maanantai 29. lokakuuta 2018

Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla


Tämä on kolmas blogi sarjassa Venäjä sotii Ukrainassa, aiemmin olen kirjoittanut Venäjän mahdollisuudesta huoltaa joukkojaan Itä-Ukrainassa sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla olevista tukikohdista. (1 ja 2) Tässä kirjoituksessa käyn hiukan tarkemmin läpi Venäjän varustamien, rahoittamien ja valtaosin miehittämien joukkojen kokoonpanoa Itä-Ukrainan alueella. Eräässä tapauksessa kyseessä on joukkoja, jotka ovat Venäjän asevoimiin tai valtiollisiin turvallisuuselimiin kuuluvia joukko-osastoja, mutta mikä tärkeintä, kaikissa tapauksissa miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivat joukot ovat alisteisia Venäjän asevoimien palveluksessa oleville komentajille, kuten jatkossa näemme.

Tätä kirjoitusta on syytä pitää päivitettynä ja laajennettuna versiona tämän vuoden heinäkuussa ilmestyneestä blogista ”Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainassa” – blogissa on kuitenkin niin paljon uutta aineistoa, että on järkevämpää kirjoittaa uusi blogi kuin muokata aiempaa.

Aikanaan innoituksen tätä vastaavalle kirjoitukselle antoi innoituksen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka viime vuoden puolella the Primakov Readings’in kansainvälisellä foorumilla Moskovassa, asteli ”heikoille jäille” vastaillessaan median kysymyksiin. Etenkin seuraava vastaus esitettyyn kysymykseen herätti kansainvälisesti varsin paljon huomiota.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov the Primakov Readingsissä kesällä 2017. (3)










Jo tuolloin – kirjoittaessani aiheesta blogin – mielessäni viipyili ajatus kirjoittaa blogi Venäjän asevoimien ja nk. Venäjän proxy-armeijan kokoonpanosta Itä-Ukrainassa, yrittää edes hiukan avata sitä, millaisella kokoonpanolla venäläisjoukot Itä-Ukrainassa sotivat. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on avata hiukan laajemmin Itä-Ukrainassa taistelevien venäläisjoukkojen kokoonpanoa ja vahvuuksia, muistutan kuitenkin jo tässä vaiheessa mahdollisia lukijoita siitä, että joukkojen vahvuuden osalta kyseessä on karkeahko arvio, mikä vaihtelee aina jonkin verran, riippuen siitä millainen tilanne Itä-Ukrainassa on, miten joukkoja on alueelle kierrätetty ja millaisia harjoituksia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän puolella miehitettyihin alueisiin rajoittuvilla alueilla on käynnissä. Ei siis voida sanoa, että alueella on aina ja kaikkina aikoina juuri se määrä joukkoja, joka tässä kirjoituksessa esiintyy – lukema on suuntaa antava, pitäen kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Toisinaan se voi olla hiukan alle, toisinaan vastaavasti hiukan yli.


Seuraavaksi kartta, jonka pohja on Mil. UA:n (Ukrainan asevoimat) ja johon olen merkinnyt käytössäni olevien tietojen perusteella miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2. armeijakunnan operatiivisen toiminta-alueen, sekä Venäjän puolelle eräitä Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta merkittäviä kohteita, kuten Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin harjoitusalueet, ja Kamensk-Šahtinski, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin eteläpuolella. Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Venäjän hallinnassa on n. 409 km Ukrainan vastaista rajaa. Karttapohjaan on Mil. UA:n toimesta merkitty myös demarkaatiolinja punaisella.

















Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jakautuvat kahteen osaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin” – kumpaakaan niistä ei ole kansainvälisesti tunnustettu eikä niillä ole juridista statusta. Ne eivät olisi olemassa ilman Venäjän voimakasta tukea ja Venäjän asevoimien suoraa puuttumista sodankulkuun, joten käytännössä alueita on hyvä kutsua miehitetyiksi alueiksi. Alueella toimivien joukkojen osalta karkeana jaotteluna voidaan pitää niiden jakoa kahteen osaan, 1. armeijakuntaan Donetskin alueella ja 2. armeijakuntaan Luhanskin alueella – operatiivisesti jaottelu ei aina noudata orjallisesti ”kansantasavaltojen” rajoja. Kumpikin armeijakunta on alisteinen Venäjän asevoimille.

