Pahaa tahtoa ja rikottuja lupauksia – kuten tavallista Venäjän kohdalla

 

eli ”tulitaukorikkomuksia” ja sotarikoksia

Loppiaisen alla otsikoihin nousi Suomessakin Venäjän johtajan Vladimir Putinin määräys 36 tunnin ”tulitauosta”, jonka oli määrä alkaa tammikuun 6. kello 12:00. Alla lainauksena STT:n ilmoitusluontoinen twiitti, jossa sorruttiin toistamaan Venäjän ilmoitus sellaisenaan.

”Venäjän presidentti Vladimir Putin on määrännyt Ukrainaan tulitauon huomiseksi ja ylihuomiseksi. Venäjällä on huomenna jouluaatto ja ylihuomenna joulupäivä.” (1)

Ennen kuin syvennytään tarkemmin pohtimaan sitä, kuinka luotettavalla pohjalla tällainen Putinin antama määräys on, on avattava hiukan termiä tulitauko. Tulitauolla tarkoitetaan taukoa, jossa sotivat osapuolet keskeyttävät taistelutoiminnan ja pidättäytyvät toistensa vastaisesta taistelutoiminnasta määräajaksi esimerkiksi aselevon aikaansaamiseksi tai jonkin muun syyn tähden (siviileiden evakuoinnin). Putinin määräyksessä ei ollut kyse sodan osapuolten yhteisestä sopimuksesta, eikä sen voi katsoa olevan luottamusta herättävä, koska Venäjä on viime vuosina kerta toisensa jälkeen rikkonut sopimiaan ja allekirjoittamiaan sopimuksia – näin myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella vuodesta 2014 lähtien.

Tulitaukoilmoitukseen oli alun perinkin syytä suhtautua Venäjän poliittisena propagandana, kuten Markku Kangaspuro Helsingin Sanomissa viittaa. (2) Valitettavaa, ettei tätä mekaniikkaa nähty taustalla vaan (ainakin otsikoiden tasolla) asia ilmaistiin lukuisissa medioissa siten, että väärintulkinnan mahdollisuus on suuri tekstin johdattaessa tulkitsemaan ilmoituksen siten, että kyseessä on hyvää tarkoittavasta ilmoituksesta. Valitettavaa tässä on se, että läntiset mediat ovat jälleen syyllistyneet lainaamaan venäläismedioita suoraan toimien näin kaikukoppana:

”Kreml on julistanut tänään 36 tunnin mittaisen tulitauon Ukrainaan joulun pyhien ajaksi.

Uutistoimisto Reuters lainasi Venäjän uutistoimisto Interfaxia, jonka mukaan Kreml on ilmoittanut tulitauosta 6–7. tammikuuta Ukrainaan.” (3)

Tätä on venäläinen ”tulitauko” – isku paloasemalle 6. tammikuuta 2023. Mekaniikka on tuttu vuosilta 2014–2022. (4) 

Tulitaukoilmoitusta voi pitää monessa mielessä propagandistisena kosiskeluna ja sisäpolitiikkana, osaltaan siksi, koska Venäjä ei itse ole osoittanut omilla toimillaan minkään laista ”hyvää tahtoa” Ukrainassa – ennemminkin päinvastoin. Ukrainassa, kuten Venäjälläkin, uusivuosi on hyvin merkittävä juhla – tästä piittaamatta Venäjä pyrki iskemään hyvin voimakkaasti Ukrainan energiainfrastruktuuriin ennen vuodenvaihdetta, kuin varmistaakseen, etteivät ukrainalaiset voi ummistaa silmiään vuoden vaihtuessakaan. Voin kuitenkin kuvitella, että ukrainalaisten kyky voittaa vaikeudet ja muistaa toinen toisiaan vuoden vaihtuessa toiseksi – toivottaa toinen toisilleen hyvää uutta vuotta kynttilän valossa, herätti raivoa ja vihaa Kremlissä ja jonkin synkeän suunnitelman mielen mustassa syvyydessä.

