Vaalivilppiepäilyt saavat jatkoa eduskuntavaalien alla –

eli kertaus kuntavaalien vaalivilppisyytöksistä tähän päivään

Eduskuntavaalien alla käytävä vaalitaisto on saamassa vauhtia perinteisten medioiden ohella myös erilaisilla sosiaalisen median alustoilla kuin myös verkon keskusteluohjelmissa. Edessä on muutaman viikon rynnistys eduskuntavaalien varsinaisen vaalipäivän ollessa sunnuntaina 2. huhtikuuta. Tätä rynnistystä vauhdittaa jo hyvissä ajoin naftaliinista kaivetut vaalivilppisyytökset.

Viime kuntavaalien (v. 2021) alla Johan Bäckman piti näyttävästi esillä vaalivilppiteemaa sosiaalisessa mediassa kuin myös kirjoittamalla Vaalivilppi Suomessa -kirjasen, jossa hän heitti epäilyn ääntenlaskentaa, vaalitarkkailua, vaaliuurnien leväperäistä säilytystä, lyijykynällä äänestämistä ja montaa muuta seikkaa kohtaan. (1) Näissä eduskuntavaaleissa Bäckman on ehdolla Valta kuuluu kansalle puolueesta Helsingin vaalipiirissä.

Bäckman ei suinkaan ole ainoa ehdokas, joka on nostanut esille vaalivilpin – ei spekulaationa vaan puheiden ja toimintaohjeiden perusteella he, kuten  Vapauden liiton puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Ossi Tiihonen, näyttävät olevan sitä mieltä, että tulevissa vaaleissa perinteiset puolueet varastavat vaalit heiltä ja heidän kannattajilta. Tätä ennakoiden Tiihonen ohjeistaa kannattajiaan äänestämään vasta varsinaisena vaalipäivänä, minimoidakseen vilpin mahdollisuuden. Palaan teemaan tarkemmin tuonnempana kirjoituksessani.

Vaalivilppiepäilyiden esittäminen ei suinkaan ole Johan Bäckmanille uutta. Saman teeman hän nosti esille viime kuntavaalien aikaan mutta myös edellisten – keväällä 2019 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin, jälkikäteen, käynnistetty kampanja ei suurempaa kohua saanut aikaan, pois lukien Bäckmanin silloinen lähipiiri sekä muutamat perussuomalaisiin kytkeytyvät tahot, kuten tuolloin puoluetta lähellä olleen Nykysuomi-verkkojulkaisun. Voimakasta tukea vaalivilppiepäilyilleen ja syytöksilleen Bäckman sai Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuneelta Janus Putkoselta, joka osallistui kampanjaan ainakin silloisella Ivan Putkov-tilillään sekä edesmenneeltä Jon Hellevigiltä.

Ei siis lainkaan yllättävää, että edellisten kuntavaalien yhteydessä Bäckman nosti jälleen esille vaalivilppiteeman, mutta nyt aiemmasta oppineena aloittaen aiheen käsittelyn ja tarkastelun jo hyvissä ajoin ennen kuntavaaleja. Tuolloin Bäckman nosti myös esille kuntavaalien perumisen (vaaleja siirrettiin) epäillen myös vaaleja peukaloidun. Hänen mukaansa perussuomalaisten kannatus ”nousee yli 35 prosentin” ja kun näin ei käynytkään… Bäckmanin mukaan tuolloin käynnissä oli punavihreä salaliitto, jonka kohteena oli perussuomalaiset ja muut ns. kansallismieliset voimat. Bäckmanin hyökkäyksensä kohdistui myös ruotsalaista kansanpuoluetta sekä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia (RKP) vastaan. Syytöksissä toistui sama teema, johon olimme tottuneet seuratessamme poliittista keskustelua Yhdysvalloissa, kuinka Donald Trump kannattajineen heitteli ilmoille perusteettomia syytöksiä vaalien varastamisesta. Tämä ruma näytelmä huipentui Yhdysvaltain kongressitalon valtaukseen tammikuun 6. 2021.

Suomea tuskin uhkaa samanlainen näytös, johtuen osaltaan jo siitä, etteivät vaalivilpeillä spekuloivat ja niistä perusteettomia syytöksiä esittävät ole toistaiseksi saaneet maassamme merkittäviä joukkoja liikkeelle. Suomessa vastaavaan liikehdintään ei myöskään kuulu karismaattisia kansankiihottajia, jollainen ruoskisi kansanjoukot hurmokseen ja eduskuntatalon portaille. Mikä tärkeintä, Suomesta ei myöskään löydy Trumpin kaltaista hahmoa, joka olisi valmis häikäilemättömiin tekoihin kaapatakseen vallan – tai vähintäänkin pitääkseen asemastaan kiinni. Vaikea kuvitella, että ehkäpä muutamia kymmeniä, korkeintaan reilut sata, ääntä saava ehdokas X kiihdyttäisi kannattajiaan vastaavaan raivoon. Toisaalta luotan myös viranomaisiimme, joiden uskon hoitavan mahdolliset – muutaman kymmenen hengen vaalivilppiprotestit – ongelmitta.

Huomioitavaa on myös se, että laita- ja äärioikeiston puolueet ja liikkeet, jotka eniten ääntä vaalivilpistä pitävät, ovat sisäisesti hyvin hajanainen joukkio, joilta yhteistyökään ei näytä sujuvan. Valta kuuluu kansalle puolueen hajoaminen kuvaa omalla tapaa tämän joukon kykyä yhteistyöhön, sama tapahtui Suomen Kansa Ensin puolueelle edeltäjineen aiemmin. Nämä puolueet ja liikkeet ovat usein kerääntyneet karismaattisen johtajan ympärille, yleensä jossain vaiheessa kuitenkin saavutetaan piste, jossa muutkin haluavat käyttää puolueessa valtaa johtohahmon tai pienen klikin sijaan, josta usein seuraa ryhmän hajoaminen yhteen tai useampaan osaan. Sama ilmiö on havaittavissa siellä aatteellisen janan toisessa päässä, äärivasemmalla. Pilkallisesti ilmaisten, kommunistejakin on joka lähtöön.

Tavallaan tämän vaalivilppi-ilmiön seuraaminen on kiinnostavaa. Suomeen on siirretty teema, jota on loppujen lopuksi hyvin hankala istuttaa täkäläiseen mielenmaisemaan. Teeman ylläpitoon on käytetty aikaa ja energiaa, jälkimmäistä niinkin paljon, että Bäckmanin toimesta on kirjoiteltu kirjanen aiheesta ja edellisten kuntavaalien aikaan vielä perussuomalaisiin kuulunut Ossi Tiihonen kehitteli Kansalaiset vaalitarkkailijoina -projektin, johon hän haki vapaaehtoisia kamppailemaan vaalivilppiä vastaan. (2) Kiinnostavaa tässä on se, että seuratessani keskusteluja ja näiden ihmisten tekemiä havaintoja ja johtopäätöksiä, moni aivan oikeasti näytti uskovan siihen, että kuntavaalienkin aikaan vaalivoitto varastettiin perussuomalaisilta, ja muilta ns. kansallismielisiltä voimilta. Tuolloin politiikan tutkija Johanna Vuorelma totesi suorasanaisesti ”Perussuomalaisten riveistä kylvetään epäluottamusta, että tulevissa kuntavaaleissa olisi vaalivilppiä”, (3) kiinnitettyään huomiota Ossi Tiihosen blogiin. Tiihosen mukaan hänen alullepanemaansa vaalitarkkailu-kansalaisprojektiin osallistui kymmeniä kansalaisia.

