Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio

 

Jyväskyläläinen Docendo julkaisi syksyllä 2016 valtiotieteen tohtori Timo Hellenbergin ja toimittaja Nina Järvenkylän (kirjan julkaisun aikaan Leinonen) yhteisteoksen Silminnäkijät – taistelu Ukrainasta. Teoksen kirjoittajista Hellenberg kuvasi tarkkanäköisesti tapahtumia Ukrainassa ja Kiovassa ennen Euromaidania ja Euromaidanin aikana, vastaavasti Nina Järvenkylä kirjoitti kokemuksistaan sotaan vajoavassa Itä-Ukrainassa. Nyt, Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen teoksen myötä palataan Ukrainaan, näkökulman poiketessa jonkin verran Hellenbergin ja Leinosen henkilökohtaisista kokemuksista. Puistolan ja Suhosen teoksessa Ukrainaa tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta (henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä kuitenkaan unohtamatta). Kirjassa esille nostettuihin havaintoihin meidän on Suomessakin syytä perehtyä tarkoin, aiheesta lisää myöhemmin tässä blogissa.

Kirjoittajista Juha-Antero Puistola työskentelee Naton päämajan yhteistyövaraisen turvallisuuden osastolla, vastaavasti Johanna Suhoselle on kertynyt kolmen vuoden verran kokemusta Ukrainasta – hän on ollut maassa ETYJ:n komennuksella. Komennuksellaan hän on ollut myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa ts. ETYJ:n Ukrainan tarkkailuoperaatiossa.

Itä-Ukraina – Lännen etuvartio.*

Kokeneet ja paljon nähneet kirjoittajat tuovat esille sen, kuinka Ukrainan sota on vaikuttanut länsimaiden ajatteluun ja Suomeen. Maamme sijainnin, turvallisuuden ja turvallisuuspoliittisten uhkakuvien perusteella voidaan todeta, että Ukrainan asia on mitä suuremmassa määrin myös meidän asia.

Ukrainan suistuminen raastavaan sotaan alkoi helmikuussa 2014 pienten vihreiden miesten eli kohteliaiden vihreiden miesten – kuten joukkoja Venäjällä kutsutaan – suorittamalla operaatiolla Ukrainalle kuuluvalla Krimin niemimaalla, miehittäen sen. Yhteenotto, konflikti,  muuttui pian veriseksi kamppailuksi Ukrainan tulevaisuudesta. Ukrainan hallituksen ja Venäjän proxy-joukkojen sekä niitä tukevien Venäjän asevoimien ja turvallisuusjoukkojen välinen sota Itä-Ukrainassa on jatkunut yli kuusi vuotta – kuolleita on jo reilusti yli 13 000.

Rakenteeltaan teos jakautuu seuraaviin kuuteen osaan:

Tie sotaan, Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat, Kansantasavaltojen arki, ETYJ:in tarkkailuoperaatio ja Minskin prosessi, Ukraina hajoaa ja Lännen etuvartio sekä Loppusanoihin.

Kokonaisuuden ja Ukrainan paremman ymmärtämisen kannalta on tärkeää, että kirjassa huomioidaan Ukrainan menneisyyttä laajemminkin – tilaa ja aikaa annetaan vuosille Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien, joita ennen käydään lyhyelti läpi maan historiaa ynnä itsenäisyyskamppailua 1900-luvun myllerryksentäyteisiltä vuosilta. Toivon, että kuvaukset maan historiasta, heikosta hallinnosta ynnä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisistä itsenäisyyden epävakaista vuosista auttavat lukijoita ymmärtämään maata ja niitä haasteita, joiden pariin Euromaidanin jälkeinen hallinto heitettiin (ja jota tilannetta Venäjä pyrki parhaansa mukaan käyttämään hyödyksi).

Suomalaisille lukijoille kuvaukset näiden epävaltioiden eli ”kansantasavaltojen” arjesta ovat epäilemättä kiinnostavia, koska suomalainen media on antanut viime vuosina tällaisille kuvauksille aivan liian vähän tilaa, mikä on omalta osaltaan häivyttänyt Ukrainan sotaa ihmisten mielistä. Arkikuvauksissa ovatkin pääasiassa korostuneet propagandistiset viestit ”kansantasavaltojen” arjesta, jollaisia viestejä kirjassakin mainitut suomalaisoperaattorit – Johan Bäckman ja Janus Putkonen – ovat voimistaneet.

Suomen, Pohjolan ja oikeastaan koko Euroopan kannalta kirjan merkittävintä antia olivat osat Ukraina hajoaa sekä Lännen etuvartio. Niissä tarkennetaan Ukrainan merkitystä Euroopan etuvartiona, samalla näiden osien sivuilla seikkaperäisesti tuodaan ilmi se, miksi Ukrainallekin on tärkeää se, että sotaa käyvänä maana se pyrkii parhaansa mukaan täyttämään velvoitteitaan, ja että miksi Ukrainan kannalta on tärkeää sitoutua NATO- ja muuhun yhteistyöhön läntisten valtioiden kanssa, (unohtamatta tietenkään sitä, että kaikki osapuolet hyötyvät tästä yhteistyöstä).

Kirjoittajat kuvailevat Ukrainan toimivan eräänlaisena koelaboratoriona Venäjälle, minkä tähden Ukrainan tulisi kiinnostaa meitäkin. Lainaan kirjoittajia:

”Ukrainassa poliittinen painostus, informaatio-operaatiot, separatistien aseistaminen, kaasun hinnan nosto ja toimitusten keskeyttäminen sekä asevoimien käyttö tulivat samaan aikaan Ukrainan hallinnon murheeksi. Ukraina oli ainutlaatuinen laboratorio, jossa Venäjä pääsi kokeilemaan uusia supervoimiaan. On selvää, että vaikutukset analysoidaan ja ideoita kehitellään edelleen. Venäjän seuraava hybridioperaatio ei todennäköisesti ala pienillä vihreillä miehillä. Niihin on jo varauduttu.” s. 176.

Toivottavasti Ukrainan opit huomioidaan meilläkin, maltamme tarkastella avoimin mielin Ukrainan sotaa ja kehittää meille parhaita keinoja vastata uhkaan – ja keskustella avoimesti kaikista turvallisuuspoliittisista uhkakuvista, vaihtoehdoista ja ratkaisuista (esim. NATO-jäsenyys). Kriisin edetessä sodaksi meille ei välttämättä enää jää aikaa solmia liittoja, nimien pitää olla paperissa jo ennen sitä.

Samalla kyseiset osat kuvaavat Venäjän valmistautumista, käyttämiä keinoja ja tekniikoita, voimakasta varustautumista miehittämällään Krimin niemimaalla (muun Ukrainan rajojen tuntumassa tapahtuvan varustautumisen jäädessä vähäisemmälle huomiolle).

Kirja myös paljastaa omalla tavallaan sen kuinka kyvyttömiä olemme havainnoimaan toisia yhteiskuntia, tai jos meillä sitä kykyä onkin, niin emme osaa (tai halua) käyttää tätä taitoa parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi. Venäjä näin tekee, tai toimii ainakin häikäilemättömämmin – samoin tekee Kiina, toimien entistä aktiivisemmin ja röyhkeämmin, synnyttäen näin tilanteen, jossa hitaasti toimivat demokraattiset valtiot näyttävät kerta toisensa jälkeen häviävän kilpajuoksun, mikä epäilemättä näyttää mahdollisten liittolaisten (tai tukea hakevan) silmissä heikkoudelta ja kyvyttömyydeltä, vaikka samalla se on läntisten yhteiskuntien suuria vahvuuksia. Georgiasta, Ukrainasta jne. on kyettävä ottamaan opiksi. Saman virheen toistaminen on silkkaa tyhmyyttä!