Venäjällä myös tiedetään, että Ukrainassa yleistyy tapa viettää joulua 25. joulukuuta. Tästä huolimatta Venäjä kohdisti etenkin rintamavyöhykkeellä voimakasta epäsuoraatulta 24. ja 25. joulukuuta ukrainalaisiin siviilikohteisiin. Venäjä suoritti tuli-iskun vapautetun Hersonin (kaupunki) ostosalueelle 24. joulukuuta ihmisten ollessa tekemässä viimeisiä jouluostoksiaan – raukkamaisessa iskussa menehtyi lukuisia siviileitä, vammautuneiden lukumäärän noustessa kymmeniin. Tämä on tapa, jolla Venäjä kunnioittaa muiden juhlia ja tämä oli lopulta se keino, jolla Venäjä muistutti ukrainalaisiakin ”joulun pyhän hengen” olemassaolosta.  Mikä näkyi tänään tykistöiskuna paloasemalle Hersonissa – iskussa menehtyi yksi palo-/pelastusmies useiden vammautuessa.

Herson 24. joulukuuta 2022, Venäjän tuli-iskun jälkeen.

Tarkastellessamme pidemmän ajan trendiä, huomaamme myös sen, että Venäjän puheet ja teot kohtaavat hyvin harvoin – ”tulitaukojen” kohdalla jos koskaan. Keväällä 2014 alkaneen Itä-Ukrainan alueella käydyn sodan kuluessa Venäjä ja sen varustamat joukot ovat toistuvasti rikkoneet – usein jo tulitaukojen ensimmäisten tuntien kuluessa – allekirjoittamiaan tulitaukosopimuksia, tai muita sopimuksia, joissa on tähdätty taisteluiden paikalliseen lopettamiseen tai on laadittu sopimus ukrainalaisten vetäytymisestä. Näiltä osin räikeimmät sopimusrikkomukset nähtiin Ilovaiskissa syyskesällä 2014 ja Debaltsevessa helmikuussa 2015. Ilovaiskin ja Debaltseven kohdalla rikkomuksen tekee vielä raskauttavammaksi se, että sopimusrikkomusten taustalla on ollut myös Venäjän asevoimiin kuuluvia joukko-osastoja, eikä vain militanteista tai palkkasotilaista koottuja joukkoja.

Mikäli jätämme huomiotta kaksi ensimmäistä sotavuotta (vuodet 2014 ja 2015), vuodesta 2016 toistuvista sovituista tulitauoista huolimatta, yksistään Ukrainan asevoimat on menettänyt kaatuneina sadoista kymmeniin sotilaisiin vuosittain. Vuonna 2016 sotatoimissa menehtyi 211 sotilasta, vuonna 2017 kaatuneita oli 198, vuonna 2018 110 ja seuraavana vuonna eli vuonna 2019, jolloin Volodymyr Zelenskyi voitti presidentinvaalit, kaatuneiden määrä laski 99 sotilaaseen; vuonna 2020 sodassa ei nähty merkittäviä taisteluita, kenties myös koronapandemia vaikutti tilanteeseen, joten sotatoimissa kaatui enää 49 ukrainalaissotilasta. Vuonna 2021 Itä-Ukrainassa nähtiin ikäviä muutoksen tuulia, venäläisjoukkojen lisätessä epäsuorantulen käyttöä, aloitettua uudelleen raskaammat – provosoivat – tuli-iskut siviilikohteita vastaan, tämä kaikki näkyi myös kaatuneiden sotilaiden määrän huomattavana kasvuna. Vuodenvaihteeseen (v. 2021–2022) mennessä 82 ukrainalaissotilasta oli kaatunut rintamalla. Sotilaiden ohella kyseisen vuoden kuluessa tavanomaista enemmän poliiseja sekä miinanraivaukseen osallistuneita pioneereja menehtyi Joint Forces Operation -alueella idässä. Vuoden 2022 alkupuolelta (1.1. – 23.2.2022) varmistettua tilastointia ei enää ole. Myöskään ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ei voinut suorittaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla partiointia kaikilla, eikä enää lopulta Ukrainankaan puolella rintamalinjaa turvallisuustilanteen katastrofaalisen heikentymisen vuoksi. Venäjän laaja, usean rintaman offensiivi Ukrainaan alkoi varhain aamulla 24. helmikuuta 2022, samalla Venäjä tuli rikkoneeksi räikeällä tavalla voimassa ollutta Minsk II -sopimusta (jota se oli jo rikkonut ennen offensiivin alkua lukuisin tavoin, kuten toimittamalla entistä enemmän kalustoa ja miehiä rintamavyöhykkeelle).