Donetskin ”kansantasavallan” alueelta operoivan 1. armeijakunnan vahvuus on 20800 miestä, vastaavasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoivan 2. armeijakunnan vahvuus on 14700 miestä, mikä tarkoittaa miehistön vahvuudeksi yhteensä noin 35 500 taistelijaa. 1. ja 2. armeijakunnan yksiköt ovat vahvuudeltaan 85 % miehitetyt ja 97 % varustetut (tiedot syksyltä 2018). 1. ja 2. armeijakunnan operatiivinen reservi käsittää 12500 taistelijaa.

1. ja 2. armeijakunnan kaluston lukumäärä – lukumäärä on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa, eikä operatiivisen reservin kalustoa:

panssarivaunut
480
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot
860
tykistö
750
raketinheittimet
208
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät
621

Julkaistujen numerotietojen perusteella olen päätynyt seuraavaan laskelmaan, jonka mukaan operatiiviselle reserville on määrätty kalustoa seuraavasti:

panssarivaunut
194
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot
540
tykistö
152
raketinheittimet
66

Seuraavaksi hiukan tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista ja niiden vahvuuteen kuuluvista yksiköistä.

1. armeijakunta, Donetskin ”kansantasavalta”

1. armeijakunnan komentajana on toiminut kesästä 2017 Venäjän asevoimien kenraalimajuri Roman Breus. Kenraalimajuri Roman Breus on myös nimetty kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonan komentajaksi vuonna 2014, samaisen vuoden aikana kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonaan kuuluva 247. rykmentti, tai osia siitä, osallistui Ukrainassa Ilovaiskin taisteluun (7. elokuuta – 2. syyskuuta 2014). On mahdollista, että Donetskissa tai Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla 1. armeijakunnan varakomentaja – tai joku muu vastuullinen henkilö – toimii Breusin sijaisena, tämän varsinaisen toimipisteen sijaitessa kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonan esikunnassa Novorossiyskissa Krasnodar Krain alueella. Tiedossani ei ole, kuka toimii 1. armeijakunnan varakomentajana.

Kenraalimajuri Roman Breus, Venäjän asevoimat.





















1. armeijakunta Donetskin ”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.





















prikaati
yksikkönumero
nimi
1. erillinen mekanisoitu prikaati
08801
Slovyanskaya
3. erillinen mekanisoitu prikaati
08803
Berkut
5. erillinen mekanisoitu prikaati
08805
Oplot
7. erillinen mekanisoitu prikaati


erillinen tykistöprikaati
08802
Kalmius


2. armeijakunta, Luhanskin ”kansantasavalta”

2. armeijakunnan viimeisin tiedossani oleva komentaja on Venäjän asevoimien kenraalimajuri Valeri Sharagov (tieto kesältä 2017). Sharagov syntyi Baltissa nykyisen Moldovan alueella 14. heinäkuuta 1961. Vuonna 1982 hän valmistui Blagoveshchenskin ylemmästä panssarikorkeakoulusta, oppilaitos suljettiin v. 1999. Hän on sotilasurallaan palvellut neuvostoaikana puna-armeijassa Itä-Saksassa ja Afganistanissa sekä Ukrainassa Kiovan alueella. Venäjän asevoimissa, ennen siirtymistään Eteläisen sotilaspiiriin Rostovin alueelle, Sharagov on palvellut ainakin Itäisessä sotilaspiirissä 36. armeijakunnan yleisesikunnassa Ulan-Udessa.

