Pimeys laskeutuu Donbasin ylle – miehittäjä pakottaa ihmiset kodeistaan

 

Torstaista lähtien Venäjän johtamien joukkojen tulitoiminta Itä-Ukrainan sotatoimialueella on lisääntynyt huomattavasti, yksistään torstaina Ukrainan kontrolloimia alueita tulitettiin yhden päivän kuluessa saman verran kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä.

Eilen miehitetyn Donetskin alueen ”siviilijohtaja” Denis Pushilin ilmoitti mittavista väestön siirroista Venäjälle, tavoitteena on siirtää satojatuhansia ihmisiä miehitetyiltä alueilta. Väestösiirtoa perusteltiin ”Ukrainan provokaatiolla” ja mahdollisella ”kemiallisella iskulla”. Olimme tänään yhteydessä useisiin henkilöihin Donetskin alueella kuulostellen heidän tuntemuksia ja tiedustellen havaintoja näiltä päiviltä. Seuraavaksi lyhyt yhteenveto keskusteluista. Tilanteen räjähdysvaara huomioiden, en kuitenkaan tekstissä mainitse tarkkaa paikkakuntaa, missä havainto on tehty – kaikki havainnot on kuitenkin tehty miehitetyn Donetskin alueella, käsittäen tässä yhteydessä Donetskin kaupungin ja sen ympärillä, miehitetyillä alueilla, olevat kaupungit ja kaupunkityyppiset taajamat. Henkilöt ovat tuntemiamme jo ajalta ennen sotaa, joten tässä suhteessa heitä ja heidän tekemiä havaintoja voi pitää luotettavina.

Vaikka torstain tuli-iskuista maailman huomio kiinnittyi Stanytsia Luhanskaan ja Kindergarten №21 ”Каzkаn” ulkoseinään osuneeseen tykistökranaattiin, vammautuneisiin lastentarhanopettajiin ja hätääntyneisiin – pommisuojaan kiirehtineisiin – lapsiin, niin myös Donetskissa ja sen ympäristössä tulitus oli jatkuvaa ja ammunnan ääniä kantautui kaikkialle kaupunkialueelle. Viime vuonna oli Donetskin ympäristössä oli nähtiin ja kuultiin joitain yksittäisiä, merkittäviä, miehitysjoukkojen suorittamia tuli-iskuja, niin verrattuna tulitus on nyt olennaisesti raskaampaa ja erilaisten asejärjestelmien ääniä kantautuu kaikkialle Donetskin suurkaupunkialueelle. Näiltä osin havainnot olivat samoja eri puolilla suurkaupunkialuetta asuneiden henkilöiden kesken. Tästä voimme edetä yksityiskohtaisempiin havaintoihin, joista paljastuu hyvinkin kiinnostavia seikkoja, sellaisia, jotka eivät ainakaan lisää miehittäjän ja sen vasallien luotettavuutta.

Taisteluiden ohella havaintoja yhdistävänä tekijänä voidaan pitää Denis Pushilinin määräystä ”evakuoinneista” – johon paikalliset suhtautuvat hyvin ristiriitaisesti, moni onkin sitä mieltä, ettei kyse todellisuudessa ole ”evakuoinnista” vaan väestön pakkosiirrosta, tai sellaisen yrittämisestä. Vauhtia väestösiirtoon paikallisjohtajat yrittävät saada lupauksella 10 000 ruplasta, jonka Vladimir Putin maksaa heille Venäjällä. Tässä on todellakin huomioitava se, että kyse on ”Putinin kymmenestätuhannesta ruplasta” – Putin toimii takuuna rahoille.

Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta Donetskista on lähtenyt paikallisista* pääasiassa vanhuksia, sekä muutama sata orpoa, joita lähdettiin kuljettamaan Venäjälle lähes välittömästi Pushilinin ilmoituksen jälkeen. Lähtöintoa laskee huomattavasti muistot vuodelta 2014, jolloin moni lähti Venäjälle rakentaen haaveissaan tulevaisuutta Moskovassa tai Pietarissa, päätyen kuitenkin aivan jonnekin muualle – Venäjä siirsi tuhansia miehitetyiltä alueilta muuttaneita kauas itään Kiinan vastaiselle rajalle antamatta lupaa palata takaisin.

Nytkin Donetskin alueella liikkuu virallisia ja vähemmän virallisia tietoja siitä, että Venäjälle siirrettävät eivät saisi muuttaa takaisin miehitettyyn Itä-Ukrainaan tämän vuoden aikana. Toisaalta eräs keskustelukumppanimme sanoi, että ”Venäjällä täytyy olla vain viikon pari”. Muistot sodan alkuvuosilta yhdistettynä epämääräisiin juoruihin ja vahvistamattomiin tietoihin epäilemättä vähentävät muiden kuin ”toukkien” halukkuutta lähteä. (Toukaksi kuvattiin ihmistä, joka ei kykene itsenäiseen ajatteluun).

Kiinnostava, parinkin ihmisen esille nostama, havainto oli se, etteivät paikalliset usko Ukrainan iskevän busseihin. Naapurustoissa oli jo spekuloitu ”tiedoilla” Ukrainan muodostamasta uhasta bussikolonnille, mutta juuri kukaan ei uskonut virallista propagandaa Ukrainan halusta iskeä linja-autokolonniin. Sen sijaan jo keskusteluissa tuotiin esille se mahdollisuus, että paikalliset ”viranomaiset” tulittavat busseja saadakseen kaipaamiaan siviiliuhreja. Asukkaat tuntuvat ymmärtävän sen, että tarvitaan siviiliuhreja, ja että – tämä irvokkaaksi kuvattu, evakuoinniksi kutsuttu, komedia – on olemassa juuri tällaista tarkoitusta varten. Ihmiset haluavat mieluummin pysyä kotona kuin lähteä Venäjälle, edes lasten pelottelu ei näytä ajavan perheitä suurin joukoin pakoon.

