Ukrainan odotettu vastahyökkäys on alkanut etelässä, Hersonin alueella, hyökkäyksen tuloksista on vielä paha sanoa mitään - informaation ohella liikkeellä on runsaasti disinformatiota, jota ruokkii Ukrainan tiukka, operaatioon osallistuvien joukkojen sosiaalisen median kontrolli operatiivisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Tämän kirjoituksen näkökulmasta Hersonin alueen vastahyökkäys on tällä hetkellä vasta "aaltojen väreilyä" ennen myrskyn nousua, näen asian nimittäin sitten, että merkittävämmät muutokset rintamalla nähdään vasta viikkojen ja kuukausien kuluttua, ja miksi näin on, siitä seuraavaksi lyhyesti.
Ukraina on jo viikkojen ajan iskenyt tykistöllä, raketinheittimillä (merkittävässä roolissa ovat olleet M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmä), erikoisjoukoilla ja ilmavoimilla kohteisiin Venäjän miehittämillä alueilla, ja eräissä tapauksissa Venäjällä. Tukea Ukrainan asevoimat on saanut miehitetyillä alueilla operoivilta vastarintataistelijoilta.
Iskujen ensimmäisessä vaiheessa merkittävin osa kohteista oli ammusvarikoita sekä polttoainevarastoja, vastarintataistelijoiden ja erikoisjoukkojen iskiessä rataverkkoon. Ensin mainitun kohteina ovat myös miehitetyillä alueilla toimivat kollaboraattorit.
Samalla kun uusien ja tehokkaiden asejärjestelmien myötä tulitoimintaa saatettiin ulottaa entistä kauemmas vihollisen selustaan, iskuja ryhdyttiin suorittamaan entistä enemmän myös komentokeskuksiin ja selustan tukikohtiin, kuten PMC Wagnerin tukikohtiin. (1 ja 2)
Uusien asejärjestelmien, kuten tutkasäteilyyn hakeutuvien AGM-88 HARM-ohjusten, myötä kohteet monipuolistuivat entisestään. Eri asejärjestelmien tehokkaan käytön myötä, Ukraina on onnistunut tuhoamaan ja tekemään toimintakyvyttömäksi Venäjän pelätyn ilmatorjunnan Hersonin alueella siinä määrin, että Venäjän on ollut pakko vetää ilmatorjuntakalustoaan (esim. S300 ja S400-järjestelmät) kauemmas selustaan, jopa 100 kilometrin päähän rintamasta, jonka seurauksena Ukrainan on ollut mahdollista ottaa jälleen tehokkaaseen käyttöön Bayraktar TB2 lennokit. (3) Ukrainan on onnistunut tuhota Bayraktar TB2 lennokeilla lukuisia venäläisten asejärjestelmiä lyhyessä ajassa Hersonin alueella sekä muilla rintamalohkoilla. (4)
Kuten kirjoitukseni alkupuolella viittasin, nähdäkseni Ukrainan vastahyökkäyksen ja muiden operaatioiden merkittävimmät tulokset nähdään vasta myöhemmin syksyllä, toistaiseksi on siis ennenaikaista tuomita Ukrainan vastahyökkäys epäonnistuneeksi, kuten hätäisimmät ovat tehneet (esim. toimittaja Julian Röpcke, joka lyhyen - moniselitteisen videon - ja parin kuvan perusteella ryhtyi tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä operaation kulusta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin Röpcke tekee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, liian vähäisin tiedoin).
Emme tiedä millaisia sotapeleja Ukrainan sodanjohto on pelannut ennen operaatiota (tiedämme yhdysvaltalaislausuntojen perusteella kuitenkin sen, että se on niitä pelannut); emme tiedä tarkkaan tavoitteista ja aikatauluista (on pidettävä mielessä se mahdollisuus, että ukrainalaispäättäjien julkiset kannanotot ovat tarkoituksellisesti harhaanjohtavia); emme myöskään tiedä operaation lopullista laajuutta, pitääkö se sisällään vain operaatioita Dneprin länsirannalla, vai onko Ukrainan sodanjohto valmistellut jotain muutakin venäläisten päänmenoksi - kuten näyttää valmistelleen. Hersonin rintamalohkon ohella Ukraina on aloittanut vastahyökkäyksen Harkovan alueella. (5)
Olen seurannut Ukrainan valmistautumista, iskuja vihollisen selustaan, erikoisjoukkojen ja vastarintaliikkeen operointia miehitetyillä alueilla. Kokonaisuus huomioiden, näen tulevien tapahtumien kulun siten, että Ukrainan iskujen kokonaisvaikutus nähtäneen vasta viikkojen kuluttua (syyskuun loppupuolelta lähtien) ja seuraavaksi muutamia syitä miksi näin on.