Venäjä on lähettänyt Itäisen sotilaspiirin alueelta aktiivisesti joukkoja Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan, mikä mahdollisesti johtuu siitä, että Itäisessä sotilaspiirissä palvellut – Sharagovin komentajana 36. armeijankunnassa  toiminut – kenraaliluutnantti Mikhail Teplinski oli rakentamassa nykymuotoisten 1. ja 2. armeijakunnan perustuksia toimien kaikkien joukkojen komentajana toukokuusta 2015 eteenpäin ainakin vuoden 2016 alkuun saakka. Teplinskin myötävaikutuksella Sharagov siirtyi elokuussa 2015 1. armeijakunnan varakomentajaksi, jossa tehtävässä hän toimi elokuuhun 2016. Tuolloin hän käytti koodinimeä ”Muskat” ("Мускат"). (4) 


Kenraalimajuri Valeri Sharagov, Venäjän asevoimat.





















2. armeijakunta Luhanskin ”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.






















prikaati
yksikkönumero
nimi
2. erillinen mekanisoitu prikaati
73438

4. erillinen mekanisoitu prikaati
74347

7. erillinen mekanisoitu prikaati
08807

erillinen tykistöprikaati

Odessa



1. ja 2. armeijakunnan prikaatien rakenteista on hyvä huomioida muun muassa se, että ne ovat organisaatioltaan vastaavia kuin muillakin Venäjän varustamilla ja organisoimilla vierailta valtiolta miehitetyillä alueilla, kuten Etelä-Ossetia ja Abhasia, toimivilla prikaateilla. Mikä ei toisaalta ole yllätys, koska rakenne on merkittävältä osin yhteneväinen Venäjän asevoimien vastaavien yksiköiden (prikaati) rakenteen kanssa. The DPR MoD – an assessment -kirjoituksesta  kaavio, miltä 1. armeijakunnan tavanomainen prikaati näyttäisi: (5)


Kuvakaappaus via dangerzoneblog.com.

















Tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnasta sekä Venäjän asevoimien roolista

Ensimmäisen ja toisen armeijakunnan hallintoa ja logistiikkaa hoitaa Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle perustettu 12. reservin esikunta, jonka sijoituspaikka on Novotšerkassk, Rostovin alueella. 12. reservin esikunnan komentavana upseerina toimii todennäköisesti edelleen – Donetskin ”kansantasavallan” elokuussa 2018 likvidoidun militanttikomentaja, sotarikoksiin syyllistyneen Donetskissa elokuussa 2018 pommiattentaatissa kuolleen Aleksandr Zahartšenkon palkitsema – Venäjän asevoimien yleisesikunnan apulaispäällikkönä toiminut kenraalieversti Sergei Istrakov.























Yllä olevassa kuvassa osa Venäjän Itä-Ukrainan sotatoimien komentoketjua Venäjän asevoimien johdosta Itä-Ukrainassa operoiviin 1. ja 2. armeijakuntaan, kuvasta puuttuu poliittinen johto eli käytännössä Vladimir Putin ja hänen lähipiiri, jotka ovat tehneet ratkaisevat päätökset Venäjän masinoimasta sodasta Ukrainaan.

1. ja 2. armeijakunnan kohdalla on hyvä myös huomioida seuraava:

The organization of the 1st and 2nd Corps, no surprise, corresponds exactly to the standard tables of organization and equipment (TO&E) of Russian Ground Forces. There are several maneuver brigades (“motor rifle” is the Russian term for mechanized in NATO parlance) supported by independent regiments and battalions.” (John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine, August 28, 2015).

Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Tähän viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä sotatoimialueella yli kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille. (6) Debaltsevossa käytiin ratkaisutaisteluita helmikuussa 2015, Ukraina menetti kaupungin hallinnan 20. helmikuuta 2015 Venäjän asevoimien yksiköiden osallistuessa ratkaistutaisteluihin. Venäjän asevoimista taisteluihin osallistui joukkoja muun muassa seuraavista yksiköistä kaartin 8. mekanisoidusta kivääriprikaatista, kaartin 18. mekanisoidusta kivääriprikaatista, 25. Spetsnaz rykmentistä ja kaartin 5. panssariprikaatista sekä yksiköitä 232. raketinheitinprikaatista. Huomionarvoinen on myös Venäjän Itäisen sotilaspiirin 36. armeijan komentajana toimineen kenraaliluutnantti Mikhail Teplinskin rooli 1. ja 2. armeijakunnan organisoinnissa nykymuotoisiksi yhtymiksi. Teplinski on syntynyt Neuvostoliitossa Ukrainan alueella Mospinessa (Donetskin oblast) v. 1969, tietojeni mukaan palvellut puna-armeijan ohella vain Venäjän asevoimissa.

