Arkistoiden kätköistä, jotta emme unohtaisi todellisuutta Venäjän miehittämillä alueilla

 

Donald Trumpin vannottua virkavalansa, esille on nostettu hänen ”lupauksensa” pikaisesta rauhasta Ukrainaan. Mutta kuten olemme huomanneet, aikajänne 24 tunnista on jo venynyt aivan toisiin mittoihin. Kirjoituksessani en kuitenkaan ryhdy spekuloimaan tulevilla neuvotteluilla vaan haluan muistuttaa lukijoita (joiden joukossa toivon olevan myös päättäjiämme) siitä todellisuudesta, joka Venäjän miehittämillä alueilla vallitsee – itse asiassa todellisuus oli karumpi, mitä kirjoituksessani kerron. Luettavaksenne ”tarjoilen” kirjoituksen tammikuulta 2016 eli lähes vuosikymmenen takaa. Alkuperäinen kirjoitus julkaistiin 17. tammikuuta 2016 Virossa toimivan, suomen kielisen SSS-Radion Facebook-sivulla.

Olen muokannut kirjoituksen tekstiasua sujuvammaksi sekä korjannut yksittäisiä kirjoitusvirheitä. Lukijan on myös hyvä muistaa se, että kirjoitus on ajalta, jolloin Suomessa ja muissa länsimaissa Venäjän rooli sodan aloittajana ja osapuolena pyrittiin ennemminkin kiistämään kuin tunnustamaan, jonka takia alkuperäisessä tekstissä käytin sekaisin termejä ”separatisti” ja ”militantti”. Näiltä osin tekstiasua on yhtenäistetty, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ”separatisti” on korvattu termillä ”militantti”. Alkuperäisestäkin tekstistä kävi selkeästi ilmi Venäjän rooli sodassa, jonka mainitsemista seurasi minuun kohdistuneita, masinoituja hyökkäyksiä maamme putinistien ja kremliinien taholta.

Kirjoituksen väliotsikkona on alkuperäisen kirjoitukseni otsikko, jossa käytin sanaa ”kansantasavalta”. Sanan merkityksen ollessa ivallisen ja pilkallisen, kuten ukrainalaisilla ystävilläni tuolloin oli, heidän puhuessa ”kansantasavalloista”.

 

Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista Donetskin ”kansantasavallassa” 

Olen aiemmin sivunnut aihetta viesteissäni SSS-Radion Facebook-sivulle, viesteissäni olen nostanut esille tilanteen Donetskissa siviileiden näkökulmasta tarkasteltuna. Olen myös pohtinut useammassa viestissä sananvapauden ja ilmaisunvapauden toteutumista ns. Donetskin kansantasavallassa, jolloin olen nostanut esille myös Janus Putkosen toimet Donetskissa ja DONi Newsissä (1) sekä pohdiskellut sitä mikä merkitys hänen toimillansa on ollut siinä, että kesällä 2015 kahden suomalaisen toimittajan akkreditoinnit alueelle evättiin. Kirjoituksessani en puutu journalistien kohteluun kuin sivuhuomioina, sen sijaan pyrin tarkastelemaan edes jollain tasolla alueella tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia sekä nostamaan jälleen kerran esille sen millaisissa olosuhteissa alueen siviilit joutuvat elämään ja millaisen kohtelun kohteeksi sellainen siviili voi joutua, joka ei jaa ”kansantasavaltalaista unelmaa”. Kirjoitukseni lopussa noukin esille muutamia esimerkkejä miehitetyn Donetskin tapahtumista viime ja sitä edellisen vuoden puolelta, nämä tapahtumat ovat sellaisia, joita omat kontaktini alueella ovat todistaneet – joista heillä on konkreettisia silminnäkijähavaintoja pelkkien kuulopuheiden sijaan. Mutta alkuun yleisluontoisempaa aiheen tarkastelua.

Viimeisimpien viikkojen kuluessa surkea ihmisoikeustilanne on noussut useamman kerran esille muissakin kuin ukrainalaisissa medioissa. Ikävä kyllä en ole nähnyt aihetta käsiteltävän riittävällä vakavuudella medioissa koto-Suomessa. Olen yrittänyt löytää laaja-alaisempaa kattausta aiheesta, mutta sellaiset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Pieniä mainintoja löytyy sieltä täältä mutta muutoin ihmisoikeusasioiden käsittely on kovin vähäistä – oikeastaan olematonta blogimaailman ulkopuolella. Sikäli aiheen ohittaminen yllättää, koska aiheesta on kuitenkin kirjoitettu maailmalla kohtalaisen paljon ja useampiakin raportteja on julkaistu. Joskin on huomioitava, että esim. HRW ja Amnesty International ovat raporteissaan kiinnittäneet enemmän huomiota miehitetyn Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen kuin vallitsevaan – heikkoon – tilanteeseen Donbasin alueella, mutta huomiotta Itä-Ukrainakaan ei ole jäänyt.

Miehitetyn Donetskin [jota mediat tuolloin yleisesti kutsuivat Donetskin kansantasavallaksi] alueella suoritetut ihmisoikeusrikkomukset voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Ensinnä tulevat vangittuihin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaisiin kohdistetut rikkomukset, joissa vangittuja sotilaita ja vapaaehtoisia ei ole kohdeltu asiaankuuluvalla tavalla. Amnesty Internationalilla on todisteita siitä, että huhtikuussa 2015 Arseni Pavlov, paremmin tunnettu nimellä Motorola, on ”ampunut kuoliaaksi” 15 vangittua ukrainalaissotilasta. (2) Motorolan suorittamat teloitukset ei ole ainoita laatuaan. Havaintoja muistakin sotavankien teloituksista on runsaasti olemassa, teloitusten ohella vangittuja ukrainalaissotilaita (statuksesta riippumatta) on kohdeltu separatistijoukkojen, yleisön ja paikallisten sekä venäläisten medioiden toimesta nöyryyttävästi. Heitä on marssitettu ja häpäisty julkisesti useamman kerran miehitetyssä Donetskissa. (3 ja 4) Näiden ohella on syytä muistaa myös Nadija Savtšenko tapaus. Häntä ei millään muotoa ole kohdeltu kuten sotavankia tulee kohdella – hänen pidättämiseensä ja siirtämiseen Venäjälle ja hänen oikeudenkäyntiinsä liittyy runsaasti kritisoitavaa. Nadija Savtšenko on monellakin tapaa antanut kasvot sille kuinka kansainvälisten oikeuksien vastaisesti ns. kansantasavallat kuin myös Venäjä, ja Savtšenkon tapauksessa etenkin Venäjä, on toiminut. Savtšenkon oikeudenkäyntiä saattoi kuvata parhaiten ”oikeudenkäynnin irvikuvaksi”, kyse oli näytösoikeudenkäynnistä.

Teloitusten ja vankien väärinkohtelun ohella ongelmana on se, että on olemassa vankeja, joiden olinpaikka ei ole tiedossa. Ukrainan viranomaisilla kuten ei omaisillakaan ole tietoa ovatko nämä ”kadonneet” kuolleet ja jääneet taistelukentälle, vangittu ja siirretty tuntemattomaan sijoituspaikkaan tai onko heidät mahdollisesti tapettu jossain myöhemmässä vaiheessa. Tällaisia ”kadonneita” on (vähintäänkin) kymmeniä. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ruodi varsinaisten sotavankien kohtelua tämän tarkemmin, vaikka aihe kokonaisuudessa ansaitsisi tarkempaa huomiota, koska sotavankien kohtelu pitää sisällään huomattavat määrät väärinkäytöksiä teloitusten lisäksi. Yllä esille nostamani vankien häpäisyt ja julkiset nöyryyttämiset, tilaisuudet, joissa siviilit pääsevät lyömään vankeja ja sylkemään heidän päällensä ovat ehdottoman rikollista toimintaa. Aivan kuten ovat vankien kiduttamiset, joista on lukuisia suoria ja epäsuoria todisteita. Sosiaaliseen mediaan on ladattu videoita, joissa militanttijoukkojen miehet ja naiset nöyryyttävät ja kiduttavat vankejaan – joissa vankeja lyödään, pakotetaan syömään hihamerkkejä vangitsijoiden uhatessa heitä aseilla jne. Seuraavaksi siirryn siviileiden kohteluun aloittaen muutamista julkisuuteen nousseista tapauksista.

Donetskin miehitetty aluehallintorakennus 10. huhtikuuta 2014. 

Ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut militanttien hallinnoimalla alueella käytännössä koko ”kansantasavaltojen” eli miehityksen ajan. Keväällä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin miehittämisiä seuranneina viikkoina useita paikallispoliitikkoja ja paikallisia, jotka eivät tukeneet tuolloin venäläisen entisen tiedustelu-upseerin Igor Girkinin johtamaa hallintoa pidätettiin ja lukuisia tapettiin pidätysten aikana. Pidätettyjen ja murhattujen ruumiita löytyi kevään ja kesän aikana militanttien hallinnoimalta alueelta ja vielä senkin jälkeen, kun alueet siirtyivät takaisin Ukrainan hallintaan myöhemmin kesäkuussa. Huomiota herätti myös Girkinin määräys ottaa käyttöön Josef Stalinin 22. kesäkuuta 1941 julistama poikkeuslaki. Kyseisen lain perusteella teloitettiin useita vangittuja, joukossa pikkurikollisia – kuten Aleksei Pitško, jonka syntilistalta löytyi vähäinen varkaus. (5)

Tällä hetkellä kadonneiden siviileiden ja sotilaiden kokonaismäärä on 774. (6) Militantit ilmoittavat kadonneiden määräksi 480 ihmistä. Kuinka moni näistä kadonneista on kuollut, on arvailuiden varassa? Kadonneet ovat vain yksi ongelma tässä kysymyksessä, heidän ohellansa on huomioitava ne lukuisat raportit alueelta, joissa kerrotaan pidätettyjen siviileiden pahoinpitelystä ja järjestelmällisestä kiduttamisesta (7) – julkisen nöyryyttämisen ohella. Kiduttamisen ohella vankeja on teloitettu, eivätkä teloitukset välttämättä ole mitään ”yksittäistapauksia”, koska 16 % vangituista kertoo todistaneensa teloituksia. Kidutuksessa on käytetty fyysisen väkivallan ohella myös henkistä väkivaltaa, 12 % kidutetuista on naisia. Kidutuksen yleisyydestä kertoo jotain se, että haastatteluiden mukaan 71 % vangituista on kokenut joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa – tai molempia. Yksistään virallisen aineiston mukaan 1333 siviiliä on ollut vangittuna, saman kohtalon on kokenut myös 27 toimittajaa, sotilaista ja vapaaehtoistaistelijoista puhumattakaan. Seksuaalinen väkivalta ja sen käyttö on ollut ”kätketty ongelma”. Toistaiseksi vain yksi vankina ollut mies on kertonut naisten raiskauksista ja hyväksikäytöistä – raiskauksia on myös suoritettu kasviksilla. Naiset ovat olleet toistaiseksi hiljaa, ymmärrettävien syitten takia.

Siviileiden perusoikeudet ovat rajoitetut alueella, käytännössä siviileillä ei ole juurikaan mahdollisuutta esittää julkisesti miehityshallintoa vastustavia mielipiteitä – asukkailla ei ole todellista oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Useamman kerran on myös todistettu se, että paikallinen hallinto hyväksyy täysin mielivallan mikä kohdistuu hallintoa vastustaviin siviileihin. Siviilit, jotka ovat yrittäneet ilmaista Ukrainan laillista hallintoa kannattavia mielipiteitä, tai joita epäillään sellaisista, on pahoinpidelty ja nöyryytetty muiden siviileiden toimesta. (8) Ukrainan hallintoa myötäileviä mielipiteitä ilmaisseita siviileitä on myös pidätetty ja viety pidätyskeskuksiin kidutettavaksi. Donetskissa on myös ilmiannettu ihmisiä hallintoa kritisoivista mielipiteistä, nämä ovat ainakin tietyissä tapauksissa johtaneet myös erinäisiin seuraamuksiin – vangitsemisia kidutuksineen. Tietooni on tullut useampi tapaus, jossa ”kahvipöytäkeskustelut” ovat johtaneet seuraamuksiin, joissa hallintoa kritisoinutta henkilöä on tavalla tai toisella rangaistu (esim. evätty työntekijöille jaettavaksi tarkoitettua ruoka-apua ja perusteena on juuri käytetty ”vääriä mielipiteitä” ja eräällä kerralla ilmoitettu, ettei luvattua palkkaa tule, ja jälleen viitattiin ”vääriin mielipiteisiin”.)

Miehitetyn Donetskin alueella on järjestetty lukuisia näyttäviä hallintoa tukevia paraateja, joihin on osallistunut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä – mahdollisesti enemmänkin. Niihin osallistuminen on monella työpaikalla käytännössä pakollista, osallistumattomuudesta tulee hyvin usein seuraamuksia, kyseessä voi olla palkanmaksun viivästyttäminen tai jonkin bonuksen epääminen. Vaihtoehtoisesti osallistujille voidaan jakaa ruokapaketteja, mikä toimii kohtuullisena kannustimena kaupungissa, jossa on pulaa elintarvikkeista. Nämäkin toimet osoittavat omalla tavallaan sen, ettei alueen asukkailla ole oikeutta ilmaista mielipidettään vapaasti tai tehdä itsenäisiä päätöksiä sen suhteen haluavatko osallistua paraateihin tai julkisiin kokoontumisiin – osallistumattomuus tulkitaan merkiksi hallinnon vastaisesta protestoinnista.

Militanttijoukkojen sekä Venäjän sodankäyntitapa on myös monin paikoin rikollista ja vaarantaa siviileiden hengen ja omaisuuden. Pelkästään YouTube-videoiden perusteella voidaan havaita kuinka militanttijoukot ja heitä tukevat venäläisjoukot ovat useita kertoja sijoittaneet tykistöään sekä raketinheittimiä asutuksen keskelle, paikoin tykistöä on sijoitettu asutuksen keskelle pidemmiksikin ajoiksi pysyväluonteisiin asemiin. Tiedossani on kesältä 2014 tapaus, jossa Leninin piirin alueelle Donetskissa oli sijoitettu telatykkejä kerrostalojen ja omakotitalojen keskelle useamman päivän ajaksi. Alueelle sijoitetut telatykit osallistuivat myös tulitukitoimintaan tulittaen Donetskin länsi- ja luoteispuolelle sijoitettuja Ukrainan asevoimien joukkoja. Saamieni tietojen mukaan aikana, jonka telatykit olivat alueelle sijoitettuna ukrainalaisjoukot eivät kohdistaneet alueelle tulta. Tässä kohdin valittu taktiikka säästi siviilihenkiä, epäilemättä Ukrainan ATO-operaatioon osallistuneet joukot olivat ottaneet opiksi alkukesän Slovjanskin ja Kramatorskin piirityksistä. Tuolloin joukkoja syytettiin tarpeettomasta siviilikohteiden tulittamisesta, Donetskissa kyseisellä alueella vastaavaa ei tapahtunut koko kesän 2014 aikana.

Alueelle sijoitetut militanttijoukot ovat syyllistyneet Donetskissakin tekoihin, joita voi pitää selkeinä sotarikoksina. Venäläispropaganda on useita kertoja uutisoinut kranaatti-iskuista siviilikohteita vastaan ja syyttänyt niistä Ukrainan joukkoja. Sota on ollut pitkä, aivan varmasti sodan kuluessa myös ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet syystä tai toisesta siviilikohteita kaupunkialueella, mutta muutamissa tapauksissa voidaan selkeästi todistaa, ettei iskun takana voi olla ukrainalaisjoukot. Mediassa eniten huomiota on saanut trolleybussi-isku 22. tammikuuta 2015. Isku tapahtui Leninin piirissä, Donetskissa, alueella, josta oli tuolloin reilut 15 kilometriä ATO:n asemiin. Alueella tehtyjen havaintojen (ml. kranaatinkappaleet & sirpaleet) perusteella linja-autopysäkkiä ja trolleybussia tulitettiin 82 millin kranaatinheittimellä. Venäjän käytössä olevien 82 millin kranaatinheittimien kantama on pääsääntöisesti 4,27 km (esim. alueella käytetyt 2B9 Vasilek tai 2B14 Podnos).

Myöhemmin olen saanut tietää, että Donetskissa militanttijoukoilla on käytössä ns. ”roska-autoja” eli kuorma-autoja, jotka ulkoisesti muistuttavat roska-autoa mutta joiden lavalle on sijoitettu esim. 82 millin kranaatinheitin (ks. kuva). Syksyllä keskustellessani aiheesta alueella asuneen henkilön kanssa, hän kertoi sen kaltaisen kuorma-auton liikkuneen loppukesästä 2014 Donetskissa. Pidän hänen silminnäkijälausuntoansa luotettavana, kuin myös sitä, että hän sanoi kertaalleen nähneensä, kyseistä ajoneuvoa käytetyn kaupunkialueella tulitoimintaan. Kyseinen alue, jolla havainto tehtiin, sijaitsi selkeästi rintamalinjojen takana selustassa.

Samoin kevättalvella 2015 sattunut länsimediassa olematonta huomiota ansainnut tapaus herättää pohtimaan toiminnan laajuutta (tässä kohdin jätän eksaktin kaupunginosan turvallisuussyistä mainitsematta). Tuolloin kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin pari kranaattia tai räjäytettiin jonkin sortin pommeja. Kerrostalojen sisäpiha sijaitsee yli 15 kilometrin päässä rintamasta, vauriokuvausten perusteella käytetyt kranaatit eivät olleet järeitä (jäisessä maassa oli pieniä räjähdekuoppia, rakennuksista rikkoutui lukuisia ikkunoita, pari ovea hajosi sekä rakennuksen päätyseinää murtui – räjähdyksien seurauksena pari ihmistä sai lieviä vammoja). Teosta syytettiin venäläisten toimesta Ukrainan asevoimia. Vauriot nähnyt ja tapahtunutta kommentoinut henkilö tuumasi syytteen olevan ”hevonpaskaa”. Hän piti sitä venäläisten tekona – pommeina tai vastaavana.

Alueen tilaa voi kutsua jonkin sortin anarkiaksi – valta on sillä, kenellä on voimaa eli käytännössä aseet tukenaan. Siviileiden kannalta asetelma on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska toimivaa oikeuslaitosta tai poliisia ei ole olemassa. Ei etenkään sellaista, johon voi luottaa ja joka tuomioissaan pyrkisi oikeudenmukaisuuteen ja noudattaisi lakia. Tiedossani on kuulo- ja silminnäkijähavaintoja, joissa aseistetut militantit ovat käyttäneet aseitaan hyvin vähäisistä tai suorastaan olemattomista syistä johtuen siviileitä vastaan. Esim. kesällä 2014 eräällä tarkastuspisteellä militanttien asemiehet ampuivat pysähtymiskäskyä noudattamatta jättäneen miehen. Jo miehen ampuminen tällaisen syyn tähden on osoitus rikollisuudesta, mutta asetelman teki vaarallisemmaksi se, että aseita käytettiin alueella, jolla on paljon asuintaloja ja siviilejä liikkeellä – oli siis olemassa oleva riski, että ihmisiä haavoittuu tai kuolee tulituksessa enemmänkin. Tämä ei ole ainoa kerta, jolloin kontaktini ovat nähneet käytettävän aseita Donetskin kaupunkialueella (eli selustassa) hyvin olemattomasta syystä.

