Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 2. armeijakunta

Heinäkuun viimeisenä päivänä julkaisemassani blogissa kävin läpi Venäjän merkittävimpiä tukikohtia sekä varikkoalueita Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa ja elokuun alkupuolella tein luotauksen Venäjän, miehitetyn Donetskin alueelle, perustamaan 1, armeijakuntaan. Tässä blogissa siirrymme Ukrainalta miehitettyyn Luhanskin alueeseen ja siellä operoivaan 2. armeijakuntaan, tarvittaessa, viittauksenomaisesti huomioin myös aiemmin tarkastelemani, miehitetyn Donetskin alueella operoivan, 1. armeijakunnan.

Kertauksena, Venäjän Eteläiseen sotilaspiiriin kuuluvan 8. armeijan vastuualueelle kuuluvat myös Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukot, jotka siis muodostavat 1. armeijakunnan miehitetyn Donetskin alueelle ja 2. armeijakunnan miehitetyn Luhanskin alueelle. 8. armeijan kuin myös Venäjän Ukrainan sotilaallisen operaation, esikunta sijaitsee Novotšerkasskissa. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivien 1. ja 2. armeijakuntien upseerit tulevat Venäjän asevoimista. Tavanomaisesti pesti kestää korkeintaan puolivuotta, komentoketjun alemmilla tasoilla pestit voivat olla pidempiäkin.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivat armeijakunnat on perustettu viimeisen viiden vuoden kuluessa. Niiden mallina toimii tavanomainen Venäjän maavoimien armeijakunta, mikä mahdollistaa niiden integroimisen Venäjän eteläisen sotilaspiirin rakenteeseen.

Joukkojen integroimista Venäjän eteläisen sotilaspiirin rakenteeseen tukee 1. ja 2. armeijakunnan kaksoisjohtorakenne kaikissa yksiköissä pataljoonatasosta ylöspäin.

Kummankin armeijakunnan joukko-osastot on varustettu lähes 100 prosenttisesti, samalla kuitenkin monet yksiköistä on vajaamiehitettyjä, mikä mahdollistaa sen, että yksiköt voidaan täydentää minä hetkenä tahansa Venäjän asevoimien sopimussotilailla, jota on nähty sodan aiempina vuosina, esim. Debaltseven taistelussa (14.1.-20.2.2015), jolloin Venäjä täydensi taisteluun osallistuvia joukko-osastoja asevoimista kootuista sopimussotilaista. Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Tähän viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä sotatoimialueella yli kaksi kuukautta sen jälkeen, kun ETYJ-tehtävä siirtyi toiselle venäläiskenraalille. (1)

Venäläisiä T-90A taistelupanssarivaunuja lokakuussa 2014 Luhanskin lentokentän tuntumassa, Fabrichnen alueella. (2)

Tuoreimpien komentovastuussa olevien upseereiden nimet eivät ole tiedossani. Talvella 2021 1. armeijakunnan komentajana toimi upseeri, josta käytettiin koodinimeä ”Primakov”, vastaavasti 2. armeijakunnan komentaja tunnettiin koodinimellä ”Knjazev” – on mahdollista, että kevään rotaation seurauksena kumpikin on jo vaihdettu uusiin komentaviin upseereihin. (3) Toista armeijakuntaa aiemmin komentaneista upseereista voimme mainita muutamia nimiä, kuten syksyllä 2015 komentaneen venäläisen kenraalimajuri Jevgeni Nikiforovin, joka käytti dokumenteissa allekirjoituksenaan koodinimeä ”Morgun”. (4) Nikiforov on Venäjän asevoimien 58. armeijakunnan varakomentaja, 58. armeijakunta toimii Venäjän Eteläisessä sotilaspiirissä. Nikiforovia ennen 2. armeijakunnan komentajana toimi syksystä 2014 kevääseen 2015 kenraalimajuri Sergei Kuzevlov, hän on myös toiminut Venäjän Läntisen sotilaspiirin 20. armeijakunnan komentajana.