 

Kritiikkiäkin on annettava

Teos on laadukkaasti ja asiantuntevasti kirjoitettu, laadukkuuden ja teoksen tarkkuuden tähden onkin harmillista lausua kritiikin sanoja. Kaikesta huolimatta haluaisin tarkastella eräitä kirjoittajien valintoja hiukan tarkemmin. Kritiikkini keihäänkärki kohdistuu valittuun terminologiaan, sanoihin, joita käytetään ja joilla asioita (tässä tapauksessa sodan osapuolia) kutsutaan.

”Myös sanat ’konflikti’, ’kapinallinen’ ja ’separatisti’ herättävät ajoittain kritiikkiä. Siitä huolimatta kirjassa käytetään kaikkia kolmea. ItäUkrainassa soditaan, mutta kyseessä on samaan aikaan myös konflikti – tulevaisuudessa kenties jäätynyt sellainen. Itä-Ukrainassa aseita kantavat taas eivät ole yhdenmukainen joukko. Puhuminen pelkästä proxysodankäynnistä yksinkertaistaisi asioita. Käsitteiden ongelmallisuudesta huolimatta puhumme kapinallisista ja separatisteista.” s. 7.

Valitettavasti tämä on aihe, josta nillitän ja tulen jatkossakin nillittämään niin kauan kuin termejä käytetään epätäsmällisesti ja paikoin jopa epäammattimaisesti (en väitä, että kirjassa on syyllistytty epäammattimaiseen termien viljelyyn).

Termin ”konflikti” käyttö on tietyissä tapauksissa ymmärrettävää, jos samalla muistetaan se, että tällä hetkellä kyse on ennen kaikkea sodasta – sodan intensiteetti ei ole korkea, joten sodankäynnin tilaa voi tällä hetkellä kutsua asemasodaksi. Sen sijaan termien ”kapinallinen” ja ”separatisti” käytössä on oltava vieläkin varovaisempi, mielestäni niiden käyttö on perusteltua vain tapauksissa, joissa termi sidotaan sellaiseen aikahaarukkaan, jolloin vallalla oli epätietoisuus siitä, keitä vastaan Ukrainan asevoimat ja vapaaehtoisjoukot sotivat – tällöin kyseeseen tulee ajanjakso keväästä 2014 saman vuoden kesän loppuun. Tai tuodaan esille termien epätäsmällisyys ja tulkinnanvaraisuus asiayhteydessä.

Kirjoitettaessa ajasta elokuun 2014 jälkeen, termien ”kapinallinen” ja ”separatisti” käyttöön liittyy huomattavia ongelmia ja samalla termit sinällään tukevat Venäjän narratiivia siitä, että kyseinen sota on Ukrainan sisäinen asia, ja että Ukrainassa sotaa käyvät ”kapinalliset” maakunnat Kiovan hallintoa vastaan, mihin asetelmaan näin laadukkaassa kirjassa ei pitäisi sortua. Edellä mainittuja kahta termiä (kapinallinen ja separatisti) ei täysin tarvitse hylätä, mutta niiden käytölle kirjassakin tulisi olla hyvin selkeät perusteet – nyt termien käyttö oli mielestäni puolivillaista ja toisinaan niitä tilanteessa, jossa jokin toinen termi olisi ollut kuvaavampi.

Jos ja kun kirjoittaminen proxysodankäynnistä yksinkertaistaa asioita, niin termien ”kapinallinen” ja ”separatisti” puolivillainen viljely sitä vastoin vääristää ja luo vääriä mielikuvia sodankäynnin luonteesta. Venäjän idea on ollut saada näyttämään sota separatistiselta, mutta – kuten teoksen kirjoittajat toistuvasti kuvaavat – se ei tässä onnistu, vaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa käy ilmi, että kyse on muustakin kuin ”kapinallismaakuntien” taistelusta Ukrainan hallintoa vastaan. Itse asiassa, jos olemme tarkkoja, jo ennen aseellisen konfliktin alkua, kevättalvella 2014, Venäjältä matkustaa suurin joukoin vapaaehtoisia Ukrainaan luomaan kaaosta, osallistumaan mielenilmauksiin ynnä hallintorakennusten valtauksiin. Huhtikuussa 2014 Igor ”Strelkov” Girkinin johtaman operaation iskunyrkkikin tuli pääosin Venäjältä, saaden kuitenkin hyvin pian vahvistuksia Ukrainan turvallisuuselimiin soluttautuneilta myyriltä ja muilta paikallisilta kollaboraattoreilta.

Otan vielä esimerkin kohdasta, jossa ”konflikti” sanan käyttöön liittyy ongelmia, (vaikka samalla luulen ymmärtäväni sen miksi kyseiseen termiin päädyttiin):

”Konfliktin seurauksena on kuollut yli 13 000 ihmistä. Heistä noin 3 400 on siviilejä, reilu 4 000 Ukrainan asevoimien sotilaita ja noin 5 700 separatisteja.” s. 95.

Kun kuolleita on jo yli 13 000, joukossa tuhansia siviilejä, niin itse olisin kyllä päätynyt tässä kohdassa aivan johonkin toiseen kuvaukseen kuin ”konflikti”. Kohtaa lukiessani mieleen hiipi ajatus, kirjoittajat eivät syystä tai toisesta halua käyttää kuvaavinta termiä, joten päätyvät neutraaliin ”konfliktiin”. Tässä kohdin olisi myös ollut perusteltua todeta, ettei ole varmuutta siitä kuinka paljon ns. separatistit ovat menettäneet taistelijoita, ja kertoa rohkeasti se, että Venäjä tekee parhaansa, jotta totuus ei paljastuisi, jotta sodan inhimillinen hinta ei kävisi kansalaisille toteen.

”Eläkkeiden nostaminen on keskeisin syy kontaktilinjan toistuvalle ylittämiselle: se onnistuu vain hallituksen kontrolloimilla alueilla, sillä Ukraina on lakkauttanut pankkiyhteydet separatistialueille. Muita syitä edestakaiselle matkustamiselle ovat muun muassa muiden sosiaalietuuksien ja virallisten dokumenttien haku tai tarve terveydenhuollon palveluille ja koulutukseen, joita ei ole tai on hyvin rajallisesti tarjolla separatistien kontrolloimilla alueilla.” s. 92–93.

Näiden muiden syiden kohdalla olisi ollut hyvä mainita syy, jonka tähden monet ja käytännössä kaikki tuntemani miehitetyillä alueilla asuvat henkilöt matkaavat vapaaseen Ukrainaan – elintarvikkeet, hygieniatarvikkeet ja lääkkeet. (Toki eläkkeiden nostaminen ja samassa yhteydessä ostosten teko nivoutuvat hyvin voimakkaasti yhteen, mutta tämä ostosten teko olisi ollut suotavaa mainita edes sivulauseessa). Niitä haetaan jokainen kerta, kun demarkaatiolinja ylitetään, koska etenkin laadukkaista hygieniatarvikkeista ja lääkkeistä on jatkuvasti pulaa miehitetyillä alueilla. Esim. Venäjältä tuotua hammastahnaa läheiseni ja tuttavani ovat kuvailleet varsin värikkäin ilmauksin.

