Tämän kirjoituksen perustana –
pohjana – on Donetskin vuoden 2014 kevään ja kesän kokeneen muistelot, alun
perin ajatuksenani oli laatia lyhyt haastattelu, jonka sisällä käydä läpi
muutamia kiinnostavia seikkoja Donetskin ja Itä-Ukrainan sotaan johtaneista
tapahtumista keväältä 2014. Haastattelusta ei kuitenkaan tullut haastattelua –
tässä tapauksessa ei kuitenkaan käynyt siten kuten vanhassa sadussa, jossa
hiiri teki kissalle takkia, mutta takista ei tullutkaan takkia vaan lopulta
kangas hupeni silmissä, niin ettei kangasta riittänyt kuin rusettiin.
Haastattelu ei kuitenkaan
huvennut olemattomiin, sen sijaan keskustelun kuluessa huomasin, pohtivani
useammankin kerran sitä, että kuinka voin pukea ymmärrettävästi sanojen muotoon
kertojan kaiken kokeman? Kuten haastateltava – kertoja, jonka nimeä en nyt
turvallisuussyistä julkisesti kerro mutta josta voimme käyttää nimimerkkiä L, itsekin tuumasi keskustelumme
lomassa useammankin kerran.
-Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin
uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut
kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja
huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui
hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.
Venäjän varustamien joukkojen tarkastuspiste Slovjanskissa, 12.4.2014 - kuvakaappaus Espreso.TV. |
12. huhtikuuta 2014 – Slovjansk
Jo ennen varsinaisten
taisteluiden alkua Itä-Ukrainassa tilanne oli ollut epävarma – paikoin
kaoottinenkin. Donetskissa puukotettiin kuoliaaksi venäläishuligaanien toimesta
Ukrainan uuden hallinnon tukimielenosoitukseen osallistunut donetskilaissyntyinen
Lvivissä opiskellut Dmytro Chernyavskiy
maaliskuun 9. 2014 – tapahtunut oli ensimmäinen aavistuksenomainen muistutus
siitä, että Venäjän toimet eivät kenties päätykään Krimin niemimaan
miehitykseen.
Donetskin keskustaan ns. Leninin
aukiolle alkoi kerääntyä maaliskuussa viikonloppuisin protestoijia, jotka
tukivat Kiovasta paennutta Viktor Janukovytšia
ja Alueiden puoluetta – alussa
mielenosoitukset olivat pieniä mutta kuun loppupuolella niiden koko alkoi
kasvaa.
-Nyt tiedän, että Janukovytšin tukijoita käytettiin hyödyksi, samoin
Majakista (Маяк) tuotiin väkeä protesteihin. Olin pettynyt, kun näin ihmisiä
kokoontuvan aukiolle jokainen viikonloppu. Moni Venäjältä Itä-Ukrainaan muuttanut eläkeläinen kuvitteli
rakentavansa Neuvostoliittoa uudelleen – he haikailivat Neuvostoliiton perään,
eivät Ukrainan tai Venäjän vaan Neuvostoliiton.
Slovjanskin ja Kramatorskin valtaus
alkoi 12. huhtikuuta 2014 – samoihin aikoihin useamman muun kaupungin
hallintorakennuksia yritettiin valloittaa, osassa valtausyrityksiä – tuolloin
vielä ”separatisteiksi” kutsutut
Venäjän varustamat joukot – onnistuivat. Donetskin keskustassa hallintorakennus
joutui huhtikuussa militanttien haltuun, haastateltavani joutui kevään ja kesän
kuluessa käymään muutamia kertoja alueella – jo keväällä silmin pistävää olivat
rengasröykkiöiden ohella ei-paikalliset nuoret miehet. Heidän kanssa ei tehnyt
mieli jutella, mutta toisinaan oli pakko vaihtaa joku sana tai kuulla heidän
puhetta. Jo puheen aksentista erotti välittömästi sen, ketkä eivät olleet
ukrainalaisia tai eivät olleet asuneet alueella pysyvästi, monet puhuivat
venäjää venäläisellä korostuksella – moni oli värvätty Venäjän maaseudulta
Ukrainaan.