Omien havaintojeni mukaan siviileiden kohtelu on saanut aivan liian vähän huomiota mediassa. Etenkin nyt kun sota on pitkittynyt ja puhutaan jälleen ns. tulitauosta. Ukrainan sota on jäänyt paitsioon monen ollessa sitä mieltä, että sanktioista pitäisi päästä eroon ja jokin sopimus saada aikaan. Tästä ns. tulitauosta huolimatta etenkin ne Donetskissa asuvat siviilit, jotka eivät jaa militanttien ja Venäjän ”unelmaa”, elävät epävarmuudessa ja jopa pelossa anarkian ja diktatorisen hallinnon alaisuudessa. Ja tämä tulitaukokaan ei ole muuta kuin sana paperilla. Minsk II sopimuksen jälkeen, keväällä (v. 2015) vallinnutta rauhallisempaa hetkeä lukuun ottamatta Donetskin alueella – pääasiassa kaupungista länteen ja luoteeseen – on jatkuvaa taistelutoimintaa. Venäjän tukemat joukot rikkovat tulitaukoa säännönmukaisesti, käytännössä päivittäin.

On monella tapaa tärkeää, ettei Ukrainan sotaa unohdeta. Unohtaminen tai mikä tahansa kaupankäynti voi heijastella paljonkin Venäjän lähiympäristöön ja antaa Moskovalle vääriä signaaleja. Mutta tässä kirjoituksessani en nyt tähän ongelmaa puutu, tämä kirjoitus oli laadittu yksinomaan muistellen ihmiskohtaloita alueella – yrittäen omalta osaltani tuoda julki sen todellisuuden mikä miehitetyillä alueilla vallitsee. Millainen ihmisoikeustilanne siellä on.

* * *

Yhdeksänvuoden takaisen kirjoitukseni viimeisimmät kappaleet henkivät tämän ajan tunteita – tulitauko ja rauha olisi saatava aikaan useiden toivoessa pakotteidenkin poistoa. Toiveikkuuteen ei mielestäni ole varaa, alkuperäisen kirjoituksen hetkenä Venäjä oli jo ehtinyt rikkoa Minskin sopimukset sekä useita tulitaukoja. Ennen helmikuussa 2022 alkanutta suurhyökkäystään Venäjä ehti vielä rikkoa lukemattomia tulitaukosopimuksia, kieltää suunnittelevansa Ukrainan valloittamista paljon muun ohella. Minä näen missä tahansa rauhassa vain uuden sodan siemenen, jonka alkaessa sodittaneen muuallakin kuin Ukrainassa.

 

Marko

 

Alkuperäisen kirjoituksen lähteet. On mahdollista, että osa linkeistä ei enää toimi:

1. https://dninews.com/?q=content/about-us

2. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2015/04/ukraine-new-evidence-of-summary-killings-of-captured-soldiers-must-spark-urgent-investigations/

3. http://www.kyivpost.com/content/ukraine-abroad/agence-france-presse-rebels-parade-ukrainian-pows-through-shelled-city-378150.html

4. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ukraine/11053807/Prisoners-of-war-marched-through-streets-of-Donetsk.html

5. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1405055899517

6. http://ua-pressa.com/polotica/101167-zniklimi-bezvsti-v-donbas-vvazhayutsya-774-ukrayincya-sbu.html

7. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/

8. http://www.nytimes.com/2014/08/26/world/europe/russia-ukraine.html?_r=1 

Muistutus Venäjän luotettavuudesta sopimuskumppanina – venäläinen ”tulitauko”

 

Aiemmin tällä viikolla Yleisradio päästi jälleen ”ääneen” Rand-ajatushautomon Samuel Charapin, jonka lausunnot ja kommentit Ukrainan sodasta ovat aiemminkin herättäneet huomiota. (1 ja 2) Hän on jo pidemmän aikaa, ja hyvin johdonmukaisesti, ajanut agendaa, jonka mukaan Ukraina ei voi voittaa sotaa taistelukentällä, joten jokin muu ratkaisu on löydettävä – valitettavaa on se, että tämä ”muu ratkaisu” on käytännössä aina sellainen, joka hyödyttää Venäjää mutta jossa Ukrainan ja ukrainalaisten (miehitettyjen alueiden asukkaat mukaan lukien) tarpeet eivät tule täytetyksi. Toisin sanoen, häikäilemättömään ja rikolliseen sotaan ryhtynyt ydinasevalta Venäjä saa tahtonsa jollain tasolla läpi ja laajennettua Ukrainalta miehittämäänsä aluetta. Charapilta toistuvasti kommentteja ”kinuavia” medioitakin sopii soimata kotiläksyjen tekemättömyydestä, johon teemaan palaan kirjoitukseni lopulla.

En kuitenkaan ryhdy vääntämään rautalangasta sitä, miksi on vaarallista antaa Venäjälle myöten, ryhtyä rakentamaan aselepoa (tai tulitaukoa) nykyisessä tilanteessa. Sen sijaan käännän kelloa taaksepäin ja lainaan vuosientakaista kirjoitustani ”Venäläinen ’tulitauko’” muistuttaakseni ihmisiä, millainen tilanne oli vuosien 2014, 2015 ja 2016 aikana ja kuinka hyväuskoisina kuvittelimme silloisten sopimusten lopulta johtavan tilanteeseen, jossa sota (jota termiä harvemmin käytettiin) Itä-Ukrainassa päättyisi. Silloinen hyväuskoisuutemme ja naiivi suhtautumisemme Venäjään (puhun nyt päättäjistä), johti Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittamaan tuhoamissotaan. Mikä estää, ettei näin käy tulevaisuudessakin, jos Venäjä saa entistä tukevamman jalansijan Ukrainassa? Ei mikään, jos lännellä ei ole nyt rohkeutta pysäyttää Venäjää, ei sillä ole sitä tulevaisuudessakaan, kun Venäjä (ydinaseilla uhaten) jatkaa tuhoamissotaa Ukrainassa.

Huomautus lukijoille, kirjoitukseni ”Venäläinen ’tulitauko’” on alun perin julkaistu SSS-Radion verkkosivulla, todennäköisesti vuoden 2016 alkupuolella. Lainaan kirjoituksesta alle merkittäviä osia, lisäten tarvittaessa täydentäviä kommentteja, alkuperäisen tekstin ollessa kursiivilla-kirjoitettua. Alkuperäisestä kirjoituksestani poistan turhaa tautologiaa.

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen kevään ja kesän ukrainalaisia kaatuneita. Me unohdamme usein sen, että ensimmäisen kevään ja kesän kaatuneilla tarkoitetaan vuoden 2014 taisteluissa kaatuneita. 

Venäläinen “tulitauko”

Kirjoituksen otsikko saattaa pohdituttaa jotakuta, mikä tai millainen on ”venäläinen ’tulitauko’”? Venäjän ja sen erikoisoperaattoreiden keväällä 2014 Itä-Ukrainaan kylvämän sodan myötä termi erilaisine muotoineen tuli tutuksi sotaa seuraaville, Ukrainan ja Venäjän sekä sen tukemien nukketasavaltojen solmiessa lukuisia tulitaukoja. Nämä ”tulitauot” päättyivät usein ennen kuin kunnolla ehtivät edes alkaakaan. Voimme todeta, että lähes kaikissa tapauksissa sovittua ”tulitaukoa” rikkoivat ensinnä Venäjän varustamat joukot. ”Venäläinen ’tulitauko’” on tulitauko, jonka ei ole tarkoituskaan pitää, joka Venäjän ja sille alisteisten joukkojen toimesta solmittiin vilpillisin lähtökohdin. Ja seuraavaksi vuosientakaiseen kirjoitukseen.

”Ukrainan sota on hiljalleen painunut taka-alalle Suomessa, hetkittäin se nousee päiväksi pariksi esille, kunnes jälleen hiljaisuus valtaa alaa ja Ukrainassa käytävä sota on pieni viite uutisissa. Toisinaan Ukrainan sodasta näkee edelleen käytettävän termiä sisällissota, joko siinä merkityksessä, että Ukrainan sota alkoi sisällissodasta tai sitten merkityksessä, jossa Ukrainassa on edelleen sisällissota – näin siis suomenkielisessä mediassa. Kumpikin tavoista ilmaista Ukrainassa käytävää sotaa on väärä, mutta erityisen harhaanjohtavaa on käyttää Ukrainan sodasta nyt termiä ’sisällissota’, kuvata Ukrainassa käytävää sotaa ’sisällissodaksi’. (1)

Mutta yhtä lailla harhauttavaa on kuvata Ukrainan sodan alkaneen sisällissotana, kuten Matti Vanhanen tekee kirjassaan ’Ulkopolitiikkaa’, seuraavaksi lainaus Vanhasen teoksesta:

”Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.” (s. 41).

Matti Vanhanen osuu oikeaan siinä, että Ukraina hoiti omat asiansa huonosti – se, tai sen johdossa olleet henkilöt, Janukovitšin klaani – hoitivat tehtävänsä huonosti. He eivät ajatelleet kansallista etua vaan omaa etuaan. Mutta muuten voidaan sanoa, että Matti Vanhasen arvio ei osu oikeaan, etenkin tapahtumien aikajana ei täsmää, jolloin seurauksena on sitten se, että johtopäätöskään ei ole oikea.