Tähän mennessä Ukrainassa on sotinut sotilaita ainakin 75:stä Venäjän asevoimien yksiköstä, (7 ja 8) muun muassa sotilaita Petsamoon sijoitetusta 200. mekanisoidusta prikaatista. (9) Näistä joukoista merkittävä osa on rauhan aikana sijoitettuna Ukrainan lähialueille Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle sekä Läntisessä sotilaspiirissä Moskovan tuntumaan. Ukrainaan on siirretty joukkoja olennaisesti kauempaakin, kuten edellä kävi ilmi Petsamosta, mutta aina Itäiseen sotilaspiiriin kuuluvan Ulan-Uden alueelta. Venäjällä järjestetyn Vostok-2018 sotaharjoituksen aikana Burjatian alueella sijaitsevasta 227. materiaalivarastosta sekä Kaukoidässä Primorski Krain alueella sijaitsevasta 1295. panssarivaunujen keskusvarastosta siirrettiin harjoitukseen kuuluvien manööverien yhteydessä Kamensk-Šahtinskin alueelle, reilun parinkymmenen kilometrin päähän miehitetystä Itä-Ukrainasta, Rostovin oblastiin ikääntyneitä T-62M taistelupanssarivaunuja.

Venäjältä on harvoin siirretty kokonaista rykmenttiä, puhumattakaan prikaatista, sijoitusalueeltaan Itä-Ukrainaan, vaan vain osia, joista on sitten Eteläisen sotilaspiirin alueella koottu pataljoona, rykmentti, tarvittaessa myös prikaatikoon osastot, ennen lähettämistä Itä-Ukrainaan. Edellä kuvatusta käytännöstä on myös poikkeuksia esim. erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty pienempinäkin osastoina (esim. komppania, rykmentti tai osia siitä) sotatoimialueelle tehtävän tarpeen mukaan.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on 1. ja 2. armeijakunnan lisäksi pysyvämmin kahdesta kolmeen tuhatta Venäjän asevoimien sotilasta ja neuvonantajaa, tähän joukkoon kuuluu myös muiden valtiollisten turvallisuuselinten työntekijät, niinpä ukrainalaisarvioiden mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on yhteensä noin 35500 sotilasta, mikäli huomioimme operatiivisen reservin on 1. ja 2. armeijakunnan käytössä yhteensä 48000 sotilasta. Näiden joukkojen lisäksi Ukrainaan kohdistuu uhka etelästä Krimin niemimaan alueelta, jolle on tietojeni mukaan sijoitettu yhteensä 31500 Venäjän asevoimien sotilasta (maavoimat, ilmavoimat, merivoimat ja erikoisjoukot). Lännessä Moldovasta 90-luvun alussa Venäjän tuella väkisin irrottautuneen Transnistrian alueella on noin 1500 venäläissotilasta.

Oma lukunsa on sitten Venäjän Eteläisen ja Läntisen sotilaspiirin alueelle, välittömästi Ukrainan rajan tuntumaan, sijoittamat joukot, joista osa on sijoitettuna hyvin lähelle Ukrainan rajaa (muutama kymmenen kilometriä).


Huollosta

Lokakuun 8. 2018 kirjoittamassani blogissa ”Venäjä huoltaa vapaasti joukkojaan Itä-Ukrainassa” tarkastelin Itä-Ukrainaan sijoitettujen joukkojen huoltoa, siitä huolimatta uhraan tässä kirjoituksessa hitusen aikaa myös tälle teemalle.