Sodan aiemmat vuodet osoittavat Venäjän toimissa myös kaavan, josta on pääteltävissä, ettei tulitaukoja tehdä ”hyvää tarkoittaen”, vaan taustalla on lähes poikkeuksetta jonkin oman sotilaallisen- tai poliittisen toimen valmistelu, mikä läntisissäkin medioissa olisi hyvä pitää mielessä. Kuten Keir Giles uusimmassa teoksessaan viittaa, läntiset mediat edelleen aivan liian usein harhautuvat jonkinasteisen tasapuolisuusharhan valtaan uutisoidessaan tapahtumista sotatoimialueelta Ukrainassa, tai päätöksenteosta Venäjällä. Mikä näkyy siten, ettei lukijoille avata toiminnan taustoja tai kuvailla kuinka, Venäjä hyvin harvoin kunnioittaa allekirjoittamiaan sopimuksia – etenkään niiden henkeä. Asia toisin ilmaisten, sopimusta kunnioitetaan niin kauan kuin se hyödyttää Venäjää. Mikä näkyi Itä-Ukrainassa vuonna 2014 alkaneen sodan kuluessa esim. siinä, kuinka Venäjän kontrolloimat joukot saattoivat rikkoa ennalta sovittua tulitaukoa välittömästi sen alkamisen jälkeen, ja miksipä eivät olisi rikkoneet, kun siitä ei mitään sanktioita joukoille tai Venäjän hallinnolle koitunut. Etenkään jälkimmäiselle, jonka tarina sotaan osallistumattomuudesta oli hyväksytty lännessä jopa niin pitkälle, että se oli näkyvästi mukana ETYJ:n kaltaisissa organisaatioissa, joka lähetti tarkkailijoita Ukrainaan (joukossa oli myös venäläisiä ja valkovenäläisiä tarkkailijoita, joiden todellista roolia voi vain arvailla).

 

Venäjän suorittamista sotarikoksista – tarkastelussa siviilikohteiden ansoittaminen

Pari päivää sitten Verkkouutiset uutisoi lyhyelti Army Inform -sivuston uutiseen pohjautuen ansojen ja miinojen vaarasta, joka piilee Venäjän miehityksestä vapautetuilla alueilla. (5 ja 6) Uutistiedotteen mukaan Ukrainan asevoimien sotilaat ovat havainneet venäläissotilaiden ennen peräytymistään miinoittaneen rakennuksia, myös kouluja sekä miinoittaneen leluja ja lapsille kuuluvia esineitä koulujen ohella myös sairaaloissa. Venäläiset ovat harjoittaneet Ukrainassa samaa aiemminkin vetäytyessään miehittämiltään alueilta, Kiovan alueelta vetäytyessään he miinoittivat myös koteja sekä ajoneuvoja. (7) Tavalliseen tapaan miinoja ja ansoja on löytynyt ruumiista sekä joukkohaudoista, venäläiset ovat ansoittaneet myös omia kaatuneitaan.