Keskusteluissa nousi esille eräs vähäiseltä vaikuttava seikka, joka itse asiassa on hyvinkin merkittävä. Ainakin eräissä päiväkodeissa oli perjantain kuluessa opettajien ja ”muiden henkilöiden” (emme tiedä keiden) toimesta peloteltu lapsia, kuvailtu kuinka asuminen muuttuu vaaralliseksi, ja että on pakko muuttaa pois – Venäjälle. Kiinnostavaksi tämän tekee se, että lasten pelottelu ja kehottaminen muuttamaan alueelta vanhempineen alkoi ennen Denis Pushilinin perjantaista ilmoitusta. Lapset puhuivat asiasta äidilleen jo ennen Pushilinin ilmoitusta, ja tuntemamme henkilötkin olivat keskustelleet asiasta keskenään ennen Pushilinin puhetta kuultuaan lastensa huolestuneet sanat. Näyttää siis siltä, että Venäjän miehittämillä alueilla on laadittu varsin pitkälle menevät suunnitelmat sodan eskaloinniksi yhdistettynä suunnitelmaan siitä, kuinka Venäjä saadaan näkyvästi (ts. virallisesti) paikalle. Tarvittaessa on oltu valmiit uhraamaan alueen asukkaita, jotta saadaan siviiliuhreja ja sen myötä vereviä propagandauutisia.

On kuitenkin ryhmä paikallisia, jotka eivät saa poistua alueelta, eivät edes Venäjälle. Nimittäin keski-ikäiset ja sitä nuoremmat miehet,** joihin on tarkoitus kohdistaa ”pakko-otto” aluepuolustusprikaateihin. Halukkuutta värväytymiseen ei kuitenkaan näytä olevan, innokkaimmat (palavasydämisimmät kremliinit) ovat jo värväytyneet tai kaatuneet kahdeksanvuotisessa sodassa. Enää miehet ja pojat eivät näytä olevan halukkaita osallistumaan sotaan Ukrainaa vastaan, ymmärrykseni mukaan pakkovärväys herättää vihamielisiä ajatuksia. Seuraako vihamielisiä ajatuksia vastarintaan ryhtyminen, tai edes sellaisen ajatteleminen?

 

Marko

*: Venäjältä sodan aikana alueelle vapaaehtoisesti muuttaneita näyttää palaavan Pushilinin ilmoituksen jälkeen Venäjälle.

**: Luonnollisesti vaikutusvalta ja suhteet sekä kontaktit pelastavat pakkovärväykseltä, köyhemmillä ja huono-osaisten suurella joukolla tällaisia suhteita ei välttämättä ole.

Donetskilaislapset odottavat pakkosiirtoa Venäjälle – tätä on Eurooppa 2022.

Havaintoja Ukrainan sodasta helmikuulta 2019

Helmikuu on jo päättynyt, joten tässä vaiheessa maaliskuuta on hyvä tehdä summaus edellisen kuun tapahtumiin Ukrainan sotatoimialueella. Pikainenkin katsaus tilastoihin kertoo kuitenkin sen, että tammikuuhun verrattuna helmikuussa miehitysalueilla operoivat venäläisjoukot olivat aktiivisempia, tulittivat ukrainalaiskohteita tammikuuta enemmän raskailla Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä (kuten 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimet, 122 mm ja 152 mm tykistöjärjestelmät). Sotatoimista johtuvat siviilitappiot lisääntyivät, samoin siviilikohteiden tulittaminen erilaisilla asejärjestelmillä.

Helmikuun ikävin tapahtuma oli epäilemättä useamman siviilin hengen vaatinut miinaan ajo. Lauantaina (23.2.2019) noin kello 12:30 miehitetystä Donetskista Olenivkan kautta kohti demarkaatiolinjaa ajanut Hyundai tila-auto/pikkubussi ajoi panssarimiinaan lähestyessä venäläisjoukkojen kontrolloimaa tarkastusasema-aluetta kaupungin alueella.

Alueelta saatujen tietojen mukaan tila-auto ajoi tien piennaralueelle, jossa se ajoi panssarimiinaan, räjähtäen tuhoisin seurauksin. Kaksi tila-autossa ollutta siviiliä kuoli räjähdyksen seurauksena kolmen joutuessa sairaalahoitoon, sairaalahoitoon joutuneista kaksi loukkaantui vakavasti.