Venäjä ehti toimittaa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille ammuksia ja aseita vuosien ajan.* Ammuksia on varastoitu Donetskissakin todennäköisesti kymmeniin varastoihin kaupunkialueella (samoja havaintoja on tehty muillakin paikkakunnilla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla) ts. isompien varastojen ja logististen keskusten tuhoaminen ei heijastu välittömästi, ainakaan merkittävällä tapaa, rintamalle.
Tällä hetkellä tiestöt, (paikoin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tiestöt on ollut vuosia todella huonossa kunnossa), ja pellot kestävät kuorma-autorallia, joten kymmeniä kilometrejä pidemmätkään ajomatkat eivät välttämättä heti näy rintamalla, (etenkin kun Venäjä ehti koota varastoja rintaman tuntumaan vuosien ajan).
Tilanne muuttunee syksymmällä, osan tiestöstä muuttuessa merkittävästi huonokuntoisemmaksi sateisella säällä. Samalla pellot ja maasto pehmenevät, joten kapeilla teillä ei välttämättä ole enää riittävästi ohituspaikkoja sumien kiertämiseen, mikä kevättalven havaintojen perusteella aiheuttaa Venäjälle mittavia ongelmia.
Syksy enteilee ongelmia venäläisten huollolle, kuvakaappaukset via @GirkinGirkin.
Seuraavien viikkojen kuluessa Venäjä on todennäköisesti käyttänyt merkittävän osan rintaman tuntumaan kootuista varastoista (jo nyt on viitteitä siitä, että Venäjän tykistöllä on ainakin paikoin kranaattipula), joten pidän hyvin mahdollisena sitä, että tuolloin Ukrainan pitkäaikainen venäläisten logistiikkaan kohdistunut vaikuttaminen alkaa näkyä, seurauksena myös vastahyökkäykset eri rintamalohkoilla alkavat tuottaa aiempaa näkyvämpiä tuloksia.
Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rataverkon hyödyntämiseen, kesän alkupuolella se kykeni hyödyntämään tätä muutamalla rintamalohkolla, mikä osaltaan vahvisti sen kykyä suorittaa massiiviseen tulekäyttöön perustuvaa hyökkäystä esim. Donbasissa. Ukrainan saatua aseistusta, jolla vaikuttaa selustaan, Venäjän offensiivi on hiipunut ja käytännössä lähes pysähtynyt. Idässä ja etelässä Ukraina on iskenyt logististen kohteiden ohella entistä enemmän ratapihoille ja liikenteen solmukohtiin, joiden seurauksena Venäjän logistinen ketju joutuu aiempaa kovemmalle - monin paikoin junat joudutaan myös purkamaan kauempana rintamasta. Venäjän, Dneprin länsirannalla sijaitsevien miehitysjoukkojen arvioidaan tarvitsevan 400 kuorma-autolastillista materiaalia päivässä taistelussa ollessaan. (6) Alueen huoltoon Venäjän käytössä on kaksi pahoin vaurioitunutta siltaa sekä lauttoja, jotka kaikki ovat Ukrainan tykistön kantaman sisällä.
Kysymys kuuluukin, että nähdäänkö tulevana syksynä kevättalven toisinto Venäjän huollon hyytyessä mudassa ja ukrainalaisten tullessa, ja jos nähdään, millainen seuraus sillä on Venäjän sodankäyntikykyyn ja rintamalle siirrettyjen joukkojen taistelutahtoon, kun kylmyys jäytää jäseniä ja pulaa alkaa olla kaikesta?
Tällä hetkellä Venäjä pystyy paikoin korvaamaan puutetta pakko-otoilla siviileiltä. Tämäkin tie on pian kuljettu loppuun, mitä pidemmälle syksy etenee, sen enemmän Venäjällä tulee olemaan ongelmia, joukkojen tarvitessa enemmän kaikkea (nälkää, kylmää ja kosteutta vastaan). Kylmällä ja kostealla säällä tarvitaan enemmän energiaa ja lämpöä, joita ilman sotilaiden taistelukyky laskee merkittävästi muutamassa päivässä. (Jotenkaan en usko, että Venäjä valmistautuu tähän ennalta, ei tätä valmistautumista ollut tehty talvellakaan ennen 24. helmikuuta).
Minulle esitettiin twitterissä kysymys: Missä määrin sama ongelma koskee ukrainalaisia?
Kevättalvi ei ole täysin pätevä vertailukohde, jolloin venäläisillä oli todella suuria ongelmia kelirikon (rasputitsan) suhteen. Vastaavaa ei ollut, ainakaan samassa mitassa havaittavissa ukrainalaisilla, johtuen ainakin siitä, että he kävivät puolustustaistelua tutussa maastossa, eivätkä huoltolinjat venyneet kohtuuttoman pitkiksi.
