Avoinkirje pääministeri Juha Sipilän hallitukselle

Kuten tiedettyä Nord Stream 2 -yhtiö sai kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan.

Uutinen Nord Stream 2 kaasuputken saamasta luvasta ”piilotettu” Helsingin Sanomissa sivun A29 alanurkkaan.

Hallitus on pääministeri Juha Sipilän suulla toistanut useammankin kerran Nord Stream 2-hankkeen olevan Suomelle ympäristökysymyksen (ja talouskysymyksen) – puheet turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä on joko ohitettu tahi niihin on suurella närkästyksellä puututtu painottaen, ettei kyseessä ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa, lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

“I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations,…”. (1)

En nyt kuitenkaan syytä hallitusta valehtelusta, epäilen kuitenkin, että syystä tai toisesta, vastuuministerit kieltäytyvät puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä – niinpä esitän teille ajatuksen, että tosiasioiden kieltämisen sijaan ryhtyisitte puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, etenkin Nord Stream 2-kaasuputken kaltaisten hankkeiden yhteydessä. Me suomalaiset emme enää ole alamaisia, joita pitää suojella ikäviltä asioilta, vaikka niin ehkäpä joku tässä maassa edelleen saattaa kuvitella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä voi tuntua tuskalliselta, ehkäpä se pelottaakin, jos – kun – on uskallettava sanoa ääneen hankkeeseen, jossa Venäjä on voimakkaasti mukana, liittyvän turvallisuuspoliittisia elementtejä, joista on puhuttava, jotka on huomioitava, joista myös kansan on hyvä tietää kieltämisen ja tuohtumuksen sijaan.

Venäjä on kasvattanut Itämerellä sotilaallista voimaa, Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan myötä Venäjä on entisestään lisännyt aktiivisuuttaan sotaharjoitusten muodossa Itämerellä, toisinaan sotaharjoituksiin ja Venäjän asevoimien muuhun toimintaan liittyy aggressiivisia elementtejä. Nord Stream 2-kaasuputken myötä Venäjällä on yksi syy lisää sitouttaa voimaa alueelle, Venäjän muusta toiminnasta välittyy väistämättä kuva siitä, että maa haluaa sitouttaa sen projekteihin eurooppalaisia johtajia – Suomesta entinen pääministeri Paavo Lipponen on ollut voimakkaasti mukana Nord Stream -hankkeissa, vastaavasti Esko Aho on sidottu venäläiseen pankkimaailmaan. Millainen vaikutus tällaisilla sitouttamisille on haluun – kykyyn – tarkastella hankkeita, joissa Venäjä on mukana tarpeen vaatimalla kriittisyydellä? Maamme kohdalla on syytä vielä huomioida menneisyys – suomettuneisuuden aika, jota emme ikävä kyllä ole peranneet ja käyneet läpi.

Poliittisen johdon ynnä presidentin puheista kuultaa suuren suuri närkästys puheen kääntyessä Venäjän muodostamaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan. Kuinka oikeassa silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies olikaan, linjatessaan syyskuussa 2007 CSIS-instituutissa pitämässään puheessa Suomen kolme pääasiallisinta turvallisuushaastetta seuraavasti: Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Olisiko aika ruveta tunnustamaan näitä tosiasioita?

Marko Enqvist

1. https://www.politico.eu/article/merkel-says-no-nord-stream-2-without-clarifying-ukraines-transit-role/