Viisi vuotta sotaa Ukrainassa

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin viisi vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Donetskissa maaliskuun 2014 alkupuolella mielenosoittajat miehittivät osia Donetskin aluehallintorakennuksesta, maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, joiden joukossa oli Venäjältä tulleita operaattoreita. Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle yhdessä Venäjältä saapuneiden agitaattoreiden kanssa, maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät aukiolla alkoivat huveta – kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin ulkoa johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 6. reilut tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta – miljoonan asukkaan kaupungista löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”. Samaan aikaan Luhanskissa noin tuhat mielenosoittajaa ja Venäjän operaattoria hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen.

Donetskin aluehallintorakennus 10. huhtikuuta 2014, kuva @ukrpravda_news.

Tämän jälkeen tapahtumat etenivät entistä nopeammalla tahdilla Ukrainan itäosissa, huhtikuun 12. oli tulevien tapahtumien kannalta merkittävä päivä. Tuolloin Venäjän GRU:n upseerin Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.”

Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.

Paikallisilta saamieni tietojen mukaan seuraavien päivien ja viikkojen kuluessa osa alueen poliisin ja sisäministeriön joukoista siirtyi suoraan Venäjän organisoiman ”kansantasavallan” alaisuuteen, osan jäädessä kotiin syystä tai toisesta ja vain pienen osan pysytellessä uskollisena Ukrainan uudelle hallinnolle, ja tämä uudelle hallinnolle uskollisten määrä oli aivan liian vähäinen, jotta he olisivat kyenneet kontrolloimaan kaupunkia ja pitämään järjestystä yllä, niinpä huhtikuun toisella puoliskolla Donetsk alkoi siirtyä vääjäämättä kohti anarkiaa, jossa valta oli sillä, jolla oli ase (riittävästi voimaa käytössään).

Samaan aikaan meille media syötti tarinaa venäläisistä ”uhreina”, venäläisiin kohdistuneista ”vainoista” – läntisiin medioihin alkoi levitä tarinoita, jotka on jälkikäteen todistettu Venäjän valtiojohtoisten mediatalojen propaganda ja disinformaatiokampanjoiksi. Jos alueen asukkaat olivat Oranssin vallankumouksen aikaan päässeet ”nauttimaan” venäläispropagandasta, keväällä 2014 sama propaganda iski alueelle monta kertaa voimakkaammin ja toisin kuin vuosikymmentä aiemmin, perinteisen median ohella internetiä hyödynnettiin täydellä teholla. Erilaiset ”uutissivut” ja portaalit levittivät uutisia vainoista, keskitysleireistä, jonne venäläismiehiä viedään – perinteisiäkin keinoja hyödynnettiin.

Kollaboraattoreiden ja propagandistien toimesta alueella levitettiin huhuja ja juoruja ”ukrainalaisten perustamasta keskitysleiristä, josta XX oli onnistunut pakenemaan” – nämä tällaiset tarinat muuttuivat uskottaviksi. Keskustelin niistä tuolloin L:n kanssa, hän kertoi, kuinka työpaikallakin niistä puhuttiin ja tarinoita levitettiin – myöhemmin juorujen lähde paljastui kollaboraattoriksi, jonka työ palkittiin miehitysvallan toimesta.

Kokonaiskuvaa oli jopa paikan päällä hankalampi hahmottaa kyseisinä päivinä tapahtumien vyöryessä hyökyaallon lailla yli, ajan myötä palaset kuitenkin loksahtivat paikalleen – sekava vyyhti sai kaipaamaansa järjestystä.

”Nyt tiedän, että Janukovytšin tukijoita käytettiin hyödyksi, samoin Majakista (Маяк) tuotiin väkeä protesteihin. Olin pettynyt, kun näin ihmisiä kokoontuvan aukiolle jokainen viikonloppu. Moni Venäjältä Itä-Ukrainaan muuttanut eläkeläinen kuvitteli rakentavansa Neuvostoliittoa uudelleen – he haikailivat Neuvostoliiton perään, eivät Ukrainan tai Venäjän vaan Neuvostoliiton.”

Anarkian ja sodaksi edenneen miehityksen alun keväällä ja kesällä 2014 Donetskissa kokenut L.

Viktor Janukovytšin kaudella Alueiden puolueen toistuva ”iskulause” oli ollut ”Donbas elättää Ukrainan!” L:n mukaan moni uskoi iskulausetta, he ottivat sen todesta – eivät he kuitenkaan ajatelleet itsenäisyyttä Ukrainasta vaan laajempaa itsehallintoa Donbasiin.

”Moni kuvitteli saavansa, vähän enemmän rahaa ja rikkauksia!”

