MH17-oikeudenkäynnin sivujuonteita

 

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä päähuomio kohdistuu itse asiaan eli Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen ja neljän nimetyn pääepäillyn toimintaa Itä-Ukrainan sotatoimialueella kyseisenä ajankohtana, mutta tästä pääjuonteesta on eronnut ”puroja”, jotka omalta osaltaan todistavat sen puolesta, että Venäjä oli jo keskikesällä 2014 voimallisesti mukana Ukrainan sodassa ja tässä kirjoituksessa kiinnitän huomioni näihin ”puroihin” antaen itse tragedian – MH17 pudottamisen – häilyä hiljaa taustalla eräänlaisena muistutuksena siinä, ettei Venäjä ole kantanut vastuuta teosta. Itse asiassa vastuunkannon sijaan maa heittää edelleen keppejä rattaisiin vaikeuttaessaan JIT:n ja kansainvälisen yhteisön työskentelyä.

Koskapa lukijoiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät muista, keitä syytettynä on, niin muistutan teitä siitä, että Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi 19. kesäkuuta 2019 nelikon – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinskyn ja Oleg “Gyurza” Pulatovin sekä ukrainalaistaustaisen Leonid ”Krot” Khartšenkon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. (1) Samalla minun on muistutettava lukijoita siitä, että kuten JIT:n tahollakin on todettu, syytteeseen asetettu nelikko ei vastannut ohjuksen ampumisesta. Omalla toiminnallaan he kuitenkin mahdollistivat ampumisen, joten siitä johtuen JIT pitää heitä tällä hetkellä ensisijaisesti vastuullisina Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen.

MH17 pudottanut 9K37M1 Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen, tarkkaan ottaen sen 3. pataljoonan kalustoon. Huomioitavaa kuitenkin on se, että Ukrainan rajalle lähetettiin kesäkuun 2014 lopulla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoona, mutta kyseisen pataljoonan varustukseen kuulunut Buk-M1 TELAR nro. 222 korvattiin saman prikaatin 3. pataljoonan Buk-M1 TELARilla nro. 332, joka sitten siirrettiin Venäjältä Ukrainan puolelle heinäkuussa nähdyin seurauksin. Tiedossa ei ole kumman pataljoonan miehistö operoi kyseisellä TELARilla Millerovon alueella, sekään ei ole (julkisessa) tiedossa millä miehistöllä kyseistä TELARia operoitiin iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, jolloin Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin.

Voimme kuitenkin varmuudella sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 TELARin miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä tai tilanteen poikkeuslaatuisuus huomioiden tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta joukko-osastosta kootulla miehistöllä.

Viimeinen viesti MH17 ohjaamosta lennonjohdolle oli kello 16:19:56 VHF-radiolla annettu vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” (2) – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Kello 16:20: … Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatille kuuluneesta Buk-TELARista nro. 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella.

MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR nro. 332, 17. heinäkuuta 2014 Snižnessä.

Yllä kuvailtu on se pääjuonne, joka omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjän rooli oli muuta mitä se väittää, että kyse oli muustakin kuin ”vapaaehtoisista”, jotka lähtivät sotimaan Ukrainaan. Kyseessä on savuverho, jonka taa Venäjän valtio on piiloutunut, tai asia selkeämmin ilmaistuna annettu piiloutua, koska länsi ei ole aktiivisesti haastanut Venäjän disinformaatiota ja propagandaa.

Näistä sivupuroista merkittävimpiin kuuluvat ne, joissa tarkastellaan Venäjän sotimista Ukrainassa kesällä 2014, aikana ennen elokuun loppupuolen sodankulun kääntänyttä offensiivia. Ja kun edellä kirjoitin Venäjän sotimista Ukrainassa, niin tarkoitan Venäjän asevoimien yksiköitä, joiden toimien seurauksena ukrainalaisia sotilaita kuoli Ukrainan maaperällä. Aiheen laajuus huomioiden, nyt kiinnitän huomioni vain pieneen hetkeen heinäkuun puolivälin tietämillä, aloittaen heinäkuun 15. päivästä, jolloin Venäjän varustamien, miehitetyn Donetskin alueen, joukkojen komentaja Igor Girkin vieraili alueen siviilijohtoon kuuluneen Aleksandr Borodain kanssa noin parin kilometrin päässä Stepanivkan kylän luoteispuolella, päättäen tarkastelun 23. heinäkuuta 2014, jolloin Ukrainan asevoimat yhdessä kansalliskaartin ja rajajoukkojen kanssa aloittaa Šah’tarskin piirissä laajan vastahyökkäyksen katkaistakseen Venäjän asevoimien avulla avatun huoltokäytävän miehitettyjen alueiden ja Venäjän välillä.

Osa Šah’tarskin piirin taistelusta, heinäkuu 2014.

Heinäkuun 16. 2014 venäläinen, propagandatarkoituksissa usein käytetty, Life News julkaisi videon, joka oli kuvattu edellisenä päivänä kolmisen kilometriä Pervomaiskyin kylän eteläpuolella. (3 ja 4) Videolla, Igor Girkin ja tuolloin miehitettyyn Donetskiin perustetun ”kansantasavallan” johtoon kuuluneen Aleksandr Borodain ohella näkyy myös lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettu 9K35 Strela-10-järjestelmä.

Vierailun todennäköisin tarkoitus oli joukkojen valmistelu tulevaan offensiiviin alueella, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli avata huoltokäytävä Snižnen eteläpuolelta Venäjälle. Operaation tarkoituksena oli lyhentää miehitetyn Donetskin alueen joukkojen huoltoa, koska Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen operaation myötä merkittävä osa rajaseudusta oli jälleen Ukrainan kontrollissa. Heinäkuussa 2014 Venäjä ja sen varustamat joukot kontrolloivat täysin vain osaa miehitetyn Luhanskin alueen itäisimmän osan rajaseudusta.

Snižnen eteläpuolella Igor Girkinin ja hänen kenttäkomentajiensa johtama operaatio eteni kylä kylältä kohti rajaa. Stepanivkan kylän joukot miehittivät heinäkuun puolivälissä, ja jo samana päivänä pölyäviä teitä myöten joukot lähtivät etenemään kohti Marynivkaa. Girkinillä käytössä olevien joukkojen toinen kärki otti haltuunsa merkittävän Savur-Mohylan muistomerkin kukkulan, kukkulalta oli esteetön näköala ympäröivälle alueelle. Girkinin joukot hyödynsivät kukkulaa myös tulenjohdossa, alueelta osoitettiin tulta Venäjän maavoimien tykistölle, jota oli keskitetty muun muassa Kuybyshevon kylän ympäristöön.

