”Uusi” MV-lehti propagandisti Putkosen ohjauksessa

Päättyneiden eduskuntavaalien jälkimainingeissa MV-lehden perustaja Ilja Janitskin ”parkui” kohtaloaan, ilmoitti aikansa politiikassa olevan ohi ja samaan syssyyn luopuisi myös MV-lehdestä. Niin ikää vaalien jälkeen Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa majaileva suomalaispropagandisti Janus Putkonen kirjoitteli sosiaaliseen mediaan suunnitelmistaan paluusta Suomen "mediakentälle" – tässä kohdin on hyvä pitää mielessä se, että tämä ”paluu” tapahtuisi miehitetystä Luhanskista toimitetun "uutistoimiston" myötä. Tällä hetkellä Putkonen pitää majaa jossain päin Luhanskia, jonne hän – kehotuksesta – siirtyi vuodenpäivät sitten Donetskista. Janitskinin ja Putkosen päivitykset sosiaalisessa mediassa osuivat niin yksiin, että aprikoin mielessäni MV-lehden siirtyvän muodossa tahi toisessa Putkosen käsiin.

Huhtikuun 16. kirjoitin Putkosen suunnitelmista lyhyen päivityksen Facebookiin, josta seuraavaksi lainaus:

”Aiheet näyttävät [Putkosen] päivityksen perusteella tutuilta anti-EU, anti-NATO ja antiglobalisaatio. Huomioitavaa mahdollisessa toiminnassa on se, että toistaiseksi hän pystyisi työskentelemään suojatussa ympäristössä, jonne viranomaistemme toimivalta ei ikävä kyllä yllä, mikä mahdollistaa MV-lehden toiminnan kaltaisen häiriköinnin ja maalittamisen, mikäli Putkonen kerää riittävän seuraajajoukon "uutistoimistolleen’.”

Päivityksestä ei ehtinyt kulua montaakaan päivää, kun MV-lehdessä ”uutisoitiin” omistajavaihdoksesta.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Oletan, että Janus Putkonen on henkilönä tuttu valtaosalle blogieni vakituisesta lukijakunnasta, mutta lyhyenä kertauksena hänen historiansa Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa unohtamatta aikaa ennen tätä.

Suomalaistaustainen Janus Putkonen muutti pysyvästi Donetskiin heinäkuussa 2015, Putkonen oli jo aiemmin samaisen vuoden puolella vieraillut kaupungissa venäläisen liikemiehen Andrei Stepanenkon perustaman Europa Objektiv -verkkosivun ”retkellä”. Muutettuaan pysyvästi Donetskiin Putkonen perusti edellä mainitun Stepanenkon rahoituksella ”mediayhtiö” DONi Newsin, joka välitti maailmalle propagandauutisia – pääasiassa – Donetskin ”kansantasavallan” alueelta ja miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa. Loppukesästä 2016 julkaistussa Egorova Leaksissa myös Putkosen rooli avautui tarkemmin.* Vuosi sitten keväällä (huhtikuussa 2018) DONi News laitettiin hyllylle, myöhemmin samana vuonna Putkonen siirtyi sivuun ”päätoimittelijan” tehtävästä. Facebookin ja VK:n kautta Putkonen jakaa edelleen seuraajilleen aggressiivisesti disinformaatiota ja propagandaa alueelta.

Propagandistinen DONi News oli yksi niistä työvälineistä, joilla Venäjä ja sitä tukevat tahot levittivät disinformaatiota läntisille lukijoille pyrkien näin synnyttämään epätietoisuutta vallitsevasta tilanteesta miehitetyssä osassa Donbasia ja laajemmin Ukrainaa. DONi Newsiä voidaan pitää luontevana jatkona Putkosen aiemmalle toiminnalle, ennen muuttoaan Donetskiin, hän toimi salaliittoteorioita ja huhuja julkaisevan vaihtoehto- (valemedia) Verkkomedian ”päätoimittajana”. Putkosesta tulen laatimaan lähipäivinä laajemman ja täydennetyn ”henkilökuvan”, joten tällä erää en anna henkilölle Janus Putkonen tämän enempää tilaa, siirrytään seuraavaksi hänen tekoihin MV-lehdessä.

