.fi/2022/05/05/suomenvenalaisten-whatsapp-ryhmassa-keskustellaan-aseiden-tuomisesta-venaja-mieliseen-kulkueeseen-ja-lietsotaan-vihaa-ukrainalaisia-vastaan/ 

10. https://putinintrollit.fi/2022/05/12/vierasblogi-mita-keskustelut-suomenvenalaisten-whatsapp-ryhmassa-kertovat-venajan-kulttuurista-ja-propagandasta/ 

*: Photo by Marko Enqvist. 

RuFi ry – Venäjän pienimuotoista vaikuttamista Suomessa

 

Helsingin Sanomat uutisoi reilu viikonpäivät sitten ”Venäjän-mieliset suunnittelevat auto­kulkuetta Hyvinkäältä Helsinkiin Venäjän voiton­päivän kunniaksi” –

”Venäjän-mieliset tahot suunnittelevat järjestävänsä pääkaupunkiseudulla Venäjän voitonpäivään liittyvän mielenilmauksen toukokuun alussa.

Mielenilmauksessa on tarkoitus järjestää autokulkue Hyvinkäältä Helsinkiin 8. toukokuuta.” (1)

Tällä ”Venäjän-mieliset tahot” tarkoitetaan RuFi-nimistä rekisteröityä yhdistystä eli Suomalais-venäläinen RuFi ry:tä, joka yhdistyksenä järjesti ensimmäisen Kuolemattoman rykmentin -marssin Suomessa toukokuun 9. 2017. RuFi ehti järjestää kolme kertaa Kuolemattoman rykmentin -marssin, vuosina 2017 ja 2018 sekä 2019, ennen kuin koronaviruspandemia katkaisi marssien järjestämisen. Tämänkertaista aktivoitumista selittänee koronaviruspandemiaan liittyvien rajoitteiden purkua enemmän Venäjän Ukrainaan kohdistamana laajamittainen sota yhdistettynä Venäjän muihin länsimaihin kohdistamiin toimiin.

RuFin järjestämä Kuolemattoman rykmentin -marssi, toukokuun 9. 2019. Marssia johtaa Daria Skippari-Smirnov.

Koska RuFi ry on yhdistyksenä pitänyt matalampaa profiilia muutaman viimevuoden ajan, on hyvä kerrata lyhyesti yhdistyksen nimissä harjoitettua aktivismia, ja mikäli toukokuun 8. päivän autoparaati antaa aihetta erilliseen tarkasteluun, niin palaan siinä tapauksessa aiheeseen uudelleen, mutta nyt yhdistyksen nimissä harjoitettuun aktivismiin.

Kuten jo edellä viittaisin, yhdistyksen ensimmäinen merkittävä julkitulo nähtiin 9. toukokuuta 2017, jolloin yhdistys organisoi ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin -marssin Suomeen. Kyseiselle marssille otti osaa jokunen kymmentä suomalaista sekä Suomessa asuvaa venäläistä, valokuvista saattoi tunnistaa paikalla olleen myös joitain silloisen Suomi Ensin liikkeen aktivisteja.

Yhdistyksen puheenjohtajana oli jo tuolloin Daria Skippari-Smirnov, jolla oli jo tuolloin tiiviit yhteydet eräisiin Venäjä-operaattoreihin, kuten Johan Bäckmaniin. Skippari-Smirnovin yhteistyösuhde Bäckmaniin juontaa jo aikaan ennen RUFI ry:tä, hän muun muassa avusti Bäckmania Donbass – lapset sodan jaloissa -näyttelyn järjestämisessä. Näyttelyn kanssa samanaikaisesti Hotelli Kämpin Kansallissalissa järjestettiin Johan Bäckmanin johtamana venäläisen ideologin, ultranationalistin ja  Evraziyskiy soyuz molodezhi -liikkeen isän Aleksander Duginin luento. Evraziyskiy soyuz molodezhi eli ESM:n organisoimilla leireillä luotiin myös pohjaa verkostoille, joiden kautta Venäjä ryhtyi levittämään epävakautta Ukrainaan ja muutamiin muihin maihin, joita Venäjä pyrki palauttamaan vaikutuspiiriinsä. Evraziyskiy soyuz molodezhin järjestämille leireille osallistui myös sellaisia henkilöitä Donetskin alueelta, jotka myöhemmin, keväällä ja kesällä 2014, olivat hetken aikaa keskeisessä roolissa Itä-Ukrainan sodaksi edenneessä epävakauttamisessa. (2)

RuFi on ehtinyt organisoida Kuolemattoman rykmentin marssin yhteensä siis kolme kertaa (v. 2017 ja 2018 sekä 2019), viimeisintä – 9. toukokuuta 2019 – järjestettyä marssia ehdin seuraamaan ja havainnoimaan itsekin. Kyseiselle marssille osallistui myös takavuosien tunnettu SKDL-poliitikko ja entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari. Turpeinen-Saari on tullut tunnetuksi myös serbien tekemän Srebrenican joukkomurhan kiistäjänä ja erilaiset salaliittoteorioiden sepittäjänä. (3) Turpeinen-Saaren mielestä Srebrenicassa on kyse Yhdysvaltojen propaganda-operaatiosta.

Kuolemattoman rykmentin marssien ohella yhdistys ja sen näkyvät toimijat, kuten puheenjohtajana toiminut Daria Skippari-Smirnov ja Marina Muhonen ovat osallistuneet myös muuhun Venäjää ja sen imperialismista politiikkaa tukeviin tapahtumiin, kuten Helsinkiin perustetun Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaistilaisuuteen yhdessä Suomi-Novorossija-Seuran jäsenten kanssa loppuvuodesta 2017. Ennen tätä Suomessa toimi ”Novorossijan Suomen ’suurlähetystö’”, jonka tilanne kyseinen vale-edustusto tuli. Lukijoiden on kuitenkin hyvä tietään, ettei kyseisellä ”edustustolla”, kuten ei sen edeltäjälläkään, ollut virallisen edustuston statusta. Suomi ei ole koskaan tunnustanut Donetskin eikä Luhanskin ”kansantasavaltoja”, eikä ole antanut niiden edustustoille virallista asemaa vaikka ”edustustojen” tautalla olleet henkilöt niin ovat uskotelleetkin. Niin ns. Novorossijan Suomen suurlähetystön kuin myös Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” luonne on ollut selkeän propagandistinen ja disinformatiivinen. Päivittämättömillä verkkosivuilla jaetaan edelleen disinformaatiota sekä kohdistetaan perättömiä syytöksiä viranomaisiimme.

