Ukrainan droonisodankäynti panee Venäjän huollon koville

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on tämän kevään ja alkukesän kuluessa saavutettu asetelma, jossa Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän joukkojen sekä laajemmin miehitettyjen alueiden huoltoon niin voimakkaasti, että tällä vaikuttamisella on mahdollista saavuttaa merkittäviä tuloksia tulevina kuukausina. Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen ensimmäisenä syksynä Venäjän mahdolliset logistiset haasteet nousivat ensimmäistä kertaa merkittävämmin esille – kiinnitin niihin itsekin huomiota kahden kirjoituksen verran.*

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisenä kesänä ja syksynä Ukrainan ei onnistunut merkittävästi vaikuttaa venäläisten huoltoon muualla, kuin Dneprin oikealla eli pohjoisella rannalla, jota miehittävien venäläisjoukkojen huoltoon ukrainalaiset vaikuttivat vaurioittamalla Hersonin (kaupunki) itäpuolelta Dneprin ylittäviä Antonivkan maantiesiltaa sekä Antonivkan rautatiesiltaa, sekä vaikuttamalla epäsuoralla tulella Kah’ovkan vesivoimalan maantie- ja rautatiesiltaan (noin 100 kilometriä ylävirtaan Dneprin suulta). Ukrainan onnistui vaurioittaa kyseisiä siltoja tykistö- ja raketinheitintulella niin paljon, ettei raskas kalusto voinut käyttää joen ylittämiseen Antonivkan maatiesiltaa lainkaan. Venäläiset yrittivät rakentaa elokuussa 2022 Dneprin yli ponttonisillan korvatakseen pahoin vaurioituneen Antonivkan maantiesilla. Ukraina kohdisti elo-syyskuussa 2022 epäsuoraa tulta myös Antonivkan rautatiesiltaan sekä Kah’ovkan vesivoiman ylittäviin siltoihin. Näillä viikkoja kestäneillä tykistö- ja raketinheitin kampanjoilla oli lopulta se vaikutus, että venäläisten oli vetäydyttävä Dneprin oikealta rannalta ja samalla myös Hersonin kaupungista, jonka Ukraina vapautti marraskuussa 2022.

Teoriassa Ukrainalla oli jo tuolloin välineet, joilla vaikuttaa merkittävästi Venäjän huoltoon ainakin miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä jossakin määrin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Ukraina oli saanut läntisiltä liittolaisiltaan M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheitinjärjestelmät, joilla oli mahdollista vaikuttaa venäläisten selustaan logistiikan keskeisiin kohteisiin. Ukrainan ongelmaksi nousi se, ettei sillä ollut käytössään riittävästi pitkän kantaman raketteja, joilla vaikuttaa pitempiaikaisesti Venäjän huoltoon ja näin heikentää joukkojen taistelukykyä merkittävästi. Ukrainan läntiset tukijat toimittivat sille hyvin kitsaasti pitkän kantaman raketteja sekä muita pitkän kantaman asejärjestelmiä, edellisen lisäksi ne tosiasiassa rajoittivat Ukrainan operointikykyä asettamalla keinotekoisia rajoituksia asejärjestelmien käytölle esim. kohteisiin Venäjän maaperällä.

 

Kehityskulkuja Venäjän hyökkäyssodan aikana

Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa 24. helmikuuta 2022 Ukrainan asevoimien iskukykyisin lennokki oli turkkilaisvalmisteinen Bayraktar TB2-lennokki, joita Ukrainalla oli käytössä toistakymmentä vuoden 2022 alkupuolella. Ukraina oli käyttänyt TB2-lennokkia ensimmäisen kerran lokakuussa 2021 Itä-Ukrainan sotatoimialueella. (1) Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisinä kuukausina ukrainalaisten onnistui käyttää TB2-lennokkia tehokkaasti hyökkääjää vastaan. Sodan pitkittyessä ja venäläisten oppiessa operoimaan TB2 vastaan, sen rooli muuttui ilmasta-maahan operoinnista tiedusteluun. Samaan aikaan rintamalla tehtiin ensimmäiset havainnot muutoksesta sodankäynnissä Ukrainan ja Venäjän ryhtyessä käyttämään entistä enemmän erilaisia nelikoptereita ja muita lennokkeja vastustajan jalkaväkeen ja kalustoon suunnatussa vaikuttamisessa. Nelikoptereiden käytöstä sodan osapuolille oli kertynyt kokemusta jo keväällä 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa, jossa Venäjä ja sen varustamat proxy-joukot käyttivät nelikoptereita tiedustelun ja tulenosoituksen lisäksi myös ”aselavetteina”. (2) Venäjän proxy-joukot muokkasivat siviilikäyttöön tarkoitettuja nelikoptereita siten, että ne pystyivät kantamaan ja pudottamaan kranaatteja ukrainalaisten asemiin tai siviilikohteisiin. Tavallisesti muokattu nelikopteri varustettiin yhdellä tai useammalla 30 mm automaattikranaatinheittimen VOG-17 kranaatista modifioidulla pudotettavalla kranaatilla tai käsikranaatilla. (3)

Hyvin pian Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen ukrainalaiset ottivat käyttöönsä vastaavan asejärjestelmän. Alkuvaiheessa ukrainalaiset olivat riippuvaisia siviilimarkkinoilta ostetuista nelikoptereista, mutta käyttötarpeen kasvaessa Ukrainassa ryhdyttiin itsenäisesti valmistamaan tarvittavia komponentteja 3d-tulostamalla ja kokoamalla käyttötarpeen mukaisia nelikoptereita. Suursodan ensimmäisen vuoden kuluessa toiminta tuli mukaan Wild Hornetsin kaltaisia yrityksiä, jotka tuotannon ohella tekevät tarvittavaa kehitystyötä yhdessä loppukäyttäjän eli Ukrainan asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukkojen kanssa. (4)

Laajamittaisen sodan alkuvaiheessa nelikoptereiden ja muiden vastaavien järjestelmien toimintaa rajoitti selkeimmin kantaman ohella elektroninen sodankäynti. Voidaan kuitenkin todeta, että nelikoptereiden ja muiden FPV-lennokkien lisääntynyt käyttö käynnisti kehityskulun, joka on osaltaan johtanut siihen, että tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa hyvin syvällä selustassa.

Tässä on syytä täsmentää mitä FPV eli First Person View (suomeksi “ensimmäisen persoonan näkymä”) tarkoittaa eli kyseessä on tapa ohjata droonia/ lennokkia reaaliaikaisen videokuvan avulla. (5) Tavallisesti kaltaiselleni maallikolle tulee mieleen FPV-lentämisestä lyhyen kantaman nelikopteri (jollaisia oli käytössä jo Itä-Ukrainan sodan aikana, kuten edellä mainitsin) mutta käytännössä kaikki miehittämättömät lentolaitteet, joita lennätetään reaaliaikaisen videokuvan avulla ovat FPV-lennokkeja. Ukrainassa tällaisia ovat muun muassa Wild Hornets’in kehittämät Queen Hornet -mallinen nelikopteri tai STING-anti-drooni-drooni tai jopa 150 kilometrin kantaman RAM-2X-mallinen X-siipinen drooni. (6) Eräissä pidemmän kantaman FPV-drooneissa Ukraina hyödyntää tekoälyä sijainnin määrittelyssä tai kohteiden tunnistamisessa mutta päätöksen operaation loppuunsaattamisesta tekee aina (ihmis)operaattori. (7)

Meidän on myös muistettava se, ettei kyse ole suoraviivaisesta kehityksestä, joka on edennyt viivaa myöten alkuhetkestä nykyiseen ”sijaintiin”. En käytä piste-sanaa, koska sen käyttö voisi synnyttää mielikuvan siitä, että nyt on saavutettu kehityksen päätepiste. Eikä kehitys ole ollut lineaarista, järjestelmien kehittämisen rinnalla myös niiden käyttöä (taktiikka ja strategia) kehitettiin. Järjestelmien kehittämisen ohella oli myös huomioitava tuotantomäärän kasvattaminen tarpeen mukaisesti. Ukrainassa valmistettiin vuonna 2022 muutama tuhatta nelikopteria ja muuta FPV-droonia, vuonna 2023 valmistusmäärä oli noussut jo satoihin tuhansiin (noin 300 000) ja seuraavana vuonna (2024) puhuttiin jo miljoonista valmistetuista FPV-drooneista. (8)

Kuten edellä mainitsin, tämä kehityskulku mahdollistaa sen, että nyt Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa syvällä selustassa. Meidän on kuitenkin muistettava se, että erilaiset FPV-droonit ovat väline – keino – jolla vaikuttaminen on mahdollista. Pelkkä välineen olemassa olo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tavoite saavutetaan. Luonnollisesti ensin on asetettava tavoite ja laadittava strategia sen saavuttamiseksi. Mielestäni Ukrainalla oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavoitteena pyrkiä vaikuttamaan Venäjän sodankäyntikykyyn, enkä tarkoita tällä pelkästään vaikuttamista rintamaan ja selustan huoltovarikoihin, vaan pyrkimystä vaikuttaa strategisella tasolla Venäjän kykyyn käydä pitkäkestoista sotaa.