-Slovjanskin valtaus tuntui unelta, minun oli mahdotonta uskoa mitä
tapahtui – toivoin kaiken aikaa herääväni painajaisesta. Ensihetkillä oli
vaikea hahmottaa kokonaisuuksia, tapahtumat kehittyivät nopeasti – myöhemmin
ymmärsin Venäjän roolin paljon paremmin, ymmärsin ” Масштаб” (skaalan). Ymmärsin, että tämä kaikki oli vaatinut paljon
valmistelua.
-Kun ukrainalaiset vapauttivat kesällä Slovjanskin, uskoin, että kaikki
päättyy vielä hyvin, että seuraavaksi on Donetskin vuoro. Painajaisuni ei
päättynytkään, Donetskia ei vapautettu… Menetin kodin!
Miehitetty Donetsk
Viktor Janukovytšin kaudella
Alueiden puolueen toistuva ”iskulause”
oli se, että Donbass elättää Ukrainan! L:n mukaan moni uskoi iskulausetta, he
ottivat sen todesta – eivät he kuitenkaan ajatelleet itsenäisyyttä Ukrainasta
vaan laajempaa itsehallintoa Donbassiin.
-Moni ajatteli, vähän enemmän rahaa ja rikkauksia!
Samalla tavalla kuin
pienemmilläkin paikkakunnilla, Donetskissa kaikki oli organisoitua ja
valmisteltua – Venäjä oli valmistellut kaiken, Vladimir Putin odotti vain oikeaa hetkeä, hetkeä jolloin Ukraina on
heikko ja kaaoksessa, ottaakseen haluamansa.
Normaalistikin Donetsk hiljenee
kesällä, lapsia ja nuoria lähtee pois kaupungista, monet menevät lomailemaan
merelle tai luontoon – viikonlopuiksikin työläiset pyrkivät poistumaan
kaupungista. Samalla tavalla Donetsk hiljeni sotakesänä, mutta tuolloin
kaupunki tuntui erilaiselta – sen ohella, että kesällä kaupunkiin alkoi
kantautua taisteluiden ääniä – sen ilmapiiri oli muuttunut.
En nyt kerro missä L. tarkalleen
asui, todetaan kuitenkin, että hän ei asunut Donetskin länsi- ja pohjoisosien
tuntumassa, joten taistelut eivät ennättäneet hänen kotiovelle kesän kuluessa.
Lännessä Mar’inkassa ja Petrovs’kissa sodittiin kesällä, samoin pohjoisessa
Donetskin reunamilla sekä tietenkin lentokentän alueella. Ystäväperhe oli parin
viikon ajan evakossa taisteluiden edettyä Mar’inkaan ja ollen erityisen rajuja
– heidänkin asuinalueelle Mar’inkaan osui kranaatteja. Nyt heidän kotitalonsa
Mar’inkassa on ammusten arpeuttama.
Sotaa ei kuitenkaan voinut paeta
– se oli läsnä. L. kertoi nukkuneensa koko kesän eteisessä, koska siellä ei
ollut ikkunoita, jotka rikkoutua, mikäli pommi tai kranaatti räjähtäisi talon
lähistöllä. Asunnon suojaisin paikka, oli eteinen, mikäli taloon tulisi osuma. Kerran
Leninski prospektin suuntaan osui kranaatteja, paineaalto tuntui sisällä saakka
– se työntyi asuntoon täyttäen sen, tuntui siltä, että ikkunat hajoaisivat, ja
sitten paineaalto ”vetäytyi” jättäen ikkunat helisemään ja paukkumaan.
-Heinäkuun lopulla tai aivan elokuun alussa militantit ampuivat
vanhemman miehen aivan kotitaloni tuntumaan. Kuulin ikkunoista ja avoimesta
parvekkeen ovesta ammuntaa, kurkistin varoen ikkunasta ja kuulin kuinka naapuri
huusi ja parkui osoittaen tielle. Ne ampuivat miehen! Naapuri osoitti tien
suuntaan, aseistautuneita maastopukuisia miehiä – roskasakkia.
-Kesä oli raskas minulle, kaupunki, jossa olin syntynyt ja kasvanut
valmistautui sotaan. Kauppojen näyteikkunoita peitettiin vanerilevyillä, kotien
ikkunoita teippailtiin. Kaupungista alkoi poistua yrityksiä, syyskesällä
poistuminen vain kiihtyi – työpaikka muutti tuolloin Bila Tserkvaan joidenkin
työntekijöiden jäädessä Donetskiin.