Kuten tiedämme, Euromaidan alkoi marraskuun lopulla 2013. Se oli seurausta siitä, ettei Viktor Janukovitš allekirjoittanut EU:n kanssa neuvoteltua assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta vaan hän taipui Putinin painostuksen edessä. Tästä pettyneenä kansalaiset lähtivät kadulle, kokoontuen Kiovassa Maidanille. Euromaidan liikehdintä johti lopulta, hallinnon toteuttaman brutaalin hyökkäyksen, ja verenvuodatuksen jälkeen Janukovitšin pakenemiseen Kiovasta helmikuun 2014 lopulla. Tässä vaiheessa Ukrainassa ei vielä ollut sisällissodasta tietoakaan, mellakat olivat pääosin keskittyneet Kiovaan – mutta muuallakin Ukrainassa oli tuettu Euromaidan liikettä. Kiovassa liikkeeseen oli liittynyt osallistujia kautta Ukrainan, kuin myös ulkomailtakin.

Kiovassa helmikuun lopulla tapahtunutta vallanvaihtoa seurasi liikehdintä Krimillä, liikkeelle lähtivät erityisesti paikallisen venäläismielisen pienpuolueen ’Venäjän yhtenäisyys’ kannattajat johtajanaan Sergei Aksjonov. Ennen Venäjän Krimillä suorittamaa miehitystä, puolueella oli ollut kokonaista 3 edustajaa Krimin satapaikkaisessa parlamentissa. (2) Tätä tapahtumaa seurasi Venäjän asevoimillaan ja turvallisuuspalvelun erikoisjoukoilla suorittama Krimin niemimaan miehittäminen, jonka seurauksena niemimaalla järjestettiin laiton kansanäänestys, jonka jälkeen niemimaa liitettiin laittomasti Venäjään.

Tämä kaikki tapahtui ennen kuin Itä-Ukrainassa alkoi sota, jota Vanhanen kutsuu kirjassaan ”sisällissodaksi” ja jota muissakin yhteyksissä on erheellisesti kutsuttu sisällissodaksi. Jo nyt voidaan päätellä se, että Vanhasen kirjassaan esittämä aikajänne on väärä: Maidania ei seurannut vallanvaihdon jälkeen sisällissota vaan Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehittäminen.

On myös hyvin kiistanalaista käyttää Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta nimeä ’sisällissota’, etenkin se on ollut tätä kesästä 2014, jolloin oli hyvin selvää, että taustalla on Venäjän hyvin aktiiviset ja aggressiiviset toimet. Käytännössä termin ’sisällissota’ käyttäminen on ollut kiistanalaista alusta alkaen. Kuitenkin on ymmärrettävää, että kevään ja alkukesän 2014 aikana käytettiin termiä ’separatismi’ ja arvioitiin liikehdinnän saaneen laajaa kannatusta paikallisissa. Mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa, vaan alusta alkaen ’separatismi’ oli Venäjän aktiivisia ja aggressiivisia toimia Ukrainan horjuttamiseksi ja palauttamiseksi uudelleen Venäjän omaan valtapiiriin.”

Täsmennän, pidän ymmärrettävänä sitä, että keväällä ja kesällä 2014 media kirjoitti ”separatismista” tapahtumakulun ollessa uuden ja kokonaiskuvan hämmentävän. Tuolloin asiantuntijatkin esittivät toisistaan poikkeavia arvioita Venäjän roolista.

”Tapahtumakulkua avasi tarkemmin Igor Girkinin eli Igor Strelkov niinkin aikaisin kuin marraskuussa 2014. Girkin oli näkyvässä roolissa sotilaskomentajana kevään ja kesän 2014 aikana miehitetyn Donetskin alueella. The Moscow Times’in artikkelissa hän kuvaa oivallisella tavalla sitä mikä rooli hänellä ja Venäjällä oli Itä-Ukrainassa väkivaltaisuuksien ja sodan alkuvaiheessa:

'I was the one who pulled the trigger of this war,’ Strelkov said in an interview published Thursday with Russia's Zavtra newspaper, which espouses imperialist views.

‘If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa,’ Strelkov, who uses that nom-de-guerre meaning ‘Shooter’ to replace his last name Girkin, was quoted as saying.

‘There would have been several dozen killed, burned, detained. And that would have been the end of it. But the flywheel of the war, which is continuing to this day, was spun by our unit. We mixed up all the cards on the table,’ he said.’ (3)

Huomioitavaa on se, että Strelkov ei nimitä Ukrainan sotaa ’sisällissodaksi’ vaan hän puhuu ’sodasta’. Toisaalta hän korostaa omaa merkitystään huomattavan paljon kuvatessaan tapahtumien kulkua ’I was the one who pulled the trigger…’. Käytännössä kyse oli Venäjän aggressiivisesta toiminnasta, yksinkertaistettuna jatkoa Krimin operaatiolle, eli Strelkovin olisi ollut syytä kuvata sodan alkua ’Russia was the one who pulled…’. - - -”.

Venäjän rooli rahoittajana, varustajana ja toimeenpanijana avautui laajemmin nk. Surkov Leaksin myötä. (3) Vuoto sai nimensä Vladislav Surkovin mukaan, joka kuului Kremlin sisäpiiriin ja jonka vastuulla Ukrainan (ts. Donbasin) asiat olivat erottamiseensa, helmikuussa 2020, asti. Surkov Leaksissa oli kyse ukrainalaisen CyberHunta-hakkeriryhmän yli gigatavun sähköposti ja asiakirjavuodosta, joka oli peräisin Surkovin toimistosta sekä hänen sähköpostista.

” - - - Sotatoimialueen toistuvista tulitauoista huolimatta raskaita taisteluita käydään kaiken aikaa, esim. Donetskin luoteis- ja pohjoispuolella on käyty raskaita taisteluita jo pidemmän aikaa. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoispataljoonien menettäessä miehiä kuolleina ja haavoittuneina päivittäin. Juuri päättyneen maaliskuun kuluessa Ukrainan sotilastappiot olivat 19 kuollutta ja 128 haavoittunutta. Kuolleista vain yksi menehtyi muussa kuin taistelutilanteessa. (4) Maaliskuun kuluessa rekisteröitiin myös muutamia siviileiden vammautumisia taistelutoimien seurauksena tai räjähteiden/miinojen räjähdyksiin. Nämä tiedot ovat Ukrainan hallinnassa olevilta alueilta.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on olennaisesti vaikeampaa saada paikkansa pitävää luotettavaa tietoa. Heillä propagandan osuus on suuri, uutisia värittävät propagandaa sisältävät ’tietoiskut’, jotka vaikeuttavat merkittävällä tavalla uutisten paikkansapitävyyden arviointia. Samoin osa uutisista on keksittyjä tai hyvin räikeästi muunneltuja. Osa on tunnustetustikin propagandaa ja heidän käymää tiedotussotaa. Tällaisessa propagandistisessa tehtävässä alueella toimii myös suomalainen Janus Putkonen, DONi News:in päätoimittajana. (5)

ETYJ eli OSCE on raportoinut huomattavan paljon tulitaukorikkomuksista kuin myös muista rikkomuksista joihin Venäjä, ja sen tukemat joukot ovat syyllistyneet. Tulitaukosopimuksen mukaan raskas aseistus piti vetää rintamalta selustaan valvotuille alueille, on kuitenkin käynyt siten, että näille paikoille siirrettyä kalustoa (esim. panssarivaunuja ja telatykkejä) on kadonnut eikä niiden sijaintipaikka ole täten enää ETYJ:n tarkkailijoiden tiedossa. Miehitetyillä alueilla on ETYJ:n havaintojen mukaan sijoitettu raskasta aseistusta myös siviilirakennusten tuntumaan, esim. 3. huhtikuuta julkaistussa raportissa mainitaan ainakin kuuden 2S3 Akatsiya 152 millin telatykin sijoitetun siviilirakennuksen takapihalle Mokrojelantšykin kylässä Donetskista kaakkoon. (6) Alue on selustassa, mutta tästä huolimatta telatykit olivat paikassa, jossa niiden ei pitäisi olla.”

Sodan tulevina vuosina (eli vuodesta 2016 eteenpäin) ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tehtävänkuva Donbasissa kävi entistäkin haasteellisemmaksi. (4) Sen toimintaa estettiin ja haitattiin kaiken aikaa Venäjän johtamien ja varustamien joukkojen taholta. Venäjän roolin ollessa vähintäänkin kiinnostavan. Sen ohella, että maa oli osallinen sodassa, se osallistui kaiken aikaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toimintaan, mikä sekin oli seurausta länsimaiden lepsuudesta ja kyvyttömyydestä vastata Venäjän haasteisiin riittävän määrätietoisesti.