Alkuvaiheessa tämä näkyi yksittäisinä iskuina, kuten iskuna Engels-2 lentotukikohtaan joulukuussa 2022, (9) joiden sotilaallinen merkitys oli vaatimattomampi, mutta jotka välittivät viestin myös Ukrainan tukijoille – lyhykäisyydessään viestin voi pukea seuraavaan muotoon: iskemme syvälle Venäjällä, eikä siitä seuraa punaisen viivan ylitystä, joten eskalaatiopelko on turhaa. Sodan ulottaminen Venäjän maaperälle oli osa viestintää, valitettavasti tuolloin ja osin edelleen, Ukrainan läntisiltä tukijoilta ei löydy riittävästi rohkeutta, jotta ne antaisivat Ukrainan käydä sotaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Länsi astui Venäjän luomaan eskalaatiopelko-ansaan, eikä se henkisesti kykene irrottautumaan sodan eskalaation synnyttämästä mielikuvasta ja siihen liittyvästä pelosta. Edes kesäkuussa 2025 Venäjän strategiseen pidätysvoimaan eli Venäjän kaukotoimintailmavoimiin, 37. ilma-armeija kohdistettu operaatio Hämähäkinverkko ei kumonnut täysin tätä Venäjän synnyttämään mielikuvaa Ukrainan tukijoissa. (10) Taitavasti toteutetun operaation toteutuksessa FPV-droonit olivat avainasemassa.

Ukrainan ensimmäisiä iskuja selustaan seurasi ensin entistä monimutkaisempia iskuja, joista kehittyi kampanjankaltaisia kokonaisuuksia, esim. Ukrainan pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuurin kohteisiin, joiden rinnalla Ukraina vaikutti säännöllisesti Venäjän keskuksiin – Moskovan ja Pietarin alueille, kuin muistuttaakseen Venäjän johtoa kyvykkyyksistään. Putinin hallinto joutui tekemään valintoja ja kuten niin usein diktaattoreiden ja itsevaltiaiden kohdalla, vainoharhainen Putin asetti oman edun hyvin korkealle priorisointiasteikolla. Moskovan suojeluun panostettiin, Putinin henkilökohtaisia omaisuuksia ryhdyttiin suojelemaan, mikä lopulta tarkoitti sitä, että ilmatorjuntaa, tutkajärjestelmiä, elektronisen sodankäynnin järjestelmiä jne. keskitettiin suojelemaan näitä kohteita.

Samalla Ukrainan pitkänkantaman vaikuttamisen kyvykkyys lisääntyi. Kyse ei ollut pelkästään uusista järjestelmistä vaan myös kohteiden paikantamisesta ja tunnistamisesta miehitetyillä alueilla sekä Venäjällä, ja niihin vaikuttamisesta. Nähdäkseni nykyisen tilanteen alustaminen alkoi jo viime vuoden puolella Ukrainan aloittaessa kampanjan etelän miehitetyillä alueilla eli miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla Venäjän ilmatorjunta-, tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä vastaan. Iskuja kohteisiin suoritettiin toistuvasti. Venäjän saatua korjattua vaurioituneen yksikön, siihen vaikutettiin uudestaan; Venäjän tuotua tuhoutuneen järjestelmän tilalle uuden, se tuhottiin. Kampanja kesti kuukausia, jonka aikana Ukraina jatkoi myös syvälle Venäjälle kohdistamiaan iskuja. Tämä kokonaisuus kulutti Venäjän resursseja nopeammin, kuin se ehti korvata niitä. Ja samalla Moskovan sekä Putinin henkilökohtaisten ”lomapaikkojen” suojelu vaati entistä enemmän resursseja, vainoharhaisen johtajan kuvitellessa Ukrainan iskevän niihin.

Nähdäkseni Ukrainan etu ainakin vielä on se, ettei se suoraan iske tällaisiin kohteisiin (Moskovaa lukuun ottamatta) vaan antaa Venäjän kuluttaa hupenevia resurssejaan niiden suojeluun. Moskovan suojelu vaatii entistä enemmän resursseja eli ilmatorjuntajärjestelmiä ja tutkia sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä mutta silti Ukraina puhkoo tämän monikerroksisen suojamuurin kyllästyttämällä sitä alue kerrallaan (oma päätelmäni), jolloin osa OWA-lennokeista sekä OWA-lennokki-ohjuksista pääsee läpi. (11) Ja näin olemme päätyneet laajenevilla alueilla etelässä siihen, ettei Venäjällä ole enää riittävästi kalustoa suojelemaan pitkiä huoltoreittejä Rostov-na-Donun ympäristöstä rintamalle. Ukrainan FPV-lennokkien kantaman kasvu on saanut aikaan sen, että Ukraina voi vaikuttaa jatkuvasti huoltoliikenteeseen Novoazovskista länteen ja entistä useammin vaikuttaminen on mahdollista ulottaa jo Taganrogista länteen tielle R280 eli ”Novorossija”-pikatielle  – ja pian ehkäpä idässä Moskovan ja Rostov-na-Donun väliseen pikatiehen (M4) Millerovosta etelään (rintamalta on alueelle matkaa noin 200 km).

Venäjän huolto Ukrainan kohteena.

Etelän ”kuolemantiet”

Raflaavuudestaan huolimatta väliotsikko kuvaa tämänhetkistä tilannetta Asovanmeren pohjoisrannikolla ja miehitetylle Krimin niemimaalle johtavilla teillä: tiet ovat muuttuneet kuolemanteiksi viimeisten viikkojen kuluessa Ukrainan kyetessä vaikuttamaan päivittäin venäläisten huoltokuljetuksiin alueella. Fyysisten tuhojen rinnalla Ukrainan toiminnalla on myös psykologinen ulottuvuus, jonka tuhoutuneet ja karrelle palaneet ajoneuvot synnyttävät liikkeellä olevien ajoneuvojen kuljettajissa: matka voi olla viimeinen, ja entistä useammin se on sitä kuljettajalle.

Novoazovskista länteen suuntaavien teiden ohella Ukrainan vaikuttaminen on lisääntynyt entisestään Mariupolin ja Donetskin välisellä H20-valtatiellä sekä Donetskin ohitusteillä, ja venäläisille tärkeällä Donetskin ja Luhanskin välisellä E50-tiellä: Donetsk-Jenakijeve-Debaltseve-Altševsk-Luhansk. (12) Jo varhain keväällä Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azov operoi FPV-drooneilla hyvin vapaasti miehitetyn Donetskin (kaupunki) ilmatilassa ja tämän jälkeen se on entisestään laajentanut operointia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän huoltokuljetuksia vastaan. (13) Samaa kertovat miehitetyn Donetskin alueelta alkukesästä saamani viestit, niiden mukaan ukrainalaisia lennokkeja kuulee ja näkee lentävän myös päiväsaikaan aiempaa enemmän alueen ilmatilassa. Tällaiset viestit kertovat myös Venäjän ilmatorjunnan kasvavista ongelmista.

Ranskalainen analyytikko Clément Molin sekä vapaaehtoisvoimin toimiva OSINT-ryhmä Geoconfirmed ovat julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella paikantaneet ja analysoineet 150 Ukrainan miehitetyillä alueilla toteuttamaa iskua venäläisiä polttoainetta kuljettavia säiliöajoneuvoja ja muuta raskasta kuljetuskalustoa vastaan. (14) Valtaosa iskuista on toteutettu loppukevään ja alkukesän aikana. Analysointi käsittää ainoastaan maantiekuljetuksiin kohdistuneet iskut, viimeisimpinä viikkoina Ukraina on lisännyt vaikuttamista Venäjän rautatieverkkoon miehitetyillä alueilla sekä miehitettyihin alueisiin rajoittuvissa osissa Venäjää. (15 ja 16)

Sen ohella, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Mariupolista länteen suuntautuvaan huoltoliikenteeseen, on se viimeisimpinä viikkoina lisännyt merkittävästi vaikuttamista Krimin niemimaalle johtaviin teihin ja liikenteen kannalta tärkeisiin siltoihin, ja viimeisimpänä siirtona vaikuttaminen on lisääntynyt miehitetyllä niemimaalla sijaitseviin rautasiltoihin ja siltoihin. (17)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ukrainalaisilla on ainakin kaksi selkeää tavoitetta:

-Pyrkiä eristämään miehitetty Krimin niemimaa Venäjän logistiikasta: maantiet, rautatiet sekä lauttaliikenne. Vaikuttaminen on voimakasta niemimaalle, Ukrainan eteläosista johtaviin teihin ja rautateihin. Aiemman vaikuttamisen seurauksena liikenne Kertšin salmen ylittävää maantie- ja rautatiesiltaa myöten on rajoitettua.

-Eristää miehitetyn Hersonin ja Zaporižžjan alueet sekä Mariupolin ympäristö Venäjästä sekä miehitetystä Itä-Ukrainasta. Paikoin miehitetyn Hersonin alueella venäläisten huolto on jo siinä määrin romahtanut, että he ovat joutuneet hylkäämään asemiaan. (18)

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta johti ennen suurhyökkäyksen alkua pois kolme rautatielinjaa. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta oli ainoa reiteistä, joka johti suoraan Venäjälle. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on niemimaan huollon kannalta merkittävin huoltoreitti, Ukrainan vaikuttaminen siltoihin suurhyökkäyksen alun jälkeen on rajoittanut merkittävästi kummankin sillan käyttöä. Venäjän miehitettyä osana suurhyökkäystä Asovanmeren pohjoisrannikon Ukrainalta, se sai haltuunsa rautatien Džankoista Melitopoliin. Melitopolista on olemassa oleva rautatie Tokmakin kautta Berdjanskiin ja Volnovakhaan, josta on rautatie tuhottuun Mariupoliin sekä Donetskiin ja Ilovaiskiin, josta on rautatie Venäjälle.