Ensimmäisessä pääkirjoituksessaan MV-lehdessä Putkonen kirjoitti demokratian vastaisista vaaleista, jotka johtavat vallankumoukseen – viitaten näin Suomessa pidettyihin eduskuntavaaleihin. Kirjoituksessa Putkonen nosti esille vaalivilpin, mutta hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka näin teki. Ennen Putkosta Johan Bäckman oli tarttunut teemaan useammallakin sosiaalisen median tilillä, tuolloin tarinaa oli vahvistanut somessa Jon Hellevig sekä Janus Putkonen Ivan Putkov tililtään.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Kuvakollaasi propagandistien ”vaalivilppi”-kirjoittelusta.

Vaalivilppi-narratiivia sivusin aiemmassa blogikirjoituksessani ”Palapelin kokoamista – jatkoa Johan Bäckmanin verkoilla kalasteluun”, jossa sidoin tämän tarinanosan jakamisen Bäckmanin aktiiviseen haluun vaalien alla muodostaa verkosto perussuomalaisista ja ”kansallismielisistä” ehdokkaista. Näyttää siltä, että Bäckmanin eräänä tarkoituksena on nyt epäluottamuksen kylväminen verkostoonsa, ”tarinan” yksi osa on vaalien rehellisyyden kiistäminen. Tämä tarina on jonkin verran saanut huomiota esim. perussuomalaisia lähellä olevassa Nykysuomessa ryhdyttiin peräämään äänten hylkäysperusteita (esimerkkinä kuva hylätystä äänestyslipukkeesta Eduskuntavaaleista v. 2015). (1)

Putkosen ”päätoimitteleman” MV-lehden linja näyttää reivautuvan entistä selkeämmin propagandistisissa venäläismedioissa määritellyn linjan suuntaiseksi, mikä on luonnollinen kehityssuunta Putkosen tausta huomioiden. Toki on syytä muistuttaa, että MV-lehti luisui jo Janitskinin aikakaudella toistamaan Venäjän jakamaa tarinaa, mikä näkyi voimakkaina hyökkäyksinä Venäjän toimia arvostelleiden ja tutkineiden tahojen kimppuun – mikä nähtiin äärimmilleen vietynä palkitun toimittajan Jessikka Aron häirinnässä ja maalittamisessa – kuin myös julkaisuissa, joiden kirjoittajina oli Kreml-julistajia, kuten Juha Molari. Putkosen matkassa mukaan näyttää tarttuvan entistä selkeämmin Ukrainan sota, Putkosen ja Venäjän propagandistisesta näkökulmasta tarkasteltuna, josta esimerkkinä ”’Sota Ukrainassa” – uusi dokkari kertoo 25 minuutissa 5 vuotta vaietun totuuden”, julkaistu 20.4.2019 Putkosen toimesta. Näin varhaisessa vaiheessa ei kuitenkaan pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä MV-lehden tulevan sisällön linjasta - kuinka syvälle pro-Kreml-linjalle upotaan.

Kirjoitus on sitä itseään, tässä yhteydessä voinen tarttua yhteen, Putkosen aiemminkin hellimään ajatukseen Itä-Ukrainassa suoritetusta ”kansanmurhasta”:

”Miljardien nationalisteihin tuhlattujen dollarien jälkeen, USA:n aggressiivisella johdolla länsi onnistui kaatamaan Ukrainan laillisen hallituksen… Samalla kun länsi osoitteli kohti Venäjää, alkoi natsien johtamien sotilasvoimien suorittama venäläisen väestön kansanmurha.”

Tässä kohdin jäljet juontavat suoraan Venäjälle, väitettä ”kansanmurhasta” on venäläisissä propagandamedioissa toistettu aiemminkin, jo aikana ennen Euromaidania ja sitä seurannutta vallanvaihdosta Ukrainassa. Lainaan seuraavaksi parin kappaleen verran aiemmin kirjoittamaani blogia ”Viisi vuotta sotaa Ukrainassa”:

”Samaan aikaan meille media syötti tarinaa venäläisistä ”uhreina”, venäläisiin kohdistuneista ”vainoista” – läntisiin medioihin alkoi levitä tarinoita, jotka on jälkikäteen todistettu Venäjän valtiojohtoisten mediatalojen propaganda ja disinformaatiokampanjoiksi. Jos alueen asukkaat olivat Oranssin vallankumouksen aikaan päässeet ”nauttimaan” venäläispropagandasta, keväällä 2014 sama propaganda iski alueelle monta kertaa voimakkaammin ja toisin kuin vuosikymmentä aiemmin, perinteisen median ohella internetiä hyödynnettiin täydellä teholla. Erilaiset ”uutissivut” ja portaalit levittivät uutisia vainoista, keskitysleireistä, jonne venäläismiehiä viedään – perinteisiäkin keinoja hyödynnettiin.