Huhtikuussa 2014 L. monen muun paikallisen ohella havaitsi, etteivät puhemiehet ja naamioidut tunnuksettomat asemiehet kaupungin keskustassa olleet paikallisia, muutama poikkeus vahvisti tämän säännön. Paikallisille heidät paljasti kieli, joko he eivät osanneet tai ymmärtäneet paikallista ”sekaleipää” (alueella puhuttu ukrainan ja venäjän sekoitus). Puhumattakaan, että he olisivat ymmärtäneet ukrainaan – ei, heidät tunnisti Venäjältä tulleiksi kielestä ja aksentista saattoi päätellä alueen, joku oli Moskovasta, toisia tuli Pietarista saakka kuin myös Uralilta.

”Donetskin aluehallintorakennuksen ympärillä oli tunnuksettomia taistelijoita, osa oli maastopuvussa, osa pukeutuneena siviiliksi – miehet olivat aseistautuneita rynnäkkökiväärein. He eivät olleet paikallisia”.

Mukana oli myös paikallisia, osa oli ollut Venäjän värväämiä ja käynyt Venäjällä erilaisilla leireillä jo vuosien ajan, (1) kuten Andrei Purgin, joka nousi hetkeksi parrasvaloihin Donetskissa, kunnes Denis Pushilinin myötävaikutuksella joutui poistumaan – käytännössä pakenemaan – alueelta, tai Oleh ”Shamaani” Frolov, rihkamakauppias Majakin torialueelta (Маяк), joka osallistui taisteluihin Donetskin lentokenttäalueella ja joka – tietojeni mukaan – viettää tänään aikaa enemmän pullon kuin ”vallankumouksen” parissa.

Donetskissa ”törmäsi” pitkin kevättä ja alkukesää vetelehtiviin ”testaajiin”, vieraillessaan rautatieaseman alueella L. oli huomannut asemalla ja sen tuntumassa vetelehtimässä nuoria epäsiistejä – ilmeisen köyhiä – miehiä, valtaosa oli aseettomia. L. pani merkille miesten hakeutuvan paikallisiksi olettamiensa ihmisten luo, pysähtyen juttelemaan jatkaen sitten matkaa. Hänen luo tuli nuorehko epäsiisti mies, jutteli ensin muutamia sanoja ihan niitä näitä. Katsellessaan köyhää ja epäsiistiä miestä L. ymmärsi, ettei tämä ”каца́п” ole mihinkään matkalla, mikä kävi ilmi lopulta kysymyksistäkin.

Juteltuaan niitä näitä mies ryhtyi kyselemään mielipidettä Ukrainasta ja Venäjästä – sodasta, voimakkaan venäläisellä aksentilla. Mies oli tullut Ukrainaan – Donetskiin, vieraaseen maahan ja kaupunkiin, häntä tenttaamaan. tullut kaukaa Venäjältä – kuka hänet oli lähettänyt, kuka hänelle maksoi ja kuinka paljon – ne olivat asioita, joita L. ei voinut mieheltä kysyä (vaikka halusikin). Mies oli testaaja, keskustellessaan kollegoiden kanssa myöhemmin työpaikalla tapahtuneesta, lähes kaikille kollegoille oli kertynyt kokemusta testaajista – henkilöistä, jotka keräsivät informaatiota näennäisen viattomalla tapaa.

Samalla tavalla kuin pienemmilläkin paikkakunnilla, Donetskissa tämä kaikki oli organisoitua ja valmisteltua kaoottisesta tunnusta huolimatta – Venäjä oli valmistellut tämän kaltaista operaatiota todennäköisesti kauemman aikaa mitä monikaan arveli. Tuolloin keväällä 2014 näkyvästi toimivat venäläiset iskuryhmät yhdessä ”Putinin turistien” ja paikallisten kollaboraattoreiden ohella olivat viimeinen vaihe, ennen alueen luisumista pois Ukrainan hallinnasta. Ukrainan yhteiskunnallista heikentämistä ja horjuttamista oli harjoitettu Venäjän toimesta jo vuosien ajan poliittisen ja talouden vaikuttamisen keinoin, sekä sitten erilaisten pienryhmien avulla. Venäläinen raha oli korruptoinut entisestään heikkoa Ukrainaa.

Keväällä 2014 liekkejä kohosi useammalla paikkakunnalla Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Donetskista länteen masinoitujen ”kansannousujen” avulla Zaporižžjassa ja Dniprossa (ent. Dnipropetrovsk) Ukrainan tuore hallinto yhdessä paikallisten avulla kukisti Venäjää tukevat ryhmittymät, niin ikään Harkovan ja Pultavan (ukr. Poltava) alueiden rajalla Venäjää tukevat ryhmät saarrettiin ja pidätettiin. Maan lounaiseen kolkkaan Odesaan kohdistui paine Transnistrian alueelta, yhteenottoja nähtiin kevään kuluessa useita – Ammattiliittojentalon palo kymmenine uhreineen jäi miljoonien mieleen. Tapahtunut säikäytti myös Donetskissa, ihmiset pelkäsivät mihin se johtaa – brutaaliin väkivaltaanko jo miehitetyssä Donetskissa, jonne toukokuussa saapui satoja taistelukokemusta keränneitä tšetšeenitaustaisen Vostok-pataljoonan militantteja. Kaupunkiin, jossa valmistauduttiin taisteluun Sergei Prokofjevin mukaan nimetystä lentokentästä.