Venäjän suunnitelmissa oli rakentaa Krimin niemimaan huollon kannalta merkittävä reitti Asovanmeren pohjoisrannikolle Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta länteen. Tämä kokonaisuus sisälsi R280 eli ”Novorossija”-pikatien sekä suunnitelman yhdistää Mariupol ja Taganrog rautatiellä, ja jatkaa raidelinjausta Berdjanskin kautta Melitopoliin, josta oli jo olemassa oleva rautatie Džankoihin, Krimin niemimaan pohjoisosassa.

Kolmas rautatie niemimaalta kulki Perekopinkannakaan kautta Hersoniin. Tämä osa raideverkkoa ei ole ollut enää käytössä Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan v. 2014. Dneprin ylittävät Antonivkan maantiesilta ja rautatiesilta tuhoutuivat sotatoimien yhteydessä kesällä 2022. Rataverkko alueella ei myöskään ollut liikennöitävässä kunnossa osassa (nykyään) miehitettyä Hersonin aluetta.

Ukrainan vaikuttamisen seurauksena R280-pikatiestä on tullut todellinen ”kuolemantie” venäläisille rekkakuskeille Taganrogista länteen. Venäjä on viime aikoina ryhtynyt saattamaan polttoainekuljetuksia aseistetuin saattuein Asovanmeren pohjoisrannikon sekä Krimin niemimaan pikateillä, (19) joskin kehnoin tuloksin: Ukraina on kyennyt jatkamaan iskuja saattamisesta huolimatta.

Venäläiset ovat yrittäneet etsiä vaihtoehtoisia reittejä pikatien sijaan. Pienemmille teille siirtyminen ei sekään tuo pelastusta. Ukrainalaisilla FPV-lennokeilla ja muilla lennokeilla on lähes täydellinen ilmaherruus alueella, joten pölyävistä pikkuteistä tulee huoltokuljetuksille R280 kaltainen ”kuolemanloukku”.

Polttoainekuljetusten ja muiden huoltokuljetusten naamiointi sekin helpottaa tilannetta vain hetkellisesti ja yksittäisillä rintamalohkoilla. Huoltokuljetusten naamiointi siviiliajoneuvoiksi saa myös aikaan sen, että Ukraina on pakotettu iskemään kaikkiin huoltokuljetuksilta näyttäviin ajoneuvoihin.

Venäjän asevoimien huolto pohjautui pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjän tavoitteena oli ennen suurhyökkäyksen alkua, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai jopa lähemmäs rintamaa. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se ongelmia Venäjän huollolle. Suurhyökkäyksen seurauksena Venäjä on joutunut peräytymään näistä tavoitteista, mutta edelleenkin sen huolto kulkee kiskoilla niin paljon ja pitkälle, kuin mahdollista. Ukrainan käytössä olevien FPV-lennokkien ja OWA-lennokkien määrän kasvu ja ensin mainittujen kantaman kasvu ovat mahdollistaneet Ukrainalle aiempaa systemaattisemman vaikuttamisen myös Venäjän raideverkon logistisiin keskuksiin ja näin pakottamaan sitä siirtämään materiaali raiteilta pyörille entistä kauempana rintamasta, mikä sekin lisää Venäjän logistisia ongelmia.

Džankoista Krimin niemimaan pohjoisosassa on kasvanut sotavuosina Venäjälle merkittävä logistinen keskus.** Ukrainan vaikuttaminen miehitetylle niemimaalle johtaviin rautateihin ja maanteihin muokkaavat tilannetta alueella ukrainalaisille edulliseen suuntaan. Ukrainan operaatiot rautatiesiltoihin Džankoin ja Kertšin välillä, Rozdol’nen ja Vladyslavivkan lähellä ja iskut kolmeen Kertšinsalmessa liikennöivään autolauttaan 21.–22. kesäkuuta 2026 eristävät miehitettyä niemimaata entisestään. (20 ja 21)

Vaikutukset eivät pysy pelkästään niemimaalla, Džankoin kautta kulkee paljon tavaraa myös Melitopoliin sekä länteen Armjanskiin, ja sieltä miehitetyn Hersonin alueen läntiseen osaan. Tällä hetkellä ukrainalaiset lennokit hallitsevat Asovanmeren pohjoisrannikon yläpuolista ilmatilaa Kinburnin niemimaalta lännestä Mariupoliin idässä. Mikäli ukrainalaiset onnistuvat vaikuttamaan venäläisten huoltoon pitkäkestoisesti (viikkoja tai kuukausia), syksy voi tuoda tullessaan ikäviä yllätyksiä miehittäjälle. Mutta ensitalvi voi olla venäläisten kannalta vieläkin kohtalokkaampi, siitä huolimatta, että sää voi hankaloittaa lennokkien operointia alueella. Onko vuosi 2027 kohtalon vuosi Venäjälle? Laajojen miehitettyjen maa-alueiden menetys etelässä vähintäänkin sysäisi Venäjän kuilunpartaalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://en.defence-ua.com/news/ukraines_bayraktart_tb2_drone_has_seen_its_first_combat_mission_on_the_donbas_battlefield-1995.html

2. https://www.coffeeordie.com/article/drone-war-ukraine

3. https://informnapalm.org/en/militants-drops-vog-grenades-from-drones/

4. https://wildhornets.com/en/who-we-are

5. https://vallilanlennokkikerho.fi/aloittelijan-opas/mit%C3%A4-on-fpv/

6. https://texty.org.ua/fragments/115957/ukrayinskyj-bezpilotnyk-ram-2x-znyshyv-rosijskyj-pancyr-s1-na-rekordnij-vidstani/

7. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2026/06/12/8038963/

8. https://dignitas.fund/blog/fpv-drone-ukraine/#elementor-toc__heading-anchor-3

9. https://www.twz.com/ukraine-modified-soviet-era-jet-drones-to-hit-bomber-bases-russia-claims

10. https://www.csis.org/analysis/how-ukraines-spider-web-operation-redefines-asymmetric-warfare

11. https://unn.ua/en/news/the-capital-of-the-russian-federation-is-likely-surrounded-by-a-multi-layered-air-defense-system-a-map-was-shown-online

12. https://militarnyi.com/en/news/paskuda-drones-rus-logistics-luhansk-region/

13. https://azov.army/en/news/1st-corps-azov-maintains-control-over-enemy-logistics-near-donetsk/

14. https://edition.cnn.com/2026/06/20/europe/ukraine-mid-range-drones-russia-logistics-intl-cmd

15. https://militarnyi.com/en/news/sof-destroy-railroad-bridge-train-crimea/

16. https://bsky.app/profile/maks23.bsky.social/post/3movnd746vs2k

17. https://kyivindependent.com/ukraine-destroys-key-logistics-bridge-in-crimea-hits-over-60-russian-military-targets-overnight/

18. https://united24media.com/war-in-ukraine/russian-troops-forced-to-withdraw-from-strategic-black-sea-peninsula-20074

19. https://bsky.app/profile/wartranslated.bsky.social/post/3moncil7s3c2j

20. https://newsukraine.rbc.ua/news/what-is-north-crimean-canal-and-why-bridge-1782220902.html

21. https://bsky.app/profile/specialkhersoncat.bsky.social/post/3mosdwqae2k2n

*: Kirjoitukset ovat Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla, julk. 9/2022 ja Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina, julk. 10/2022.

**: Venäjä alkoi laajentaa Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitsevaan Džankoin lentotukikohtaa jo viime vuosikymmenen puolella. Kentälle sijoitettiin muun muassa 39.helikopterirykmentti, jonka kalustoon kuului Kamov Ka-52, Mil Mi-28N ja Mi-35 taisteluhelikoptereita sekä Mil Mi-8AMTSh kuljetus- ja tulitukihelikoptereita. Ennen vuosikymmenen loppua tukikohdan alueelle sijoitettiin pitkän kantaman S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä ja niiden suojaksi Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmiä, ensimmäiset järjestelmät olivat havaittavissa satelliittikuvissa talvella 2019. 

Bakhmut kestää, mutta kuinka kauan

 

Viime vuoden lokakuussa (25. lokakuuta 2022) kirjoitin blogin Bakhmut kestää, johon mennessä ukrainalaiset olivat puolustaneet jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan. Tänään, kolmisen kuukautta myöhemmin, taistelut kaupungista jatkuvat edelleen venäläisten koettaessa saarrostaa ja eristää kaupungin ja kaupunkia puolustavat joukot. Syksyyn verrattuna venäläiset ovat edenneet Bakhmutin ympäristössä useiden kilometrien verran – puolustajien kannalta huolestuttavinta on venäläisten eteneminen pohjoisessa. Taannoin venäläiset valloittivat PMC Wagnerin palkkasotilaiden johdolla Soledarin kaupungin, nyt ne ovat edenneet Blahodatneen – ottaen kylän haltuunsa ja kylästä etelään Krasna Horan itä- ja eteläpuolelle Bahmutka joen äärelle ja paikoin joen ylikin. (1 ja 2) Huolestuttavinta venäläisten eteneminen on Bakhmutin eteläpuolella, jossa venäläiset ovat etenevät kohti Tšasiv Jar’ia ja kaupungin eteläpuolitse kulkevaa länsi-itä-suuntaista pikatietä (H-32, joihinkin karttoihin tie on merkitty T0504), joka on tärkeimpiä huoltoreittejä Bakhmutiin. Tällä hetkellä venäläiset ovat lähimmillään reilun kilometrin päässä tiestä Bakhmutin eteläpuolella, Tšasiv Jar’in alueella tien ja rintamalinjan väliä on reilut 3500 metriä.