Tällä hetkellä Venäjän, Itä-Ukrainaan sijoittaman, miehitysarmeijan vahvuus on yli 35100 sotilasta ja erilaista taistelijaa. Miehitetyn Donetskin alueella operoivan 1. armeijakunnan vahvuuden ollessa noin 20500 taistelijaa, vastaavasti miehitetyn Luhanskin alueella operoivan 2. armeijakunnan vahvuuden ollessa noin 14600 taistelijaa. Armeijakuntien käytössä olevan, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle sijoitetun, operatiivisen reservin koko on noin 12500 sotilasta/ taistelijaa.

Ukrainan ETYJ:lle talvella 2021 luovuttaman raportin mukaan 1. ja 2. armeijakunnalla on kalustoa seuraavasti. (5) Taulukkoa lukiessa on kuitenkin syytä muistaa se, että lukemiin ei sisälly esim. Kuzminkan ja Kadamovskyin alueille varastoitua kalustoa, kuten ei Kamensk-Šahtinskin alueelle, Venäjä maavoimien 91. materiaalivarastoon (sotilasyksikkö nro. 48670) sijoitettua kalustoa, kuten ei operatiivisen reservin kalustoa Novotšerkasskissa.

	1. armeijakunta	2. armeijakunta
taistelupanssarivaunut	280	200
rynnäkkövaunut sekä miehistönkuljetusajoneuvot	550	364
erilaiset tykistöaseet	410	310
raketinheittimet	120	90
erilaiset ilmatorjunta-aseet ja -järjestelmät	n. 400	n. 300

 

Lisäksi Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivilla joukko-osastoilla on Ukrainan puolustusministeriön julkaisemien tietojen mukaan yli 450 erilaista panssarintorjuntaohjusten laukaisinta.

Syksyyn 2019 mennessä 2. armeijakunnan uudelleenorganisointi oli periaatteessa valmis. Armeijakunnan vastuulla olevan rintamalinjan pituus on noin 158 km, josta huomattava osa kulkee asutettujen alueiden tai haasteellisen maaston poikki. Alueella on runsaasti luonnonesteitä, kuten Siverskyi Donets joki, jotka muodostavat esteitä tai hidasteita etenemiselle.

2. armeijakunta on vahvuudeltaan 1. armeijakuntaa pienempi, käsittäen yhteensä neljä prikaatia, joista yksi operoi osittain 1. armeijakunnan alueella Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla. Kyseinen, Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla operoiva 7. mekanisoitu prikaati kuuluu kaikesta huolimatta kokonaisuudessaan 2. armeijakunnan esikunnan alaisuuteen. Seuraavaksi 2. armeijakuntaan (yksikkötunnus: 77077) kuuluvat joukko-osastot:

- 2. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 73438).

- 4. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 74347), prikaatin vahvuuteen kuuluu myös Prizrak pataljoona.

- 7. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08807), prikaati on pääsääntöisesti miehitetty vain 40 prosenttisesti.

- 6. mekanisoitu kiväärirykmentti (yksikkötunnus: 69647) eli Platovin kasakkarykmentti.

- erillinen 10. tykistöprikaati (yksikkötunnus: 23213).

- erillinen komentorykmentti (yksikkötunnus: 44444).

- erillinen panssaripataljoona (yksikkötunnus: 64064).

- erillinen tiedustelupataljoona (yksikkötunnus: 55055).

- erillinen turvallisuuspataljoona (yksikkötunnus: 73604).

- erillinen ohjusilmatorjunta-pataljoona (yksikkötunnus: 13931).

- erillinen kuljetuspataljoona (yksikkötunnus: 14941).

- erillinen EW/ SIGINT/ UAV-komppania (yksikkötunnus: 05776).

- erillinen pioneerikomppania (yksikkötunnus: 11011).

Toisen armeijakunnan joukkojen ”kompaktiudesta” huolimatta – tai kenties juuri tästä syystä, sen yksiköt ovat paremmin miehitettyjä (lukuun ottamatta 7. mekanisoitua prikaatia) ja tavallisesti niiden taistelutekniikka on parempi kuin 1. armeijakunnan vastaavien yksiköiden, poikkeuksena ns. Platovin kasakkarykmentti, jonka taktinen tehokkuus (kyvykkyys) arvioidaan heikoksi.