Tulevissa eduskuntavaaleissa on ehdolla lukuisia henkilöitä, jotka ovat nostaneet jollain muotoa esille vaalivilpin tahi vaalien varastamisen (tarkoittaen sitä, että vaalit varastetaan todelliselta voittajalta). Edellä olen maininnut kaksi henkilöä, jotka ovat viitanneet vaalivilpin mahdollisuuteen – Johan Bäckmanin ja Ossi Tiihosen. Bäckman on spekuloinut myös sillä mahdollisuudella, että suositut vaalikoneet ohjaavat ihmisiä äänestämään väärin:

”Täytin sekä Sanoman että Ylen vaalikoneet. Molemmat ovat epärehellisyydessään järkyttäviä, ne keräävät yksityisia tietoja kyseenalaisin perustein, lisäksi käytännössä kaikki kysymykset ovat johdattelevia, ympäripyöreitä tai epäolennaisia - - - Olen kirjassani ’Vaalivilppi Suomessa’ todennut, miten vaalikoneiden on todistettavasti havaittu ohjaavan ihmisiä äänestämään tahallaan väärin.” (4)

Vapauden liiton ehdokas Riku Hautamäki jakaa Youtube-kanavallaan puolueensa puheenjohtajan Ossi Tiihosen äänestyskäyttäytymisohjeita kuin myös spekulatiivisia syytöksiä. Kovin suurta joukkoa hänen videonsa eivät tavoita esim. jakamansa Miksi äänestää vasta virallisena äänestyspäivänä? on katsottu tähän mennessä 125 kertaa. (5) Omalla tapaa tämäkin todistaa tämän joukkion marginaalisuuden. Huomautan kuitenkin, että video leviää muitakin kanavia myöten, joten todellinen katsojamäärä on suurempi. Mutta kuinka moni katsoo videon (kehnona) komediana?

Jaetulla videolla Tiihonen (Vapauden liiton pj.): ”Äänestäkää vasta varsinaisena äänestyspäivänä. Miksi sanon tämän? Sen takia, että on vähän epäilyksiä, että ennakkoäänestyksessä saattaa tapahtua jotain vaalivilppiä…”. Heitetään ilmoille epäilys, ”saattaa tapahtua… vaalivilppiä”. Tätä kehotusta äänestää varsinaisena vaalipäivänä toistetaan, luonnollisesti, erilaisilla somealustoilla.

Kuvakollaasissa kuvakaappauksia Twitteristä.

* * *

Suomessa vaalivilppi- ja vaalienvarastamissyytösten esittäjiä yhdistää muutama tekijä, kuten Venäjän narratiivin toisto; koronapandemian kiistäminen, rokotekielteisyys sekä pandemiaan liittyvien salaliittohuhujen levittäminen; EU-vastaisuus ja esim. Fixit-mielenosoitusten kannattaminen tai niihin osallistuminen. Epäilyiden levittämiseen käytetään myös tilejä, joiden ulkoasu muistuttaa taannoisia ”kaupunkilaistilejä”, joiden taustalta löytyi linkit äärioikeistoon ja Vastarintaliikkeeseen. Kyseisestä ”kaupunkilaistili”-ilmiöstä heinäkuussa 2021 kirjoittamassani blogissa ”Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin…”. Luonnollisesti erilaiset vastamediat sekä tubettajat viljelevät perusteettomia syytöksiä vaalien varastamisesta tai perinteisten puolueiden vilpillisyydestä.

Painotan vielä loppuun, etten usko vaalivilppisyytösten esittäjien onnistuvan Suomessa saamaan ”myrskyä vesilasissa” suurempaa kohua syytöksillään aikaan, ehkäpä joku syytösten esittäjistä kokee olevansa ”kokoaan” merkittävämpi saaden tästä mielihyvää itselleen. Yhteiskunnallista koheesiota he eivät riko, kuten eivät onnistu rikkomaan luottamustamme vaalijärjestelmään, korkeintaan saavat ”väreitä pintaan” yhdistettynä tuntemukseen jonkin suuren – kuvitellun – salaliiton paljastamisesta. Mutta, kuten olemme Yhdysvalloissa ja Brasiliassa päässeet todistamaan, hyvänolontunteeseen ei ole tuudittautuminen.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.adlibris.com/fi/kirja/vaalivilppi-suomessa-9789525412468 

2. https://ossitiihonen.com/tag/vaalivilppi/ 

3. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tutkija-huolestui-perussuomalaisen-kirjoituksesta-enta-jos-tallainen-lietsonta-valtavirtaistuu-puolueessa-joka-on-talla-hetkella-kannatusmittausten-karjessa/750f63a3-758c-4ee7-a669-86f1568f685a 

4. https://twitter.com/johanbek/status/1630315480421478401 

5. https://www.youtube.com/watch?v=KzrZiyJplJE&t=24s 

Aiempia vaalivilppiteemaa käsitteleviä lähteistettyjä kirjoituksiani:

Kuntavaalien kenraaliharjoitus – Bäckman manaa ”vaalivilppiä”.

”Uusi” MV-lehti propagandisti Putkosen ohjauksessa. 

Kuvakollaasissa esimerkkejä äärioikeiston ”kaupunkilaistilien” jakamasta sisällöstä, kuva v. 2021.

Valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen disinformaation levittäjänä

Edessä on muutaman viikon rynnistys vaalikamppailun muodossa ennen kevään eduskuntavaaleja huhtikuun alkupuolella. Puolueet ovat julkaisseet ehdokaslistansa, perinteisistä puolueista Keskustan Lapin vaalipiirin ehdokaslista herättää hyvin ristiriitaisia tunteita, syypää tähän löytyy valtiotieteen tohtori Paavo Väyrysestä. 

Paradoksi, vaalisloganissa "Eteenpäin!" ja ehdokkaana menneisyyttä haikaileva Väyrynen.

Tuntuu hyvin oudolta, että vielä vuonna 2023, Paavo Väyrynen, kaikkien tekojensa ja etenkin puheidensa sekä kirjoitustensa jälkeen on löytänyt paikkansa Keskustan ehdokaslistalta. Väyryseltä löytyy yksistään viime vuodelta lukuisia kiistanalaisia jopa disinformatiivisia kirjoituksia, kuten syyskuinen blogikirjoitus ”Sotapropagandaa ja sodan retoriikkaa”. (1) Kyseisessä kirjoituksessa toistuu sellaisenaan koko Kremlin välittämä tarina Ukrainan sodan syntysyistä, joka on osoitettu silkaksi propagandaksi ja valheeksi lukuisia kertoja, lukuisten kirjoittajien toimesta:

”Helmikuussa 2014 Kiovassa toteutettiin länsimaiden tukema laiton vallankaappaus, jossa valtaan nousseet uudet vallanpitäjät ryhtyivät vainoamaan maan itäosissa ja Krimin niemimaalla asunutta maan venäjänkielistä vähemmistöä. Ukrainaa alettiin viedä sotilasliitto Natoon. Seurauksena olivat sisällissota ja Krimin valtaus.” (Lainaus Paavo Väyrysen blogista 23. syyskuuta 2022).

Moni ehkäpä kuvittelee, että kirjoituksessa on totuutta edes siteeksi, ettei meritoitunut valtiomies voi harhautua totuudesta liiaksi, mutta painotan, mikään Väyrysen yllä kirjoittama ei pidä paikkaansa. Ei mikään!

Venäläistaustaisia tai venäjää puhuvia ei vainottu Ukrainassa keväällä 2014. Tarina vainoista oli osa Kremlin narratiivia, jolla se perusteli (oikeutti) omia imperialistisia halujaan. Tätä tarinaa Kreml oli toistuvasti levittänyt myös Ukrainassa, esim. Oranssinvallankumouksen aikana vuoden 2004 lopulla ja seuraavan vuoden ensimmäisinä viikkoina. Mutta tarinalla oli pidempi historia, se oli osa Kremlin narratiivia, jolla se perusteli ”venäjänkielisten” suojelua maan rajojen ulkopuolella. Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös se, että Venäjälle ulkomailla asuvat venäjää äidinkielenään puhuvat on yhtenäinen ryhmä (kollektiivi), jotka sen narratiivissa kaipaavat suojelua ollessaan alisteinen ja vainottu kansanosa. Venäjän kohdalla on tavattoman tuttua se, että se syyttää muita toiminnasta, johon se itse syyllistyy (esim. vähemmistöjen vainoaminen).

Vladimir Putin puheessaan v. 2014, Krimin niemimaan miehityksen jälkeen, rakensi omalta osaltaan tätä tarinaa venäläisten "suojelun" tarpeesta. Laajempi analyysi Putinin puheesta, Ilta-Sanomien Venäjä-toimittaja Arja Paanaselta, ohessa yksi kohta Paanasen analyysista, jossa korostuu tämä (Putinin näkemys) oikeudesta puolustaa ulkovenäläisiä.

"Putinin mukaan Ukrainassa asuu ja tulee asumaan miljoonia venäläisiä ja venäjää puhuvia ihmisiä.