Jotta tämä kritiikkiosuus ei veny liian pitkäksi, niin nostan esiin enää yhden kohdan, jossa olisin vältellyt termiä ”separatisti”. Samalla minun on kuitenkin muistutettava lukijoitani siitä, että Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotukseen viitattiin kirjassa useammankin kerran, pääsääntöisesti täsmällisesti ja tarkemmin termein:

”Separatistit ampuivat koneen alas Donetskin alueella 17. heinäkuuta. Kaikki koneessa olleet 298 matkustajaa ja miehistön jäsentä saivat surmansa. Koneen alastulon jälkeisissä hätäkeskusteluissa Ukrainan, Venäjän ja Etyjin edustajat sopivat, että SMM olisi vastuussa alueen monitoroinnista ja turvaisi kansainvälisten onnettomuusasiantuntijoiden pääsyn alueelle.” s. 109.

Ollaksemme tarkkoja, tiedossa on se kenen hallitsemalta alueelta lennon MH17 pudottanut ohjus laukaistiin, ja tässä kohdin viittaus ”separatisteihin” kestää päivänvalon, kun kyse on alueesta, jolta ohjus laukaistiin. Sen sijaan on melkoista ”rajojen venytystä” todeta separatistien ampuneen koneen alas, kun JIT ei ole vielä ottanut siihen kantaa kuka laukaisi ohjuksen. JIT on kyllä ottanut siihen kantaa, minkä maan asevoimien varustukseen kuuluvalta lavetilta ohjus laukaistiin – Venäjän, mikä teoksessakin viittauksenomaisesti tuotiin esille. JIT on myös nimennyt neljä vastuussa olevaa, joita syytetään osallisuudesta MH17 pudottamiseen – kolme venäläistä ja yhden ukrainalaisen: venäläiset tiedustelu-upseerit Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinski ja Oleg “Gyurza” Pulatov sekä ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko. (1)

Todennäköisesti monien mielestä tällaiset epätäsmällisyydet muuten laadukkaassa kokonaisuudessa ovat anteeksi annettavia, minun silmään (ja korvaan) nämä epätäsmällisyydet ja niistä johtuvat lievät puutteet kuitenkin särähtivät, johtuen osaltaan siitä, että olen seurannut sotaa sen ensihetkistä lukien – jos tarkkoja ollaan seurannut tapahtumia päivittäin Euromaidanista lukien, vieraillut Ukrainassa useita kertoja – kertaalleen myös sotatoimialueella, tavannut rintamalla palvelleita (ja palvelevia) sekä viettänyt aikaa sodan kokeneiden siviileiden kanssa, minkä tähden olen pilkuntarkka terminologian suhteen. Pyrin parhaani mukaan välttämään Venäjän narratiivin toistoa, johon disinformaatiossa ja propagandassa tavan takaa törmää.

Kirja on monella tapaa tärkeä, se muistuttaa meitä Euroopassa käynnissä olevasta sodasta ja sen tuhansista uhreista, samalla se palauttaa mieliimme Venäjän moninaiset keinot vaikuttaa yhteiskuntiin muistuttaen samalla myös siitä, että emme saa tuudittautua hyväuskoisuuteen ja olla liian luottavaisia. Aivan kuten Jyri Häkämies puolustusministerin roolissa Yhdysvalloissa vuonna 2007 pitämässään puheessa totesi Suomella olevan kolme turvallisuusuhkaa: ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.

 

Marko 

1. https://yle.fi/uutiset/3-11247522 

Blogin lainaukset teoksen sivuilta: 7, 92–93, 95, 109 ja 176.

*: Kansi: Matti Vartiala; Kannen kuva: Kalle Koponen, Helsingin Sanomat. Käytölle kuvituskuvana lupa Docendolta. 

Slovjansk on vapaa. © Marko Enqvist.

Sotatoimet Itä-Ukrainassa toukokuussa 2019

Toukokuu on vaihtunut kesäkuuksi, joten tässä vaiheessa on hyvä luoda katsaus toukokuun sotatoimiin Itä-Ukrainassa. Rintamatapahtumien ohella huomionarvoinen tapahtuma oli Ukrainan vastavalitun presidentin Volodymyr Zelenskyin virkaanastuminen 20. toukokuuta 2019. Niin ikää toukokuussa, 27. päivä Zelenskyi teki presidenttinä ollessaan ensimmäisen tutustumismatkan Joint Forces Operation (myöhemmin blogissa lyhennettynä JFO) alueelle Itä-Ukrainaan vieraillen myös rintamalla Stanytsia Luhanskan lohkolla.

Ukrainan vastavalittu presidentti Volodymyr Zelenskyi tapaamassa rintamajoukkoja. (1)

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi virkaanastujaispuheessaan:

"I have spent my career trying to make Ukrainians laugh. For the next five years, my aim is to make sure they don't cry."

Toivottavasti ukrainalaisille on tulevien vuosien aikana tarjota muutakin kuin verta, uurastusta, hikeä ja kyyneliä.

Toukokuussa Ukrainan asevoimien menetykset sotatoimialueella nousivat seitsemään kuolleeseen ja 36 sotatoimissa haavoittuneeseen, lukemat eivät sisällä eräiden vapaaehtoisjoukkojen kokemia sotatoimista johtuvia tappioita. Toukokuun 29. vihollisen väijytyksessä kadonneeksi ilmoitetun Ukrainan asevoimien sotilaan ruumis löytyi touko-kesäkuun vaihteessa miehitetyiltä alueilta.

Ukrainan asevoimien kannalta merkittävänä menetyksenä voidaan pitää kahdeksan sotilaan päätymistä sotavangeiksi toukokuun 22. päivä heidän ajaessa kuorma-autolla pysähtymättä läpi demarkaatiolinjalla sijaitsevan Ukrainan rajavartioston tarkkailuaseman ja päädyttyä miehitetyille alueille Novotroitsken itä-kaakkoispuolella, jossa militantit pysäyttivät ja vangitsivat heidät. Novotroitske sijaitsee noin 35 km lounaaseen Donetskista.

Toukokuun alkupuolella ollessaan vielä Ukrainan presidenttinä Petro Poroshenko nimitti JFO:n uudeksi komentajaksi suunnitelmien mukaisesti kenraaliluutnantti Oleksandr Syrskyin. (2) Huhtikuussa 2014 alkanut ATO eli Anti-Terrorist Operation päättyi vuosi sitten huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin se muuttui Joint Forces Operation’iksi ja Ukrainan asevoimien vastuulle. JFO:n ensimmäinen komentaja oli kenraaliluutnantti Serhiy Najev, hänen seuraajaksi nimitetty kenraaliluutnantti Oleksandr Syrskyi kuuluu niiden upseereiden joukkoon, jotka saivat yöllä helmikuun 16. 2015 käskyn ”turvata joukkojen vetäytyminen Debaltsevosta”.

Siviilikohteet venäläisjoukkojen voimankäytön kohteina

Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumassa Ukrainan hallinnoimilla alueilla useilla paikkakunnilla siviilikohteita on tulitettu toukokuun kuluessa. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisee raporttinsa* parin viikon välein, viimeisin raportti julkaistiin 19. toukokuuta, joten seuraava julkaistaneen tällä viikolla. Tähän mennessä, toukokuun aikana julkaistujen raporttien (22.4 – 5.5 ja 6.5 – 19.5 raportit) ajanjaksona yksi siviili on kuollut sotatoimista johtuvista syistä kolmen vammautuneen.  (3 ja 4)

Ukrainan asevoimien, JCCC:n (Ukrainan ja Venäjän seuranta ja koordinointielin Itä-Ukrainassa) ja ETYJ:n tarkkailijoiden mukaan muun muassa seuraavien Ukrainan hallinnassa olevien paikkakuntien siviilikohteita on tulitettu toukokuun kuluessa:

- 3. toukokuuta Donetskin lounaispuolella Mari’inkan kaupunkia tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin, tulituksessa vaurioitui kolme asuinrakennusta sekä kolme erilaista siviiliajoneuvoa (autot vaurioituivat korjauskelvottomiksi).

