Minkä ”kansan” asialla kansankouhottaja Marco de Wit on?

Kysymys on relevantti Marco de Witin tiedotettua aiemmin tällä viikolla Suomen Kansa Ensin -yhdistyksen keränneen tarvittavat 5000 kannattajakorttia, joten de Wit aikoo rekisteröidä yhdistyksen puolueeksi tuleviin eduskuntavaaleihin. (1)

Marco de Wit Donetskissa haastattelemassa propagandisti Janus Putkosta.*

Suomen Kansa Ensin vaatii muun muassa Suomen poliittista (Fixit), taloudellista (markka) ja kansallista (rajakontrolli) itsenäisyyttä. Sen vaatimuksiin kuuluu myös rajojen sulkeminen luvatta tulevilta ja jo tulleiden palauttamista, sekä auttamisresurssien kohdistamista YK:n pakolaisleireille. Sotilaallinen puolueettomuus, käytännössä siis ei NATO-jäsenyydelle, sekä suora demokratia sitovine kansanäänestyksineen kuuluvat Suomen Kansa Ensin tavoitteisiin. Eikä unohdeta sananvapautta mielipiteen ilmaisuun. (2)

Tavoitteet ynnä vaatimukset ovat perituttuja ”kansallismielisen” liikehdinnän ryhmille ja puolueprojekteille, jollaisesta voidaan mainita Suomen Kansa Ensin ohella Reformi, jonka riveistä löytyy Johan Bäckmanin ja James Hirvisaaren ohella myös Ilja Janitskin ynnä sekalainen joukko suomalaisen laita- ja äärioikeiston edustajia. (3) Se missä määrin nämä liikkeet ja ryhmät sitten oikeasti ajavat suomalaisten etua onkin aivan toinen asia. Itse suhtaudun niiden toimintaan ja tarkoitusperiin perikyynisesti ja epäillen, itse asiassa on aivan oikeutettua kyseenalaistaa niiden kansallismielisyys ja todellinen hyöty Suomelle. Oikeastaan on järkevää ja perusteltuakin pohtia sitä, että kenen ”työkaluja” nämä ryhmät ja puolueprojektit todellisuudessa ovat? Kenen etua ne oikeasti ajavat synnyttäessään – tarkoituksellisesti – eripuraa ja konflikteja yhteiskuntaamme? Niiden esittämät väitteet siitä, ettei Suomessa ole sananvapautta eikä ilmeisesti ole mahdollista käydä avointa kansalaiskeskusteluakaan ovat myös vailla pohjaa.

Kyllä Suomessa sananvapaus toteutuu, sanomisen vapauteen liittyy toki olennaisena osana vastuu sanoistaan – tästä saimme esimerkin jokunen hetki sitten Helsingin käräjäoikeuden lukiessa tuomion Ilja Janitskinille ja Johan Bäckmanille sekä MV-lehden toiminnassa aktiivisesti mukana olleelle A. Tuomiselle. (4) Ja on myös suotavaa muistaa, että häirintä, uhkaukset ja muu verbaalinen väkivalta ei kuulu sananvapauden piiriin. Lain rikkomisesta on seuraukset, mikä taannoin myös nähtiin, mikä olisi pitänyt nähdä jo vuosia aiemmin, jolloin nykyisenkaltaiselta häirinnältä ja maalittamiselta olisi kenties vältytty, eikä välttämättä olisi tarvetta käydä keskustelua vihapuheesta ja sen kieltämisestä. Yhteiskunnan kritisointi ynnä avoin kansalaiskeskustelu on edelleen sallittua, oikeastaan se on suotavaa, mutta laillisuuden rajoissa pysyen, asiasta keskustellen. ”Natohaukka” ja ”pirihuora” termit, joihin olen törmännyt, eivät tällaista keskustelua ole, eivätkä ne herätä halua käydä syvällisempää keskustelua termejä viljelevien tahojen kanssa. Tahojen siksi, koska sosiaalisessa mediassa ei aina voi olla varma siitä, milloin keskustelee yksilön ja milloin kollektiivin kanssa.

Vanhemmillani oli tapana sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis – en nyt väitä, että de Wit olisi tyhmä, mutta kyllähän hän kaikella tapaa kaivaa verta nenästään julkaisullaan Laiton Lehti?, jonka päätoimittajaksi hän ilmoittautuu. (5)

Tämä disinformatiivinen lokajulkaisu näyttää jatkavan MV-lehden viitoittamalla tiellä. Sen ensimmäisten kirjoitusten joukossa on suurelta osin, jollei kokonaan, MV-lehden kirjoituksista kokoon haalittu räpellys, jonka ainoana tarkoituksena on jatkaa toimittaja Jessikka Aron häirintää ja mustamaalausta – de Witin ilmeisenä tarkoituksena on pyrkimys tehdä jatkossakin Aron elämästä mahdollisimman ikävää, jossa törkyjutut ja valeuutiset ovat vastassa jokaisen kulman takana. Kenen asialla de Wit on? Ei nimittäin ainakaan sen Suomen kansan, jota minä edustan!