”- - - havaintojen perusteella voidaan sanoa, että Minsk II sopimus ei ole toteutunut eikä tulitauko pidä, joten Ukrainan kohdalla on syytä puhua edelleen sodankäynnistä tai asemasodasta. Se, että tilanne rintamalla ei ole juurikaan muuttunut, sotilaita ja siviilejä kuolee edelleen, haavoittuneita tulee lähes jokainen päivä, on syytä pitää mielessä. Tämän seurauksena on myös hyvin loogista, että Venäjää muistutetaan säännönmukaisesti siitä, ettei se ja sen tukemat militantit, jotka ovat käytännössä Venäjän hallinnolle alisteisia, ole täyttäneet tulitaukosopimuksen ehtoja vähäisemmissäkään määrin. Tästä seuraa sitten se, että Venäjään kohdistettuja sanktioita ei tule lieventää. On myös hyvin huolestuttavaa, että merkittävinä pidettävät suomalaiset toimivat vähintäänkin moraalisesti arveluttavalla tavalla siirtyessä pakotelistalla olevien yritysten palvelukseen, ent. pääministerimme Esko Ahon tapauksessa, Sberbankin hallitukseen. Yhtä lailla nykyisen pääministerin Juha Sipilän tapausta vähättelevät kommentit pistävät mietityttämään. Tämä omalta osaltaan hajottaa EU:n yhteistä rintamaa Venäjän toimia vastaan. Teko voi näyttäytyä vähäisenä, mutta on huomioitava kokonaisuus ja se, kuinka Venäjä hyödyntää näitä EU-rintamasta lipeämisiä omassa viestinnässään – kuin myös propagandassaan.

Tärkeää on myös se, että länsimaat eivät unohda Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Kyseessä on sota, jossa on kuollut tuhansia sotilaita ja siviilejä, Saksan tiedustelupalvelun mukaan kuolleiden kokonaismäärä voi olla jopa 50 000. (7) YK on aiemmin arvioinut sodassa menehtyneet 5400 sotilasta ja siviiliä, Ukrainan hallinto on arvioinut siviilitappioiksi 5400 ja sotilastappioiksi 1200. (8) Nämä lukemat eivät ole ajantasaisia. YK:n alainen OCHA on arvioinut helmikuun 16. 2016 mennessä Ukrainan sodassa menehtyneen kaikkiaan 9167 ihmistä Donbassin väkivaltaisuuksien alun eli 6. huhtikuuta 2014 jälkeen. Kyseessä on kaikin mittarein mitattuna tämän vuosituhannen huomattavimpia käynnissä olevia sotia. Kyseistä sotaa on myös nimitetty Venäjän asevoimien kenttälaboratorioksi, jossa he ovat testanneet aseistustaan ja taktiikoitaan. Itä-Ukrainassa onkin havaittu lukuisia kertoja Venäjän asevoimien moderneintakin kalustoa vanhemman ”raudan” ohella.

Käynnissä olevan sodan väheksyntä ja aliarvioiminen, puhumattakaan, että pitää sitä sisällissotana on käytännössä Venäjän pussiin pelaamista – juuri sitä mitä Putinin propagandakoneisto haluaa (ja kaipaa).”

* * *

Edellä, Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksessa pääsimme kurkistamaan historiaan, aikaan, jolloin sota Donbasissa oli jo muuttunut asemasodaksi, jota kesti vuosien ajan, kunnes 24. helmikuuta 2022 kaikki muuttui merkittävällä tapaa Venäjän aloittaessa laajan koko Ukrainaan kohdistuvan offensiivin. Näiden vuosien kuluessa Donbasiin solmittiin lukuisia tulitaukoja, jotka olivat vain sanoja paperilla. Näinä vuosina nähtiin myös Minskin sopimukset, joiden henkeä Venäjän ei todennäköisesti edes ollut tarkoituskaan noudattaa. Venäjän toimet saivat myös aikaan sen, että Ukrainan oli mahdotonta panna sopimuksia täytäntöön sovitussa laajuudessa. Mikäli se olisi niin tehnyt, Venäjä olisi saanut toimivan vipuvarren, jolla vaikuttaa Ukrainan sisäpolitiikkaan ja mahdollisesti saavuttaa päämääränsä, johon se nyt koettaa päästä asevoimin.

Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan Samuel Charapin kaltaisilta puhuvilta päiltä sen, kuinka luotettavana sopimuskumppanina he pitävät Venäjää. En myöskään lähtisi etsimään tapaa järjestää Ukrainan turvatakuut Lähi-idästä, siitä kuinka Yhdysvallat tukee Israelia, kuten Charap ehdottaa. (5) Minun on vaikea kuvitella, että Yhdysvallat (tai yksikään länsimaista) sitoutuisi samalla tapaa Ukrainan turvallisuuden turvaamiseen, mitä Yhdysvallat on sitoutunut Israelin tukemiseen. Ei tarvinne vääntää rautalangasta syitä tähän!

Turvatakuiden rinnalla kulkee myös kaiken aikaa toinen kysymys, kuinka taata ihmisoikeuksien toteutuminen miljoonille ukrainalaisille, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla? Jätämmekö heidät oman onnensa nojaan? Mikä itse asiassa olisi varsin luontevaa käyttäytymistä moraaliposeerausta harjoittaville länsimaille. Leukoja kyllä louskutetaan mutta kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, niin alkaa selittely.

Toivoisinkin, että jatkossa toimittajat haastaisivat näitä puhuvia päitä nykyistä enemmän, vaatisivat ottamaan kantaa ”entä, jos”-kysymyksiin. Tämän vuoden heinäkuussa kirjoittamassani blogissa ”Media päästää ’puhuvat päät’ aivan liian helpolla” muutamia skenaarioita, joita toivoisin toimittajien nostavan esiin haastatteluissaan.

 

Marko  

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20053664 

2. https://yle.fi/a/74-20036526 

3. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/russia-funds-and-manages-conflict-in-ukraine-leaks-show/ 

4. Aiheesta lähteistettynä kirjoituksessani ETYJ epäkiitollisessa asemassa Ukrainan sotanäyttämöllä, julkaistu huhtikuussa 2021.

5. https://yle.fi/a/74-20053664 

Alkuperäisen Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksen lähteet. Osa linkeistä ei välttämättä enää toimi tai ole turvallinen avata (esim. dninews):

1. http://www.skp.fi/2015-16-6/ukrainan-sisallissota-rauhanliikkeen-koetinkivi 

2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Aksjonov 

3. http://www.themoscowtimes.com/news/article/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine/511584.html

4. http://uatoday.tv/politics/full-ceasefire-19-ukrainian-servicemen-killed-128-wounded-in-march-623286.html 

5. https://dninews.com/?q=content/about-us  Huom. linkki ei välttämättä ole turvallinen avata.

6. http://www.osce.org/ukraine-smm/231341 

7. http://www.faz.net/aktuell/politik/ausland/ukraine-sicherheitskreise-bis-zu-50-000-tote-13416132.html 

8. http://euromaidanpress.com/2015/02/08/german-intelligence-putins-war-in-ukraine-has-already-claimed-50000-dead/ 

Pahaa tahtoa ja rikottuja lupauksia – kuten tavallista Venäjän kohdalla

 

eli ”tulitaukorikkomuksia” ja sotarikoksia

Loppiaisen alla otsikoihin nousi Suomessakin Venäjän johtajan Vladimir Putinin määräys 36 tunnin ”tulitauosta”, jonka oli määrä alkaa tammikuun 6. kello 12:00. Alla lainauksena STT:n ilmoitusluontoinen twiitti, jossa sorruttiin toistamaan Venäjän ilmoitus sellaisenaan.

”Venäjän presidentti Vladimir Putin on määrännyt Ukrainaan tulitauon huomiseksi ja ylihuomiseksi. Venäjällä on huomenna jouluaatto ja ylihuomenna joulupäivä.” (1)

Ennen kuin syvennytään tarkemmin pohtimaan sitä, kuinka luotettavalla pohjalla tällainen Putinin antama määräys on, on avattava hiukan termiä tulitauko. Tulitauolla tarkoitetaan taukoa, jossa sotivat osapuolet keskeyttävät taistelutoiminnan ja pidättäytyvät toistensa vastaisesta taistelutoiminnasta määräajaksi esimerkiksi aselevon aikaansaamiseksi tai jonkin muun syyn tähden (siviileiden evakuoinnin). Putinin määräyksessä ei ollut kyse sodan osapuolten yhteisestä sopimuksesta, eikä sen voi katsoa olevan luottamusta herättävä, koska Venäjä on viime vuosina kerta toisensa jälkeen rikkonut sopimiaan ja allekirjoittamiaan sopimuksia – näin myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella vuodesta 2014 lähtien.

Tulitaukoilmoitukseen oli alun perinkin syytä suhtautua Venäjän poliittisena propagandana, kuten Markku Kangaspuro Helsingin Sanomissa viittaa. (2) Valitettavaa, ettei tätä mekaniikkaa nähty taustalla vaan (ainakin otsikoiden tasolla) asia ilmaistiin lukuisissa medioissa siten, että väärintulkinnan mahdollisuus on suuri tekstin johdattaessa tulkitsemaan ilmoituksen siten, että kyseessä on hyvää tarkoittavasta ilmoituksesta. Valitettavaa tässä on se, että läntiset mediat ovat jälleen syyllistyneet lainaamaan venäläismedioita suoraan toimien näin kaikukoppana:

”Kreml on julistanut tänään 36 tunnin mittaisen tulitauon Ukrainaan joulun pyhien ajaksi.

Uutistoimisto Reuters lainasi Venäjän uutistoimisto Interfaxia, jonka mukaan Kreml on ilmoittanut tulitauosta 6–7. tammikuuta Ukrainaan.” (3)

Tätä on venäläinen ”tulitauko” – isku paloasemalle 6. tammikuuta 2023. Mekaniikka on tuttu vuosilta 2014–2022. (4) 

Tulitaukoilmoitusta voi pitää monessa mielessä propagandistisena kosiskeluna ja sisäpolitiikkana, osaltaan siksi, koska Venäjä ei itse ole osoittanut omilla toimillaan minkään laista ”hyvää tahtoa” Ukrainassa – ennemminkin päinvastoin. Ukrainassa, kuten Venäjälläkin, uusivuosi on hyvin merkittävä juhla – tästä piittaamatta Venäjä pyrki iskemään hyvin voimakkaasti Ukrainan energiainfrastruktuuriin ennen vuodenvaihdetta, kuin varmistaakseen, etteivät ukrainalaiset voi ummistaa silmiään vuoden vaihtuessakaan. Voin kuitenkin kuvitella, että ukrainalaisten kyky voittaa vaikeudet ja muistaa toinen toisiaan vuoden vaihtuessa toiseksi – toivottaa toinen toisilleen hyvää uutta vuotta kynttilän valossa, herätti raivoa ja vihaa Kremlissä ja jonkin synkeän suunnitelman mielen mustassa syvyydessä.