- 6. toukokuuta Troitsken kylän aluetta tulitettiin kahdesti, ensimmäisen kerran aamupäivällä, jolloin koulu jouduttiin evakuoimaan kokonaisuudessaan. Uudemman kerran Troitsken aluetta tulitettiin jo samaisen vuorokauden puolella – iltapäivällä.

- 7. toukokuuta Zolote-4-kylää tulitettiin, tulituksessa vaurioitui yksi siviilirakennus. Zolote-4-kylän koulua on tulitettu yhdeksän kertaa joulukuun 2018 jälkeen.

- 10. toukokuuta Travneven kylää kohti ammuttiin useita RPG-singon ammuksia, ammukset osuivat maastoon – siviilejä tai asuinrakennuksia ei vaurioitunut.

- 19. toukokuuta Štšastjaa ja Štšastjan koillispuolella sijaitsevaa voimalaa tulitettiin BMP-tyyppisillä rynnäkkövaunuilla idästä Oboznen suunnalta. Tulituksessa vaurioitui rakennuksia, siviiliuhreilta vältyttiin.

- 24. toukokuuta rintamalinjan tuntumassa sijainnutta Verhnyotoretsken kylää tulitettiin panssarihaupitsilla, jollainen paikallistettiin miehitetyllä alueella sijaitsevan Pantelemoinivkan alueelle. Verhnyotoretsken kylässä kolme siviilirakennusta tuhoutui tai vaurioitui pahoin.

Verhnyotoretsken tulittaminen 24.5.2019. 

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio kiinnitti toukokuussa julkaisemissa raporteissaan huomiota Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumaan sijoitettuihin miinoitteisiin, esim. miehitetyillä alueilla sijaitsevan Zholobokin lähellä sijaitsevalle pellolle, rintamalinjan tuntumaan, ETYJ:n tarkkailijat havaitsivat tehdyn miinakentän panssarimiinoista (miinojen kokonaismääräksi ETYJ:n tarkkailijat arvioivat yli 60 kpl). Vastaavasti Ukrainan hallinnassa sijaitsevan Pyshchevykin alueella, parin kilometrin päässä rintamalinjasta, oli panssarimiinoista tehty uusi miinakenttä, mikä teknisesti ottaen on vastoin sopimuksia, mutta käytännössä Ukraina on pakotettu näihin toimiin Venäjän toistuvien sopimusrikkomusten tähden. (5)

Ukrainan asevoimien yksiköt havaitsivat toukokuun ensimmäisellä puoliskolla suoritetussa ilmatiedustelussa runsaasti maanpinnalle sijoitettuja telamiinoja miehitetyllä alueella sijaitsevan Olenivkan ratapiha-alueelta etelän ja lounaan suuntaan lähtevillä raidelinjoilla, lounaaseen suuntaavan junaradan ollessa kevyemmin miinoitettu. Sen sijaan etelään Jasneen menevä rataosuus on miinoitettu vahvasti koko ratapiha-alueen leveydeltä, siten, että lennokkikuvissa on havaittavissa maanpinnalle asetetun vähintäänkin 16 telamiinaa.

Ratapiha-alueen molemmin puolin on Venäjän proxy-joukkojen asemia, samoin etelään sekä lounaaseen menevän radan varsilla on juoksuhautoja ja asemia. Olenivkaan on sijoitettu miehitetyillä alueilla operoivan 1. armeijakunnan 100 erillisen mekanisoidun prikaatin joukkoja.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat olivat jo aiemmin kevättalvella ja keväällä raportoineet varoituskylteistä ja mahdollisista laittomista miinoitteista Olenivkan asutusaluetta halkovan H20 pikatien pientareilla reilut 20 km lounaaseen Donetskista. Varoituskylttejä ja mahdollisia miinoitteita havaittiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan tarkastusaseman ja rintamalinjan välillä.

Helmikuun 20. päivä miehitetyillä alueilla sijaitsevan Novotroitske – Olenivkan tarkastusaseman kontrollialueella pakettiauto ajoi tienvarrella sijainneeseen miinaan tai muuhun räjähteeseen. Räjähdyksessä kaksi pakettiautossa ollutta henkilöä menehtyi kolmannen vammautuessa.

Ilmatiedustelua ja epäsuoraatulta

Sotatoimialueen tapahtumista tämän vuoden toukokuulta on perusteltua huomioida lukuisat julkaistut tiedustelulennokki- tai nelikopterivideot, joissa on kuvattu Ukrainan asevoimien ja eräissä tapauksissa vapaaehtoisjoukkojen kranaattitulta vihollisen asemiin tai rintamaesikuntiin.

Esimerkiksi toukokuun 8. ukrainalaiset julkaisivat tiedustelulennokilla tai nelikopterilla kuvatun videon Svitlodarskin ”pullistuman” eteläosasta, videolla JFO:hon kuuluvat joukot suorittavat 82 mm kranaatinheittimillä vastaiskun Venäjän proxy-joukkojen asemiin.

Kranaatinheitintulessa tuhoutuu kaksi BMP-rynnäkkövaunua, vahvistettujen tietojen mukaan vihollinen menetti tulituksessa kolme taistelijaa kuolleina ja yhden haavoittuneena.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=alh23Sq5iHo&app=desktop 

Toukokuun 24. 2019 Azov media julkaisi tiedustelulennokilla/ nelikopterilla kuvatun lyhyen videon kranaattikeskityksestä Vuhlehirsken tekojärven rannalla sijaitsevaan – Azov-median välittämien tietojen mukaan – Venäjän proxy-armeijan esikuntaan (tukikohtaan).

Esikunta (tukikohta) sijaitsee järven lounaisessa päädyssä (kuvassa punaisen ympyrän alueella) noin 2000 metrin päässä demarkaatiolinjasta Ukrainan hallinnassa olevan Novoluhansken taajaman eteläpuolella.

Kohteena olevan rakennuskompleksin alue on ollut sodan alkupuolella vähäisemmässä käytössä, lähimmät juoksuhaudat ja linnoitteet sijaitsivat reilun 500 m päässä luoteessa. Tammikuussa 2017 ukrainalaisjoukot ottivat haltuunsa läheisen Novoluhansken taajaman kohtaamatta merkittävää vastarintaa, jonka jälkeen alueen merkitys kasvoi.

Kesän 2017 kuluessa tilanne muuttui myös rakennuskompleksin alueella, alueelle kaivettiin ensimmäiset juoksuhaudat. Samaisen vuoden syksynä alueella (Novoluhansken etelä- ja lounaispuolella) taisteltiin raskaammin, ja joulukuussa ukrainalaisten hallitsemaa Novoluhansken kylää tulitettiin raskaasti 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä. Tulituksessa vaurioitui kymmeniä rakennuksia, mukaan lukien koulu ja päiväkoti sekä terveysasema. Kahdeksan siviiliä vammautui tulituksessa.