Toisen armeijakunnan 2. ja 4. mekanisoidun prikaatin (mukaan lukien Prizrak pataljoona) vastuille nimetyistä alueista 80 prosenttia sijaitsee Siverskyi Donets joen varrella, joen muodostaessa luonnollisen puolustuslinjan mutta toimien samalla huomattavana rajoitteena offensiivisille operaatioille. On kuitenkin huomioitava se, että viime vuosina merkittävin osa 2. armeijakunnan offensiivisista toimista toteutuu idästä länteen, joukkojen tukeutumisalueiden sijaitessa Kadiivka-Pervomaisk-alueella sekä pohjoisempana tien P66 varrella. Poikkeuksen muodostaa Debaltsevon alueelle sijoitettu 7. mekanisoitu prikaati, jonka pääetenemissuunta mahdollisessa offensiivissa on kaakosta luoteeseen, kohti Bakhmutia (ent. Artemivsk) ja toissijaisesti idästä länteen (edelleen kohti Bakhmutia).

Lukijan on hyvä muistaa se, että joukko-osastot tai yksiköt eivät välttämättä ole verrattavissa vahvuudeltaan vastaavaan länsimaiseen joukko-osastoon tai yksikköön. Esimerkkinä voimme mainita toiseen armeijakuntaan kuuluvan, alun perin Prizrak prikaati-nimellä tunnetun joukko-osaston, joka tosiasiallisesti vastaa vahvuudeltaan pataljoonaa tai pienikokoista rykmenttiä.

Kumpikin armeijakunta luottaa neuvostoaikaiseen päätöksentekojärjestelmään, joka on edelleen tyypillinen huomattavalle osalle Venäjän asevoimien joukko-osastoja. Kummankin armeijakunnan toimintaa haittaa merkittävästi Venäjän käyttämä kaksoisvalvonta. Joukko-osastoihin kuuluvien komentajien päätöksenteko ja aloitekyky on hyvin minimaalinen, aloitekyvyn puute (minimaalisuus) voi olla seurausta Venäjän toteuttamasta kaksoisvalvonnasta, joka lisää kontrollia. Samoin pitkät  komentoketjut pidentävät päätöksentekoaikaa lähes kaikilla tasoilla.

Armeijakuntien toimintakykyä heikentää myös vääristynyt kuva todellisesta tilanteesta, joka on seurausta yksiköihin juurtuneesta tavasta vääristää tilannekuvauksia ja raportteja joukkojen tehokkuudesta. Tavanomaista on laatia raportteja, joissa vääristellään merkittävästi vihollisen ts. Ukrainan asevoimien, kokemia tappioita ja samalla luodaan vääristynyt kuva miehitetyille alueille sijoitettujen venäläisjoukkojen tehokkuudesta.

Useissa eri lähteissä on kuvattu joukkojen moraalia alhaiseksi, samoin yksiköiden tehokkuutta – etenkin tämä korostuu osastoissa, jotka on miehitetty heikommin koulutetuilla vapaaehtoisilla tai jopa pakkovärvätyillä. Tällaisten joukko-osastojen tappiot nousivat sodan alkuvaiheessa hyvin korkeiksi, ne menettivät jopa kolmanneksen tai enemmän vahvuudestaan offensiivisissa operaatioissa kaatuneina tai haavoittuneina. Kaatuneet ja haavoittuneet korvattiin pääsääntöisesti ”tykinruoaksi” kutsutulla miehistöllä. Näihin osastoihin kuuluneiden taistelijoiden varustus oli usein hyvin minimaalinen – rynnäkkökivääri ja kourallinen luoteja. (6)

Yksiköiden komentajille Venäjällä järjestetyt harjoitukset, tarkastukset ja erilaiset kurssit, jotka helpottavat etenemistä uralla ja ylennyksiä vanhemmiksi upseereiksi, harvoin – jos koskaan – kompensoivat miehistön heikkoa koulutustasoa, puutteellista päätöksentekokykyä ja olemattomia johtajaominaisuuksia, järjestelmä ei ole aiemmin juurikaan kannustanut itsenäiseen päätöksentekoon tai osoittamaan johtajuutta.