Venäjällä myös tiedetään, että Ukrainassa yleistyy tapa viettää joulua 25. joulukuuta. Tästä huolimatta Venäjä kohdisti etenkin rintamavyöhykkeellä voimakasta epäsuoraatulta 24. ja 25. joulukuuta ukrainalaisiin siviilikohteisiin. Venäjä suoritti tuli-iskun vapautetun Hersonin (kaupunki) ostosalueelle 24. joulukuuta ihmisten ollessa tekemässä viimeisiä jouluostoksiaan – raukkamaisessa iskussa menehtyi lukuisia siviileitä, vammautuneiden lukumäärän noustessa kymmeniin. Tämä on tapa, jolla Venäjä kunnioittaa muiden juhlia ja tämä oli lopulta se keino, jolla Venäjä muistutti ukrainalaisiakin ”joulun pyhän hengen” olemassaolosta.  Mikä näkyi tänään tykistöiskuna paloasemalle Hersonissa – iskussa menehtyi yksi palo-/pelastusmies useiden vammautuessa.

Herson 24. joulukuuta 2022, Venäjän tuli-iskun jälkeen.

Tarkastellessamme pidemmän ajan trendiä, huomaamme myös sen, että Venäjän puheet ja teot kohtaavat hyvin harvoin – ”tulitaukojen” kohdalla jos koskaan. Keväällä 2014 alkaneen Itä-Ukrainan alueella käydyn sodan kuluessa Venäjä ja sen varustamat joukot ovat toistuvasti rikkoneet – usein jo tulitaukojen ensimmäisten tuntien kuluessa – allekirjoittamiaan tulitaukosopimuksia, tai muita sopimuksia, joissa on tähdätty taisteluiden paikalliseen lopettamiseen tai on laadittu sopimus ukrainalaisten vetäytymisestä. Näiltä osin räikeimmät sopimusrikkomukset nähtiin Ilovaiskissa syyskesällä 2014 ja Debaltsevessa helmikuussa 2015. Ilovaiskin ja Debaltseven kohdalla rikkomuksen tekee vielä raskauttavammaksi se, että sopimusrikkomusten taustalla on ollut myös Venäjän asevoimiin kuuluvia joukko-osastoja, eikä vain militanteista tai palkkasotilaista koottuja joukkoja.

Mikäli jätämme huomiotta kaksi ensimmäistä sotavuotta (vuodet 2014 ja 2015), vuodesta 2016 toistuvista sovituista tulitauoista huolimatta, yksistään Ukrainan asevoimat on menettänyt kaatuneina sadoista kymmeniin sotilaisiin vuosittain. Vuonna 2016 sotatoimissa menehtyi 211 sotilasta, vuonna 2017 kaatuneita oli 198, vuonna 2018 110 ja seuraavana vuonna eli vuonna 2019, jolloin Volodymyr Zelenskyi voitti presidentinvaalit, kaatuneiden määrä laski 99 sotilaaseen; vuonna 2020 sodassa ei nähty merkittäviä taisteluita, kenties myös koronapandemia vaikutti tilanteeseen, joten sotatoimissa kaatui enää 49 ukrainalaissotilasta. Vuonna 2021 Itä-Ukrainassa nähtiin ikäviä muutoksen tuulia, venäläisjoukkojen lisätessä epäsuorantulen käyttöä, aloitettua uudelleen raskaammat – provosoivat – tuli-iskut siviilikohteita vastaan, tämä kaikki näkyi myös kaatuneiden sotilaiden määrän huomattavana kasvuna. Vuodenvaihteeseen (v. 2021–2022) mennessä 82 ukrainalaissotilasta oli kaatunut rintamalla. Sotilaiden ohella kyseisen vuoden kuluessa tavanomaista enemmän poliiseja sekä miinanraivaukseen osallistuneita pioneereja menehtyi Joint Forces Operation -alueella idässä. Vuoden 2022 alkupuolelta (1.1. – 23.2.2022) varmistettua tilastointia ei enää ole. Myöskään ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ei voinut suorittaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla partiointia kaikilla, eikä enää lopulta Ukrainankaan puolella rintamalinjaa turvallisuustilanteen katastrofaalisen heikentymisen vuoksi. Venäjän laaja, usean rintaman offensiivi Ukrainaan alkoi varhain aamulla 24. helmikuuta 2022, samalla Venäjä tuli rikkoneeksi räikeällä tavalla voimassa ollutta Minsk II -sopimusta (jota se oli jo rikkonut ennen offensiivin alkua lukuisin tavoin, kuten toimittamalla entistä enemmän kalustoa ja miehiä rintamavyöhykkeelle).

Sodan aiemmat vuodet osoittavat Venäjän toimissa myös kaavan, josta on pääteltävissä, ettei tulitaukoja tehdä ”hyvää tarkoittaen”, vaan taustalla on lähes poikkeuksetta jonkin oman sotilaallisen- tai poliittisen toimen valmistelu, mikä läntisissäkin medioissa olisi hyvä pitää mielessä. Kuten Keir Giles uusimmassa teoksessaan viittaa, läntiset mediat edelleen aivan liian usein harhautuvat jonkinasteisen tasapuolisuusharhan valtaan uutisoidessaan tapahtumista sotatoimialueelta Ukrainassa, tai päätöksenteosta Venäjällä. Mikä näkyy siten, ettei lukijoille avata toiminnan taustoja tai kuvailla kuinka, Venäjä hyvin harvoin kunnioittaa allekirjoittamiaan sopimuksia – etenkään niiden henkeä. Asia toisin ilmaisten, sopimusta kunnioitetaan niin kauan kuin se hyödyttää Venäjää. Mikä näkyi Itä-Ukrainassa vuonna 2014 alkaneen sodan kuluessa esim. siinä, kuinka Venäjän kontrolloimat joukot saattoivat rikkoa ennalta sovittua tulitaukoa välittömästi sen alkamisen jälkeen, ja miksipä eivät olisi rikkoneet, kun siitä ei mitään sanktioita joukoille tai Venäjän hallinnolle koitunut. Etenkään jälkimmäiselle, jonka tarina sotaan osallistumattomuudesta oli hyväksytty lännessä jopa niin pitkälle, että se oli näkyvästi mukana ETYJ:n kaltaisissa organisaatioissa, joka lähetti tarkkailijoita Ukrainaan (joukossa oli myös venäläisiä ja valkovenäläisiä tarkkailijoita, joiden todellista roolia voi vain arvailla).

 

Venäjän suorittamista sotarikoksista – tarkastelussa siviilikohteiden ansoittaminen

Pari päivää sitten Verkkouutiset uutisoi lyhyelti Army Inform -sivuston uutiseen pohjautuen ansojen ja miinojen vaarasta, joka piilee Venäjän miehityksestä vapautetuilla alueilla. (5 ja 6) Uutistiedotteen mukaan Ukrainan asevoimien sotilaat ovat havainneet venäläissotilaiden ennen peräytymistään miinoittaneen rakennuksia, myös kouluja sekä miinoittaneen leluja ja lapsille kuuluvia esineitä koulujen ohella myös sairaaloissa. Venäläiset ovat harjoittaneet Ukrainassa samaa aiemminkin vetäytyessään miehittämiltään alueilta, Kiovan alueelta vetäytyessään he miinoittivat myös koteja sekä ajoneuvoja. (7) Tavalliseen tapaan miinoja ja ansoja on löytynyt ruumiista sekä joukkohaudoista, venäläiset ovat ansoittaneet myös omia kaatuneitaan.

Käytännössä kaikilta alueilta, joilta venäläiset ovat joutuneet vetäytymään, he ovat jättäneet jälkeensä räjähdeansoja sekä miinoitteita asennettuna paikkoihin, joissa ne räjähtäessään vaarantavat alueille palaavien siviileiden hengen. Alla muutama kuva Kiovan alueelta löydetyistä ansoista sekä tienvarsipommista (IED). 

Venäjän toiminta ei ole millään tavalla uutta, PMC Wagnerin palkkasotilaat ovat harjoittaneet samaa konflikti ja sotatoimialueilla Syyriassa sekä Libyassa – osaamista on jaettu myös paikallisille militanteille ja palkkasotilaille. Eikä siviilikohteiden miinoittaminen ole Venäjän asevoimillekaan uutta, se on oppinut tämän ”perinteen” puna-armeijalta. Sen ohella, että Neuvostojoukot rakensivat räjähdeansoja Afganistanissa, he myös kylvivät holtittomasti henkilömiinoja siviilikohteisiin. Henkilömiinojen joukossa oli myös muotonsa ja värinsä puolesta lapsia kiinnostaneita PFM-1 jalkaväkimiinoja, joita kutsuttiin muotonsa vuoksi myös perhosmiinoiksi tai vihreiksi papukaijoiksi (Green parrot). Kyseiset miinat aiheuttivat niitä maasta poimineille lapsille hengenvaarallisia käsi- ja päävammoja.