Donetskin "kansantasavallan" ystävien julistus, RuFi:sta allekirjoittajina Daria Skippari-Smirnov ja Marina Muhonen.

Johan Bäckman ja RuFi:n Daria Skippari-Smirnov Krimillä maaliskuussa 2018, kuvakaappaus crimea.ria.ru.

Venäjällä maaliskuussa 2018 järjestettyjen presidentinvaalien aikaan suomalaisdelegaatio matkusti Venäjän Ukrainalta miehittämälle Krimin niemimaalle. Matkaseurueeseen kuului Johan Bäckmanin ohella myös Daria Skippari-Smirnov muutaman muun suomalaisen lisäksi. Matkaa voi kuvata sisällöltään propagandistiseksi, leimansa sille löi muun muassa se, että tuolloin Venäjä järjesti miehittämällään Krimin niemimaalla laittomasti vaalit. Suomalaisista Johan Bäckman osallistui näiden ns. vaalien ”vaalitarkkailuun” kutsuttuna ”vaalitarkkailijana” mutta muutama muukin seurueeseen kuulunut vieraili tuolloin ”äänestyspaikoilla”. (4) Vierailuistaan ”äänestyspaikoilla” raportoivat RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov sekä Rauhanpuolustajien aktiivi Marjaliisa Siira, joka kirjoitti ja esitelmöi vierailustaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla levittäen samalla runsaasti disinformaatiota ja propagandaa.

Edellisten ohella julkisiin esiintymisiin vierailun aikana otti osaa perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaanakin ollut Eero Hult, Svetlana Mustonen sekä Ludmila Odintsova. Delegaation näkyvimpiin ehdotuksiin kuului muun muassa suoran lentoyhteyden avaaminen Helsingin ja Simferopolin välille suomalais-venäläisen bisnes- ja kulttuurikeskuksen perustamisen ohella. Nämä, kuten muutkin, ehdotukset ovat lähinnä osa teatteria ja propagandaa, joten tässä yhteydessä niille ei ole syytä antaa mainintaa enempää tilaa.

Maaliskuun 19. päivä 2019 Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston päätöksen nojalla Ukraina kohdensi sanktioita yksityishenkilöihin, tuolloin sanktioita kohdennettiin myös RuFi ry:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnoviin. Eräänä syynä olivat hänen toimet Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tuolloin sanktioita kohdennettiin Skippari-Smirnovin ohella muun muassa Johan Bäckmaniin, Janus Putkoseen, Jarmo Ekmaniin ja edesmenneeseen Jon Hellevigiin sekä Kai Paanaseen ja Suomessa asuvaan venäläiseen, Oleg Usatšoviin. (5)

Ennen koronaviruspandemiaa RuFi:n edustajia osallistui näkyvästi erilaisiin Suomessa järjestettyihin tilaisuuksiin, joita yhdisti Venäjän disinformaation levittäminen, sen vaikutusyritykset ulkomailla jne. Erityisen näkyvä esiintyjä tuolloin oli RuFi:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov, joka venäläismedioille antamiensa haastatteluiden ohella esitelmöi maaliskuussa 2019 Helsingissä järjestetyssä Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuudessa. Kyseisen keskustelutilaisuuden järjestäjänä ja keskustelun vetäjänä toimi Johan Bäckman, tilaisuus toimi samalla venäläisen Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Kyseisen teoksen jälkeen Panarinilta on kustannettu suomeksi Johan Bäckman Publications’in toimesta ainakin Naton hajoamista käsittelevä teos. Tämänhetkinen tilanne huomioiden voimme todeta, ettei Panarinilla ole ainakaan ennustajan lahjoja.

Kyseisessä keskustelutilaisuudessa Skippari-Smirnovin esitelmä käsitteli venäläisten oikeuksia ja informaatiosotaa – aihe on sikäli kiinnostava, että tänään venäläisten oikeuksia poljetaan, jos missä, niin juuri Venäjällä. Kyseinen esitelmä kuin myös tilaisuuskin on asetettava kontekstiinsa, siinä ei ollut kyse muusta kuin disinformaation levittämisestä yhdistettynä yritykseen horjuttaa kansalaisyhteiskuntaa, mikä käy ilmi tarkasteltaessa esiintyjiä ja aiheita.

Helsingin tilaisuudessa esiintyi väyrysläisen ”Seitsemän tähden liikkeen”  ehdokkaana ollut Pirkko Turpeinen-Saari, jonka esitelmän aihe oli ”Miten NATO on muuttanut ja muuttaa Suomea”, eduskuntavaaleissa kahdesti ehdolla olleen Jarmo Ekmanin esitys ”Vaalivaikuttaminen – suomalaisen syvän valtion sota äänestäjiä vastaan”, pyydän huomioimaan, että esitelmässä viitattiin salaliittoteoreetikoiden hellimään ajatukseen ”syvästä valtiosta” (deep state) reilusti ennen termin laajamittaisempaa tunnetuksi tekemistä Suomessa QAnon-salaliittoteoreetikoiden toimesta. Helsingissä esityksen piti myös opportunistinen Juha Korhonen, esitelmänsä aiheena oli ”Valtamedian valheet ja vapaiden medioiden mustamaalaaminen”.

Toki meidän on huomioitava, että Jarmo Ekman kuului QAnon-aktiiveihin Suomessa. Sittemmin Ekman on tullut tutuksi koronaviruspandemian myötä vastustaessaan aktiivisesti rokotuksia ja epidemian hallintaan liittyviä toimia ja osallistuessaan erilaisiin vastamielenosoituksiin puhujana. Käytännössä nämä liikkeet ja ryhmät rokotevastaisuuden ohella ovat toimineet Venäjällekin verkottuneen propagandan levittäjinä. Juha Korhonen on vastaavasti aktiivinen toimija vastamedioiden saralla. Hän on ehtinyt vetää Ilja Janitskinin perustamaa MV-lehteä ja MV-mediaa ennen sen siirtymistä Janus Putkosen haltuun. Tämän jälkeen Korhonen on myös ehtinyt perustaa Youtuben kaltaisen videoalustan Tokentuben, jonka pääasiallisinta käyttäjäkuntaa ovat erilaiset vastamediat ja salaliittoteoreetikot.

Perustelen edellä olevaa, Ekmanin ja Korhosen toiminnan tarkempaa huomioimista sillä, että mikäli näemme RuFi:n toiminnassa uuden aktiivisemman vaiheen reilun parin vuoden hiljaiselon jälkeen, on enemmän kuin todennäköistä, että aiemmat yhteistyöverkostot aktivoituvat ja niiden kautta saavutettavaa yleisöä ryhdytään tavoittelemaan hyvinkin aktiivisesti. Käytännössä tämä Suomessa tarkoittaa muun muassa salaliittoteoreetikoita, joista osa jo nyt suhtautuu hyvin myötämielisesti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa jakaen esim. miehitetyssä Luhanskissa asuvan Janus Putkosen päätoimittelemassa MV-lehdessä julkaistua materiaalia.

