Irvokkaan näytelmän kolmas osa – kuolematon rykmentti marssii toukokuussa Helsingissä

Tämä on aihe, josta kirjoittaminen ei ole erityinen nautinto minulle – toivoisin, ettei minun tarvitsisi nähdä Helsingin kaduilla ”kuolemattoman rykmentin marssia”, aivan kuten en toivo näkeväni sen kaduilla marssittavan yhdenkään totalitaarisen lipun alla. Mutta tänäkin vuonna ”RUFI- suomalais-venäläinen yhdistys” järjestää ”kuolemattoman rykmentin marssin”, marssittaen väkeä pääkaupunkimme kaduilla, käyttäen hyväksi sitä oikeutta, mikä sen edustajilla maassamme on. He marssivat ”puna-armeijan” ja ”fasismin kukistamisen” kunniaksi unohtaen sen tuskan ja surun, jonka puna-armeija muassaan miehitetyille alueille toi. (1)

Historiaa lukeneena ymmärrän sen mittaamattoman uhrauksen, jonka diktatorinen neuvostovaltio kansalaisineen teki toisessa maailmansodassa taistellessaan natsi-Saksaa vastaan, jonka kanssa oli sodan alla sopinut liiton. Kärjistäen ilmaissen, kaksi vainoharhaista diktaattoria sopi liiton kummankin valmistautuessa samalla karkaamaan toisensa kurkkuun. En nyt tässä ryhdy pohdiskelemaan neuvostovaltion olemusta, mikä tänään monen venäläisen mielessä rinnastuu Venäjään, mitä se tavallaan olikin, sillä neuvostovaltiossa venäläiset kansana olivat ensimmäisenä kansojen joukossa.

Venäjän suurlähetystö muistaa RuFia (kuvakaappaus RuFi:n Facebook-sivu).

Se, että nyky-Venäjällä historiaa kirjoitetaan uudestaan valkopesten menneisyyttä ei tietenkään ole niiden kymmenien miljoonien puna-armeijassa palvelleiden sotilaiden ja upseereiden vika, sekään ei ole heidän vika, että nyky-Venäjä pyyhkii olemasta näiden sotilaiden tekemiä rikoksia, puhumattakaan, että on pyyhkimässä pois totalitaarisen neuvostovaltion tekemiä rikoksia. Irvokasta tässä onkin, että nyky-Venäjä käyttää surutta hyväksi historiaa ja sen tapahtumia oikeuttaakseen tekojaan ollen samalla haluton puhumaan valloittaja-armeijan, joka puna-armeija oli, rikoksista ihmisyyttä vastaan valloittamillaan ja miehittämillään alueilla.

Itse asiassa, kuten tiedämme, tänään puna-armeijan arvostelemisesta voi Venäjällä joutua oikeuteen ja saada tuomion. Ja ne (ulkomaalaiset) tutkijat, jotka tohtivat käsitellä puna-armeijan tekemiä rikoksia tapahtuneina tosiasioina, ovat huomanneet ovien Venäjällä sulkeutuvan – pääsyn arkistoihin käyneen mahdottomaksi. Tätä nykyä arkistojen ovet ovat pysyneet suljettuina monilta muiltakin, 90-luvun avoimuuden tuulahdus on mennyttä, historiankirjoitus on valjastettu Venäjällä palvelemaan maan johdon käyttöönsä valjastamia imperialistia tarpeita – rajojen siirtelyn tarpeelle haetaan perusteita menneisyydestä. Tässä ”kuviossa” haetaan sopivia esimerkkejä ynnä perusteita, milloin neuvostohistoriasta, milloin tsaarinvallan ajoilta. Puna-armeija ja ainakin näennäisen viattomana vuosia sitten Venäjällä alkanut ”kuolemattoman rykmentin marssi” on yhtä lailla valjastettu palvelemaan nyky-Venäjän johdon (kuviteltuja) tarpeita, se on olennainen osa valtiopropagandaa, jossa samalla valkopestään historiaa. Eikä yksin puna-armeijan vaan, kuten olemme nähneet, koko neuvostovaltion historiaa nostaen samalla vainoharhainen Josif Stalin takaisin jalustalle ja saattaen näytösoikeudenkäynteihin heitä, jotka haluavat tutkia mihin rikoksiin Stalinin kaudella syyllistyttiin.