Tuhoutunut Hyundai pikkubussi Olenivkassa tiellä A288 eli H20. (1)

Helmikuussa Ukrainan hallinnassa olevien alueiden siviilikohteita tulitettiin lukuisia kertoja, tulituksissa vaurioitui tai tuhoutui 12 erilaista siviilirakennusta ja vammautui neljä siviiliä. Etenkin helmikuun toisella puoliskolla siviilikohteita tulitettiin toistuvasti raskailla asejärjestelmillä. Ystävänpäivänä 14. helmikuuta miehitetyn Horlivkan alueelta ammuttiin ainakin yksi laserohjattu 152 mm 2K25 Krasnopol -tykistökranaatti Novoluhansken alueelle, tulituksessa tuhoutui täysin asuinrakennus piharakennuksineen. Onneksi iäkäs asukas selvisi tulituksesta pintanaarmuin.

päivämäärä	paikkakunta	asejärjestelmä	huom.
14.2.2019	Novoluhanske	152 mm	Krasnopol laserohjattu tykistökranaatti
18.2.2019	Vodiane	152 mm
19.2.2019	Vodiane	82 mm krh
20.2.2019	Zolote-4	30 mm	AGS-17 ”Plamja”
24.2.2019	Novooleksandrivka	120 mm krh
24.2.2019	Zolote-4	120 mm krh
25.2.2019	Novoluhanske	82 mm ja 120 mm krh
28.2.2019	Troitske	82 mm krh

Ukrainan asevoimien tappiot 1. – 28. helmikuuta ovat kahdeksan kuollutta ja 38 sotatoimissa haavoittunutta, vastaavat lukemat tammikuulta  2019 sotatoimialueella olivat 7 kuollutta ja 23 haavoittunutta ukrainalaissotilasta ja upseeria. Taisteluiden intensiteetin kasvu näkyy jonkin verran kasvaneina tappiolukuina mutta yhtälailla venäläisjoukkojen entisestään lisääntyneenä epäsuorantulen käytöllä.

Tammikuuhun verrattuna Venäjän johtamat joukot tulittivat helmikuussa selkeästi enemmän ukrainalaiskohteita Minsk II -sopimuksessa kielletyillä raskailla asejärjestelmillä. Yleisimmin käytetty asejärjestelmä epäsuorassa tulessa olivat 82 mm kranaatinheittimet, niiden lisäksi 120 mm kranaatinheittimiä käytettiin selkeästi tammikuuta enemmän, aivan kuten 122 mm ja 152 mm tykistöjärjestelmiäkin. Helmikuussa miehitetyiltä alueilta käsin ammuttiin myös yksittäisiä 122 mm raketteja ukrainalaisasemiin, yksittäiset raketit ammuttiin todennäköisesti yksiputkisella kolmijalalle sijoitettavalla Grad-P:llä raketinheittimellä (kuva alla).

122 mm 9P132 Grad-P. (2)

Kuvaavaa helmikuun taisteluille oli myös se, että Ukrainan asevoimien yksiköt ja niitä tukevat joukko-osastot tuhosivat useita Venäjän ja sen proxy-joukkojen ajoneuvoja, joukossa myös panssaroituja ajoneuvoja, panssarintorjuntaohjuksin tai kranaatinheittimin. Panssarintorjuntaohjuksilla tuhottiin myös vihollisen linnoitettuja pesäkkeitä, yleisesti käytetty panssarintorjuntaohjus oli ukrainalainen Stugna-P.  Samoin vastatykistötulta (tulituksessa käytettiin kranaatinheittimiä) kohdistettiin useita kertoja ilmatiedustelun avustamana venäläisjoukkojen asemiin ja varastoihin. Lentotiedustelussa ukrainalaisjoukot hyödynsivät joko nelikoptereita tai mini-tiedustelulennokkeja.

Ukrainalaislähteiden mukaan tämän vuoden puolella Venäjä ja sen tukemat proxy-joukot ovat suorittaneet miehittämättömillä tiedustelulennokeilla/ nelikoptereilla enemmän kuin 170 tiedustelulentoa   Ukrainan ilmatilassa, esim.  14. – 20. helmikuuta välillä Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat joukot rekisteröivät 38 venäläisjoukkojen suorittamaa tiedustelulentoa lennokeilla Ukrainan ilmatilassa. Tällä hetkellä lentoja on keskimäärin kolme vuorokaudessa.

Tiedustelulentojen lisäksi miehitetyillä alueilla etenkin ns. aluepuolustusjoukkoihin kuuluvat yksiköt ovat suorittaneet tiedustelulentoja sekä pienimuotoisia ilmaiskuja siviilikäyttöön tarkoitetuilla, kustomoiduilla, nelikoptereilla. Tällaisen kustomoidun nelikopterin ukrainalaisjoukot pudottivat tammikuun puolella Svitlodarskin alueella, kyseiseen kopteriin oli asennettu 30 mm automaattikranaatinheittimen VOG-17M -kranaatti räjähdelastiksi.

Venäläisten tiedustelulennokkien pääasialliset operointialueet 2/2019.

Lennoista kaksi on ylittänyt maiden välisen rajan, toinen miehitettyjen alueiden ulkopuolelta Luhanskin oblastin alueelta Venäjältä suoraan Ukrainan ilmatilaan ja toinen vastaavasti lensi Venäjältä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ylle Berestoven alueen kohdalta palaten saman alueen kautta Venäjän ilmatilaan, jälkimmäisessä tapauksessa lennokki tunnistettiin venäläiseksi Forpost -tiedustelulennokiksi, joka pohjautuu israelilaiseen IAI Searcher II tiedustelulennokkiin, jollaisista Venäjän puolustusministeriö teki Israelin kanssa kaupat v. 2010. Valtaosa venäläisten lentotiedustelusta lähtee ja palaa takaisin sen Ukrainalta miehittämille Donbasin alueille.

Osa muistakin tiedustelulennokeista on kyetty tunnistamaan, joukossa on ollut muun muassa Orlan-10 ja minikokoisia Granat-1 sekä Eleron-3SV mallisia tiedustelulennokkeja, jollaisen ukrainalaisjoukot pudottivat maaliskuun 1. 2019 Svitlodarskin alueella.