Vostok-pataljoonan militantteja Donetskissa, toukokuu 2014. (2) 

Ukrainan hallinnolle Harkovan pitäminen oli, jos mahdollista, Donetskiakin tärkeämpää – sen menettäminen olisi avannut tien Venäjältä Dneprille – niinpä Ukrainan resurssipulan kanssa painiskeleva hallinto joutui tekemään ikäviä valintoja, mikä teki helpommaksi maan itäosien miehittämisen. Mutta kuten kesä 2014 osoitti, elokuussa Ukrainan hallinto oli ottanut haltuunsa merkittäviä osia aiemmin miehitetyistä alueista, oli todennäköisesti enää viikoista kyse, kunnes koko maa olisi ollut jälleen Ukrainan hallinnon kontrollissa ja jäljellä olisi ollut järjestyksen palauttaminen ja hallinnon vakiinnuttaminen myös Ukrainan Donbasiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, siinä vaiheessa, kun Ukraina oli valmistautumassa viemään operaation päätökseen, Venäjä aloitti laajan offensiivin Ukrainaan.

Tilannekartta 21.8.2014, ns. kansantasavaltojen alueet pilkottu kolmeen osaan. (3) 

Viimeistään tuolloin, elokuussa 2014, silmien olisi pitänyt avautua ja tyhmimmänkin ymmärtää mistä Ukrainassa on kyse – Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska edelleenkin läntinen media kieltää tapahtuneen – ei halua kirjoittaa asioista oikeilla termeillä. Ei puhu sodasta silloin kun pitäisi puhua siitä, ja pitäisi puhua Venäjän laittomasta miehityksestä ja sodasta Ukrainassa.

* * *

Tässä kirjoituksessa hyödynsin Donetskissa syksyyn 2014 asuneen muistoja, etenkin mielipuolisen kevään 2014 osalta, koettaen asetella ne oikeisiin tapahtumakohtiin. Syksyn koittaessa lähes koko elämänsä Donetskissa asunut L. joutui poistumaan kaupungista – mukaansa hän sai sen minkä jaksoi kantaa: muutama kassi ja nyssäkkä käsissään hän astui bussiin jättäen koko elämänsä taakseen. Hänen, minun ja miljoonien muiden haaveena on miehityksestä vapaa Donetsk ja Ukraina.

”Kun ukrainalaiset vapauttivat kesällä Slovjanskin, uskoin, että kaikki päättyy vielä hyvin, että seuraavaksi on Donetskin vuoro. Painajaisuni ei päättynytkään, Donetskia ei vapautettu… Menetin kodin!”

L. on syntynyt Neuvostoliitossa, kasvanut aikuisuuteen Neuvostoliitossa rautaesiripun takana – elänyt lähes koko ikänsä loppukesään 2014 Donetskissa. Hän on ylpeä juuristaan – ukrainalaisuudestaan.

Kirjoituksessa olen myös hyödyntänyt vuosi sitten kirjoittamaani blogia ”Miehitetty Donetsk– elämää kuolleessa kaupungissa”.

Слава Україна!

Marko

1. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

2. https://www.youtube.com/watch?v=Oy0WrD9izNo 

3. https://conflictreport.info/tag/russian-invasion/ 

Sanoja ja selityksiä:

Маяк (suom. majakka): ostosalue – tori ul. Arteman varrella Kyivskin alueella luoteeseen Donetskin keskustasta.

Маяк’ia todennäköisesti hyödynnettiin paljon operaation valmistelussa, alueella yrittäjänä toiminut Oleh ”шаман” Frolov toimi etenkin keväällä ja kesällä 2014 militanttikomentajana, mutta jo ennen tätä hän oli vieraillut militaristisilla EMS-leireillä Venäjällä. Leirien toiminta perustui Alexander Duginin ajatuksiin. Myös muita Маяк’illa työskennelleitä siirtyi kesällä 2014 miehitysjoukkojen tukijoiksi tai militanttiyksiköihin eli ns. aluepuolustuspataljooniin.

Каца́п: alun perin halventava nimitys venäläismiehestä, nyt ”katsapeiksi” voidaan kutsua ivallisesti kaikkia venäläisiä.