Video on julkaistu 24. toukokuuta 2019 – kuvausajankohtaa ei mainittu videon esittelyssä. Mikäli kyseessä on uusi video, luonnon vehreyden perusteella se on kuvattu tänä keväänä. Videon perusteella on kuitenkin vaikea arvioida mitä joukkoja alueella on, koska havaittavaa liikettä tai kalustoa videolla ei näkynyt.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=soxrD4UGPFA 

Säännöllisesti tiedustelulennokeilla kuvattuja videoita jakavat esim. Анатолий Штирлиц ja Azov media* sekä @lennutrajektoor** -twittertilillään.

Ukrainalaiset ovat julkaisseet viime aikoina joitain kuvia Venäjän proxy-joukkojen vale- ja harhautusmaaleista Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Harhautusmaalien käytön lisääntymisen arvellaan olevan seurausta ukrainalaisjoukkojen lisääntyneestä vastatulitoiminnasta kranaatinheittimillä, ja etenkin lentotiedustelun ja kranaatinheitinyksiköiden yhteistyön ja tulituksen tarkkuuden parantumisesta.

Kuvat Анатолий Штирлиц’in jakamasta twiitistä. (6)

Yksinkertaisista materiaaleista on rakennettu harhautus/ valemaaleja, jotka muistuttavat esim. BMP-rynnäkkövaunuja sekä asemissa olevia sotilaita. Julkaistuissa kuvissa valemaalit ovat helpohkosti tunnistettavissa – etenkin BMP-rynnäkkövaunun osalta, mutta oma asiansa on sitten se, kuinka paljon tilanne muuttuu, jos alueella on mittavampi yhteenotto (ja häirintää, savua, maasto on epäsuotuisa tai muita vastaavia tekijöitä).

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vietettiin ”Donbasin kevättä”

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vietettiin toukokuun alkupuolella voitonpäivän ohella ”Donbasin kevättä”, jolloin näyttävien propagandamarssien myötä juhlistettiin näiden Venäjän pystyttämien (rahoitus ja aseistus) ns. kansantasavaltojen olemassa oloa. Näille alueella järjestetyille näyttäville propagandamarsseille alueen ”hallinnon” ja muiden virallisten laitosten (koulut, päiväkodit, sairaalat etc) työntekijöiden oli suotavaa osallistua. 

Johan Bäckman Donetskissa toukokuussa 2019 ”juhlistamassa” miehitystä. (7)

Suomalaisen, miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvan uuden MV-lehden ”päätoimittajan” propagandistina ja salaliittoteoreetikkona tunnetun Janus Putkosen Ivan Putkov-tilille tekemän Facebook-päivityksen mukaan Donbasin miehitetyille alueille saapui suomalaisdelegaatio 8. toukokuuta 2019 osallistuakseen ”Donbasin kevään” juhlintaan Donetskissa ja Luhanskissa.

Suomalaisdelegaatio Luhanskissa, vasemmalla oleva nainen tod.näk. paikallinen.

Suomalaisdelegaation jäsenistä neljä, kun laskemme Janus Putkosen mukaan delegaatioon, toimii ja työskentelee aktiivisesti Venäjän eduksi. Johan Bäckman on toiminut Pohjois-Euroopan edustajana Venäjän presidentinhallinnon alaisessa RISI:ssä (RISS). Kaksi muuta tiedettyä delegaation aktiivista jäsentä ovat, kevään eduskuntavaaleissakin ehdokkaana ollut Jarmo Ekman – joka on aiemmin työskennellyt Donetskissa venäläisrahoitteisessa propagandistisessa ja disinformatiivisessa DONi-Newsissä Janus Putkosen alaisuudessa. Ekman myös toiminut alueella järjestetyissä laittomissa ”vaaleissa” ”vaalitarkkailijan” roolissa useammankin kerran, viimeksi marraskuussa 2018. Ekmanin kanssa Suomesta alueelle matkusti Noora Salmio, suomalaisiin Donetskin ”kansantasavallan” ystäviin kuuluva aktivisti. Delegaation viidennen jäsenen henkilöllisyyttä ei ole toistaiseksi julkaistu.

Suomalaisista Johan Bäckmanille ja Jarmo Ekmanille sekä miehitetyllä alueella asuvalle Janus Putkoselle on langetettu sanktiot Ukrainan toimesta tämän vuoden puolella, samalla kertaa Ukraina langetti sanktiot suurelle joukolle venäläisiä, miehitetyillä alueilla asuvia ukrainalaisia ja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat työskennelleet aktiivisesti Venäjän toimien hyväksi Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksaation sekä Itä-Ukrainan sodan alun jälkeen. Sanktioidut suomalaiset ovat toimineet laittomien vaalien ”vaalitarkkailijoina” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Krimillä (Bäckman) ynnä työskennelleet näkyvästi Venäjän hyväksi.

Ukrainan presidentinvaalien ja Volodymyr Zelenskyin virkaanastumisen jälkeen Ukrainassa käynnissä oleva sota näyttää jälleen painuvan taka-alalle, ihmiset unohtavat sen, että par’ aikaa Euroopassa on sota, jossa on kuollut noin 13000 ihmistä, joista yli 3300 on siviilejä – samalla on syytä muistaa se, että kuolonuhrien kokonaismäärä on vain karkea arvio, venäläisjoukkojen todellisista tappioista ei ole tietoa. Venäjän valtiojohto on salannut luvut uhrien omaisilta ynnä koko kansalta.

Normandian maihinnousun vuosipäivänä 6. kesäkuuta 2019,

Marko

1. https://twitter.com/APUkraine/status/1133054631402233856 

2. https://ukranews.com/en/news/630303-poroshenko-appoints-syrskyi-to-replace-nayev-as-jfo-commander 

3. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1131594339371626496

4. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1126408547825258496 

5. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1125715872130174977 

6. https://twitter.com/Shtirlitz53/status/1124261837795745792 

7. http://mozaika.dn.ua/news/region/232510-v-chest-pyatiletiya-dnr-v-donecke-sostoyalos-sorokatysyachnoe-shestvie-lenta-vremeni.html 

*: Azov median Youtube-tili on tällä hetkellä suljettu.

**: @lennutrajektoorin twittertili on toistaiseksi jäädytetty.

Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla

Tämä on kolmas blogi sarjassa Venäjä sotii Ukrainassa, aiemmin olen kirjoittanut Venäjän mahdollisuudesta huoltaa joukkojaan Itä-Ukrainassa sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla olevista tukikohdista. (1 ja 2) Tässä kirjoituksessa käyn hiukan tarkemmin läpi Venäjän varustamien, rahoittamien ja valtaosin miehittämien joukkojen kokoonpanoa Itä-Ukrainan alueella. Eräässä tapauksessa kyseessä on joukkoja, jotka ovat Venäjän asevoimiin tai valtiollisiin turvallisuuselimiin kuuluvia joukko-osastoja, mutta mikä tärkeintä, kaikissa tapauksissa miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivat joukot ovat alisteisia Venäjän asevoimien palveluksessa oleville komentajille, kuten jatkossa näemme.

Tätä kirjoitusta on syytä pitää päivitettynä ja laajennettuna versiona tämän vuoden heinäkuussa ilmestyneestä blogista ”Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainassa” – blogissa on kuitenkin niin paljon uutta aineistoa, että on järkevämpää kirjoittaa uusi blogi kuin muokata aiempaa.