Vanhan sanonnan mukaan sotilas marssii vatsallaan, niinpä tällaisen joukon huoltaminen vaatii toimivan logistisen ketjun. Itä-Ukrainaan toimitetaan tarvikkeita sotiville joukoille Venäjän hallinnassa olevan rajan kautta maantiekuljetusten ohella myös rautateitse, esim.

- 8. – 21. kesäkuuta 2018 miehitetyille alueille saapui 6 tavarajunaa Venäjältä.
- 5. – 11. syyskuuta 2018 miehitetyille alueille saapui muun muassa yksi tavarajuna, jossa oli 22 säiliövaunua polttoaineita (n. 1320 tn).

Materiaalia toimitetaan runsaasti maanteitse Venäjän hallinnassa olevien raja-asemien tai rajan ylityspisteiden kautta. Venäjän lähettämiä ”humanitaarisia kolonnia” käytetään myös joukkojen huoltoon. Paikalliset nimittävät näitä kolonnia ”Гумконвой:ksi” – конвой-sanan kuvatessa niiden militaristista luonnetta.

Tähän mennessä Venäjä on lähettänyt kansainvälisten sopimusten vastaisesti 82 ”humanitaarista kolonnaa” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, viimeisin saapui miehitetyille alueille tämän vuoden lokakuun 27/28 päivä. Ensimmäisen Venäjä lähetti Itä-Ukrainaan elokuussa 2014, tuolloinen – propagandan saattelemana matkaan lähetetty – kolonna oli samalla osa Venäjän informaatiosotaa, hybridisotaa, jota seurasi hyvin pian asevoimin suoritettu invaasio. Se oli osa maskirovkaa (harhauttaminen), jolloin länsimaisen median ja yhteisön katse kiinnittyi – kovaäänisesti rummutettuun – asiaan: ”humanitaariseen kolonnaan”.


Venäjä toimittaa ammuksia ja aseita sekä muuta varustusta myös suoraan rajan yli turvautuen pikkuteihin tai maastoon raivattuihin kulkureitteihin. Loppukesän ja syksyn kuluessa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio on havainnut lukuisia tällaisia, yöaikaan suoritettuja rajan ylityksiä, Manychin seudulla. Ensimmäinen ETYJ:n kuvaama video – “OSCE SMM spotted convoys of trucks entering and exiting Ukraine in Donetsk region” – julkaistiin 10.8.2018. Tätä kirjoittaessa viimeisin tällainen rajanylitys (seitsemäs) tapahtui viikolla 43. 



























Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa on myös lukuisia suurempia tukikohtia/varikkoalueita, joiden kautta joukkojen rotaatioita hoidetaan ja joilla on logistiikan kannalta huomattava merkitys. Olen käsitellyt aihetta aiemmissa blogeissani, kuten ”Venäläisjoukkojen tukikohtia miehitetyssä Itä-Ukrainassa”, alla kuitenkin satelliittikuva, johon merkitty merkittävimmät miehitettyjen alueiden varikot/tukikohdat, joita muun muassa Venäjän asevoimien yksiköt hyödyntävät. Kuvassa on myös eräitä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen huollon ja harjoittelun kannalta merkittäviä kohteita Venäjällä, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueiden ohella Russkojen ammusvarasto.




















Haluan muistuttaa tekstini lukijoita siitä, että vaikka olen käynyt läpi suuren joukon julkaistua aineistoa ja kirjoitettuja artikkeleja, sodan salatusta – eli Venäjä kieltää osallisuutensa – luonteesta johtuen väistämättä osa komentajista on voinut jo vaihtua toisiin. Kestää aina aikansa, kunnes komentajavaihdokset saadaan varmistettua ja uuden komentajan todellinen nimi ”tunnusnimen” taustalla selville.