Tuhoutunut Soledar, Bakhmutista pohjoiseen. (3)

Venäläisten kohteena näyttää myös olevan Tšasiv Jar’ista lounaaseen sijaitseva Kostjantynivka, jonka saavuttamisen jälkeen Venäjän olisi mahdollista vaikuttaa Ukrainan asevoimien ja ukrainalaisten huoltoon alueella laajemminkin. Kostjantynivka on radanvarsikaupunki, yksi avainkohteista edetessä kohti Kramatorskia pohjoisessa, mutta lyhyellä aikavälillä merkittävin vaikutus kaupungin ympäristöön etenemisellä olisi mahdollisuus vaikuttaa Toretsk-Pivnitšne-alueen asutuskeskittymään vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjan tuntumassa (ja osin rintamalinjalla).

Paikallisesti venäläisten eteneminen näyttäytyy menestyksenä ja sellaisena venäläispropaganda koettaakin tämän esittää, mutta suuressa kuvassa, jos siis tarkastelemme Venäjän tavoitteita vajaa vuosi sitten sen aloittaessa usean rintaman hyökkäyssodan Ukrainaan, ja jolloin Venäjän sodanjohdon tavoitteena oli kukistaa Ukraina muutamassa päivässä, niin… No, kuten alla olevaa karttaa katsomalla voi päätellä, Venäjän tavoitteet ovat mitättömät vuodentakaiseen. Nyt se taistelee taloista, risteyksistä ja maantiesilloista siinä missä kukkuloista ja kaivosten jätemaakasoista (ukr. терикон).

Meidän kaikkien on kuitenkin syytä huomioida se, että vaikka Venäjä on pakotettu muuttamaan tavoitteensa Ukrainassa – kiitos ukrainalaisten urhean vastarinnan – Venäjän on edelleen mahdollista aiheuttaa ukrainalaisille ja Ukrainalle mittavaa tuhoa ja kärsimystä hyökkäyksillään siviilikohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan. Edellinen huomioiden, meidän kaikkien tavoitteena tulisi olla Venäjän ajaminen kaikilta miehittämiltään alueilta ja sen sodankäyntikyvyn merkittävä heikentäminen.

Kuinka kauan Bakhmut kestää

Kysymysmuotoinen väliotsikko on luonnollisesti retorinen. Vladimir Putin on antanut määräyksen Donetskin alueen valtaamisesta kokonaan maaliskuuhun mennessä. Saavuttaakseen tavoitteensa venäläisten on kyettävä valtaamaan Bakhmut ja monta muuta kaupunkia ja kylää – paikoin hyvinkin haasteellisella alueella – reilussa kuukaudessa. Venäjää lainkaan aliarvioimatta, enpä lähtisi lyömään vetoa sen puolesta, että se saavuttaa Putinin asettaman tavoitteen. Mikäli näyttää siltä, että se ei saavuta tavoitetta, tai ei edes pääse lähelle sitä, tulemme todennäköisesti näkemään lukuisia Venäjän toteuttamia kostoiskuja ympäri Ukrainan.

Ukrainalaisen Konstantin Mašovetsin (eversti evp.), mukaan Venäjä on aloittanut jo hyökkäyksen valmistelut ja tämä näkyy kiihtyneenä toimintana Bahmutin alueen lisäksi rintaman muillakin lohkoilla, kuten Siverskin ja Kreminnan alueella Bakhmutista pohjoiseen sekä Vuhledarissa miehitetyn Donetskin lounaispuolella. Edellisten lisäksi, Venäjä valmisteluihinsa liittyen, on toteuttanut pienemmillä osastoilla paikallisia hyökkäyksiä etelärintamalla, Zaporižžjan alueella.

Venäjä on myös keskittämässä miehitetyn Luhanskin pohjoisosiin sekä miehitetyn Donetskin itäosiin joukkoja Venäjältä ja Valko-Venäjältä, kuten vajaat kolme kuukautta koulutuksessa olleen  Kaartin 1. panssariarmeijan, 2. kaartin motorisoidun divisioonan sotilaita (divisioonan vahvuus on yli 12 tuhatta sotilasta).

Venäjän etu miehitetyn Itä-Ukrainan alueella on se, että sen on mahdollista toimittaa rautateitse merkittäviä määriä materiaalia alle 100 km päähän rintamasta, kuitenkin Ukrainan säännöllisen vaikutuskyvyn ulottumattomiin. Tarvittaessa Venäjän on mahdollista täydentää materiaalivarastojaan suhteellisen hyväkuntoisia teitä pitkin Venäjällä sijaitsevista tukikohdista käsin. Venäjä oli perustanut Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumaan, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueille sekä Kamensk-Šahtinskin alueelle materiaalivarastoja miehitetyn Itä-Ukrainan alueella operoiville joukoille, 1. ja 2. armeijakunnalle. Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella sijaitsee Venäjä maavoimien 91. materiaalivarasto (sotilasyksikkö nro. 48670). Aiheesta enemmän blogissani Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla, julkaistu 1. maaliskuuta 2020.

Se, ettei Ukraina kykene vaikuttamaan säännöllisesti Venäjän logistiikkaan syvällä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla mahdollistaa omalta osaltaan sen, että Venäjä pystyy jatkamaan miehistöä ja kalustoa kuluttavaa hyökkäyssotaa Bakhmutin rintamalohkolla. Venäjän on mahdollista toimittaa miehiä, kalustoa ja muuta materiaalia Bakhmutin lohkolle Luhanskin kautta idästä sekä Debaltseven kautta kaakosta. Lisäksi Venäjän paikalliset operaatiot Horlivkan länsipuolella omalta osaltaan sitovat ja kuluttavat ukrainalaisjoukkoja.

Sama on havaittavissa Donetskin alueella, jonne Venäjä on kyennyt jälleen kokoamaan miehiä, kalustoa ja materiaalia paikallista läpimurtoyritystä varten Vuhledarin lohkolle sekä Donetskin (kaupunki) lounais-länsi-luode-sektorille. Donetskin alueelle Venäjä saa materiaalia Amvrosijivkan sekä etelämpää Mariupolin kautta. Varalla on myös pidempi itäinen reitti, toimittaa materiaalia maanteitse Kuibyshevosta, Venäjällä, Snižnen kautta länteen ja pohjoiseen.

Kääntääkseen tilanteen itselleen edulliseksi, Ukraina tarvitsisi kalustoa, jolla vaikuttaa säännöllisesti (käytännössä päivittäin) vähintään 150 kilometrin syvyydelle Venäjän miehittämillä alueilla. Tällöin Venäjän ei olisi mahdollista toimittaa Donetskin alueelle rautateitse juurikaan materiaalia, kuten ei Luhanskinkaan alueelle ilman merkittäviä riskejä.

Riittävän syvälle ulottuva vaikutuskyky takaisi Ukrainalle myös sen, että sen olisi mahdollista iskeä Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella kaikkiin merkittäviin huoltotukikohtiin sekä materiaalivarastoihin. Näin sen olisi mahdollista pakottaa Venäjä pyörille koko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, mukaan lukien koko miehitetty Donetskin oblastin alue Asovanmeren pohjoisella rannikolla.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tähän mennessä osoittanut sen, ettei Venäjän valtiojohdolla ole minkäänlaista exit-suunnitelmaa hyökkäyssodasta, samalla se on myös osoittanut sen, että maan valtiojohto on valmis uhraamaan venäläisiä jatkossakin mielipuolisissa hyökkäyksissä, joissa sen haltuun päätyy – uhrauksiin nähden – vähäisiä maa-alueita. Valmius uhrata joukkoja johtuu siitä, että Venäjällä tarkastellaan tappioita tyystin toisesta näkökulmasta. Heille (meidän näkökulmasta katsoen) epäinhimilliseltä tuntuva ihmishenkien uhraus on hyväksyttävää, jos sen avulla saavutetaan tavoitteet. Tämä huomioiden on Ukrainalle syytä toimittaa sellaista kalustoa (ja riittäviä määriä), joilla sen on mahdollista:

a) vaikuttaa riittävän syvälle selustaan.

b) toteuttaa läpimurtoon tähtääviä offensiiveja, joiden avulla Ukrainan on mahdollista vapauttaa kaikki Venäjän miehittämät alueet – myös Krimin niemimaan.

Kehittyneitä asejärjestelmiä, joilla ukrainalaiset kykenevät muuttamaan sodankulkua samalla tapaa kuin keväällä ja etenkin kesällä 2022 lännestä saadun tykistön ja raketinheitinjärjestelmien avulla, on Ukrainalle toimitettava enemmän ja siten, ettei keskusteluun toimittamisesta käytetä aikaa viikkoja tai kuukausia. Mitä nopeammin tällaisia asejärjestelmiä toimitetaan Ukrainalle, sitä nopeammin ukrainalaisten kärsimykset helpottuvat ja lopulta päättyvät, kun Venäjä on lyöty rajojen taa. Ja mielellään saatettu sotilaallisesti siihen tilaan, ettei sen hallinto kykene merkittäviin sotilasoperaatioihin vuosiin, joka aika Ukrainan lisäksi lännessä on syytä käyttää hyväksi ts. usean maan on aloitettava mittavat varusteluohjelmat – itse asiassa ne olisi pitänyt jo aloittaa. Tähänastisen sodan Ukrainassa on pitänyt osoittaa meille se, että on viisasta pitää yllä valmiutta perinteiseen, konventionaaliseen, sotaan, jossa ampumatarvikkeiden kuin myös asejärjestelmien kulutus on suurta. Ihmisistä, jotka asejärjestelmiä käyttävät, puhumattakaan.

