Media päästää ”puhuvat päät” aivan liian helpolla

 

Innoituksen tälle lyhyelle kirjoitukselle antoi Yleisradion, Ukrainan matkani aikana julkaisema, Rand Corporation -tutkimuslaitoksen vanhemman politiikan tutkijan Samuel Charapin haastattelu, jossa Yleisradion toimittaja päästi Charapin mielestäni aivan liian helpolla haastamatta häntä (hänen esittämiä ajatuksia) lainkaan. (1) Julkaistussa artikkelissa olisi ollut suotavaa nostaa myös esille Charapin aiempia – kummastusta herättäneitä – lausuntoja ynnä kytköksiä Venäjään. Charapin ennen Venäjän laajaa offensiivia laatima analyysi ”The West’s Weapons Won’t Make Any Difference to Ukraine” on osoittautunut “hutilaukaukseksi” lukuisia kertoja. (2) Ongelmana on ennemminkin se, että länsi ryhtyi aseistamaan Ukrainaa aivan liian myöhään, Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkaneen offensiivin jälkeenkin toimitettavaa apua on rajoitettu eskalaatiopelon ja muiden syiden tähden, mikä välillisesti helpottaa Venäjän sodankäyntiä Ukrainassa.

Liput Maidan Nezaležnostilla Kiovassa muistuttavat meitä Venäjän brutaalin hyökkäyssodan uhreista.

Charapilta löytyy vuosien ajalta ennen Venäjän laajaa offensiivia analyyseja ja lausuntoja, joissa hän joko toistaa Kremlin narratiivia tai nakertaa läntistä rintamaa suhteessa Ukrainaan – usein nämä tällaiset lausunnot palvelevat kumpaakin tarkoitusta. Esimerkkinä tällaisesta käy hänen marraskuussa 2021 Politicossa julkaisema ”mielipiteensä”, jossa hän ehdotti ”epämiellyttävää kompromissia” ratkaisuksi Ukrainan sodalle. (3) Tutkijana hänen luulisi olevan perillä siitä, että tällaiset ”epämiellyttävät kompromissit”, jotka omalta osaltaan jäädyttävät konflikteja, palvelevat pitkällä tähtäimellä Venäjää ja sen johtoa heikentäen kohdevaltiota (tässä tapauksessa Ukrainaa) – välillisesti myös länttä. Toisaalta voihan se olla mahdollista, että Charap ehdotti tarkoituksellisesti ja tietoisesti ”epämiellyttävää kompromissia” ratkaisuksi Ukrainassa v. 2021 käynnissä olleelle (v. 2014 alkaneelle) sodalle, jota Venäjä eskaloi 24. helmikuuta 2022 koskettamaan koko Ukrainaa.

Olemme nähneet tämän skenaarion toiminnan Georgiassa, jossa jäätyneen konfliktin myötä Venäjä on saanut Etelä-Ossetian ja Abhasian kautta entistä paremman jalansijan Georgiaan pystyen näin horjuttamaan Georgian yhteiskuntarauhaa ja korruptoimaan sen poliittista päätöksentekokoneistoa. Samaa jäätyneen konfliktin -strategiaa Venäjä toteuttaa vieläkin vanhemmassa eurooppalaisessa konfliktissa, nimittäin Moldovassa, jossa Transnistrian epävaltion ja sinne sijoitettujen joukkojensa kautta Venäjä on kyennyt vaikuttamaan monin eri tavoin Moldovaan mukaan luettuna poliittisen päätöksentekokoneiston korruptointi ja Venäjä-mielinen liikehdintä maassa (jota voi pitää hybridisodankäynnin eräänä muotona). Samuel Charap kuului myös Venäjällä järjestetyn Valdai Clubin keskustelutilaisuuksien säännöllisiin vieraisiin, näkökulmien ja kommenttiensa perusteella hän tuskin kuului niihin läntisiin vieraisiin, jotka kuuluivat Putin-kriitikoihin. Muistamme myös presidentti Tarja Halosen vierailleen Valdai Clubin keskustelutilaisuudessa Sotšin vuoristossa syksyllä 2016. (4) Halosen vierailu aiheutti Suomessa runsasta kritiikkiä. Sitä pidettiin harkitsemattomana aikana, jolloin Venäjä pommitti kaupunkeja Syyriassa ja miehitti Ukrainalle kuuluvaa Krimin niemimaata ynnä kävi sotaa Ukrainan itäosissa (tuolloin media tosin pääsääntöisesti sulki silmänsä Venäjän roolista sotaan Donbasissa – se kävi ilmi korkeintaan sivulauseissa).