Miehitetyltä Krimin niemimaalta Venäjän ilmavoimat suoritti helmikuussa tiedustelu- ja valvontalentoja Mustanmeren sekä Asovanmeren ylle. Kalustona oli pääasiassa Sukhoi Su-27 ja Su-30 ilmaherruus-/monitoimihävittäjät ja Sukhoi Su-24MR tiedustelukoneet sekä Beriev Be-12 merivalvontaan/sukellusvenetorjuntaan tarkoitetut lentoveneet. Yhtälailla Venäjä on suorittanut säännöllisiä tiedustelulentoja maidenvälisellä koillisella maarajalla, sekä Rostovin oblastin alueelta Asovanmeren ylle. Tiedustelukoneilla suoritettavia lentoja manner-Venäjältä Ukrainan alueiden tuntumaan on 2-3 lentoa viikossa, joiden päälle tulevat tunniste- ja muut lennot muilla lentokoneilla sekä helikoptereilla.

Donetskin pommi-iskut 18. helmikuuta

Aamulla ennen kello 08:00 helmikuun 18. Donetskin keskustassa räjähti 2 – 3 pientä räjähdettä, räjähteistä yksi räjähti lähellä Park Inn hotellia, jossa muun muassa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat asuvat ja jossa heillä on asemapaikka. Samassa hotellissa yöpyvät myös alueella vierailevat ulkomaalaisen median edustajat. Toinen pienitehoisista räjähteistä räjähti noin 300 metrin päässä ensimmäisestä pommista lähellä Donetskin keskustassa sijaitsevia miehitysvoimien haltuunsa ottamia hallintorakennuksia, joita paikallinen propagandamedia sekä venäläismediat nimittävät Donetskin ”kansantasavallan” hallintorakennuksiksi. Alueella on myös Donetskin ”kansantasavallan” tämän hetkisen johtajan Denis Pushilinin asunto. Kuulohavaintojen mukaan alueella räjähti myös kolmas pienitehoinen räjähde. (3)

Olin samana päivänä yhteydessä Donetskiin, keskustelin kahden henkilön kanssa. Kumpikin oli kuullut pommi-iskuista, toinen heistä oli keskustellut henkilön kanssa, joka oli ollut kaupungin keskustassa räjähdyshetkenä. Siitä huolimatta, että räjähdykset tapahtuivat kaupungin ytimessä, ne eivät vaikuttaneet millään tapaa elämään keskustan ulkopuolella.

Paikalliset – venäläisten rahoittamat – propagandajulkaisut ynnä venäläispropaganda levittivät kuitenkin ”uutista”, jonka mukaan ukrainalaiset iskivät ”tiedustelulennokeilla” Donetskiin. Se, että asukkaat eivät kertoneet havainneensa tiedustelulennokkeja kertaakaan, eikä sotilaallinen toiminta millään muotoa muuttunut kaupungissa – Donetskin keskustan puolustus ei tehostunut seuranneina päivinä – kertoo omalta osaltaan sen puolesta, että kyse on aivan jostain muusta kuin ulkoisesta hyökkäyksestä. Onkin hyvin todennäköistä, että tämä pommi-iskujen sarja oli muistutus paikalliselle ”poliittiselle eliitille” komentosuhteista, muistamme, että viime vuonna Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja – sotarikollinen – Aleksandr Zahartšenko kuoli pommiattentaatissa, ja seuranneessa puhdistuksessa valtaan nousi Denis Pushilin, joka sai ”avukseen” joukon virkamiehiä Venäjältä.

Nämä pommiattentaatit ja iskut ovat arkea miehitetyillä alueilla, alueen johto ratkoo välejään tarvittaessa attentaatein mutta myös Venäjä ”poistaa päiviltä” heille epämieluisaa tai tarpeettomaksi käynyttä väkeä pommi-iskuilla tai muin keinoin (palkkamurhat, teloitukset). Tällaisia pommiattentaatteja käytetään myös maskirovkana (siirtämään huomio Venäjän toimista Ukrainassa toisaalle – Ukrainaan).

Donetskin alueella, kaupungin itäpuolella Makiivkassa, suoritettiin 25. helmikuuta 2019 pommi-isku-yritys Donetskin ”kansantasavallan” ”sisäministeriön” yksikön komentajaa vastaan. (4) Pommi oli sijoitettu häntä kuljettaneen auton alustarakenteisiin, komentaja selvisi attentaatista hengissä. Räjähdys tapahtui yhdessä ”Somali” pataljoonan tukikohdista. Käynnissä olevan sodan kuluessa lukuisiin sotarikoksiin syyllistyneen pataljoonan komentajana on toiminut attentaatissa helmikuussa 2017 surmattu, itsekin sotarikoksiin syyllistynyt, Mikhail ”Givi” Tolstykh.

Se, että Donetskissa ja miehitetyillä alueilla kyetään suorittamaan pommi-iskuja kohteissa, joiden vartioinnin pitäisi olla tiukkaa, kertoo omalta osaltaan sen, että nämä paikalliset militanttikomentajat ja muu eliitti ovat itsekin pelinappuloita, joista tarvittaessa päästään eroon tavalla tai toisella. Toisinaan riittää ohjeistus poistua alueelta, näin kävi donetskilaiselle Andrei Purginille, joka sodan alettua sai hetken nauttia hedelmistä, kunnes ristiriidat muun muassa Denis Pushilinin kanssa johtivat siihen, että hänen oli poistuttava miehitetystä Donetskista ”turvallisemmille vesille”. Kaikissa tapauksissa tämä alueelta poistuminen ei kuitenkaan riitä vaan kohdehenkilö, syytä tai toisesta johtuen, halutaan poistaa päiviltä. Toisinaan syynä ovat henkilön omat teot, mutta esim. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla syyt ovat usein monitahoisemmat, ja eräs niistä on tarve pitää nämä militanttikomentajat ja paikallinen eliitti ”varpaillaan”, muistuttaa heitä heidän kuolevaisuudesta.