Huomioiminen on myös siinä mielessä perusteltua, että Daria Skippari-Smirnov kuin myös RuFi yhdistyksenä tuki aktiivisesti vuoden 2018 presidentinvaaleissa Paavo Väyrystä, (6) joka ei näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan siitä, että tukijoiden joukkoon ilmaantui RuFi:n taustalla varustettu yhdistys.

RuFi:n johtoporras kuin myös yhdistys on tukenut voimakkaasti Venäjän sotaa Ukrainassa jo ennen 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia. Tämä näkyy aiemmin allekirjoitetun Donetskin ”kansantasavallan” ystävien julistuksen ohella propagandan ja disinformaation levittämisenä sekä osallistumalla tapahtumiin, jotka tukevat Venäjän johdon tavoitteita. Yhdistyksenä RuFi ehti olla vuosien ajan aktiivinen sosiaalisessa mediassa, sillä oli myös aiemmin verkkosivut (rufi.fi) jonka domain on nyt päätynyt ulkopuolisen tahon haltuun ja, joka välittää sivujen kautta terveisensä venäläisille (kuva lähdeluettelon alla).

Venäjän suurlähetystö on aiemmin myös huomioinut yhdistyksen harjoittaman aktivismin, vaikka muutoin suurlähetystö – julkisesti – pitikin tiettyä etäisyyttä yhdistystoimintaan.

Venäjän suurlähetystön kiitos RuFi:lle ja Daria Skippari-Smirnoville (kuva v. 2019).

Facebookissa RuFi:n aktivoituminen näkyy lisääntyneenä viestintänä, joka toistaa Venäjän hallinnon narratiivia. Suomessa jokainen voi niin halutessaan vastustaa sotilaallista liittoutumista, mutta jos sen vastustamisen yhteydessä väitetään Suomen olevan puolueeton, kyse on valehtelusta ja tähänkin yhdistyksen Facebook-sivulla sorrutaan. Liittyessään Euroopan Unioniin, Suomi lakkasi olemasta puolueeton valtio, se valitsi liittyä läntiseen talousyhteisöön. Mikäli Suomi hakee, (toivon, että hakee), Naton jäsenyyttä ja hyväksytään puolustusliitto Naton jäseneksi, Suomi lakkaa olemasta sotilaallisesti liittoutumaton. Suomen väittäminen puolueettomaksi valtioksi on disinformaatiota.

Pidän hyvin todennäköisenä, että RuFi:n aktivoitumisen taustalla on Venäjän ulkoministeriön toiminta ja välittämä viesti, jota Tehtaankadulla sijaitseva Venäjän suurlähetystökin on jakanut eteenpäin. Twiitissä Venäjän suurlähetystö Suomessa pyytää raportoimaan venäläisiin kohdistuvista salaliitoista, diskriminoinneista ja vihasta twiitin sähköpostiosoitteeseen. Samaa viestiä on jakanut eteenpäin myös Venäjän ulkoministeriö – heidän viestinnässä puhutaan suoraan myös ”russofobiasta”. Muotitermistä, jota Venäjän hallinto käyttää tietoisesti ja tarkoituksellisesti väärin tukahduttamaan hallintoon kohdistuvan asiallisen ja aiheellisen kritiikin. Termi, jolla Venäjän hallinnon kritisoijat leimataan. 

Suunnitteilla oleva ”autoparaati” nykyisessä maailmanajassa, jossa Venäjä käy rikollista sotaa Ukrainassa, yhdistyksen toimesta, jonka tiedetään välittävän Kremlin asiaa, on enemmän kuin altis mahdollisille provokaatioille tai sellaisen lavastukselle. Kun vielä huomioimme Suomessa käynnissä olevan Nato-keskustelun ja ajankohtaiseksi tulevan Nato-jäsenhakemuksen jättämisen, niin näen tämän yhtenä keinona horjuttaa yhteiskunnallista koheesiota ja voimistaa provokaation kautta vastakkainasettelua. Venäjän taholta vastaavasta toiminnasta löytyy esimerkkejä Suomen ohella muistakin maista – ennen Ukrainassa keväällä 2014 alkanutta sotaa, tällaiset konfliktinhaut olivat tavanomaisia myös Ukrainassa Venäjän vaikuttaessa erilaisten ryhmien kautta ja maksaessa operaattoreidensa kautta vastaavien tapahtumien organisoinnista. Tätä tapahtui myös Venäjän avulla valtaan nousseen Viktor Janukovitšin kaudella, mikä kertoo omaa kieltään siitä kuinka Venäjä pyrki horjuttamaan Ukrainaa myös silloin kun maassa oli heille myötämielinen johto.

Oma ohjeeni on tuleville päiville ja viikoille, ei pidä provosoitua kun provosoidaan, samalla on myös pidettävä kiinni omasta päätäntävallasta, eikä antaa Venäjän informaatiovaikuttamisen tai muiden toimien (hybridisota) vaikuttaa Nato-jäsenhakemuksen jättämiseen tahi turpo-keskusteluun.

 

Marko  

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008765916.html 

2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

3. https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2015/07/10/424 

4. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

5. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf 

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005542896.html 

RuFi ry. Facebookissa: https://www.facebook.com/RuFiYhdistys 

RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry Asiakastieto-verkkosivulla:

https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/rufi-suomalais-venalainen-yhdistys-ry/30803146/yleiskuva 

rufi.fi-verkkotunnuksen ollessa vapaana, ”johnadoe” maanpuolustus.net-foorumilta otti osoitteen haltuunsa, muokaten sivua ”hiukan”.

”Emme anna uudelleenkirjoittaa historiaa!” – RUFI:n puheenjohtaja Skippari-Smirnov

Toukokuun 9. näimme pääkaupunkimme kaduilla marssittavan punalippujen alla ”kuolemattoman rykmentin” marssiessa poikki Helsingin. Kuolemattoman rykmentin marssin oli organisoinut Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ja marssia johti asepukuun ja kunniamerkkeihin sonnustautunut RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov.

Todettakoon tässä vaiheessa, että Skippari-Smirnoville ei ole osoitettu kunniamerkkejä rohkeudesta taistelussa natsi-Saksaa vastaan vaan ne on ojennettu hänelle provokatiivisesta ja propagandistisesta toiminnasta Venäjän despoottisen johdon hyväksi, nämä kunniamerkit, kun ovat tyyliä ”Donbassin puolustajan mitali”.