– Venäjä tulee aina puolustamaan heidän etujaan poliittisesti, diplomaattisesti ja oikeudellisesti". (2)

Tämän näkemystä tukemaan Venäjällä propaganda tuottaa erilaisia valheita, joissa toistuu ajatus venäläisistä "vainon" kohteena, joka toistuu Väyrysenkin kirjoituksessa.

Itse asiassa ainoat, jotka ryhtyivät kevättalvesta 2014 ja Krimin niemimaan miehityksen eteenpäin vainoamaan ihmisiä, olivat Kremliä tukevat ryhmät Krimin niemimaalla ja myöhemmin Ukrainan itäosissa. He ryhtyivät vainoamaan Ukrainan uutta hallintoa tukevia ja Ukrainan yhtenäisyyttä tukevia ryhmiä ja henkilöitä. Krimin niemimaalla erityisesti Krimin tataareja Venäjän miehityksen alettua. Huomioitavaa on se, että vainon kohteeksi saattoivat päätyä myös etnisesti venäläiset, jotka vastustivat Venäjän toimia (miehitys, voimankäyttö, terrori jne.)

Krimin niemimaalla väkivaltaa (kiduttamisesta murhiin) kohdistettiin rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistujia kohtaan, ensimmäisen siviiliuhrin ollessa miehitystä rauhanomaisesti vastustanut Reşat Amet, jonka aseistetut militantit kaappasivat maaliskuun 3. 2014. Hänen ruumiinsa, jossa oli jälkiä kidutuksesta, löydettiin pari viikkoa myöhemmin. (3) Miehityksen alun jälkeen Venäjä on tuominnut reilusti yli sata Krimin niemimaan asukasta näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin, vielä suuremman joukon päättyessä epämääräisiksi ajoiksi pidätyskeskuksiin, joissa vangittuja kohdellaan huonosti, mutta myös kidutetaan.

Aivan kuten Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, Ukrainan etelä- ja itäosissa ensimmäisenä väkivaltaan turvautuivat keväällä 2014 venäläisryhmien provokaattorit ja heitä vaarallisemmat operaattorit, joilla oli usein joku tietty kohde, jonka kimppuun hyökätä. Hyökkäyksen ja väkivallan syy saattoi olla niinkin vähäinen, kuin Ukrainan värien kantaminen julkisella paikalla. Esim. keväällä 2014 provokaattorit ja agitaattorit hyökkäilivät Donetskissa Ukrainaa tukevien mielenosoittajien ja kansalaisten kimppuun. (4)

Väyrynen on toistanut Kremlin propagandaa kirjoituksissaan vuosien ajan, edes 24. helmikuuta 2022 jälkeen paljastuneet Venäjän asevoimien ja muiden operaattoreiden suorittamat julmuudet eivät ole saaneet Väyrystä "kääntämään takkiaan", minkä tarkoittaa sitä, että yksikään vakavasti otettava puolue ei voi hyväksyä Väyrysen kaltaista resonaattoria listoilleen – itse asiassa hänellä ei pitäisi enää olla sijaa päivänpolitiikassa. Ei ainakaan Keskustan kaltaisessa perinteisessä puolueessa, mutta taitaa puolueen kaappi olla samalla tapaa luurankoja täynnä kuin on Väyrysenkin. Ja tiedä mikä merkitys puolueen kyntävällä kannatuksella on siihen, että Väyrynen hyväksyttiin listalle. Ehkäpä tämä kertoo jotain myös puolueesta itsestään.

Väyrysen väitteet Ukrainan ajautumisesta sisällissotaan länsimaiden tukeman vallankaappauksen myötä ovat yhtälailla valheellisia. Vallankaappauksella hän tarkoittaa Euromaidan-liikettä, jossa kansa lähti kaduille kautta Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin jätettyä allekirjoittamatta neuvotellun EU-assosiaatiosopimuksen. 

Ukrainalaisilla on kokemusta kansalaisaktivismiin turvautumisesta, mikä nähtiin vuosituhannen alkupuolella oranssinvallankumouksen aikaan, halutessaan painostaa poliitikkoja ja päättäjiä kokiessaan tulleensa kohdelluksi väärin. Samalla tavalla prosessi "polkaistiin" käyntiin sen jälkeen kun Viktor Janukovytš kieltäytyi allekirjoittamasta EU-assosiaatiosopimusta syksyllä 2013 – kansa koki oikeuksiaan poljetun, joten se käytti joukkovoimaa osoittaakseen kantansa. Sen sijaan, että Janukovytšin hallinto olisi ryhtynyt neuvottelemaan kansalaisten kanssa, se valitsi brutaalin voimankäytöntien hyvinkin varhain, jo joulukuussa 2013. Janukovytšin hallinnon virhe, kyvyttömyys ymmärtää tilannetta, johti eskalaatioon. Todennäköisesti virhe oli seurausta Venäjän painostustoinista taustalla, Vladimir Putin nimittäin pelkäsi ja pelkää edelleen värivallankumouksia, koska toteutuessaan Venäjällä, sellainen uhkaisi hänen asemansa. 

Euromaidan-liikettä ja tapahtumia Kiovassa ja Ukrainassa kuvaa erinomaisesti Timo Hellenberg teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, teoksen toinen osio koostuu Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) silminnäkijäkuvauksella Ukrainan luisumisesta sotaan.

Ukrainan sodan väittäminen sisällissodaksi vielä tänään on räikeä vale. Venäjän harhautuksen (maskirovka) ja disinformaation perusteella tilanteen olisi voinut kuvitella olevan tämän keväällä 2014, mutta maallikollekin sodan todellinen luonne kävi ilmi viimeistään kesän koitettua ja Venäjän ryhdyttyä toimittamaan entistä raskaampaa kalustoa Itä-Ukrainassa operoiville joukoille. (5) Se, että vielä tänään toistaa Venäjän propagandaa "sisällissodasta" tai "separatismista" on tarkoitushakuista toimintaa – valehtelua, Venäjän narratiivin toistoa.

Mielestäni tietoinen ja tarkoituksellinen Venäjän propagandan levittäminen pitäisi riittää siihen, ettei yksikään vakavasti otettava puolue hyväksyisi Väyrystä ehdokkaakseen, Keskustapuolueen kannalta tilanteen tekee vieläkin oudommaksi Paavo Väyrysen toiminta viime vuosina, joiden – näin maallikkona – katsoisin vaikuttaneen runsaasti (negatiivisella tavalla) puolueeseenkin. 

Muistamme Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen, vähintäänkin merkillisine asiantuntijajäsenineen. Huom. Kansalaispuolue ry. perustettiin 4. helmikuuta 2016 ja se merkittiin yhdistysrekisteriin 8. maaliskuuta 2016. Kansalaispuolue ry. rekisteröitiin puolueeksi 15. joulukuuta 2016. Sittemmin Väyrynen erotettiin puolueesta, (6) ja puolue itsessään lopetti toimintansa. (7)

Väyrysen perustettua Kansalaispuolueen, siihen liitettiin joukko ns. asiantuntijajäseniä, joista osan tausta oli vähintäänkin kyseenalainen. Näiden asiantuntijajäsenien joukosta löytyi muun muassa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueella työskennellyt qanonismin Suomeen lanseeranut Jarmo Ekman, ekonomi Jukka Davidsson – hänet tunnetaan nykyään paremmin levittämistään salaliittoteorioista. Näiden asiantuntijajäsenten joukkoon kuului myös nykyinen persukansanedusta Veikko Vallin. (8) Aiheesta lisää elokuussa 2017 kirjoittamassani blogissa "Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä".

Omanlaisensa osoitus harkinnan puutteesta oli se, ettei Väyrynen millään tavalla pyrkinyt irtisanoutumaan Kremlin propagandaa Suomessa levittäneen RuFi ry:n eli RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry:n ja sen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin tuesta presidentinvaalikamppanjan aikana (v. 2018 presidentinvaalit). (9) RuFi ry:stä enemmän kirjoituksessani "RuFi ry – Venäjän pienimuotoista vaikuttamista Suomessa". Yhdistys tuli tunnetuksi järjestämällä Suomessa ensimmäiset kuolemattoman rykmentin marssit. Marssi on olennainen osa nyky-Venäjän toisen maailmansodan, venäläisittäin Suuren isänmaallisen sodan, palvontaa ja voiton ideologiaa. 

Vaalivalvojaiset v. 2018, mukana myös RuFi:n Skippari-Smirnov.