Keväällä 2014 alkaneen, Itä-Ukrainassa käydyn sodan alkupuolella Venäjän varustamat joukot vetäytyessään Kramatorskin ja Slovjanskin alueilta jättivät jälkeensä erilaisia räjähdeansoja sekä miinoitteita. Sodan myöhemmässä, asemasotavaiheessa, kyseiset joukot ampuivat Ukrainan kontrolloimille, rintamalinjaan rajoittuville alueille, POM-2 henkilömiinoja. Kyseisiä miinoja oli mahdollista ampua miehitetyiltä alueilta Ukrainan kontrolloimille alueille kolmella tapaa: erillisellä laukaisulaitteella, RPG-7 kevyttä sinkoa varten suunnitellulla erikoisammuksella tai kranaatinheittimellä. Venäjällä oli käytössä POM-2 henkilömiinojen levittämiseen erikoiskranaatti, niin 82 mm kuin 120 mm kranaatinheittimille. POM-2 henkilömiinoista tekee erityisen vaarallisen niiden vaikeasti havaittava ansalankalaukaisumekanismi.

POM-2 henkilömiina Itä-Ukrainan sotatoimialueella, syksy 2021.

Vuonna 2014 alkaneen sodan viimeisimpinä vuosina (ennen 24. helmikuuta 2022 alkanutta Venäjän offensiivivaihetta) varsinaisia räjähdeansoja näki enää harvemmin. Sellaisten käyttöä venäläiset eivät kuitenkaan tyystin lopettaneet, esim. keväällä 2021 Širokinen alueelta löytyi lasten lennokki, joka oli varustettu räjähteellä. Ukrainan merijalkaväen pioneerit kävivät tuhoamassa kyseisen räjähdeansan. 

Alla pari kuvakoostetta räjähdeansoista, jollaisia ukrainalaiset löysivät alueilta, joilta venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamat joukot vetäytyivät kesällä 2014. Erilaisia räjähdeansoja on löytynyt myös kännyköistä, käsilaukuista jne. Osa ansoista on joko muodoltaan sellaisia, että ne kiinnostavat lapsia tai ne on sijoitettu leluihin. Kuvat kuvakaappauksina Факти ICTV:n Youtube-videolta.

Olen käsitellyt aihetta myös syyskuussa 2021 kirjoittamassani blogissa Miinat ja räjähdeansat tappavat Ukrainassa.

Ymmärrettävistä syistä johtuen uutiset räjähdeansoista ja miinoitteista jäävät usein muutaman rivin maininnoiksi, tai myöhemmin katsausluontoisiksi artikkeleiksi, vaikka siinä laajuudessa, jossa Venäjä siviilikohteiden miinoittamista ja ansoittamista Ukrainassa harjoittaa, kyseessä on huomattavasta siviileihin kohdistuvasta uhasta, mikä ansaitsisi laajemman huomioimisen medioissakin.

Itä-Ukrainan sotatoimialue kuului maailman miinoitetuimpiin (laskennassa huomioitu miinojen ja ansoitteiden ohella myös räjähtämättömät kranaatit, siroteammukset jne.) jo ennen 24. helmikuuta alkanutta Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa. Helmikuun lopussa alkaneen monen rintaman hyökkäyssodan kuin myös vetäytymisvaiheiden kuluessa Venäjä on toiminut muillakin rintamalohkoilla yhtä piittaamattomasti ja rikollisesti, mitä Itä-Ukrainassa vuosien 2014 ja 2022 välillä. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission vuoden 2022 alkuun saakka julkaisemat raportit kertoivat omaa karua kieltään alueen vaarallisuudesta siviileille, esim. toukokuussa 2021 julkaistun raportin mukaan –

”During the reporting period [marraskuu 2019 – maaliskuu 2021], the Mission corroborated 76 civilian casualties (20 killed and 56 injured) due to mines, UXO and other explosive objects. Over 85 per cent of those injured or killed were men (56) and boys (9); the remainder was comprised of ten women and one girl.” (8)

Sodan aikanaan päätyttyä, on syytä vaatia Venäjää osallistumaan miinojen- ja räjähteiden raivaamisesta syntyvien kustannusten maksamiseen, minkä lisäksi on aiheellista vaatia sitä osallistumaan inhimillisten kärsimysten korvaamiseen (vaikka ne eivät olekaan korvattavissa – raha ei tuo ihmishenkeä takaisin) kuin myös osallistumaan syyllisten saattamiseen oikeuteen. Ainakin eräissä tapauksissa on mahdollista yksilöidä yksikkötasolla rikollisiin toimiin osallistuneet, jolloin vähintäänkin komentavat upseerit on syytä asettaa vastuuseen joukkojensa teoista. Toisaalta kokonaisuus huomioiden ansoittaminen on niin järjestelmällistä, että kyse lienee ohjeistuksesta, joka on sotilaille annettu. Mutta kuten tiedämme, kukaan ei voi piiloutua käskyjen taa – yksittäinenkin sotilas voi joutua kantamaan vastuun teoistaan, mikä on vain hyvä asia. Toivoakseni mahdollisimman moni venäläissotilas joutuu kohtamaan tekonsa ja kantamaan niistä vastuun.  

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/STTuutiset/status/1611020255937150977 

2. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009310865.html 

3. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-131521 

4. Kuva via Maria Avdeeva.

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venaja-jattanyt-miinoja-lasten-leluihin-kouluissa/#194c9420 

6. https://armyinform.com.ua/2023/01/04/okupanty-zakladayut-miny-pastky-v-dytyachi-igrashky-ta-ryukzaky/ 

7. https://www.cbc.ca/news/world/ukraine-russia-demining-traps-1.6423055 

8. https://www.osce.org/files/f/documents/f/3/487882.pdf 

Muina lähteinä olen käyttänyt muun muassa BBC:n julkaisema grafiikka Ukrainan sotilastappioista vuosilta 2016–2020, vuoden 2021 osalta omat tilastoni Ukrainan sotilastappioista Joint Forces Operation alueella. Lähteinä käytetty myös Kiovan alueen partiopoliisin (Патрульна поліція Києва) Facebook-tiliä, Ukrainan asevoimien yleisesikunnan (Генеральний штаб ЗСУ) viestintää sekä ukrainalaisen kansanedustajan Lesia Vasylenkon twiittiä.

Ilovaisk: Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila; Maavoimien tutkimuskeskus, joulukuu 2016.

#StandWithUkraine 

Muistoissa – paluu Donbasiin

Ukrainaan suuntautuneen matkamme päätyttyä olen kirjoittanut matkakokemuksiani ynnä havaintojani blogien muotoon. Luulin jo kirjoittaneeni havainnoistani niin paljon kuin mahdollista, mutta parin viimeisimmän viikon kuluessa – lukiessani uutisia vetäytymisprosessin käynnistymisestä eräillä paikkakunnilla Itä-Ukrainan sotatoimialueella – syntyi tarve koostaa kuvista ja havainnoista ynnä tiedonmurusista vielä yksi kirjoitus, josko tämä jäisi viimeiseksi ja seuraavan kerran saattaisin kirjoittaa Itä-Ukrainasta palattuani vapaaseen Donetskiin. Niin, se on edelleen haaveenani – vapaa Donetsk, aivan kuten toivon vielä koittavan päivän, jolloin koko Ukraina on vapaa Mordorin otteesta.

Ukrainan itäisiin osiin suuntautuneen matkaosuuden asemapaikkana toimi, sodan ensimmäisenä kesänä, heinäkuussa 2014 vapautettu, Kramatorsk – erilaisista havainnoista kirjoitin laajemmin blogiini kotiuduttuamme reissusta syyskuun 26. päivä.

Kuinka monen täytyy vielä kuolla, Kramatorsk.

Tässä kirjoituksessa jätän kuvailematta viipyilevistä hetkistä paahteisenkuumassa Kramatorskissa, sen sijaan lähdemme vielä kertaalleen ”kiertoajelulle” Kramatorskin ympäristöön. Kiertoajelulle, joka vei minut huomioitavien taistelupaikkojen ohella vain muutaman kilometrin päähän rintamalinjasta.

Lähdimme ”kiertoajelulle” aamuvarhaisella syyskuun 6. päivä, syy varhaiselle startille oli ”luonnollinen” – rintaman tuntumasta oli ehdittävä turvallisemmalle alueelle ennen illan koittoa, jolloin tulitus tavanomaiseen tapaan joka päivä kiihtyi rintamalla Venäjän proxy-joukkojen toimesta. Alla oleva kuva on otettu lyhyellä pysähdyksellä H20-pikatiellä Kostjantynivkan alueella, paikalta on matkaa noin 60 kilometriä miehitettyyn Donetskiin – ja rapiat 25 kilometriä rintamalle.

Lyhyt pysähdys, Kostjantynivka.

Kostjantynivkan ohitimme lyhyttä pysähdystä lukuun ottamatta, josta ajoimme röykyttäviä teitä myöten Chasiv Yariin Kostjantynivkan koillispuolelle. Bakhmutin (ent. Artemivsk) kaupunkipiiriin kuuluvassa Chasiv Yarissa teimme ensimmäisen pidemmän pysähdyksen tavaten Ukrainan asevoimien Joint Forces Operationin tiedotuksesta vastaavan upseerin – Viktor Š:n, hänen pitäessä meille lyhyen kertauksen sen hetkisestä tilanteesta miehitettyyn Horlivkaan rajoittuvalla lohkolla.