Tässä kirjoituksessani minun ei kuitenkaan ole tarkoitus ruotia tätä marssia vaan palata historian uudelleenkirjoittamiseen ja kimmokkeen palata tähän aiheeseen antoi päivitys, joka on jaettu RUFI:n Facebook-seinällä (ks. kuva alla).

Kuvakaappaus Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n FB-sivulta.

Totean jo alkuun, että tämä kirjoitus ei ole hyökkäys venäläisiä kohtaan, tarkoituksenani ei ole halveksua talonpojan ja tehdastyöläisen kärsimyksiä tahi uhrauksia, jotka totisesti olivat mittaamattoman suuret. Tämä ei myöskään ole hyökkäys ketään neuvostovaltion rajojen sisäpuolella asunutta tavankansalaista vastaan, jotka vapaaehtoisesti tahi pakotettuna päätyivät sotimaan neuvostovaltion todellisia ja kuviteltuja vihollisia vastaan.

Tätä kirjoitusta voivat pitää hyökkäyksenä ja provokaationa puna-armeijaa ja neuvostovaltiota vastaan korkeintaan ne, jotka ovat sokeita historialle, jotka eivät halua tarkastella historian tapahtumia kriittisesti, jotka eivät kykene hyväksymään sitä, että voitto ”ostettiin” myös viattomien kansojen verellä. Mutta erityisesti provokaationa ja hyökkäyksenä tätä kirjoitusta pitävät he, jotka kritiikittä toistavat Kremlin maalaamaa tarinaa voittamattomasta puna-armeijasta, jonka saavutusten harteilla nyky-Venäjä ratsastaa (kohti auringonlaskua). Tämä on hyökkäys ja provokaatio korkeintaan sellaisten ihmisten toimesta, joiden mielestä menneisyydestä on välitettävä vain yksi kuva, se, mikä pönkittää Venäjän valtiojohtoa ja mahdollistaa omalta osaltaan heidän haluamansa narratiivin toistamisen propagandan oloisesti kansalle. Miljoonilla venäläisillä on oikeus tutustua historiaan, tarkastella sitä eri näkökulmista ja sen perusteella – vapaasti – muodostaa oma kuva puna-armeijasta ynnä ”koneistosta”, joka johdatti miljoonia ihmisiä turhaan kuolemaan.

Sen sijaan, että Daria Skippari-Smirnov kirjoitti ”Emme anna uudelleen kirjoittaa historiaa”, hänen olisi tullut kirjoittaa ”uudelleen kirjoitamme historian” sillä juuri sitä nyky-Venäjällä tehdään ja tähän tehtävään Skippari-Smirnov ilmeisen intomielisesti osallistuu. He kirjoittavat valtionsa historiaa uudelleen, he pyyhkivät tietoisuudesta miljoonat uhrit, häpeän hetket ja tapahtumat, kokonaisten kansojen tuhoamiset tahi rankaisutoimet – itse asiassa samalla kun he pyyhkivät historiankirjoituksesta pois tällaisia tapahtumia, he pienessä mittakaavassa toistavat uudelleen juuri näitä rikollisia tekoja kautta laajan Venäjänmaan mutta myös suuren valtakunnan rajojen ulkopuolella viedessään maailmalle ”venäläistä maailmaa”.

Erään tällaisen absurdin toimen kohteeksi joutuivat Krimin tataarit 1944 kun toukokuun 18. alkoi Krimin tataarien karkottaminen (krimintataariksi: Qırımtatar halqınıñ sürgünligi). Kolmen päivän aikana Krimin tataarit pakkosiirrettiin NKVD:n toimesta karjajunilla Uzbekistanin alueelle. Pakkosiirron kohteena olivat kaikki Krimin tataarit taustaan katsomatta, sen kohteeksi joutuivat niin puna-armeijassa taistelleet kuin myös sitä vastaan kapinoineet ynnä saksalaisten kanssa yhteistyötä mahdollisesti tehneet Krimin tataarit. Aivan kaikki sylilapsista vaareihin, ja tänään Venäjä toimii pienessä mittakaavassa samoin miehittämällään Krimin niemimaalla.

Historialliset tapahtumat, joihin usein kiinnitämme huomiota, näyttäytyvät meille usein yksinkertaisempina kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Moni tapahtumasarja, jolla on vaikutusta kyseiseen huomioimaamme tapahtumaan (esim. 23. elokuuta 1939 solmittu Molotov-Ribbentrop-sopimus ja sen – salainen – lisäpöytäkirja) jää lopulta mielissämme huomiotta tai se jää maininnaksi sivulauseeseen, jolloin näemme tapahtuman todellisuutta yksinkertaisempana – enkä tällä todellakaan tarkoita sitä, että edellä mainittu tapahtuma – Molotov-Ribbentrop-sopimus – muuttuisi millään muotoa hyväksyttävämmäksi vaikka huomioisimme kaikki sen hetken nyanssit eri valtioiden välisine lähentymisyrityksineen ja kuinka lopulta kaksi totalitaarisen valtion edustajaa päätyi allekirjoittamaan tämän sopimuksen salaisine lisäpöytäkirjoineen. Me kuitenkin voimme tästä tapahtumasta keskustella vapaasti ymmärtäen sopimuksen seuraukset monille kansoille, joita koitti sopimusta seuranneina vuosina moninkertainen miehitys ja osalla kansoista (valtioista) tämä miehitys päättyi vasta 90-luvulla neuvostovaltion – viimein – romahdettua omaan mahdottomuuteensa.

Erinomaisessa holokaustia käsittelevässä teoksessa Musta maa historioitsija Timothy Snyder käy myös läpi useampaan kertaan miehitettyjen valtioiden ja alueiden haavoittuvuutta, kuinka miehitykset lisäävät alttiutta yhteiskunnallisten instituutioiden romahtamiselle, joiden seurauksia nähtiin alueilla, jotka päätyivät Molotov-Ribbentrop-sopimuksen myötä allekirjoittajavaltioiden miehittämiksi ja sopimuksen käytännössä rauettua Operaatio Barbarossan alkamisen myötä kesäkuun 22. 1941.

Valtioiden loppu merkitsi valtion suojeluksen loppua* – Itä-Euroopan miehityksen kokeneista valtioista monen kohdalla miehitys merkitsi samalla muodossa tai toisessa valtion loppua, tai valtiollisten instituutioiden loppua.