Venäjän tappioista

PMC Wagnerin monivuotinen rahoittaja ja taustahahmo Jevgeni Prigožinin antoi täyden kunnian Soledarin valtauksesta rahoittamansa yhtiön palkkasotilaille – mikä tekona todennäköisesti lisäsi jännitettä hänen ja Venäjän asevoimien johdon välillä. Yhdysvaltalaisen viranomaisarvion mukaan PMC Wagner on menettänyt tähän mennessä taistelusta Bakhmutista kaatuneina noin 4000 taistelijaa ja haavoittuneina jopa yli 10 000 taistelijaa. (4) Meidän on ehkäpä vaikea ymmärtää tällaista uhrausta, jotta yksi – varsin pieni – kaupunki, Soledar, on saatu vallattua. Se, että Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia sotilaita yhden kaupungin valtaamiseksi on todennäköisesti yksi niistä asioista, mikä on yllättänyt huomattavan osan läntisistä asiantuntijoista, poliitikoista puhumattakaan. Kuten aiemmin totesin, Venäjällä asioita tarkastellaan aivan toisesta näkökulmasta. Tulos on tärkeintä, ei se kuinka se saavutetaan. Lähteistä riippuen Venäjä menettää tällä hetkellä Bakhmutin alueella kaatuneina päivittäin 200-300 miestä.

Nyt kuitenkin on viitteitä siitä, että esim. PMC Wagnerin taisteluosastoiden tappiot ovat nousseet niin suuriksi, ettei niitä enää voida korvata värvättävillä vangeilla. Tätä voi myös indikoida se, että PMC Wagner on aloittanut kampanjan Yhdysvalloissa, saadakseen vapaaehtoisia värväytymään siihen kuin myös se, että täydennysmiesten puutteen vuoksi PMC Wagnerin taisteluosastoja suunnitellaan vedettävän Bakhmutin alueelta. Tällä hetkellä Venäjän sodankäyntitapa (runsas iskuosastojen käyttö) Bakhmutin lisäksi myös Vuhledarissa on sellainen, että sen miehistötappiot tulevat olemaan suuret jatkossakin. Kysymys kuuluukin, että pystyykö se korvaamaan tappionsa (mahdollisella) uudella liikekannallepanolla? Huomioitavaa on myös se, että Venäjän sodankäyntitavasta ja tappioista johtuen seuraus voi olla se, että jos joukot eivät saa riittävästi täydennyksiä, edessä voi olla romahdus. Mikäli Ukrainalla on kykyä hyödyntää tilanne tuolloin, on hyvinkin mahdollista, että tulemme näkemään Harkovan rintaman toisinnon, jolloin venäläiset vetäytyivät paikoin paniikinomaisesti.

Luonnollisesti olen huolissani Ukrainan tilanteesta. Toivoisin lännen toiminnan olevan enemmän proaktiivista, jolloin Ukrainan poliittisen johdon ei tarvitsisi käyttää viikkoja keskusteluun toimitettavasta aseavusta, että lännessä ymmärrettäisi Ukrainan todelliset tarpeet ja toimittaisi sen mukaisesti. Aivan kuten pääministeri Sanna Marin totesi Davosissa: ”We don't know when the war end but we need to make sure that this will end with Ukraine's win”. (5)

Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta sota päättyy Ukrainan voittoon!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/NOELreports/status/1619623432597172225

2. https://kyivindependent.com/news-feed/wagner-forces-claim-russian-capture-of-blahodatne-near-bakhmut-ukraine-denies 

3. https://twitter.com/Fatassinari/status/1619733588848820225 

4. https://www.theguardian.com/world/2023/jan/06/putin-ally-fighting-to-control-salt-and-gypsum-mines-near-ukraine-city-of-bakhmut-says-us 

5. https://twitter.com/ukraine_world/status/1615424860934574096 

Lähteinä hyödynnetty myös The Institute for the Study of War’ia, Ukrainan sota -ryhmän Facebook-sivua, MilitaryLand.net-verkkosivua ja @DefMon3 -twittertiliä sekä The Guardianin artikkelia. 

#StandWithUkraine 

Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina

 

Kirjoituksessani Venäjän osittaisesta liikekannallepanosta (Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle) ja sen kokemista ongelmista, viittasin Venäjän huoltoon ja sen todennäköisestä toimimattomuudesta seuraaviin ongelmiin rintamalla. Niin ikää logistiikan ongelmakohtiin olen viitannut myös syyskuisissa kirjoituksissani ”Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla” sekä ”Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle” ja nyt palaan teemaan parin kirjoituksen verran, joissa karttoja hyödyntäen pohdiskelen logistiikkaa Venäjän kannalta ensin miehitetyn itäisen Ukrainan osalta ja toisessa kirjoituksessa miehitetyn Krimin niemimaan sekä miehitettyjen Hersonin ja Zaporižžjan alueiden osalta.

Kuten tiedettyä, Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjällä tavoitteena on se, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai lähemmäs. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se lisää ongelmia Venäjän huollolle.

Kevään lopulla ja kesän ensimmäisellä puoliskolla Venäjä kykeni hyödyntämään rataverkkoja eräillä rintamalohkoilla, mikä osaltaan vahvisti sen kykyä suorittaa massiiviseen tulekäyttöön perustuvaa hyökkäystä osassa Luhanskin ja Donetskin alueita sekä Harkovan alueen eteläisimmissä osissa Venäjän koettaessa valloittaa Donbasin alueen. Voimakkaasta tulenkäytöstä huolimatta Venäjän ei kuitenkaan saavuttanut tavoitettaan Ukrainan itäosissa, läpimurtoa Donbasissa. Yksi merkittävä syy Venäjän hyökkäyksen hyytymiselle varhaisessa vaiheessa kesää on nähdäkseni Ukrainan länneltä saama aseapu, jolla kyettiin vaikuttamaan kohteisiin kymmenien kilometrien päässä rintamasta. Esim. kesäkuun 19. päivä Ukrainan asevoimat tuhosi merkittävän ammusvarikon miehitetyssä Itä-Ukrainassa Hrustalnyissa 80 kilometriä rintamalta. (1) Eikä Hrustalnyissa sijainneen ammusvarikon tuhoaminen jäänyt ainoaksi laatuaan. Loppukevään jälkeen Ukrainan asevoimat on päivittäin vaikuttanut sellaisiin kohteisiin Venäjän miehittämillä alueilla, jotka ovat joukkojen huollon kannalta merkittäviä. (2)

Luonnollisestikaan Ukrainan kyky vaikuttaa vihollisen huoltoon ei heti näkynyt menestyksenä rintamalla. Arvioisin tämän osaltaan johtuneen siitä, että Venäjän oli ollut mahdollista valmistella joukkojaan alueella riittävän kauan aikaa. Keväällä 2014 alkaneen sodan kuluessa Venäjä on perustanut miehitetyn Itä-Ukrainan alueelle suuren joukon merkittäviä huoltotukikohtia ja vielä suuremman joukon erikokoisia ammusvarikoita, joista osa sijoitettiin aivan kaupunkien ytimeen – kuten Donetskissa tehtiin sijoittamalla useita ammusvarastoja, varastoja ja logistisia keskuksia keskustan tuntumaan tai kaupunkialueelle. (3) Expodonbas on näyttely- ja messuhalli Donbas Arenan pohjoispuolella oli tällainen kohde, joka on ollut valokuvien, satelliittikuvien ja videoiden perusteella sotilaallisessa käytössä sotavuosien ajan, ja säästynyt Ukrainan iskuilta aina 17. kesäkuuta 2022 asti, jolloin Ukrainan asevoimat kohdisti tuli-iskun messuhalliin. (4)

Jos lähtökohtanamme on se, että Ukrainalla oli ennalta suunnitellut vaikuttamisensa tietyllä tapaa (esim. ensimmäisessä vaiheessa ammusvarikot ja huoltovarikot, toisessa vaiheessa ratapihat, kolmannessa vaiheessa esikunnat, kasarmit jne.) Tällä hetkellä Ukraina näyttää kohdistavan iskuja idän miehitetyillä alueilla ammusvarikoiden ohella merkittävässä määrin liikenteen solmukohtiin ja ratapihoille sekä tiedettyihin (tunnistettuihin) esikuntakohteisiin – kuten PMC Wagnerin esikunnan Venäjän miehittämässä Popasnassa, Ukrainan itäosissa. (5)

Ilovaiskin ratapihaa aamulla 8. lokakuuta 2022, Ukrainan öisen keskityksen jälkeen.

Iskut ratapihoille alkoivat jo kesällä, jolloin Donetsk-Jasunuvata-alueella Ukrainan asevoimat toteutti tykistöllään lukuisia iskuja raideverkkoa vastaan. Iskuja on kohdistettu myös Ilovaiskiin (noin 40 kilometriä rintamasta), joka on merkittävä – jollei merkittävin – Venäjältä miehitetyn Donetskin alueelle suuntautuvan raideliikenteen risteysasema. (6) Ilovaiskissa Venäjältä, Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta, Ukrainaan vedetty ratalinja haarautuu Donetskin ja Makiivkan kaupunkeihin suuntautuviin, pääasiassa rahtiliikenteen käyttämiin ratoihin ja sitten pohjoiseen suuntautuvaan ratalinjaan, joka Krynytšnassa haarautuu useampaan suuntaan, joista yksi vie Jasynuvatan kautta Donetskin päärautatieasemalle ja sieltä kaupungin halki lounaaseen.

Helmikuun 24. päivä alkaneessa offensiivissa venäläisten panssarijoukot ja tykistö tuhosi Volnovakhan Donetskin eteläpuolella lähes täydellisesti, on siis hyvin epätodennäköistä, että Donetskista länteen ja etelään suuntautuva rataverkko liikennöitävässä kunnossa alueella. Toiseksi Donetskin ja Volnovakhan välillä rintama on paikoin vain parin kilometrin päässä ratalinjasta, mikä omalta osaltaan rajoittaa kaikkea liikennöintiä alueella (myös liikennöintiä alueen tiestöllä).