Käytännössä kaikilta alueilta, joilta venäläiset ovat joutuneet vetäytymään, he ovat jättäneet jälkeensä räjähdeansoja sekä miinoitteita asennettuna paikkoihin, joissa ne räjähtäessään vaarantavat alueille palaavien siviileiden hengen. Alla muutama kuva Kiovan alueelta löydetyistä ansoista sekä tienvarsipommista (IED). 

Venäjän toiminta ei ole millään tavalla uutta, PMC Wagnerin palkkasotilaat ovat harjoittaneet samaa konflikti ja sotatoimialueilla Syyriassa sekä Libyassa – osaamista on jaettu myös paikallisille militanteille ja palkkasotilaille. Eikä siviilikohteiden miinoittaminen ole Venäjän asevoimillekaan uutta, se on oppinut tämän ”perinteen” puna-armeijalta. Sen ohella, että Neuvostojoukot rakensivat räjähdeansoja Afganistanissa, he myös kylvivät holtittomasti henkilömiinoja siviilikohteisiin. Henkilömiinojen joukossa oli myös muotonsa ja värinsä puolesta lapsia kiinnostaneita PFM-1 jalkaväkimiinoja, joita kutsuttiin muotonsa vuoksi myös perhosmiinoiksi tai vihreiksi papukaijoiksi (Green parrot). Kyseiset miinat aiheuttivat niitä maasta poimineille lapsille hengenvaarallisia käsi- ja päävammoja.

Keväällä 2014 alkaneen, Itä-Ukrainassa käydyn sodan alkupuolella Venäjän varustamat joukot vetäytyessään Kramatorskin ja Slovjanskin alueilta jättivät jälkeensä erilaisia räjähdeansoja sekä miinoitteita. Sodan myöhemmässä, asemasotavaiheessa, kyseiset joukot ampuivat Ukrainan kontrolloimille, rintamalinjaan rajoittuville alueille, POM-2 henkilömiinoja. Kyseisiä miinoja oli mahdollista ampua miehitetyiltä alueilta Ukrainan kontrolloimille alueille kolmella tapaa: erillisellä laukaisulaitteella, RPG-7 kevyttä sinkoa varten suunnitellulla erikoisammuksella tai kranaatinheittimellä. Venäjällä oli käytössä POM-2 henkilömiinojen levittämiseen erikoiskranaatti, niin 82 mm kuin 120 mm kranaatinheittimille. POM-2 henkilömiinoista tekee erityisen vaarallisen niiden vaikeasti havaittava ansalankalaukaisumekanismi.

POM-2 henkilömiina Itä-Ukrainan sotatoimialueella, syksy 2021.

Vuonna 2014 alkaneen sodan viimeisimpinä vuosina (ennen 24. helmikuuta 2022 alkanutta Venäjän offensiivivaihetta) varsinaisia räjähdeansoja näki enää harvemmin. Sellaisten käyttöä venäläiset eivät kuitenkaan tyystin lopettaneet, esim. keväällä 2021 Širokinen alueelta löytyi lasten lennokki, joka oli varustettu räjähteellä. Ukrainan merijalkaväen pioneerit kävivät tuhoamassa kyseisen räjähdeansan. 

Alla pari kuvakoostetta räjähdeansoista, jollaisia ukrainalaiset löysivät alueilta, joilta venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamat joukot vetäytyivät kesällä 2014. Erilaisia räjähdeansoja on löytynyt myös kännyköistä, käsilaukuista jne. Osa ansoista on joko muodoltaan sellaisia, että ne kiinnostavat lapsia tai ne on sijoitettu leluihin. Kuvat kuvakaappauksina Факти ICTV:n Youtube-videolta.

Olen käsitellyt aihetta myös syyskuussa 2021 kirjoittamassani blogissa Miinat ja räjähdeansat tappavat Ukrainassa.