Sama pätee myös 1. ja 2. armeijakunnan prikaatien sekä muiden joukko-osastojen nimiin ja tunnuksiin. Sodan kuluessa osa joukko-osastoista on muuttunut muotoaan tahi kokoaan, tai niiden nimi voi olla hyvinkin hämäävä esim. 2. armeijakuntaan kuuluva Prizrak-prikaati, joka oli vahvuudeltaan pataljoonaluokkaa kesällä 2014 ja toisaalta eräiden asiantuntijoiden mielestä taistelukyvyltään Prizrak-prikaati vastaa edelleen pataljoonaa. Toisinaan se myös lasketaan kuuluvaksi Luhanskin ”kansantasavallan” aluepuolustuspataljoonien joukkoon, jollaisten joukkoon se on tässä kirjoituksessa laskettu. On myös todennäköistä, että eräiden prikaatien ja pataljoonien kohdalla käytetään etenkin prikaati -joukkoyksikkönimitystä ennemminkin symbolisten syiden takia, todellisuudessa ne eivät välttämättä vastaa vahvuudeltaan esim. prikaatia vrt. yllä mainittu Prizrak-prikaati.

Edellisistä johtuen en ole luetellut todennäköisiä prikaatien ja pataljoonien komentajia, koska sodan kuluessa pataljoonia on yhdistetty, komentajia vaihdettu, osa on kuollut taisteluissa tai attentaateissa, kuten Sparta-pataljoonan komentajana toiminut Arsen ”Motorola” Pavlov ja Somali-pataljoonan komentajana toiminut Mikhail ”Givi” Tolstykh – kumpikin salamurhattiin, todennäköisimmin sisäisen välienselvittelyn seurauksena. Näin kävi myös yllä mainitun Prizrak-prikaatin komentajalle Aleksei Mozgovoille, joka kuoli väijytyksessä toukokuussa 2015 lähellä Myhailivkaa miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Venäjän asevoimista tulevat pataljoona, rykmentti ja prikaatikomentajat viipyvät sotatoimialueella yleensä muutaman kuukauden harvemmin yli vuotta. Näyttää siltä, että 1. ja 2. armeijakunnan komentavat upseerit ovat tehtävässään muutamia kuukausia, korkeintaan puolivuotta kerrallaan. Nykyinen 2. armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Valeri Sharagov näyttää rikkovan tämän kaavan, nykyinen tehtävänsä on jo toinen vastuullinen tehtävä miehitettyjen alueiden armeijakuntien johdossa.

Epävirallisesta blogisarjasta Venäjä sotii Ukrainassa on tämän blogin jälkeen jäljellä enää yksi laajempi blogi, jossa käyn läpi Venäjän varustamien joukkojen kalustoa, ja eritoten sellaista kalustoa, mitä ei ole toimitettu Venäjän ulkopuolelle – ei etenkään Ukrainalle. Osa tästä kalustosta on huippumodernia, jota Venäjän asevoimillekin on toimitettu vasta yksittäisiä kappaleita, mikä myös omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjä on sodan suora osapuoli.

Venäjä sotii Ukrainassa!

Marko



Lähdeluettelossa mainitun aineiston ohella olen hyödyntänyt seuraavia tekstejä muutamien erittelemättömien tietolähteiden rinnalla:






Prometheus: Donbas In Flames (kirja).


1 kommentti:

  1. Hyvä Vlad,
    sattumalta törmäsin kirjoituksiisi ja olen lukenut niitä mielenkiinnolla. Olen myös lukenut vastapuolesi kannattajien kirjoituksia ja jopa kysynyt heiltä avoimesti, miksi heidän on sekoitettava Suomi suurvaltojen poliittiseen kiistaan. Suomi ei ole kenenkään vihollinen, eikä Suomella ole vihollisia, miksi siis vetää osapuoli kehään tappelemaan, jolla on vaikutusvaltaisempi merkitys jännitteiden liennyttävänä osapuolena.

    En ymmärrä millä kompetanssilla vertaat Ukrainan mahtavaa presidenttiä pienen Suomen Sauli Niinistöön. Millä kompetanssilla asetat puolustusvoimien ylipäällikön arvovallan kyseenalaiseksi vihjailuillasi ?