Kollaboraattoreiden ja propagandistien toimesta alueella levitettiin huhuja ja juoruja ”ukrainalaisten perustamasta keskitysleiristä, josta XX oli onnistunut pakenemaan” – nämä tällaiset tarinat muuttuivat uskottaviksi. Keskustelin niistä tuolloin L:n kanssa, hän kertoi, kuinka työpaikallakin niistä puhuttiin ja tarinoita levitettiin – myöhemmin juorujen lähde paljastui kollaboraattoriksi, jonka työ palkittiin miehitysvallan toimesta.” (2)

Medialla tarkoitan venäläisiä propagandamedioita, joiden luonne läntisille toimittajille ei tuolloin ollut selvä ja niinpä moni valeuutinen eteni läntisiin medioihin sellaisenaan. Venäläismedioiden kautta maailmalle levisi myös pakolaiseksi esittäytyneen Galina Pyshniakin disinformatiivinen tarina ukrainalaissotilaiden julmuuksista. (3)

Saapa nähdä riittääkö MV-lehden entisille lukijoille se, mitä Putkonen lupaa uudessa ”julkaisussa” lukijoille tarjota? Riittääkö heille taistelu globalismia vastaan ja ”uutiskatsaukset” Venäjän miehittämiltä Itä-Ukrainan alueilta? Putkonen kun lupaa uuden MV-lehden irtisanoutuvan ”fasistisesta nationalismista sekä rasismista” – pitääköhän tämä ”fasistinen nationalismi” myös sisällään myös Putinin hallinnon veljeilyn erilaisten fasististen ja rasististen liikkeiden ja ryhmien kanssa, vai käykö sittenkin niin, että Putkosen mielestä Venäjän harjoittama ”fasistinen nationalismi” on hyväksyttävää ”fasistista nationalismia”?

Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että aivan kuten Janitskinin niin myös Janus Putkosen aikakaudella MV-lehteä tullaan käyttämään omalta osaltaan yhteiskuntamme vastaiseen toimintaan. Sen avulla tultaneen hyökkäämään luotettavina pidettäviä yhteiskunnallisia instituutioita vastaan, kuten jo näemme tapahtuvan Putkosen ensimmäisessä pääkirjoituksessa ”Demokratian vastaiset vaalit johtavat vallankumoukseen”. Täsmennän sen verran, että en usko heidän saavan aikaan vallankumousta tahi suurempaa kapinaa, minua lähinnä kiinnostaa a) tarinan eteneminen portaalta toiselle ja b) se, kuinka Suomeen kohdistetaan toistettuna/ kopioituna samoja toimia, joita Venäjän operaattorit ovat muihinkin maihin kohdentaneet. Toisinaan operaation taustalla on yksittäinen ryhmä, tarvittaessa Venäjä valjastaa tehtävään suuremman joukon erilaisin keinovalikoimin koettaessaan saada aikaan toivomansa lopputuloksen.

Marko

1. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/?fbclid=IwAR1TMRr-o9jH2uX_AEIs3bUDq3C6BHc6UOSCA2MuaEQz6hkB6D6ecV7HDBQ 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/04/viisi-vuotta-sotaa-ukrainassa.html 

3. https://www.stopfake.org/en/russian-disinfo-patterns-same-actors-different-sets/ 

Yleensä laitan lähteideni linkit, mutta MV-lehden tapauksessa en laita linkkejä. Halutessaan lukijat voivat hakeutua alkuperäisen tekstin luo googlaamalla tekstin otsikon.

*: Egorova Leaksin yhteydessä Putkosen ja venäläisen rahoituksen yhteyttä avautui laajemmin, samalla paljastui Putkosen tekemä yhteistyö Donetskin ”kansantasavallan” turvallisuuselinten kanssa. Yhteistyö, jonka seurauksena toimittajia jaoteltiin hyviin ja pahoihin, ja jonka myötä eräiden toimittajien henki konkreettisella tavalla vaarantui.

Informnapalm Egorova Leaksista artikkelissa ”EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR”, artikkelissa myös Putkosen roolista.