Tässä vaiheessa on luontevaa perehtyä karttaan tarkemmin, koska jatkossa tulen kohdistamaan huomion entistä tarkemmin rataverkkoon ja eräisiin logistiikan kannalta tärkeisiin paikkakuntiin. Kartta pohjautuu liveuamap.com verkkosivulla julkaistuun karttaan, johon olen tehnyt omia merkintöjä. Huomioitavaa on kuitenkin se, ettei kartalla näy kaupunkien sisäiset rataverkot täydessä tarkkuudessa.

Osia Donetskin ja Luhanskin alueista on ollut Venäjän miehittämä ja hallinnassa keväällä 2014 alkaneesta sodasta lähtien. Kyseiselle alueelle Venäjä ehti perustaa lukuisia huoltotukikohtia ja varikoita lähes kahdeksan vuotisen sodan kuluessa. Olen aiempina vuosina blogikirjoituksissani käsitellyt kyseisten huoltotukikohtien verkostoa, jonka merkittävimmät tukikohdat sijaitsivat alueilla, joille oli vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjasta jopa yli 50 kilometriä, ja joihin Ukraina ei tuolloin saanut vaikuttaa (Minskin sopimukset) ja joiden rakentamisen edessä kansainvälinen yhteisö osoittautui voimattomaksi ollen samalla haluton vaikuttamaan Venäjään pakotteilla tms. Huoltotukikohtia sijaitsi muun muassa Torezin ympäristössä, samoin H’rustalnyin alueella sekä Buhaivkan ympäristössä. Samoin lukuisten miehitetyillä alueilla sijaitsevien kaupunkien alueilla oli erilaisia varastoja ja varikkoja, kuten kirjoituksessani aiemmin viittasin.

Venäjän, vuodesta 2014 lähtien, miehittämille Donbasin alueille johtaa kaksi merkittävää ratalinjaa. Toisen, Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta kulkevan ratalinjan kuvailin aiemmin, kyseinen linja ylittää Venäjän miehittämän rajan Avilo-Uspenkan kohdalla. Omien havaintojeni mukaan vuosien 2014 ja 2022 alun välillä venäläisten kannalta merkittävämpi oli se, joka ylitti rajalinjan miehitetyille alueille Gukovon kohdalla Venäjältä ja jonka tarkkailu oli erityisen haasteellista (ja jolla ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden ei ollut mahdollista vierailla – tarkkailu oli suoritettava kuulohavaintojen perusteella ja tuolloinkin rajoitetusti). Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ensimmäinen merkittävä raideliikenteen keskus on lähes välittömästi rajan ylittämisen jälkeen Dovžanskissa (ent. Sverdlovsk), josta rata haarautuu pohjoiseen edeten Krasnodonin kautta kohti Luhanskin kaupunkialuetta ja länteen, jossa ratalinjan toinen pää sijaitsee Debaltsevessa, joka on alueen poikittaisen raideliikenteen merkittävin risteysasema. Mikä on syy sille, miksi kaupungista taisteltiin niin raskaasti tammi-helmikuussa 2015 ja miksi Venäjä käytti kaupungin valtaamiseen runsaasti asevoimiensa joukkoja.

Venäjän 24. helmikuuta jälkeen miehittämiin Ukrainan itä- ja pohjoisosiin johtaa Venäjältä enää yksi ratalinja. Valuykista Urazovon kautta Venäjän miehittämään Troitskeen (noin 20 kilometriä Ukrainan takaisin valtaamista alueilta), josta raidelinja on mahdollisesti koko matkalta Stanytsia Luhanskaan saakka liikennöitävässä kunnossa. Huomioitavaa on kuitenkin se, että Ukraina pystyy vaikuttamaan tykistöllään ja raketinheittimillä ainakin Starobilskiin saakka.

Vastaavasti Venäjältä Troitsken kautta Svatoveen johtava P-66-tie on koko matkaltaan Ukrainan tykistön ja raketinheittimien vaikutuspiirissä. Svatove on alueella Ukrainan vastahyökkäyksen merkittävimpiä kohteita toimiessaan venäläisten logistisena keskuksena. Tien katkaisu tai Svatoven valtaus vaikeuttaisi merkittävästi alueelle sijoitettujen venäläisten huoltoa, etenkin kun samalla Kreminnaan (etelässä) kohdistuu paine Lymanin suunnalta.

Huomio kannattaa kiinnittää siihen, että koko miehitetyn Luhanskin alueen pohjoisosan kantatieverkosto on hyvin harvaa. Sjeverodonetskin aluetta lukuun ottamatta alueella ei myöskään ole merkittäviä kaupunkikeskittymiä, ratalinjojakin Venäjältä johtaa alueelle vain yksi, mikäli idässä Stanytsia Luhanskan ja Millerovon, Venäjällä, välistä rataosuutta ei ole kunnostettu ja paikoin rakennettu uudelleen. Edellisten ohella on syytä pitää mielessä se, että alueelle sijoitettujen venäläisjoukkojen määrä on alueen kokoon verrattuna varsin vähäinen ja näistäkin joukoista huomattava osa on sijoitettu pitkälle rintamalle sekä etelässä Bakhmutin lohkolle, jossa venäläiset iskevät päätään seinään yrittäessään valloittaa kaupungin. Operaatioon osallistuvat joukot koostuvat pääasiassa PMC Wagnerin taistelijoista sekä (pakko)värvätyistä ja mobilisoiduista joukoista.

Ukrainan kannalta haasteellisin miehityksestä vapautettava alue sijaitsee Donetsk-Horlivka-Sjeverodonetsk alueella ja siitä itään kohti Venäjää menevällä vyöhykkeellä, jossa Venäjän on mahdollista turvautua ratalinjoihin joukkojen huollossa (junaradat miehitetylle alueelle Avilo-Uspenkan ja Gukovon kautta) sekä urbaanin ja paikoin hyvinkin tiheästi rakennetun alueen tarjoamiin puolustusasemiin. Toisaalta voimakas vastahyökkäys Luhanskin alueen pohjoisosien kautta saattaisi avata Ukrainalle mahdollisuuden vaikuttaa huoltolinjoihin nykyistä merkittävästi syvemmälle miehitetyille alueille. Pidän todennäköisimpänä sitä, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Donbasin keskeisimmille alueille sijoitettujen venäläisjoukkojen huoltoon pitkäkestoisella kampanjalla, heikentäen näin venäläisten taistelukykyä ja sen myötä taistelutahtoa.

Mikäli Ukraina aloittaa pitkän tykistökampanjan Venäjän keskeisimpiä raideliikenteen keskuksia vastaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, näkisin, että sen on mahdollista pakottaa Venäjä operoimaan aiempaa kauempana rintamasta olevilla ratapihoilla ja näin pidemmällä aikavälillä kuormittaa venäläisten huoltoa. Vuodesta 2014 miehitettyjen alueiden tieverkko on paikallistenkin mukaan monin paikoin hyvin huonossa kunnossa, teiden asfaltoinnit ja kunnostukset ovat jääneet tekemättä, mikä omalta osaltaan vaikuttaisi myös venäläisten käytössä olevan kaluston kuntoon. (Keskeisimpien raideliikenteen keskusten joukkoon kuuluvat Ilovaisk, Debaltseve ja Altševsk).

Vaikka Asovanmeren pohjoisrannikko on Donbasista Hersonin alueelle Venäjän miehittämää, alueelle sijoitettujen joukkojen huolto ei ole niin helppoa kuin ensinäkemältä kuvittelisi. Donetskin etelä- ja lounaispuolella on käyty raskaita taisteluita kuukausien ajan, liikenneyhteydet ovat väistämättä kehnossa kunnossa – liikennöitävässä kunnossa olevaa ratayhteyttä ei nähdäkseni ole lainkaan miehitetyn Donetskin sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden välillä.

Mariupoliin on maantieyhteys Venäjältä (Taganrogista), Mariupolista on vastaavasti maantieyhteys miehitettyyn Berdjanskiin (M-14 pikatie), jonne on todennäköisesti edelleen toimiva huoltoyhteys rautateitse Tsernihivkan kautta, joten materiaalin toimitus miehitetyltä Krimin niemimaalta alueelle on teoriassa mahdollista, joskin Ukrainan vaikuttamiselle altis. Raideyhteys Melitopolista pohjoiseen ja Novobohdanivkan kautta itään on ollut jo kuukausien ajan ukrainalaisten vastarintataistelijoiden ja erikoisjoukkojen kohteena, tarvittaessa rataa vastaan voi iskeä myös tykistöllä sekä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä.

Viime aikoina on pohdittu jo sitä, että toteuttaako Ukraina vastahyökkäyksen seuraavaksi Zaporižžjan alueella. Rohkeimmissa visioissa se kohdistuisi jopa Melitopoliin saakka, entäpä maltillisempi operaatio Tokmakiin ulottuen (noin 30 kilometriä nykyiseltä rintamalinjalta) ratalinjan katkaisten, jonka seurauksena Venäjän poikittainen huolto alueella vaikeutuisi entisestään. Tokmakiakin houkuttelevampi kohde voisi olla Novobohdanivka (53 kilometriä rintamasta), jolloin poikittaisen ratalinjan ohella Melitopolin ja Hersonin välinen suorahko raideyhteys katkeaisi. Riippumatta siitä millaisen operaation Ukraina alueella suorittaa, on sillä vaikutusta Venäjän itä-länsi-suuntaiseen huoltoon. Ja vaikka Ukraina ei ryhtyisi alueella mihinkään laajempaan operaatioon maavoimillaan, pystyy se jo nyt vaikuttamaan ja vaikeuttamaan Venäjän huoltoa alueella.