Saksalaisupseeri kättelee puna-armeijan upseeria miehitetyn Puolan alueella v. 1939.

Molotov-Ribbentrop-sopimus on historiallinen tapahtuma, jota Venäjällä ei tänään haluta muistella, osa venäläisistä jopa kiistää Neuvostoliiton koskaan toimineen liittolaissuhteen kaltaisessa suhteessa natsi-Saksan kanssa. Venäjän valtiollisen propagandan levittäjänä ja likaisen työntekijänä toimivan Yön susien presidentti Aleksandr Zaldostanov on kiistänyt moisen liiton olemassa olon.

Sopimus ja sen seuraukset koskettivat kokonaisia kansoja, myös meitä suomalaisia, joten sopimuksen (seurauksista puhumattakaan) kiistäminen on samalla meitä kohdanneen historian kiistämistä – historian valkopesua. Juuri sitä historian uudelleen kirjoittamista, jota vastaan Skippari-Smirnov kirjoittaa kamppailevansa. Tällaisten asioiden edessä pohdin sitä, että kuinka ihminen selittää itselleen todellisuuden ja propagandan vahvistaman mielikuvan eron, kyse on uskosta, johon liittyy vahva todellisuuden kieltäminen. Ihminen on uskossaan vahva, sanotaan, mutta silti näissä tilanteissa eteen tulee tavattoman usein tilanteita, joissa ristiriitojen selittäminen on likimain mahdotonta, jolloin (inhimillisesti katsoen) helpointa on uskoa auktoriteettiin, onpa hän millainen despootti tahansa ja kieltää todellisuus.

Molotov-Ribbentrop-sopimus on kuitenkin vain yksi toisen maailmansodan aikaa koskettava asia, johon nyky-Venäjällä suhtaudutaan kieltäen tai joka vähintäänkin lakaistaan maton alle piiloon.

On varsin todennäköistä, että tänään Venäjältä löytyy runsaasti ihmisiä, joiden mielestä natsi-Saksa kukistettiin neuvostovaltion mittaamattomilla voimavaroilla, samalla he kuitenkin unohtavat sen huomattavan avun, jota Yhdysvalloista kuin myös Iso-Britanniasta ja Kanadasta virtasi maahan vuoden 1942 alusta lukien (huom. Pre Lend-Lease maksettiin Neuvostoliitolle kullassa kesäkuun lopun ja syyskuun lopun 1941 välillä).

Tässä kohdin ei ole relevanttia tuoda esille kaikkia numeroita, tai spekuloida sillä, kuinka merkittävässä roolissa Lend-Lease-apu Neuvostoliitolle oli, voidaan kuitenkin todeta, että apu oli mittavaa ja auttoi omalta osaltaan Neuvostoliittoa selviämään sodan ensimmäisistä vuosista. Kun muistetaan, että Yhdysvaltojen toimittama apu käsitti noin 43 prosenttia kaikista Neuvostoliiton autonrenkaista, tai, että Yhdysvalloista toimitettiin Neuvostoliittoon yli 375 000 kuorma-autoa unohtamatta kymmeniä tuhansia muita ajoneuvoja, panssarivaunuja, lentokoneita tahi vetureita, ei apua sovi väheksyä. Kyse on paljon muustakin kuin Neuvostoliiton taistelemisesta yksin, kyse on yhteisestä voimainponnistuksesta liittoutuneiden välillä. Eikä tämän avun huomioiminen millään muotoa vähennä puna-armeijan riveissä taistelleen sotilaan ja upseerin uhrausten mittaamatonta inhimillistä arvoa – sitä vähentää verrattomasti enemmän historian vääristely ja historiallisten tapahtumien valkopesu, johon Venäjällä tänään syyllistytään.

Lopultakin venäläisessä nykyhistoriankirjoituksessa, ennemmin kuitenkin propagandassa, Lend-Leasen merkityksen unohtaminen tai häivyttäminen taustalle on kuitenkin sivujuonne, inhimillisesti tarkasteltuna merkittävämpää on se, että puna-armeijan ja neuvostovaltion toimien kriittinen tarkastelu on käytännön toimin tehty hyvin vaikeaksi.

Kuolemattoman rykmentin marssien luonne on hyvin propagandistinen, ne on valjastettu palvelemaan maan hallinnon tarkoitusperiä, jossa puna-armeija esiintyy kiiltokuvamaisena tahrattomana voittajana, jonka uhrauksia kenenkään ei sovi unohtaa. Helsingissäkin marssin henki on tämä – isoäiti lausui lapsenlapselleen, viitaten omaan isäänsä kantaessaan tämän kuvaa – isä marssii nyt fasismista vapautetun Helsingin katuja.

Marssien henki on se, mikä ne omineen valtiojohdon moraalinen tila tänään on, menneisyydestä kirjoitetaan halutunlainen, koska nykyisyys on toivoton eikä tulevaisuuden kuva ole sen parempi. Tätä kuvitelmaa menneisyyden kulta-ajoista pönkittää ajatus voittamattomasta puna-armeijasta sen erehtymättömine komentajineen. Menneisyys ei kuitenkaan lakkaa olemasta, vaikka mitä satuilisi – se tulee vääjäämättä jossain vaiheessa vastaan.

Totuus Mainilan laukauksista paljastui, Katynin joukkomurhista ei loputtomiin voinut syyttää natseja, eikä puna-armeija ollut kunniakas puhtoinen ”pioneeripataljoona” vaan se riveissä taisteli ja soti erilaisia ihmisiä, joista verrattoman moni osallistui – ymmärrettävien syitten takia – julmuuksiin sodan kuluessa ja etenkin sen viimeisinä aikoina ynnä Saksan antautumisen jälkeen.

”Koska kaikki ikkunat oli räjäytetty, berliiniläiset muistavat huutojen kuuluneen joka yö. Berliinin kahden pääsairaalan arviot raiskauksen uhreista vaihtelivat 95 000:sta 130 000:een. Eräs lääkäri päätteli, että Berliinin noin 100 000 raiskatusta naisesta noin 10 000 kuoli, useimmat tekivät itsemurhan. Kuolleisuuden arveltiin olleen paljon korkeampi 1,4 miljoonan naisen keskuudessa, jotka raiskattiin Itä-Preussissa, Pommerissa ja Sleesiassa. Kaikkiaan vähintään 2 miljoonan saksalaisnaisen arvellaan joutuneen raiskatuksi, ja huomattava vähemmistö, ellei peräti enemmistö, oli raiskattu moneen kertaan”. (Antony Beevor, Berliini 1945 s. 460)

Mitä voi odottaa sotilailta, joista monet oli revitty juuriltaan, jotka olivat paatuneet mieleltään näkemistään julmuuksista, joita oli ruokittu propagandalla ja joita paikoin yllytettiin kostamaan saksalaisille kansansa kärsimykset? Ihminen on inhimillinen olento, itärintaman sota oli sen alkuhetkistä lukien ollut julmaa ja brutaalia – armotonta ideologioiden välistä sotaa loppuun saakka (jatkuen kostoretkenä sodan päättymisen jälkeenkin).