Chasiv Yarissa, Putinin tukijana tunnetuksi tulleen ja sittemmin Venäjän duumaan valitun Josef Kobzonin synnyinkaupungissa, liehuu tänään Ukrainan lippu. Viihdelaulajanakin tunnettu Kobzon kuului niihin venäläistaustaisiin, jotka tukivat voimakkaasti Venäjän Itä-Ukrainaan perustamia ”kansantasavaltoja”. Hän vieraili lukuisia kertoja Itä-Ukrainaan perustetuissa ”kansantasavalloissa”, toimien myös erilaisissa (propagandistisissa)edustustehtävissä alueella. EU kohdisti sanktioita Josef Kobzoniin helmikuussa 2015. Itseensä kohdistuneilla sanktioilla ylpeillyt Kobzon potkaisi tyhjää loppukesästä 2018.

Chasiv Yar, Donbas - Ukraina.

Kaupunkiin kuin myös kaupungista pois ajoimme rytyyttäviä pieniä teitä myöten. Näille pienemmille teille ei näytetty sodan aikana tehty juuri mitään – eikä pikatie Bakhmutiinkaan enää pikatieltä näyttänyt, jos se edes oli sitä kesällä 2013, jolloin viimeksi Bakhmutissa, tuolloin vielä Artemivskissa, kävin. Seuraava kohteemme oli kuitenkin Bakhmutin sijaan Toretsk.

Toretsk (entinen  Dzeržinsk) sijaitsee reilut 17 kilometriä luoteeseen miehitetystä Horlivkasta, ja hiukan yli seitsemän kilometrin päässä rintamalinjasta. Sodan alkupuolella Venäjän proxy-joukot miehittivät kaupungin. Heinäkuun 11. 2014 ukrainalaisjoukot käynnistivät alueella operaation Venäjän proxy-joukkoja vastaan, ja 21. heinäkuuta Toretsk vapautettiin ukrainalaisjoukkojen toimesta.

Vapautuksen jälkeen kaupunkia on tulitettu useita kertoja vihollisen toimesta, viimeisin merkittävä kranaattikeskitys kohdistettiin kaupungin alueelle 4. heinäkuuta 2016, jolloin tulitus kohdistui myös alueella sijainneeseen vankilaan. Kymmeniä kaupungin asukkaita on menehtynyt sinne kohdistetuissa hyökkäyksissä. Kesän 2014 jälkeenkin, jolloin alueella käytiin intensiivisiä taisteluita, Toretskia on tulitettu kranaatinheittimin sekä rynnäkkövaunujen pääaseilla – kaupungin ympäristöä on tulitettu myös erilaisilla tykistöjärjestelmillä.

Venäjän proxy-joukkojen kranaattitulitusta seuranneessa tulipalossa tuhoutunut Toretskin kaupungintalo on jätetty tuleville sukupolville muistomerkiksi sodan mielipuolisuudesta. Tuolloin, kaupungintaloon kohdistuneen hyökkäyksen seurauksena, kranaatteja ja muita ammuksia osui myös läheisen, kaakossa sijainneen, kerrostalon ylimpiin kerroksiin ja kaakkoon avautuvaan ulkoseinään vaurioittaen ja tuhoten useita asuntoja.

Toretskin tuhoutunut kaupungintalo.

Käynnissä oleva sota näkyy kaupungissa – tuhoutuneen, monumentiksi jätetyn kaupungintalon ohella – monella tapaa, vaikka itse kaupunki ei olekaan tällä hetkellä intensiivisimpien taisteluiden näyttämönä.

Kadulla kävellessä katse kiinnittyy vääjäämättä jossain vaiheessa umpeen muurattuihin ikkunoihin ja oviin, etenkin lounaan, etelän ja kaakon suuntaan avautuvissa huoneistoissa kaupunkiin kohdistuneissa tulituksissa ja kranaattikeskityksissä tuhoutuneet ikkunat on jätetty uusimatta – vauriot on paikattu muuraamalla ikkuna-aukot ja tuhoutuneet ovet umpeen, näin toimien vältetään uusien sirpalevaurioiden synty sen ohella, että jatkuva ikkunoiden uusiminen kävisi kalliiksi kaupungin asukkaille, joista todella moni on edelleen työttömänä. Ennen sotaa alueen hiilikaivokset olivat merkittävin alueellinen työllistäjä, tänään hiilikaivokset käyvät joko vajaatehoisesti tai ne on suljettu.

Toretsk, Ukraina.

Tunnusomainen näky alueella ovat jätemaakasat, joista paikalliset käyttävät ukrainan kielistä nimeä ”терикон”, jotka kumpuina ”kohoilevat” hiilikaivosten ympärillä. Toretskin ympäristössä jätemaakasoja on lukuisia, joista käytöstä poistuneet metsittyvät hitaasti luonnon vallatessa ne takaisin. Ne ovat hiilikaivosten hissitornien ohella näkyvin merkki alueen teollistumisesta 1800-luvun puolella, kuinka ihminen alkoi kaivautua satojen metrien syvyyteen maan alle tavoitellessaan hiiltä teollisuuden tarpeisiin.

Jätemaakasa (urk. терикон) Toretskin länsikolkassa.

Huhtikuun 12. 2014 GRU:n tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta. Slovjansk ja Kramatorsk olivat ensimmäiset merkittävät kaupungit, jotka venäläisjohtoiset joukot Itä-Ukrainassa miehittivät. Kaupunkien miehitys päättyi heinäkuussa 2014, jolloin Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat vapaaehtoisjoukot aloittivat laajan operaation Slovjanskin ja Kramatorskin takaisinvaltaamiseksi – heinäkuun 5. Ukrainan lippu nousi jälleen Slovjanskin ylle.

Slovjanskin itäpuolella vul. Suchasnalla käytiin kesällä 2014 raskaita taisteluita ukrainalaisjoukkojen ottaessa alueita hallintaansa. Alla oleva kuva on otettu risteysalueella, jossa moni nuori menehtyi takaisinvaltausoperaatioihin kuuluvissa taisteluissa.

Slovjansk – Слава Україні!

Alla näkymä yllä olevalta Slovjansk-kyltiltä itään, raskaissa taisteluissa tuhoutuneita rakennuksia vul. Narvskan varrella.

Slovjanskista lounaaseen sijaitseva Karachunin vuori – vaikka kukkulalta se ennemminkin näyttää – kohoaa ympäröivää tasamaata korkeammalle – reilun 167 metrin korkeudelle merenpinnasta. Karachunin kukkula päätyi Ukrainan haltuun toukokuun alkupuolella 2014 ukrainalaisjoukkojen onnistuneen vastahyökkäyksen seurauksena. Tämän jälkeen kukkulan hallinnasta käytiin raskaita taisteluita aina heinäkuun alkupuolelle saakka, jolloin Ukrainan asevoimat otti laajahkon operaation myötä Slovjansk-Kramatorsk -alueen kokonaisuudessa hallintaansa työntäen Venäjän proxy-joukot Horlivkan ja Donetskin alueille.

Ympäröivää tasankoa korkeammalle kohoava kukkula kuului alueen avainkohteisiin, sen laelta ukrainalaisjoukot ohjasivat tulta keväällä ja kesällä 2014 Venäjän proxy-joukkojen kontrolloimille alueille. Kukkulan laella kohoava tv-torni sortui vihollisen tykistökeskityksessä heinäkuussa 2014, sittemmin kukkulan laelle on rakennettu uusi 180 metriä korkea tv-torni, jonka myötä ukrainalaiset televisio- ja radio-ohjelmat tavoittavat hiukan paremmin rintamalinjan tuntumassa asuvia ukrainalaisia – näin he eivät ole pelkästään venäläispropagandan vaikutuspiirissä. Televisio- ja radio-ohjelmien näkyvyydessä on edelleen paikoin suuriakin ongelmia, johtuen Venäjän asevoimien harjoittamasta voimakkaasta elektronisesta häirinnästä.

Karachun vuori, Slovjanskin lounaispuolella.

Зала Памяті – muistojen halli, Kiova

Lähes jokainen aamu Ukrainan puolustusministeriön alueella sijaitsevassa muistojenhallissa (Зала Памяті) soivat kellot Itä-Ukrainan sodassa kuolleiden sotilaiden muistolle. Aamun varhaisena hetkenä, aamuruuhkan äänet tuntuivat haihtuvan jonnekin kaukaisuuteen omaisten ja vieraiden kuunnellessa ääneen luettuja, kyseisenä päivämääränä kuolleiden sotilaiden nimiä. Aamusta, jona olimme kutsuttuna paikalla, teki erityisen liikuttavan aiemmin syyskuussa sotatoimissa menehtyneen nuoren sotilaan kunniaksi järjestetty muistohetki, jossa oli paikalla nuorukaisen surevat vanhemmat.

Слава Україні! Героям Слава!

Sota Ukrainassa jatkuu hyvää tarkoittavista puheista huolimatta. Marraskuun 4. Venäjän proxy-joukot tulittivat tykistöllä sekä kranaatinheittimillä Novotoshkivsken kylää parin kilometrin päässä rintamalinjasta, ja alle 15 kilometrin päässä Zoloten alueesta, josta Ukrainan asevoimat on – sopimusten mukaisesti – vetäytymässä. (1) Koululaiset ja lapset piiloutuivat pommisuojiin, ties kuinka monetta kertaa tämän sodan aikana. Sodan, jota käydään Euroopassa reilun puolentoista tuhannen kilometrin päässä koto-Suomesta. Sodan, jonka maailma näyttää haluavan unohtaa.

Marko

1. https://www.rferl.org/a/amid-shelling-school-evacuated-near-ukraine-town-where-troops-withdrew-ahead-of-peace-talks/30253499.html