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä yleinen syyttäjä Ward Ferdinandusse esitti –

“Pulatov also asks if the ‘eastern neighbor’ can arrange hell for the Ukrainian army near Hryhorivka, and Hryhorivka is a village behind Stepanivka, near the Ukrainian-Russian border. A number of other intercepted telephone conversations also contained requests from the ‘DNR’ for artillery support from the Russian side,” jatkaen –

“Many sources in the case claim that the DNR received combat support in the form of artillery fire from the territory of the Russian Federation”, Ferdinandusse lisäsi Venäjän kieltävän tämänkin asian. (5)

Se miksi Girkin ja hänen kenttäkomentajansa tarvitsivat tulitukea Venäjältä, käy ymmärrettävämmäksi, kun tutustuu Girkinin marraskuussa 2014 äärioikeistolaiselle Zavtralle antamaan haastatteluun, jossa hän kertoo joukkojen kärsineen heinäkuussa, kahden päivän aikana yrittäessään avata huoltokäytävää Venäjälle, 120 taistelijan tappiot. (6) Lukema on aivan jotain muuta mitä saimme lukea kesällä 2014 disinformatiivisista tiedotteista.

Stepanivkasta Girkin joukot etenivät Marynivkaan venäläistykistön tuella. On enemmän kuin todennäköistä, että Venäjän taholta Igor Girkinin joukkoja tuettiin jo tuolloin muullakin tapaa kuin tykistö- ja raketinheitinkeskityksin.

Illalla, 16. heinäkuuta 2014 Ukrainan ilmavoimat menetti Amvrosiivkan lähellä Sukhoi Su-25 maataistelukoneen. Pudotetun koneen lentäjän mukaan, konetta tulitettiin ilmasta ilmaan ohjuksella Venäjän ilmatilasta käsin. (7) Väite on uskottava, alue on noin 16 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja alue oli lounaaseen Saur-Mohilasta, jonka suunnalla on käynnissä edellä kuvattu operaatio huoltokäytävän avaamiseksi miehitetyiltä alueilta Venäjälle.

Varhain edellisen päivän aamuna (15. heinäkuuta 2014) kolme ukrainalaissotilasta kaatui ja yli kymmenen  haavoittui Amvrosiivkan lähellä sijainneeseen 72. prikaatin 3 pataljoonan tukikohtaan kohdistetussa rakettikeskityksessä. Tukikohtaan ammuttiin 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä Venäjän puolelta.

Niin ikää Amvrosiivkan alueella Ukrainan ilmavoimat menetti kaksi muuta Sukhoi Su-25 maataistelukonetta 23. heinäkuuta 2014. Koneet pudotettiin ohjusilmatorjunnalla.

Ukrainalle Amvrosiivkan alue oli tärkeä tukialue joukkojen huollolle, kyseessä oli myös rajan hallinnan kannalta merkittävästä kohteesta. Kaupungista on tie- ja raideyhteys Venäjälle.  

Bellingcatin analyysien mukaan 16. heinäkuuta 2014, Kuybyshevon alueelta tulitetaan Venäjän maavoimien toimesta neljästä pisteestä Ukrainan puolelle. Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä viitataan myös Bellingcatin julkaisemiin seikkaperäisiin havaintoihin Venäjän puolelta suoritetuista tuli-iskuista Ukrainan puolelle. Nämä tykistö- ja raketinheitinkeskitykset sitovat Venäjän asevoimat ja samalla Venäjän valtion Ukrainan sotaan. Kesällä 2014 erilaisille sosiaalisen median alustoille jaetuissa videoissa ja kuvissa näkyy todistetusti, kuinka kyse on Venäjän maavoimien kalustosta ja julkaistun aineiston perusteella voidaan myös todistaa tulituksen kohdistuneen alueille Ukrainassa. Kyse ei missään nimessä ole yksittäisistä keskityksistä vaan sadoista keskityksistä, joissa Venäjän asevoimat on käyttänyt tykistöä, kranaatinheittimiä sekä raketinheittimiä.

Iltapäivällä 17. heinäkuuta kello 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 ohjaamosta annettiin VHF-radiolla lennonjohdolle vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, samalla päättyi 298 ihmisen elo.

Niin ikää 17. heinäkuuta 2014 MH17 oikeudenkäynnissä syytettynä oleva, Venäjän maahanlaskujoukoissa (VDV) palvellut ex. everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov pyysi nauhoitetussa keskustelussa tykistökeskitystä Hryhorivkan kylän lähellä sijainneeseen ukrainalaisjoukkojen leiriin. Oikeudenkäynnissä syytettynä olevista henkilöistä Pulatov oli tuolloin (17.7.2014) Snižne-Pervomaisky-Marynivka-alueella, aivan kuten oli toinenkin syytetty – Leonid ”Krot” Khartšenkon. (8)

Seuraavana päivänä, 18. heinäkuuta 2014, taistelut etenivät rajalle ja taistelu Marynivkan raja-aseman hallinnasta alkoi.

Seuranneiden päivien aikana Venäjän proxy-joukot pyrkivät Venäjän tuella laajentamaan miehitetyiltä alueilta Venäjälle avattua huoltokäytävää. Igor Girkinin ilmoituksen mukaan illalla 22. heinäkuuta joukot olivat edenneet rajaa myöten idässä Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kyliin asti. Taranyn kylän alueelta lähtenyt hyökkäyskärki oli myös saavuttanut rajan, laajentaen huoltokäytävää etelän ja lounaan suuntaan.

Varhain seuraavana aamuna (23. heinäkuuta) Ukrainan maavoimat, laskuvarjojoukot ja kansalliskaarti aloittivat alueella vastahyökkäyksen osana Šah’tarskin piirissä aloitettua laajempaa operaatiokokonaisuutta. Samana päivänä ukrainalaisjoukot vapauttivat Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kylien ohella Marynivkan kylän.