Ja kuten jokunen kappale taaksepäin kirjoitin isän marssivan fasismista vapautetun Helsingin katuja, surullista tässä valkopesun ja valehtelun saagassa on se, että lukuisille kansoille uskoteltiin puna-armeijan ja neuvostovaltion olleen vapauttajan. Käytännössä tämä vapauttaja vain alisti ”vapauttamansa” maat rautasaappaan ja miehityksen alle vuosikymmeniksi, orjuuttaen samalla kokonaisia kansoja pyrkien tuhoamaan niiden kunniakkaan historian. Todellisuudessa miehittäjä vaihtui toiseksi, kuten ystävämme Karpaattien kupeessa Tšernivtsissä meille kuvaili – puna-armeija yhdessä terrorikoneiston kanssa jatkoi siitä mihin Saksa oli lopettanut, juutalaisten rinnalla ukrainalaiset ja romanialaiset joutuivat vainon kohteeksi.

Se, että Venäjän kokoinen maa jättää käsittelemättä historiansa, ryhtyen kirjoittamaan uudelleen sitä, nostaen samalla Josif Stalinin takaisin jalustalle, häpäisten näin miljoonat Stalinin kauden viattomat uhrit, on enemmän kuin huolestuttavaa.

Se, joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sitä, George Santayana kirjoitti. En nyt kuitenkaan usko, että historia kirjaimellisesti toistaisi itseään, mutta, kuten yllä kirjoitin, Venäjä on tänään huolestuttavalla tiellä, jossa historiaa vääristellään, lapsia militarisoidaan, itsenäisten valtioiden alueita miehitetään ja kansoja vainotaan.

Останови красный фашизм!

Marko

*: Lainaus Timothy Snyderin teoksesta Musta maa (s. 271) asiayhteydestä erotettuna, soveltuen kuitenkin kuvaamaan tapahtumien henkeä tässä yhteydessä.

RUFI:sta enemmän kirjoituksessa ”Suomalais-venäläisen RUFI-yhdistyksen aktivismia”. 

Suomalais-venäläisen RUFI-yhdistyksen aktivismia

Kirjoitin edellisen presidentinvaalikampanjan jälkimainingeissa katsauksen Suomen ja Venäjän välisestä ystävyysseurasta RUFI yhdistyksestä nimellä ”Mikä se RuFi oikein on?”. (1) Kimmokkeen kirjoitukselle antoi RUFI:n aktiivinen kampanjointi Paavo Väyrysen presidenttiyden puolesta yhdistettynä tietoon siitä, että RUFI yhdistystoiminnassaan tukee Venäjän hallinnon poliittisia (ja muita) tavoitteita ja, että yhdistyksen jäsenistä eräillä – kuten sen puheenjohtajalla Daria Skippari-Smirnovilla – on tiiviit yhteydet Venäjä-operaattoreihin, kuten Johan Bäckmaniin. Tämä suhde Bäckmaniin juontaa jo aikaan ennen RUFI:a, jolloin Skippari-Smirnov avusti Bäckmania Donbass – lapset sodan jaloissa -näyttelyn järjestämisessä. Samaan aikaan Hotelli Kämpin Kansallissalissa järjestettiin Johan Bäckmanin johtamana venäläisen ideologin, ultranationalisti, Aleksander Duginin luento.

Millaisena yhdistyksenä RUFI itse itseään markkinoi (lainaus kotisivulta):

”Olemme perustaneet uuden yhdistyksen, joka auttaa parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, kulttuurisella ja informatiivisella vaikuttamisella. Tarkoitus on luoda myötämielinen linjaus, lämmin, toverillinen lähestyminen Venäjää kohti. Yhdistys toimii liioittelun ja paniikin lietsonnan vasta-aineena, joten kyseeseen tulee kaikenlainen oikaisu. Yhdistys on täysin riippumaton poliittisesta valtalinjauksesta. - -” (2)

Kuulostaa hienolta, lupaus on suorastaan positiivinen, mutta onko se lainkaan totuudenmukainen? Kaikessa lyhykäisyydessään vastaus on, että EI OLE – tämä toki on täysin subjektiivinen mielipide, mutta koetan saada hiukan lihaa mielipiteeni ympärille, osoittaakseni, että toiminnallaan RUFI tuskin parantaa ja paikkaa nykyisiä – heidän mukaansa kylmänkiskoisia ja negatiivisia – suhteita Venäjään. Samalla purin osoittamaan vääräksi väitteen siitäkin, että yhdistys olisi täysin riippumaton poliittisesta valtalinjauksesta.

Suomalais-venäläinen RUFI on järjestänyt tai sen edustajia on ollut mukana viime vuosina lukuisissa tilaisuuksissa, joista osa on hyvin konkreettinen tuenosoitus Venäjän nykyhallinnon toimille sekä sen harjoittamalle imperialistiselle politiikalle. Eräs merkittävä ja kovin kyseenalainen tapahtuma on Daria Skippari-Smirnovin ja RUFI:n organisoima ”kuolemattoman rykmentin” -marssi, jollainen on järjestetty Helsingissä jo kolmena perättäisenä voitonpäivänä (eli toukokuun 9). Viime viikolla yhdistys järjesti kolmannen kerran kuolemattoman rykmentin marssin, marssin lähtö oli Hakaniemen torilla ja marssi suuntautui sieltä Pitkänsillan yli Helsingin keskustaan.

Daria Skippari-Smirnov "kuolemattoman rykmentin" kärjessä.

Lainaan seuraavaksi kirjoitustani tämän vuoden helmikuulta, jossa pohdiskelin nyky-Venäjän halua ja pyrkimystä unohtaa historiansa ja kuinka Helsingissäkin viime vuosina nähdyt – Venäjän hallinnon omimat – kuolemattoman rykmentin marssit omalta osaltaan tukevat näitä pyrkimyksiä.