Hyväksyessään Väyrysen ehdokkaakseen keskustassa turvaudutaan todennäköisesti matematiikkaan. Puolueen piirissä laskettaneen Väyrysen myötä tulevan enemmän ääniä kuin lähtevän. Heidän kannalta merkityksettömiä ovat kaltaiseni urputtajat, jotka eivät ole koskaan äänestänyt puoluetta, ja jotka eivät koskaan tule äönestämäänkään. Mainehaitasta viis, puolueelle tärkeämpiä ovat ne peräpohjolan äänestäjät, jotka "vanhasta tottumuksesta" äänestävät Väyrystä tulevissa vaaleissa. Tässä pelissä kansanedustaja Kärnänkin protestoinnilta suljetaan korvat.

Marko 

Lähteet:

1. https://www.paavovayrynen.fi/2022/09/23/sotapropagandaa-ja-sodan-retoriikkaa/

2. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009102756.html

3. https://khpg.org/en/1551563339

4. https://www.nbcnews.com/slideshow/amp/pro-russian-separatists-attack-ukrainian-rally-donetsk-55057578

5. Vuosien kuluessa Venäjän rooli on tarkentunut, mutta jo kesäkuussa 2014 sen rooli sodan aktiivisena osapuolena kävi ilmi Venäjältä Ukrainaan suoritettujen tuli-iskujen myötä. Kesän kuluessa Venäjän maaperältä tulitettiin sen asevoimien toimesta satoja kertoja Ukrainan alueita. Bellingcat julkaisi aiheesta useita raportteja, kuten Russian artillery attacks on Ukraine 2014.

6. https://yle.fi/a/3-10100561

7. https://yle.fi/a/3-12601004

8. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/216759-asiantuntijajasenia-kansalaispuolueeseen/

9. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005542896.html?share=b4e0a49edd1251d689699106e9bf321c

Venäjän monitahoinen vaikuttaminen ulkomailla ”auliita apureitakin” hyödyntäen

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla Venäjä on myös jatkanut erilaisia vaikuttamisoperaatioitaan ulkomailla. Samalla on myös nähty Venäjän poimivan edeltävinä vuosina aloittamiensa vaikuttamisoperaatioiden sekä muiden vastaavien toimien hedelmiä, mikä on näkynyt äänestyksissä YK:ssa, joissa Venäjän rinnalla erilaisilla äänestyksissä on ”seisonut” joukko kolmannen maailman maita. Näihin yhteiskuntiin Venäjä on viime vuosina pyrkinyt voimakkaasti vaikuttamaan joko korruptoimalla niitä tai toimittamalla korruptoituneiden valtioiden johdoille ”turvapalveluita” palkkasotilaiden muodossa. Vastapalveluina Venäjälle nämä maat ovat konkreettisen hyödyn rinnalla tarjoilleet hyvin usein Venäjää miellyttävää äänestyskäyttäytymistä kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK:ssa. Mutta ennen kuin sukellan syvemmälle aiheeseen, palautetaan mieleen eräs asia. Mieleen palautettavassa asiassa on kyse vastauksesta kysymykseen – Mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen (ja tuo sille sen mahdollisen menestyksen)?

Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Eli jotta Venäjä saavuttaisi tarvittavaa menestystä, sillä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. En kuitenkaan ryhdy laajentamaan tätä kirjoitusta sillä, että ryhtyisin sen tarkemmin tarkastelemaan ja pohtimaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmiset työskentelemään Venäjän hyväksi. Syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tahi siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä saaden tämän näin työskentelemään hyväkseen. Toki henkilön persoonalla on suuri vaikutus siihen, kuinka helppoa taivuttaminen on vai onko se lainkaan mahdollista. Voisin kuvitella, että henkilö, jolle julkinen kuva on tärkeä on helpompi taivuttaa tekemään työtä Venäjälle (tai mille tahansa pahantahtoiselle voimalle) ja lopulta voidaan päätyä pienien tekojen (palvelusten) kautta tilanteeseen, jossa ympäri kääntyminen ei ole enää mahdollista.

Jotta kirjoitukseni olisi havainnoiltaan mahdollisimman ajankohtainen, jätän muutamia lyhyitä viittauksia lukuun ottamatta huomiotta tunnetut ja tiedetyt tapahtumat vuosien ja vuosikymmenten takaa. Meille suomalaisille kiusallisella tapaa tuttu on suomettumisen aika, jota emme ole vielä kunnolla (perusteellisesti) käynyt läpi – tätä velkaa maksamme edelleen. Suomettumisen aikakauden rinnalla monien mieliä typerryttää kahden entisen pääministerimme työskentelyt Venäjän hyväksi – Esko Aho ja Paavo Lipponen eivät ole silmissäni Saksan entistä liittokansleria Gerhard Schröderiä parempia. Kolmikko on tehnyt runsaasti työtä Venäjän hyväksi, eikä yksikään heistä näytä oppineen mitään vaan tahoillansa jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vastenmielistä sakkia!

Kehitysmaiden ja kehittyvien maiden ohella Venäjän vaikuttamispyrkimykset ulottuvat edelleen myös läntisiin demokratioihin. Viime viikolla huomiota herätti uutinen, jonka mukaan Venäjä pyrkii kääntämään Saksan Ukrainaa vastaan. (2) Viimevuosikymmeneltä tuttuun tapaan Venäjä turvautuu Saksassa myös laita- ja äärioikeiston edustajiin, mutta myös poliittisen janan vastakkaisen laidan ryhmiin, kuten Saksan kommunistipuolueeseen. Vasemman ja oikean äärilaidan ohella Venäjä pyrkii vetoamaan Saksassa asuviin venäläisiin sekä käyttämään vaikuttamistyön ohella erilaisissa operaatioissaan jengejä sekä organisaatioita, kuten Yön susia, joiden jäsenistö koostuu niin saksalaisista kuin myös venäläisistä tai kolmansien maiden kansalaisista.

Tällä hetkellä Venäjän vaikuttamisoperaatioiden tärkeimpiä, jollei tärkein, tavoite on rikkoa läntinen rintama, joka tukee Ukrainaa, koska yhtenäistä länttä vastaan Venäjällä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ei sotilaallisesti, eikä taloudellisesti. Edellä mainittu Saksaa koskeva havainto on yksi osa tätä vaikuttamisoperaatiota, samalla tavalla Venäjä pyrkii vaikuttamaan muidenkin maiden kautta Ukrainalle kohdistuvaan tukeen – tässä kuviossa Unkarilla on oma roolinsa. Unkarilla todellakin on kokoaan suurempi rooli Venäjän vaikuttamisessa. Sen ohella, että Viktor Orbánin hallinto pyrkii omalta osaltaan iskemään kiilaa Ukrainan ja Euroopan Union väliin, on maa jarruttamassa Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyksien hyväksymistä yhdessä Turkin kanssa.

Unkarin ohella Ukrainan toinen rajavaltio Slovakia voi ajautua tilanteeseen, jossa viime vaalit voittaneen Tavalliset ihmiset puolueen (OĽaNO) puheenjohtaja, populistinen Igor Matovič (entinen pääministeri ja valtiovarainministeri), on ajanut maan tilanteeseen, jossa maan Venäjään myönteisesti suhtautuvat oppositiopuolueet vaativat ennenaikaisia parlamenttivaaleja. Tällaisia vaatimuksia on esitetty ainakin Hlas-SD- ja Smer-SD-puolueiden taholta, joista jälkimmäinen vaatii ennenaikaisten vaalien pitämistä touko-kesäkuussa 2023. Ratkaisuksi ongelmaan Slovakiassa on esitetty, että presidentti Zuzana Čaputová muodostaisi ”teknisen hallituksen” luotsaamaan maan ongelmallisesta tilanteesta ja valmistelemaan maata parlamenttivaaleihin. Tällaisen hallituksen (ja sitä tukevan koalition) eräs tehtävä olisi estää maan luisuminen Venäjän vaikutuspiiriin. Presidentti Čaputová oli keskeisessä roolissa Slovakian ryhtyessä tukemaan Ukrainaa aseellisesti, maa on toimittanut Ukrainalle S-300PMU-ilmatorjuntajärjestelmän lisäksi myös muuta aseistusta ja varustusta, kuten olkapäältälaukaistavia ilmatorjuntaohjuksia, panssarintorjuntaohjuksia sekä kranaatteja. (3)

Keväällä Suomessa järjestetään eduskuntavaalit. Vaalitaisto on hiljalleen alkamassa, joten on enemmän kuin todennäköistä, että tulevina viikkoina Venäjä suoraan tai välillisesti sen operaattoreiden tai ”auliiden apureiden” avulla pyrkii vaikuttamaan vaalitaistoon. Vaalitaistoon osallistuu myös joukko ehdokkaita sekä puolueita, joiden toiminta on yhteiskuntarauhaa rikkova. Kansanedustaja Ano Turtiaisen perustama Valta kuuluu kansalle tarjoaa osalle kansaa populistisen hutun ohella Kremlin toiveita myötäilevää politiikkaa, joiden toteutuessa Suomi päätyisi harmaalle alueelle lännen ja brutaalia hyökkäyssotaa käyvän Venäjän välille. (4) En usko, että perussuomalaisten riveistä eduskuntaan ponnistaneen Turtiaisen onnistuu uusia valtakirjaansa tulevissa vaaleissa, jonka seurauksena hiljalleen rapautuva Valta kuuluu kansalle joko hajoaa osiin tai kuihtuu olemattomiin. Tai kumpaakin. 