Aikanaan innoituksen tätä vastaavalle kirjoitukselle antoi innoituksen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka viime vuoden puolella the Primakov Readings’in kansainvälisellä foorumilla Moskovassa, asteli ”heikoille jäille” vastaillessaan median kysymyksiin. Etenkin seuraava vastaus esitettyyn kysymykseen herätti kansainvälisesti varsin paljon huomiota.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov the Primakov Readingsissä kesällä 2017. (3)

Jo tuolloin – kirjoittaessani aiheesta blogin – mielessäni viipyili ajatus kirjoittaa blogi Venäjän asevoimien ja nk. Venäjän proxy-armeijan kokoonpanosta Itä-Ukrainassa, yrittää edes hiukan avata sitä, millaisella kokoonpanolla venäläisjoukot Itä-Ukrainassa sotivat. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on avata hiukan laajemmin Itä-Ukrainassa taistelevien venäläisjoukkojen kokoonpanoa ja vahvuuksia, muistutan kuitenkin jo tässä vaiheessa mahdollisia lukijoita siitä, että joukkojen vahvuuden osalta kyseessä on karkeahko arvio, mikä vaihtelee aina jonkin verran, riippuen siitä millainen tilanne Itä-Ukrainassa on, miten joukkoja on alueelle kierrätetty ja millaisia harjoituksia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän puolella miehitettyihin alueisiin rajoittuvilla alueilla on käynnissä. Ei siis voida sanoa, että alueella on aina ja kaikkina aikoina juuri se määrä joukkoja, joka tässä kirjoituksessa esiintyy – lukema on suuntaa antava, pitäen kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Toisinaan se voi olla hiukan alle, toisinaan vastaavasti hiukan yli.

Seuraavaksi kartta, jonka pohja on Mil. UA:n (Ukrainan asevoimat) ja johon olen merkinnyt käytössäni olevien tietojen perusteella miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2. armeijakunnan operatiivisen toiminta-alueen, sekä Venäjän puolelle eräitä Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta merkittäviä kohteita, kuten Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin harjoitusalueet, ja Kamensk-Šahtinski, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin eteläpuolella. Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Venäjän hallinnassa on n. 409 km Ukrainan vastaista rajaa. Karttapohjaan on Mil. UA:n toimesta merkitty myös demarkaatiolinja punaisella.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jakautuvat kahteen osaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin” – kumpaakaan niistä ei ole kansainvälisesti tunnustettu eikä niillä ole juridista statusta. Ne eivät olisi olemassa ilman Venäjän voimakasta tukea ja Venäjän asevoimien suoraa puuttumista sodankulkuun, joten käytännössä alueita on hyvä kutsua miehitetyiksi alueiksi. Alueella toimivien joukkojen osalta karkeana jaotteluna voidaan pitää niiden jakoa kahteen osaan, 1. armeijakuntaan Donetskin alueella ja 2. armeijakuntaan Luhanskin alueella – operatiivisesti jaottelu ei aina noudata orjallisesti ”kansantasavaltojen” rajoja. Kumpikin armeijakunta on alisteinen Venäjän asevoimille.

Donetskin ”kansantasavallan” alueelta operoivan 1. armeijakunnan vahvuus on 20800 miestä, vastaavasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoivan 2. armeijakunnan vahvuus on 14700 miestä, mikä tarkoittaa miehistön vahvuudeksi yhteensä noin 35 500 taistelijaa. 1. ja 2. armeijakunnan yksiköt ovat vahvuudeltaan 85 % miehitetyt ja 97 % varustetut (tiedot syksyltä 2018). 1. ja 2. armeijakunnan operatiivinen reservi käsittää 12500 taistelijaa.

1. ja 2. armeijakunnan kaluston lukumäärä – lukumäärä on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa, eikä operatiivisen reservin kalustoa:

panssarivaunut	480
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	860
tykistö	750
raketinheittimet	208
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät	621

Julkaistujen numerotietojen perusteella olen päätynyt seuraavaan laskelmaan, jonka mukaan operatiiviselle reserville on määrätty kalustoa seuraavasti:

panssarivaunut	194
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	540
tykistö	152
raketinheittimet	66

Seuraavaksi hiukan tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista ja niiden vahvuuteen kuuluvista yksiköistä.

1. armeijakunta, Donetskin ”kansantasavalta”

1. armeijakunnan komentajana on toiminut kesästä 2017 Venäjän asevoimien kenraalimajuri Roman Breus. Kenraalimajuri Roman Breus on myös nimetty kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonan komentajaksi vuonna 2014, samaisen vuoden aikana kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonaan kuuluva 247. rykmentti, tai osia siitä, osallistui Ukrainassa Ilovaiskin taisteluun (7. elokuuta – 2. syyskuuta 2014). On mahdollista, että Donetskissa tai Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla 1. armeijakunnan varakomentaja – tai joku muu vastuullinen henkilö – toimii Breusin sijaisena, tämän varsinaisen toimipisteen sijaitessa kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonan esikunnassa Novorossiyskissa Krasnodar Krain alueella. Tiedossani ei ole, kuka toimii 1. armeijakunnan varakomentajana.

Kenraalimajuri Roman Breus, Venäjän asevoimat.

1. armeijakunta Donetskin ”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.

prikaati	yksikkönumero	nimi
1. erillinen mekanisoitu prikaati	08801	Slovyanskaya
3. erillinen mekanisoitu prikaati	08803	Berkut
5. erillinen mekanisoitu prikaati	08805	Oplot
7. erillinen mekanisoitu prikaati
erillinen tykistöprikaati	08802	Kalmius

2. armeijakunta, Luhanskin ”kansantasavalta”

2. armeijakunnan viimeisin tiedossani oleva komentaja on Venäjän asevoimien kenraalimajuri Valeri Sharagov (tieto kesältä 2017). Sharagov syntyi Baltissa nykyisen Moldovan alueella 14. heinäkuuta 1961. Vuonna 1982 hän valmistui Blagoveshchenskin ylemmästä panssarikorkeakoulusta, oppilaitos suljettiin v. 1999. Hän on sotilasurallaan palvellut neuvostoaikana puna-armeijassa Itä-Saksassa ja Afganistanissa sekä Ukrainassa Kiovan alueella. Venäjän asevoimissa, ennen siirtymistään Eteläisen sotilaspiiriin Rostovin alueelle, Sharagov on palvellut ainakin Itäisessä sotilaspiirissä 36. armeijakunnan yleisesikunnassa Ulan-Udessa.

Venäjä on lähettänyt Itäisen sotilaspiirin alueelta aktiivisesti joukkoja Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan, mikä mahdollisesti johtuu siitä, että Itäisessä sotilaspiirissä palvellut – Sharagovin komentajana 36. armeijankunnassa  toiminut – kenraaliluutnantti Mikhail Teplinski oli rakentamassa nykymuotoisten 1. ja 2. armeijakunnan perustuksia toimien kaikkien joukkojen komentajana toukokuusta 2015 eteenpäin ainakin vuoden 2016 alkuun saakka. Teplinskin myötävaikutuksella Sharagov siirtyi elokuussa 2015 1. armeijakunnan varakomentajaksi, jossa tehtävässä hän toimi elokuuhun 2016. Tuolloin hän käytti koodinimeä ”Muskat” ("Мускат"). (4) 

Kenraalimajuri Valeri Sharagov, Venäjän asevoimat.