Miehistön palkkaus on alhainen, kuukausipalkka (sisältäen korvauksen taisteluihin osallistumisesta) on tavanomaisesti 300–400 USD kuukaudessa.

Arvioiden mukaan 1. ja 2. armeijakunta eivät nykyisillä – tai täysillä vahvuuksillaan kykene tavoitteellisiin hyökkäyksiin, kuin korkeintaan taktisella tasolla. Puolustustaistelussa 1. ja 2. armeijakunta eivät pysty tehokkaaseen puolustustaisteluun (täysilläkään vahvuuksilla), kun niihin kohdistuu Ukrainan asevoimien suorittama laajamittainen hyökkäys kahdella operatiivisella suunnalla. Käytännössä kummankin armeijakunnan primääritehtävä on Ukrainan laajamittaisen hyökkäyksen tapahtuessa pyrkiä viivyttämään hyökkääjää niin kauan, että Venäjän asevoimat ehtii lähettää yksiköitä miehitetyille alueille torjumaan hyökkäyksen.

Muita tekijöitä, jotka heikentävät 1. ja 2. armeijakunnan taistelutehokkuutta ovat muun muassa käytössä olevan tiedustelukaluston vähäisyys (poikkeuksena tilanteet, jolloin alueella on riittävästi Venäjän asevoimien tiedustelulennokki-- ja SIGINT-kalustolla varustettuja joukkoja); 1. armeijakunnan osalta heikkoa vastatulitoimintaa pidetään ongelmana; ei voi myöskään olla painottamatta sitä, että monimutkainen ja hidas päätöksentekomekanismi heikentävät miehitetyillä alueilla operoivien joukkojen, kuin myös armeijakuntien, tehokkuutta.

Ensimmäisen ja toisen armeijakunnan taistelevien joukko-osastojen koostumus ja rakenne ovat verrattavissa Venäjän asevoimien vastaaviin joukko-osastoihin. Ukrainalta miehitetyillä alueilla operoivien armeijakuntien hallinnosta ja logistiikasta vastaa kahdeksas armeija, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueella. Kahdeksannen armeijan esikunta, ja samalla Venäjän Ukrainan sotilasoperaation esikunta sijaitsee Novotšerkasskissa, Rostovin alueella.

Kirjoituksissani hyödyntämän, Informnapalmin laatiman, raportin ja muiden havaintojen perusteella voidaan todeta, että miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen tehokkuus ja iskuvoima ovat riippuvaisia siitä, kuinka paljon niihin, tai laajemmin miehitetyille alueille on sijoitettu Venäjän asevoimien ja maan muiden turvallisuuselinten vakituista väkeä tai sopimussotilaita, kuin myös siitä, kuinka nopealla aikataululla Venäjä kykenee (halua) toimittaa vahvistuksia sotatoimialueelle.

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf

2. Prometheus kustannuksen: Donbas in Flames – Guide to the Conflict Zone, s. 67.

Kuvan T-90A taistelupanssarivaunut kuuluvat Venäjän maavoimien 136. erillisen mekanisoidun prikaatin kalustoon. Prikaatin kotitukikohta sijaitsee Buinaksk’issa, Dagestanissa.

3. https://vienna.mfa.gov.ua/storage/app/sites/113/fsc/fsc966.pdf 

4. http://euromaidanpress.com/2015/08/28/ukraines-security-council-names-the-commanders-of-russias-hybrid-army-in-donbas/

5. https://vienna.mfa.gov.ua/storage/app/sites/113/fsc/fsc966.pdf 

6. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-gore-no-glory-for-war-veterans/28681378.html 

Lähteenä olen käyttänyt myös Informnapalmin julkaisemaa laajaa artikkelia ”Intelligence data on 1st and 2nd Army Corps of Russian Federation in occupied Donbas” ja ”Donbas in Flames – Guide to the Conflict Zone” kirjaa sekä Ukrainan puolustusministeriön keräämää aineistoa.

Olen myös hyödyntänyt Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua. 

Venäläistä panssarikalustoa miehitetyn Luhanskin alueella, Bilen taajaman kaakkoispuolella.