Näkemys se on tämäkin, mutta kertoo omalta osaltaan sen kenen joukoissa Turtiainen pelaa. (5) 

Edellä mainitun Valta kuuluu kansalle ohella tulemme näkemään muidenkin puolueiden tai ehdokkaiden toimesta menneisyydestä kumpuavia ulostuloja. Näiden puolueiden joukkoon kuuluu Valta kuuluu kansalle puolueesta eronneen Ossi Tiihosen perustama Vapauden liitto. Kiinnostavaa kuviossa on sitten se, että moni on eronnut VKK:sta puolueen Venäjä-myönteisyyden vuoksi ja liittynyt Vapauden liittoon, (6) jonka riveistä on eduskuntaankin pyrkimässä useampikin ehdokas, jotka suhtautuvat myönteisesti tai hyvin myönteisesti nyky-Venäjään. Sitoutumattomana Vapauden liiton listoilta eduskuntaan on pyrkimässä Uudenmaan vaalipiiristä Juha Korhonen, tunnettu vastamedioiden pyörittäjä ja monessa Johan Bäckmaniinkin liitetyssä projektissa mukana ollut henkilö. (7)

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Aleksandr Duginin toteamus: ”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -”. (8)

Valta kuuluu kansalle, Vapauden liittoa ja montaa muuta yhdistää EU ja NATO-vastaisuus, retoriikassa esiintyy usein sanat puolueettomuus ja patrioottisuus. Termejä, joita myös Janus Putkonen usein toistaa Kremlin propagandakoneen kaikuna.

Myös muista puolueista löytyy ehdokkaita, joiden retoriikka kosiskelee aivan liian usein Kremliä, kuten keskustan Peräpohjolan piirin eduskuntavaaliehdokkaaksi nimetyn Paavo Väyrysen, joka on tehnyt tunnetuksi Venäjän narratiivia kirjoituksissaan ja kommenteissaan. (9 ja 10) Tässä yhteydessä en tämän tarkempaa sivua eduskuntavaaliteemaa, Väyryseen palaan vielä lyhyelti kirjoituksen loppupuolella.

Kansallisten parlamenttien ohella Venäjä pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon ja EU:hun myös Europarlamentin kautta, josta löytyy Venäjää tukevia voimia niin oikealta kuin myös vasemmalta. Helmikuun 24. päivän jälkeen osa Venäjää aiemmin avoimesti tukeneista mepeistä tai ryhmistä on ryhtynyt pidäkkeellisemmäksi lausunnoissaan. Poikkeuksiakin löytyy, kuten irlantilaismepit Mick Wallace ja Clare Daly, joiden kannanotot ovat Venäjää tukevia. Wallace on kannanotoissaan tukenut jo pidemmän aikaa Venäjää kuin myös Bašar al-Assadin hallintoa Syyriassa. Kumpikin heistä kuuluu vasemmistolaiseen Independents 4 Change-puolueeseen (joka kuuluu europarlamentissa Euroopan yhtynyt vasemmisto/ Pohjoismaiden vihreä vasemmisto- eli GUE/NGL-ryhmään, johon Suomesta kuuluu Vasemmistoliitto).

Mick Wallace EU-parlamentissa huhtikuussa 2021 levittämässä Venäjän propagandaa.

Puolueiden ja yksittäisten poliitikkojen sekä virkamiesten rinnalla erilaiset organisaatiot (esim. Yön sudet), ryhmät ja yhdistykset ovat Venäjälle luonnollinen väylä vaikutusyrityksissään, mikä kävi myös ilmi Reutersin julkaiseman Saksaa käsittelevän artikkelin kohdalla. Ei myöskään pidä unohtaa urheilua ja kulttuuria pehmeän vaikuttamisen keinoina, ns. Soft Power.* Kulttuurivaihto vaikuttamisen välineenä on tuttua jo neuvostoajoista siinä missä urheilukin – valitettavasti me olemme liian usein sokeita tälle vaikuttamisen muodolle. Sulkiessamme silmämme siltä toistamme tavattoman usein urheilun saralla kulunutta – ja paikkaansa pitämätöntä – sanontaa ”politiikka ei kuulu urheiluun”, vaikka sitä se juuri tekee Vladimir Putinin Venäjällä (ja monessa muussa totalitaarisessa valtiossa).

Yön sudet marssivat Bosnian Serbitasavallassa tammikuun 9. 2023 Serbitasavallan päivänä, kyseessä todennäköisesti serbialainen alajaosto. (11) 

Päätetään tämä kirjoitus lukumääräisesti suurimpaan ryhmään Venäjän tukijoista eli näihin erilaisiin ”auliisiin apureihin”, joita Venäjä on käyttänyt ja käyttää hyväkseen propagandaviestiensä jakamisessa (ja Venäjän narratiivin toistossa) sekä hyödyntänyt heitä erilaisten demonstraatioiden järjestämisessä ja niihin osallistumisessa, ja joiden aktiivisuuden avulla Venäjän narratiivi ja välittämä vääristynyt kuva tapahtumista saa näkyvyyttä. Merkittävintä tämä on tapauksissa, joissa Venäjä saa puolelleen henkilöitä, joiden sanalla on tavanomaista enemmän painoarvoa tai merkittävän laaja kohdeyleisö – koronapandemian myötä moni ekstremisti luisui huomaamattaan toistamaan Venäjän propagandaa (toki joukossa on heitä, jotka toimivat tietoisesti). Osa tällaiseen ryhmään kuuluvista menee jopa niin pitkälle, että he keskusteluissaan esittävät tiettyjen Venäjän naapurimaiden – kuten Ukrainan – aseman olevan ”kiistanalaisen” tai jopa kiistävät niiden itsenäisyyden tai muulla tavalla toistavat Venäjän propagandaa. Paavo Väyrynen on käymissään keskusteluissa sekä blogeissaan toistuvasti levittänyt Venäjän propagandaa Ukrainan sisällissodasta sekä Ukrainan asevoimien julmuuksista, tehden tätä vieläpä 24. helmikuuta 2022 jälkeen. (12) Käytännössä he pitävät yllä käymänsä keskustelun avulla sitä, että Venäjän pitäisi saada toimia haluamallaan tavalla siihen rajoittuvien itsenäisten valtioiden kanssa. Ennen 24. helmikuuta kiinnitimme huomiota vain Ukrainan ja Georgian kaltaisiin maihin, mutta ehkäpä meidän olisi syytä huomioida tarkemmin ne imperialistiset menneiden rajojen palauttamisesta haaveilevat äänet. Kun on ilmeistä, että Venäjän tavoitteet ovat paljon laajemmalla kuin Ukrainan väkivaltaisessa kaappaamisessa. Niin, Suomikin on ollut osa Venäjän imperiumia!