Kuten edellä kirjoitin, Venäjän huolto perustuu rataverkkoon. Kevättalvella venäläiset joutuivat huoltamaan joukkoja maanteitse liian pitkiä matkoja, kaluston kantokyky tuli vastaan (huonosti huollettu kalusto petti alta, eikä miehistön osaaminenkaan ollut parhaalla tasolla).
Joukot eivät olleet varautuneet pitkään sotaan (ainakin paikoin elintarvikepula iski jo viikon sotimisen jälkeen), ja kun huolto ei toiminut, seuraukset olivat nähtävillä. Kevääseen verrattuna Venäjä on menettänyt runsaasti maastokuorma-autoja ja muuta huollon käyttämää kalustoa, puhumattakaan miehistöstä. Onko se kyennyt korvaamaan menetyksiä pakko-otoilla tai kunnostamalla kalustoa? Entä onko se saanut värvättyä kuljettajia korvaamaan miehistötappiot? Venäjän länsiosiin on siiretty jonkin verran kalustoa rautateitse, nähdäkseni ei kuitenkaan riittävästi vrt. menetykset eli Venäjä voi joutua uudelleen ongelmiin kun syksy etenee pidemmälle. Miehistöä Venäjä yritti rekrytoida miehitetyiltä alueilta jo viime syksynä, onnistumatta siinä. Tämä tie on todennäköisesti kuljettu loppuun.
Entäpä Ukraina?
Jos aluepuolustusjoukkoja** ei laskettu lukuun, ukrainalaisten henk.koht. varustus näytti kevättalvella ulkoisesti laadukkaamalta kuin venäläisillä (kengät ovat keskimäärin laadukkaammat kuin venäläisillä). Tietojeni mukaan Ukrainassa on aloitettu varautumaan talvisotaan jo kesän puolella, heillä on aikaa hankkia varusteita talvea varten. Tiedän, että Ukrainasta lähestyttiin liittolaismaita tämän tähden kesällä. Mikäli varusteita tulee tarpeeksi, uskoisin, että tämä puoli on Ukrainalla paremmassa kunnossa kuin venäläisillä.
Ajoneuvokalusto lännessä on selkeästi laadukkaampaa kuin Venäjällä, USA kulkee pyörillä, mikä näkyy myös vetokalustossa.
Tarvittaessa Ukraina voi huoltaa kalustoa lännessä, ja vaikka Venäjä pyrkii iskemään rataverkkoon, näen, että pitkässä juoksussa Ukrainalla on etu, jos se saa liittolaisiltaan riittävästi kalustoa ja materiaalia.
Ukrainassa on selkeällä tavalla otettu askeleita oikeaan suuntaan vuoden 2014 jälkeen, vastaavasti Venäjällä tilanne on päinvastainen. On tunnustettava, että korruption syvyys ja mädättävä vaikutus yllätti minutkin, mutta epäilen, ettei Venäjällä ole kyetty kääntämään purtta sitten kevättalven - onko edes ymmärretty kääntää? Oma arvioni on sen suuntainen, että syksystä ja talvesta tulee vaikea "puna-armeijalle" - paljon vaikeampi kuin ukrainalaissotilaille, meistä nyt puhumattakaan.
Oma asiansa on sitten se, että tuoko raskas syksy ja talvi Ukrainalle niin suuren edun, että se pystyy kääntämään sodan itselleen. On myös huomioitava, että viime vuosina maa on ollut pettävä idässä joulu-tammikuulle saakka. Talvet ovat niin lämpimiä, ettei maa vedä routaan kunnolla kuin myöhään keskitalvella, mikä sekin hyödyttää Ukrainaa Venäjää enemmän.
Pahoitteluni hiukan jäsentelemättömästä tekstistä - mobiili ei ole otollisin alusta kirjoittaa perinteiselle kynä-paperi-miehelle.
Marko
Lähteet:
*: Olen kuluneina vuosina kirjoittanut lukuisia aihetta käsitelleitä blogeja, kuten
1. armeijakuntaa ja
2. armeijakuntaa käsitelleet blogit vuodelta 2021, tai Venäjän toteuttamaa kaluston/ materiaalin kätkemistä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille käsitellyt
blogi (8.tammikuuta 2022).
**: Aluepuolustusjoukoilla oli/ on luonnollisesti muita etuja miehittäjään/ hyökkääjään nähden. Alkaen paikallistuntemuksesta ja päätyen tukeen ja apuun, jota saavat paikallisilta. Kollaboraattoreiden tähden toimintaan liittyi myös muita uhkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.