-Olin masentunut ja des orientoinut, asiat – vaikka olivatkin tosia –
tuntuivat epätodellisilta. Pelkäsin liikkua kaupungilla, aamupäivällä tein
välttämättömät ostokset – keskustaan en mielelläni mennyt. Siellä oli
runsaammin sotilaita ja asemiehiä, joita ihmiset pelkäsivät. En aina tiennyt
mitä tehdä seuraavaksi, tai en osannut päättää mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
-Oli myös varottava kaiken aikaa, Ukrainan lippua ei voinut pitää
esillä, eikä Ukrainan symbolejakaan – kesällä niiden julkinen esittäminen
tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota. Kukaan ei uskaltanut tehdä mitään
vaikka ihminen olisi tapettu Ukrainan lipun takia.
Kesäkuussa L. vieraili Kiovassa,
matka oli epätodellinen – hänestä tuntui väärältä ja oudolta se, että ihmiset
hymyilivät ja olivat iloisia, kun hänen rintaa raastoi suru ja tuska, kun pelko
oli kaiken aikaa läsnä. Kiovassakaan ei voinut rentoutua – muutettuaan Donetskista
syksyllä kului kuukausia, kunnes saattoi hengittää vapaasti, olla rentona.
–Sota ja rauha olivat kaksi eri todellisuutta!
Varatessaan junalippuja Kiovaan, L.
oli huomannut asemalla ja sen tuntumassa vetelehtimässä nuoria epäsiistejä – ilmeisen
köyhiä – miehiä, valtaosa oli aseettomia. L. pani merkille miesten liikkuvan
ihmisten – paikallisten – luo, pysähtyen juttelemaan jatkaen sitten matkaa.
Hänen luo tuli nuorehko epäsiisti mies, jutteli ensin muutamia sanoja ihan
niitä näitä. Katsellessaan köyhää ja epäsiistiä miestä haastateltavani ymmärsi,
ettei tämä ”каца́п” ole mihinkään
matkalla, mikä kävi ilmi lopulta kysymyksistäkin.
Juteltuaan niitä näitä mies
ryhtyi kyselemään mielipidettä Ukrainasta ja Venäjästä – sodasta, voimakkaan
venäläisellä aksentilla. Mies oli tullut Donetskiin, vieraaseen maahan, häntä
tenttaamaan, kaukaa Venäjältä – kuka hänet oli lähettänyt, kuka hänelle maksoi
ja kuinka paljon – ne olivat asioita, joita hän ei voinut mieheltä kysyä
(vaikka halusikin). Mies oli testaaja, keskustellessaan kollegoiden kanssa
kesällä työpaikalla tapauksesta, kaikilla naisilla oli kokemusta testaajista – henkilöistä,
jotka keräsivät informaatiota näennäisen viattomalla tapaa.
2S9 Nona kolonnaa Donetskissa kesällä 2014.
|
Loppukesästä etenkin ilta- ja
yöaikaan kalustoa siirrettiin Donetskin reuna-alueille, hänen kotinsa
lähistöltä siirrettiin kalustoa lounaan- ja lännensuuntaan. Aamuisin tienpinnat
olivat rikki, telaketjujen jälkiä oli risteysalueilla, katujen reunuksia ajettu
hajalle – joukkoja kuljetettiin myös tavallisilla linja-autoilla: harhautusta -
maskirovkaa.
-Ukrainan armeija oli tuolloin köyhä ja huonosti varusteltu, monet
nuoret miehet Ukrainan keski- ja länsiosista lähtivät puolustamaan maataan
kehnosti varusteltuna. Olin surullinen kuultuani uutisista venäläistykistön
tuhonneen ukrainalaisyksikön – reilut parikymmentä nuorukaista kuoli, koko
ukrainalaisyksikkö lakkasi olemasta...
(Huom. kyseessä on tapahtuma,
jossa Venäjän asevoimien tykistöpatteristo tulitti Venäjän maaperältä Ukrainan
aluetta ja leiriytynyttä Ukrainan asevoimien moottoroitua yksikköä).
* * *
Syyskuun ensimmäisellä viikolla
2014 L. jätti Donetskin ynnä kokojoukon ystäviään ja läheisiään taakseen muuttaen
miehitetystä kaupungista vapauteen. Matkan ensimmäinen etappi oli Donetskista
linja-autolla Mariupoliin. Matka meinasi koitua heidän kaikkien kohtaloksi
linja-auton ylittäessä ”ei kenenkään
maata”, tuolloin Donetskin suunnasta ammuttiin kranaatteja kohti
linja-autoa.