Media seuraavan kerran haastatellessa tai pyytäessä kommenttia Samuel Charapilta tai hänen kaltaiselta henkilöltä ja mikäli näistä kommenteista paistaa läpi asenteellisuus tai näyttävät palvelevan Kremlin tarkoitusperiä, kuten palvelee ajatus ”epämiellyttävästä kompromissista” tai Charapin tämän kesäinen toteamus ”Ukraina ei voi voittaa sotaa, ja siksi Yhdysvaltojen täytyy kehittää ’loppupeli’”, olisi toimittajien syytä haastaa nämä ”puhuvat päät” tiukemmin, sen sijaan, että heidät päästetään liian helpolla. Luonnollisesti nämä asiantuntijat puhuvat mielellään lämpimikseen päästen mahdollisimman helpolla, samalla levittäen sopivalla tavalla asenteellista tarinaa, kuin, että päätyisivät haastetuiksi. Kuitenkin näiden ”puhuvien päiden” uskottavuus olisi paremmalla tolalla, jos heiltä ”lypsettäisi” vastaukset kysymyksiin, kuten –

- Pidättekö Venäjää luotettavana sopimuskumppanina Ukrainan ja ukrainalaisten silmissä? Rikottuaan Budapestin Memorandumin Krimin niemimaan miehittämisen myötä, Venäjä menetti vähäisenkin uskottavuuden luotettavana sopimuskumppanina ukrainalasisten silmissä. Lukuisat sopimusrikot vuoden 2014 jälkeen eivät myöskään paranna Venäjän ”maakuvaa”.

- Mitä tehdä, kun Venäjä rikkoo sopimuksen ensimmäisen kerran? Nimittäin Venäjä tulee sen tekemään ennemmin tai myöhemmin (ks. yllä).

- Kuinka taata ihmisoikeudet Venäjän miehittämillä alueilla asuville? Tiedämme, että Venäjä kiristää miehittämillään alueilla asuvia huono-osaisia kansalaisia lääkkeillä, eläkkeillä jne.  

- Mitä tehdä, kun Venäjä ryhtyy kiristämään seuraavaa valtiota alueluovutuksiin tai muihin myönnytyksiin? Nimittäin sekin meillä olisi edessä, jos olemme nyt liian lepsuja Venäjän toimien suhteen. Jokainen taka-askel, jonka otamme, on Kremlille osoitus heikkoudestamme. Tiedämme mitä siitä seuraa, jos diktatuurin edessä ryhtyy peruuttelemaan ja antaa tämän rikkoa kerta toisensa jälkeen kansainvälisiä (tai kahdenvälisiä) sopimuksia.

Niin kauan, kun näitä ”puhuvia päitä” ei oikeasti haasteta, nämä jutut eivät palvele muuta kuin yhtä osapuolta – Venäjää! Yleisradion (ja yleisesti läntisten medioiden) pitäisi pystyä parempaan, paljon parempaan!

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20036526 

2. https://foreignpolicy.com/2022/01/21/weapons-ukraine-russia-invasion-military/ 

3. https://www.politico.com/news/magazine/2021/11/19/ukraine-russia-putin-border-522989 

4. https://yle.fi/a/3-9249822 

#StandWithUkraine