Tätä operaatiota tuki lännempänä, Ukrainan käynnistämä operaatio, jossa joukot etenivät Amvrosiivkasta tien T0517 suuntaisesti kohti pohjoista, Blagodatnea. Operaation tarkoituksena oli laajentaa turvavyöhykettä rajalla ja tukea sivustalta Savur-Mohylan alueella käynnissä olevaa operaatiota. Ukrainan ilmavoimat tukivat maavoimien, laskuvarjojoukkojen ja kansalliskaartin yhteisoperaatiota.

Kyseinen rajaseutu pysyi Ukrainan kontrollissa aina elokuun 2014 loppupuolelle saakka, jolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot aloittivat laajan operaation Itä-Ukrainassa. Elokuun 23. päivä venäläisjoukot etenivät Avilo-Uspenkasta tien T0507 suuntaisesti kohti Amvrosiivkaa ja lounaassa, ukrainalaisen Uljanivsken kylän länsipuolelta rajan ylittäen, kohti Starobeševeä, jonka alue muodosti Ilovaiskin kattilan suun. Tänään Amvrosiivka, kuin myös koko kyseinen rajaseutu, on tiukasti Venäjän miehittämä.

 

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-10838895 

2. https://www.bbc.com/news/world-europe-29122816 

3. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

4. http://lifenews.ru/news/136703 (Huom. linkki ei enää ohjaa suoraan kyseiseen videoon).

5. http://euromaidanpress.com/2021/07/12/mh17-trial-donbas-rebels-sent-targets-for-russias-artillery-attacks-on-ukrainian-bases/ 

6. https://twitter.com/XSovietNews/status/1405467782720983041 

7. https://www.mil.gov.ua/news/2014/07/17/rosijskij-vijskovij-litak-zbiv-ukrainskij-su-25-v-nebi-donbasu/ 

8. https://twitter.com/XSovietNews/status/1402906807769706497 

Kirjoituksessani olen myös hyödyntänyt Bellingcatin julkaisemaa aineistoa Venäjän tykistökeskityksistä Ukrainaan 2014.

Kuvan lähde Bellingcat.

Kuvan Venäjältä Ukrainaan tehdyistä tykistö- ja raketinheitinkeskityksistä antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17. kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan maavoimat, rajajoukot ja vapaaehtoisjoukot sekä laskuvarjojoukot operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.

Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia keskityksiä, esim. Ilovaiskin kattilan Venäjän asevoimien epäsuoratuli puuttuu lähes täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut määritellystä rajan yli tulittamisesta.

Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45 oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun 11. päivän rakettikeskitys Zelenopillijaan, jossa kaatui 37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes sadan haavoittuessa. 

Esinäytös: Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD kuljetuskoneen pudottaminen kesäkuussa 2014

 

Kesäkuun 14. päivä 2014 Ukrainan asevoimat koki sodan ensimmäisten viikkojen raskaimman yksittäisen tappion, maan ilmavoimien Iljushin Il-76MD kuljetuskoneen (nro. 76777) jouduttua vihollistulen kohteeksi koneen lähestyessä Luhanskin kansainvälistä lentokenttää noin kello 00:51 (14.6 kesäkuuta 2014). (1) Tuhoutunut kone kuului Melitopoliin sijoitetulle 25. ilmakuljetusprikaatille (eli kuljetuslentolaivue). Kohtalokkaalla lennolla koneen miehistöön kuului yhdeksän henkilöä ja sitä lensi laivueen varakomentaja, everstiluutnantti Oleksandr Belij. Lennolla oli mukana neljäkymmentä 25.  Dnipropetrovskin maahanlaskuprikaatin sotilasta sekä lastia. Kyseisen maahanlaskuprikaatin sotilaat olivat suojanneet ja puolustaneet Luhanskin kansainvälistä lentokenttää toukokuusta 2014 lähtien, ja kesäkuun 5. 2014 kyseinen kenttä suljettiin siviililiikenteeltä.

Tuhoutunut Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD nro. 76777.*

Ukrainan parlamentin Verkhovna Radan nimeämän tutkintakomitean johtajan Aleksandr Tšornovolenkon mukaan kesäkuun 2014 alkupuolella lentokentälle oli laskeutunut 19 Ukrainan ilmavoimien kuljetuskonetta tuoden kalustoa, materiaalia sekä miehistöä. Kesäkuun 13. päivä kentälle oli laskeutunut kaksi 25. ilmakuljetusprikaatin Iljushin Il-76MD kuljetuskonetta, ja kesäkuun 13.–14. päivän välisenä yönä oli tarkoitus laskeutua kolme lisää tuomaan materiaalia ja vahvistuksia kenttää puolustaville 25. maahanlaskuprikaatin sotilaille. Kesäkuun 9. päivästä lukien kenttää puolustavat joukot olivat olleet ilmahuollon varassa militanttijoukkojen neuvonantajineen saarrettua koko kentän.

Kuten viittasin, kyseinen Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD nro. 76777 kuului tuolloin kolmen koneen osastoon, jotka olivat toimittamassa sotilaita sekä täydennystä Luhanskin kansainvälistä lentokenttää puolustaville joukoille. Everstiluutnantti Oleksandr Belij’n ohjaama kone oli laskeutumisvuorossa toisena, noin kymmenen minuuttia sitä ennen Luhanskin kansainväliselle lentokentälle oli laskeutunut onnistuneesti ilmakuljetusprikaatin komentajan, eversti Dimitri Mirmikovin ohjaama, vastaavantyyppinen Iljushin Il-76MD kuljetuskone. Tutkintakomission puolesta Aleksandr Tšornovolenko arvioi, että alueella operoineilla militanteilla neuvonantajineen oli riittävästi aikaa valmistautua pudottamaan toisena laskeutunut kone, koneiden pitkän laskeutumisvälin ja aiempien lentojen antamien havaintojen vuoksi. Tuolloin myös arvioitiin, että Venäjältä välitettiin dataa laskeutuvista koneista ja niiden reiteistä Luhanskin kansainvälisen lentokentän ympäristössä operoiville militanteille ja näitä tukeville erikoisjoukkojen sotilaille.