-Naiset ja lapset ja vanhukset itkivät ja parkuivat sekä rukoilivat.
Kranaattien räjähdykset pöllyttivät mustaa multaa bussin katolle kuskin ajaessa
epätoivoisesti tietä myöten kohti kauempana siintävää Ukrainan lipulla
varustettua vartioasemaa.
-Oliko se pelottelua vaiko tarkoitus tappaa…
Vasta Mariupolissa L. saattoi
hengittää vapaammin, vasta sieltä länteen lähtiessä hän koki itsensä vapaaksi –
mutta samalla kuitenkin kahlituksi. Hän on kahleissa aivan kuten on maa, jota
hän rakastaa – Ukraina.
L. kuitenkin uskoo, että vielä
tulee aika, jolloin Ukraina on kiinteä osa Eurooppaa, että se on päässyt irti
Venäjän otteesta. Että Ukraina on osa eurooppalaista perhettä, osa länttä.
Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa ja toivoa, se antaa hänelle
voimaa jaksaa ero kodista ja rakkaista. Juuriltaan väkisin revitty…
Sota on hajottanut
ystävyyssuhteita, L:kin kertoi pettyneenä moniin, jättäneensä
joitain ”ystäviään” lopullisesti
taakseen. Oli pakko!
-Moni Venäjälle muuttanut on myös palannut, moni palanneista ei jäänyt
Donetskiin vaan jatkoi matkaa Ukrainan länsiosiin. Todella moni on pettynyt
Venäjään – ihmiset sokaistuivat propagandasta, he kuvittelivat saavansa jotain, jota eivät sitten saaneet.
-Moni Venäjälle sodan alussa muuttanut on palannut, koska heitä on painotettu Venäjällä muuttamaan kauas itään – Vladivostokiin saakka. Heille on vain sanottu, että
idässä tarvitaan slaaveja. Venäjä pelkää Kiinaa.
L. on syntynyt Neuvostoliitossa,
kasvanut aikuisuuteen Neuvostoliitossa rautaesiripun itäpuolella – elänyt lähes
koko ikänsä loppukesään 2014 saakka Donetskissa. Hän on ylpeä juuristaan –
ukrainalaisuudestaan.
Sodan myötä hän näki erityisen
sen, kuinka Venäjällä FSB jatkaa KGB:n metodeja, vääristää historiaa,
muokkaa sitä haluamakseen, synnyttää termien avulla mielikuvia (kuten ”fasisti”, ”banderalainen” etc.) Termeillä synnytetty mielikuva harvoin
kuitenkaan vastaa todellisuutta, kyse on neuvostovallan jatkumosta, jossa
historia oli osa propagandaa – oma koulutuksensa on auttanut häntä ymmärtämään
metodeja paremmin, näkemään toiminnan taustalla piileviä tarkoituksia.
L. totesi kärjistäen:
-Minusta tuli Euromaidanin jälkeen yhdessä yössä vihollisista
ultimaattisin – fasisti. Neuvostoliitossa
viholliset olivat fasisteja, Venäjällä viholliset ovat fasisteja.
Kiitokset L:lle – kiitokset ukrainalaisille,
jotka taistelette meidän puhuessa!
Слава Україна!
Marko
Sanoja ja selityksiä:
Маяк (suom. majakka): ostosalue – tori ul. Arteman varrella Kyivskin alueella
luoteeseen Donetskin keskustasta.
Маяк’ia
todennäköisesti hyödynnettiin paljon operaation valmistelussa, alueella
yrittäjänä toiminut Oleh ”шаман” Frolov
toimi etenkin keväällä ja kesällä 2014 militanttikomentajana, mutta jo ennen tätä
hän oli vieraillut militaristisilla EMS-leireillä
Venäjällä. Leirien toiminta perustui Alexander
Duginin ajatuksiin. Myös muita Маяк’illa työskennelleitä siirtyi kesällä
2014 miehitysjoukkojen tukijoiksi.
Масштаб: skaala/laajuus.
Каца́п: alun perin halventava nimitys venäläismiehestä, nyt ”katsapeiksi” voidaan kutsua ivallisesti
kaikkia venäläisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.