Puna-armeijan turhasta glorifioinnista olisi syytä päästä eroon, voittoisa taistelu ja sitä ennen koetut kärsimykset eivät oikeuta miljoonien miehitettyjen alueidensiviileiden ryöstelyyn, raiskaamiseen ja pahoinpitelyyn, puhumattakaan kymmenien tuhansien siviileiden murhista ja tapoista. Seuraavaksi lainaus Antony Beevorin teoksesta Berliini 1945:

”Koska kaikki ikkunat oli räjäytetty, berliiniläiset muistavat huutojen kuuluneen joka yö. Berliinin kahden pääsairaalan arviot raiskauksen uhreista vaihtelivat 95 000:sta 130 000:een. Eräs lääkäri päätteli, että Berliinin noin 100 000 raiskatusta naisesta noin 10 000 kuoli, useimmat tekivät itsemurhan. Kuolleisuuden arveltiin olleen paljon korkeampi 1,4 miljoonan naisen keskuudessa, jotka raiskattiin Itä-Preussissa, Pommerissa ja Sleesiassa. Kaikkiaan vähintään 2 miljoonan saksalaisnaisen arvellaan joutuneen raiskatuksi, ja huomattava vähemmistö, ellei peräti enemmistö, oli raiskattu moneen kertaan”. (s. 460)

"Kuolemattoman rykmentin marssi" 2018, (kuvakaappaus RuFi yhdistys). (2)

Jokainen voi mielessään pohtia millainen sota siitä syttyisi, jos näkisimme ”ruskealle fasismille” marssittavan samalla antaumuksella Helsingin kaduilla – ja näimmehän me. Teko tuomittiin, kuten pitääkin, nyt sen sijaan katsomme vaivautuneena pois sulkien silmämme, jotta emme joutuisi todistamaan ”punaisen fasismin” marssia poikki katujen. Sillä vaikka Venäjä vaalii hellitellen muistoa fasismin kukistamisesta, ei se kuitenkaan vapautta miehittämilleen alueille tuonut vaan orjuuden. Diktatuuri ja sorto vaihtui yhdestä toiseen, ja sitä seuranneeseen vuosikymmenten miehitykseen, kokonaisiin kansoihin kohdistuneisiin vainoihin, kuten Krimin tataareihin, joita vainottiin ja heidät karkotettiin Krimiltä Stalinin kaudella 18.-20. toukokuuta 1944 – tänään, tällä vuosituhannella Venäjä toi samanmoisen vainon Krimille… Ja mitä me teemme?

Neuvostoliiton romahtaminen omaan mahdottomuuteensa toi miljoonille vapauden, kuitenkin tänään Venäjä on valjastanut menneisyyden käyttöönsä, levittää lonkeronsa rajojensa ulkopuolelle koettaen sitoa itsenäisiä maita rikollisin keinoin itseensä. Ja monet ovat valmiit sulkemaan tältä sorrolta ja miehitykseltä silmänsä, aivan kuten sulkevat silmänsä kuolemattoman rykmentin marssiessa Helsingissä osana nyky-Venäjän valtiopropagandaa.

RUFI:n Facebook-sivulla kirjoitetaan muun muassa seuraavaa:

”Rauhan kulkue symboloi Valtavaa voittoa fasismin ja natsismin yllä 2. Maailmansodassa, pahuuden kukistamista ja tämän valtavan uroteon tehneiden muiston vaalimista. Haluamme muistaa ja kiittää esivanhempiamme heidän uhrautumisestaan jälkipolvien, eli meidän takia! Meidän vapauden ja rauhan johdosta.”

Todennäköisesti he uskovat itsekin tuon mitä kirjoittavat ihmisille luettavaksi. Totuutta siinä on kuitenkin vain nimeksi, muu propagandaa ja totuuden häivyttämistä sanojen taa. Irvokasta on se, että nämä rufilaiset nauttivasta tästä rauhasta ja vapaudesta Suomessa, äiti-Venäjä ei sitä kykene tarjoamaan militarisoidessaan kansaansa ja tukahduttaessaan kansalaisaktivismia.

Olen kaikkea muuta kuin uskonnollinen ihminen, mutta nyt mieleeni palaavat Raamatun tekstit, profeetta Miikan kirjoitukset miekkojen takomisesta auranteriksi ja keihäiden takomisesta vesureiksi. Mutta tänään minusta tuntuu siltä, että kenties on aika takoa auranteristä jälleen miekkoja, vesureista keihäitä.

Останови красный фашизм!

Marko

1. https://www.facebook.com/pg/rufiyhdistys/posts/?ref=page_internal 

2. https://www.youtube.com/watch?v=ERp04WYLSRY 

Päivitystä kaipaava kirjoitus siitä ”Mikä se RuFi oikein on?” (30.tammikuuta 2018).