Lähestyessään kaakosta Luhanskin kansainvälistä lentokenttää, Belij’n ohjaama kuljetuskone joutui ilmatorjuntatuleen, (koneen lentokorkeus oli tuolloin 700–900 metriä). Tutkintakomitean mukaan konetta kohti ammuttiin ainakin kaksi olkapäältä laukaistavaa 9K38 ”Igla” eli SA-18 ”Grouse” ilmatorjuntaohjusta, joista ensimmäisen koneen miehistön onnistui harhauttaa/ väistää seuraavan ohjuksen taistelukärjen räjähtäessä lähellä yhtä koneen neljästä moottorista. Laskeutuvaa konetta tulitettiin myös pienikaliiperisilla aseilla sekä 23 mm ZU-23-2 ilmatorjuntatykillä.

Satelliittikuva Luhanskin kansainvälisen lentokentän ympäristöstä. 30. kesäkuuta 2014 päivätyssä satelliittikuvassa nähtävissä myös turma-alue.

Everstiluutnantti Belij’n koneen saadessa osumia ilmatorjunnasta, osaston kolmannen koneen lentäjä päätti keskeyttää laskeutumisen. Myöhemmin koko operaatio keskeytettiin ja kolmannen koneen määrättiin palaamaan kotitukikohtaansa.

Kesäkuun 15. päivänä 2014 Luhanskin “kansantasavallan” johtajana esiintynyt Valeri Bolotov vahvisti heidän pudottaneen kyseisen lentokoneen.

Ennen kohtalokasta lentoa Belij miehistöineen oli ehtinyt sodan ensimmäisten viikkojen kuluessa suorittaa lento-operaatioita sotatoimialueella, kuten toukokuussa 2014 Donetskin kansainväliselle lentokentälle. Ennen sotaa Belij oli lentänyt useita vaativia lentoja kriisikohteisiin, kuten maanjäristysalueelle Kiinaan.

Pudotuksen jälkeen kyseistä ilma-operaatiota arvosteltiin Ukrainassa hyvin paljon, operaation määränneitä tahoja kritisoitiin vastuuttomuudesta ja turhasta riskinottamisesta. Maaliskuussa 2017 ukrainalainen oikeus tuomitsi silloisen ATO:n 1. varakomentajan kenraalimajuri Viktor Nazarovin seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen. Oikeuden mukaan Nazarov oli saanut tietoa koneisiin kohdistuvasta lähi-ilmatorjuntauhasta, mukaan lukien olkapäältälaukaistavien ohjusten muodostama uhka, päivää ennen kyseistä ilmakuljetusoperaatiota.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n silloisen komentajan Vasyl Hritsakin, 7. lokakuuta 2017 julkaiseman tiedon mukaan, koneen pudottamisen taustalla oli venäläinen palkkasotilaspalveluita tarjoava PMC Wagner. PMC Wagnerin omistaja ja rahoittaja on ”Putinin kokki” Jevgeni Prigožin ja perustaja GRU:sta eläkkeelle jäänyt prikaatinkomentaja Dimitri Utkin. Ukrainalaislähteiden mukaan käskyn operaation suorittamiseen PMC Wagner oli saanut Venäjän maavoimien kenraaliluutnantti Jevgeni Nikiforovilta. Nikiforov on toiminut Ukrainan sodassa miehitetyn Luhanskin alueelle sijoitetun 2. armeijakunnan komentajana.

PMC Wagnerin taistelijat ovat osallistuneet Krimin niemimaan miehitykseen, Venäjän sotatoimiin Itä-Ukrainassa, sotaan Syyriassa ja Libyassa, Sudanin toiseen sisällissotaan sekä Venäjän operaatioon Keski-Afrikan tasavallassa (Prigožinin hallitsema kaivosyhtiö toimii myös maassa). PMC Wagnerin yksittäisiä operaattoreita on havaittu myös Mosambikissa.

Ukrainalaisen Informnapalmin julkaiseman aineiston perusteella voidaan päätellä, että Venäjältä lähetettiin Ukrainan sotatoimialueelle jo ennen varsinaista invaasiota elokuun 2014 lopulla, asevoimien vakinaiseen väkeen kuuluvia sotilaita, jotka oli koulutettu lähi-ilmatorjuntaan. Esim. Venäjän maavoimien 205. erillisen mekanisoidun jalkaväkiprikaatin (sotilasyksikkö 74814) vahvuuteen kuulunut ohjus-lähi-ilmatorjuntaan koulutettu kersantti Sergei V. osallistui ”vapaaehtoisena” Ukrainan sotaan. (2)

Luhanskin kansainväliselle lentokentälle sijoitettujen joukkojen huoltolentoja kritisoitiin voimakkaasti, yhtä voimakasta kritiikkiä esitettiin myös kentän hallussapitoa kohtaan sen jälkeen, kun näytti ilmeiseltä, että militanttijoukot Venäjän tuella saartavat kentän ja maayhteys 25. maahanlaskuprikaatin miehiin menetetään. Ennen kohtalokasta lentoa yöllä 13.–14. kesäkuuta 2014, noin parikymmentä Ukrainan asevoimien sotilasta kaatui taistelussa, heidän koettaessa murtautua saarretun kentän alueelta.

Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat vapaaehtoisjoukot saivat murrettua lentokentän saarron vasta heinäkuun 14. päivä. Tämän jälkeen kenttä oli Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen hallinnassa, mutta vihollisen tykkitulen alla, aina elokuun 2014 loppuun saakka. Viimeiset ukrainalaisjoukot vetäytyivät lentokenttäalueelta 1. syyskuuta 2014, josta lähtien lentokenttä on ollut vihollisen hallinnassa. Nykyään aluetta käytetään miehitetyn Luhanskin alueelle sijoitettujen maavoimien huolto- ja harjoittelualueena.

* * *

Ukrainan maavoimat ja ilmavoimat menettivät kevään ja kesän 2014 kuluessa yhteensä 12 lentokonetta ja 11 helikopteria, kahden lentokoneen pudotusta ei ole vahvistettu. Edellisten lisäksi Itä-Ukrainan sotatoimialueen yllä pudotettiin Malaysia Airlinesin lento MH17 heinäkuun 17. päivä Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen kuuluvalta Buk-M1 TELARilta laukaistulla ohjuksella. MH17 tragediassa menehtyi 298 miehistön jäsentä ja matkustajaa.