Ymmärrettävistä syistä johtuen uutiset räjähdeansoista ja miinoitteista jäävät usein muutaman rivin maininnoiksi, tai myöhemmin katsausluontoisiksi artikkeleiksi, vaikka siinä laajuudessa, jossa Venäjä siviilikohteiden miinoittamista ja ansoittamista Ukrainassa harjoittaa, kyseessä on huomattavasta siviileihin kohdistuvasta uhasta, mikä ansaitsisi laajemman huomioimisen medioissakin.

Itä-Ukrainan sotatoimialue kuului maailman miinoitetuimpiin (laskennassa huomioitu miinojen ja ansoitteiden ohella myös räjähtämättömät kranaatit, siroteammukset jne.) jo ennen 24. helmikuuta alkanutta Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa. Helmikuun lopussa alkaneen monen rintaman hyökkäyssodan kuin myös vetäytymisvaiheiden kuluessa Venäjä on toiminut muillakin rintamalohkoilla yhtä piittaamattomasti ja rikollisesti, mitä Itä-Ukrainassa vuosien 2014 ja 2022 välillä. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission vuoden 2022 alkuun saakka julkaisemat raportit kertoivat omaa karua kieltään alueen vaarallisuudesta siviileille, esim. toukokuussa 2021 julkaistun raportin mukaan –

”During the reporting period [marraskuu 2019 – maaliskuu 2021], the Mission corroborated 76 civilian casualties (20 killed and 56 injured) due to mines, UXO and other explosive objects. Over 85 per cent of those injured or killed were men (56) and boys (9); the remainder was comprised of ten women and one girl.” (8)

Sodan aikanaan päätyttyä, on syytä vaatia Venäjää osallistumaan miinojen- ja räjähteiden raivaamisesta syntyvien kustannusten maksamiseen, minkä lisäksi on aiheellista vaatia sitä osallistumaan inhimillisten kärsimysten korvaamiseen (vaikka ne eivät olekaan korvattavissa – raha ei tuo ihmishenkeä takaisin) kuin myös osallistumaan syyllisten saattamiseen oikeuteen. Ainakin eräissä tapauksissa on mahdollista yksilöidä yksikkötasolla rikollisiin toimiin osallistuneet, jolloin vähintäänkin komentavat upseerit on syytä asettaa vastuuseen joukkojensa teoista. Toisaalta kokonaisuus huomioiden ansoittaminen on niin järjestelmällistä, että kyse lienee ohjeistuksesta, joka on sotilaille annettu. Mutta kuten tiedämme, kukaan ei voi piiloutua käskyjen taa – yksittäinenkin sotilas voi joutua kantamaan vastuun teoistaan, mikä on vain hyvä asia. Toivoakseni mahdollisimman moni venäläissotilas joutuu kohtamaan tekonsa ja kantamaan niistä vastuun.  

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/STTuutiset/status/1611020255937150977 

2. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009310865.html 

3. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-131521 

4. Kuva via Maria Avdeeva.

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venaja-jattanyt-miinoja-lasten-leluihin-kouluissa/#194c9420 

6. https://armyinform.com.ua/2023/01/04/okupanty-zakladayut-miny-pastky-v-dytyachi-igrashky-ta-ryukzaky/ 

7. https://www.cbc.ca/news/world/ukraine-russia-demining-traps-1.6423055 

8. https://www.osce.org/files/f/documents/f/3/487882.pdf 

Muina lähteinä olen käyttänyt muun muassa BBC:n julkaisema grafiikka Ukrainan sotilastappioista vuosilta 2016–2020, vuoden 2021 osalta omat tilastoni Ukrainan sotilastappioista Joint Forces Operation alueella. Lähteinä käytetty myös Kiovan alueen partiopoliisin (Патрульна поліція Києва) Facebook-tiliä, Ukrainan asevoimien yleisesikunnan (Генеральний штаб ЗСУ) viestintää sekä ukrainalaisen kansanedustajan Lesia Vasylenkon twiittiä.

Ilovaisk: Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila; Maavoimien tutkimuskeskus, joulukuu 2016.

#StandWithUkraine