Useiden viikkojen tykistökampanja erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden iskuilla höystettynä heikentäisi Venäjän alueelle sijoittamia joukkoja, vaikeuttaen myös niiden varustautumista talveen (mikäli kunnollinen varustautuminen on edes mahdollista, koska Venäjällä näyttää olevan myös pula sotilaiden talvivarusteista). Keskitalvella Venäjän miehittämillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla lämpötila laskee lähelle nollaa tai hiukan sen alle, mikä tarkoittaa sitä, että Venäjän on kyettävä toimittamaan joukoille riittävästi elintarvikkeita, polttoainetta ja muuta varustusta, jotta joukot selviävät talvesta, joten jo pelkkä huoltoon vaikuttaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa miehittäjän kyky käydä puolustustaistelua romahtaa.

Tässä kirjoituksessa on kuitenkaan käsittele tämän syvällisemmin Venäjän miehittämiä Hersonin ja Zaporižžjan alueita, kuten en Venäjän miehittämää Krimin niemimaatakaan, palaan tähän teemaan seuraavassa kirjoituksessani. Kyseisten alueiden huoltoon vaikuttaa merkittävästi myös varhain tänään (8. lokakuuta 2022) toteutettu isku Kertšinsalmen siltaa ja rinnalla kulkevaa rautatiesiltaa vastaan. (7) Iskun seurauksena maantiesillan toinen autokaistapari romahti parista kohtaa, toisen vaurioituessa huomattavasti. Rautatiesilta vaurioitui myös pahoin öljyä (polttoainetta) kuljettaneen junan pitkään kestäneen palon seurauksena. Oma osaamiseni ei riitä arvioimaan kuinka kauan kestää, kunnes rautatiesilta saadaan liikennöitävään kuntoon, vai saadaanko sitä ollenkaan. Onko kuumuus vaurioittanut rakenteita liikaa.

Siltojen ollessa poissa käytöstä, Venäjä pyrkii huoltamaan miehittämäänsä Krimin niemimaata lauttojen avulla  Kertšinsalmen poikki, kuten ennen siltojen rakentamista.* Venäjän kannalta ongelmana vaan on se, että sillan valmistumisen jälkeen se on siirtänyt näitä lauttoja muualle, kysymys kuuluukin, että kuinka pian se saa lauttoja alueella ja kuinka moni niistä on edelleen liikennöitävässä kunnossa. Huolto on myös järjestettävissä rahtilaivoilla ja vähäisemmässä määrin ilmasillan avulla.

Pyrin lähipäivinä kirjoittamaan vastaavan koosteen Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden sekä miehitetyn Krimin niemimaan huollosta, huomioiden myös Kertšinsalmen sillan tuhon.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://ukrainetoday.org/2022/06/19/warehouse-of-the-entire-ammunition-details-about-the-destroyed-stocks-of-the-invaders-in-khrustalny/ 

2. Ukrainan epäsuorantulen kampanjoista Venäjän miehittämille alueille muun muassa seuraavissa blogeissani lähteineen: 12. toukokuuta, 18. kesäkuuta ja 11. heinäkuuta 2022.

3. https://informnapalm.org/19471-tanks-donetsk-reaktivs-himik/ 

4. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1537845992996884480 

5. https://mil.in.ua/en/news/wagner-pmc-base-attacked-in-popasna/ 

6. https://twitter.com/Flash_news_ua/status/1578622785827454977

7. https://meduza.io/en/news/2022/10/08/large-explosion-reported-at-bridge-connecting-russia-to-crimea 

Blogissani olen myös hyödyntänyt myös Trent Telenkon sekä Thomas C. Theinerin logistiikkaan liittyviä havaintoja.

*: Ennen Krimin niemimaan miehitystä lauttaliikenne Kertšinsalmessa Venäjän ja niemimaan väliä oli säännöllistä. Tärkein reitti oli Kertšin kaupungin (Krim, Ukraina) ja Port Kavkazin (Venäjä) välillä.

#StandWithUkraine 

Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle

 

Kirjoitin keväällä, kuinka miehittäjälle työskentelevät palkkasotilaat sekä venäläiset erikoistoimintamiehet vievät Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla isät lastensa silmien edestä tai pojat äitiensä matkasta kokoamakeskuksiin, joista pakkovärvätyt useimmiten lähetetään täydennysmiehinä rintamalle, joukko-osastoihin, joiden vahvuudesta huomattavan suuri osa on samankaltaisia pakolla värvättyjä miehiä ja nuorukaisia. Näitä miehiä nuorukaisia nimitetään miehitetyillä alueilla kuvaavasti jauhelihaksi – nimi tulee siitä, ettei heistä rintamalle jouduttuaan ja mielipuolisessa sodassa kuoltuaan jää tuskin mitään tunnistettavaa jäljelle. He ovat lihaa, jonka venäläiset ajavat lihamyllyn läpi!

Nyt samat näkymät välittyvät maailmalle venäläisistä kylistä ja kaupungeista, kuinka poliisi ja Venäjän kansalliskaarti koettaa raahata väkisin nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä rintamalle jauhautumaan jauhelihaksi. Mutta toisin kuin alkuvuonna ja keväällä, jolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla miehiä suorastaan metsästettiin täydennysmiehiksi rintamalle Venäjän toimesta ja jolloin näiden miesten kohtalo ohitettiin olkia kohautellen tai muutamalla rivillä uutisvirrassa, nyt monet meistä ovat huolissaan näiden nuorten (ja hiukan vanhempienkin) venäläisten kohtalosta – olen ehkäpä ikävä ihminen, mutta en itke heidän tähden. En vuodata kyyneliä, en etenkään Moskovan ja Pietarin poikien ja isien tähden – syrjäseutujen nuorukaiset ja vähemmistöjen edustajat minua surettavat sillä heidän mahdollisuutensa tehdä valintoja elämässään on olennaisesti rajallisempi. Heidän puolesta on heitetty noppaa Kremlissä.

Viikko sitten keskiviikkona (21. syyskuuta 2022) Vladimir Putin julisti televisiopuheessaan maahan osittaisen liikekannallepanon. Puolustusministerin Sergei Šoigun mukaan osittainen liikekannallepano merkitsee 300 000 reserviläisen kutsumista palvelukseen. Mitä tämä käytännössä merkitsee?

Lainaan alkuun puolustusvoimien pääesikunnan entistä tiedustelupäällikköä Pekka Toveria kuvatakseni yleistilannetta:

”Koska Venäjällä ei ole julistettu sotaa, yleinen liikekannallepano ei taida olla mahdollinen. Toisaalta heillä ei ole resurssejakaan. Siellä on teoreettisesti parin miljoonan sotilaan reservi, mutta käytännössä ei ole liikekannallepanojärjestelmää”.

Sittemmin on kuitenkin kyseenalaistettu se, että kyseessä olisi vain osittainen liikekannallepano. Yleisradion haastattelussa kenraalimajuri Harri Ohra-aho toteaa, että Venäjällä on käynnissä vaiheittainen yleinen liikekannallepano. (2)

Venäjän tapauksessa merkittävää on se, ettei maalla ole toimivaa liikekannallepanojärjestelmää, ja sellaisen puute paljastuu nyt kaikessa karuudessaan tavallisille venäläisille. (Epäilen, ettei Venäjällä vallan ytimeen kuuluvia tällainen puutos lopulta sen suuremmin harmita, lievä kaaos voi palvella heidän tarpeita jopa enemmän kuin tehokkaasti ja moitteettomasti toimiva järjestelmä).

Toverin 21. syyskuuta antamien lausuntojen mukaan osittaisella liikekannallepanolla Venäjä saisi reservistä poimittua käsin oikean koulutuksen omaavia taistelupanssarivaunumiehiä, moottoroituja jalkaväkimiehiä ja tykkimiehiä. Mutta kuten olemme viime päivinä nähneet, Venäjän toiminta on jotain aivan muuta kuin sellaista, jossa reservistä otetaan ne oikean koulutuksen omaavat miehet. Venäjällä toiminta on kaoottista ja organisoimattomalta näyttävää, mutta epäilen, että eräissä tapauksissa sen on tarkoituskin näyttää siltä, koska sellaisen toiminnan varjolla lihamyllyyn on helpompi lähettää myös sellaisia yksilöitä ja kansanryhmiä, joiden katoaminen muonavahvuudesta on Kremlille helpotus.