Marko

1. https://twitter.com/Liveuamap/status/1099300386115067904 

2. Kuva sivulta zik.ua.

3. https://112.international/conflict-in-eastern-ukraine/three-explosions-near-residence-of-terrorist-leader-in-donetsk-37105.html 

4. https://112.international/conflict-in-eastern-ukraine/car-with-head-of-donetsk-interior-ministry-blown-up-in-occupied-makiivka-37311.html 

Ukrainan asevoimien tappiolukemat Операція об'єднаних сил / Joint Forces Operation Facebook-sivulta sekä unian.info -verkkosivulta.

Kuulumisia terrorihallinnon miehittämästä Donetskista

Suomalaisen median välittämien uutisten perusteella saattaisi kuvitella, että sota Ukrainassa on lakannut olemasta, että melkoinen osa Ukrainaa ei enää ole terrorihallinnon miehittämää – Krim on edelleen miehitetty aivan kuten on osia Itä-Ukrainastakin. Terrorihallinnolla viittaan aivan suoraa Venäjään, Venäjän tämänhetkisestä hallinnosta on hyvä käyttää juuri sitä nimeä, jonka he ansaitsevatkin, sillä niin paljon kauhua ja kuolemaa Vladimir Putinin hallintokoneisto on kylvänyt Venäjälle sekä erityisesti maan rajojen ulkopuolelle viime vuosina. Kyse on totalitarismiin luisuvasta, ehkäpä jo luisuneesta, hallinnosta, jonka työkalupakissa näyttää olevan vain yksi työkalu ongelmien ratkaisuun – turvautuminen väkivaltaan. Viimeisten viikkojen kuluessa olemme saaneet jälleen hiukan uutisia Donetskista, joten on vaihteeksi hyvä kertoa ihmisille siitä, millaista tavallisten asukkaiden arki miehitetyssä kaupungissa on.

Asemiehiä Donetskissa "Bakiny'issa" (Бакинах) lokakuussa 2018. 

Ensin yleisluontoisesti mielialasta ja tilanteesta Donetskissa

Olemme olleet muutamien viime päivien kuluessa tiiviimmin yhteydessä läheisiimme ja ystäviimme Donetskissa. Heidän mukaan mieliala kaupungissa on heikentynyt entisestään – ihmiset ovat surullisia ja ahdistuneita. Kaupungin ”henkeä” voisi kuvata tällä hetkellä matalaksi ja ilottomaksi, ihmisiä on liikkeellä vähän – myös keskusta vaikuttaa siellä harvemmin vierailevien mielestä todella autiolta verrattuna aikaan ennen sotaa. Tilannetta heikentää kehno taloudellinen tilanne, hinnat ovat nousseet entisestään – vaikka kaupoissa olisikin ostettavaa, tavallisten kansalaisten ostovoima on heikentynyt hintojen nousun sekä palkkojen että eläkkeiden maksuongelmien myötä niin paljon, että rahat riittävät juuri ja juuri elämän perustarpeiden täyttämiseen. Eräät tuttumme eivät ole ostaneet vaatteita tämän vuoden puolella ollenkaan.

Ongelmia lisää infrastruktuurin rapistuminen esim. monin paikoin Donetskin alueella vesijohtoverkko on kuvainnollisesti sekä konkreettisesti romahtamistilassa, veden saannissa on ongelmia sen ohella, että vesi on paikoin täysin juomakelvotonta. Muun muassa osassa Donetskia talousvesi haisee voimakkaasti ”lääkkeiltä”, vettä ei voi käyttää muuhun kuin siivous- ja pyykinpesuvetenä. Kaikki juotavaksi tai ruoan laittoon tarkoitettu vesi on joko ostettava tai hankittava muualta.

Moni toivoi, että syksyn koitettua tilanne kohentuisi edes hiukan, että vettä olisi käyttöön edes hiukan enemmän, mutta kesään verrattuna mikään ei ole muuttunut paremmaksi.

Minun on mahdotonta sanoa millainen tilanne on koko Donetskissa, mutta taannoin Makiivkassa, Donetskin itäpuolella, sadat ihmiset hakeutuivat hoitoon juotuaan huonolaatuista vesijohtovettä, josta voisi päätellä, että vesihuolto kautta koko Donetskin alueen on surkeassa kunnossa. Makiivkassa syyksi joukkosairastumisille paljastui puutteellinen vedenpuhdistus.

Donetskin pohjoinen vedenpuhdistamo sijaitsee käytännössä demarkaatiolinjalla, se on kärsinyt vaurioita sodassa sekä on usein poissa käytöstä sotatoimien seurauksena.

* * *

Meille on myös kerrottu, kuinka tyhjilleen jätettyihin asuntoihin on muuttanut uusia asukkaita. Asuntojen oikeat omistajat ovat aikaa sitten poistuneet kaupungista, kuka minnekin, mutta tämän vuoden puolella uusia ”naamoja” on muuttanut entistä enemmän tyhjinä olleisiin. L:n kotitaloon on ilmaantunut uutena asukkaana sotilasasuun sonnustautunut henkilö. Kukaan ei tiedä hänen nimeä, pukeutumisesta ja varustuksesta sekä aksentista päätellen hän on alueelle saapunut ”venäläissotilas” (todennäköisemmin upseeri) – yksi niistä sadoista, joille miehitettyjen alueiden ”hallinto” on luovuttanut rikollisesti takavarikoimansa asunnon käyttöön.