”Se, että nyky-Venäjällä historiaa kirjoitetaan uudestaan valkopesten menneisyyttä ei tietenkään ole niiden kymmenien miljoonien puna-armeijassa palvelleiden sotilaiden ja upseereiden vika, sekään ei ole heidän vika, että nyky-Venäjä pyyhkii olemasta näiden sotilaiden tekemiä rikoksia, puhumattakaan, että on pyyhkimässä pois totalitaarisen neuvostovaltion tekemiä rikoksia. Irvokasta tässä onkin, että nyky-Venäjä käyttää surutta hyväksi historiaa ja sen tapahtumia oikeuttaakseen tekojaan ollen samalla haluton puhumaan valloittaja-armeijan, joka puna-armeija oli, rikoksista ihmisyyttä vastaan valloittamillaan ja miehittämillään alueilla.” (3)

Helsingissä nähty kuolemattoman rykmentin marssi oli tällainen propagandistinen ja hurmoshenkinen marssi, jossa puna-armeija nähtiin sankarina ja Euroopan vapauttajana, jolloin sen arvosteleminen ja kriittinen arviointi nähdään samalla hyökkäyksenä instituutiota kohtaan (ja epäilemättä myös Venäjällä myös valtaapitäviä kohtaan, jotka ovat valjastaneet tämän osan historiaa osaksi omaa propagandaansa). On kuitenkin syytä huomioida, että kuolemattoman rykmentin marssin järjestäminen on vain yksi, joskin näkyvä osa, RUFI:n toimintaa Suomessa.

Sen ja etenkin sen näkyvien operaattoreiden toiminta pitää sisällään runsaasti muutakin aktivismia, josta seuraavaksi lisää.

Verkkosivujen ohella RUFI:lla on toimintaa eri sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, VK:ssa (ennen VKontakte – venäläinen vastine Facebookille) ja Twitterissä. Eri alustoilla jaetaan tiedotteiden ohella ja rinnalla erilaisia uutisia ja venäläismedioissa julkaistuja haastatteluja, osa julkaistusta aineistosta on hyvin propagandistista ja Venäjän hallinnon linjoja myötäilevää – sille alisteista. RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov on antanut lukuisia haastatteluja venäläismedioille, toisinaan hän esiintyy puhujana/ esitelmöitsijänä erilaisissa tilaisuuksissa, kuten tämän vuoden maaliskuussa Helsingissä järjestetyssä Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuudessa, jonka järjestäjänä ja keskustelun vetäjänä toimi Johan Bäckman, tilaisuuden toimiessa samalla venäläisen Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Skippari-Smirnovin esitelmä käsitteli venäläisten oikeuksia ja informaatiosotaa – sikäli kiinnostava aihe, sillä venäläisten oikeuksia poljetaan, jos missä, niin juuri nyky-Venäjällä.

Helsingin keskustelutilaisuuden ohjelmaan kuului Igor Panarinin esiintymisen ohella ”Seitsemän tähden liikkeen”  ehdokkaana toimineen, tämän vuoden kuolemattoman rykmentin marssillekin osallistuneen, Pirkko Turpeinen-Saaren esitys ”Miten NATO on muuttanut ja muuttaa Suomea”, eduskuntavaaleissa ehdolla olleen Jarmo Ekmanin esitys ”Vaalivaikuttaminen - suomalaisen syvän valtion sota äänestäjiä vastaan” – pyydän kiinnittämään huomiota termiin ”syvän valtion”, mikä on suora käännös ”deep statesta”, johon salaliittoteoreetikot usein viittaavat – ”valtio valtiossa” -toimija. Helsingissä esityksen piti myös Juha Korhonen, aiheena oli ”Valtamedian valheet ja vapaiden medioiden mustamaalaaminen”.

(Huom. vastaava tilaisuus järjestettiin myös Tampereella, johon Skippari-Smirnov ei kuitenkaan osallistunut).

Johan Bäckman ja RUFI:n Daria Skippari-Smirnov Krimillä (kuvakaappaus crimea.ria.ru).

Maaliskuussa 2018 suomalaisdelegaatio matkusti Venäjän Ukrainalta miehittämälle Krimin niemimaalle, matkaseurueeseen kuului Johan Bäckmanin ohella myös Daria Skippari-Smirnov muutaman muun suomalaisen rinnalla. Skippari-Smirnovin ja Bäckmanin ohella näkyvästi julkisiin esiintymisiin otti osaa vantaalainen perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaanakin ollut Eero Hult, helsinkiläinen Svetlana Mustonen sekä Ludmila Odintsova. Myös propagandaluonteiselle matkalle osallistunut Rauhanpuolustajien aktiivi Marjaliisa Siira kirjoitti runsaasti vierailustaan miehitetyllä Krimillä. Delegaation näkyvimpiin ehdotuksiin kuului muun muassa suoran lentoyhteyden avaaminen Helsingin ja Simferopolin välille suomalais-venäläisen bisnes- ja kulttuurikeskuksen perustamisen ohella. Nämä, kuten muutkin, ehdotukset ovat lähinnä osa teatteria ja propagandaa, joten tässä yhteydessä niille ei ole syytä antaa mainintaa enempää tilaa.

Kyseisen vierailun jälkeen RUFI:n kotisivuilla on ryhdytty markkinoimaan näennäisen omatoimisia matkoja Venäjän miehittämälle Krimille. Toiminta on avointa, eikä toimintaa millään muotoa pyritä peittelemään yhdistyksen kotisivuilla, matkoista kiinnostuneet ohjataan hakemaan lisätietoa joko kriminmatkat.com -verkkosivulta tai sähköpostitse/puhelimitse RUFI:n edustajalta – puhelinnumero näyttää olevan RUFI:n puheenjohtajan nimissä. (4)

RUFI edustajineen osallistui Helsinkiin perustetun Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaistilaisuuteen yhdessä Suomi-Novorossija-Seuran jäsenten kanssa loppuvuodesta 2017. (Huom. tätä ennen Suomessa toimi ”Novorossijan Suomen ’suurlähetystö’.”) Lukijoiden on kuitenkin hyvä tietään, että kyseisellä ”edustustolla” – kuten sen edeltäjälläkään – ei ole virallisen edustuston statusta. Suomi ei ole tunnustanut Donetskin eikä Luhanskin ”kansantasavaltoja”, eikä ole antanut niiden edustustoille minkään valtakunnan virallista asemaa, vaikka Bäckman ja ”edustuston” puhehenkilöt asian toisin esittävätkin. Kyseisen ”edustuston” luonne on selkeän propagandistinen ja disinformatiivinen. Huomioitavaa on, että Daria Skippari-Smirnov allekirjoitti RUFI ry:n nimissä Donetskin ”kansantasavallalle” osoitetun virallisen julistuksen. Julkilausuman allekirjoittajien joukossa on RUFI:sta myös yhdistyksen rahastonhoitajana toiminut Marina Muhonen.