2. armeijakunta Luhanskin ”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.

prikaati	yksikkönumero	nimi
2. erillinen mekanisoitu prikaati	73438
4. erillinen mekanisoitu prikaati	74347
7. erillinen mekanisoitu prikaati	08807
erillinen tykistöprikaati		Odessa

1. ja 2. armeijakunnan prikaatien rakenteista on hyvä huomioida muun muassa se, että ne ovat organisaatioltaan vastaavia kuin muillakin Venäjän varustamilla ja organisoimilla vierailta valtiolta miehitetyillä alueilla, kuten Etelä-Ossetia ja Abhasia, toimivilla prikaateilla. Mikä ei toisaalta ole yllätys, koska rakenne on merkittävältä osin yhteneväinen Venäjän asevoimien vastaavien yksiköiden (prikaati) rakenteen kanssa. The DPR MoD – an assessment -kirjoituksesta  kaavio, miltä 1. armeijakunnan tavanomainen prikaati näyttäisi: (5)

Kuvakaappaus via dangerzoneblog.com.

Tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnasta sekä Venäjän asevoimien roolista

Ensimmäisen ja toisen armeijakunnan hallintoa ja logistiikkaa hoitaa Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle perustettu 12. reservin esikunta, jonka sijoituspaikka on Novotšerkassk, Rostovin alueella. 12. reservin esikunnan komentavana upseerina toimii todennäköisesti edelleen – Donetskin ”kansantasavallan” elokuussa 2018 likvidoidun militanttikomentaja, sotarikoksiin syyllistyneen Donetskissa elokuussa 2018 pommiattentaatissa kuolleen Aleksandr Zahartšenkon palkitsema – Venäjän asevoimien yleisesikunnan apulaispäällikkönä toiminut kenraalieversti Sergei Istrakov.

Yllä olevassa kuvassa osa Venäjän Itä-Ukrainan sotatoimien komentoketjua Venäjän asevoimien johdosta Itä-Ukrainassa operoiviin 1. ja 2. armeijakuntaan, kuvasta puuttuu poliittinen johto eli käytännössä Vladimir Putin ja hänen lähipiiri, jotka ovat tehneet ratkaisevat päätökset Venäjän masinoimasta sodasta Ukrainaan.

1. ja 2. armeijakunnan kohdalla on hyvä myös huomioida seuraava:

”The organization of the 1st and 2nd Corps, no surprise, corresponds exactly to the standard tables of organization and equipment (TO&E) of Russian Ground Forces. There are several maneuver brigades (“motor rifle” is the Russian term for mechanized in NATO parlance) supported by independent regiments and battalions.” (John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine, August 28, 2015).

Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Tähän viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä sotatoimialueella yli kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille. (6) Debaltsevossa käytiin ratkaisutaisteluita helmikuussa 2015, Ukraina menetti kaupungin hallinnan 20. helmikuuta 2015 Venäjän asevoimien yksiköiden osallistuessa ratkaistutaisteluihin. Venäjän asevoimista taisteluihin osallistui joukkoja muun muassa seuraavista yksiköistä kaartin 8. mekanisoidusta kivääriprikaatista, kaartin 18. mekanisoidusta kivääriprikaatista, 25. Spetsnaz rykmentistä ja kaartin 5. panssariprikaatista sekä yksiköitä 232. raketinheitinprikaatista. Huomionarvoinen on myös Venäjän Itäisen sotilaspiirin 36. armeijan komentajana toimineen kenraaliluutnantti Mikhail Teplinskin rooli 1. ja 2. armeijakunnan organisoinnissa nykymuotoisiksi yhtymiksi. Teplinski on syntynyt Neuvostoliitossa Ukrainan alueella Mospinessa (Donetskin oblast) v. 1969, tietojeni mukaan palvellut puna-armeijan ohella vain Venäjän asevoimissa.

Tähän mennessä Ukrainassa on sotinut sotilaita ainakin 75:stä Venäjän asevoimien yksiköstä, (7 ja 8) muun muassa sotilaita Petsamoon sijoitetusta 200. mekanisoidusta prikaatista. (9) Näistä joukoista merkittävä osa on rauhan aikana sijoitettuna Ukrainan lähialueille Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle sekä Läntisessä sotilaspiirissä Moskovan tuntumaan. Ukrainaan on siirretty joukkoja olennaisesti kauempaakin, kuten edellä kävi ilmi Petsamosta, mutta aina Itäiseen sotilaspiiriin kuuluvan Ulan-Uden alueelta. Venäjällä järjestetyn Vostok-2018 sotaharjoituksen aikana Burjatian alueella sijaitsevasta 227. materiaalivarastosta sekä Kaukoidässä Primorski Krain alueella sijaitsevasta 1295. panssarivaunujen keskusvarastosta siirrettiin harjoitukseen kuuluvien manööverien yhteydessä Kamensk-Šahtinskin alueelle, reilun parinkymmenen kilometrin päähän miehitetystä Itä-Ukrainasta, Rostovin oblastiin ikääntyneitä T-62M taistelupanssarivaunuja.

Venäjältä on harvoin siirretty kokonaista rykmenttiä, puhumattakaan prikaatista, sijoitusalueeltaan Itä-Ukrainaan, vaan vain osia, joista on sitten Eteläisen sotilaspiirin alueella koottu pataljoona, rykmentti, tarvittaessa myös prikaatikoon osastot, ennen lähettämistä Itä-Ukrainaan. Edellä kuvatusta käytännöstä on myös poikkeuksia esim. erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty pienempinäkin osastoina (esim. komppania, rykmentti tai osia siitä) sotatoimialueelle tehtävän tarpeen mukaan.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on 1. ja 2. armeijakunnan lisäksi pysyvämmin kahdesta kolmeen tuhatta Venäjän asevoimien sotilasta ja neuvonantajaa, tähän joukkoon kuuluu myös muiden valtiollisten turvallisuuselinten työntekijät, niinpä ukrainalaisarvioiden mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on yhteensä noin 35500 sotilasta, mikäli huomioimme operatiivisen reservin on 1. ja 2. armeijakunnan käytössä yhteensä 48000 sotilasta. Näiden joukkojen lisäksi Ukrainaan kohdistuu uhka etelästä Krimin niemimaan alueelta, jolle on tietojeni mukaan sijoitettu yhteensä 31500 Venäjän asevoimien sotilasta (maavoimat, ilmavoimat, merivoimat ja erikoisjoukot). Lännessä Moldovasta 90-luvun alussa Venäjän tuella väkisin irrottautuneen Transnistrian alueella on noin 1500 venäläissotilasta.

Oma lukunsa on sitten Venäjän Eteläisen ja Läntisen sotilaspiirin alueelle, välittömästi Ukrainan rajan tuntumaan, sijoittamat joukot, joista osa on sijoitettuna hyvin lähelle Ukrainan rajaa (muutama kymmenen kilometriä).

Huollosta

Lokakuun 8. 2018 kirjoittamassani blogissa ”Venäjä huoltaa vapaasti joukkojaan Itä-Ukrainassa” tarkastelin Itä-Ukrainaan sijoitettujen joukkojen huoltoa, siitä huolimatta uhraan tässä kirjoituksessa hitusen aikaa myös tälle teemalle.

Vanhan sanonnan mukaan sotilas marssii vatsallaan, niinpä tällaisen joukon huoltaminen vaatii toimivan logistisen ketjun. Itä-Ukrainaan toimitetaan tarvikkeita sotiville joukoille Venäjän hallinnassa olevan rajan kautta maantiekuljetusten ohella myös rautateitse, esim.

- 8. – 21. kesäkuuta 2018 miehitetyille alueille saapui 6 tavarajunaa Venäjältä.

- 5. – 11. syyskuuta 2018 miehitetyille alueille saapui muun muassa yksi tavarajuna, jossa oli 22 säiliövaunua polttoaineita (n. 1320 tn).