”Poliittisesta” tilanteesta Donetskissa

Viime aikoina Donetskin ”poliittinen” tilanne on herättänyt keskustelua, tässä on toki syytä todeta jo alkuun se, että ”poliittista” tilannetta donetskilaiset tuttumme ja läheisemme, niiltä osin kuin se heitä kiinnostaa, ovat nimittäneen teatteriksi, mikä kuvaa parhaiten sikäläisiä tapahtumia. Donetskin ja laajemmin miehitettyjen alueiden ”politiikka” on teatteria, jossa jokainen – uskoakseni – tietää sen, että kyse on vain kulisseista, joiden avulla yritetään synnyttää kuvaa jostain, jota ei alueella miehityksen alun jälkeen ole edes ollut.

Venäläistahojen nostettua Denis Pushilin valtaan militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon likvidoinnin jälkeen, on Donetskiin saapunut Venäjältä uusia ”viranomaisia” sekä neuvonantajia. ”Korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi” nimitettiin venäläinen Andrei Kim,* hänen jälkeen Venäjältä on saapunut muun muassa Aleksandr Kazinovits – hänkin mitä ilmeisimmin ”oikeuslaitoksen” palvelukseen.

Se, että hallintoon tuodaan uusia miehiä Venäjältä, kertoo ennen kaikkea siitä, että ”Zahartšenkon klaanista” halutaan päästä eroon. Aleksander Zahartšenkon likvidoinnin jälkeen tämän lähipiiriin kuulunut ”talous- ja veroministeri” Aleksander Timofe'ev sekä Zahartšenkon neuvonantaja ja ”poliittinen ideologi” Aleksandr Kazakhov poistuivat Venäjälle.

Edellistä alleviivaa Venäjältä tihkuvat tiedot, joiden mukaan Denis Pushilin raivasi pois Zahartšenkon rikollissyndikaatin. Tietenkin, jos tarkkoja ollaan, ei Pushilin häntä raivannut pois vaan henkilöt/tahot Venäjällä päättivät poistaa päiviltä omapäisenä pidetyn Aleksandr Zahartšenkon, ja samalla pöytää puhdistettiin muutenkin Zahartšenkon lähipiirin poistuessa Venäjälle. Suomalaisittain kiinnostava juonne tässä on se, että muuttuuko propagandisti Putkosen palvoma Zahartšenko jossain vaiheessa myös hänen teksteissä rikollissyndikaatin johtajaksi ”kansallissankarin” sijaan?

Yleisesti ottaen, vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä siitä mihin suuntaan tilanne Itä-Ukrainassa jatkossa etenee. Todennäköisesti emme ole vielä nähneet kaikkia Zahartšenkon puhdistuksen jälkeisiä henkilömuutoksia. Valmistautuminen näytösluonteisiin marraskuun 11. ”vaaleihin” on ainakin alkanut.

Jaettu donetskilaisiin koteihin lokakuussa 2018.

Marko

*: uutisoitu myös:

https://censor.net.ua/blogs/3092606/grajdanskaya_voyina?fbclid=IwAR2AiaOvkCLzbgZ6dhUsdOrXJq214YjSIBiKyAZMUBdSXZuWCL5P4jcYGQE 

Kuvat via @hochu_dodomu ja @loogunda. 

Onko FSB:n rooli kasvamassa miehitetyssä Itä-Ukrainassa?

Luodaan vielä lyhyt katsaus siihen, mitä Itä-Ukrainassa Donetskin alueella on tapahtunut militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon kuolemaan johtaneen attentaatin (31. elokuuta 2018) jälkeen.

Zahartšenkon kuolema ei nostattanut mitään sisäistä valtataistelua, vaan hyvin pian  Zahartšenkon seuraajaksi nimitettiin Dimitri Trapeznikov, entinen Shakhtar Donetskin fan-clubin johtaja. Trapeznikov ehti toimia alueen näennäisenä johtajana vain muutaman päivän ajan kunnes 7. syyskuuta Denis Pushilin nimitettiin Trapeznikovin tilalle Donetskin ”kansantasavallan” johtajaksi, jälkimmäisen vannoessa kuuliaisuutta hänet syrjäyttäneelle Pushilinille.

Se, että totalitaarisesti hallitulla alueella, sen voimakkaana pidetyn johtajan kuoltua, ei syntynyt minkään sortin valtataistelua vaan ”virkanimitykset” tapahtuivat ”ilmoitusluontoisesti”, kertoo omalla tavallaan pinnan alla vallitsevasta (puolittain näkymättömissä olevasta) kontrollista, joka tulee Ukrainalta miehitettyjen alueiden rajojen ulkopuolelta – Venäjältä. Mikäli tällaista selkeää ulkoista kontrolloijaa ei olisi, ja mikäli sillä ei olisi sormensa attentaatissa mukana, on hyvin epätodennäköistä, että valta olisi siirtynyt yhden henkilön kautta toiselle nähdyn sävyisästi.