Elokuun 29. 2014 jälkeen Ukrainan ilmavoimat tai maavoimat ei ole menettänyt sotatoimien seurauksena miehitettyjä lentokoneita tai helikoptereita.

päivämäärä	pudotettu tai tuhoutunut konetyyppi
25. huhtikuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-8 MT tuhoutui Kramatorskin lentokentällä pienasetulessa.
2. toukokuuta 2014	Kaksi Ukrainan maavoimien lentolaivueen Mil Mi-24 taisteluhelikopteria Slovjanskin taistelussa, ainakin kaksi miehistönjäseniin kuulunutta menehtyi.
5. toukokuuta 2014	Maavoimien lentolaivueen Mil Mi-24 putosi vihollistulessa, lentäjän onnistui laskeutua helikopterilla.
29. toukokuuta 2014	Maavoimien lentolaivueen Mil Mi-8 pudotettiin lähellä Mount Karachunia, Slovjansk-Kramatorsk-alueella. 14 miehistönjäsentä ja matkustajaa menehtyi, mukaan lukien kenraali Vladimir Kultchyski.
4. kesäkuuta 2014	Kaksi Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-24 taisteluhelikopteria joutui tekemään pakkolaskun vihollistulessa, toinen helikoptereista vaurioitui korjauskelvottomaksi.
6. kesäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien valvonta- ja tiedustelukäytössä ollut Antonov An-30 pudotettiin olkapäältä laukaistavilla ilmatorjuntaohjuksilla. Koneen lentäjä, eversti Konstantin Mohilko, palkittiin postuumisti Ukrainan sankari kunniamerkillä, hänen uhrattua itsensä ohjatakseen tuhoon tuomitun koneen pois kaupunkialueen yltä. (3) Muu miehistö pelastautui laskuvarjoin koneesta.
14. kesäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD pudotettiin ilmatorjuntatulessa koneen ollessa laskeutumassa Luhanskin kansainväliselle lentokentälle.
21. kesäkuuta 2014	Ukrainalainen Mil Mi-8 tuhoutui Zmievskin lähellä kuljettaessaan materiaalia joukoille.
24. kesäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-8 pudotettiin Slovjanskin lähellä, kaikki miehistöjäsenet ja mukana olleet sotilaat menehtyivät.
2. heinäkuuta 2014	taistelulennolta palaamassa ollut Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 tuhoutui laskeutuessa Dnipron kansainväliselle lentokentälle.
14. heinäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone pudotettiin ilmatorjuntaohjuksella, koneen lentokorkeus oli 6500 metriä. **
16. heinäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 pudotettiin lähellä Amvrosiivkaa, Venäjän rajan tuntumassa, todennäköisimmin Venäjän ilmavoimien MiG-29 toimesta ilmasta ilmaan ohjuksella.
23. heinäkuuta 2014	Kaksi Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 rynnäkkökonetta pudotettiin Savur-Mohylan alueella lähi-ilmatorjuntaohjuksilla.
7. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien MiG-29 torjuntahävittäjä pudotettiin Jenakijeven alueella, mahdollisesti Buk-ilmatorjuntajärjestelmällä.
17. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien MiG-29 torjuntahävittäjä pudotettiin ilmatorjunnalla. Lentäjä pelastautui heittoistuimella, ja hänet löydettiin SAR-operaatiossa.
17. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-8 pudotettiin Georgievkan lähellä, Luhanskin alueella.
20. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-24M pudotettiin ilmatorjuntatulella Ukrainan itäosissa.
20. elokuuta 2014	Ukrainan maavoimien lentolaivueen Mil Mi-24 pudotettiin miehitetyn Horlivkan lähellä lähi-ilmatorjunnalla.
29. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 pudotettiin ilmatorjuntaohjuksella Starobeševen lähellä, Ilovaiskin taistelun aikana. Lentäjä pelastettiin SAR-operaatiolla.

**: Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen pudottamisen jälkeen Ukraina kielsi siviililentoliikenteen alle 32 000 jalan korkeudessa Itä-Ukrainan sotatoimialueen yllä, esim. MH17 lentokorkeus oli 33 000 jalkaa kun se pudotettiin. MH17 pudottamisen jälkeen Ukraina sulki ilmatilan sotatoimialueella siviililentoliikenteeltä.

* * *

Olin kesäkuun 2014 ensimmäiset viikot Kiovassa, jos sota ennen koneen pudottamista oli tuntunut monista kiovalaisista operaatiolta idässä, viimeistään suuren kuljetuskoneen pudottaminen sotatoimialueella muutti asennoitumista sotaan. Kyse ei ollut enää mistään operaatiosta idässä, jossa taisteltiin ”epämääräisiä asemiehiä” vastaan, vaan kyse oli sodasta, jossa vihollinen pystyi aiheuttamaan mittavia tappioita.

Menetys oli merkittävä, vielä tuskallisemmalta se tuntui monista, kun muutamaa päivää aiemmin oli uutisoitu Venäjältä saapuneen raskasta kalustoa sotatoimialueelle sen tukemille joukoille. Tuolloin moni läntinen media ohitti uutisen vähäisin huomioin. Poliitikot suomessakin epäilivät tietoa. Moni ei pitänyt Venäjältä järkevänä niin suoraa osallistumista sotaan, tietoa ei haluttu ottaa todesta – edes Krimin niemimaan miehitys ei ollut avannut silmiä. Venäjä oli valmis aggressioihin ajaessaan omaa etua, se oli kylvänyt sodan siemenen, joka alkoi kevään ja kesän 2014 mittaa itää.

Näin jälkikäteenkin tarkasteltuna kyseinen aika tuntui oudolta, kuinka kirkkain silmin monet uskoivat Venäjän vakuuttelut, mutta vielä absurdimmaksi kaikki muuttuu, kun vuosia jatkuneesta sodasta huolimatta edelleen löytyy runsain mitoin heitä, joilta löytyy ymmärrystä imperialistiselle Venäjälle ja jotka ennen kaikkea pitävät Ukrainan sotaa sisäisenä konfliktina.

 

Marko  

 

Lähteet:

1. https://www.peoplesproject.com/en/news/tragic-anniversary-four-years-after-il-76-downing-in-luhansk/

2. https://informnapalm.org/ua/deseptykony-z-ppo-rf-na-donbasi-hto-zbyvav-ukrayinsku-aviatsiyu/ 

3. https://ato.kyivcity.gov.ua/content/mogylko-kostyantyn-viktorovych.html 

Lähteinä myös Bureau of Aircraft Accidents Archives’n artikkeli “Crash of an Ilyushin Il-76MD Near Luhansk: 49 killed” sekä Hromadsken artikkelin katastrofista.