Toisaalta, mikäli toiminta Venäjällä olisi ollut organisoitua ja säntillistä, olisi tämä yllättänyt minut, koska Venäjän aiemmista brutaaliin hyökkäyssotaan liittyvistä toimista yksikään ei näytä kunnolla suunnitellulta, eikä suunnitelmallisuutta myöskään esiinny Itä-Ukrainan miehitetyille alueille tänä vuonna kohdistetuissa pakkomobilisoinneissa. Nekin ovat olleet summittaisia, joissa miehiä on koottu kaduilta ja työpaikoilta, jonka jälkeen heille on annettu viikon parin koulutus ja lähetetty rintamalle. Ainoa merkittävä poikkeus löytyy viime vuoden loppupuolelta, jolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettiin rekrytointeja ns. aluepuolustusprikaateihin, joihin värvättiin henkilöstöä osaamisen mukaan (tuolloin etsittiin kuorma-autokuljettajia, teknikoita, asentajia ja vartijoita). (3)

Tällä hetkellä Venäjän toiminnasta paistaa myös läpi paniikinomainen kiire, ilmeisesti Ukrainan vastahyökkäys Harkovan alueella on ollut niin musertava, että aallot ravisuttavat Kremlin muurejakin. Mikäli osittainenkin liikekannallepano toteutettaisi suunnitelmallisesti ja harkitusti, veisi miehistön varustaminen ja koulutus viikoista kuukausiin eli näin toteutettuna Venäjältä loppuisi miesten ohella myös aika. Tällä hetkellä Ukraina hallitsee sotatoimia, se pystyy iskemään syvyyteen ja vaihtamaan painopistettä nopeasti, toisin kuin Venäjä, joka näyttää paikkaavan kaikki puutteensa miesvoimalla (ts. turvautumalla lukumäärään), joten ainakin liikekannallepanon alkuvaiheessa Venäjä heittää miehiä rintamalle puutteellisella koulutuksella tai jopa ilman koulutusta.

Heitä odottaa lihamylly Ukrainassa...

Kun tarkastellaan Venäjän olematonta sotamenestystä rintamalla (ts. Harkovan alueen katastrofia) ja lähes täysin hyytynyttä valloitussotaa Donetskin alueella (Venäjän on onnistunut edetä viime aikoina vain muutamia kilometrejä Bakhmutin alueella, siinäpä ne ”onnistumiset”), niin yhtälö näyttää siltä, että Venäjä on aloittanut liikekannallepanon useita kuukausia liian myöhään. Havaintojen mukaan Venäjä myös lähettää 21. syyskuuta jälkeen värvättyjä reserviläisiä ilman koulutusta rintamalle. Osa heistä on jo kaatunut, samoin heitä on jäänyt sotavangiksi suurin joukoin.

Syksyn saapuminen ei myöskään paranna venäläisten asemaa, päinvastoin. Venäjällä on pula kouluttajista, aivan kuten varusteista (on hyvin epätodennäköistä, että Venäjä on varustautunut tulevaan sotaan talviolosuhteissa) sekä kalustosta. Venäjä voi saada koottua riittävästi miehistöä, mutta on aivan toinen asia koota näistä miehistö taistelupotentiaalia omaavia joukko-osastoja, kun Venäjällä on jo nyt pulaa modernista kalustosta (Millerovoon Venäjällä – Ukrainan rajan tuntumaan, saapui 11. syyskuuta junalastillinen modernisoituja T-62M taistelupanssarivaunuja) ja muusta varustuksesta – julkaistujen videoiden ja kuvien perusteella ainakin osa joukko-osastoista on lähetetty rintamalle puutteellisesti varustettuna, henkilökohtaisen suojavarustuksen ollessa vuosikymmenten takaa ja ensiapupakkausten yli puolenvuosisadan ikäisiä. Kun edellinen yhdistetään puutteellisesti koulutettuun – tai jopa kouluttamattomaan – miehistöön, kylmeneviin ja kosteisiin syyspäiviin ja -öihin, todennäköiseen huollon romahtamiseen monilla rintamalohkoilla, niin jokainen ymmärtänee ilman rautalankaakin, ettei tällaisella armeijalla valloiteta ja miehitetä valtioita.

Puna-armeija saattoi suorittaa hyökkäyksiä 40-luvulla ”ihmisaaltoperiaatteella”, niin absurdilta kuin se tuntuukin, Venäjä näyttää valmistautuvan vastaaviin operaatioihin käynnissä olevan (osittaisen) liikekannallepanon myötä mutta ilman tykistöylivoimaa en usko Venäjän saavuttavan sen kummempaa menestystä tällä taktiikalla rintamaolosuhteissa, etenkin kun huomioimme vielä puutteellisen varustelun ja huollon synnyttämät ongelmat.

Edellä kirjoittamieni havaintojen jälkeen olisi luontevaa kirjoittaa hiukan enemmän Venäjän huollon pullonkauloista. En kuitenkaan tällä kertaa halua harhautua liiaksi alkuperäisestä aiheesta eli (osittaisesta) liikekannallepanosta, joten palaan aiheeseen tulevaisuudessa.*

Venäjällä hyökkäykset värväyskeskuksiin ovat lisääntyneet merkittävästi 21. syyskuuta 2022 annetun (osittaisen) liikekannallepanoilmoituksen jälkeen. Oheiseen karttaan olen merkinnyt 21.–30. syyskuuta 2022 välillä värväyskeskuksiin tehdyt polttopulloiskut ja muut iskut sekä merkittävimmät liikekannallepanoilmoituksen jälkeen järjestetyt liikekannallepanoa ja sotaa vastustavat mielenilmaukset. Merkitsevää on juuri se, että mielenilmaukset ovat kohdistuneet entistä enemmän itse sotaa ja Kremliä vastaan ei niinkään osittaista liikekannallepanoa vastaan. Venäjällä on kyllä järjestetty muitakin liikekannallepanonvastaisia mielenosoituksia, mutta mielenosoitukset Dagestanissa ja Sahan tasavallassa sekä muutamilla muilla alueilla kohdistuvat entistä enemmän itse sotaa ja Kremliä vastaan.

Ust-Ilimskissä, Irkutskin alueella, Ruslan Zinin tulitti katkaistulla haulikolla värväystilaisuudessa toimituksesta vastannutta komentajaa. (4) Ennen tulittamista Zinin totesi ”Kukaan ei lähde sotaan, me kaikki lähdemme kotiin”.

Liikekannallepanoilmoituksen jälkeen entistä useammat Venäjän vähemmistöistä ovat ryhtyneet syyttämään Kremliä imperialismista ja etnisistä puhdistuksista. Venäjällä liikekannallepanoilmoituksia on lähetetty myös miehitetyllä Krimin niemimaalla asuville Krimin tataareille. (5) Oman arvioni mukaan Venäjän tarkoituksena on saada näin syy tuhansien Krimin tataarien vangitsemiseen ja sen myötä siirtämiseen pois miehittämältään niemimaalta. Todennäköisesti kyse on valmistautumisesta Ukrainan mahdolliseen (odotettavissa olevaan) niemimaan vapautusoperaatioon, jota miehitysvuosien aikana sorretut Krimin tataarit todennäköisesti tukevat, muodostaen mahdollisesti jopa venäläisten selustassa operoivan vastarinta-armeijan.  

Syyskuun loppuun mennessä laajimmat mobilisaation vastaiset mielenosoitukset on nähty Dagestanissa sekä Sahan tasavallassa eli Jakutiassa mutta merkittäviä liikekannallepanonvastaisia mielenosoituksia on nähty myös Burjatian sekä Tuvan alueilla. Näillä alueilla liikekannallepano kohdistuu erityisesti köyhiin ja vähemmistökansallisuuksiin. Venäjän liikekannallepanossa on havaittavissa korostuneesti sama suuntaus, joka on havaittu aiemminkin rekrytoinneissa – ne kohdistuvat erityisesti köyhissä oloissa eläviin vähemmistöihin.

Venäjän 24. helmikuuta alkaneessa, Ukrainaan kohdistuvassa laajamittaisessa hyökkäyssodassa, sota on koetellut Venäjällä erityisen raskaasti köyhimpiä alueita, joissa vähemmistökansallisuuksien osuus on jopa hyvinkin suuri. Dagestanin ohella Venäjä on värvännyt tähän mennessä huomattavan paljon sopimussotilaita Tuvan ja Burjatian alueilta sekä Taka-Baikalian aluepiiristä (eli Zabaikalski kraista), mikä näkyy myös siinä, että näiden alueiden hautuumaat ovat täyttyneet kaatuneista. (6) Äärimmäisen köyhistä oloista tuleville nuorukaisille armeija sekä sisäisen turvallisuuden joukot ovat tarjonneet väylän pois köyhyydestä – tähän asti nämä nuorukaiset ovat toimineet Kremlille reservinä, josta värvätään nuoria sen käymiin (kuluttaviin) sotiin. Nyt näyttää siltä, että ilmapiirissä on tapahtumassa muutos, naiset ovat lähteneet vastustamaan sotaa mutta myös Kremliä. Tällainen liikehdintä voi kääntyä lopulta meidän kaikkien eduksi, ei vain näiden sorrettujen vähemmistöjen. Ikävää kuviossa on se, että omalta osaltaan länsi on ollut mahdollistamassa näiden kansojen pitkään jatkuvan sorron meidän sulkiessa silmämme näiden kansojen hyväksikäytöltä ja miksi? Saadaksemme öljyä ja kaasua kohtuuhintaan.

Haastattelussa moskovalainen äiti totesi (naiivisti): ”Pojat juoksevat ympäriinsä [Ukrainassa], he menettävät painoa muutaman kilon, sen jälkeen kaikki on jälleen ok!” (7) Ukrainassa heitä odotetaan.

Tämän venäläisnuorukaisen juoksut on juostu.

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12632523 

2. https://yle.fi/uutiset/3-12640444 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/01/havaintoja-miehitetysta-ita-ukrainasta_21.html 

4. https://www.themoscowtimes.com/2022/09/27/ust-ilimsks-che-guevara-violence-flares-across-russia-amid-mobilization-a78906 

5. https://khpg.org/en/1608811193 

6. https://ridl.io/who-is-dying-for-the-russian-world/ 

7. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1574485858593525760 

*: Pohdin lyhyelti aihetta 8. syyskuuta julkaisemassani blogissa ”Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla”, mutta aihe kaivannee syventämistä esim. Venäjän huollon kannalta olennaisen rataverkon tarkastelun osalta, johon on syytä palata tuonnempana.