Eräiden arvioiden mukaan, ainakin väliaikaisesti, päädyttiin Denis Pushiliniin, Moskovalle oli tarve nimittää attentaatissa menehtyneen, omapäisen ja voimakasluontoisen, Zahartšenkon tilalle ”sopivampi” ja ”sopuisampi” henkilö, ja jotta kaikki olisi mennyt ”taiteen sääntöjen mukaan” ja jotta Pushilinin mandaatti näyttäisi mahdollisimman laajalta, hänen nimityksensä vahvisti Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankongressi”.

On myös hyvä huomioida, että Pushilinin nimityksen aikoihin (syyskuun 7. päivä) miehitetyssä Itä-Ukrainassa paikalliset propagandamediat kuin myös Venäjällä mediat alkoivat jakaa materiaalia, jonka mukaan Zahartšenkon aikainen "elinkeino ja veroministeri" Aleksander Timofe'ev käytti valta-asemaansa väärin, varasti yksityistä sekä julkista omaisuutta , sekä painosti yrittäjiä toimimaan haluamallaan tavalla. Paikallisten tietojen mukaan Timofe’ev vei Venäjälle paetessaan mukanaan yli 12 miljoonaa dollaria.

Timofe’eviä Venäjälle seurasi Zahartšenkon ”neuvonantajana” toiminut – poliittiseksi ideologiksikin toisinaan tituleerattu – Aleksandr Kazakhov.

Venäjän hallitus on koonnut FSB:stä ryhmän lähettäen sen ”avustamaan” paikallisia tahoja Zahartšenkon hengen vieneen attentaatin tutkimuksissa. On toki aiheellista pohtia, että miksi Venäjä, joka väittää, ettei se sodi Ukrainassa, lähettää Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n jäsenistä kootun ryhmän ”avustamaan” paikallisia "viranomaisia" tutkimuksissa. Miksi maa, joka väitteidensä mukaan, ei ole osallinen sotaan, on hanakasti valmis puuttumaan tapahtumien kulkuun Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla? Tähän retoriseen kysymykseen ei tarvinne edes vastata. Kysymykseen ”miksi” yksinkertaisin vastaus on, siksi, koska Venäjä sotii Ukrainassa.

On arvioitu, että Aleksandr Zahartšenkon kuoleman seurauksena Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:stä tulee Kremlin tärkeimpiä, jollei tärkein, työkalu Ukrainalta miehitetyn itäosan ns. (sisä)politiikan toteuttamisessa.

Syystalvesta 2017 Luhanskissa suoritettiin ”joulusiivous”, jonka seurauksena valta alueella vaihtui Igor Plotnitskin poistuessa, paetessa, Venäjälle. Plotnitskin syrjäyttämisessä käytettiin osaltaan hyödyksi Zahartšenkolle alisteisia joukkoja Donetskista. Myös Plotnitskin syrjäyttämisessä jäljet johtavat Venäjälle.

Kuvakollaasissa, yllä, Donetskin ”kansantasavallan” Spetsnazin BTR-80 kuvattuna harjoituksissa ja myöhemmin samainen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvo 21.marraskuuta 2017 Luhanskissa.

On arvioitu, Venäjän hallinnon merkittävimpiä tehtäviä tulee olemaan Donetskin ja Luhanskin alueiden johtajien "ensimmäisen aallon" poistaminen, johtajien, jotka ovat tietoisia Venäjän Ukrainan alueella tekemistä rikoksista, mukaan lukien Malaysia Airlinesin lennon MH17 Boeing 777-200ER:n pudottaminen 17. heinäkuuta 2014. ”Ensimmäisen aallon” militanttijohtajista ja joukko-osastojen komentajista Zahartšenkon ohella moni muu on jo kuollut, usein epäselvissä olosuhteissa. (1)

Donetskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta julkaistiin 17. syyskuuta 2018 video, jolla tiedotteen mukaan, esiintyi Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n laskuun työskennellyt ”sabotööri” Alexander Pogorelov, jota syytetään Aleksandr Zahartšenkon tappaneesta attentaatista.

Kuvakaappaus @den_kazanskyn twittertili.

Esitellessään Pogorelovin ”syyllisenä”, nämä miehitetyillä alueilla työskentelevät ”viranomaiset” näyttävät tyystin unohtaneen sen, että samainen Alexander Pogorelov vangittiin – todennäköisesti samaisten ”viranomaisten” toimesta – Donetskin alueella marraskuussa 2017 ja hän on siitä lähtien ollut vangittuna.

Zahartšenkon likvidoinnin eurooppalainen ulottuvuus

Aleksandr Zahartšenkon kuolemaan liittyy myös Venäjän EU:n jäsenmaihin suuntaamaa, konkreettista, vaikuttamista – tai sen yrittämistä. On kuitenkin parempi sanoa jo alkuun, että Venäjä ei näytä onnistuneen yrityksissään masinoida Aleksandr Zahartšenkolle muistotapahtumia EU:n alueella. (2) Oma asiansa on sitten se, että onko Venäjän onnistunut venäläisille kohdennetussa propagandassa synnyttää kuva, jonka mukaan Zahartšenkon kuolema olisi koskettanut suurempiakin kansanjoukkoja Euroopassa. En ole havainnut vastaavaa toimintaa harjoitetun Suomessa, sen sijaan eräät tahot Suomessa kuin myös eräät suomalaiset, kuten Janus Putkonen, on koettanut synnyttää mielikuvaa siitä, että jonkin sortin ”kansallissankari” menehtyi attentaatissa.