*: Kuva sosiaalisesta mediasta, kuvan alkuperäinen ottaja ei ole tiedossani.

Poltavassa sijaitsevassa Strategisten ilmavoimien museossa muistetaan myös Ukrainan sodan uhreja, kuvassa menehtyneiden lentäjien ja miehistön jäsenten muistonurkkaus. Iljushin Il-76MD:n lentäjänä kohtalokkaalla lennolla ollut everstiluutnantti Oleksandr Belij ylärivissä vasemmalla, hänestä alaviistoon, Ukrainan sankari, eversti Konstantin Mohilko.

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati

 

Aloitin MH17-projektini julkaisemalla joulukuussa kaksi blogia, ”MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle” sekä ”MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa” tässä projektin kolmannessa osassa kertaan lyhyelti Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER:n (lennolla MH17 käytetty matkustajakone) pudottamiseen osallisen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin miehitystä sekä kokoonpanoa kesän ja syksyn 2014 aikana.

Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin (sotilasyksikkö nro. 32406) tukikohta Venäjällä sijaitsee Marshala Zhukovan länsipuolella, Kurskin kaupungista reilut 11 kilometriä itään. 53. ilmatorjuntaohjusprikaati on osa Venäjän maavoimien 20. kaartin armeijaa, jonka historia ulottuu 4. panssariarmeijan muodossa toiseen maailmansotaan – 4. panssariarmeija perustettiin kesäkuussa 1942, josta saakka se on ollut osa, ensin Neuvostoliiton maavoimia (eri nimillä) ja sen jälkeen Venäjän maavoimia. Tässä yhteydessä ei ole perusteltua käydä tämän tarkemmin 20. kaartin armeijan historiaa läpi, Venäjän maavoimien organisaatiorakenteen vuoksi on kuitenkin järkevää tuoda esille prikaatin asema osana 20. kaartin armeijaa ja sekä osana Venäjän läntistä sotilaspiiriä.

53. ilmatorjuntaohjusprikaati on perustettu Neuvostoliitossa v. 1967, jolloin se kantoi nimeä 268. ilmatorjuntaohjusrykmentti. Perustamisen aikaan rykmentti oli sijoitettuna Artikiin, Armenian SNT:n alueelle ja sen pääaseena oli S-75 Dvina (NATO:n tunnus: SA-2 Guideline) ilmatorjuntaohjus. Kyseisellä ohjustyypillä pudotettiin vappuna, 1. toukokuuta 1960, Francis Gary Powersin ohjaama U-2-vakoilukone Sverdlovskin (nyk. Jekateringburg) alueella. (1) 60-luvun lopulla prikaatiksi laajentunut 268. ilmatorjuntaohjusrykmentti siirrettiin Itä-Saksaan osaksi 1. kaartin panssariarmeijaa. Tuolloin prikaati tunnettiin jo nykyisellä nimellä – 53. ilmatorjuntaohjusprikaati, sen aseistukseen kuului muun muassa 2K11 Krug (NATO: SA-4 Ganef) ilmatorjuntaohjukset.

Sijoitusaikana Itä-Saksan alueella, joulukuusta 1968 puna-armeijan vetäytymiseen Itä-Saksasta vuonna 1992, 53. ilmatorjuntaohjusprikaati oli ajoittain myös osa 20. kaartin armeijaa. Neuvostoliiton hajottua 1991, 53. ilmatorjuntaohjusprikaati vedettiin seuraavan vuoden kuluessa Venäjälle ja sijoitettiin Kurskin alueelle. Venäjällä prikaati sijoitettiin 20. kaartin armeijaan. Tuolloin prikaatin ilmatorjuntaohjusaseistuksen rungon muodostivat 9K37M1 Buk-M1 (NATO: SA-11 Gadfly) ilmatorjuntaohjukset. 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kohdalla on hyvä tiedostaa se, että vuosien 1994–1998 välillä prikaati oli, väliaikaisesti, sijoitettuna Gudautaan Abhasian alueelle osana Venäjän ”rauhanturvaoperaatiota”. Kyseinen ”rauhanturvaoperaatio” sinetöi Abhasian miehittämisen ja irrottamisen Georgian kontrollista, sama nähtiin – vielä näkyvämmin – Etelä-Ossetiassa.

Prikaatin historiasta siirtykäämme tähän päivään, tai tarkkaan ottaen kesään ja syksyyn 2014, mikä on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen kannalta olennaisin periodi prikaatin historiassa, jota tarkastella. 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin  komentajana on toiminut vuodesta 2013 lähtien eversti Sergei B. Mutškajev. Hänen edeltäjä, eversti Aleksei Zolotov, on nykyään 20. kaartin armeijan ilmapuolustuksesta vastaava upseeri.

Kesällä ja syksyllä 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin ilmatorjunta-aseistuksen runko muodostui Novator 9K37 M1 Buk ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä, tai mallin myöhemmästä versiosta 9K37 M1-2 Buk ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä, alla kuva Buk-M1 TELARista (TELAR = transporter erector launcher and radar).

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin Buk-M1 TELAR nro 332, kuva: whathappenedtoflightmh17.

Kokonainen Buk-M1 tai Buk-M1-2 järjestelmä pitää sisällään yksitoista ajoneuvoa:

tyyppi	lukumäärä
9S470M1 komentokeskus	1
9S18M1 Kupol-M1 3D maalinosoitustutka	1
9A39M1 latauslavetti (TEL)	3
9A310M1 ohjuslavetti (TELAR)	6

Lähde: Bellingcat s. 5.

Patteriin kuuluu tavallisesti kaksi Buk-M1 TELARia ja yksi latauslavetti, jokaiseen pataljoonaan kuuluu tavallisesti ohjuslavettien ja latauslavettien lisäksi yksi komentokeskus ja yksi maalinosoitustutka-ajoneuvo. 53. ilmatorjuntaohjuspataljoonaan kuului kolme pataljoonaa, alla kaksi kuvaa:

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan miehitys (pataljoonan komentava upseeri, pattereiden komentajat sekä Buk-M1 järjestelmän tela-ajoneuvojen komentajat), toisessa kuvassa yhden pataljoonan kalusto.