Kuvakaappaus laitonlehti.net.

On hyvin mahdollista, että de Wit uskottelee itselleen ja opetuslapsilleen olevansa Suomen kansan asialla, ajavansa toiminnallaan Suomen etua – mitä hän ei mielestäni tee. Silloin kun on aihetta, yhteiskuntaa on syytäkin kritisoida, tehtyjä yhteiskunnallisia valintoja on voitava kyseenalaistaa, mutta merkittävää on se, kuinka tämän kritiikin esittää ja missä muodossa. Valitettavan usein nämä ”kansallismieliset” esittävät sen kritiikkinsä muodossa, mikä ei erityisemmin herätä kiinnostusta ryhtyä debattiin heidän kanssa. Etenkin kun toimintaan sisältyy muotoja, joissa liikutaan harmaalla alueella ja paikoin rikotaan lakia – räikeästikin, josta meillä on todisteita riittämiin.

Eikä de Witiä ja kaltaisiaan oikein voi isänmaallisinakaan pitää, kun huomioimme millaista porukkaa nämä ryhmittymät keräävät puoleensa, ja millaisten henkilöiden ja ryhmien kanssa ne tekevät yhteistyötä – ovat rakentamassa sitä ”parempaa” Suomea. Kuinka kansallismielistä on tehdä yhteistyötä henkilön kanssa, joka työskentelee Venäjän presidentinhallinnon alaisessa ajatushautomossa RISI:ssä eli Venäjän strategisten tutkimusten instituutissa, ja joka toimillaan pyrkii vaikuttamaan Suomessa vallitsevaan keskusteluilmapiiriin ynnä on aktiivisesti levittämässä disinformaatiota ja valeuutisia Suomesta? Tarkoitan nyt dosentti Johan Bäckmania. Tai haaveilevat yhteispohjoismaisesta Pohjolan valtiosta, johon pyrkiminen on naamioitu demokratian kaapuun, mutta jonka alta paljastuu kansallissosialistisia unelmia? Tätähän se Vastarintaliike on! Tai osallistuu propagandistiselle ”turistimatkalle” osoittaen samalla tukensa imperialistiselle, valloitussotaa käyvälle, Venäjälle? Kuten Marco de Wit itse teki. Itse asiassa, Venäjän valloitussotien tukeminen ja minkään lainen hyväksyminen on kaikkea muuta kuin isänmaallista toimintaa! Tällaiselle toiminnalle löytyy parempikin termi...

Marco de Wit miehitetyssä Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016.**

Todennäköisesti tässäkin kuviossa tulee käymään niin, että hyväuskoisista hölmöistä tulee lopulta, jollei ole jo tullut, hyödyllisiä idiootteja, jotka maksavat kalliin hinnan harkitsemattomuudestaan ynnä typeryydestään. Minulta ei löydy sympatiaa heille! Heitä on varoitettu, heitä on koetettu ojentaa, heille on varsin suoraan kerrottu kenen etua he toimillaan ajavat. Heidän pitäisi tietää, että eivät he Suomen kansan asialla ole – ja tietäväthän he. Ja he jopa kertovat sen kehen toivonsa asettavat, kuten Reformin ehdokas James Hirvisaari teki jo parisen vuotta sitten.

Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Länsimaisen demokratian puolesta,

Marko

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005882766.html?fbclid=IwAR12WkPNrg5e1nTrdiYiDHtUvOLBW4dzlWdsvXNar02FRijQ1l7MPGQsigY 

2. https://suomenkansaensin.fi/ 

3. https://reformime.wordpress.com/ehdokkaat/ (31.10.2018)

4. https://yle.fi/uutiset/3-10463216 

5. https://laitonlehti.net/info/ 

*: Kuvakaappaus videohaastattelusta, jonka de Wit jakoi youtubeen heinäkuussa 2016 Donetskiin tehdyn propagandamatkan jälkeen. Ymmärtääkseni de Witin kyseinen youtube-tili, jolta video oli katsottavissa, on sittemmin poistettu.

**: Marco de Wit osallistui heinäkuussa v. 2016 propagandistiselle (turisti)matkalle miehitettyyn Itä-Ukrainaan. Matkalta ja sen jälkeen hän jakoi propagandistisia videoita sosiaaliseen mediaan. Matkan organisaattoreina voidaan pitää tuolloin ns. Novorossijan ”edustuston” nimissä toimineita Johan Bäckmania sekä Donetskissa propagandistisen, jo alas ajetun, DONi Newsin päätoimittelija Janus Putkosta. Itä-Ukrainan miehitetyille alueille ryhmä saapui suoraan Venäjän kautta, joten täten he tulivat rikkoneeksi Ukrainan lakia syyllistyessään laittomaan rajanylitykseen. Matkan organisoineet henkilöt kuin myös osa ryhmän jäsenistä on syyllistynyt vakavampiinkin rikoksiin miehitetyn Itä-Ukrainan alueella.