Donetskin "kansantasavallan" ystävien julistus, RUFIsta Daria Skippari-Smirnov ja Marina Muhonen.

RUFI:n edustajat tekevät myös yhteistyötä suomalaisten muukalaisvihamielisten organisaatioiden ja ryhmien kanssa, kuten aikanaan Suomi Ensin! liikkeen edustajien kanssa, etenkin Marco de Witin, joka osallistui aikanaan samalle propagandistiselle matkalle Itä-Ukrainaan, jolle otti osaa myös Marina Muhonen – nykyinen RUFI-aktiivi. Viime kesäisen Putinin ja Trumpin Helsingin-tapaamisen yhteydessä järjestetyissä mielenosoituksissa näkyi myös merkkejä tästä yhteistyöstä.

Janus Putkosen ohjauksessa olevaan uuteen-MV-lehteen RUFI:n aktiiveilla, kuten Skippari-Smirnovilla, näyttää olevan läheiset välit. Facebook-ryhmä Venäjän Trolliarmeija (sensuroimaton) jaetaan hyvin aktiivisesti MV-lehdessä julkaistua aineistoa, aivan kuten tehdään Suomalais-venäläinenyhdistys RUFI:n Facebook-sivullakin. Putkosen ohjauksessa MV-lehti näyttää muuttuneen entistä selkeämmin Venäjän disinformaatiokanavaksi, vaikka merkkejä Ilja Janitskinin aikakaudesta on edelleen havaittavissa. Kehityksen myötä MV-lehti näyttää jakavan aiempaa enemmän Vastavalkeassa tuotettua (ja julkaistua) aineistoa tai niiden pohjalta laadittua materiaalia, jota Skippari-Smirnov moderoimissa ryhmissään jakaa eteenpäin.

Johdantona seuraavaan muutama numerotieto ja havainto RUFIsta. RUFI ry on kooltaan varsin pieni, Helsingin Sanomien mukaan rekisteröityneitä jäseniä on 50 (tieto tammikuulta 2018), joskin yhdistyksen puheenjohtajan Skippari-Smirnovin mukaan yhdistyksen kannattajien lukumäärä on olennaisesti suurempi, hänen mukaansa yhdistyksen Facebook-sivuilla on tuhansia lukijoita. Yhdistyksen Facebook-sivuilla on 729 seuraajaa (16.5.2019).

Koostaan huolimatta yhdistyksen toiminta on aggressiivista, sen puheenjohtajan kommentit ovat paikoin hyvin kärkkäitä ja hyökkääviä, kuten hänen toteamuksensa Polina Kopylovalle, tämän kirjoitettua kriittisen blogin ”Sattuiko STEA tietämättä tukemaan Venäjän vaikuttamistoimintaa?” (5) Helsingin Sanomissa, arvostettu, Jarmo Mäkelä kolumnissaan lainaa Skippari-Smirnovia – hänen kysymystä Kopylovalle:

 ”mistä päin länttä blogin kirjoittaja, venäläinen nainen, saakaan palkkionsa näiden likaisten tekstiensä kirjoitteluun”. (6)

Tällainen toiminta on tuttua myös muista maista. Ukrainassa näimme kuinka Krimillä ja etenkin Itä-Ukrainassa kaoottisessa vaiheessa keväällä 2014, ennen varsinaisia sotatoimia, erilaiset pienet, Venäjän tuella perustetut, ryhmittymät toimivat hyvin aggressiivisesti pyrkien valtaamaan informaatiotilan maltillisilta tahoilta. Ukrainassa nämä kollaboraattorien ryhmät onnistuivat toiminnassaan hyvin, niin hyvin, että ne onnistuivat harhauttamaan Venäjän voimakkaan propagandan tuella läntisiä toimittajia ynnä kokonaisia mediataloja näkemään tapahtumat täysin väärässä valossa. Useilla tällaisilla ryhmillä oli kuitenkin vuosien historia takanaan, blogissaan ”How Alexander Dugin's Neo-Eurasianists geared up for the Russian-Ukrainian war in 2005-2013” Anton Shekhovtsov kuvailee tällaisten pienryhmien historiaa, leviämistä ja toimintaa etenkin Itä-Ukrainassa. (7)

Ja vaikka Venäjän suurlähetystö Tehtaankadulla pyrkii pitämään pientä etäisyyttä (julkisesti) RUFI:in, on se kaikesta huolimatta huomioinut ”tunnustuksella” RUFI:n aktivismia esim. kuolemattoman rykmentin marssin järjestämisessä.

Venäjän suurlähetystön kiitos RUFI:lle ja Daria Skippari-Smirnoville.

Tässä kirjoituksessa on mahdotonta avata kaikkia puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnovin ja RUFIn kontakteja venäläisiin tahoihin, joista osa on valtiollisia organisaatioita, joiden avulla Venäjä pyrkii vaikuttamaan ulkovenäläisiin tai heidän muodostamiin järjestöihin ja yhteisöihin. Väitteistään huolimatta RUFI ei ole irrallinen ja riippumaton toimija, yhdistyksen piirissä harjoitetun aktivismin ja monimuotoisen viestinnän perusteella voi yhdistystä, koostaan huolimatta, kutsua yhdeksi Venäjän informaatiovaikuttamisen väyläksi.

Minun nähdäkseni yhdistyksen tarkoitus ei edes ole toimia ”sillanrakentajana” vaan agitaattorina, jonka toiminnan tuloksia Venäjän valtio voi hyödyntää omassa toiminnassaan ja propagandassaan pitäessään yllä (haluamaansa) Suomi-kuvaa. RUFI:n toiminta kokonaisuudessaan asettuu hyvin selkeästi yksiin Venäjän valtion toiminnan kanssa, yhdistyksen linja asettuu rintamaan Venäjän valtion Ukraina-politiikan kanssa, ja samalla tapaa yhdistys nostaa esille säännöllisesti russofobian, jossa se on toisinaan käyttänyt esimerkkeinä jännitteitä, joita se on itse ollut luomassa, tai joiden syntymisessä sen edustajat ovat olleet osallisina.

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/01/mika-se-rufi-oikein-on.html 

2. https://rufi.fi/ 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/02/irvokkaan-naytelman-kolmas-osa.html 

4. https://rufi.fi/Venaejaen-matkat,-mm-Krim/ 

5. http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246965-sattuiko-stea-tietamatta-tukea-venajan-vaikuttamistoimintaa 

6. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005516748.html 

7. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html

Marssin lähtöpaikka korjattu oikeaksi, ajatuksissani rustannut väärän torin nimen lähtöpaikaksi.