 Keir Giles kuvaa uusimman teoksensa Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, osassa 6 Auliit apurit erinomaisen hyvin tätä toimintaa ja siihen liittyviä nyansseja. Huomioitavaa on se, etteivät Venäjän hyväksi työskentelevät ihmiset aina edes tiedä tai anna itsensä uskoa, että heidät on viekoiteltu tanssiin pirun kanssa. (13) Joukossa on myös ihmisiä, jotka vapaasta omasta tahdosta puolustavat Venäjää – he tekevät sitä saamatta ruplaakaan. Ainakin osaa laita vasemmistoon ajautuneita tuntuu ohjaavan Venäjän tukijoiksi anti-imperialismi ja antiamerikkalaisuus. No, jättäkäämme tässä yhteydessä tyystin huomiotta se, että nyky-Venäjä kuten sen edeltäjäkin on mitä imperialistisin luomus.

Kokonaisuus on aivan liian laaja käytäväksi läpi yhdessä kirjoituksessa, ehkäpä kirjoitukseni Venäjän vaikuttamisesta Ukrainaan tarjoaa tässä yhteydessä yhden laajentavan näkökulman lisää: Ukrainan sodan taustaa – havaintoja Venäjän vaikutustyöstä Ukrainassa (julk. 4.3.2020), jossa havaittavissa myös Venäjän halu hyödyntää yhteiskuntarauhaa rikkovia poliittisia liikkeitä oikealta vasemmalle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://www.reuters.com/investigates/special-report/ukraine-crisis-germany-influencers/ 

3. https://www.oryxspioenkop.com/2022/04/allies-of-freedom-slovakia-mulls.html 

4. Esimerkkinä kansanedustaja Turtiaisen puhe eduskunnassa 16. syyskuuta 2021.

5. https://twitter.com/TurtiainenAno/status/1589514268034371584 

6. https://yle.fi/a/3-12398273 

7. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html 

8. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

9. https://yle.fi/a/74-20012037 

10. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009095036.html 

11. https://twitter.com/ivanastradner/status/1612442943981240322 

12. Esimerkkinä Paavo Väyrysen 23.syyskuuta 2022 julkaisema blogi.

13. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 268.

*: Venäjän pehmeästä vaikuttamisesta kirjoituksessani Nelimastoparkki Sedov – osa venäläistä pehmeää vaikuttamista, julkaistu 13.7.2019.

Päivitetty 13. 1. 2023, kuvankaappaus Mick Wallacen twiitistä sekä lisäystä tekstiin Wallacen toiminnasta.

#StandWithUkraine 

Venäjän duuma – varkaiden ja murhamiesten paratiisi

 

Venäjällä järjestettiin näytösluonteiset duuman kolmipäiväiset ”vaalit” reilu viikko sitten. Jo ennakkoon oli selvää, etteivät nämäkään vaalit ole rehelliset, Venäjän todellisen opposition ts. oikean opposition edustajien oli lähes mahdotonta asettua ehdolle, valtiokoneisto hyökkäsi heitä vastaan mitä räikeimmällä tavalla, ja tämän todellisen opposition näkyvin johtaja, Aleksei Navalnyi, oli epäonnistunutta murhayritystä seuranneen, pääosin Saksassa tapahtuneen, hoito- ja kuntoutusjakson jälkeen tuomittu Venäjällä näytösoikeudenkäynnissä vankeuteen. Vaaleja edeltäneestä oikean opposition vainoamisesta huolimatta itse vaaleissa tapahtunut vaalien kansalta varastamiseen johtanut prosessi – Moskovan elektronisten äänien laskennan viivyttämisineen – löi monet ällikällä.

Venäjän ns. vaaleja analysoinut tutkija Sergei Špilkin päätyi arvioon, jonka mukaan yli puolet Yhtenäinen Venäjä -puolueen äänisaalista perustuisi vilppiin. (1) Hänen mukaansa sähköisen äänestämisen on loputtava.

”Vuosi Litvinenkon kuoleman jälkeen Lugovoi valittiin duumaan. Moskovassa monet ajattelivat, ettei hänen rakettimainen nousunsa olisi onnistunut ilman Kremlin tukea. Lugovoi itse jakoi haastatteluja koti- ja ulkomaiselle lehdistölle. Tilaisuudet järjestettiin Moskovassa tai kauniilla, syrjäisellä Kamtšatkan niemimaalla, missä hän puhui hevosen selästä.” (2)

Yllä oleva kuvaus on lainaus Luke Hardingin teoksesta Vaiennettu - Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa, jossa käytiin seikkaperäisesti läpi entisen KGB-agentin ja FSB-eversti Alexander Litvinenkon polonium-murha tekijöineen, unohtamatta valtiota teon takana. Murhaajista toinen, Andrei Lugovoi, tuli lopulta valituksi Venäjän duumaan joulukuussa 2007, Vladimir Žirinovskin johtaman Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen listoilta. Koko prosessi muistutti tehtävän onnistuneesti suorittaneen operaattorin palkitsemista valtion toimesta.

Venäjällä viikonpäivät sitten järjestettyjen, näytösluonteisten duuman ”vaalien” jälkinäytös muistuttaa erehdyttävästi reilun vuosikymmenen takaisia tapahtumia – valtio palkitsee pahantekijänsä. Tällä kertaa palkittujen joukossa ei todennäköisesti ole murhamiehiä, sen sijaan sieltä löytyy ainakin militanttikomentaja sekä Venäjän-operaattori.

Kantavia teemoja venäläispropagandassa on ollut jo huhtikuusta 2014 lähtien ukrainalainen ”separatismi”. Tässä kontekstiin onkin varsin vaikeaa mahduttaa sitä, että Venäjän duumaan ”valittiin” moskovalaissyntyinen Aleksander Borodai, (3) joka toimi ensin ”varapääministerinä” ja sen jälkeen ”pääministerinä” miehitetyn Donetskin alueella toukokuusta 2014 lokakuuhun 2014, kunnes hänet – käytännössä – määrättiin takaisin Venäjälle Kremlin toimesta samalla tapaa kuin alueen sotilaskomentaja, venäläinen tiedustelu-upseeri, Igor ”Strelkov” Girkin oli määrätty. Borodain siirron primääritarkoituksena oli nostaa miehitetyn Donetskin alueen johtoon paikallisväriä muun muassa donetskilaissyntyisen Aleksandr Zahartšenkon muodossa, (4) joka likvidoitiin pommiattentaatissa 31. elokuuta 2018. Todennäköisin syy likvidoinnille oli hänen individualistinen toiminta yhdistettynä mielipide-eroihin Kremlin edustajien kanssa, josta johtuen hän kävi toimissaan vaikeasti ennustettavaksi.

Aleksander Borodai etualalla, kuva: unian.net.

Borodain taustoista on hyvä tietää se, että hän on tuntenut Igor Strelkovin Moldovan alueella käydystä Transnistrian sodasta lähtien. Sota Moldovan ja Transnistrian alueiden välillä juontaa aina Neuvostoliiton viimeisiin hetkiin saakka, konflikti alkoi jo vuonna 1989, aseelliseksi yhteenotoksi – sodaksi – konflikti muuttui marraskuussa 1990, päättyen aselepoon heinäkuussa 1992. Transnistrian alueellinen hallinto säilytti asemansa Venäjän maavoimien 14. kaartin armeijan sekä venäläisvapaaehtoisten tuella. Näihin vapaaehtoisjoukkoihin kuului myös Donin ja Kubanin kasakoita, joista koottuja joukkoja Venäjä on sittemmin hyödyntänyt myös miehitettyjen alueiden kontrolloinnissa Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa, sekä äärikansallismielisen ja antisemitistisen Venäjän kansallinen yhtenäisyys-järjestön (ven. Русское национальное единство) vapaaehtoisia, jonka riveistä tulleet vapaaehtoiset ovat myöskin osallistuneet Venäjän sotaan Ukrainassa.

Borodain henkilöhistoriasta löytyy myös tiiviitä linkkejä venäläisiin äärikansallismielisiin liikkeisiin ja julkaisuihin. Hän on toimittanut aktiivisesti materiaalia venäläiseen, fasistiseen, ”uutislehti” Zavtraan. Jo ennen Ukrainan sotaa kyseinen julkaisu toimi useiden venäläisten äärikansallismielisten äänitorvena, osa heistä – Borodain lailla – toimitti aineistoa ja raportteja julkaisulle, osan antaessa haastatteluja julkaisun ns. toimittajille Ukrainan sodan alettua. Igor Girkin antoi marraskuussa 2014 haastattelun Zavtralle, jossa hän tunnusti komentamansa ryhmänsä olleen vastuussa sodasta Ukrainasta. (5) Ennen sotaa Itä-Ukrainassa, Igor Girkinin johtama ryhmä oli jo osallistunut Krimin niemimaan miehitykseen osana Venäjän operaatiota.