Lukijoiden on hyvä tietää, että venäjän kielisessä tekstissä yksiköistä käytetyt termit voivat olla harhaanjohtavia, esim. ilmatorjuntaohjusprikaatin pataljoonasta käytetään venäjässä termiä дивизион (”divisioona”) eikä venäjän kielistä sanaa батальон, joka muistuttaa sanaa ”pataljoona”. Vastaavasti divisioona-luokan sotilaallisesta yhtymästä käytetään venäjällä nimeä дивизия (”diviziya”). (2)

Suomessa ilmatorjuntaohjusprikaatin pataljoonasta käytetään nimeä patteristo, joka jakautuu pattereihin – käytän kuitenkin tässä kirjoituksessa kuitenkin suoria käännöksiä Bellingcatin julkaisuissaan käyttämistä termeistä, jolloin ”battalion” kääntyy ”pataljoonaksi” ja ”battery” ”patteriksi”.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin osalta huomio kohdistuu juuri 2. pataljoonaan, joka siirrettiin kesäkuussa 2014 tukikohdasta Marshala Zhukovasta Millerovon länsi- ja lounaispuolelle Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaosuudelle. Huomioitavaa kuitenkin on se, että 2. pataljoonan kalustoon kuulunut Buk-M1 TELAR nro. 222 korvattiin saman prikaatin 3. pataljoonan Buk-M1 TELARilla nro. 332, joka sitten siirrettiin Venäjältä Ukrainan puolelle heinäkuussa nähdyin seurauksin. Tiedossa ei ole kumman pataljoonan miehistö operoi kyseisellä TELARilla Millerovon alueella, sekään ei ole (julkisessa) tiedossa millä miehistöllä kyseistä TELARia operoitiin 17. heinäkuuta 2014, jolloin MH17 pudotettiin, kuitenkin JIT:n saamien todistajalausuntojen mukaan –

“X48 states that the Buk drove to the road after the missile’s launch and also that there were four soldiers in an equal uniform. The uniform was khaki, with a helmet with those ears attached. These soldiers looked different from those at the blockade post”. (3)

Lausunnossa mainitulla “blockade post’illa” tarkoitetaan Pervomaiskyin kylän länsipuolella sijainnutta, militanttien tielle T0522 perustamaa, tarkastuspistettä. Tietä T0522 pääsi muun muassa tärkeälle Savur-Mohylan kukkulalle. Huomioitavaa on myös se, että todistajan (X48) mukaan Buk-M1 TELARissa näkyi neljä yhtenäisiin univormuihin pukeutunutta sotilasta. Todistajan (X48) lausunnon perusteella voi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä Buk-M1 TELARin miehistöstä. Buk-M1 TELARin miehistö käsittää neljä henkeä – kaksi upseeria ja kaksi sotilasta.*

Savur-Mohyla kuului Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla sijainneeseen Shakhtarskin alueeseen, jonka alueella Ukrainan asevoimat aloitti operaation heinäkuun 16. päivä tarkoituksenaan katkaista Venäjän huoltoreitti etelästä rajan yli miehitetyille alueille. Edellisenä päivänä (15. heinäkuuta) Igor Girkin vieraili yhdessä militanttikomentaja Aleksandr Borodain kanssa Savur-Mohylan koillispuolella, vierailun aikana kuvatulla tallenteella on havaittavissa myös yksi 9K35 Strela-10 (NATO: SA-13 ”Gopher”) lähi-ilmatorjuntajärjestelmä. (4)

Ryhmän vierailu alueella voi liittyä kaakossa Marynivkan alueella tuolloin käytyihin raskaisiin taisteluihin mutta taustalla voi myös olla muitakin tarkoitusperiä alkaen rajaseudun hallinnasta ja tuen saamisesta Venäjän puolelta Kuybyshevon kautta, jonka alueelle Venäjä oli ryhtynyt rakentamaan varustuksia joukoilleen ja sijoittamaan joukkojaan heinäkuussa 2014. Huomioitavaa on se, että heinäkuun 16. päivän jälkeen Venäjä sijoitti Kuybyshevon alueelle ainakin yhden Buk-M1 TELARin sekä komentokeskuksen ja maalinosoitustutkan. Alueelle sijoitettu kalusto kuului todennäköisesti Venäjän maavoimien 67. ilmatorjuntaohjusprikaatille (prikaatin tukikohta sijaitsee Vladikavkazissa Pohjois-Ossetiassa, Venäjällä). (5)

Palatkaamme kuitenkin Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle siirrettyyn 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonaan. Osia pataljoonasta siirrettiin 23.–25. kesäkuuta 2014 Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle, Rostovin oblastin pohjoisosiin.

Seuraavassa taulukossa 23.–25. kesäkuuta 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan koostumus. Kolonna matkasi Marshala Zhukovasta Millerovon länsi- ja lounaispuolelle. Kolonnaan kuului myös MH17 pudottanut Buk-M1 nro. 332, mikä – kuten edellä mainittua – kuului alun perin prikaatin 3. pataljoonan kalustoon.

ajoneuvo	ajoneuvojen lukumäärä	ajoneuvo	ajoneuvojen lukumäärä
KamAZ 65225 trailerilla Buk-yksiköitä	11	Ural 4320 jossa KS-2573 nosturi	1
KrAZ 255B	4	KamAZ 5350, trailerilla ja ilman traileria	14
GAZ-66	5	ZIL 131	2
Ural 4320	5	Ural 4320 kytketty KamAZ 5350	1
UAZ 452 ambulanssi	1	PAZ 3205 linja-auto	1

Lähde: Bellingcat s. 13.

Bellingcatin arvion mukaan kolonnan vahvuuteen kuului max. 155 upseeria ja sotilasta kyseisestä prikaatista.

Ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalustoa siirrettiin tukikohdastaan Marshala Zhukovasta etelään 2. ja 147. kuljetuspataljoonan kalustolla. 2. kuljetuspataljoona kuuluu 69. erilliseen logistiseen prikaatiin (sotilasyksikkö 11385), 147. kuljetuspataljoona kuuluu vastaavasti sotilasyksikköön 83466. (6) Joulukuun 12. päivä kirjoittamassani blogissa ”MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle” kävin läpi reitin, jota kolonna tuolloin kesäkuussa 2014 eteni Millerovon alueelle, joten tässä yhteydessä siihen ei ole enää syytä palata.