    Olen toiminut 9 vuotta Naton-maahanlaskujoukojen nopeantoiminnan (GAP-FAR), nopean vastatoiminnan (FRR) - usein 24/48 tunnin hälytysvalmiudessa - , sekä vuoden IFOR-joukoissa. Ranskalaisten lisäksi olen harjoitellut tai operoinut amerikkalaisten, brittien, italialaisten, espanjalaisten, tsadilaisten, gabonilaisten, zairelaisten, keski-afrikkalaisten, belgialaisten ja ruandalaisten joukkojen kanssa. Kun kilometrit tulivat täyteen ja siirryin ylikersanttina koulutuspuolelle. 17 vuotisen urani aikana toimin yli 12 vuotta aliupseerina, joista neljä viimeistä vuotta vääpelinä aliupseerikurssin kurssin johtajana. Ranskalaisten kenraalien kapinan jälkeen Algeriassa 1961, olen ainoa aliupseeri Ranskan armeijassa, joka on toiminut joukkueenjohtajana yli kolmevuotta ja rykmentin komentaja lupasi minulle viidennen vuoden, mikäli jatkaisin sopimustani. Uskon siis tietäväni hieman minäkin mistä puhun.
    Minulla on suhteita suuntaan jos toiseenkin,jopa Ukrainaan, eikä kirjoituksesi tapahtumien kuluista täysin natsaa saamieni tietojen kanssa. Siksi uskallankin väittää sinun harrastavan vastapropagandaa ja antamaan uskottavuutta kirjoituksillesi lainaamalla hyvin epämääräisiä lähteitä. Ei siinä mitään, sotaa käydään kaikilla rintamilla ja propaganda on osa kokonaisuutta, mutta mitä sitten tehdään kun totuus tulee julki, oletko harkinnut tätä mahdollisuutta ?
    Oletko tietoinen Naton meneillään olevasta "suomettumisoperaatiosta" itä-Ukrainassa ? Kirjoituksissasi ei ainakaan mainita tästä sanallakaan !

    Kuten jo mainitsin, olen toiminut maahanlaskujoukoissa kylmänsodan ja sen jälkeisenä aikana jossa meille annettiin oppitunteja punakoneen toiminnasta ja ryhmityksistä. Venäjän 7. Maahanlaskudivisioona ei määritelmän mukaan ole ilmarynnäkködivisioona. Ilmarynnäkkö on kevyen jalkaväen toimintatapa, ei aselaji. Toki heillä on ilmarynnäkkö kykyisiä pataljoonia, mutta ei raskaalla kalustolla varustettua ilmarynnäkködivisioonaa (7. Ja 76.). Nämä englanninkieliset huhut eivät päde edes amerikkalaisen määritelmän (VTOL) kanssa ilmarynnäköstä. Olin mukana ilmarynnäkössä (operation Noiroît) 1990 Ruandan pääkaupungin, Kigalin lentokentälle 1990, mutta en ole ottanut osaa Zairen 1978 maahanlaskuun.
    Karjalanprikaatin panssarijääkärit voidaan kouluttaa viikossa ilmarynnäkköjääkäreiksi. Ei siinä mitään erikoista ole, ulos koneesta ja rynnäkköön. Venäjällä ei ole tarvittavaa kuljetuskalustoa raskaan ilmarynnäkködivisioonan siirtoon, mutta heillä on kapasiteetti maahanlaskujoukkojen rynnäkkökykyisen divisioonan siirtoon.

    Huomasin myös, että kirjoituksesi mukaan 7. erillinen mekanisoitu brikaati toimii sekä Luhanskin, että Donetskin vastuualueilla.

    Konkluusioni sinusta on se, että olet poliittisesti motivoitunut epämääräinen Nato-lobbari, sekä ukrainalaisen äärioikeiston jalli ja kokemukseni perusteella uskon teidän häviävän tämän sodan.

    VastaaPoista

Toistaiseksi ei kommentointia.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.