Alankomaissa käynnissä olevassa, Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014 venäläisjoukkojen* toimesta pudotetun Malaysia Airlinesin lennon MH17, oikeudenkäynnissä on myös noussut esille Borodain lausuntojen kautta Venäjän rooli Ukrainan sodassa, etenkin se, kenen etua operaatiota johtaneet komentajat ajoivat: ”Well, your plans are far-reaching. Mine are not. I’m carrying out orders and protecting the interests of one and only state, the Russian Federation. That’s the bottom line.” (6)

Aleksander Borodai ei suinkaan jäänyt ainoaksi Venäjän ”vaaleissa” palkituksi operaattoriksi. Saman puolueen (Yhtenäinen Venäjä) listoilta duumaan päätyi myös alun perin varasijalle jäänyt Marija Butina, Kirovin alueen kuvernöörin luovuttua paikastaan duumassa.

Butina nousi otsikoihin jokunen vuosi sitten, kun hänet vangittiin ja tuomittiin Yhdysvalloissa 18 kuukaudeksi vankeuteen vieraan vallan (eli Venäjän) agenttina toimimisesta. (7) Hän ei ollut rekisteröitynyt Yhdysvaltojen oikeusministeriölle, kuten  vieraan vallan puolesta vaikuttavan pitäisi lain mukaan tehdä. Muutama kuukausi oikeudenkäynnin jälkeen, lokakuussa 2019, Butina vapautettiin ja karkotettiin Yhdysvalloista Venäjälle.

Ennen vangitsemistaan opiskelijana Yhdysvalloissa ollut Butina pyrki luomaan suhteita Yhdysvaltojen Kansalliseen kivääriyhdistykseen (NRA) esittäytymällä pienen venäläisen asejärjestön puheenjohtajaksi. Tarkoituksenaan hänellä oli NRA:n kautta pyrkiä luomaan yhteyksiä republikaaneihin tavoitteenaan vaikuttaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.

Operaatio Yhdysvalloissa, operaatioksi voinemme Butinan toimintaa, hänen henkilöhistoria tuntien, kutsua, ei suinkaan ollut ensimmäinen, jolloin hän työskenteli Venäjän hallinnon tiliin maan rajojen ulkopuolella.

Maaliskuun 19. päivä 2014 Marija Butina esiintyi Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja muutamaa kuukautta myöhemmin, 11. kesäkuuta, Donetskissa, joka tuolloin oli jo Venäjä-johtoisten joukkojen hallinnassa.

Marija Butinan historia Venäjän Ukrainaan verkostoituneena operaattorina ulottuu ainakin vuoteen 2009, jolloin hän vieraili Seliger-foorumissa Venäjällä, solmien yhteyksiä henkilöihin, jotka nousivat näkyviin rooleihin Itä-Ukrainassa kevään 2014 kaoottisten viikkojen jälkeen. Butinan tapaamien henkilöiden joukossa oli muun muassa ”kansankomissaariksi” Donetskissa vuonna 2014 valittu, ukrainalaistaustainen, Pavel Gubarev, joka oli nuorempana ollut venäläisen äärikansallismielisen ja antisemitistisen Venäjän kansallinen yhtenäisyys-järjestön jäsen. Myös Butina itse vieraili usein Ukrainassa Seliger-foorumin jälkeen mutta ennen vuotta 2014, (8) tavaten lukuisia kertoja ukrainalaisen aseharrastajien UAVZ-organisaation johtajan Georgi Utšaikinin.

Marija Butina miehitetyssä Donetskissa kesäkuussa 2014.

Triviaalina tietona voinemme todeta, että Butina on myös ollut suunnittelemassa ”Donetskin kansantasavallan” lippua v. 2009. Että sellaista ”separatismia” Ukrainassa. (8)

Myös muita, Venäjän johtamissa joukoissa taistelleita militanttikomentajia on mukana politiikassa Venäjällä, kuten kirjailijana ja toimittajanakin tunnetuksi tullut, sotarikoksiin syyllistynyt, Zakhar Prilepin. Prilepin perusti vuonna 2019 poliittisen liikkeen ”Totuuden puolesta” (ven. За правду). Tämän vuoden puolella liike yhdistyi vasemmistolaisen Venäjän patriootit ja Oikeudenmukainen Venäjä puolueiden kanssa Oikeudenmukainen Venäjä – totuuden puolesta -puolueeksi, systeemiseen oppositioon eli viralliseen oppositioon kuuluva puolue sai edustajia duumaan.

* * *

Venäjän duuman ”vaaleihin” kuului jälleen elementtejä, joissa hyödynnettiin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden venäläistämisprosessia. Aivan kuten viime vuoden Venäjän ”kansanäänestyksen” aikaan, nytkin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuvia, Venäjän passin saaneita paikallisia, kuljetettiin busseilla äänestämään Venäjälle. (9) Tähän mennessä kansainvälisen yhteisön kannanotot Venäjän, Ukrainan suvereniteettia rikkoviin toimiin, ovat olleet laimeat. Sormen heristäminen ei tilannetta miksikään muuta!

Erityisen rumaksi ja vastenmieliseksi Venäjän toiminnan tekee se, että miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvia on painostettu ottamaan Venäjän passi. Monien kunnallisten ja alueellisten organisaatioiden palveluksessa olevien on ollut suoranainen pakko ottaa joko Venäjän passi tai miehitettyjen alueiden ”kansantasavaltojen” passi saadakseen pitää työpaikkansa. Tämä pakko kohdistuu myös opettajiin ja lasten parissa työskenteleviin, unohtamatta muita alueellisia siviiliorganisaatioita ja -laitoksia (kirjastot, ”yliopistot”, sairaalat jne.) Luonnollisesti samainen pakko kohdistuu myös ”turvallisuusviranomaisten” ja vastaavien organisaatioiden jäseniin, mutta ryhtyessään palvelemaan miehittäjän turvallisuusorganisaatioita, he ovat jo valmiiksi siirtyneet väärälle puolelle palvelemaan Kremlin imperialistisia tavoitteita, joten omissa silmissäni he eivät ole uhreja samalla tavalla kuin opettajat, päiväkotien (lastentarhojen) työntekijät, hoitajat jne.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://meduza.io/en/feature/2021/09/20/electronic-voting-must-die 

2. Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa; Luke Harding, s. 197.

3. https://khpg.org/en/1608809579 

4. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-russia-surkov-insight/ex-rebel-leaders-detail-role-played-by-putin-aide-in-east-ukraine-idUSKBN1870TJ 

5. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

6. https://www.politie.nl/en/themes/flight-mh17/witness-appeal-crash-mh17-nov-19.html 

7. https://yle.fi/uutiset/3-11038250 

8. https://empr.media/opinion/investigations/maria-butina-russian-agents-of-influence/ 

9. https://www.promoteukraine.org/about-230000-ukrainians-from-occupied-donbas-take-part-in-state-duma-elections/ 

*: Perustelen termin ”venäläisjoukkojen” käyttöä sillä, että Buk-TELAR nro. 332, jolta MH17 pudottanut ohjus laukaistiin, kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille, ja todistajalausuntojen mukaan kyseinen TELAR oli miehitetty yhtenäiseen varustukseen sonnustautuneella henkilöstöllä, joka varustuksensa puolesta erosi ”paikallisista” militanttijoukoista.

Kuntavaalien kenraaliharjoitus – Bäckman manaa ”vaalivilppiä”

 

Tammikuun puolivälissä julkaisemassani blogissa ”Disinformaatikkojen uusivuosi – entiset ”kujeet” mielessä” viittasin Johan Bäckmanin (jälleen) esille nostamaan teemaan kuntavaaleihin liittyvästä mittavasta vaalivilpistä, jota narratiivia Bäckman on toistanut blogin kirjoitushetkestä lukien. Aihe ei kuitenkaan ole Bäckmanille uusi, vaalivilppi-teemaa hän ryhtyi rummuttamaan myös keväällä 2019 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin – jälkikäteen – käyntiin polkaistu kampanja ei sen suurempaa kohua saanut aikaan, pois lukien Bäckmanin lähipiiri sekä muutamat perussuomalaisiin kytkeytyvät tahot, kuten puoluetta lähellä olevan Nykysuomi-verkkojulkaisun. Tukea kampanjalleen Bäckman sai eräiltä lähipiiriin kuuluvilta operaattoreilta, kuten Janus Putkonen (osallistuen kampanjaan ainakin silloisella Ivan Putkov -tilillään) sekä, jo edesmennyt, Jon Hellevig.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 10. tammikuuta 2021.