Saman kesän kuluessa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa siirrettiin toistamiseen (19.–21. heinäkuuta 2014) tukikohdastaan etelään Rostovin oblastin alueelle. Heinäkuun kolonnan määränpää oli todennäköisesti Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella, jossa kolonnan eteneminen kuvattiin viimeisen kerran. Heinäkuussa etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, siirrettiin prikaatin 1. pataljoonan miehistöä ja kalustoa – myös Buk-M1 TELAReja.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin Buk-M1 TELAR, videoituna Staryi Oskolissa 19. heinäkuuta 2014. (7) 

Elokuun 16. päivä Reuters julkaisi artikkelin ja kuvia Kamensk-Šahtinskin ulkopuolelta muutamasta kuorma-autosta, joissa oli ohjusten kuljetuslaatikoita. Kuvissa näkyvien kuorma-autojen rekisterikilpien perusteella Bellingcatin onnistui varmistua siitä, että ne kuuluivat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille. (8)

Kuva via Bellingcat s. 18.

Kesällä ja alkusyksyllä 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin osia oli sijoitettuja Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaseudulle Millerovon länsi- ja lounaispuolella seuraavien paikkakuntien ja paikkojen – Duby, Mitjankinskaja ja Chebotovka sekä Voloshino – läheisyyteen sekä Millerovosta etelään Kamensk-Šahtinskin lounaispuolelle.

Kurskin alueelta siirrettiin etelään Dubyn ympäristöön heinäkuun 16. päivään mennessä sotilaita myös toisesta yksiköstä, 16. erillisestä elektronisen sodankäynnin prikaatista (sotilasyksikkö 64055) –

”Artur, of Unit 64055 or the 16th Separate Electronic Warfare Brigade (another unit from Kursk), posted a picture of himself sitting on a truck in the area of Duby on 16 July 2014.” (9)

Olen merkinnyt alla olevaan satelliittikuvaan edellä lueteltujen paikkojen/ alueiden sijainnit Rostovin oblastin pohjoisosissa Ukrainan rajan tuntumassa. Satelliittikuvaan on merkitty myös muutama muu Ukrainan ja Venäjän kesän ja alkusyksyn 2014 sodankäynnin tapahtuma sekä Venäjän propagandatoiminnan kannalta olennainen havainto.

Satelliittikuvaan huomiona: maastoleirien osalta tiedot ovat vaillinaiset, kuvaan on merkitty vain sellaiset leirit, jotka on mainittu Bellingcatin MH17 raporteissa, tai jotka ovat Venäjän joukkojen toiminnan kannalta merkittäviä (esim. Millerovon lentotukikohdan ympäristön leirit sekä Verkhnekrasnyin itäpuolella oleva leiri, joka on edelleen aktiivisessa käytössä).

On mahdollista, että Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone pudotettiin maastalaukaistavan ilmatorjuntaohjuksen sijaan ilmasta ilmaan ohjuksella. Kone pudotettiin Ukrainan ilmatilassa, kuitenkin sellaisen alueen yllä, joka ei ollut Ukrainan täydellisessä kontrollissa heinäkuussa 2014. Kuljetuskoneen lentokorkeus pudotushetkenä oli 6500 metriä, mikä tarkoittaa sitä, että olkapäältä laukaistava ilmatorjuntaohjus (MANPADS) voidaan jättää laskuista pois. Pudotusalueella operoineilla Venäjän proxy-joukoilla ja militanteilla oli tuolloin vain lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettuja MANPADSeja. Venäjän puolella lähimmät tiedetyt ilmatorjuntajärjestelmät oli sijoitettu Mitjankinskaja – Duby -alueelle. Alueella oli yksi tai useampia Buk-M1 TELARia sekä latausvaunuja, jotka kuuluivat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen. Toisaalta Millerovossa sijaitsee lentotukikohta, joka oli aktiivisessa käytössä kesällä 2014 (on edelleen), ja jonne on sijoitettu Venäjän ilmavoimien ilmaherruushävittäjiä helikoptereiden ohella.

Ukrainan maavoimilla alkoi Stanytsia Luhanska – Mykolaivka -lohkolla heinäkuussa 2014 operaatio rajaseudun haltuun ottamiseksi sekä Luhanskin saarrostamiseksi. Ukraina ei ehtinyt saattaa operaatiota kaikilta osin loppuun Venäjän aktiivisen sotatoimiin puuttumisen ja lopulta elokuussa 2014 tapahtuneen invaasion takia. Ennen Venäjän laajaa maaoperaatiota ja sitä edeltänyttä ”humanitaarista kolonnaa” Ukrainan alueelle, ukrainalaisjoukot menettivät Izvarynen raja-aseman ja alueen hallinnan Venäjän proxy-joukoille heinä-elokuun vaihteessa.

Huomaan kirjoitukseni venyneen sen verran pitkäksi, että minun on parempi jättää Alankomaissa syytettynä olevasta nelikosta kuin MH17-propagandasta kirjoittaminen tuleviin blogeihin.

 

Marko 

 

1. Steven J. Zaloga: Soviet Air Defence Missiles s. 51.

2. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf 

3. http://www.whathappenedtoflightmh17.com/another-indication-for-russian-involvement-witness-x48-saw-four-soldiers-wearing-helmets-with-ear-flaps-near-the-launcher-the-day-mh17-was-shot-down/ 

4. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

5. https://informnapalm.org/en/67th-air-defense-missile-brigade-russia-ukraine/ 

6. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2017/06/05/mh17-drivers-russian-june-july-2014-buk-convoy-trucks/ 

7. https://ok.ru/video/15162083871 

8. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf s. 18

9. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf s. 42

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin historian sekä tämän kirjoituksen taustoituksessa käytetty lähteinä myös Global Securityn artikkelia SA-11 Gadfly Buk-1M-2, Informnapalmin artikkelia Russian Air Defense Officer Got a St. George’s Cross IV Degree: …, whathappenedtoflightmh17.com -verkkosivua sekä muuta 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista kirjoitettua aineistoa.

*: ”The required number of crew members required to operate a Buk-M1 missile launcher is four, as described in Section One. The crew consists of two officers: one detachment commander (начальник расчета), who is a lieutenant (a commissioned officer) and a sergeant (a non-commissioned officer). The two other crew members are an operator, who is a common soldier, and a driver, who is also a soldier”. Bellingcat s. 63.