Materiaalia toimitetaan runsaasti maanteitse Venäjän hallinnassa olevien raja-asemien tai rajan ylityspisteiden kautta. Venäjän lähettämiä ”humanitaarisia kolonnia” käytetään myös joukkojen huoltoon. Paikalliset nimittävät näitä kolonnia ”Гумконвой:ksi” – конвой-sanan kuvatessa niiden militaristista luonnetta.

Tähän mennessä Venäjä on lähettänyt kansainvälisten sopimusten vastaisesti 82 ”humanitaarista kolonnaa” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, viimeisin saapui miehitetyille alueille tämän vuoden lokakuun 27/28 päivä. Ensimmäisen Venäjä lähetti Itä-Ukrainaan elokuussa 2014, tuolloinen – propagandan saattelemana matkaan lähetetty – kolonna oli samalla osa Venäjän informaatiosotaa, hybridisotaa, jota seurasi hyvin pian asevoimin suoritettu invaasio. Se oli osa maskirovkaa (harhauttaminen), jolloin länsimaisen median ja yhteisön katse kiinnittyi – kovaäänisesti rummutettuun – asiaan: ”humanitaariseen kolonnaan”.

Venäjä toimittaa ammuksia ja aseita sekä muuta varustusta myös suoraan rajan yli turvautuen pikkuteihin tai maastoon raivattuihin kulkureitteihin. Loppukesän ja syksyn kuluessa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio on havainnut lukuisia tällaisia, yöaikaan suoritettuja rajan ylityksiä, Manychin seudulla. Ensimmäinen ETYJ:n kuvaama video – “OSCE SMM spotted convoys of trucks entering and exiting Ukraine in Donetsk region” – julkaistiin 10.8.2018. Tätä kirjoittaessa viimeisin tällainen rajanylitys (seitsemäs) tapahtui viikolla 43. 

Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa on myös lukuisia suurempia tukikohtia/varikkoalueita, joiden kautta joukkojen rotaatioita hoidetaan ja joilla on logistiikan kannalta huomattava merkitys. Olen käsitellyt aihetta aiemmissa blogeissani, kuten ”Venäläisjoukkojen tukikohtia miehitetyssä Itä-Ukrainassa”, alla kuitenkin satelliittikuva, johon merkitty merkittävimmät miehitettyjen alueiden varikot/tukikohdat, joita muun muassa Venäjän asevoimien yksiköt hyödyntävät. Kuvassa on myös eräitä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen huollon ja harjoittelun kannalta merkittäviä kohteita Venäjällä, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueiden ohella Russkojen ammusvarasto.

Haluan muistuttaa tekstini lukijoita siitä, että vaikka olen käynyt läpi suuren joukon julkaistua aineistoa ja kirjoitettuja artikkeleja, sodan salatusta – eli Venäjä kieltää osallisuutensa – luonteesta johtuen väistämättä osa komentajista on voinut jo vaihtua toisiin. Kestää aina aikansa, kunnes komentajavaihdokset saadaan varmistettua ja uuden komentajan todellinen nimi ”tunnusnimen” taustalla selville.

Sama pätee myös 1. ja 2. armeijakunnan prikaatien sekä muiden joukko-osastojen nimiin ja tunnuksiin. Sodan kuluessa osa joukko-osastoista on muuttunut muotoaan tahi kokoaan, tai niiden nimi voi olla hyvinkin hämäävä esim. 2. armeijakuntaan kuuluva Prizrak-prikaati, joka oli vahvuudeltaan pataljoonaluokkaa kesällä 2014 ja toisaalta eräiden asiantuntijoiden mielestä taistelukyvyltään Prizrak-prikaati vastaa edelleen pataljoonaa. Toisinaan se myös lasketaan kuuluvaksi Luhanskin ”kansantasavallan” aluepuolustuspataljoonien joukkoon, jollaisten joukkoon se on tässä kirjoituksessa laskettu. On myös todennäköistä, että eräiden prikaatien ja pataljoonien kohdalla käytetään etenkin prikaati -joukkoyksikkönimitystä ennemminkin symbolisten syiden takia, todellisuudessa ne eivät välttämättä vastaa vahvuudeltaan esim. prikaatia vrt. yllä mainittu Prizrak-prikaati.

Edellisistä johtuen en ole luetellut todennäköisiä prikaatien ja pataljoonien komentajia, koska sodan kuluessa pataljoonia on yhdistetty, komentajia vaihdettu, osa on kuollut taisteluissa tai attentaateissa, kuten Sparta-pataljoonan komentajana toiminut Arsen ”Motorola” Pavlov ja Somali-pataljoonan komentajana toiminut Mikhail ”Givi” Tolstykh – kumpikin salamurhattiin, todennäköisimmin sisäisen välienselvittelyn seurauksena. Näin kävi myös yllä mainitun Prizrak-prikaatin komentajalle Aleksei Mozgovoille, joka kuoli väijytyksessä toukokuussa 2015 lähellä Myhailivkaa miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Venäjän asevoimista tulevat pataljoona, rykmentti ja prikaatikomentajat viipyvät sotatoimialueella yleensä muutaman kuukauden harvemmin yli vuotta. Näyttää siltä, että 1. ja 2. armeijakunnan komentavat upseerit ovat tehtävässään muutamia kuukausia, korkeintaan puolivuotta kerrallaan. Nykyinen 2. armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Valeri Sharagov näyttää rikkovan tämän kaavan, nykyinen tehtävänsä on jo toinen vastuullinen tehtävä miehitettyjen alueiden armeijakuntien johdossa.

Epävirallisesta blogisarjasta Venäjä sotii Ukrainassa on tämän blogin jälkeen jäljellä enää yksi laajempi blogi, jossa käyn läpi Venäjän varustamien joukkojen kalustoa, ja eritoten sellaista kalustoa, mitä ei ole toimitettu Venäjän ulkopuolelle – ei etenkään Ukrainalle. Osa tästä kalustosta on huippumodernia, jota Venäjän asevoimillekin on toimitettu vasta yksittäisiä kappaleita, mikä myös omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjä on sodan suora osapuoli.

Venäjä sotii Ukrainassa!

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/10/venaja-huoltaa-vapaasti-joukkojaan-ita.html 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/10/venalaisjoukkojen-tukikohtia.html 

3. http://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2804842?p_p_id=101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw&_101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw_languageId=en_GB 

4. https://ru.tsn.ua/ato/rossiyskie-generaly-putina-na-donbasse-armageddon-teplinskiy-i-lyubitel-voennyh-paradov-sharagov-998380.html 

5. https://dangerzoneblog.com/2016/01/30/the-dpr-mod-an-assessment/ 

6. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

7. https://informnapalm.org/en/professional-russian-army-in-ukraine-database-and-visualisation/ 

8. http://euromaidanpress.com/2016/11/23/the-75-russian-military-units-at-war-in-ukraine/ 

9. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/07/04/russias-200th-motorized-infantry-brigade-donbass-tell-tale-tanks/ 

Lähdeluettelossa mainitun aineiston ohella olen hyödyntänyt seuraavia tekstejä muutamien erittelemättömien tietolähteiden rinnalla:

John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine.

Information Resistance: Occupiers form up a new artillery groups in the brigades of "1st Army Corps DNR".

Dmitry Tymchuk: Russian command changes the organizational structure of the “1st DNR” and “2nd LNR” Army Corps 04.05.2017. 

The Kremlin’s puppets The War Road in Donbas.

Prometheus: Donbas In Flames (kirja).

Danger Zone: Clipped wings – on the “DPR” Republican Guard and reforms in the Donetsk separatist militia.