Verrattuna parinvuoden takaiseen aikaan, kevään kuntavaaleissa kaikupohja saattaa olla merkittävästi suurempi, johtuen osaltaan vaalien luonteesta, siitä, että Bäckman aloittaa kampanjansa jo reilusti ennen vaaleja mutta merkittävimpänä syynä pidän sitä, että tulevissa vaaleissa näyttäisi oleva ehdolla verrattain paljon oikean äärilaidan ehdokkaita, joista monella näyttää olevan taustaa myös Fixit-liikehdinnässä kuin myös laita- ja äärioikeiston ”kansallismielisessä” liikehdinnässä – osalla jopa äärioikeistoon kuuluvissa ryhmissä. Edellisen ohella on kuitenkin syytä huomioida, että Johan Bäckman itse on lähestynyt parin viime vuoden aikana kohtalaisen suurta joukkoa laita- ja äärioikealle asemoituvia puolueaktiiveja, saavuttaen useiden kanssa jonkin asteisen ”luottamussuhteen” – tai ainakin sellaisen suhteen, että hänen lähettämää viestiä toistetaan tässä joukossa, jolloin viestin on mahdollista tavoittaa uusia (kohde)ryhmiä. Tähän Johan Bäckmanin harjoittamaan verkostonrakentamiseen kiinnitin huomiota vuoden 2019 eduskuntavaalien alla kahdessa erillisessä blogissa:

Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla (17. maaliskuuta 2019).

Palapelin kokoamista – jatkoa Johan Bäckmanin verkoilla kalasteluun (19. huhtikuuta 2019).

Tammikuun 10. päivän (ks. kuvakaappaus yllä) jälkeen Bäckman on jatkanut vaalivilppi-teeman toistamista viikoittain, entistä useammin päivittäin. Julkaisemiensa viestien perusteella vaalivilpin ohella toistuvat seuraavat teemat:

- vaalien peruminen

- perussuomalaisten kannatus ”nousee yli 35 prosentin”

- käynnissä on punavihreä salaliitto, (Bäckman viittaa puoluetoimistojen töhrimiseen, jonka hän väittää olevan punavihreiden-operaatio perussuomalaisten leimaamiseksi)

- hyökkäysten kohteena on myös Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) sekä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP).

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 28. tammikuuta 2021.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 8. helmikuuta 2021.

Tokentube, jota Bäckman myös käyttää julkaisualustana, on uusi, suomalainen, Youtuben korvike, jonne näyttää kokoontuvan laita- ja äärioikeistoa sekä erilaisia salaliittoteoreetikoita ”ohjelmineen”. Tokentuben vetäjänä on erilaisten laitaoikeistoa tukevien vaihtoehtomedioiden ylläpitäjänä tunnettu Juha Korhonen. Korhonen on reilun vuoden toimineen, vasta- ja valemedioiden edustajien organisoiman, disinformatiivisen Toimittajaliiton puheenjohtaja. (1)

Johan Bäckmanin suunnitelmiin kuuluu myös isomman jutun kirjoittaminen vaalivilpistä, aineistoa varten hän esittää tietopyynnön lukijoilleen ja seuraajilleen. Itse näen tämän tietopyynnön ensisijaisena tarkoituksena tässä vaiheessa teeman pitämisen esillä. Tietopyynnön ja kirjoitussuunnitelman varjolla hän voi toistaa tarinaa vaalivilpistä mahdollisine syytöksineen ja spekulointeineen vielä parin kuukauden ajan ennen huhtikuussa järjestettäviä kuntavaaleja eri sosiaalisen median alustoilla sekä videopalveluissa.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 7. helmikuuta 2021.

* * *

Uskallan jo tässä vaiheessa todeta sen, että tuleviin kuntavaaleihin liittyen syytöstä vaalivilpistä tullaan toistamaan edellisiä eduskuntavaaleja laajemmassa mitassa, osaltaan siitä pitää huolen Johan Bäckman verkostoineen. Mutta ääntä teeman ympärillä pitää varmuudella myös joukko perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan, siitä pitää huolen esim. perussuomalaisiin kuuluva Ossi Tiihonen, joka esitti spekulatiivisia väitteitä vaalivilpistä jo viime elokuussa (ks. kuva) palaten teemaan ennen Bäckmania blogissaan ”Kansalaiset vaalitarkkailijoina -projekti hakee vapaaehtoisia vaalivilppiä vastaan” tammikuun 6. päivä. (2) Ossi Tiihosen synnyttämään epäluottamuksen kylvöön politiikan tutkija Johanna Vuorelma tarttui jo tammikuun alkupuolella. (3) Tiihosen alullepanemaan vaalitarkkailu-kansalaisprojektiin on hänen sanojensa mukaan liittynyt jo kymmeniä kansalaisia.

Toistaiseksi näissä spekulaatioissa ja vihjailuissa on kuitenkin kyse suhteellisen marginaalisesta ilmiöstä, jolta ei kuitenkaan pidä sulkea silmiä (ja korvia) esitettyjen väitteiden luonteen tähden – tarkoitus on ilmeinen, synnyttää epäluottamusta kansallisia instituutioita kohtaan. Vaaleihin on aikaa pari kuukautta, vaalikamppailu on vasta kiihtymässä, joten on enemmän kuin todennäköistä, että vaalivilppi-epäilyjä ja mahdollisia syytöksiä esittävät tahot tulevat vielä aktivoitumaan tulevina viikkoina.

Kevään 2019 eduskuntavaalien aikaan vaalivilppi-epäilyjä toistanut, miehitetyssä Itä-Ukrainassa asusteleva MV-lehden päätoimittelija, Janus Putkonen ei ole vielä näkyvästi ryhtynyt toistamaan vaalivilppi-epäilyjä. Aiemmin hän on julkaisutoiminnassaan teemaan aktiivisesti tarttunut, viimeksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä, joten ei ole poissuljettua, etteikö aktivoitumista nähdä myös hänen saralla. Tai hänen ja yhteistyökumppaneidensa osalta.

Toisaalta MV-lehti kuin myös aiemmin mainittu Tokentube voivat toimia alustoina, joiden kautta eri tahot voivat resonoida tarinaa vaalivilpistä kuntavaaleissa. Kumpikin alustoista on kerännyt ympärilleen kärpäsinä joukon laita- ja äärioikeistoon kuuluvia ”kansallismielisiä”, joita näyttää myös yhdistävän viehtymys erilaisiin salaliittoteorioihin tai perusteettomiin yhteiskuntaan kohdistuviin syytöksiin. Todennäköisesti näitä syytöksiä sinkoilee ilmoille runsaasti vaalien jälkeenkin, kun kuviteltu ja itselle uskoteltu maanvyöryvaalivoitto perussuomalaisille ei realisoidukaan, jota muun muassa Johan Bäckman perusteettomilla ennusteillaan ruokkii ja jota vahvistaa useiden perussuomalaisten viljelemä ja levittämä ajatus perinteisen median julkaisemien gallupien valheellisuudesta. Kohtalaisen suurella joukolla perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan on vankka usko siitä, että puolueen kannatus on merkittävästi julkaistuja gallupeja suurempi. Mahdollisessa vaalienjälkeisessä pettymyksenvaiheessa on tavattoman helppoa kiihottaa itsensä syytöksiin ”vaalivilpistä”, ”vaalien varastamisesta”, kenties jopa ”syvästä valtiosta” kaiken tämän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://toimittajaliitto.com/yhteystiedot/ 

2. https://www.ossitiihonen.com/2021/01/06/kansalaiset-vaalitarkkailijoina-projekti-hakee-vapaaehtoisia-vaalivilppia-vastaan/ 

3. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tutkija-huolestui-perussuomalaisen-kirjoituksesta-enta-jos-tallainen-lietsonta-valtavirtaistuu-puolueessa-joka-on-talla-hetkella-kannatusmittausten-karjessa/750f63a3-758c-4ee7-a669-86f1568f685a 

Lähteenä käytetty myös Johan Bäckmanin Facebook-tiliä.