Kahdessa EU:n jäsenvaltiossa, Ranskassa ja Italiassa, Venäjän onnistui synnyttää muistomarssi Zahartšenkon kunniaksi. Italiassa pienimuotoiseen muistotilaisuuteen/ -marssiin kutsuttiin osallistujia olemattoman (paperilla olemassa oleva) ”Venetsian kansantasavallan” neuvostoista, paikalle kutsuttiin myös muiden vastaavien organisaatioiden jäseniä.

Pariisissa järjestettyyn tilaisuuteen saapui, arvioiden mukaan, reilut 30 osallistujaa, tähän määrään on laskettu myös Venäjän suurlähetystön henkilökuntaa sekä henkilökunnan perheenjäseniä. Pariisin tilaisuuden organisoijana toimi Association des Cossacks de Francen presidentti (ataman) Gennadi Shmyrev, aktiivisesti järjestelykomiteassa oli mukana myös Ranska-Donbass -komitean perustaja ja johtaja André Michel Chanclu. Chanclu kuuluu myös antiukrainalaisen ”Novopole” organisaation järjestelykomiteaan.

Nämä, sinänsä pienet, tapahtumat omalta osaltaan osoittavat sen, kuinka aktiivisesti Venäjän valtioon liitettävät tahot pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin monella eri tasolla. Propaganda tuodaan myös ”katutasolle” tapahtumien muodossa, jotka pyritään naamioimaan spontaaneiksi tapahtumiksi – kansalaisjärjestöjen luomuksiksi. Harva välttämättä tiedostaa sitä, kuinka sidoksissa Venäjään tällaiset ”kansanlaisjärjestöt” voivatkaan olla.

Kuten totesin, Suomessa Zahartšenkon muistolle ei tietääkseni marssittu, mutta Suomeenkin on rantautunut viime vuosina kansalaisjärjestöjen, kuten Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI, järjestämänä Venäjän tarinaa toistavia tapahtumia esim. kuolemattoman rykmentin marssi toukokuussa voitonpäivänä, jotka Venäjällä on valjastettu tätä nykyä täysin valtiopropagandan palvelukseen.

Propagandisti Putkonen Moskovan esittämien ”todisteiden” pauloissa

Venäjä julkaisi parisen päivää sitten uusia ”todisteita”, jotka sen mukaan osoittavat Ukrainan syyllistyneen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen heinäkuussa 2014 – todennäköisesti tämän ”uutisen” tarkoituksena on vain synnyttää sekaannusta ja lisätä disinformaatiotulvaa ennen tulevia, MH17 pudottamisen rikostutkintaa suorittavan tahon (JIT) sekä Bellingcatin, tiedonantoja. Syyskuussa on tiettävästi tarkoitus julkistaa ajankohta, jolloin MH17 pudottamiseen liittyvän oikeudenkäynnin pitäisi alkaa. Nämä Venäjän uudet ”todisteet” on jo osoitettu disinformaatioksi, kuva- ja videoväärennöksiksi etc.

Ei myöskään pidä unohtaa Skripalien myrkytykseen liittyvää kohua, heidän myrkytyksestä epäiltyjen GRU:n agenttien haastattelu Russia Todayssa kun ei välttämättä sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, josta Venäjä halunnee siirtää huomiota pois. Käytännössä haastattelu vain alleviivasi kaksikon osallisuutta.

Entinen DONi Newsin päätoimittelija – propagandisti – Janus Putkonen näyttää tarttuneen kaikella antaumuksella kiinni näihin, venäläisten esittämiin uusiin todisteisiin Ukrainan syyllisyydestä, ihmetellen myös sitä, että ne eivät suuremmin ole saaneet huomiota Suomessakaan. Eivät ainakaan sellaista mitä Putkonen kaipaisi!

Kuvakaappaus Janus Putkosen Facebook-tililtä.

Kuvakaappaus Ivan Putkov eli Janus Putkonen Facebook-tililtä (17.9.2018).

Tietenkään Putkonen ei uhraa sekuntiakaan sille ajatukselle, että nämä Venäjän uudet ”todisteet” kumoavat lukuisia sen vanhoja väittämiä – tai ovat ristiriidassa niiden kanssa. Eikä Putkosta näytä lainkaan häiritsevän sekään, että yhtä lailla nämä ”todisteet” ovat ristiriidassa hänen omien ”tutkimustensa” kanssa, kuin myös lukuisten ”uutisten” kanssa, joita hän on – oikeina – uutisoinut viimeisimpien vuosien kuluessa. Mielipide muuttuu hetkessä, kun se on sovitettava Moskovan väittämiin, joilla ei tässä(kään) tapauksessa ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa.

Alla kuvakaappaus DONi Newsin ”uutisesta” (24. toukokuuta 2017). Tämä ”uutinen” on sovitettavissa Putkosen omaan päättelyyn Ukrainan ilmavoimien syyllisyydestä, jonka Venäjän uusimmat – disinformatiiviset todisteet – kumosivat.

Eiköhän tämä(kin) lyhyt informatiivinen selonteko riitä kertomaan sen, kuinka näihin Venäjän MH17:sta koskeviin ”tiedotustilaisuuksiin” on syytä suhtautua. Kyse on heidän osalta informaatiosodasta, vaikuttamisesta, propagandasta sekä esim. ”Destroy and ridicule the idea of truth” (Nine Lessons of Russian Propaganda - Roman Skaskiw).

Pyörän uutta pyörähdystä odotellessa…

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/09/attentaatti-kansantasavalloissa-eli.html 

2. http://sprotyv.info/ru/news/kiev/kadrovye-rossiyskie-shpiony-v-evrope-obmyli-likvidaciyu-zaharchenko-tiho-i-po-semeynomu